sunnuntai 21. helmikuuta 2016

diy: virkattu pääkallohuivi

Innostuin kokeilemaan pääkallohuivin virkkaamista syksyllä. Ohjeen löysin Silmukoita-blogista, mikä toimikin sen verran hyvin, että turha mun on sitä copypasteta tänne.
Ensimmäisen jouduin tekemään kahteen kertaan, sillä kokeilin parilla eri koukkukoolla sekä langalla. Villalankaa en suosittele käyttämään ihan jo senkin takia, että se kutittaa ihoa vasten ja on melko jäykkää. Pehmeä akryyli tai bambulanka toiminee parhaiten. Itse kokeilin sekä 100 % akryyliä sekä paria eri sekoitelankaa, joissa villaa oli vähemmän kuin akryylia. Tein näitä huiveja siis ennen joulua kolme kappaletta :) Viimeinen sujui jo aika pikaisesti, kun muisti kerrokset ulkoa, eikä tarvinnut enää jatkuvasti ohjeesta tarkistaa silmukkamääriä.

Huivin on tarkoitus olla ilmava, ja itse käytin 4:n koukkua myös kaikkein ohuimmalla langalla virkattuna. Kallokerroksia kannattaa tehdä vähän huivin käyttötarkoituksen mukaan: vähemmät kerrosmäärät riittävät jos huivia käyttää vain kaulahuivina.


Harmaa huivi on tehty Red Heart Softin 100 % akryylilangasta ja kalloja siinä on yhteensä 21, lankaa meni noin 5 kerää, josta yllättävän paljon meni pelkkiin hapsuihin. Kuten huomaa, niin hartiahuivinakin se on iso, mutta kaulahuivina ihan valtava, ja viimeisen kallorivin olisi voinut jättää virkkaamatta. Eikun uutta kehiin.


Vasemmalla olevan punertavan huivin tein vielä itselleni, lanka oli Novitan Aavaa. Tämän virkkasin muistaakseni 5:n tai 6:n koukulla, jätin viimeisen kallorivin pois (eli kalloja tuli yhteensä 15), ja Aavaa meni reilut 3 kerää. Tästä tuli aivan ihanan pehmeä ja muhkea talvihuivi, ja vaikka reikiä on paljon, niin tämä oli mun rakkaus paukkupakkasilla :) Liukuvärjätty lanka on huivissa mielenkiintoisempi, mutta ei oikein toimi siinä kohtaa kun huivi levenee. Päätin silti tehdä Hannelle joululahjaksi huivin liukuvärjätyllä langalla. En Suomesta löytänyt mistään musta-violettia lankaa, joten ostin King Colen Galaxya eBaysta. Hannelle tein täydet 21 kalloa, sillä tuntui että se kaipasi sitä kun lanka oli reippaasti ohuempaa. Käytin silti 4:n koukkua kun pienempää ei ollut, ja lankaa meni reilut 3 kerää. Molempiin huiveihin tein myös hapsut, ei vaan ole kuvia valmiista tekeleistä.

Näistä mun suosikkini oli Aavasta tehty huivi, ja luulenpa että teen siitä vielä joskus muunkin värisen vastaavan :) En kyllä vieläkään ymmärrä millaisella langalla ja koukulla saa noin siistiä jälkeä kuin Silmukoita-blogissa. Mun jälki ei kertaakaan ollut noin tasaista  tai silmukkaketjut suoria kun levitin huivin lattialle. Yritin myös huivin silittämistä ja pingottamista, mutta ei auttanut.
Ootteko te jo kokeilleet pääkallohuivia? Tai vinkatkaa mulle joku vastaava kiva virkkaustyö, mitä seuraavaksi voisin kokeilla :)

perjantai 19. helmikuuta 2016

diy: jalkakylpypommit ja kartonkirasioita

Lupailin jo joskus syksyllä muutamia diy-ohjeita, joten tässäpä niitä tulee. En tosin muistanut kaikista joululahjoiksi menneistä diy-jutuista ottaa kuvia, kun tuli niiden kanssa vähän kiire, ehkä vielä joskus muistan :P

