perjantai 28. helmikuuta 2014

uusia reseptejä

Oon viime aikoina taas kokeillut kaikenlaista uutta, ja ajattelin jakaa osan teidänkin kanssa. Oon koittanut taas siirtyä takaisin vähähiilihydraattisiin ruokiin, mutta koitan pitää vatsani kunnossa syömällä kuitenkin enemmän hiilareita kuin aikasemmin karpatessani. Toistaiseksi se ei näy vaa'an lukemissa tai muutenkaan tuloksissa, mutta kokeilen nyt silti jonkin aikaa näin.

Tässä siis vähähiilarisia reseptejä :)

Ensin kokeilin uutta pizzapohjareseptiä. Oon tosi kyllästynyt kaikkiin perinteisiin karppipizzapohjiin, joihin tulee joko juustoraastetta tai rahkaa. Onhan ne ihan älyttömän helppo tehdä, kun ei tarvitse kuin sekoittaa ainekset keskenään ja kaataa uunipellille. Mutta mun mielestä pizzan kuuluu olla syötävissä käsin, ja pohjan kuuluisi olla melko mautonta, sillä sen päällehän tulee ne täytteet makua antamaan. En ole tutustunut lainkaan gluteenittomaan leivontaan, mutta löysin mahtavan Marjolassa herkutellaan -blogin, jonka kirjoittaja käyttää resepteissään paljon gluteenittomia jauhoja ym. Törmäsin siellä siis uuteen pizzapohjareseptiin, mitä oli aivan pakko kokeilla! Pizza (tai itseasiassa kaksi) katosi parempiin suihin niin nopeasti, että unohdin ottaa kuvan koko hässäkästä, mutta Marjolan reseptikuva on kyllä totuudenmukainen :) Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Tämä on käsin syötävissä oleva ohuehko pohja.

Marjolan pizzapohja

50g riisijauhoa
20g pofiberiä (perunakuitua)
1 rkl psylliumia
1 rkl ksantaania
1 tl kuivahiivaa
½ tl suolaa
loraus oliiviöljyä
½ rkl agaavesiirappia
1 muna
1-1½ dl lämmintä vettä

"Sekoita kuivat aineet ja lisää nesteet. Alusta hyvin. Anna tekeytyä jääkaapissa minimissään pari tuntia.
Kauli tai taputtele pellille leivinpaperin päälle. Taikinasta tulee pyöreä, niin iso kuin pellille mahtuu. Jos haluaa paksumman, niin sitten jättää pienemmäksi.
Anna pizzapohjan levätä pellillä uunin päällä uunin lämmetessä. Esipaista 250 asteessa noin 10 minsaa. Lisää täytteet ja paista 225-250 asteessa tarvittava aika."

Itse totesin, että taikina kannattaa kaulia leivinpaperin päällä, niin että taikinan ja kaulimen välissä on elmukelmua. Taikinan saa kyllä täyttämään koko pellin ja neliön muotoisena, mutta päätin, että seuraavalla kerralla teen samantien kolminkertaisen taikinan, jaan sen puoliksi, jolloin yhdestä pizzapohjataikinasta tulee 1,5-kertainen, ja samalla vaivalla voidaan syödä pizzaa vaikka koko viikonloppu :P Meillä täytteitä on perinteisesti paljon, joten täytteiden lisäämisen jälkeen pizza sai olla 225 asteessa vartin verran.
Jos joku miettii makroja, niin laskeskelin koko pohjan makroiksi 48g Hh, 52,3g R, 12,2g P, 704 kcal. Itse jaoin pohjan 16 osaan, jolloin yhdestä palasta tuli melko pieni, mutta tällöin yhden palan makroiksi jää 3g Hh, 3,3g R, 0,8g P, 44 kcal. Mielestäni aika hyvä "kuljetusalusta", kun tarvittavat proteiinitkin yleensä tulee täytteistä :)
Nuo erikoisemmat jauhot ja ksantaani (leivinjauheen tapainen pikkupurkki) löytyvät yleensä gluteenittoman leivonnan tarvikehyllyltä.

-------

Sitten pinaattilettuja. Myös näiden ohje löytyi Marjolassa herkutellaan -blogista. Tuli ihan älyttömän hyviä, ja voin lämpimästi suositella myös näitä! :) Itse tein kaksinkertaisen taikinan (myös tämä ohje on kaksinkertainen), ja sain sillä paistettua 30 pikkulettua. Jätin ne hieman paksummiksi, jotta ne on helpompi kääntää. Tarjoilin kukkakaalimuusin, salaatin ja tonnikalatahnan kera.


Pinaattiletut

2 munaa
4 dl kermaa
1 rkl psylliumia
4 rkl tattarijauhoa
1 tl suolaa
150 g pakastepinaattia sulatettuna
20 g voita sulatettuna
+ voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset voisulaa lukuunottamatta keskenään, ja anna turvota vartin verran. Lisää joukkoon sulatettu voi, sekoita, ja paista lettupannulla voissa.


Tonnikalatahna

2 tlk tonnikalaa öljyssä
100 g creme fraichea
ketsuppia
sinappia
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta

Ainekset sekaisin ja mausteita oman maun mukaan. Itse olen tätä tahnaa käyttänyt nimenomaan pinaattilettujen kanssa, sekä lämpimiä voileipiä tai tonnikalanachoja tehdessäni.

-------

Koska pinaattia oli vielä pakastimessa, halusin kokeilla broilerikastiketta pinaatilla. Mulla oli treenin jälkeen tosi kova hiilarihimo, ja teki mieli ihan oikeeta pastaa. Tämänhän voisi siis hyvin tehdä vaikkapa kesäkurpitsapastan kastikkeeksi :) Make ei uskonut, että suolapähkinät voisi olla hyvä juttu, mutta en kyllä kuullut sen valittavankaan ;)


Broileri-pinaatti-pähkinä -kastike

400 g broilerin fileesuikaleita
150 g pakastepinaattia
3 dl ruokakermaa
mausteita (broilerimauste, curry, kurkuma, chili, pippuri jne)
pari kourallista suolapähkinöitä ja cashew-pähkinöitä

Paista broilerin suikaleet kypsiksi pannulla, mausta jos käytät maustamattomia suikaleita, mutta käytä suolaa varoen, sillä sitä tulee suolapähkinöistä vielä. Meillä oli hunajamarinoitua suikaletta, joten maustoin kastikkeen vasta myöhemmin. Lisää pakastepinaatti ja sulata se pannulla. Lisää kerma ja pähkinät. Tarkista vielä maku.

-------

Viime viikkoina mun on tehnyt hirveästi mieli maksaa, ja oonkin karpista poiketen ostanut useampana päivänä maksalaatikkoa, ja voi jeesus se on ollu hyvää! Tykkäsin koulussa ja kotonakin aikoinaan jauhemaksapihveistä, mutta en oo aikasemmin uskaltanut kokeilla niitä itse. Olen ihan surkea maustamaan jauhelihapihvejä, ja maksaa en ole käsitellyt aiemmin missään muodossa (paitti kissoille), joten siksi kynnys oli varmaan vähän suurempi tämän kokeiluun. Päätin tehdä samoin kuin äiti on tehnyt, eli puolet maksaa, puolet tavallista jauhelihaa. Maksaa ei saa ylimaustaa, ja yllätyin ihan todella, että onnistuin maustamisessa niin hyvin! Normaalisti käytetään mausteita tosi paljon, mutta hyvä että maltoin mieleni :) Alkuperäisen reseptin löysin Kotikokki.netistä, mitä vielä vähän itse fiksasin. Reseptissä on kyllä korppujauhoja, mutta koska kokkailin näitä ekaa kertaa, niin en uskaltanut jättää niitä poiskaan. Plus että tuosta tulee niin monta piffiä että haitanneeko siellä joku vajaa desi korppujauhoja... Pihvien kaveriksi tein lämmintä kaalilisuketta, ja tietty oli myös puolukkahilloa :)


Jauhemaksapihvit

400 g jauhelihaa (meillä sika-nautaa)
350 g maksaa (meillä naudanmaksaa)
2 dl kermaa
3/4 dl korppujauhoja
1 sipuli
2 kananmunaa
2-4 tl suolaa
pippuria, jauhelihamaustetta, ripaus chiliä, oreganoa
tuoreita yrttejä, esim. timjamia ja persiljaa
+ voita paistamiseen

Helpoimmalla pääsee, jos löytää kaupasta valmiiksi jauhettua maksaa. Itse en löytänyt, joten jouduin surauttamaan maksan soseeksi sauvasekoittimella. Voin kertoo, että se vähän hillitsi ruokahaluja :P Joten seuraavaksi koitan löytää maksaa valmiiksi jauhettuna vaikka tuorelihatiskiltä...
Kun jauhettu maksa ja jauheliha on sekoitettu keskenään, voi laittaa kulhoon turpoamaan kerman ja korppujauhot. Tällä välin voi pilkkoa sipulin ja paistaa sen pannulla. Kaikki aineet sekaisin, ja lopuksi mausteet perään. Itse olisin laittanut tuoretta timjamia ja meiramia, mutta meiramia ei kaupasta löytynyt, niin pelkkä timjami kävi ihan hyvin.

