syys-lokakuu

Blogipostauksia pitkästä aikaa tässä lukiessa alkoi taas harmittaa kovasti etten tänäKÄÄN vuonna päässyt Pakanallisille syysmessuille. Siellä olis ollut samanhenkistä porukkaa, kavereita ja ihania juttuja mitä ostaa. Toivon kovasti, että vaikkapa ens vuonna saataisi hyvä porukka kasaan ja mentäis vaikka kaikki yhes koos :) Sade, Aallotar, Selena jne? Jos sitä vaikka varaisi kyseisen viikonlopun pelkästään tohon tarkotukseen.

Tässä kun oon hetken aikaa lomaillut, niin oon tuhlannut ihan kamalasti... ostellut kaikennäköistä mukatarpeellista, mutta kivaa :P Osteluvimmaa esiintyy toimettomuuden sivutuotteena, mulla on ollut hiukan hankaluuksia aloittaa yhtään mitään. Ei ole keskeneräistä projektia mitä jatkaa, ei ole projektia mitä haluaisin aloittaa. Oon epätoivoisesti vaan etsinyt sopivaa nahkatakkia, ja siinä sivussa tilannut puolivahingossa muutaman muunkin vaatteen. Ja kirjoja.

Otin myös sen uuden tatuoinnin syyskuun puolivälissä. Ajelin Forssaan Jailbird Tattoohon sen ottamaan. Kuvaan sisältyy mulle paljon symboliikkaa: tasapainoisuutta kuvaavat elementtien symbolit, kiinnostusta pakanuuteen triplakuu. Myös pöllöllä on paljon omaa symboliikkaa. Paikka, mihin kuvan otin, on mulle myös tärkeä. Haluan sen muistuttavan mua itsevarmuudesta ja siitä, ettei vartaloansa pidä hävetä, ja että sen hyväksyisi minkälaisena tahansa. Pakko sanoa, että tähän mennessä se on toiminut loistavasti, koska kyllähän tätä mielellään kattelee ja esittelee :) Alunperinhän suunnittelin ottavani tähän kohtaan leimaa vasta kun oon laihtunut sen verran että sen "voi ottaa". Keväällä sitten totesin, että mitä helvettiä, ihminen ei koskaan oo tyytyväinen vartaloonsa, joten en saa otettua sitä ikinä :D Joten tuumasta toimeen. Halusin kuvasta korumaisen ja mandalatyyppisen juuri sen takia, että se tulee koristamaan kehoni kohtaa, jota en ehkä muuten mielelläni vilauttele. Kuvassa tatska on vielä tuore, en oo saanut vielä otettua uutta kuvaa. Tykkään siitä että se myös vaatteet päällä saattaa vilahtaa hiukan ;) Kuvan piirsin jälleen itse, eikä Titta siihen kovinkaan paljon muutoksia suostunut tekemään vaikka pyysin, hehe :D
Mulla on seuraava tatska suunnitteilla veronpalautusrahoista, ja suunnittelin ottavani sen Kalma Tattoossa Paraisilla. Sen jälkeen onkin kyllä jo pakko jatkaa noita vanhoja tatskaprojekteja, korjailuja, lisäilyä ja sen sellaista.

Katjan ja Nikon hääjuhla oli viime kuussa, sieltä muutama kuva. Työkaverini Jenni kävi tekemässä mulle hienon kampauksen sitä varten :) Mun piti ottaa ihan oikea kamera mukaan, mutta yllättäen tuli taas vähän kiire lähtiessä ja unohdin koko kameran...

Suurimman osan illasta vietin ilman kenkiä, koska luulin pärjääväni mun nilkkureiden kanssa - en pärjännyt. Juhla oli rento, ihmiset ihania ja viihdyttiinkin tanssimassa mm. Turmion Kätilöitä sinne jonnekin kolmeen saakka, kunnes Make tuli hakemaan meidät. Ehdittiin heittää Henna ja Teemu kotiin, kun Maisa soitti ja päädyttiin pitämään pienet jatkot - Mari siitä tosin aika pian lähti nukkumaan. Ite taisin päästä unille siinä seittemän aikaan.