DIY kartonkiarkku

Tarvitset:
2 A4-kokoista arkkia mustaa kartonkia
lahja- tai skräppipaperia TAI 2 A4-kokoista arkkia toisenväristä kartonkia.
tulostetut kaavat: pohja + kansi
nitojan
hyvän liimapuikon
sakset 
tarroja, narua tms. koristeluun

Tulosta ensin kaavat. Nämä ovat linkitetty Martha Stewartin sivuille, ja ovat edelleen siellä vapaassa käytössä. Sivuilta löytyy myös havainnollistava video.
Liimaa huolellisesti kuviollinen/värikäs paperi mustaan, toinen puoli on nyt sisä- ja toinen arkun ulkopuoli. Niittaa kaava paperin reunoista kartonkiin kiinni ja leikkaa kiinteitä viivoja pitkin. Katkoviivat tarkoittavat taittamista ja harmaat alueet liimaamista. Hyvillä saksilla saat samoilla kaavoilla leikattua ainakin kaksi arkkua samalla kertaa.
Kaavojen taittelua kannattaa tehdä hieman sitä mukaa kun sitä leikkaa. Terävämpiin taitoksiin ihan hyvä apu on vaikkapa viivotin. Taittelun jälkeen laita liimaa harmaalla värjättyihin kohtiin ja taittele loppuun. Liimattuihin kohtiin voi olla hyvä laittaa vaikka klemmarit kuivumisen ajaksi.
Oman kokemuksen perusteella pelkkä kartonkiarkku oli siistimmän näköinen, mutta vaikeampi taitella terävästi, kun taas lahjapaperi oli liian ohutta ja meni viimeistään taitteluvaiheessa ryppyyn. Skräppipaperia en kokeillut.

Halloweeniksi tehty suklaakätkö




DIY jalkakylpypommit

Tarvitset:
3 dl ruokasoodaa
1 dl sitruunahappoa
½ dl perunajauhoja
½ dl karkeaa merisuolaa
kuivattuja kukkia, yrttejä, teetä tms.
2 rkl juoksevaa oliivi- tai kookosöljyä
1 rkl vettä
10-20 tippaa 100 % eteeristä öljyä
(elintarvikeväriä)
muotteja
sekoitusastioita

Sekoita ensin kuivat ainekset ja kosteat ainekset erikseen, ja yhdistä ne. Öljy alkaa sihistä ja suhista, joten sekoita ainekset sekaisin ripeästi - haluammehan pommin sihisevän vasta käytössä. Seoksen oikeanlaisen koostumuksen tulisi muistuttaa suunnilleen aavistuksen kosteaa, helposti muotitettavaa hiekkaa. Jos seos tuntuu liian kostealta, lisää soodaa tai jauhoja, jos liian kuivalta, lisää öljyä tai vettä, mutta varovasti ja vähän kerrallaan. Kun massa on kunnolla sekoitettu, painele se tiiviisti muotteihin. Muotit voivat olla vaikkapa jääpala-, suklaa- tai muffinssivuokia. Kuvassa olevat on paineltu simpukanmuotoisiin suklaamuotteihin. Jos massa alkaa muoteissa ollessaan turvota, se on liian kosteaa. Lisää kuivia aineita. Turvotessaan pommeihin jää myös helposti ilmakuplia. Liian kuiva massa taas on vaikeaa saada jo muotteihin ilman totaalisotkua keittiössä, mutta pois otettaessa murenevat varmasti.
Anna massan kuivua muoteissa vähintään 2 tuntia ja irrota varovasti.

Itse käytin pommeissa mm. sellaisia tuoksuyhdistelmiä kuin jasmiini+laventeli sekä appelsiini+vanilja. Tarkista, että öljysi on 100 % eteeristä öljyä, eikä huonetuoksuja tai muita vastaavia. Itse käytin myös kuivattuja kukkia, sekä kuivattua, raastettua appelsiinin kuorta sekä aitoa vaniljaa.
Jalkakylpypommi ei varsinaisesti vaahtoa, mutta pehmentää jalkoja ja rentouttaa mukavasti :) Jos teet pommit vaikkapa isompiin muffinssivuokiin, niistä saa isommat kylpypommit.




