keskiviikko 26. joulukuuta 2018

vuosi 2o18 tarokeissa

Parin vuoden tauon jälkeen halusin tehdä taas tällaisen tarot-katsauksen menneeseen vuoteen, ja vertailla vuoden tapahtumia siihen tarot-pöytään, jonka tein viime vuodenvaihteessa. Uuden vuoden tavoitteena olikin lukea tarot-kortteja enemmän ja tutustua niihin paremmin. Tein joka kuukausi uuden pöydän täydenkuun aikaan seuraavalle kuukaudelle, ja lisäksi tein spontaanimpia luentoja kun oli ns. tilanne päällä, sekä nostin välillä päivän kortteja. Vuodenvaihteen pöydän sekä vuoden ensimmäisen puoliskon tein kahdella eri pakalla, sillä mua kiinnosti nouseeko sieltä samankaltaisia tai jopa täysin samoja kortteja samalle kuukaudelle. Loppupuoliskon tein vain yhdellä pakalla, Ukon pakalla. Keskityn nyt tässä postauksessa kuitenkin lähinnä siihen vuodenvaihteen pöytään.

Täytyy sanoa, että mä en ole koskaan uskonut mihinkään ennustuksiin, korkeampiin voimiin tai kohtaloon, ne on vaan kiehtovia asioita mietiskellä. Mutta näiden tämänvuotisten tarot-luentojen jälkeen oon ollut välillä niin helvetin hämmentynyt kuinka oikeeseen ne on osuneet kerta toisensa jälkeen, että on hiukan joutunut miettimään mihin sitä oikeastaan uskookaan. Toki on aina se mahdollisuus, että kun "tietää tulevan" alkaa käyttäytyä jotenkin eri tavalla, mikä johtaa ennustettuun lopputulokseen, mutta kyllä mä koen ettei tämä ole mun käyttäytymiseen vaikuttanut mitenkään - olen jo seuraavana päivänä unohtanut mitä kortteja eilen nostin :D Kovasti skeptisenä ihmisenä on myös ollut jännää huomata, että 72 kortin pakasta on tullut jatkuvasti nostettua niitä samoja kortteja, ja edelleen ainakin neljäsosa Ukon pakka -korteista on jäänyt kääntämättä kertaakaan.



T A M M I K U U

Tuonelan tyttö (Kuolema)
Avainsanat: Kuolema, transformaatio, muutokset, siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen, vanha tekee tilaa uudelle, vanhoista pauloista vapautuminen, ulkoiset muutokset, syvällinen muutos, uudelleen syntyminen 
Lanttien kuningatar
Avainsanat: Ylellisyys, vaikutusvalta, suopea emäntä, hyväntekeväisyys, anteliaisuus, kehosta huolehtiminen 
Mitä tapahtui?
Sinkkuunnuin tosiaan viime vuonna, ja ensimmäinen puoli vuotta oli tosi hankalaa hyväksyä yksinolo, tai ylipäänsä nauttia siitä ja osata olla yksin. Vuodenvaihteessa tähän tuli jonkinlainen muutos, ja mun oli jo helpompi nauttia oman itseni seurasta enkä kokenut pakonomaista tarvetta saada rinnalleni jotakuta täyttämään tyhjiötä. Vuoden alku oli kaikenkaikkiaan melko vapauttavaa aikaa henkisesti.


Tämä pakka on Artem Mortisin Mortem
Oraculum -oraakkelipakka.
Haluutko oman? -> click
H E L M I K U U

Kilpalaulanta (Hirtetty)
Avainsanat: Jähmettyneisyys, paikoilleen jumiutumineen tilanteen tai suhteen päättyminen, irtipäästäminen, luopuminen, antautuminen, tarve murtaa vanhat käyttäytymismallit, umpikuja, kilpailu, uudet näkökulmat, henkinen kasvu, suunnanmuutos
Sauvojen IX
Avainsanat: Paussi, pysähdys, tahdonvoima, päättäväisyys, toivo, viivästys, ylipääsemättömät esteet, luovuttaminen, tahdonvoiman ja motivaation puute, energian tuhlaaminen, taipumattomuus
Mitä tapahtui?
Tammi-helmikuun vaihteessa tutustuin ja vähän ihastuinkin Herra P:hen, mutta homma kosahti heti alkuunsa. Torjutuksi tuleminen tai itse torjuminen ei ole kivaa, ja otin asian aika raskaasti. Luopuminen P:stä ei ollut helppoa ja tunsin itseni loukatuksi ja hyväksikäytetyksi. Sovittiin lopulta jäävämme kavereiksi, mutta kevään aikana musta alkoi tuntua että sekin oli huono ajatus. P:n myötä tuli sellainen olo, etten edes halua tutustua yhteenkään mieheen, että nyt saa jäädä kokonaan minkäänmoiset vakavamieliset seuranmetsästykset.


M A A L I S K U U

Pirityinen (Lanttien X)
Avainsanat: Raha- ja viljaonni, omaisuus, vauraus, kuolemattomuus, jälleensyntymä, siunaukset
Lanttien Kuningas
Avainsanat: Liiketoiminnan tietotaito, viisas sijoittaja, matemaattisesti lahjakas, pätevyys raha-asioissa, vakaa luonne
Mitä tapahtui?
Nämä kortit nostaessani olin aika toiveikas sen suhteen, että saisin vaikkapa töitä. No, työtarjous kyllä tulikin aivan puskista, kyseessä olisi ollut lomatuuraus, mutta valitettavasti jouduin siitä kieltäytymään, koska olin juuri tuolloin angiinassa. Olin muutenkin lähes koko maaliskuun kipeä - angiinan perään sain flunssan - joten silloin ei kyllä tullut tehtyä oikein mitään muutakaan.


H U H T I K U U

Lemminkäisen äiti (Ylipapitar)
Avainsanat: Intuitio, parantaja, henkisyys, sisäinen vahvuus, yliaistilliset kyvyt, herkkyys, riippumattomuus, vapaus, lisääntynyt itseluottamus, sisäinen tasapaino
Torni
Avainsanat: Ankara tai äkillinen muutos, menetys, onnettomuus, traumaattinen tapahtuma, rappio, mullistus, turvattomuus, pelko, kapea maailmankatsomus
Mitä tapahtui?
Maaliskuun viimeisenä päivänä sain suru-uutisen, että Make oli menehtynyt kotonaan. Kuolinsyyksi paljastui lopulta flunssan jälkitautina saatu sydänpussin tulehdus. Koko huhtikuu meni mulla jonkinmoisessa sumussa, menetin ex-avomieheni ja ystäväni siinä samassa. Kuitenkin huhtikuussa tutustuin hyvinkin sattumalta myös Herra S:ään, jonka kanssa synkkasi todella hyvin, ja hän sai hyvin mun ajatuksia muualle Makesta. Kävin läpi sellaisia tunteita Makea kohtaan, joita en edes kuvitellut olevan olemassa, ja välillä tuntui kuin ei oltaisi erottukaan. Aivan järkyttävää tunteiden vuoristorataa ja pyörremyrskyä koko kuukausi.