Taikina on maksan takia melko löysää, eikä siitä saa taputeltua pihvejä kuten pelkästä jauhelihasta. Kannattaakin nämä paistaa lettupannulla. Sellainen reilu ruokalusikallinen yhteen koloon riittää hyvin. Nämä paistuvat nopeasti, minuutti tai pari per puoli riittää.
Itse tein pihveille vielä kermakastikkeen, ja paistoin lisukkeeksi sipulirenkaita, joten ladoin pihvit uunivuokaan, sipulirenkaat ja valmiin kermakastikkeen niiden päälle, muutama oksa timjamia mukaan ja 200 asteiseen uuniin vielä noin 20 minuutiksi. Vuoka pois uunista ja tuoretta, silputtua persiljaa päälle :)


Lämmin kaalilisuke

pala valkokaalia (meillä oli ehkä 500 g)
3 porkkanaa raasteena
1 paprika
1 tlk kikherneitä
soijakastiketta
siirappia
voita
maun mukaan muita mausteita

Suikaloi kaali ja laita kattilaan hautumaan. Kattilan pohjalle kannattaa lisätä tilkka vettä, jottei pala pohjaan. Raasta porkkanat ja suikaloi paprika, ja lisää kaalin joukkoon. Hauduttele puolesta tunnista tuntiin, kunnes kaalit ovat omaan makuun tarpeeksi pehmennyt. Itse meinasin unohtaa kikherneet, joten lisäsin ne vasta ihan lopuksi, mutta en tiedä mahtaako sillä olla väliä missä vaiheessa ne lisää. Käytännössä ne tarvitsee vain lämmityksen.
Mausteeksi loraus soijakastiketta ja siirappia, ja nokare voita sulamaan. Muita mausteita kuten pippuria, paprikajauhetta, yrttejä ja chiliä voi lisätä oman maun mukaan. Itse laitoin joukkoon myös tuoretta timjamia.

-------

Tällaista tällä kertaa :) Katotaan mitä sitä seuraavaksi keksisi.

tiistai 25. helmikuuta 2014

hyväntekeväisyyttä

Tähän väliin hyviä uutisia :)
Me otettiin Maken kanssa joulukuun alussa vähän niinkuin joululahjaksi kummikoirat Viipurin koiratarhalta, minusta tuli Sallan kummi ja Makesta Morriksen. Jo jouluun mennessä Morris oli saanut oman kodin Suomesta, ja Make vaihtoi tuolloin kummikoirakseen Jerryn. Tänään sain sähköpostiin ilouutisia kuvien kera: myös Salla oli neljän vuoden odottelun jälkeen päässyt pois tarhalta! Se pääsi kotihoitoon Saksaan toisen koiran kanssa, ja kyseinen perhe jo kuulemma kovasti harkitsee josko Salla jäisi sinne pysyvästi :) Täten myös minä sain vaihtaa kummikoiraa, ja uusi suojattini on tarhalla pitkään ollut Justiina
On ollut sanoinkuvaamattoman hyvä mieli siitä, että omille kummikoirille on käynyt näin onnekkaasti vaikka kummiutta on takana vasta muutama kuukausi. Toivonkin kovasti että tämä meidän "voittoputki" jatkuisi, ja myös Justiina saisi pitkään kaipaamansa kodin :)



Jos sieltä lukijoista löytyy muita, jotka haluaisivat auttaa, mutta varaa ei ole hirveästi pistää likoon, niin suosittelen lämpimästi Viipurin koirien kummiksi ryhtymistä! Itsekin valitsin juuri kyseisen järjestön tällä hetkellä hinnan vuoksi, sillä kummivuosi maksaa Viipurin koirilla vain 30€. Tietysti tukeaan voi osoittaa läpi vuoden raha- tai ruokalahjoituksilla, mutta tuo kertasumma ei todellakaan ole paha edes näin opiskelijalle. Itsehän kärsin kroonisesta koirakuumeesta, mutta koska tähän elämäntilanteeseen en pystyisi itse koiraa ottamaan, niin haluan auttaa ainakin tällä tavoin :)

Muuten en ole nyt taas pitkään aikaan osallistunut eläin- tai luonnonsuojelutoimintaan, muuta kuin joulun aineettomien lahjojen muodossa. Kummikoirien lisäksi ostettiin sekä meille että Maken porukoille palat ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä :) Siellä sai valita itse myös metsän, mistä tilkun haluaa ostaa, ja yksi näistä Luonnonperintösäätiön ikimetsistä oli Limbergin metsä Lohjalla, ja halusin valita nimenomaan tämän lähinnä siksi, että sen on niin lähellä, että halutessaan sinne voi oikeasti mennä katsomaan mitä tuli ostettua. Ja haluanhan minä kunhan saan vaan aikaiseksi :P Myös Urjalan Metsänpeitto (nimi ♥) on mukavan lähellä, ja löytyypä Salon seudultakin yksi suojeltu metsä.
Olen muutenkin koittanut ensi kesäksi etsiskellä tästä lähistöltä maastoja ja muita mielenkiintoisia kohteita, joissa voisi käydä ja vaikka etsiä samalla geokätköjä. Luontoretket on aivan huippuja, ja oikeasti omasta kotikaupungistaankin voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista jo pelkästään lähtemällä ulos luontoon. Itseäni kiinnostaa historia jossain määrin, mutta enemmänkin hylätyt talot -tyyppisesti kuin museomeiningit. Toissakesänä käytiin Kokkilassa katsomassa ns. kirottua siltaa, joka ei johda mihinkään, se oli niin hieno että vois varmaan ens kesänä käydä uudestaankin.

Makselen myös Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen, WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsenmaksuja ja saimaannorppakummimaksuja, mutta sen enempiä ei ole tullut niiden hyväksi tehtyä. Olen mukana SSEY:n puuharyhmässä, mutta ei vaan millään meinaa riittää aika ja energia puuhastella yhtään mitään :/ Ehkäpä sitten ensi vuonna, kun opinnot on jo ohi. Muutama kaverini on aktiivisina jäseninä Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksessä, ja vastikään liityin itsekin yhdistyksen FB-ryhmään. Toivottavasti pääsisi jossain vaiheessa osallistumaan jollekin retkelle :) Viime syksynä olisi ollut ilta-/yöretki lepakoita katsomaan, olin jo menossa, mutta viime hetkillä tulikin esteitä etten päässyt.

Muita luonnon- ja eläintenystäviä lukijoiden joukossa? :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

värikästä

Hei vaan ystäväiseni :) Jatketaan vielä hetki näillä kasviaiheilla. Ei hätää, vihersisustuksen kurssi on nyt näyttötyötä vaille ohi, joten ehkei näitä kasvijuttuja taas kohta enää näin usein tule (paitsi kun koittaa kesäkukkien aika >:)). Tai ainakin toivoisin niin, koska kuten ounastelinkin, niin ollaan hautauduttu tänne pikku viidakkoon, eikä kasveja kertakaikkiaan mahdu nykyisellään enempää!

Harjoitusnäyttö meillä oli viime viikolla. Tuli sen harjoitusnäyttötyön kanssa tuskasteltua tosi kovin, tein siitä vaikeamman ja työläämmän kuin mitä olisi ehkä kannattanut, vieläpä tekniikoilla, joita en koskaan ole aiemmin joutunut käyttämään, eli kaikki oli ihan uutta mulle. Mutta tulipahan kokeiltua, ja lopulta selviydyin siinäkin voittajana, vaikka hikeä ja kyyneleitä vuodatettiinkin. Kerron tästä tarkemmin sitten tuolla toisen blogin puolella, mutta ajattelin täälläkin näyttää mitä tuli tehtyä.
Rakensin siis eripituisista rimanpätkistä kehikon, johon pulteilla kiinnitin timanttiananaksia sammalnyyteissä. Valitettavasti sitä työlästä kehikkoa ei lopputuloksessa kamalasti näy, sillä sain tukusta suunniteltua suurempia kasveja :/




Viime viikon päätteeksi saatiin vielä se ihan oikea näyttötutkintotehtävä, ja sen kanssa sitä nyt sitten tuskastellaan. Onneksi suunnitelma siitä alkaa päässä olla jo pikkuhiljaa muotoutunut, mutta se on sitten eri asia onko se tarpeeksi hyvä näytön läpäisemiseen...

Saatiin noita melko kaltoin kohdeltuja timanttiananaksia sitten kotiinkin, otin itselleni kaksi punaista.
Nuo kaikenlaiset bromeliat ja tillandsiat on kyllä helppoja kasveja jos haluaa kotiin jotain kestävämpää mutta värikästä. Näissä timanttiananaksissa esim. nuo värikkäät lehdet ovat tosiaan suojuslehtiä eikä suinkaan kukka, vaan melko mitätön tähkämäinen kukinto tulee esiin tuolta ruusukkeen päältä. Joulutähdessä juttu on sama, värikkäät lehdet ovat itseasiassa vain päälimmäisiä lehtiä. Nuo on myös tosi helppohoitoisia ja kestävät hyvännäköisinä pitkään, sillä sen koristearvo on nimenomaan noissa värikkäissä lehdissä. Timanttiananasta (ja monia muita ananaskasveja) täytyy kastella myös tuonne alas lehtisuppiloon.



