perjantai 6. helmikuuta 2015

diy: virkattu kissanpeti

Tervehdys blogimaailma!

Oon ollut nyt jo pari viikkoa ihan sekaisin päivistä, ja hädintuskin tajusin tammikuun vaihtuneen helmikuuksi viikko sitten. Syy löytyy ahkerasta koruaskartelusta, jota olen harrastanut nyt ehkä liiankin aktiivisesti viimeiset pari viikkoa. Oon ns. hamstrausvaiheessa, kun oon hommannut paljon eri tarvikkeita, sillä ideoita korujen toteuttamiseen on ollut melko paljonkin. En ole muistanut edes syödä, kotoakin oon poistunut lähinnä korutarvikkeiden ostoa ja valmiiden korujen postittamista varten :D Joka päivä on tehnyt mieli kokeilla jotain uutta.

Viime postaus oli keittiön pienestä pintarempasta, sen jälkeen on tullut tehtyä hieman kukkahommia ja muuta järkevääkin, vietettyä tyttöjen iltaa ja piipahdettua baarissa, mutta pääasiassa en ole millään saanut tarpeekseni käsillä tekemisestä. Ajattelin, että viimeisenä nyt innostun mistään kuteista virkkaamisesta, mutta päähäni oli jotenkin pinttynyt, että haluan tehdä kissoille uuden pedin, virkkaamalla. Joten siitä kerron tässä postauksessa, ja lisää askartelutuotoksia jossain hamassa tulevaisuudessa :) Jo valmistuneita koruja pääsee tsekkailemaan mun FB-profiilista (kansio on julkinen).


Mutta siihen petiin.
Kävin ensinnäkin ostamassa ontelokudetta tuosta Salon torilta, missä Someron lanka oli myymässä kuteitaan. Someron langalla on ontelokuteissa edullisin kilohinta (n.10€), mitä oon nähnyt, joten varsinkin eteläisessä Suomessa asuvien kannattaa vähän tsekkailla yrityksen toripäiväkalenteria jollei pääse Somerolla käymään.
Ostin mustaa, harmaata ja valkoista ontelokudetta, kutakin kilon vyyhdin, sekä nro 8 virkkuukoukun.

Peti on mukailtu Kauhavan kangasaitan koriohjeesta, johon kikkailin vaan pohjaan lisää lisäys- ja välikerroksia, sillä pohjasta tuli halkaisijaltaan sellainen 40 cm. Tuo ohjeen laidan aloittaminen oli mulle täysin hepreaa näin ensikertalaisena, mutta Suuri Käsityö tarjoaa siihen videotutoriaalin, jee!




Virkkasin pohjan harmaalla, ja laidasta ensimmäiset 11 cm pelkällä valkoisella, sillä aioin kääntää laidan kokonaan kaksinkerroin, jolloin raitoja tarvittiin vain viimeiselle 13 sentille. Eli laitaa virkkasin yhteensä noin 24 cm. Alun valkoisen jälkeen jatkoin 2 kerroksella harmaata (jotta taitoskohdassa harmaata on sekä sisä- että ulkopuolella), 2 kerrosta valkoista, 3 kerrosta mustaa, 2 kerrosta valkoista ja viimeinen kerros harmaalla. Virkkasin valtaosan laidasta sulkien kerroksen aina piilosilmukalla, mutta en onnistu tekemään niistä nätin näköisiä millään, joten vaihdoin kesken kaiken spiraalina virkkaukseen, joka toimi ulkonäöllisesti paljon paremmin.
Tässä ohjeessa virkataan ainoastaan kiinteitä silmukoita, mikä on ihan tappavan tylsää näin isossa työssä. Hyvä, jos pystyt jättämään työn välillä kesken ja tekemään jotain muuta, minä en pystynyt ja niinpä olin niinsanotusti mela ottassa aika monesti :D Luulin, ettei pedistä tulisi ikinä valmista, virkkasin niin raivolla, etten muistanut ottaa välivaiheista edes kuvia, ja sain ihan oikeasti etusormeeni rakon :D



Enivei, kun virkkausosio oli valmis, käänsin laidan kaksinkerroin, jolloin siitä tuli hieman tukevampi. Jos käpy paloi virkkaamisessa useasti, niin se oli silti helpoin osa työtä, sillä seuraavaksi oli vuorossa pehmustetyynyjen ompeleminen - ilman ompelukonetta. Sanoinkin ompelemisen loppuvaiheessa Makelle, että jos vielä saan jonkun kuningasidean käsin ompelemisesta, niin mua pitää kieltää.
Mun piti ensin tehdä tuo sivupehmustepötkö vanhasta mustavalkoisesta pussilakanasta, mutta se ajattelemani lakana olikin viety esylle viime kerralla, joten ei auttanut muu kuin leikata fleecestä tarvittava pätkä. En olisi halunnut käyttää fleeceä, koska voi jessus sitä karvan määrää mikä siihen imeytyy, mutta nyt ei ollut muita vaihtoehtoja, kun en hyviä lakanoita halunnut tuhota. Fleece oli kyllä ihastuttavan helppoa ommella käsin, joten tämän kanssa ei ongelmia. Täytin pötkön vanulla, joka näytti uhkaavasti hupenemisen merkkejä.