T O U K O K U U

Ilmarinen (Taikuri)
Avainsanat: Taikuri, maagikko, kosminen seppä, kommunikointi, joustavuus, loistava älykkyys, intuitiivinen toiminta, luomistyö, voimakas energia, liikkuvuus, ideat ja visiot saavat konkreettisen muodon
Tuomio
Avainsanat: Vastuun ottaminen tekemisistään, uudet alut, herääminen, tilaisuus, uramenestys
Mitä tapahtui? 
Toukokuu meni hyvinkin tiiviisti S:n kanssa, ja mulla oli jopa hyvä olla. Käytiin retkillä ja tehtiin muutakin kivaa yhdessä. Maken hautajaiset oli kuun alussa, ja sen jälkeen tuntui jo, etten ottanut enää Maken kuolemaa niin henkilökohtaisesti menneen parisuhteen takia, vaan olin periaatteessa samalla viivalla kuin Maken muutkin ystävät. Toukokuu oli hyvin vahvasti suurten elämänmuutosten aikaa, ja yksittäisissä tarot-luennoissa esiintyi todella paljon Kuolemaa huhti-kesäkuussa. Ilmarinen taas tuli vastaan myös kuukausittaisessa pöydässä.
Ystävät ja perhe olivat huolissaan mun jaksamisesta, mutta pärjäilin yllättävänkin hyvin, uskon että suurin kiittäminen siitä on S:ää.


K E S Ä K U U

Hautausmaan väki (Miekkojen V)
Avainsanat: Petturuus, takertuminen menneisyyteen, huoli, murehtiminen, menneisyyden hyväksyminen, särkynyt sydän, vaikea kommunikointi, tärkeä viesti, asioiden oikaisun tarve, anteeksianto
Miekkojen V
Avainsanat: Epäonnistuminen, menetys, petturuus, epäkunniakas voitto, epäreilut toimet, terrorismi, rehentely, epävarmuus, tappion pelko
Mitä tapahtui?
Vuodenvaihteessa nämä nostaessani olin jo valmiiksi varuillani ja jännittyneenä siitä mitä paskaa sitä kesällä mahtaa tapahtua. Viesti oli vahva, sillä molemmista pakoista tuli täysin sama kortti. Niinhän siinä sitten kävi, että meillä meni S:n kanssa sukset ristiin, tilanteessa oli paljon väärinkäsityksiä ja kommunikointivaikeuksia, kaikki tuntui yhtäkkiä menevän pieleen. Ja kun paska osui tuulettimeen, niin ei siinä paljon tehtävissä enää ollut. Kriiseily sai aikaan epävarmuutta, epäreiluutta, menetyksen pelkoa, ihastumisen laantumista, ja surua ja murhetta. Päätettiin pitää muutaman viikon tuumaustauko ja ottaa vähän iisimmin. Mietin myös paljon sitä, kun sanotaan että joidenkin ihmisten on tarkoitus vain käydä toisen elämässä, että ehkä tietyllä ihmisellä on joku tietty tarkoitus sille miksi toisen elämään löytää. Mulla tuli vahva fiilis siitä, että S:n tarkoitus olikin käydä mun elämässä vain sen verran, että Maken kuolema olisi mulle hieman helpommin käsiteltävissä.


H E I N Ä K U U

Hyytämöinen (Miekkojen IV)
Avainsanat: Turha taistelu, tappio, uhkarohkeus, ylpeys, uhoaminen, kosto, energian haaskaaminen, suunnanmuutos, vastustus, väärinkäsitykset, perääntyminen, aselepo
Maljojen VIII
Avainsanat: Suunnitelmien muutos, vanhojen tapojen hylkääminen, ongelmien kohtaaminen, etsintä
Mitä tapahtui?
Arvelin luentaa tehdessäni, että kesä-heinäkuun tapahtumat liittyvät toisiinsa. Silloin kyllä pelkäsin ja toivoin ettei tapahtumat liity mitenkään Hannen ja Villen heinäkuisiin häihin, olisi kamalaa jos sen suhteen olisi mennyt sukset ristiin jonkun kanssa!
Kuun puolessavälissä todettiinkin S:n kanssa, ettei meidän tarinasta mitään taida tulla, ja päätettiin pitää kunnon tauko lähes täydellisellä radiohiljaisuudella. Välillä tuntui oikeasti siltä kuin koko universumi olisi ollut meidän suhdetta vastaan - kaikesta tuli vaikeaa, jopa tapaamiset siirtyi siirtymistään kun tuli jotain äkillisiä esteitä ulkopuolelta, kuten grande katastrofeja S:n työpaikalla viime hetkellä. Mulla meni puoli kesää meidän suhteen murehtimiseen enkä oikein muuta osannut tehdäkään. Nyhjötin yksin kotona, ahdistuin ja murehdin. Mun ei ollut hyvä olla, ja heinäkuussa vihdoin sitten päätin etten jaksa enää moista epäreilua soutamista ja huopaamista, juupas-eipäs -jahkailua. Hyytämöinen ilmestyi myös kesäkuun tarot-pöytään ratkaisun/avaimen paikalle, joten taisi se jo tuota enteilläkin. Samoin heinäkuun Hetteenhaltia tuki tätä. Päätös ei ollut helppo, koska S:ssä oli niinsanotusti paljon potentiaalia, mutta omasta hyvinvoinnistaan ja omanarvontunnostaan on tärkeää pitää kiinni. Eikä toisen tunteita voi pakottaa suuntaan tai toiseen.


E L O K U U

Pohjantähti (Tähti)
Avainsanat: Tähti, yhteys kaikkeuteen, inspiraatio, rajattomat mahdollisuudet, avautuminen tietoisuuden ylemmille kerroksille, karmasta vapautuminen, luovat visiot, henkiset ulottuvuudet, viisauden lähde
Sauvojen Ässä
Avainsanat: Luovuus, yrittäminen, intohimo, syntymä, uusi elämä, uusi alku, sisäinen tuli
Mitä tapahtui?
Yritin keskittyä vaihteeksi muihin asioihin, ja koin hirvittävää uudistumisen tarvetta. Hankin salijäsenyyden, myin tavaroitani, vaatteitani ja huonekalujani aika rankallakin kädellä. Kuun puolivälissä päätimme S:n kanssa meidän säätämisen lopullisesti, mikä tietysti suretti paljon, mutta koin myös suurta helpotusta siitä, että pääsin vihdoin löysässä hirressä kiikkumisesta. Keskityin sittemmin itseeni ja asioihin joista pidän, ja toisaalta vetäydyin myös nuolemaan haavojani. Kaksi peräkkäistä ja samoista syistä aiheutunutta pettymystä miesrintamalla laski jälleen mun uskoani koko miessukupuoleen, ja fiilikset oli samat kuin P:n jälkeen talvella.
Fiilistelin kuitenkin tulevaa syksyä (jotka merkitsevät mulle aina jollain tapaa uusia alkuja, ja tunnen itseni syksyisin paljon tarmokkaammaksi) sekä viileitä ja pimeitä iltoja.


