arjen mielekkyydestä

Alkuvuosi on mennyt mietiskellessä. Omaa elämää lähinnä, että miten siitä saisi jotenkin miellyttävämmän ja nautittavamman jokaisena viikkona eikä pelkästään tiettyinä ajanjaksoina, jolloin pukkaa olemaan paljon kivaa tekemistä. Itseasiassa, mä en välttämättä halua enempää tekemistä, jotten sitten stressaa siitä kun on sitä liikaa. Mutta mä elän jatkuvassa "sitku"-maailmassa, oletan että mun elämä alkaa vasta sitten kun saan töitä ja on rahaa tehdä tietynlaisia valintoja ja saan pankkilainaa. En nauti tästä hetkestä lainkaan, ja mun elämä nautintoineen menee kohta vaan ohi jos jatkan samaan tyyliin. Onhan se niin, että työttömänä on aikaa, muttei rahaa, ja työssäkäyvänä päinvastoin, mutta ei kaikkeen vaadita niin kauheesti varallisuutta. Oon perusluonteeltani kuitenkin ihminen, joka pitää yksityiskohdista ja osaa nauttia pienistäkin asioista. Siispä haluan tehdä pieniä muutoksia tylsään arkeeni, jotka saa hyvälle mielelle. Näitä voisi vaikkapa pitää myös uuden vuoden tavoitteina, kun en niitä paljonkaan itselleni asettanut.

♦ Lisätä huulipunan ja eyelinerin käyttöä
Minähän en siis käytä huulipunia, koska mulla on huulirasva-addiktio, ja sitä saatanan rasvaa täytyy läästiä monta kertaa illassa - lopputulos on erityisesti kirkkaan punan kanssa kaikkea muuta kuin kaunis, koska en myöskään muista korjailla huulimaaliani. Jos meikkaan vahvemmin, korostan aina silmiäni ja jätän huulet huomiotta. Nyt kuitenkin musta on alkanut tuntumaan, että oma naama näyttää tosi valjulta ja väsyneeltä ilman huulipunaa, ja punan laitto ihan oikeasti piristää ja raikastaa ilmettä. Jospa siis tästä lähtien käyttäisin arkenakin huulipunaa jos ja kun lähden jonnekin ihmisten ilmoille, miksei kotonakin. Viihteellä todellakin. Aion siis olla läästimättä huulirasvaa joka välissä, ja sen sijaan tarkistaa onko punat hyvin :) Huulimaaliarsenaali siis esille, ja aion kyllä shoppailla niitä lisääkin, for sure. Tähän liittyen, voisin myös ostaa uuden eyelinerin ja käyttää sitä enemmän ihan arkimeikissäkin.

♦ Pyhittää lepopäivä
Hetken mietin, että tarviinko tätä tosiaan tällä hetkellä, kun ei ole töitä eikä oikein mitään muitakaan rutiineja, mutta joo, kyllä tarviin. Epäsäännöllisessä ja epävarmassa elämässä on kiva, kun on ainakin se yksi turvasatama - sunnuntai - jolloin ei tarvii tehdä mitään mitä ei jaksa tai halua. Ja jos tilanne muuttuu, niin tämä on entistä tärkeämpää. Mietin, että järjestäisin itselleni ja Makelle rauhallisen vapaapäivän joka viikko, ja luontevin päivä sille olisi ainakin tällä hetkellä sunnuntai. Se olisi päivä kun valmistetaan ja syödään yhdessä herkullinen brunssi, katsotaan telkkua, joku leffa, ja ylipäänsä tehdään sellaisia asioita mitkä rentouttaa ja mistä tulee hyvä olo, jonain kertana se voi olla reipas lenkki ja jonain kertana koko päivä pyjamassa -tyyppinen ratkaisu. Tai Makesta en tiedä, mutta itse meinaan olla sopimatta sunnuntaille yhtään mitään, ei sovittuja menoja kiitos. Mulla on ollut omituinen tapa haalia esy-hommiakin nimenomaan sunnuntai-illoille, mikä oli typerää. Jossain vaiheessa kirjoitin kuvitteellisesti note to myself: älä tee töitä sunnuntaina. Kun ne voi kyllä hoitaa arki-iltanakin jollei päivällä pysty. Harkitsen vielä pitäisinkö puhelimenkin kiinni koko päivän, mutta ehkä sitä ei vielä vaadita, äänetön saa riittää :) Kaikkein paras tietysti olisi jos saisin oltua avaamatta sekä konetta että puhelinta, jotten vahingossakaan lue mitään potentiaalisesti stressaavia viestejä. Brunssilla saan arjen karppaamisen päälle myös syödä jonkun höttöhiilarihomman jos huvittaa, veikkaan että se tulee olemaan useimmiten croissantti ja appelsiinimehua, namnam :) Aiemmin sunnuntai on ollut meillä siivouspäivä, tai ainakin jotain sinne päin, mutta siistissä kodissa rentoutuu paremmin, niin jospa nyt siivottua kuitenkin sais :D