Aloitin viikko sitten antamaan noille kasveille myös lannoitteita. Tuossa viikkohoitoa tehdessäni huomasin, että uusia alkuja pukkaa kovasti ainakin kirjolaikkuvehkalle, palmuvehkalle, sekä tuolle ihmeen sitkeälle kahvipensaalle, jonka totesin olevan sittenkin hellepuu eli huonesaarni siitäkin huolimatta, että se annettiin mulle kahvipensaana :D Mietin sen oikeellisuutta jo saadessani sen, mutta mikäs minä olen kukkakauppiasta epäilemään ;) Enivei, kasvin paksummat ja isommat rungot ovat pikkuhiljaa kuivahtaneet ja varisuttaneet kokonaisia versoja, joten napsasin ne kylmästi poikki, istutin kasvin uuteen multaan (ja isompaan ruukkuun), ja siirsin ikkunalaudalle mahdollisimman valoisaan. Vähän säälittävältähän se nyt näyttää (varsinkin kun se alunperin oli niin iso ja korkea), mutta toivon kovasti että nuo pikkuiset versot jaksavat nyt kasvaa kunnolla ja isoiksi :) Hellepuu voi huonekasvinakin kasvaa melko korkeaksi ja isoksi, niin olishan se hienoa jos niin tapahtuisi.


 


Käytiin tänään luokkakaverin kanssa alan tukuissa pyörimässä ja miettimässä näyttötöitä, ja samalla ostin kasvin, joka on ollut mun wanted-listalla jo jonkin aikaa, ja viime viikolla kun koulun kanssa käytiin tukusta hakemassa kasvit harjoitusnäyttöön, katselin tätä jo vähän sillä silmällä. Nyt se on jo hieman ylikukkinut, mutta tulossa on vielä toinenkin kukka, joten toivottavasti saan siitä sitten vielä paremman kuvan :) Kasvi on ikivanha nuokkupapinkaura, varsinainen mummo-/retrokasvi, mutta itse ihastuin sen moniväriseen kukkaan. Googlesta ja Pinterestistä löytyi aivan ihania, värikkäitä kuvia tuosta, voi kun omakin joskus näyttäisi sitten sellaiselta :) Nuokkupapinkaura kuuluu myös ananaskasvien heimoon, jotenkin oon näemmä viehtynyt niihin, vaikka vievätkin runsaalla lehdistöllään ihan liikaa tilaa pienestä asunnosta :P Näiden pitäisi olla superhelppohoitoisia, sillä huonolla hoidolla nämäkin näemmä saadaan kukkimaan uudelleen :) Tämäkin taitaa kesällä mennä parvekkeelle unohdettavaksi joulukaktuksen kanssa...



Kasvien ihmettelyn ohella oon kokeillut muutamia uusia ruokareseptejä, ajattelin niille tehdä ihan oman postauksensa.
Pari viikkoa sitten kävin yhden työpäivän jälkeen Lohjalla, kun Hanne oli siellä käymässä. Mentiin ikuisuuksien tauon jälkeen Rokkariin kahville ja istuskelemaan, ja sain taas Hannelta ystävänpäivälahjan, enkä mä ollut taaskaan ehtinyt keksimään sille mitään -.- Sain itsetehdyn suklaasydämen, sekä aivan ihania My Little Pony -laastareita ♥ Ihan harmittaa, ettei ole vielä tullut mitään haavoja käsiin enkä oo päässyt korkkaamaan laastaripakettia :D



Kokeilin ystävänpäiväksi myös vähän kukkajuttuloita. Ostin kolmea sorttia tulppaaneita sekä eukalyptusta, kaksi uutta kukkavaasia, jotka laitoin sisäkkäin, ja niiden väliin ostin vielä ranskanpastilleja. Dieettiä ajatellen ei mikään hirveän hyvä juttu, sillä kun kukat tulivat tiensä päähän, niin karkit tietysti jäi. Patistin kyllä Makea syömään niitä, mutta pakko myöntää, että oon niitä itsekin kyllä syönyt :/ Ja siten myös herkkulakko jatkuu yli kevätpäiväntasauksen, varmaankin sinne pääsiäiseen saakka.
Mutta musta tuo asettelu näytti aika kivalta :) Tulppaani on vaan tosi raivostuttava kukka, kun se näyttää hyvältä tuon häviävän pienen hetken, kun sen laittaa maljakkoon, ja seuraavana päivänä se onkin jo venähtänyt pahimmassa tapauksessa 10cm, ja vaikka sitä pätkisikin uudelleen, niin ei se enää montaa päivää kauniina pysy. Yleensä en niin tulppaaneista oo innostunutkaan, mutta kaipa tääkin on tullut nyt vasta opintojen myötä.




Loppukevennykseksi vielä muuta... Kävin pikaisesti Tigerissa etsimässä näyttöinspiraatiota, jota sieltä ei kylläkään löytynyt, mutta kerrankin löysin sieltä jotakin oikeesti tarpeellista, mitä meillä ei ole ollut ennestään! Nimittäin pöytämallisen harjan ja rikkalapion, mustapinkkinä ;) Mä vihaan meidän siivouskomeroa ja sitä, että aina kun jollekin käy joku kämmi, niin se iso Dysonin imuri täytyy väkisin repiä sieltä tavaran keskeltä ulos ja ruveta imuroimaan. Nyt on helpompi kun voi ottaa vaan harjan ja rikkalapion kauniiseen käteen, eikä tarvii menettää hermoja jo imurin esille ottamisessa! Ja toki ostin sitten mätsäävän tiskiharjankin :P

perjantai 14. helmikuuta 2014

huonekasvien perushoidosta ja -huollosta

Voitaisiin oikeastaan jo sanoa, että kevät on jo täällä, kun huonekasvit alkavat pikkuhiljaa herätä talvilevoltaan :) Keväällä on kannattavaa tehdä kasvien suuremmat huoltotoimenpiteet, ja koska meikäläiselläkin on juuri päättymässä vihersisustamisen kurssi opinnoissani, niin nyt lienee hyvä aika kertoilla jotakin suhteellisen yleispäteviä ohjeita viherkasvien hoitoon. Koitan kirjoittaa mahdollisimman vapaamuotoisesti, jottei teksti olisi liian oppikirjamaista, mutta katotaan, oon viime aikoina kirjotellut niin paljon kirjallisia koulutehtäviä, että ehkä siitä väkisinkin tulee sellaista, kerrankin kun on jotain asiapitoista tässä blogissa :D

En ala tässä kertoilla tiettyjen viherkasvien hoito-ohjeista, ne kannattaa aina tarkistaa jostakin hyvästä viherkasviopuksesta (esim. Valittujen palojen Koti kukkii [vanhempi] tai Kukkiva koti [uudempi] ovat oikein hyviä) tai googlettamalla useammasta lähteestä. Olen kokenut myös ihan hyväksi tarkastaa joitakin netin asiaan vihkiytyneitä keskustelufoorumeja. Siellä kuitenkin kerrotaan omista kokemuksista ja erilaisista vippaskonsteista, joita esimerkiksi alan ammattilaisten ei välttämättä ole hyvä totena kertoa :) Tällaisia hyviä keskustelupalstoja ovat mm. Huonekasvit.net ja Puutarha.net.

Aloitetaanpa vaikka perushoidosta, jota tulisi tehdä viikoittain hieman kasvista riippuen.


Kastelu

(kuva)
Monet kasvit pitävät ylipäänsä siitä, että niitä kastellaan kerralla runsaammin, ja annetaan kastelujen välillä kuivahtaa. On toki kasveja, jotka taas eivät saa päästä kuivahtamaan, joten on syytä tarkistaa kasvikohtainen vedentarve. Pintamulta kuivahtaa nopeammin, joten jos mahdollista, niin kannattaa työntää sormea syvemmälle multaan ja näin todeta kasvin vedentarve.
Yleisesti kasvukaudella (helmi-syyskuu) kastellaan enemmän ja useammin kuin lepokaudella (loka-tammikuu), jolloin useimmilla kasveilla kastelun voi jopa puolittaa. Lepokausi on viherkasveille tärkeä, jotta ne jaksavat kasvaa ja kukkia kasvukaudella. Lepokaudella useimmat kasvit viihtyvät myös reilusti viileämmässä.

Itse olen todennut parhaaksi kastelutavaksi uppokastamisen, joskaan se ei onnistu jollei kasvilla ole enää sitä muovista istutusruukkua, missä se on kaupasta ostettuna, tai jos suojaruukun pohjassa ei ole reikää. Uppokastelu tapahtuu niin, että 10 litran ämpäriin laitetaan haaleaa (ei kylmää eikä kuumaa!) vettä, ja upotetaan kasvi istutusruukkuineen veteen, niin että sen multapaakku uppoaa sinne kokonaan. Multapaakku alkaa pulputtaa kun vettä kulkeutuu juuristoon. Annetaan pulputtaa hetki, ja nostetaan kasvi vedestä juuri ennen kuin pulputus alkaa hiipua, ja annetaan ylimääräisen veden valua pois. Tällä tavoin multapaakku kastuu kerralla perinpohjin, mutta ylimääräinen vesi valuu pois eikä tukehduta juuria.