Lisäksi tein isänpäiväksi kuvanmukaisen pikku paketin kartongista. Jälkikäteen ajatellen tähän olisi sopinut kaikkein parhaiten tuunattu, tyhjä konvehtirasia, mutta koska sellaista ei ollut saatavilla, askartelin boksin kartongista. Photoshoppasin, leikkasin ja liimasin, ja laatikko toimi samalla korttina. Iskä tykkää kovasti lakritsista, joten valitsin sille laku-teeman. Virkattu pannulappu meni kiireessä vähän pieleen, mutta ehkei se niin haittaa :P Toi laatikko oli kyllä niin mun näköinen, että oisin voinut pitää sen vaikka itekin :D
Tein laatikon netistä löytyneen suklaakortin ohjeiden mukaan, mittoja vaan vähän muokaten. Aion kyllä joskus vielä ottaa tän käyttöön ihan suklaalevynkin kanssa, tosi kiva askarteluidis, ja suklaalevykin saa vähän enemmän arvoa kun sen tuunaa :)
Jotta en nyt baittaa ketään, niin linkitän suklaakortin ohjeen Paulan Me Piipertäjät-blogiin, missä on tosi hyvät ohjeet vaihe vaiheelta :)

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

mun viikkoni

Lauantai
Olin Turun Linnateatterissa katsomassa Dark Side of the Mime -(panto)miimiesitystä. Make oli mun mukanani flunssasta ja nyrpeestä naamasta huolimatta. Genre ei oo mulle kovinkaan tuttu, vaan eipä sillä että tässä esityksessä juuri perinteistä mimiikkaa olis ollutkaan. Jos mietit seksiakteja ja splätter-leffoja yhdistettynä pantomiimiin, oot aika lähellä.
Esitys oli ihan hervottoman hauska :) Olisi ollut vielä hauskempi jos oisin ollut pienessä nousuhumalassa. Kiitin kaikkia korkeimpia voimia siitä, ettei mua kiskottu lavalle osaksi esitystä, mutta esim. esityksen viimeisessä autoajeluosassa mukana ollut jätkä oli ihan huikea vaikkei suostunutkaan esittämään suihinottoa x) Musta ei olis saanut varmaan minkäänlaista pantomiimiä irti, kyllä siihen olis muutama rohkaseva tarvittu.
Kirjoitin koko hommasta luonnollisesti juttua Nousuun, joten kannattaapi sieltä käydä lukemassa vähän syväluotaavampi esitelmä.



Sunnuntai
Siivoilua ja lorvimista lähinnä, sen jälkeen kun olin saanut edellisillan jutun kirjoitettua valmiiksi.

Maanantai
Poistuin kotoa kaupungille, kiertämään muutamia kauppoja läpi ja hakemaan EMP:n paketin postista. Ahdisti. En löytänyt itelleni kuin pari putelia The Body Shopista, jossa on tällä hetkellä menossa loppuunmyynti. Kissoille ostin alessa ollutta kissanhiekkaa sekä kanaa. Vaatekaupassa taas viimeistään huomasi miten helvetisti sitä on tullut lihottua. Ahdisti lisää.
Iltapäivällä yksi sijaiskoti tuli hakemaan lisää ruokaa hoidokilleen. Ostin tulppaaneja.
Siivoamisen lomassa mintunvihreä teki paluun sisustukseen. Tuli niin keväinen olo :)

Tiistai
PRKL Club ilmoitti lopettavan toimintansa kokonaan helmikuun aikana. Metrinen mela kasvoi meikäläisen ottaan, sillä keväälle oli suunnitelmissa ainakin kolme keikkaa PRKL:ssä. En oo tuolla mikään vakkarikävijä, sillä asunhan kuitenkin suht kaukana, mutta harmitti silti. Etenkin se, että en oo päässyt käymään kuin yhdessä Trashdiscossa, ja sillonkin hedari oli niin jäätävä ettei pystynyt olla kiinnostunut koko Perkeleestä.
Tein Faceen kodinetsintäilmoituksen kodinvaihtajakissa Mintusta.