S Y Y S K U U

Löylyn henki (Sauvojen VIII)
Avainsanat: Parantaminen, rentoutuminen, rauhoittuminen, meditaatio, pyhä tila ilman kiirettä ja stressiä, puhdistautuminen
Miekkojen Kuningas
Avainsanat: Tahdonvoima, päättäväisyys, kontrolloitu johtajuus, kuri, auktoriteetti, laintekijä, loogisuus, keskittymiskyky, kokemus, uskallus, henkisyys
Mitä tapahtui?
Ensinnäkin syyskuu kului aivan älyttömän nopeasti, ja tuntui etten ehtinyt tehdä oikein mitään jännää. Oli kuitenkin sellainen tarmokas olo, että nyt täytyy pistää pyörät pyörimään, ja niinpä keskityin aika paljolti työnhakuun ja työhaastatteluissa ravaamiseen, ja niiden välillä ihan vaan rentoutumiseen. Kuun lopussa sainkin peräti kaksi eri työpaikkaa, joista jouduin/sain valita minne menen. Valinta oli itselle todella helppo, ja tein sen täysin intuition pohjalta. Toisessa työssä olisin todennäköisesti oppinut paljon uutta ja ehkä tulevaisuudenkin kannalta tärkeitä asioita, ja olisi ollut hyvät mahikset vakinaistamiseen määräaikaisuuden jälkeen. Mutta työ oli Turussa, joten työmatkaa olisi kertynyt, ja lisäksi homma oli 3-vuorotyötä, mitä mieluummin olisin lähtenyt kokeilemaan lähempänä. Työ, jonka otin vastaan, oli Maken vanha työ, eikä ole mitään takeita siitä onko töitä enää ensi vuoden puolella, tai jos onkin niin että katkeamattomasti. Eli työ on epävarmempi ja työnkuva paljon yksinkertaisempi, mutta se on Salossa, 2-vuorotyötä/päivätyötä, ja työilmapiirin tiedän jo ennakkoon olevan hyvä. Kun kävin työhaastattelussa, niin tuntui kuin olisin tullut kotiin. Tämän työn koko kuvio tapahtui yhden päivän aikana; aamulla laitoin työhakemuksen, päivällä kävin haastattelussa ja iltapäivällä paikka oli mun. Aina voi jossitella, mutta kyllä tästä tuli niin hyvä fiilis, että ei tarvinnut juurikaan miettiä.
Löylyn henki hieman enteili tulevia suuria muutoksia ja hyviä uutisia, joita varten kannattaisi levätä. Ja itseasiassa näin myös tein :D Kuukausittainen luento myös tuki tätä, ja pöytään tuli paljon voimakasta eteenpäin pyrkimistä, käytännön toimintaa, merkittäviä muutoksia, aineellista sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ja toisaalta myös sisäänpäin kääntymistä ja rauhaa.


L O K A K U U

Väinämöisen kaskituli (Sauvojen IV)
Avainsanat: Esteiden raivaaminen, työ, raadanta, kehittymässä oleva runsaus, vanha tuhoutuu tehden tilaa uudelle, rajoituksista vapautuminen, hedelmällisempi maaperä, läpimurto, henkinen kasvu
Maljojen V
Avainsanat: Epätäydellinen suhde, aviollinen pettymys, katumus, menetys, suru
Mitä tapahtui?
En osannut yhtään odottaa, että ajattelisin töiden lomassa niin paljon syntyjä syviä. Make oli tosi paljon mun mielessä, ehkä sitten sen saman duunipaikan takia, mutta se oli silti odottamatonta. Mietin paljon meidän suhdetta, mitä meni pieleen, ja vatvoin jälleen myös Maken kuoleman aikaisia asioita. Paljon oli mielessä myös muut pettymykset miesrintamalla, sekä oman itsen käyttäytymisen analysointi ja mitä kaikkea :D
Työ itsessään ei ollut raskasta, mutta aamuvuoroviikot oli tosi väsyttäviä, ja auton kanssa oli hirveästi stressiä, joten suurin osa lokakuusta menikin jonkinmoisessa väsymyksessä ja alakulossa.
Jännä huomata jälkikäteen, miten tuo Maljojen V viittasikin Makeen vielä tässäkin vaiheessa vuotta.


M A R R A S K U U

Valkoinen peura (Miekkojen IX)
Avainsanat: Luottamus, antautuminen, oikea suunta, apu, matka, liikkuvuus, uudet fyysiset ja henkiset ulottuvuudet, impulsiivisuus, elämästä nauttiminen, kapina, älyllinen selkeys, mielialojen hallinta, uusien asioiden nopea omaksuminen
Taikuri
Avainsanat: Luovuus, kekseliäisyys, kykyjen tutkiminen, sorminäppäryys, lahjakkuus, potentiaalisuus, määrätietoisuus, tahdonvoima, uusi alku
Mitä tapahtui? 
Kävin pyhäinpäivän aattona viemässä hautausmaalle kynttilän Makelle, ja se tuntui olevan jonkinlainen päätepysäkki mun lokakuiselle tunnemyrskylle. Sain sen kaiken jotenkin ulos systeemistäni kun kävin siellä muistomuurilla, ja marraskuu sujuikin jo paljon helpommin. Sinänsä ei mitään ihmeellistä, töitä ja kavereita, mutta elämä alkoi olla taas jo mielekästä, eikä tullut jatkuvasti murehdittua jotakin. Tuntui kyllä hieman uudelta alulta, noin niinkuin henkisellä puolella.
Kuukausittaisessa luennossa esiin tulivat Aino ja Metsänneito, eli toisinsanoen maljojen ja lanttien prinsessat, mitkä myöskin tukivat jonkinlaista henkistä suunnanmuutosta, rohkeutta ja jääräpäisyyttä. Luennossa nykyhetkeä kuvasi Kurimus, mutta ratkaisun paikalle tullut Mehiläinen taas antoi toivoa siitä, että kaikki kyllä järjestyy ja lopulta mulla on helpompi olla.


J O U L U K U U

Pohjolan neito (Kohtuus)
Avainsanat: Taito, vastakohtien yhdistyminen, kyvyt ja lahjat, uusien taitojen omaksuminen, tasapaino, sisäinen muutos, transformaatio, alkemia, merkittävä askel, luova voima
Kuu, ylösalaisin
Avainsanat: Todellisuuden välttely, omituiset voimat, vainoharha, valheet, epätoivo, ahdistus, ailahtelevaisuus, illuusio, unimaailma, tunteet, intuitio, alitajuinen kontrolli
Mitä tapahtui?
Joulukuussa ei tapahtunut sinänsä mitään maatamullistavaa, vaan jatkui samaan tapaan kuin marraskuukin; kavereiden kanssa olemista, töitä ja jonkinlaista henkistä vapautumista, kun pistin hanttiin parissa asiassa enkä vaan myötäillyt ja hiljaa hyväksynyt mielestäni epäkunnioittavaa käytöstä. Oma olo parani huomattavasti marras-joulukuussa, ja vaikka stressiäkin oli, niin tuntui että oli paremmin tilaa hengittää eikä ajatukset olleet niin synkkiä enää.


Y L E I S K U V A U S

Noidankehä (Miekkojen XIII)
Avainsanat: Liiasta ajattelemisesta aiheutuvat huolet, valinnan vaikeus, tietoisuuden herääminen, murehtiminen, mielen kahleet ja niistä vapautuminen, negatiiviset kierteet, riippuvuudet, ongelmien hautominen 
Sauvojen VI
Avainsanat: Muodonmuutos, voitto, menestys, läpimurto
Mitä tapahtui?
Mun mielestä tapahtui juurikin näin. Mun vuosi oli todella raskas ja hankala, ja ehdottomasti suurimmat taistelut käytiin ihan mun pääni sisällä. Kaikki vastoinkäymiset piti analysoida tuhanteen kertaan ja vatvoa vatvomisesta päästyäni. Toisaalta ylianalysoiminen on osa mun luonnettani eikä sille taida mitään mahtaa, mutta varsinkin tällaisena vuonna kun murheita ja vastoinkäymisiä on ollut aika paljon, niin toivoisi kyllä että tunteilla ja ajatuksilla olisi joku off-nappula.
Toisaalta musta on tämän vuoden aikana tullut tosi sisukas ja vahva, tällä hetkellä tuntuu että selviän ihan mistä vaan. Oon itsevarma omana itsenäni, eikä mun tarvii miellyttää kaikkia, ja se on ihan ok. Oon karvan verran itsenäisempi ja oon oppinut nauttimaan yksinolosta. Mun ei tarvii ajautua huonoihin ihmissuhteisiin vaan siksi, että olis kiva kun olis joku. Vuosi on myös kyynistänyt mua ihmissuhderintamalla, ja ajatus oikeanlaisen miehen löytämisestä tuntuu ihan todella kaukaiselta.
Ensi vuodeksi on tiedossa myös töitä ainakin alkuvuoteen, joten taloudellinenkin puoli on paremmin handussa. "Se mikä ei tapa, vahvistaa" vois kiteyttää tämän vuoden aika hyvin.