Jos uppokastaminen ei ole mahdollista, tai halutaan kastella perinteisesti kastelukannulla, olisi ruukku syytä salaojittaa. Salaojituksen voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti, kuin laittamalla ruukun pohjalle vaikkapa soraa. Sen päälle olisi hyvä laittaa jokin eristävä ja hajoamaton, mutta vettäläpäisevä kerros (esim. maisemointikangas), ja vasta sen päälle multa. Tällöin ruukkuun kaadettu ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjalle salaojitukseen, joka haihduttaa kosteutta pikkuhiljaa kohti kasvin juuria.

On myös herkkälehtisiä kasveja jotka eivät pidä päältä kastelusta, tai joiden kanssa pitää olla kastellessa varovainen, ja nämä kannattaa kastella aina aluslautasen kautta.
Altakasteluruukut ovat käteviä isoille kasveille.


Lannoitus

Markkinoilta löytyy useita hyviä, erimerkkisiä viherkasvilannoitteita. Suosittelisin nestemäistä lannoitetta, mutta käytännössä mikä tahansa käy. Kasvukaudella myös lannoitetaan enemmän, monia kasveja ei lepokaudella tarvitse lannoittaa ollenkaan.
Mehikasvit varastoivat vettä ja ravinteita lehtiinsä, jonka vuoksi niitä kastellaan harvemmin, ja lannoitettakin voi huoletta laimentaa.
Istutusruukun mullassa on mukana lannoitteita, eikä lannoitusta tarvitse aloittaa heti kun kasvi on tuotu kotiin. Sen kannattaa antaa ensin "tottua" uuteen ympäristöön parin viikon ajan. Myös tuoreessa mullassa on hyvin kasvin tarvitsemia ravinteita, eikä esim. mullan lisäämisen jälkeen tarvitse heti lannoittaa kasvia.


Puhdistus ja sumutus

(kuva)
Kasvien lehtiä ei kannata päästää pölyttymään, sillä tällöin kasvin yhteyttäminen (joka vaikuttaa kasvin kasvuun ja hyvinvointiin) heikentyy. Lehtiä onkin hyvä pyyhkiä kostealla liinalla silloin tällöin. Apuna voi käyttää myös mietoa mäntysuopaliuosta (1 rkl mäntysuopaa / 1 litra vettä), jota suihkutetaan ensin liinalle, jolla pyyhitään sekä lehtien ylä- että alapinnat. Mäntysuopa auttaa ehkäisemään tuholaishyönteisten ilmestymistä.
Lehtikiiltoa ei suositella käytettävän, sillä se muodostaa lehtien pinnalle "kalvon", joka kerää pölyä ja epäpuhtauksia entisestään ja näin loppupeleissä vaikeuttaa taas yhteyttämistä. Suoraan kasvin lehdille sumutettuna se voi jopa vioittaa lehtiä, joten jos lehtikiiltoa haluaa silloin tällöin käyttää, niin sumutetaan sitä ensin liinalle, jolla pyyhitään lehtien yläpinnat.

Moni huonekasvi on kotoisin alueilta, joissa ilmankosteus on huomattavasti korkeampi kuin meillä koto-Suomessa ja etenkin kerrostaloasunnoissa. Ilmankosteutta onkin hyvä lisätä ahkeralla vedellä sumuttamisella. On myös kasveja, joiden lehdet jopa vaurioituvat sumuttamisesta (esim. saintpaulia tai begonia, joiden lehdet saavat helposti veden "polttamia" vaurioita), joten tarkista!
Ilmankosteuden nostamiseksi on useitakin kikkoja, joista yksi on mullan pinnalle asetettavat koristekivet tai muu kate (tällöin tämä täytyy huomioida kastelun vähentämisenä), ja toinen suht yleinen on ruukun alle tai välittömään läheisyyteen asetettava vesivati. Jotkut vaativimmat kasvit viihtyvät parhaiten jopa terraario/kasvihuone-olosuhteissa.


Hoitovirheistä johtuvat yleisimmät muutokset + ratkaisuja

Useimmat epämääräiset kasvin vioitukset johtuvat jollakin tapaa juurten vaurioitumisesta. Yleensä syynä on joko liikakastelu tai liika kuivuus. Juurten vaurioitumisen merkkejä ovat esimerkiksi viherkato (lehti alkaa kellastua) ja lehtien kuivuminen ja variseminen. Juuret tarvitsevat veden lisäksi happea, ja niiden hapenottokyky vaikeutuu kun kastellaan liikaa. Tästä syystä useimmat kasvit tarvitsevat multapaakun lievän kuivahtamisen kastelujen välillä.
Juuria vaurioittaa myös esim. liian pieni ruukku, ravinnehäiriöt tai liian alhainen kasvualustan lämpötila (on kasteltu kylmällä vedellä, tai ruukku on vaikkapa kylmällä lattialla). Liikaa kasteltua multapaakkua voi kokeilla kuivattaa käärimällä paakku sanomalehteen. Toipumisaikana kasvia tulisi kastella vähän. Noin yleisesti kasvit kestävät paremmin kuivuutta kuin liikamärkyyttä.

Viherkatoa eli kloroosia
(kuva)
Myös valonpuutteesta voi johtua yllämainitut viherkato ja lehtien variseminen. Esim. monet viikunat (fiikukset) pudottavat meidän oloissamme koko lehdistönsä talvella, kun valoa on yksinkertaisesti liian vähän. Lehdet kasvavat kyllä takaisin keväällä. Lehtien varistessa kiinnitä huomiota myös kasteluun: mitä vähemmän kasvilla on lehtiä eli yhteyttävää pintaa, sitä vähemmän se tarvitsee vettä. Kirjavalehtisten kasvien lehdet vihertyvät liian vähässä valossa, mitä kirjavampilehtinen kasvi, sen enemmän valoa se tarvitsee säilyttääkseen kirjavuutensa. Talvella kasvit viettävät lepokautta eivätkä tarvitse yhtä paljon valoa kuin kasvukaudella (meidän leveysasteilla mikään luonnonvalon määrä talvella ei riitä kasvin yhteyttämiseen ja kasvamiseen). Jos kasvukaudellakin on puutetta valonmäärästä, eikä valoisampaan paikkaan siirtäminen tule kysymykseen, voi kasvilampun hankintaa harkita.
Jos taas kasvi saa liikaa valoa ja suoraa auringonpaistetta, voi lehtiin tulla polttovioituksia. Samantyyppisiä vioituksia voi tulla jos kasvi on ollut kosketuksissa vaikkapa kuumaan lamppuun tai muuhun lämmönlähteeseen.

Lehtien kellastumista voi aiheuttaa myös vääränlainen lannoittaminen tai mullan liian korkea pH-arvo.

Kuivan huoneilman ruskettamia lehtiä
traakkipuussa
(kuva)
Jos lehtien reunat tai kärjet ruskistuvat, on syynä yleensä liian kuiva huoneilma. Ilmankosteutta on syytä nostaa runsaalla sumuttamisella tai muilla vippaskonsteilla. Epäsiistin näköisiä lehtiä voi leikata saksilla kauniimmiksi (muista lehden luonnollinen muoto). Jos ruskettunut kärki on ehtinyt muuttua mustaksi, on syynä liikalannoittaminen.

Tummat laikut lehdissä kielivät paleltumisesta. Kasvi on ehkä sijoitettu vetoisaan paikkaan (ikkunan tai oven viereen, ilmastoinnin lähelle) tai kasvi on ehkä paleltunut jo kuljetuksessa, minkä takia talviaikaan myös marketeista ostetut kasvit tulisi muistaa pakata huolellisesti ja lämpimästi. Jos kasvi ei ole kokonaan paleltunut ja kasvupiste näyttää vielä hyvältä, voi kasvi vielä elpyä vaurioituneiden lehtien poistamisen jälkeen. Jos kasvi on kuitenkin pahoin paleltunut, ei sille ole mitään tehtävissä. Monet viherkasvit viihtyvät kesällä myös ulkona paahteelta suojattuna, mutta jos ulos viemisen tekee liian aikaisin tai äkkirysäyksellä, voi kasvi paleltua myös siitä. Kasvit tulisi totuttaa ulkoilmaan aina pikkuhiljaa. Ulkoilman tuulenvire ei ole sama kuin veto, joka tulee esim. ikkunasta ulkoa sisälle.


Kasvitaudit

Kasvitauteja ovat sienitaudit tai bakteerien ja virusten aiheuttamat taudit. Näihin ei ainakaan meillä Suomessa ole parannuskeinoa, joten sairaat kasvit hävitetään ja ruukut desinfioidaan.
Virustaudit näkyvät yleensä rengasmaisena tai viirumaisena laikkuna lehdissä, mosaiikkimaisena läikikkyytenä tai epämuodostumina. Härmäsieni muodostaa lehden pinnalle valkoisen, jauhomaisen peitteen.
Kasvin juurelle ilmestyneet oikein sienen näköiset sienet ovat voineet tulla mullasta, jossa on ollut sieni-itiöitä. Nämä sienet eivät varsinaisesti vahingoita kasvia, mutta eivät ole kauniin näköisiä. Ne voi nyppäistä pois, ja mullan voi kokeilla vaihtaa kokonaan.