"Ooo, tämä on selkeästi minun!"


Sitten vielä pohjapehmuste. Muutama vuosi sitten nappasin taidepajan kangasinventaariossa mukaani tuollaista raidallista verkkakangasta, mutta en keksinyt mitä ihmettä haluaisin verkkakankaasta. Tässä vaiheessa olin jo lopen kyllästynyt koko petiprojektiin, joka oli kestänyt nyt kaksi päivää aivopieruineen ja purkauksineen, joten Make auttoi mua mittaamaan kankaasta oikeankokoiset ympyrät. Verkkakangas oli tuskaisaa ommella käsin, mutta onneksi kukaan ei ole kyyläämässä mun ompelujälkeä :P Iskin loput vanut tyynyn täytteeksi, se jäi aika pehmeäksi, mutta muhkeaa siitä ei ollut tarkoitus tullakaan.
Lopuksi vielä mallasin pehmusteet paikoilleen, ja ompelin lähinnä laitapehmustepötkön muutamasta kohdasta ihan parilla ompeleella kiinni laitaan, ja lisäsin vielä mustaan raitaan vihreää satiininauhaa.
Tadaa!


Fits!



Olisin repinyt pelihousuni jos kissat ei olisi tykänneet tästä, mutta pari kuvaa saatuani valmiista pedistä, Nuno omi pedin itselleen ja nukkui siinä samantien viisi tuntia yhteen pötköön. Ja Nemokin siinä välillä vierailee :) Eli vissiin pedistä tuli sitten ihan oikeanlainen.

Valkoista kudetta tähän meni noin 700g, harmaata reilu 500g ja mustaa vain tuohon yhteen leveään raitaan ehkä 200g. Loppupeleissä pedin halkaisijaksi tuli noin 48 cm.

Ennen tätä petiprojektia ompelin tuosta verkkakankaasta kissoille pari pientä tyynyä, eli tiesin kyllä mihin tuon kankaan ja käsin ompelun kanssa ryhdyin x)



Kuteita jäi vielä sen verran, että harkitsen parin säilytyskorin virkkaamista vielä, mutta ehkäpä vähän myöhemmin ;)
Btw. tuohon pedin tekemiseen meni niin paljon aikaa, kun en malttanut jättää sitä lojumaankaan, että samalla tuli vietettyä tammikuun tietokoneeton päivä. Ainakin melkein, sillä konetta käytin pari kertaa ohjeiden lukemiseen ja sarjojen jaksojen katsomiseen päivän päätteeksi.

4 kommenttia:

  1. Vitsit, että sä oot kätevä tekemään! Mulla ois aina hirveesti ideoita näpertelyyn, mutta hermot ei kestä toteuttamista :P

    Piti käydä kurkkimassa noita sun tekemiä korujakin! Nii hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan aina hermot kestä... :P Aloin taas tänään opetella uusia asioita, ja siinä meni puoli päivää, ja jatkuvasti hermot kireellä eikä mikään pysynyt hyppysissä -.- Päätin, että huomenna en ees vilkase korutarvikkeihin, ainakaan ennen kuin oon saanut kaikki rästihommat tehtyä. Ja ton pedin kanssa myös kirosin ja huusin, kun oli niin vaikeeta, ja joutui purkaa puolet työstä ja virkkaamaan uudestaan. Että ei tää mullakaan oo mitään rentouttavaa pikkupuuhaa ollut :D Mutta ite kun tekee, niin aika varmasti saa semmosen ku haluu, jos vaan on halua ja vähän kärsivällisyyttä oppia tekemään :)

      Poista
  2. Tosi ihania! <3 mulla ei itellä riitä hermot virkkaamiseen tai noin isoihin töihin, vaikka tuokaan ei mitenkään yli-iso olekaan :D sun kissat on kyllä niin sulosia, tuo Nemon tyynykuva aww!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä kyllä monesti virkatessa miettinyt, että miten ihmiset pystyy neulomaan jotain sukkia niin, että ne tekee sitä vaan sillon tällöin, mä en kestä jos en saa työtä heti valmiiksi :D Ja sitten virkkaankin koko päivän, ja suututtaa kun se ei etene, eikä malta syödä tms... Ehkä semmoseen pikkuhiljaa tekemiseen sitten tottuu, kun ei ihan oikeesti oo aikaa virkata/neuloa 8 tuntia putkeen.

      Poista