huonekasvien perushoidosta ja -huollosta

Voitaisiin oikeastaan jo sanoa, että kevät on jo täällä, kun huonekasvit alkavat pikkuhiljaa herätä talvilevoltaan :) Keväällä on kannattavaa tehdä kasvien suuremmat huoltotoimenpiteet, ja koska meikäläiselläkin on juuri päättymässä vihersisustamisen kurssi opinnoissani, niin nyt lienee hyvä aika kertoilla jotakin suhteellisen yleispäteviä ohjeita viherkasvien hoitoon. Koitan kirjoittaa mahdollisimman vapaamuotoisesti, jottei teksti olisi liian oppikirjamaista, mutta katotaan, oon viime aikoina kirjotellut niin paljon kirjallisia koulutehtäviä, että ehkä siitä väkisinkin tulee sellaista, kerrankin kun on jotain asiapitoista tässä blogissa :D

En ala tässä kertoilla tiettyjen viherkasvien hoito-ohjeista, ne kannattaa aina tarkistaa jostakin hyvästä viherkasviopuksesta (esim. Valittujen palojen Koti kukkii [vanhempi] tai Kukkiva koti [uudempi] ovat oikein hyviä) tai googlettamalla useammasta lähteestä. Olen kokenut myös ihan hyväksi tarkastaa joitakin netin asiaan vihkiytyneitä keskustelufoorumeja. Siellä kuitenkin kerrotaan omista kokemuksista ja erilaisista vippaskonsteista, joita esimerkiksi alan ammattilaisten ei välttämättä ole hyvä totena kertoa :) Tällaisia hyviä keskustelupalstoja ovat mm. Huonekasvit.net ja Puutarha.net.

Aloitetaanpa vaikka perushoidosta, jota tulisi tehdä viikoittain hieman kasvista riippuen.

Kastelu

(kuva)

Monet kasvit pitävät ylipäänsä siitä, että niitä kastellaan kerralla runsaammin, ja annetaan kastelujen välillä kuivahtaa. On toki kasveja, jotka taas eivät saa päästä kuivahtamaan, joten on syytä tarkistaa kasvikohtainen vedentarve. Pintamulta kuivahtaa nopeammin, joten jos mahdollista, niin kannattaa työntää sormea syvemmälle multaan ja näin todeta kasvin vedentarve.

Yleisesti kasvukaudella (helmi-syyskuu) kastellaan enemmän ja useammin kuin lepokaudella (loka-tammikuu), jolloin useimmilla kasveilla kastelun voi jopa puolittaa. Lepokausi on viherkasveille tärkeä, jotta ne jaksavat kasvaa ja kukkia kasvukaudella. Lepokaudella useimmat kasvit viihtyvät myös reilusti viileämmässä.

Itse olen todennut parhaaksi kastelutavaksi uppokastamisen, joskaan se ei onnistu jollei kasvilla ole enää sitä muovista istutusruukkua, missä se on kaupasta ostettuna, tai jos suojaruukun pohjassa ei ole reikää. Uppokastelu tapahtuu niin, että 10 litran ämpäriin laitetaan haaleaa (ei kylmää eikä kuumaa!) vettä, ja upotetaan kasvi istutusruukkuineen veteen, niin että sen multapaakku uppoaa sinne kokonaan. Multapaakku alkaa pulputtaa kun vettä kulkeutuu juuristoon. Annetaan pulputtaa hetki, ja nostetaan kasvi vedestä juuri ennen kuin pulputus alkaa hiipua, ja annetaan ylimääräisen veden valua pois. Tällä tavoin multapaakku kastuu kerralla perinpohjin, mutta ylimääräinen vesi valuu pois eikä tukehduta juuria.

Jos uppokastaminen ei ole mahdollista, tai halutaan kastella perinteisesti kastelukannulla, olisi ruukku syytä salaojittaa. Salaojituksen voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti, kuin laittamalla ruukun pohjalle vaikkapa soraa. Sen päälle olisi hyvä laittaa jokin eristävä ja hajoamaton, mutta vettäläpäisevä kerros (esim. maisemointikangas), ja vasta sen päälle multa. Tällöin ruukkuun kaadettu ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjalle salaojitukseen, joka haihduttaa kosteutta pikkuhiljaa kohti kasvin juuria.