Tuholaiset

Villakilpikirvan kansoittama orkidea
(kuva)
Vaikka suurin osa kasvin "ränsistymisestä" johtuukin hoitovirheestä tai epäsuotuisasta kasvupaikasta, niin osa huonokuntoisuudesta voi selittyä tuholaisilla. Monesti tuholaisia ilmestyy kasviin, joka on päässyt kuivumaan liiaksi. Osa tuholaisista on hyvin hankalasti torjuttavia, ja pahaksi päässeessä tapauksessa onkin ehkä fiksuinta heittää kasvi kokonaan pois. Tuholaiset tuppaavat leviämään kasvista toiseen ihmisenkin välityksellä, joten niiden valtaamien kasvien käsittelyn jälkeen tulisi ainakin kädet pestä huolellisesti. Markkinoilla on mm. Raidilta Kukka-aerosoli kasvituholaisten häätämiseen. Myös erilaiset puikot ovat hyviä. Niiden suhteen kannattaa tarkistaa onko niissä mukana lannoite (tällöin jätetään erillinen lannoitus pois). Yleisimpiä tuholaisia:
Kilpikirvat: Ilmenevät tummina kohoumina kasvien lehtisuonissa. Poistetaan ensin käsin (pinseteillä tai varovasti veitsellä raaputtamalla :)), jonka jälkeen voi kokeilla vaikkapa Raid Kukkaa ohjeen mukaan.
Villakilpikirvat: Näkyvät ihmissilmään usein valkoisina pilkkuina tai "tomuna" lehtien ylä- ja alapinnoilla tai lehtihangoissa. Toimenpiteet samat kuin edellä.
Vihannespunkki: Aluksi vaaleita laikkuja lehdillä, lopulta ohutta seittiä. Kasvin voi viedä ensiapuna suihkuun, ja yrittää häätää punkit kosteudella.



Sitten suurimmat huoltotoimenpiteet, joita yleensä tehdään kerran vuodessa näin keväisin.


Mullan "vaihto"

Kotioloissa eläville huonekasveille yleisin huoltoimenpide nimenomaan näin keväisin on paljonpuhuttu mullanvaihto. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava termi, sillä kasvilta ei kannata vaihtaa multaa kokonaan ellei siinä ole selkeästi jotain vikaa. Mullan kokonaisvaltainen vaihto aiheuttaa kasville tarpeetonta stressiä. Pelkkä mullan lisääminen tai pintamullan vaihto riittää. Aikaa myöten multa painuu kasaan ja siihen saattaa muodostua valkoista kalkkikertymää kalkkipitoisesta vedestä. Silloin pintamultaa voi hieman rapsutella kuohkeammaksi, ja tarvittaessa lisätä uutta multaa päälle.


Uudelleenistutus

Kasvi kannattaa istuttaa isompaan ruukkuun vasta kun juuret ovat liian isot nykyiseen. Tämän huomaa kaikkein selvimmin muovisista istutusruukuista, jonka pohjassa on reiät, tai jos kasvin juuret kasvavat jo mullan pinnalla. Juuriston tilan voi kuitenkin aina tarkistaa nostamalla kasvin ruukusta. Uusi ruukku ei saisi olla kovinkaan paljon isompi, halkaisijaltaan n. 4 cm suurempi ruukku riittää.


Leikkaus ja jakaminen

Kasvin leikkaus kannattaa hoitaa keväällä, jakamisen tai lisäämisen voi tehdä oikeastaan milloin vain, mielellään kasvukaudella.
Huonekasveja leikataan yleisesti aivan liian vähän, mikä johtaa esim. köynnöstävien kasvien hallitsemattomaan kasvuun (vrt. koko huoneen täyttävät kultaköynnökset) ja epäesteettisen pitkään lehtiväliin. Leikkaamisella voidaan hillitä ja hallita kasvien kasvua, mutta myös kasvusuuntaa ja muotoa. Leikkauskohdan alapuolelta lähtee kehittymään uusi silmu ja verso, ja leikkaussuunnalla saa jopa määriteltyä mihin suuntaan uusi verso lähtee kasvamaan. Kasveja saa kasvatettua tuuheammiksi ja isommiksi nimenomaan leikkaamalla. Leikkaamaton kasvi kasvaa usein pääosin vain vertikaalisesti, ja siitä tulee suorastaan "kukkakeppi". Leikkauskohta kuivuu leikkauksen jälkeen sentin tai pari, joten leikkauskohta kannattaa valita niin, ettei alempana olevat mahdolliset silmut tai lehdet kuivu mukana. Leikkauksen jälkeen isäntäkasviin tulisi edelleen jäädä runsaasti lehtiä, eli yhteyttävää pintaa! Älä leikkaa kerralla liikaa. Leikkauksen aiheuttamasta haavasta saattaa valua nestettä, ja haavan saa tyrehdytettyä vaikkapa pienellä palalla talouspaperia, joka jätetään hetkeksi haavakohtaan.
Leikkauksen yhteydessä saa samalla latvapistokkaita. Ne voi juurruttaa ensin vesilasissa tai istuttaa suoraan multaan.


Joulukaktuksenkin voi saada
uudelleen kukkimaan
"kiduttamalla"
(kuva)
Lisäksi kuriositeettina... 

Kukkiminen

Useat huonekasvit voivat alkaa kukkia huonossa hoidossa. Kidutettuna kasvi luulee kuolevansa ja pukkaa kukkaa viimeisenä mahdollisuutenaan lisääntyä :P Eli kukkivia huonekasveja kuten saintpauliaa ja erilaisia orkideoja voi saada kukkimaan uudelleen kiduttamalla niitä. Konsteja on monia, kuten kuuma vesi, kuivuus tai parin kuukauden totaalihoitamattomuus. Moni kukkiva huonekasvi vaatii lepoajaksi viileämmän huoneilman ja silti valoa kukkiakseen seuraavana vuonna. Tätä voi olla hankala järjestää etenkin kerrostaloissa. Jotkut kasvit taas kukkivat vasta vanhana, kuten vaikkapa kaktukset.
Jos kuitenkin kasvin kukalla ei ole minkäänlaista koristearvoa (joskus ne myös haisevat epämiellyttävälle) ja kasvia pidetään puhtaasti viherkasvina, kukat kannattaa suosiolla leikata tyvestä asti pois, sillä kukinta vie aina voimaa muulta kasvilta.




Monilla tuntuu olevan vaikeuksia kastelun muistamisen kanssa, joten listasin alle muutamia kasveja, jotka eivät hätkähdä jos tilapäinen kuivuus pääsee yllättämään. Moni näistä kasvaa luonnossa kuivemmilla alueilla, osa taas varastoi vettä ja ravinteita lehtiinsä, juuriinsa tai sipuliin. Nämä kasvit saa helpoiten tapettua liikakastelulla. Aikaa myöten kasvit tottuvat ja sopeutuvat hoitajansa kastelutapaan ja -väliin: Jotkut kastelevat mieluummin vähemmän kerrallaan ja useammin, toiset kerralla kunnolla, mutta harvemmin. Ja kuten tuli tuolla ylempänä sanottua, moni kasvi sietää paremmin lievää kuivumista kuin jatkuvaa märkyyttä.


Muutamia kuivuutta jossain määrin sietäviä kasveja:
Palmuvehka
Kaktukset
Joulu- ja marraskuunkaktukset
Mehikasvit (aaloet, agaavet, paunikot, mehiruusukkeet, tyräkit, kirjotähdet, kivikukat, maksaruohot jne.)
Rahapuu
Anopinkielet, -keihäät ja -hampaat
Pullojukka
Rönsylilja
(Kirjo)laikkuvehka
Osa palmuista
Kummituspuu eli Corokia
Sipulikasvit (narsissi, helmililja, hyasintti, amaryllis, tulppaani jne.)
Tulilatva
Tuonenkielo
Kultaköynnös
Herttalyhty
Laskuvarjolyhty
Japaninkruunukävykki (käpypalmu)
Huopa- ja nukkaitulehti
Peikonmähkä

----

No johan tuli tarinaa vaikka koitin lyhyenä ja ytimekkäänä pitää! :D Lopetan siis suosiolla tähän. Jos tuli mieleen jotain kysyttävää, niin kysykää pois, ja vastailen parhaani mukaan :)
Toivottavasti tästä on hyötyä!

torstai 13. helmikuuta 2014

kuolausepisodi


Nemo viime perjantaina, hän näyttää aina niin hämmentyneeltä :)


Täällä on päivät kulunut harjoitusnäytön työtä miettiessä, ja maanantaina tuli käytyä tilassa, jonne työ tehdään. Kun palailin reissulta kotiin, huomasin että Nemo kuolaa epätavallisen paljon. Meillä kissat on kuolannut tähän mennessä vaan jos leipovat ja ovat kovin tyytyväisiä oloonsa, mutta ei "muuten vaan". Odottelin josko kuolaaminen olisi itsestään mennyt ohi, mutta lopulta se oli vain lisääntynyt iltaa kohden :/ Muutoin poitsu käyttäytyi ihan normaalisti; oli sosiaalinen, leikkisä ja jutteli normaaliin tapaansa. Katseltiin Maken kanssa vuorotellen Nemon suuhun taskulampulla, mutta ei nähty siellä mitään tavallisesta poikkeavaa.