Alkuvuonna ylivoimaisesti eniten nostetut kortit oli Tuonelan tyttö / Kuolema, Piru / Paholainen, Hyytämöinen / Miekkojen IV, Päivänpäästö / Aurinko sekä Hautausmaan väki / Miekkojen V.
Loppuvuonna nostin enemmän erilaisia kortteja, mutta useimmin kuitenkin nousivat Piru, Lemminkäisen äiti, Hetteenhaltia, Väinämöisen kaskituli, Ilmarinen, Mehiläinen, Korppi sekä Metsänneito.



Jätähän alle kommenttia mitä mieltä oot tällaisesta vuosipostauksesta :)
Jos sulla on syväluotaavampaa tulkintaa jostakin pöydän asioista, niin kuulen mielelläni.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

loppukesän rientoja

Oon pikkuhiljaa kirjoitellut juttuja ylös, mutta en mä ole muistanut julkaista näitä :D Mun ainainen ongelma, ja siksi näistä tuleekin aina hirveän pitkiä... No, ottakaa tai jättäkää.

Heinäkuu oli melko villiä ja kiireistä aikaa.
Alkukuusta oli Hannen polttarit Lohjalla, missä ohjelmassa oli ilmajoogaa, Hannen flyboard-lento, grillailua ja saunomista sekä Amorphiksen keikka Rantajameilla. Polttarit stressasi aika paljon etukäteen, mutta kaikki meni lopulta tosi kivasti, vaikka aikataulu olikin aika tiukka. Tosi hyvin porukka myös pääsi mukaan, kun ottaa huomioon että polttarit alkoi Oulaisten päässä jo torstai-iltapäivällä, eli ei ollut lauantai-polttarit kuten yleensä. Väsy tuli kyllä aika nopeasti.




Viikko polttareiden jälkeen olikin jo häät Oulaisissa, ja koska olin kaasona, niin paikalla piti olla vähän aikasemmin. Niinpä otin Hennan kyytiin ja lähdettiin torstaina ajelemaan, ja oltiin illalla perillä. Perjantai koostui pelkästään juhlapaikan koristelusta sekä vihkiharkoista, ja olin taas illalla aivan loppu :D
Hääpäivä jännitti, vaikkei mulla siinä enää ollutkaan muuta tehtävää kuin pidellä kimppua vihkimisen aikana, ja Hillan ja Lotan kanssa koristeltiin hääparin huone. Hemmetin kuuma oli koko päivän, ja ihan alunperin olinkin yllättynyt että Hanne haluaa pitää kesähäät ja vielä heinäkuussa, mutta siitä on ilmeisesti Villeä syyttäminen :D Päivä sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, enkä alkanut edes vuolaasti itkemään häämarssin (Phantom of the Opera) aikana, vaikka kaukana ei sekään ollut. Kuriositeetteina häistä täytyy mainita, että siellä oli festariteema, ja häätanssina oli Mokoman Sinä riität, johon loppuväki yhtyi moshaamaan ;) Kerta se oli ensimmäinenkin, ja jotenkin tuntuu että myös viimeinen :D Meikäläisen kontribuutio häihin paikan koristelun lisäksi oli kutsujen ja festariohjelman teko, sekä hääkimpun suunnittelu.
Väsymys iski taas melko aikaisin, ja suunnilleen väkisin pysyttelin hereillä johonkin yhteen, kahteen, kunnes lähdettiin taksilla nukkumaan Hennan kanssa.
Sunnuntaina pyörähdettiin vielä juhlapaikalla ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin kotiin. Helle ja ilmastoimaton auto ei etenkään 8h matkalla ollut kauheen kiva yhdistelmä, mutta hengissä selvittiin.




Jere otti dronella kuvan


Häiden jälkeen olikin pieni hengähdystauko, kun jouduin perumaan reissun Tammerfesteille Nylon Beatia katsomaan. Olin aika väsynyt, ja lisäksi liput myytiin loppuun kun pari päivää jahkailin onko mulla niihin edes varaa. No ei tarvinnut sitten miettiä.
Sen sijaan kävin Marissan kanssa Hangossa hiukan Sea Horse Week -heppakisoja katsomassa ja meressä lillumassa. Merivesi oli kyllä niin lämpöistä ettei se juurikaan virkistänyt, joten kotimatkalla käytiin järvessä vielä pulikoimassa :) Oli tosi kiva reissu, vaikkakin kuumuus sai aikaan lievää pahoinvointia.

Heinäkuu päättyi We Love -festareille Helsinkiin, missä itselle kaikkein tärkeimmät esiintyjät oli Raptori sekä se aina yhtä ihana Nylon Beat ♥ Hanne tuli mun mukaan, ja lisäksi meidän seuraan liittyi vanhoja Naikkarikavereita, joihin tuli aikoinaan tutustuttua NB:n nettifoorumilla. Osa tyypeistä oli sellaisia, joita en oo nähnyt sitten Nylon Beatin edellisen comeback-keikan jälkeen vuonna 2007, ja osan oon tainnut viimeksi nähdä 2014 kun käytiin porukalla Erinin keikalla. Oli kyllä kuin aikaa ei ois kulunut yhtään, enkä edes tajunnut kuinka ikävä mulla niitä ihmisiä oli ennen kuin nähtiin :) Keikkaakin odottaa aina ihan eri tavalla kun on se oma NB-jengi mukana, en vaihtais sitä mihinkään ♥ Ja voi pojat mikä keikka olikaan... Tokihan olin kattonut esim. Instagramista keikkavideoita, että tiesin mitä on luvassa. Mutta mä muistan, kun NB keikkaili aktiivisesti, niin lavalla meno oli aika pysähtynyttä kuitenkin. Nyt ei todellakaan ollut, ja tytötkin oli ihan järjettömässä kondiksessa! Ja niin kuumia! Päätin ottaa tavoitteeksi, että mäkin oon nelikymppisenä yhtä upea, mulla olis tässä 6 vuotta armonaikaa :D Tälleen tanssityttönä ja Nylon Beatin muinoisia koreografioita tiiviisti seuranneena myös oikeen sydämessä läikähteli, kun NB:n alkuaikojen tanssija Wille Lipponen oli myös mukana, ja tosi paljon sellaista tanssikoreografiaa, jota itsekin on tanssinut katsoen mallia jostain musavideoista tai tv-ohjelmien esiintymisistä :P Oisin ehkä melkeen muistanutkin niitä liikkeitä.