On myös herkkälehtisiä kasveja jotka eivät pidä päältä kastelusta, tai joiden kanssa pitää olla kastellessa varovainen, ja nämä kannattaa kastella aina aluslautasen kautta.
Altakasteluruukut ovat käteviä isoille kasveille.

Lannoitus

Markkinoilta löytyy useita hyviä, erimerkkisiä viherkasvilannoitteita. Suosittelisin nestemäistä lannoitetta, mutta käytännössä mikä tahansa käy. Kasvukaudella myös lannoitetaan enemmän, monia kasveja ei lepokaudella tarvitse lannoittaa ollenkaan.

Mehikasvit varastoivat vettä ja ravinteita lehtiinsä, jonka vuoksi niitä kastellaan harvemmin, ja lannoitettakin voi huoletta laimentaa.

Istutusruukun mullassa on mukana lannoitteita, eikä lannoitusta tarvitse aloittaa heti kun kasvi on tuotu kotiin. Sen kannattaa antaa ensin "tottua" uuteen ympäristöön parin viikon ajan. Myös tuoreessa mullassa on hyvin kasvin tarvitsemia ravinteita, eikä esim. mullan lisäämisen jälkeen tarvitse heti lannoittaa kasvia.

Puhdistus ja sumutus

(kuva)

Kasvien lehtiä ei kannata päästää pölyttymään, sillä tällöin kasvin yhteyttäminen (joka vaikuttaa kasvin kasvuun ja hyvinvointiin) heikentyy. Lehtiä onkin hyvä pyyhkiä kostealla liinalla silloin tällöin. Apuna voi käyttää myös mietoa mäntysuopaliuosta (1 rkl mäntysuopaa / 1 litra vettä), jota suihkutetaan ensin liinalle, jolla pyyhitään sekä lehtien ylä- että alapinnat. Mäntysuopa auttaa ehkäisemään tuholaishyönteisten ilmestymistä.

Lehtikiiltoa ei suositella käytettävän, sillä se muodostaa lehtien pinnalle "kalvon", joka kerää pölyä ja epäpuhtauksia entisestään ja näin loppupeleissä vaikeuttaa taas yhteyttämistä. Suoraan kasvin lehdille sumutettuna se voi jopa vioittaa lehtiä, joten jos lehtikiiltoa haluaa silloin tällöin käyttää, niin sumutetaan sitä ensin liinalle, jolla pyyhitään lehtien yläpinnat.

Moni huonekasvi on kotoisin alueilta, joissa ilmankosteus on huomattavasti korkeampi kuin meillä koto-Suomessa ja etenkin kerrostaloasunnoissa. Ilmankosteutta onkin hyvä lisätä ahkeralla vedellä sumuttamisella. On myös kasveja, joiden lehdet jopa vaurioituvat sumuttamisesta (esim. saintpaulia tai begonia, joiden lehdet saavat helposti veden "polttamia" vaurioita), joten tarkista!

Ilmankosteuden nostamiseksi on useitakin kikkoja, joista yksi on mullan pinnalle asetettavat koristekivet tai muu kate (tällöin tämä täytyy huomioida kastelun vähentämisenä), ja toinen suht yleinen on ruukun alle tai välittömään läheisyyteen asetettava vesivati. Jotkut vaativimmat kasvit viihtyvät parhaiten jopa terraario/kasvihuone-olosuhteissa.

Hoitovirheistä johtuvat yleisimmät muutokset + ratkaisuja

Useimmat epämääräiset kasvin vioitukset johtuvat jollakin tapaa juurten vaurioitumisesta. Yleensä syynä on joko liikakastelu tai liika kuivuus. Juurten vaurioitumisen merkkejä ovat esimerkiksi viherkato (lehti alkaa kellastua) ja lehtien kuivuminen ja variseminen. Juuret tarvitsevat veden lisäksi happea, ja niiden hapenottokyky vaikeutuu kun kastellaan liikaa. Tästä syystä useimmat kasvit tarvitsevat multapaakun lievän kuivahtamisen kastelujen välillä.

Juuria vaurioittaa myös esim. liian pieni ruukku, ravinnehäiriöt tai liian alhainen kasvualustan lämpötila (on kasteltu kylmällä vedellä, tai ruukku on vaikkapa kylmällä lattialla). Liikaa kasteltua multapaakkua voi kokeilla kuivattaa käärimällä paakku sanomalehteen. Toipumisaikana kasvia tulisi kastella vähän. Noin yleisesti kasvit kestävät paremmin kuivuutta kuin liikamärkyyttä.