 

Kavereita oon ehtinyt nähdä nyt enemmän, ollaan käyty Marin ja Maisan kanssa pizzalla, markkinoilla, siiderillä ja niinkin arkisilla asioilla kuin ruokakaupassa yhessä, ja vähänkö on ollut kivaa. Ne ettii ja ehdottaa mulle kaikkia vegevaihtoehtoja :) Myös uusiin tyyppeihin oon tutustunut, jutut jäänyt ehkä ennemminkin viestittelyksi ja nettihommiksi, mutta mitäpä sen väliä, niistä on moni ihana juttu saanut alkunsa, kuten vaikkapa mun ja Katjankin ystävyys ^_^
Työkavereita on kyllä hirveä ikävä.

Lohjalla kävin isotädin luona tätien ja serkun kanssa katselemassa vanhoja valokuvia sukututkimuksen merkeissä. Tätä visiittiähän siis suunniteltiin jo tammikuussa, mutta nyt vasta saatiin toteutettua. Isän puolelta on molemmat isoisoäidit eläneet vielä silloin kun oon ollut alle 10 vanha, joten heidät muistan, mutta isoisoisiäni en oo koskaan nähnyt, enkä muista tuossa määrin koskaan aiemmin noita isän puolen sukuvalokuvia katelleenikaan. Oli kyllä hauskaa :) Lohjanjärven Multapää-saaren kaikki mökit on esim. ukin isän rakentamia, mitä en ennen tiennyt. Mummin ja ukin mökki oli Multapäässä aikoinaan ja siellä tuli paljon vietettyä aikaa, mutta en tiennyt että useampikin mökki oli rakennettu ns. suvun voimin.

Kävin siinä sitten vielä äidin luona kattelemassa valokuvia ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun äiti ja Reiska oli Kreetalla.

Vasemmalla isoisoäitini sisko Sigrid eli Sissi
Oikealla isoisoisäni Leo

Elokuun puolella vein vihdoin Nikkin verikokeisiin. Vallun tultua kaikki muut kissat laihtuivat aika reippaasti, mutta Nikki huolestutti erityisesti, koska sillä oli turkin laatu myös muuttunut. Odotin kuiteskin ensin kesään saakka, mutta kun se ei kasvattanut enää sille ominaista, upeeta kesäturkkia, niin päätin että ne kokeet on otettava vaikka olisinkin vaan vainoharhainen. Kävi ilmi, että kyllä mamma lapsosensa tuntee, sillä Nikkiltä löytyi verikokeiden perusteella alkavaa munuaisvikaa. Sen lisäksi, että alkukeväästä hampaidenpoiston yhteydessä sen selkärangasta löytyi spondyloosia, ja tosiaan hammassyöpymä eli FORL. Munuaisjuttujen tukihoitoon saatiin ohjeeksi vaan siirtyä pikkuhiljaa senioriruokavalioon, lisätä vesipisteitä ja vettä ruokaan, plus seniorikissoille tarkoitettua öljyä. Uusitaan kokeet sitten vuoden sisällä riippuen miten menee. Spondyloosin osalta ei voi kuin seurailla kipukäyttäytymistä, että tarviiko taudin edetessä kenties kipulääkitystä.

Vallun ihkaekoja synttäreitä taas vietettiin syyskuussa. Yleensä synttärisankari on saanut kaulaansa rusetin, mutta herra oli niin oman arvonsa tunteva että rusetti rei'itettiin moneen kertaan eikä se kaulaan saakka päätynyt :D Vallu sai ekan kalakakkunsa, mutta muuten otettiin ihan iisisti.

Nemolla oli viime viikolla samanlainen mystinen kuolausepisodi kuin nelisen vuotta sitten. Yön aikana se oli ruvennut kuolaamaan niin, että se jätti jälkeensä vaan märän läntin. Edellisestä kuolaamisesta mulla oli jäljellä vielä lääkettä, jonka kyllä tiesin menneen jo vanhaksi, mutta kokeilin sitä ensiavuksi silti. Siitä riittikin taas pari annosta ja seuraavana päivänä kuolaus oli jo loppunut. Lääke on jonkin sortin mikstuura närästykseen, mutta mysteeriksi jäi tämäkin sitten. Viimeksi tosiaan käytin Nemon lääkärissä, eikä nielusta tai hampaista löytynyt mitään, mikä olis kuolaamisen voinut aiheuttaa. Tarkoitus on kyllä ottaa vielä Nemolta ja Nunoltakin hammasröntgenit jossakin välissä.

Huomenna pääsee taas vähän viihteelle ^^
Katellaan taasen!