Raptori - Sukellus pumpuliin live


Raptori - Oi Beibi live




Keikalla kuultiin kaikki "pakolliset" hittibiisit, mutta Jonna ja Erin kyselivät keväällä biisitoiveita keikoille, ja olivat toiveiden pohjalta koostaneet pienen potpurin, joka sisälsi biisit Takapulpetin poika, Paikka palaa, Senegalin yöt, Nylonkuu ja Viha ja rakkaus. Aloin parkumaan jo ekan biisin aikana eikä siitä sitten oikein loppua tullutkaan, eli tuli itkettyä kyllä ihan kunnolla. Jos oli ihanasti sovitettu taas sen tyyppiseksi "teknohitaaksi" mitä se on levylläkin, kun itselle se akustinen versio oli vähän tylsä. Tämä oli ihana :) Ja tosiaan se potpuri oli huikea, ja keikan päättänyt Teflon Love, ja kun koko Suvilahti huusi aivan täysiä "mä koska haluun olla NYLON!" Ai vitsi. Sitä onnellisuuden määrää mikä siinä keikan jälkeen oli niiden ystävien kanssa. Tuli kyllä todella tarpeeseen ♥ Silti kyllä harmitti, että oli tarkoitus nähdä NB:ltä kolmekin comeback-keikkaa, mutta ei tällaisella köyhällä ole varaa ostella festarilippuja mielin määrin vain yhden bändin takia :( Jäi siis Wanaja ja Tammerfest välistä.
Festareilla muuten tuli nähtyä E-type ja Raptori, jolla on aina ihan loistavat keikat :) En kyllä diggaa siitä että nää ysäribändit tuntuu soittavan parhaimmat hittibiisinsä kahteen kertaan, ja Raptorikin on jo kauan soittanut Oi beibiä sekä alkuperäisenä että uutena versiona. Mut Raptori oli kova :) Ostin sieltä pari niiden keikka-dvd:tä. Me & My, Daze ja Ice MC kuului hyvin ulkopuolellekin ja se riitti.

Nylon Beat - Nukutaan live


Nylon Beat - potpuri live


Noin ylipäänsä heinäkuu oli mun makuun ihan liian helteinen ja kuuma, ei niillä keleillä voinut tehdä mitään :( Pukeutuminen ja valmistautuminen yhtään mihinkään oli kamalaa. Sama jatkui vielä elokuun alussa, kun oltiin Katjan kanssa SaariHelvetissä Tampereella. Tällä kertaa matkustettiin junalla, ja mä olen niin ummikko että oon mennyt junalla vaan kerran aikasemmin, joten oli kivaa ja jännää ja kaikkee :D Turusta Saloon matkasin jopa ihan yssikseni. Saarihelvetti oli hyvä ja kiva, joskin mulla oli taas liian kuuma (paitsi yöllä, kun jonotettiin paatille kaatosateessa) eikä mulla ollut intoa lähteä jatkoille. Ennätyspaljon tuttuja näin ja siksi varmaan viihdyinkin enemmän juttelemassa kavereiden kanssa kuin katsomassa bändejä, mutta Profane Omenin näin livenä melkeen vuoden tauon jälkeen. Mulla oli niitäkin niin hirveä ikävä ♥ Ja senkin tajusin vasta siinä keikan aikana. PO oli mulle SE juttu tän vuoden Saarihelvetissä, eikä millään muulla ollut niin suurta väliä. Turmion Kätilöiden keikka tuntui tavallista lyhyemmältä.

En tiedä mikä toi mun ilme oli pitkin iltaa...


Profane Omen - Disconnected live




Kesällä on ollut myös ihan liikaa huolia, murheita ja sydänsuruja, oon stressannut paljon erinäisistä asioista ja muidenkin puolesta, enkä oo pitänyt huolta siitä että mulla itsellä on hyvä olla. Harvasta asiasta pystyin kesällä nauttimaan, kun korvien välissä myllersi niin paljon muuta. Niinpä aattelin että syyskesä sais olla sellaista aikaa kun keskityn vaan itseeni ja omaan hyvinvointiini, henkisesti ja fyysisesti. Aloitin ottamalla kuntosalijäsenyyden ja käymällä hierojalla, josko sillä ainakin pääsisi vauhtiin. Tanssitunnit aloitan pian. Töitä olis myös oikein mukava saada, niin siihen panostan nyt taas enemmän. Oon myös käynyt omaa roinaani läpi, myynyt huonekaluja ja ostanut uusia, koittanut saada kämppään vähän avaruutta. Tämä projekti on vielä ihan reilusti kesken, kaappeja ja tavaraa on paljon läpikäytävänä, eikä mulla esim. tällä hetkellä ole keittiössä pöytää :P
Makkariin sain vihdoin toteutettua kunnon meikkipöydän, kun sain ostettua uuden peilin ja valot! Pöytähän mulla on ollut jo vuoden, mutta meikkaaminen on hankalaa pimeässä. Nyt mulla ei ole missään niin valoisaa kuin makkarissa, valaisevat kyllä superhyvin :D Olkkariin sain myös uusittua ns. kasvihyllyn, ja voisin tuijottaa tuota päivät pitkät, kun tykkään niin paljon!


Erään ihmissuhteen kanssa tosiaan kävi kesällä köpelösti, ja saatan välillä muualla somessa vaikuttaa vähän katkeralta. Ja sitä oonkin, en voi kieltää. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että tunnun vetävän puoleeni tietynlaisia miehiä, ja tahtomattani musta saattaa tulla heille vähän turhan intensiivinen. Mutta siis historia tuntuu toistavan itseään, enkä mä taaskaan kuunnellut intuitiotani keväällä, kun olisi pitänyt. Tästä lähtien kuuntelen. Ehkä tämän ihmisen oli tarkoitus auttaa mut vaan Maken kuoleman yli ja sen jälkeen häipyä elämästäni. En oo aiemmin uskonut kohtaloon, mutta tämän kesän aikana ilmeni kaikenlaista, että on pakko ollut miettiä josko sittenkin edes jotkut asiat olisi ennalta määrättyjä, ja lopputulos on sama vaikka mitä tekisi. En ees voi uskoa että sanon noin ääneen :D

Tää vuosi on tähän asti ollut muutamia valonpilkahduksia (keikat, tapahtumat ja ystävät) lukuunottamatta todella perseestä ja vaikea, epäonnistumisia ja pettymyksiä toisensa perään vähän jokaisella elämänalueella. Toivon että vuosi päättyisi edes vähän paremmissa merkeissä. Syksy on ainakin ns. mun vuodenaika, niin mahdollisuuksia parempaan on :D


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

nummirock 2o18

No joo, onhan tässä välillä tapahtunut vaikka mitä, mutta en oo oikein tiennyt mitä kirjoittaa, niin on jäänyt. Joten loikataanpa samoin tein Nummirockiin :)

Viime vuonna koko Nummi jäi välistä, sillä juhannus sattui keskelle mun ja Maken erorupeamaa eikä oikein ollut fiilistä mihinkään isompaan juhannustekemiseen. Oon kyllä aiemminkin todennut, että välivuosi on tehnyt ihan hyvää, ja seuraavana sitä lähtee taas uudella innolla messiin, kuten nytkin :) Lähdin Havenin porukoiden matkaan, osahan oli mennyt paikalle jo alkuviikosta, me Marissan, Jessican, Antin, Tommin ja Jounin x2 kanssa päästiin paikalle torstaina alkuillasta.
Mulla oli etuoikeus olla täysin pilalle hemmoteltuna koko Nummen ajan, sillä jo talvella sovittiin, että saan nukkua Marissan ja Antin asuntovaunussa, ja voi pyhä perse että juuri tänä vuonna se oli aivan maailmanluokan luksusta :D Marissa ja Jessica myös into piukeena kokkailivat myös minulle, eli käytännössä mun ei tarvinnut huolehtia edes itteni ruokkimisesta, kun muut teki sen mun puolesta.
Kysymys kuuluu, että voiko tällaisesta palata enää telttailun pariin ollenkaan :D

Eniveis, torstaina tuli matkalla jo juotua aika hyvin, ja Kankaanpään Lidlistä käytiin hakemassa vielä viime hetken tarvikkeet ja juomat. Ekana päivänä siideri maistui vielä ihan hyvältä, mutta humalassa en kyllä tuntunut olevan sillonkaan, mikä lie vaivasi. Bändeistä tuli torstaina nähtyä Alestorm ja Fear of Domination. Pakko sanoa, että Alestormin esiintymisvaatetus oli kyllä niin kaukana merirosvometallista ku olla ja voi, että se oli kyllä hienoinen pettymys :D Keikan aikana alkoi sataa vettä, ja mun sadekamat ja takki ja kaikki oli leirissä, joten olin sen jälkeen ku uitettu koira. Sen jälkeen olin vähän paremmin varautunut at all times ;) Hetken lämmittelin vaunussa (kyllä, siellä oli myös lämmitys) ja vaihdoin kuivat vaatteet.
Marissa tuli mun kanssa sitten Foddista kattelemaan. Oli kiva kuulla jälkikäteen kavereilta kuinka bändistä tykkäsivät vaikkeivät olleet aiemmin kuulleet :) Laulaja Sara sai keikan aikana Sakulta turpaansa, mutta hyvin vedetty siitä huolimatta :D
Olin vaunussa vielä valveilla parisen tuntia, mutta juomat ei oikeen enää maistunut.