Viherkatoa eli kloroosia
(kuva)

Myös valonpuutteesta voi johtua yllämainitut viherkato ja lehtien variseminen. Esim. monet viikunat (fiikukset) pudottavat meidän oloissamme koko lehdistönsä talvella, kun valoa on yksinkertaisesti liian vähän. Lehdet kasvavat kyllä takaisin keväällä. Lehtien varistessa kiinnitä huomiota myös kasteluun: mitä vähemmän kasvilla on lehtiä eli yhteyttävää pintaa, sitä vähemmän se tarvitsee vettä. Kirjavalehtisten kasvien lehdet vihertyvät liian vähässä valossa, mitä kirjavampilehtinen kasvi, sen enemmän valoa se tarvitsee säilyttääkseen kirjavuutensa. Talvella kasvit viettävät lepokautta eivätkä tarvitse yhtä paljon valoa kuin kasvukaudella (meidän leveysasteilla mikään luonnonvalon määrä talvella ei riitä kasvin yhteyttämiseen ja kasvamiseen). Jos kasvukaudellakin on puutetta valonmäärästä, eikä valoisampaan paikkaan siirtäminen tule kysymykseen, voi kasvilampun hankintaa harkita.

Jos taas kasvi saa liikaa valoa ja suoraa auringonpaistetta, voi lehtiin tulla polttovioituksia. Samantyyppisiä vioituksia voi tulla jos kasvi on ollut kosketuksissa vaikkapa kuumaan lamppuun tai muuhun lämmönlähteeseen.

Lehtien kellastumista voi aiheuttaa myös vääränlainen lannoittaminen tai mullan liian korkea pH-arvo.

Kuivan huoneilman ruskettamia lehtiä
traakkipuussa
(kuva)

Jos lehtien reunat tai kärjet ruskistuvat, on syynä yleensä liian kuiva huoneilma. Ilmankosteutta on syytä nostaa runsaalla sumuttamisella tai muilla vippaskonsteilla. Epäsiistin näköisiä lehtiä voi leikata saksilla kauniimmiksi (muista lehden luonnollinen muoto). Jos ruskettunut kärki on ehtinyt muuttua mustaksi, on syynä liikalannoittaminen.

Tummat laikut lehdissä kielivät paleltumisesta. Kasvi on ehkä sijoitettu vetoisaan paikkaan (ikkunan tai oven viereen, ilmastoinnin lähelle) tai kasvi on ehkä paleltunut jo kuljetuksessa, minkä takia talviaikaan myös marketeista ostetut kasvit tulisi muistaa pakata huolellisesti ja lämpimästi. Jos kasvi ei ole kokonaan paleltunut ja kasvupiste näyttää vielä hyvältä, voi kasvi vielä elpyä vaurioituneiden lehtien poistamisen jälkeen. Jos kasvi on kuitenkin pahoin paleltunut, ei sille ole mitään tehtävissä. Monet viherkasvit viihtyvät kesällä myös ulkona paahteelta suojattuna, mutta jos ulos viemisen tekee liian aikaisin tai äkkirysäyksellä, voi kasvi paleltua myös siitä. Kasvit tulisi totuttaa ulkoilmaan aina pikkuhiljaa. Ulkoilman tuulenvire ei ole sama kuin veto, joka tulee esim. ikkunasta ulkoa sisälle.

Kasvitaudit

Kasvitauteja ovat sienitaudit tai bakteerien ja virusten aiheuttamat taudit. Näihin ei ainakaan meillä Suomessa ole parannuskeinoa, joten sairaat kasvit hävitetään ja ruukut desinfioidaan.

Virustaudit näkyvät yleensä rengasmaisena tai viirumaisena laikkuna lehdissä, mosaiikkimaisena läikikkyytenä tai epämuodostumina. Härmäsieni muodostaa lehden pinnalle valkoisen, jauhomaisen peitteen.

Kasvin juurelle ilmestyneet oikein sienen näköiset sienet ovat voineet tulla mullasta, jossa on ollut sieni-itiöitä. Nämä sienet eivät varsinaisesti vahingoita kasvia, mutta eivät ole kauniin näköisiä. Ne voi nyppäistä pois, ja mullan voi kokeilla vaihtaa kokonaan.