Tiistaiaamuna kuolaa valui edelleen oikein noroina, ja missä tahansa Nemo makasikin, jäi jäljelle vain kuolalammikko :/ Soitin eläinlääkäriin ja sieltä kehotettiin tuomaan näytille. Päästiinkin heti aamupäivästä vastaanotolle, Nemo rauhotettiin ja sen nieluun katsottiin, ja samalla otettiin verikokeet, kun kerroin Nemon muutenkin juovan aika paljon.
Nielusta ei löytynyt mitään, ja lääkäri lähinnä kehui kauniinnäköistä nielua. Lähdimme kotiin vähän niinkuin tyhjin käsin, Nemo sai vain pitkäkestoisen antibioottipistoksen, ja kotiin saatiin vatsahappoja rauhottavaa liuosta. Verikoe lähetettiin Saksaan, ja sain siitä tulokset eilen.

Pakko oli tokkuraisena horjua ympäri olohuonetta, lopulta poika kellahti patterin viereen lämpimään

Sydänhän tässä särkyy...


Nähtävästi kaikki oli verikokeessakin ihan kunnossa ja viitearvojen sisällä. Ainoastaan veren glukoosi oli koholla, mutta soittaessani hoitaja kertoi, että noin vähäinen nousu todennäköisesti johtui Nemon stressaamisesta - kissoilla veren glukoosia voi olla vaikea mitata vastaanotolla jos kissa stressaa tilannetta. Jos diabetestä olisi syytä epäillä, glukoosiarvot olisivat yleensä noin 20 luokkaa, Nemolla arvo oli 10, kun viitearvot ovat 3.5 - 7.8. Tämä oli sinänsä ihan lohduttavaa kuulla, koska siitä ei ole kauaakaan kun mietiskelin onko tuo Nemon juominen ihan normaalin rajoissa, ja voisiko sillä olla diabetes. Hoitaja sanoi keskustelevansa vielä Nemoa katsoneen lääkärin kanssa, ja soittavansa jos lääkärin mielestä tulisi jostakin keskustella vielä mun kanssa. Soittoa ei kuulunut, joten tulkitsen kaiken olevan ookoo.

Nukuttaa niin kovin...


Nemon kuolaaminen oli aivan järkyttävää siinä vaiheessa kun poitsu heräili rauhotuksesta, mutta kun kissa oli kunnolla hereillä, kuolaaminen oli loppunut. Heräilemisen yhteydessä se myös oksensi, osittain ruokaa, osittain karvapallon. Illalla näytti kuolaa erittyvän vielä jonkin verran, mutta eilen ja tänään ei ole enää kuolannut ollenkaan. Eli en kyllä yhtään tajua mistä tässä oikein oli kyse :P Jos kyse olisi koko ajan ollut esim. tuosta karvapallosta, luulisi että se olisi yrittänyt oksentaa jo paljon aiemmin. Myrkytyksen suljin itse pois, sillä meillä ei täällä ole muuta myrkyllistä kuin osa kasveista, eikä Nemo nakertele noita kasveja, toisin kuin tytöt.
Tämä episodi jäi nyt sitten vähän mysteeriksi, mutta se antibioottipistos näytti siihen kuitenkin tehoavan, ja kissa on taas ihan normaali, kuolaamaton itsensä :)
Huomasin kyllä Nemon suuta tutkiessani paljon plakkia poskihampaissa, ja harkitsenkin tässä sormihammasharjan ja tahnan ostamista. Sitä en kyllä tiedä mahtaako näiden hampaiden pesusta tulla yhtikäs mitään, mutta voisi se olla kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Pitäisi myös taas kunnostautua raa'an lihan syöttämisessä (pitää hampaat paremmassa kunnossa kuin teollinen ruoka, raksut mukaanlukien), ja olinkin iloinen kun kaikki suostuivat tuossa taannoin syömään raakoja kanankauloja :)



My ragdoll cat Nemo had a little drooling episode this week. On Monday I noticed he drooled a lot which is not quite normal for cats. I tried to look at his mouth but didn't see anything weird. The drooling just increased during the night and I called to the nearest vet about it. Fortunately we got an appointment so I took Nemo to the vet.
Nemo was sedated and the vet looked into his mouth and pharynx but didn't find anything either. Nemo got a shot of antibiotics and we got some medicine to home too. The vet also took a blood sample from Nemo, since I told her that he's drinking a lot normally too. The blood test results came to me yesterday and everything seemed fine there too.

The antibiotics worked and Nemo isn't drooling anymore, but the whole thing remains a bit mystery. I still don't know what caused the drooling, since he don't chew my plants (so no poisoning) and there wasn't anything in his mouth.
There was quite a bit dental plaque though in his molars, so I'm considering to buy tooth brushes and paste for my cats :) Not sure how the whole thing would work for them, but it could be worth trying.

lauantai 8. helmikuuta 2014

karkkipäivä

Sattuipa eilen kaupassa pyöriessäni silmään uudet Vallilan kuosit Kettukarkki ja Karkkipäivä. En erityisemmin viehtynyt isoihin tekstiileihin kuten verhoihin, sillä vierastan tosi paljon keltaista ja oranssia väriä, ja isossa pinnassa sitä tietysti on enemmän.

Nuo Pihlaja-/Kettukarkit tuovat kuitenkin mieleeni muistoja viime syksynä menehtyneestä mummustani, ja noiden tietynlainen retrohenkisyys oli mun makuuni. Ilmeisesti aika monenkin mummulassa on tyrkytetty kettukarkkeja, itse muistan omista mummuista ja isomummuistani vain yhden erityisesti näistä tykänneen, hänen lempikarkkeja oli muutenkin kaikki marmeladit. Tein tälle mummulleni viime vuonna äitienpäivänä jopa kettukarkkikimpunkin :) Hän oli yllättynyt, että muistin hänen pitävän noista karkeista, itseäni se lähinnä huvitti, sillä mulla ei ole koskaan tullut kettukarkeista muuta mieleen kuin hänet. Vähän kuin järvenrantamökeistä mulla tulee aina mieleen toinen jo edesmennyt mummini.

Päädyin ostamaan patakintaat sekä leipäkorin, olisin ostanut vielä keittiöpyyhkeenkin, mutta ne oli myyty loppuun. Täytyy käydä ensi viikolla katsomassa uudelleen :)





Laku-Pekka -pannulaput: DIY
Patakintaat ja leipäkori: Vallila / Prisma
Keittiöpyyhe: Anno / Anttila
Serviettiteline: Kuisma, Salo
Tabletit: Citymarket
Pöytäliina ja tuikkulyhdyt: H&M Home


En ole tykännyt yhtään tästä retrosisustuksen uudesta tulemisesta, ja mua on ärsyttänyt, että se on ollut muotia, ja että retro on niin ihanaa. No, riippuu toki hieman asiasta, mutta pääsääntöisesti mun mielestä retroilu ei oo ollut nättiä :P Nyt kuitenkin lähes huomaamatta oon retroillut tuonne keittiöön, ja sinne on puolivahingossa valikoitunut tällaista karkkiteemaa. Jo aikaisemmin siellä oli nuo virkkaamani Laku-Pekka -pannulaput sekä jättimäisiä lakukiekkoja muistuttavat tabletit, ja nyt sinne tuli vielä kettukarkkijuttujakin, ja koska en löytänyt kettukarkki-pyyhettä, ostin tuollaisen Annon "Nami"-kuosisen pyyhkeen Anttilasta. Ajatukset taisi lähteä vähän versoilemaan graafisesta, mustavalkoisesta kuosista ja ostamistani salmiakkikuvioisista pussilakanoista. Meinasin nimittäin ensin ostaa Prismasta Home-malliston mustavalkoisia härpäkkeitä (yli budjetin), kunnes törmäsin tuohon Vallilaan ja kiikutin Home-tavarat takaisin hyllyyn. Mutta ehkä jonain kauniina päivänä niitäkin vielä tarttuu mukaan. Ehkä. Ei kyllä olis tarvetta.

Vallilalta tulee kyllä vähän liikaa mielenkiintoisia kuoseja. Ei mulla oo varaa ostaa kaikkia mitä haluan -.-

Viime keväänä mummulle tehty kettukarkkikimppu :)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

kokkailua ja kasvimaniaa

Viime viikonloppuna vietettiin Imbolcia eli kynttilänpäivää. Itse tosin hädintuskin jaksoin kättäni nostaa, joten sitä tuli vietettyä hyvin flunssaisissa merkeissä ei-juuri-mitään tehden. Viime vuonna juuri näihin aikoihin vein tavaraa kirppikselle, ja aion tehdä sen myös tänä vuonna tässä kevään lähestyessä, ehkäpä talvilomalla, kun on aikaa käydä vaatekaappi läpi. Yksi kynttilänpäivän merkityksistä on vanhasta luopuminen, joten siksikin se on hyvä tehdä näihin aikoihin :)

En siis poistunut kotoa kuin kauppaan, ja tulikin siis lähinnä tehtyä ruokaa. Imbolciin sopivat kaikenlaiset liharuuat, suolaiset piirakat, keitot ja yleensäkin leivonta. Kun kerrankin oli aikaa, niin me tehtiin ensimmäistä kertaa nyhtöpossua eli pulled porkia. Oon aina hyvin epäileväinen kaikkia itselle uusia liharuokia kohtaan, koska oon niin nirso lihan suhteen. Tuo possun lapakin näytti niin ällöttävälle, että pyysin Makea käsittelemään lihan, lähinnä jotta ylipäänsä pystyn sitä valmiina syömään :P Itse valmistin tomaattipohjaisen bbq-kastikkeen, ja lisänä meillä oli lämpimiä kasviksia. Oli kyllä tosi hyvää, mutta en vieläkään ole ihan varma täyttikö se kaikki odotukset. Pulled porkia on siis hehkutettu ympär ämpär aivan hirvittävästi ja siksi odotukset oli aika korkealla. Mutta Make ainakin rakasti sitä, joten eiköhän tuota tuu vielä toistekin tehtyä, ja usein :)
Resepti on peräisin karppaus.infon reseptipankista.