Keskiviikko
Ikäänkuin vapaapäivä kaikesta. Päivällä rekkasin itteni Yoogaiaan ja tein ekan Yoogaia-joogani, tuntui hyvältä. Pikkusen koitin suunnitella liikuntalukkaria, ja päätin mm. sellaisen asian, että vihdoinkin alan kävellä kotiin rappusia pitkin. Jo sillon paljon aikaisemmin, kun jumppasin ja kunto parani, niin en silti jaksanut kävellä portaita tähän neljänteen kerrokseen ilman että puuskutin itteltäni melkein tajun kankaalle. Nyt on sen verran monessa sijaiskodissakin hissitön talo ja kerroksia käveltävänä joko tavaroiden ja kissan kanssa tai ilman, että pakko koittaa harjaantua siinä hommassa. Nolottaa aina puolikuolleena soittaa ovikelloa.
Ilta meni katsellessa Big Bang Theorya.

Kiltti kodinvaihtaja Katariina

Torstai
Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asioita B ja C. Tarkoitus oli kahden aikaan käydä esy-Katjan kanssa suunnittelmassa kissalan järjestystä, ottamassa mittoja ja sen sellaista pientä, helppoa ja nopeaa. Sitten tuli pari muuttujaa. Omassa kodissa uutta kotia hakenut Katariina-kissa piti hakea heti pois, mikä tarkoitti sitä, että se piti kiikuttaa pikapikaa eläinlääkäriin FIV- ja FeLV-testeihin, ja kun tulokset oli negatiivisia, niin paniikkisoitto sijaiskotiin, ja onneksi pystyivät kissan ottaa samantien. Onneksi edes joskus nämä asiat sujuu helposti ja mutkattomasti, sillä tästä olisi voinut kehittyä isompikin ressi. Kyllä me sitten siinä klo 19 aikaan saatiin vielä muutamia mittojakin otettua :D Päivän päätteeksi käytiin Katjan kanssa vielä pitsalla, hirveä nälkä ja hedari. Olisi ollut kotona siivouspäiväkin.

Perjantai
Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asiaa B, päivä 2. Oli aamupäivällä tarkoitus mennä uimahallille, mutta päädyinkin esyn kissalaan ihmettelemään talteenotettua kissaa, joka oli pistänyt hieman ranttaliksi. En ehtinyt uimahallille.
Illalla Make lähti mun mukaan viemään kodinvaihtajakissa Pörröä vanhasta kodista sijaiskotiin. Muuten olisin pärjännyt hyvin yksinkin, mutta kannettavaa tavaraa kolmanteen kerrokseen oli niin paljon, että apu oli tarpeen. Pörrö oli ihan älyttömän suloinen :) Teki mieli vaan kantaa hänet ihan omaan kotiini. Oli Maken viimeinen työharjoittelupäivä, ja ensi viikolla se valmistuu.

Sain ystävänpäiväkortteja ja Hillalta myös suklaasydämet :)

Lauantai
Tämänpäiväisen ystävänpäivän kunniaksi vietettiin Maisan luona tyttöjeniltaa Marin ja Hennan kanssa. En oo tainnut kuin Maria pikapikaa nähdä koko alkuvuonna, joten oli kyllä tosi kiva viinitellä tyttöjen kanssa :) Harmi ettei Marissa päässyt. Ex temporéna leivoin tytöille ystävänpäivän mokkapaloja. Olin herännyt ihan liian aikaisin aamulla enkä saanut nukuttua päikkäreitäkään, joten välillä illalla väsytti hirveästi. En sitten jatkoille esimerkiksi lähtenytkään, vaan tulin väsyneenä kotiin.
Päivällä pistin yhden työhakemuksen vetämään.


Tällä viikolla kaksi kokonaista päivää meni esy-hommissa, ja parina muuna päivänä tuli tehtyä joku pienempi asia, kuten kodinhakuilmoitus. Alkuviikko meni ihan rauhallisissa merkeissä, mutta viikonloppua kohden oli vähän enemmän puuhaa ja hulinaa. Pääsisinköhän ensi viikolla sinne uimahallillekin.

tiistai 2. helmikuuta 2016

kissapostaus

Oon viime aikoina ollut eläinsuojeluyhdistyksen kissojen kanssa melkein yhtä paljon tekemisissä kuin omieni, mutta ajattelin kertoilla nyt näiden omien mirrien kuulumisia vähän :)