Tuholaiset

Villakilpikirvan kansoittama orkidea
(kuva)

Vaikka suurin osa kasvin "ränsistymisestä" johtuukin hoitovirheestä tai epäsuotuisasta kasvupaikasta, niin osa huonokuntoisuudesta voi selittyä tuholaisilla. Monesti tuholaisia ilmestyy kasviin, joka on päässyt kuivumaan liiaksi. Osa tuholaisista on hyvin hankalasti torjuttavia, ja pahaksi päässeessä tapauksessa onkin ehkä fiksuinta heittää kasvi kokonaan pois. Tuholaiset tuppaavat leviämään kasvista toiseen ihmisenkin välityksellä, joten niiden valtaamien kasvien käsittelyn jälkeen tulisi ainakin kädet pestä huolellisesti. Markkinoilla on mm. Raidilta Kukka-aerosoli kasvituholaisten häätämiseen. Myös erilaiset puikot ovat hyviä. Niiden suhteen kannattaa tarkistaa onko niissä mukana lannoite (tällöin jätetään erillinen lannoitus pois). Yleisimpiä tuholaisia:

Kilpikirvat: Ilmenevät tummina kohoumina kasvien lehtisuonissa. Poistetaan ensin käsin (pinseteillä tai varovasti veitsellä raaputtamalla :)), jonka jälkeen voi kokeilla vaikkapa Raid Kukkaa ohjeen mukaan.

Villakilpikirvat: Näkyvät ihmissilmään usein valkoisina pilkkuina tai "tomuna" lehtien ylä- ja alapinnoilla tai lehtihangoissa. Toimenpiteet samat kuin edellä.

Vihannespunkki: Aluksi vaaleita laikkuja lehdillä, lopulta ohutta seittiä. Kasvin voi viedä ensiapuna suihkuun, ja yrittää häätää punkit kosteudella.

Sitten suurimmat huoltotoimenpiteet, joita yleensä tehdään kerran vuodessa näin keväisin.

Mullan "vaihto"

Kotioloissa eläville huonekasveille yleisin huoltoimenpide nimenomaan näin keväisin on paljonpuhuttu mullanvaihto. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava termi, sillä kasvilta ei kannata vaihtaa multaa kokonaan ellei siinä ole selkeästi jotain vikaa. Mullan kokonaisvaltainen vaihto aiheuttaa kasville tarpeetonta stressiä. Pelkkä mullan lisääminen tai pintamullan vaihto riittää. Aikaa myöten multa painuu kasaan ja siihen saattaa muodostua valkoista kalkkikertymää kalkkipitoisesta vedestä. Silloin pintamultaa voi hieman rapsutella kuohkeammaksi, ja tarvittaessa lisätä uutta multaa päälle.

Uudelleenistutus

Kasvi kannattaa istuttaa isompaan ruukkuun vasta kun juuret ovat liian isot nykyiseen. Tämän huomaa kaikkein selvimmin muovisista istutusruukuista, jonka pohjassa on reiät, tai jos kasvin juuret kasvavat jo mullan pinnalla. Juuriston tilan voi kuitenkin aina tarkistaa nostamalla kasvin ruukusta. Uusi ruukku ei saisi olla kovinkaan paljon isompi, halkaisijaltaan n. 4 cm suurempi ruukku riittää.

Leikkaus ja jakaminen

Kasvin leikkaus kannattaa hoitaa keväällä, jakamisen tai lisäämisen voi tehdä oikeastaan milloin vain, mielellään kasvukaudella.