Alestorm

Fear of Domination

FoD



Yöllä alkoi se aivan helvetillinen rankkasade. Ei voi kuin todeta että luojalle ja Marissalle kiitos lämpimästä ja kuivasta asuntovaunusta, sillä sitä vettä tuli perjantaina aamusta iltaan todella kovaa. Yöllä heräsin useesti sateen ropinaan. Tosiaan sade oli niin jatkuvaa, että me Marissan kanssa vietettiin valtaosa päivästä vaunussa sisällä, syötiin ja rupateltiin, käytiin välillä ulkona moikkaamassa muita, ja sit taas äkkiä sisälle :D Käytiin iltapäivällä jopa Kauhajoella kaupassa. Sinä aikana vissiin sade oli hetkeksi tauonnut, mutta eikös se alkanut uudestaan kun päästiin takaisin leiriin.

Metsän puolen tiet oli yhtä lätäkköä



Alunperinkään perjantaina ei ollut mulle mitään tärkeää nähtävää, Beast in Black oli ainoa minkä näkemättömyys jäi harmittamaan. Ainoa nähty bändi oli vikana esiintynyt Before the Dawn, joka oli se perimmäinen syy, miksi Marissan kanssa päätettiin Nummirockiin lähteä - BtD:n viime vuoden John Smith -keikka jäi väliin, niin tämä oli pakkorako. Ja hyvä keikka kyllä olikin, eikä itkettänyt kuin ihan vähän :) Ja se taas varmaan johtui siitä, että en ollut koko päivänä juuri mitään juonutkaan. Keikan jälkeen meninkin melko suorilta taas nukkumaan.

Lars / Before the Dawn

Before the Dawn


Lauantaina oli huomattavasti parempi keli ja enemmän nähtäviä bändejäkin, mutta en mä kyllä lopulta käynyt niitä "ylimääräisiä" juurikaan katsomassa, kun siideri leirissä maistui taas ihan hyvältä, vaikkei se niin päähän noussutkaan. Tuli nähtyä HeviSaurus, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Bloodred Hourglass ja Turmion Kätilöt. Kätilöiden välispiikkeihin on pikkuhiljaa alkanut tulla edes jotain järkeä, vaikka aika järjettömiä ne on edelleen :D Enivei todella viihdyttävä keikka jälleen, joskin tällä kertaa Vihkolla oli itsellekin niin suuri merkitys, että oli melko vaikeeta koittaa sen jälkeen keräillä itteään Tirehtööriin.
BRHG soitti mun lempparin Times We Hadin lisäksi myös vanhan biisin Castle Ashtrayn, mikä oli mukava ylläri :) Timo Rautiainen ei itseä juuri kiinnosta, mutta lähdin kaverin seuraksi ettei sen tarvii yksin mennä. Oli kuitenkin kiva kuulla vanhoja hittejä kuten Elegia ja Lumessakahlaajat, eikä uusissakaan varsinaisesti mitään vikaa ole (Isä ei jätä oli huikea), mutta mun mielestä bändi on vaan livenä niin hirveän tylsä... HeviSauruksen Viimeinen mammutti oli kanssa sitä itkuluokkaa, aika monesti tais tulla herkistyttyä.
Kätilöt päätti tämän vuoden Nummirockin, ja menin taas melko heti sen jälkeen nukkumaan. Yritin leirissä juoda mun siiderit loppuun ennen sitä, mutta ei maistunut ja kylmä oli, niin jätin ne Jounille ja painuin petiin.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Bloodred Hourglass

BRHG

Bloodred Hourglass - We Form the Broken live


Bloodred Hourglass - Castle Ashtray live


Turmion Kätilöt

Turmion Kätilöt



Oli kyllä omalta osalta tosi omituinen Nummirock. Bändejä tuli nähtyä aika silleen normaalisti, mutta koko festarit oli multa selväpäisimmät ikinä. Normaalisti perjantai on mulla se välipäivä, kuten nytkin, mutta nyt en saanut kännejä aikaiseksi minään päivänä. Sinänsä sillä ei hirveesti merkitystä ole, mutta jäi vaan se itsensä mukavaksi juominen välistä, ja taisin olla vähän jurottaja :D
Se perjantain paska keli verotti kyllä tosi paljon. Paskoja kelejä on ollut ennenkin, ja kylmäkin, mutta mun aikana ei oo koskaan tullut kaatamalla vettä koko vitun päivän. On ihan käsittämätöntä, että vielä juhannusviikon alussa oli voimassa metsäpalovaroitus ja tulentekokielto, koska oli ollut niin monta viikkoa hellettä ja kuivuutta, sitten tulee Suomen juhannus ja 4 päivää festareita, niin eiköhän tuu vettä kuin Esterin perseestä, hirveä myrskytuuli ja lämpöä on hädintuskin 10 astetta. Mut kun juhannus on taputeltu niin hyvät kelit, aurinko ja lämpö palaa takaisin. En jumalauta käsitä. Ajattelin pärjääväni ilman toppatakkia, mutta note to self ensi vuodelle; ota vaan se toppatakki mukaan, niin pystyy leirissäkin istumaan.

Oli harkinnassa käydä tänä viikonloppuna Tuskassa, kun lauantaina oli melko hyviä bändejäkin, ja etenkin Virginin jatkoklubit houkutteli. Mutta ei vanha oikeen enää jaksa eikä lopulta ois oikeen ollut varaakaan. Mietin, miten 10 vuotta sitten otin töistäkin kesälomani kesäkuun ajaksi ihan vaan sen takia, että keretään Hannen kanssa koluta kaikki parhaat metallifestarit läpi. Silloin oli 3 päivää Sauna Openia, 3 päivää Nummirockia ja 3 päivää Tuskaa, ja tietysti joka päivä piti olla kännissä ja mieluiten myös jatkoilla. Ihan kreisiä! En ikinä enää jaksais :D Oon viimeksi ollut Tuskassa 2014 yhden päivän, en tiedä mikä siinä muka nyt oikein on, ettei meinaa enää napata. Tosin mun mielestä siellä on viime vuosina ollut ihan surkeita esiintyjiäkin, eikä yhdelle päivälle enää niin paljon nähtävää että viitteisi lipusta maksaa. No, katotaan taas ens vuonna uudelleen :)
Niinpä siis loput kesän festarit tulee olemaan yhden päivän pistokäyntejä, mm. jotta nään Nylon Beatin pari kertaa, ja SaariHelvetti nyt muutenkin on yksipäiväinen.
Varasin kuitenkin innostuksissani hytin ensi vuoden Nordic Metal Cruiselle ja aloin sitä odottelemaan ihan hulluna, oli tänä talvena niin huikea meininki siellä :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

markus ♥

Tämä ei yritä olla kaunis muistoteksti, vaan muistuttaa ennemminkin ajatusoksennusta viimeisen parin viikon ajalta. Tää kaikki täytyy saada ulos mun systeemistäni jollain tapaa, ja päätin tämän olevan se tapa. Tästä tuli siis pitkä.