Käytiin viime perjantaina kolmikon kanssa lääkärissä vuositarkastuksilla sekä rokotuksilla, joskin viime vuonna meillä jäi rokotukset väliin kokonaan. Jotkut haluavat rokottaa kissansa joka vuosi, sillä kissaflunssarokotteet ovat voimassa vain vuoden kerrallaan, mutta eeeeen nyt niin älyttömän vakavana pidä sitä, että jonain vuonna se jää välistä, etenkin näin sisäkissoilla. Nyt toki sietää olla vähän varovaisempi, kun oon niin paljon tuntemattomien kissojen kanssa tekemisissä. Yritän opetella läträämään käsidesin kanssa ja vaihtelemaan tarvittaessa vaatteita, mutta kyllä se hankalaa vaan on.
Enivei aiemmin kolmikko on rokotettu Fel-o-vaxin kolmoisrokotteella, mutta tällä kertaa lekuri tuikkasi niihin Purevaxin vastaavan, josta oli kuulemma viime vuoden lopulla tullut sellainen versio, jossa myös flunssat ovat 3 vuotta voimassa kissaruton lisäksi. Eli rokotteita meidän tarvii hakea seuraavaksi vasta 2019! En ees osaa ajatella, että sellainen vuosiluku on olemassa. Tai tulee olemaan...


Terveystarkastuksissa kaikilta löytyi hammaskiveä, Nikkiltä vähiten ja Nunolta eniten, mutta Nemo oli ainoa, jolla ikenet selkeesti ärtyneet, joten Nemppis-jänishousun kanssa joudutaan käymään hammashoidossa vielä kevään aikana, ja jos Nunon saisi sinne sitten mahdollisimman pian Nemon jälkeen. Aika helpolla kyllä ollaan päästy, jos rouvienkin eka hammaskivenpoisto tapahtuu vasta 8 ikävuoden jälkeen! Ja Nemokin on kuitenkin jo viisivuotias. Näitä hammashoitoja oonkin tässä nyt ainakin tuon 5 vuotta, minkä Nemo on meillä ollut, odottanut tulevan ajankohtaiseksi. Jokaisella käynnillä hammaskiveä on ollut, mutta tähän mennessä ei niin paljon että sitä olisi pitänyt alkaa poistamaan.
Nikki ja Nuno täyttävät tosiaan tänä vuonna 8, ja vaikkei niillä mitään "vanhenevan kissan oireita" olekaan, niin halusin niiltä otettavan verikokeet. Niiltä ei ole aiemmin otettu, ja halusin vähän tietää missä niiden suhteen mennään. On sitten myöhemmin jotain, mihin verrata jos tuleekin jotain häikkää. Nemolta otettiin parin vuoden takaisen kuolausepisodin yhteydessä verikoe, ja kaikki olivat viitearvojen sisällä, joten en kokenut näytteenottoa Nemon kohdalla nyt tarpeelliseksi. Ainoastaan glukoosi oli muutaman pykälän koholla ja punaisella (lukema oli 10, kun viitearvo on 3,5-7,8 mmol/l), mutta lekuri vakuutti että oli varmasti vaan stressistä kiinni, sillä diabetes-kissoilla arvo olisi reippaasti lähempänä 20:tä. Tämä oli sillon mulle helpotus, sillä Nemo on pennusta asti juonut vähintään tuplasti sen määrän mitä tytöt, joten diabetes oli mun ainoa huoli. Nunon suhteen mulla ei ollut mitään huolia, sillä se on aina ollut pikkuruisin ja pelkkää luuta ja nahkaa, mutta kaikkein vilkkain ja terveimmän oloinen - mutta Nikkiltä halusin ehdottomasti tietää miten sen munuaiset voi. Tulokset tuli tänään, ja molemmilla oli kaikki viitearvojen sisällä, puna- ja valkosoluissa oli vähän ali- tai ylitarjontaa, mutta heitot oli niin pieniä ettei niistäkään tarvii murehtia.