Pulled pork

- noin 1-1,5 kg possunlapaa tai suolalapaa
- vettä
- 2 sipulia
- 4 valkosipulinkynttä
- muutama neilikka (meillä ei ollut)

BBQ-kastike:
- 1 sipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 2 rkl voita
- 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
- 1 tl chilijauhetta
- 2 rkl soijakastiketta
- 2 rkl punaviinietikkaa (me käytettiin balsamicoa)
- 2-3 rkl hunajaa
- 1 limetin mehu
- 1 tl suolaa
- mustapippuria myllystä


"Laita possun lapa pataan kiehumaan, kun on hetken ollut kuori pahimmat vaahdot pinnalta pois. Laita sekaan pilkotut sipulit, valkosipulinkynnet kokonaisina ja pari neilikkaa. Keitä ainakin kolme tuntia, lihan tulee irrota luista keittämisen jälkeen.

Kun lapa on kiehunut parisen tuntia, valmista BBQ-kastike. Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi, kuullota voissa. Lisää tomaattimurska ja muut mausteet sekaan ja keittele matalalla lämmöllä ilman kantta ainakin tunti. Kastikkeen voi lopuksi halutessaan hurauttaa sauvasekoittimella tasaiseksi.

Kun lapa on kiehunut, nosta se lautaselle ja revi haarukalla suikaleiksi. Laita suikaleet (ja läskit) uunivuokaan ja kaada BBQ-kastike päälle. Sekoita hyvin ja peitä vuoka foliolla tai kannella. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia." 

Meillä lapa taisi kiehua kattilassa n. 3,5 tuntia, ja oli sen jälkeen uunissa vielä tuon puoli tuntia. Kastike surautettiin soseeksi. En ole varma olisiko keitinvedessä olleet sipulit ja valkosipulit pitänyt heittää myös kastikkeen joukkoon tai ylipäänsä possun mukana uuniin, mutta itse en ole mikään kova sipulifani, joten jätettiin sipulia ihan reippaasti pois lopullisesta, uuniin menneestä ruuasta.


Testasin myös löytämääni leiväkereseptiä. En ole perehtynyt guteenittomaan leivontaan, joten reseptissä oli mulle uusia juttuja. Mutta kuulosti ja näytti hyvältä, joten olihan se pistettävä kokeiluun :) Ohje löytyi Marjolassa herkutellaan -blogista.





Siemenvuokaleipä

- 4 isohkoa munaa
- 1 dl maustamatonta luomujugurttia (meillä oli vain turkkijugua)
- 100 g juustoraastetta (meillä mozzarellaraastetta)
- 3 rkl oliiviöljyä
- 1 tl suolaa
- 2 tl leivinjauhetta
- tl ksantaania
- 1 dl tattarijauhoja
- 1 dl riisijauhoja
- 2 dl erilaisia siemeniä blenderin kautta jauhettuna (meillä kurpitsan- ja seesaminsiemeniä, en jauhanut)


Sekoita ainekset kunnolla, anna taikinan tekeytyä hetki. Kaada leipävuokaan ja anna levätä uunin päällä sen lämmetessä.
Paista 10 minuuttia 250 asteessa ja  noin 40 minuuttia 180 asteessa.


Tästä tuli mun mielestä oikeasti hyvää, parasta ehdottomasti suoraan uunista tulleena ja hieman lämpimänä, kun kuori on vielä ihanan rapea ja sisus pehmeä. Mulla oli vain yksi leivälle sopiva vuoka, eikä se mielestäni ollut ollenkaan oikean kokoinen. Leipä jäi aika "littanaksi", olisin halunnut siitä muhkeamman. Oma leipäni ei näyttänyt muutenkaan yhtä kuohkealta kuin reseptilinkin kuvassa. Mutta tosiaan hyvää oli, ja voi ihan huoletta tehdä uudelleenkin, kunhan saan ostettua sopivan vuoan :) Ja ehkäpä voisi kokeilla sitten sitä juoksevampaa jugurttiakin. Tykkään käyttää mozzarellaraastetta näissä leiväkkeissä, sillä musta on inhottavaa jos leipä maistuu liikaa juustolle, siihen kun mielestäni kuuluu laittaa päällekin vielä ne leikkeleet ja härpäkkeet :P Jauhovalinnat oli aika hyvät, mulla ei ole mitään mantelijauhoa vastaan, mutta sen koostumus jää rakeiseksi paistamisenkin jälkeen, mikä joskus on vähän ärsyttänyt.
Ksantaani, tattari- ja riisijauhot muuten löytyvät isoimpien markettien (me käytiin Prismassa) gluteenittomien ruoka-aineiden hyllystä.


Ruuan päälle polttelin vielä suitsukkeita, löhösin sohvalla Nessu-paketin kanssa ja katselin Havenia Netflixistä. Vähän harmi ettei kyennyt sen enempää ulkoilemaan, viikonloppuna kun tuli kivasti luntakin (mikä tosin on jo kaikki sulanut).

Muut "yleiset" kuulumiset vissiin liittyykin sitten kouluun. Meillä alkaa vihersisustuksen kurssi olla päätöksessään. Eilen annettiin harjoitusnäyttötehtävä, joka toteutetaan reilun viikon päästä. Heti sen jälkeen annetaan oikea näyttötehtävä, ja maaliskuussa on sitten se vihersisustuksen näyttö... Pelottaa ja jänskättää ja ahdistaa, ei tosin ehkä niinkään se tekeminen itsessään, mutta se, että niin paljon valmisteluja täytyy tehdä itse, ja yksin.
Aavistin ihan oikein pari viikkoa sitten, on jo hieman lähtenyt lapasesta oman kodinkin "vihersisustus", ja uusia kasveja on tullut aika paljon. Tällä kertaa mikään ei ole edes kuollut käsiin, niin kasvit ovat todellakin lisääntyneet, eivätkä vain uusiutuneet ;) Oon aiemmin ollut hyvin hanakasti heittämässä puolikuolleita kasvinrontteja suoraan roskikseen, ja ostanut uusia tilalle, ja monestikaan en ole jaksanut hirveästi perehtyä kasvien hyvinvointiin. Vastoin itseään ja ammattiaan kunnioittavaa floristinalkua olen ostanut kasvini marketeista ja puutarhamyymälöistä kukkakauppojen sijaan, sillä ne vaan ovat siellä usein meikäläisen budjettiin sopivia. (Btw. kannattaa kuitenkin aina ostaa varsinkin lahjaksi vietävät viherkasvit mieluummin kukkakaupasta, sillä siellä hoito on yleensä ammattitaitoisempaa ja kasvit parempikuntoisia!) Paikallisella puutarhamyymälällä on meneillään konkurssimyynti, ja sieltä kävin haalimassa mm. kaktuksia, ruokotraakkipuun sekä rahapuun: isoja kasveja viittä vaille ilmaiseksi!
Kurssi on saanut nyt ainakin sen verran aikaan omassa pääkopassa, että kasveja tekee mieli edes yrittää elvyttää ja niille on aikataulutettu hoidot ja kastelut. Ostin jopa nestemäistä viherkasvilannoitetta vihdoin ja viimein, siis mähän en ole oikeastaan koskaan muistanut lannoittaa viherkasvejani :D Eipä kai mikään elävä kovin kauaa hyvänä pysy jos saa vain vettä eikä lainkaan ravinteita.

Kaktusistutuksen tekeminen oli aika tuskaa...

Uutta kukkivaa, tulilatva

Ruokotraakkipuu, onnenbambunakin tunnettu

Kahta sorttia kultaköynnöstä: vasen lajike 'Marble Queen' ja oikealla 'Neon'. Keksin näille jotain jännää kun kasvavat vähän :)

Tämä rahapuu on isoin, joka mulla on koskaan ollut, ja sain sen lähes ilmaiseksi! Lehdet näyttivät vähän nuupahtaneilta jo ostettaessa, toivottavasti kesää kohden elpyvät. Leikkasin tästä pari sojottavaa oksaa pois, eli oli alunperin vieläkin vähän isompi.

Tämä hauska kissa oli myös ihan pakko-ostos :) Harmi että vaaleanpunainen oli jo ehtinyt mennä kaupaksi, mutta nätti on tuo sininenkin. Ei kyllä kovinkaan mun tyylinen, mutta ihanan pirtsakka :D



Taannoin ostin Honkkarista pari industrial-tyylistä kukkaruukkua sekä tuollaisen somiste-hammasrattaan. Olisi tehnyt mieli ostaa noita enemmänkin, mutta budjetti tuli vastaan :P

Tämä on jo muutama kuukausi sitten ostettu kirjolaikkuvehka, lajike lienee 'Valentine', vaikka onkin aika hailakan vaaleanpunainen. Tarvitsisi varmaankin lisää valoa.