♦ Ostaa maanantaikimppu

Maanantai on ankea, työttömänä ei ehkä ihan niin ankea kuin työssäkäyvänä, mutta tuntuu siltä että siihen kaipais jotain piristystä. Tällä viikolla kävin maanantaiaamupäivällä muun muassa kirppiksellä, ja samalla ostin kukkakaupasta tulppaanikimpun ja eukalyptuksen oksia. Heti tuli parempi mieli. Mä olen siis floristi, joka ei juuri koskaan osta leikkokukkia kotiin. Miksi? En mä vaan tiedä. Oisko syytä tehdä parannus? Jollei välttämättä halua sitä parinkympin sidottua kimppua, niin ostaa sitten vaikka vaan muutaman yksittäisen kukan, tai sen kympin tulppaaninipun. Ehkä joskus voi jotain ostaa marketistakin jos sattuu sellaisessa maanantaina käymään, mutta mulla on kaksi kukkakauppaa meidän omassa korttelissa, ja työttömänä floristina tiedän alan vaikeudet, joten miksi en tukisi omaa ammattikuntaani. Joka maanantai ei tarvii olla uutta puskaa hakemassa (eihän ne välttämättä mene ees huonoksi yhdessä viikossa), mutta jos nyt ainakin joka toinen viikko :)

♦ Kuunnella uutta musiikkia joka viikko
En tiedä miksi oon saanut yliannostuksen musiikista, ja miksi en pysty keskittymään sen vertaa, että saisin kuunneltua koko levyllisen musaa. Ei väliä onko se mun lempibändin uusi levy, vai ennestään tuntemattoman bändin joku levy, niin en jaksa keskittyä. Onko tilanne kenties vaan ollut epäsuotuisa? Onko liikaa tarjontaa? Liikaa paskaa musiikkia maailmassa? Liikaa pettymyksiä? Jos nyt ruvetaan enemmänkin aikatauluttamaan elämää, jotta siihen mahtuu näitä hyviäkin asioita, niin otettaisko päiväksi vaikka torstai. Joka torstai jossain vaiheessa päivää, joku uusi levy tai soittolista pyörimään. Jos ei muuta keksi, niin se voi olla vaikka Spotifyn viikon suositukset. Uutta musiikkia voi tietysti kuunnella koska haluaa, mutta varataan nyt yhtenä päivänä viikossa oikeen aikaa sille.

Maanantaikimppu, uuden musiikin torstai, sunnuntaibrunssi? :D 

Uusin tuttavuus: Teemu suositteli mulle Carpenter Brutia ja Perturbatoria

Tän postauksen julkaisu kesti vähän pidempään, kun jäin miettimään mitä muuta vastaavanlaista voisin keksiä. Mutta nyt mulla on ollut pari viikkoa aikaa tehdä joitakin näitä kohtia, ja heti tuntuu paljon paremmalta, ihan oikeasti! Oon ostanut uusia meikkejä ja käyttänyt niitä varmaan joka toinen päivä, koska fiilis on ollut niin kiva. Jos viime vuonna koin ihan jäätävästi itseinhoa ja itsetunto oli pohjamudissa, niin nyt tammikuun aikana oon ottanut enemmän selfieitä (ja julkaissutkin niitä, anteeksi vaan) kuin varmaan koko viime vuonna. Meikki tekee ihmeitä itsetunnolle vaikka oliskin vaan kotona pieruverkkareissa :D

Sunnuntaibrunssi on ollut mahtijuttu, ja Make jopa muisti sohvallalöhöilyt ihan ilman muistutusta. Hieman vielä tarvii parantaa siinä, että sunnuntaiaamulla olisi kaikki tarvikkeet jo valmiina, ettei niitä tarvii vielä lähtee hakemaan. Oon myös kertonut muille mun sunnuntaivapaapäivästä, ja on kiva kun sitä kunnioitetaan :)

Karppauskin on onnistunut ihan mallikkaasti ilman suurempia repsahtamisia tai mielitekoja - paitsi pekonia on tehnyt mieli ihan hulluna, mikä ei oo mulle ihan normaalia, mutta karpatessa sillä nyt ei juurikaan oo väliä :) Huomenna mulla on kuitenkin edessä viisaudenhampaan leikkaus, ja funtsin etten todellakaan jaksa alkaa väsäämään mitään sosekeittoja itse, tai vaikka karppijätskiä, niin toipumisen ajan aattelin syödä kyllä ihan normijätskiä, soseita ja keittoja.

Pohdinnassa on ollut myös sellaiset aiheet kuin erityisherkkyys ja yksinäisyys. Taidan kirjoittaa niistä vähän pidemmälti seuraavassa.