Huonekasveja leikataan yleisesti aivan liian vähän, mikä johtaa esim. köynnöstävien kasvien hallitsemattomaan kasvuun (vrt. koko huoneen täyttävät kultaköynnökset) ja epäesteettisen pitkään lehtiväliin. Leikkaamisella voidaan hillitä ja hallita kasvien kasvua, mutta myös kasvusuuntaa ja muotoa. Leikkauskohdan alapuolelta lähtee kehittymään uusi silmu ja verso, ja leikkaussuunnalla saa jopa määriteltyä mihin suuntaan uusi verso lähtee kasvamaan. Kasveja saa kasvatettua tuuheammiksi ja isommiksi nimenomaan leikkaamalla. Leikkaamaton kasvi kasvaa usein pääosin vain vertikaalisesti, ja siitä tulee suorastaan "kukkakeppi". Leikkauskohta kuivuu leikkauksen jälkeen sentin tai pari, joten leikkauskohta kannattaa valita niin, ettei alempana olevat mahdolliset silmut tai lehdet kuivu mukana. Leikkauksen jälkeen isäntäkasviin tulisi edelleen jäädä runsaasti lehtiä, eli yhteyttävää pintaa! Älä leikkaa kerralla liikaa. Leikkauksen aiheuttamasta haavasta saattaa valua nestettä, ja haavan saa tyrehdytettyä vaikkapa pienellä palalla talouspaperia, joka jätetään hetkeksi haavakohtaan.

Leikkauksen yhteydessä saa samalla latvapistokkaita. Ne voi juurruttaa ensin vesilasissa tai istuttaa suoraan multaan.

Joulukaktuksenkin voi saada
uudelleen kukkimaan
"kiduttamalla"
(kuva)

Lisäksi kuriositeettina... 

Kukkiminen

Useat huonekasvit voivat alkaa kukkia huonossa hoidossa. Kidutettuna kasvi luulee kuolevansa ja pukkaa kukkaa viimeisenä mahdollisuutenaan lisääntyä :P Eli kukkivia huonekasveja kuten saintpauliaa ja erilaisia orkideoja voi saada kukkimaan uudelleen kiduttamalla niitä. Konsteja on monia, kuten kuuma vesi, kuivuus tai parin kuukauden totaalihoitamattomuus. Moni kukkiva huonekasvi vaatii lepoajaksi viileämmän huoneilman ja silti valoa kukkiakseen seuraavana vuonna. Tätä voi olla hankala järjestää etenkin kerrostaloissa. Jotkut kasvit taas kukkivat vasta vanhana, kuten vaikkapa kaktukset.

Jos kuitenkin kasvin kukalla ei ole minkäänlaista koristearvoa (joskus ne myös haisevat epämiellyttävälle) ja kasvia pidetään puhtaasti viherkasvina, kukat kannattaa suosiolla leikata tyvestä asti pois, sillä kukinta vie aina voimaa muulta kasvilta.

Monilla tuntuu olevan vaikeuksia kastelun muistamisen kanssa, joten listasin alle muutamia kasveja, jotka eivät hätkähdä jos tilapäinen kuivuus pääsee yllättämään. Moni näistä kasvaa luonnossa kuivemmilla alueilla, osa taas varastoi vettä ja ravinteita lehtiinsä, juuriinsa tai sipuliin. Nämä kasvit saa helpoiten tapettua liikakastelulla. Aikaa myöten kasvit tottuvat ja sopeutuvat hoitajansa kastelutapaan ja -väliin: Jotkut kastelevat mieluummin vähemmän kerrallaan ja useammin, toiset kerralla kunnolla, mutta harvemmin. Ja kuten tuli tuolla ylempänä sanottua, moni kasvi sietää paremmin lievää kuivumista kuin jatkuvaa märkyyttä.

Muutamia kuivuutta jossain määrin sietäviä kasveja:

Palmuvehka

Kaktukset

Joulu- ja marraskuunkaktukset

Mehikasvit (aaloet, agaavet, paunikot, mehiruusukkeet, tyräkit, kirjotähdet, kivikukat, maksaruohot jne.)

Rahapuu

Anopinkielet, -keihäät ja -hampaat

Pullojukka

Rönsylilja

(Kirjo)laikkuvehka

Osa palmuista

Kummituspuu eli Corokia

Sipulikasvit (narsissi, helmililja, hyasintti, amaryllis, tulppaani jne.)

Tulilatva

Tuonenkielo

Kultaköynnös

Herttalyhty

Laskuvarjolyhty

Japaninkruunukävykki (käpypalmu)

Huopa- ja nukkaitulehti

Peikonmähkä

----

No johan tuli tarinaa vaikka koitin lyhyenä ja ytimekkäänä pitää! :D Lopetan siis suosiolla tähän. Jos tuli mieleen jotain kysyttävää, niin kysykää pois, ja vastailen parhaani mukaan :)
Toivottavasti tästä on hyötyä!