En edes tiedä mistä alottaa.


Pääsiäislauantaina sain ikäviä uutisia, ex-avomieheni Markus oli löydetty menehtyneenä asuntonsa sohvalta. Ulkoisia merkkejä mistään ei ollut, ja treeneihin Makea odotelleet bändikaverit olivat hänet löytäneet rauhassa sohvalta, eli onneksi hän sentään oli mennyt nukkuessaan. Vartti tuon Maken äidin viestin jälkeen Maken bändikaverit tulivat käymään ja kertomaan lisää. Olo oli aivan helvetin epätodellinen parikin päivää, sain kamalia huutoparkuromahduksia ja hetkittäin luulin että saan itsekin slaagin. Lauantai-iltaan mennessä uutinen oli jotakuinkin koko lähimmän ystäväpiirin tavoittanut, ja olen loputtoman kiitollinen siitä että meillä oli paljon yhteisiä ystäviä, jotka tukevat toisiaan nyt. Kavereita kokoontui missä milloinkin, ja Henna, Mari, Marissa ja Maisa tulivat tähän mun luokse illaksi. Aluksi en tiennyt haluisinko nähdä ketään, mutta iltaa kohti mentäessä tuntui siltä, että olisi kiva jos joku olisi juttelemassa jostain ihan muusta. Olin itkenyt naamani ihan turvoksiin ja olin siihen touhuun jo aika väsynyt.

Sunnuntaina Abhordium teki muistojulkaisun Makesta, hyvästejä ja muistokirjoituksia alkoi muutenkin tippua Facebookiin. Niitä oli aivan äärettömän vaikea lukea ja kuvia katsella, mutta se toi paljon hyviä muistoja silti mieleen. Sain edelleen useita paniikkikohtauksenomaisia episodeja enkä millään tuntunut pysyvän kasassa.
Pari Maken lapsuudenystävää kävi sunnuntai-iltapäivällä tässä mun luona, annettiin itkun tulla ja lopulta juteltiin myös ihan niitä näitä. Joku omituinen rauha heissä kuitenkin asui, joka tarttui muhunkin, ja tuon visiitin jälkeen rauhotuin ihan huomattavasti, eikä mitään kohtauksia tullut enää. Toki ystävien kirjoitukset ja kuvat itketti edelleen aivan kamalasti. Empaattisena ihmisenä kannoin myös kaikkien muiden läheisten surua harteillani, kun mietin kuinka pahalta heistä kaikista tuntuu.
Tuon viikonlopun aikana tuli itkettyä niin paljon, että väsyneet silmät painui kiltisti kiinni ja sain nukuttua ihan hyvin. Ensimmäisen viikon aikana aamut oli jostain syystä kaikkein vaikeimpia. Yö ei ollutkaan vienyt painajaista mukanaan tai jotain sen suuntaista. Aamulla joutui aina heräämään ilkeään todellisuuteen. Muutoin siinä keskiviikon tienoilla alkoi olo pikkuhiljaa normalisoitua. Välillä tietysti asia tuli ajatuksiin enemmän tai vähemmän diipillä tavalla, ja silloin aina kouraisi vatsanpohjasta.


Pari ensimmäistä päivää meni itsesyytösten, katumuksen ja huonon omantunnon velloessa. Näin Maken viimeksi vain reilu viikko ennen suru-uutista, ja silloin se kävi lainaamassa mun autoa. Olin sillon kovassa miesflunssassa, ja kun se seuraavana päivänä palautti auton, mun pyynnöstäni pestynä, niin hädintuskin jaksoin sohvalta kääntää pääni sen suuntaan, kun kävi avaimet tuomassa. Kiitin sentään, mutta miksi helvetissä en muka jaksanut ees sohvalta nousta. Olisi pitänyt halata, vaikken nyt normaalisti selvinpäin ihmisiä jatkuvasti halailekaan. Tai kun ennen pääsiäistä vein kaksi kissaa sijaiskotiin käytännössä Maken naapuriin, niin miks en mennyt moikkaamaan sitä, kun se kerran kävi mielessäkin. Miksen tehnyt sitä tai tätä, miksi tuli sanottua pahasti siitä ja tuosta, tiesiköhän se etten oikeasti ollut sille (kovinkaan kauaa) vihainen siitä, että se leikkasi Nunon ihoon reiän talvella? Tiesiköhän se nyt varmasti kuinka tärkeä se oli mulle eron jälkeenkin, vaikka vielä syksyllä sille tiuskinkin asioista, mitkä sillä oli jäänyt tekemättä? Muistinkohan sanoa sille miten kiltti ja ihana se oli, kun se haki känniset hääjuhlijat Paimiosta neljän aikaan yöllä, vaikkei pitänyt olla niin myöhään? Tai tiesikö se että olisin ollut tosi iloinen jos olisin nähnyt sen joku kerta baarissa kavereiden kanssa (sillä tiesin että se vihaa baareja eikä eksy sinne kuin vahingossa)? Tiesiköhän se että halusin sille vaan pelkkää hyvää?
Tottakai se tiesi, kaikki kuitenkin sanoo. Ja on ihan normaalia jossitella ja syytellä itseään tällaisessa tilanteessa, ja kai se on vaan kaikkien läpi käytävä. Se on vaan ihan äärettömän raskasta ajatella noin, eikä siitä pääse eroon käskemällä.
Meidän erosta on loppujenlopuksi myös niin vähän aikaa vasta, että vielä hetki sitten oli hyvin vahvasti päälimmäisenä mielessä ne kaikki huonommat asiat, ne mitkä ärsytti, mistä oli riitaa ja miksi lopulta erottiin. Rehellisesti sanottuna ero oli aivan oikea ratkaisu molempien kannalta, sillä Makekin näytti eron jälkeen paljon iloisemmalta, ja se olisi itseasiassa pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Mutta eron jälkeenkin pysyttiin kavereina, ja nähtiinkin kuukausittain, ja viestiteltiin siinä välissä niitä näitä. Välillä vaihdettiin kuulumisia, ja välillä mä pyysin siltä apua jossain, yleensä auton tai kissojen kanssa. Kumpikaan meistä ei myöskään ehtinyt rakentaa itselleen uutta elämää, vaan me oltiin toistemme viimeisimmät kumppanit.


Me oltiin Maken kanssa yhdessä 9 vuotta, se on hiukan alle kolmasosan meidän molempien elämästä. Siitä yhdessä asuttiin noin 7 vuotta. Makella oli myös mun kanssa ensimmäinen pitkä parisuhteensa.
Me tavattiin aikoinaan Facebookissa. Siellä oli silloin sellainen Tinderin kaltainen sovellus kuin Are you interested, ja molemmat klikkailtiin toisillemme YES, ja lopulta pyysin Maken kaveriksi :D Päätettiin tavata, ja se tulikin mun luokse Lohjalle, se tuli suoraan joltakin silloisen bändin, Miehuuskokeen keikalta. Jännitti aivan sairaasti, olin sitä bussipysäkillä vastassa ja poltin paniikissa röökiä ketjussa. Kun Make sitten tuli bussista ulos nahkatakki päällä, niin se oli kuin hidastetusta leffan kohtauksesta: tuuli heitti sen pitkiä hiuksia taakse, se heitti kitaralaukun selkään, sytytti röökin ja tuli halaamaan mua :) Muistan ton hetken edelleen kuin eilisen, ja se näky on palanut mun verkkokalvoille varmaan ikuisiksi ajoiksi. Ja olen melkein varma että maailma oikeasti hidastui siksi hetkeksi.