Joulun aikaan saatu kahvipensas on voinut tosi huonosti ja tiputtanut lehtiään jatkuvasti, mutta itsepäisesti sieltä vaan puskee noita vauvaversojakin :)


Voisinkin tässä näpytellä teille jonkinlaisen perus kasvihuolto-oppaan nyt kun kevätkin on tulossa, ja huonekasveille kannattaa tehdä kaikenmoisia huoltotoimenpiteitä :) Nyt kun oikeasti koen tietävänikin asiasta jotain! Löytyykö kiinnostusta?

maanantai 3. helmikuuta 2014

bat fit -tammikuu



Ei ole suoraansanottuna nyt kovin hyvin mennyt tuo tammikuu Bat Fitin eikä myöskään herkkulakon suhteen. Parin viikon jälkeen alku näytti hyvältä, mutta sitten tapahtui jotain, ja sen päälle vielä vähän juhlittiin reilu viikko sitten, eikä lopputulema nyt ole kovin hyvä.
Herkkulakon suhteen - sorruin jo tässä kuussa grilliruokaan, korvapuusteihin ja suklaakonvehteihin :/ Mutta positiivista tuossa on se, että yksikään noista herkuista ei ole sellainen, jota vartavasten ostaisin kun haluaisin herkutella. Eli ei esim. sipsi- ja pizzasortumisia! Mutta eihän se herkkulakko tähän lipsumiseen toki pääty, vaan tästä nyt sitten keräillään itsensä sieltä maanraosta takaisin ylös ja jatketaan. Noita lipsahduksia lukuunottamatta olen syönyt kyllä mielestäni ihan järkevästi ja säännöllisesti, suurimmaksi osaksi myös lautasmallia noudattaen, mutta tuloksissa se ei kylläkään näy. Vettä olen muistanut juoda toooooosi huonosti. Joinakin koulupäivinä huomasin juoneeni ½ litran vesipulloni jo kolmatta kertaa tyhjäksi, mutta juominen loppuu kun pääsen kotiin.

Kuntoilu, nooooh, vähän miten sattuu, mitä sattui ja milloin sattui huvittamaan. Ei hyvä kuukausi, muttei ihan huonokaan.
Viimeisen viikon oon ollut flunssassa, ja vaikka osa päivistä oli parempia, niin en uskaltanut lähteä ihan hirveästi repimään. Kuntoiluelämä potki päähän ihan huolella, juuri kun edellisenä päivänä totesi että olo onkin ihan hyvä, että huomenna voisi tehdä sitä-ja-sitä, niin eikös seuraavana päivänä olo ollutkin taas jo huonompi. En viitsinyt lähteä ulos kylmään lenkille, enkä myöskään uimahallille, vaikka molemmat olisikin ollut suht hyvää ja kevyttä liikuntaa. Niinpä yritin edes jotain räpeltää täällä kotona. Toisaalta se myös kostautui jossain määrin, eikä flunssainen olo ainakaan parantunut siitä. Niinpä nyt on pidettävä pakkolomaa kuntoilusta, ja sekös vasta kyrsiikin, varsinkin kun ei tämä koko juttu ole sujunut niinkuin piti -.-

HeiaHeia -näkymiä tammikuulta


Mitat:
Tammikuu: -2,4 kg, -0cm (yht. vuoden alusta: -2,4 kg, -0cm)



Tässä tammikuun tohinassa halusin asettaa itselleni yhden liikunnallisen lisätavoitteen, joka liittyy notkeuteen. Olen jotakuinkin puolet elämästäni harrastanut tanssia, joten perusliikkuvuus on mulla ihan hyvää. En ole sieltä kankeimmasta päästä, mutta en taivu spagaattiinkaan. Alkukuusta olin pilates-tunnilla, missä piti heittää jalat pään taakse makuuasennossa, mutta minä en onnistunut siinä. Harmitti aivan vietävästi, koska nuorempana on tullut kuitenkin heitettyä jos jonkinlaista kuperkeikkaa sun muuta. Hyväksyn toki sen, että olen nyt vanhempi ja lihavampi, eikä haluamiini asentoihin taipuminen ole enää niin helppoa kuin muinoin, mutta haluan palauttaa edes osan siitä liikkuvuudestani. On siis venytyksiä ja asentoja, jotka ovat mulle helppoja, mutta näitä muutamia liikkeitä haluan vielä kehittää ja päästä vielä joskus tavoitteisiini.

1. Aura / Halasana + kuperkeikat eteen ja taakse
Aura on yksi jooga-asanoista, ja vaikka tätä asanaa ei ollut meidän astangajoogaohjeissa, niin otan tämän ohjelmaani mukaan. Tarkoitus on päästä asentoon vaivatta ja vauhtia heijaamatta, ja hengitellä siinä pysyen ihan rauhassa. Tästä tarkoitukseni on kehittää liikettä lopulta niin, että pystyn tekemään kuperkeikan taaksepäin.
Lähtötilanteeni on nyt se, että vauhtia heijaamalla saan itseni puolittain tuohon asentoon. Käsillä täytyy tukea alaselkää, enkä saa varpaita maahan asti, vaan jalat jäävät ehkä n. 60 asteen kulmaan. Tässä asennossa jaksan kerrallaan olla ehkä 30 sek. Hengittäminen tuntuu hankalalta.

(kuva)


2. Reiden lähentäjien venytys jalat suorina
Tätä ollaan aikoinaan treenattu paljon, kun harrastin jazztanssia aktiivisesti. Silloin tavoitteena oli nojata kyynerpäihinsä, ja katsella asennossa telkkaria - eli asentoon piti päästä vaivatta, ja pysyä siinä vaivatta. No itse en jaksanut ihan niin paljon treenata, että venytys olisi ollut täysin vaivaton, eli en edes teininä katsellut Salkkareita tässä venytyksessä :) Tavoitteeni ei ole päästä puhtaaseen spagaattiin, vaan päästä rentoon kyynärnojaan tässä venytyksessä, mutta siinä auttaa, jos saisin jalkoja levitettyä enemmän. Jos kyynärnoja tuntuu jossain vaiheessa liian helpolta, niin siitä jatkotavoite on saada rintakehä lattiaan.
Lähtötilanteeni on, että asteittaisen venyttämisen jälkeen (ehkä 10 min) saan kyynerpäät lattiaan, mutta se tuntuu epämukavalta, enkä voi olla asennossa kauan. Selän asentoon olisi varmasti myös hyvä kiinnittää huomiota.

(kuva)


3. Silta
Siltoja oon tehnyt kakarana paljon, ja tuntuu omituiselta ettei se enää onnistukaan. Silta on myös jooga-asana, ja siitä on useampia variaatioita. Tarkoitus olisi eri variaatioiden kautta lopulta päästä täyssiltaan ja mahdollisesti vielä hengittää siinä viisi kertaa syvään, kuten joogassa kuuluu.
Lähtötilanteeni sillassa on, että hämmästyksekseni selkäni kyllä taipui siltaan yllättävän hyvin, mutta joudun varaamaan painoa päälle ja niskalleni, enkä saa kannateltua itseäni pelkästään käsillä. Eli huomiota erityisesti käsien asentoon, sekä käsivoimiin.

(kuva)



Moni jooga-asana on toki mulle vaikea, ja niissä olisi kehittämisen varaa, mutta nämä kolme nyt oli sellaisia, jotka itseä harmittaa eniten.
Paitsi että lisään nämä liikkeet joogaohjelmaani, aion tehdä pelkkiä liikkuvuusharjoitteita ja venyttelyä enemmän, pyrin pariin kertaan viikossa. Liikkuvuusharjoitteiden tekemisen pari kertaa viikossa ei luulisi olevan niin kovin vaikeaa, tarvitsee vaan vaihtaa mukavat vaatteet, laittaa telkkari tai musat päälle, siirtyä sohvalta lattialle, eikä siinä tule edes hiki :P No, kokemuksesta tiedän, että jostain syystä se voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta nyt mulla on sentään selkeät tavoitteet, joita kohti mennään. Ehkä se hieman motivoi. Näihin tavoitteisiin pääsemiseen auttaa myös kaikenlainen kehonhallinta, joten koitan pitää kehonhallintatunteja vastaisuudessa enemmän arvossa :) Eli Balancea ja Core-tunteja, kyllä kyllä.


So, my January was nothing like I was so determined to at the beginning of the month. I broke my promises and ate grill food, cinnamon buns and too much chocolate. I kinda hate myself for that, but I also need to forgive myself, pick myself up and continue my diet.
I've also been sick for flu and not been able to work out as much as I should have. I hope I get better soon.

I set some new goals for myself concerning mobility and flexibility. There's some manouvers and yoga asanas I'd like to be able to do properly. I've listed here the yoga asanas plow and bridge, and then I'd like to be flexible enough to do that "dancer stretch" pictured above. I'm not going for the full split, I just want to get my elbows to the floor while doing that stretch :) I'm sure it can't be that hard to practice these, since they're so light exercises that I don't even sweat - and I'll be able to practice even if I'm a little sick, with or without my full yoga program.

February WILL be better for me! Dammit! :D