Meidän ell-reissut menee aina niin, että Nemo pelkää niin paljon ettei tule kopasta pois lainkaan, otetaan siitä aina vaan katto-osa pois. Nuno tulee reippaasti kopasta ulos ja tutkii lääkärin pöytää, mutta jokseenkin siinä vaiheessa kun stetoskooppi otetaan käteen, Nuno hakeutuu mun syliin turvaan. Nikki yleensä sähähtää siinä vaiheessa kun rokotetaan. Sanoinkin aikavarausta tehdessä että "yksi saattaa vähän sähistä, mutta tuskin muuta". Nuno ei tykkää yhtään että sen jalkoja käpälöidään, mutta siltä saatiin verinäyte suht hyvin otettua kun hoitaja piti kiinni ja mä silittelin. Sen jälkeen se kiipesi kuin apina mun olkapäälle, mitä se ei tee ikinä kotona, vaan lääkärissä :D Nikki pistikin kampoihin sen minkä kerkesi, se ei myöskään pidä jalkojen kiskomisesta ja käpälöinnistä. Se sähisi, murisi ja potki, enkä oo koskaan kuullut siitä sellaisia villikissaääniä mitä se lekurilla päästeli. Ei auttanut silmät ja suun peittävä maski, eikä kassi mistä vain jalka tulee ulos. Karva vaan pöllysi. Nikki siis jouduttiin rauhottamaan jotta verinäyte saatiin, eikä sekään ollut ihan helppoa puuhaa, kun verta ei meinannut lypsämälläkään tulla :P Tosi harmi juttu kyllä, koska tottakai haluaisin välttää rauhoituksen jos vaan mahdollista, ja siltä ei ainakaan Nikkin osalta näemmä voi välttyä...


Nyt oon ell-käynnin jälkeen huomannut, että varsinkin Nemo on pärskinyt normaalia enemmän :/ Voikohan johtua rokotteesta ja miksi... alkoi välittömästi sen jälkeen kun tultiin lekurilta kotiin. Tässä on kyllä itekin tullut aavistuksen vainoharhaiseksi kun esyn kissojen kanssa on ollut herpesongelmia, mykoplasmaa, sydänvikaa ja sen sellaista. Ah, ignorance is bliss sometimes.

Ruokinta on meillä päässyt lipsahtamaan valtaosin teollisen ruuan puolelle sen jälkeen kun Lempimuonasta tilattu satsi raakaa jäi syömättä nirsoilun takia, ennen meillä oli paljon enemmän raakaa niille tarjolla. Tähän voisi koittaa panostaa uudelleen. Ei nää nirsoperseet suostu mitään broilerin sydämiä, siipiä tai mitään jauhettua lihaa syömään, mutta jos sais ees kanasuikaleita ostettua :D Possunsuikaleita ovat kans syöneet aiemmin sekä possunsydäntä (en tosin hiffaa miksi se muka on parempaa kuin broilerin sydämet), ja lopulta ainakin Nuno ja Nemo oppivat syömään kivipiiraa, Nuno niistä eniten pitää. Omiin korviin vaan käy se kivipiiran jäytäminen, kun kuulostaa siltä kuin kissa söisi pieniä kiviä. Jotain sitkeää kieltä voisi hammaspyykkiä silmälläpitäen kokeilla antaa, mutta mä en kyllä suostu koskemaan siihen... enkä katsomaan :P
Nemon hampaita ei kyllä pysty pesemään, sen tiedän ilman kokeilujakin, mutta Nunon kanssa se vois vielä onnistuakin. Mun piti ostaa hammasharja jo pari vuotta sitten, mutta tietysti se unohtui samantien.

Mutta tällaista meidän omille karvavarpaille :) Nyt toivon, että hammashoitojen jälkeen ei tarttis taas vähään aikaan huolehtiakaan mistään, kun verikokeidenkin tulokset oli hyvät.

PS: Huomasitte varmaan blogin ulkoasumuutoksen. Tuli tarve uudistaa tätäkin lähinnä värimaailmansa puolesta, edellinen ulkoasu olikin jo ollut tosi kauan. Bloggeri temppuili taas niin paljon, että tällä hetkellä uhkun syvää vihaa sitä kohtaan, vaikka paikoin olisi kyllä leiskassa vielä hiottavaa. Eih, en jaksa enää, olkoon.