Vuosien varrella meidän pikku perhe lisääntyi kaikkiaan neljällä kissalla, ja koska Nikki tuli mulle aika lailla silloin kun Maken kanssa tutustuttiin, niin Nikki ja Makekin oli toistensa elämässä koko ajan. Kun mä jäin työttömäksi, me muutettiin Saloon. Tutustuin moniin Maken ystäviin, joista tuli myös todella tärkeitä ystäviä mulle, mikä tekee tästä nykytilanteesta helpompaa. Mihin suuntaan katsookin, niin sieltä löytyy joku lämpöinen ystävä jota halata. Toivottavasti olen edes sitä muistanut toitottaa, kuinka tärkeitä nämä ystävät mulle ovat, ja ihmettelen sitä aina kun ollaan jossain porukalla oltu viettämässä aikaa.


Makeen olikin helppo tutustua ja ystävystyä, en oo kuullut yhdestäkään joka ei olisi Makesta pitänyt. Make oli lämminsydäminen, äärettömän kiltti, hyvä kuuntelija ja hyvä ystävä, vaatimaton ja erittäin taitava muusikko, joka ei ikinä pitänyt meteliä itsestään. Uskon esimerkiksi, että Make olisi todella yllättynyt siitä kuinka vahvan jäljen se on muistokirjoituksista päätellen moniin ihmisiin täällä jättänyt, sillä toisinaan hän oli kuitenkin aika huomaamaton, hiljainen hiirulainen, juuri sen takia, ettei kokenut tarvetta olla kaiken keskipisteenä. Maken kanssa ei todellakaan ollut aina helppo asua (kuten ei varmaan munkaan kanssa), ja olin kuulemma hiukan liian vaativa tyttöystävä niin rauhalliselle, kiltille ja itsekseen viihtyvälle miehelle. Tässä muistellessa on kuitenkin tullut paaaaaaljon meikäläisen hömpötyksiä ja päähänpistoja mieleen, joihin Make on osallistunut enemmän tai vähemmän pakotettuna ja perseelle potkittuna :D Millon se on lähtenyt mun kanssa hakemaan sitä sun tätä autolla sieltä sun täältä, milloin ollaan rempattu asuntoa meikäläisen vetäessä itkupotkuraivareita "kun mikään ei onnistu", milloin me ollaan lähdetty johonkin retkelle kun mulla on ollut tylsää katsella vaan kun se pelaa tietokoneella, tai milloin mä oon pakottanut sen kanssani jollekin keikalle vaikka toinen haluaisi olla vaan kotona.

Muistan kun sain paniikkikohtauksen Arcturuksen keikalla, ja Make oli mun seurana ulkona pakkasessa hengittelemässä, eikä suuttunut ollenkaan kun jouduttiin lähtemään keikalta etuajassa. Mua harmitti Maken puolesta.
Muistan myös kun huijasin Maken katsomaan ragdolleja tutun kasvattajan luo, ja siellä sattuikin olemaan pentuja. Make rakastui Nemoon ensisilmäyksellä.
Muistan kun illanvieton jälkeen skipattiin baari, kun baarijonossa Make tokaisi mulle, että "jos mennään kotiin, niin soitan sulle kitaralla Stairway to Heavenin. Alasti. Sängyssä". Ja niin se teki. Muistan itkeneeni, koska lopulta se oli aika koskettava hetki.
Muistan, että se sai mut aina hyvälle tuulelle jos se soitti mulle kitaralla Super Mario Bros -tunnaria.
Muistan, että erään baari-illan jälkeen tultiin kotiin, Make laittoi Frank Zappaa soimaan ja tanssitti mua olkkarissa. Se on ainoa kerta kun ollaan tanssittu yhdessä.
Muistan, että se kävi mun kanssa kesäisin rannalla, vaikkei erityisemmin välittänyt uimisesta eikä myöskään rannalla lojumisesta.


Muistan, että Make oli mun mukana koulun valmistumisjuhlissa, kun valmistuin floristiksi.
Muistan, kun Make itki mun mummun hautajaisissa.
Muistan, että Make puhui selkeämmin ja kuuluvammin kun oli humalassa. Silloin sen kanssa käytiin myös parhaimpia keskusteluja.
Muistan, että rakastuin siihen viimeistään silloin, kun se oma-alotteisesti alkoi hipsuttaa mun selkää.
Muistan, kun se ensimmäisen kerran teki mulle ruokaa. Se oli niin tulista etten pystynyt syömään sitä, eikä muuten pystynyt Makekaan :D
Muistan, kun kävin sen kämpillä Orimattilassa. Se oli järkyttävä näky.
Muistan hiukan masentuneeni, kun ensimmäisen kerran näin miten hyvin Make osaa piirtää. Se piirsi myös kahdelle kaverille tatuoinnit.
Muistan, että ekoilla "treffeillä" katottiin Linnunradan käsikirja liftareille.
Muistan, kuinka paljon nauroin kun ekoja kertoja Make näytti mulle Eddie Izzardin stand upia.
Muistan, että Make opetti mut kuuntelemaan mm. Led Zeppeliniä ja Primordialia. Se tutustutti mut myös Kirkan rock-albumeihin. Kirkalta sen lempibiisi oli kuitenkin Surun pyyhit silmistäni.
Muistan kuulleeni useaan kertaan, että Maken kanssa on nasta soittaa bändissä, kun se on niin helvetin hyvä. Makella olikin tällä hetkellä useampi treenaileva bändi (Abhordium, Misanthropic Forest, Therapist, Walking Thunder).
Muistan, että monessa asiassa Makea sai potkia perseelle, että jotain tapahtuu. Tästä johtui oikeestaan kaikki meidän erimielisyydet.
Muistan sen eräänkin ominaisuuden, mikä on tullut varsin tutuksi Maken kaveripiirin puheen- ja ihmetyksenaiheena :D Ja miten Make sitä käytti.
Muistan erinäisiä pieniä reissuja, joista on jäänyt ainoastaan hyvä muistoja. Kuten vaikkapa päiväretki Uuteenkaupunkiin, Fiskarsiin ja Kustaviin, Hennan ja Maken kanssa kolmenkimppapäivä Lintsillä ja Suomenlinnassa, Akselin ja Maken kanssa reissu Helsinkiin, rafla- ja leffareissu Turkuun kavereiden kanssa, Tuska 2009, kun vikana päivänä hävitin meidän liputkin, Nummirock 2011, joka oli eka kerta kun sain Makenkin mukaan, Spinefeast at Sea 2009, Mikon ja Zankin häät, Miehuuskokeen keikat, kun näin ekoja kertoja Maken lavalla soittamassa, kahdenkeskiset teatterireissut (The Rocky Horror Show, Robin Hoodin sydän, Rock of Ages). Onhan noita.


Muistan, kuinka Make suostui lähteä kuskaamaan SSEY:n kissoja monien kymmenien kilometrien päähän, koska mä en uskaltanut ajaa autoa vieraassa kaupungissa.
Muistan, kuinka huolissani olin Makesta kun sen isä kuoli.
Muistan sen lähteneen mun kanssa keräämään mustikoita vaikka oli väsynyt.
Muistan, että se kielsi mua enää koskaan käyttämästä dc-fixiä, kun se saa mut niin raivon valtaan.
Muistan meidän viime kevään rauhalliset sunnuntait, kun syötiin herkullinen brunssi ja katsottiin Arrow'ta muutamia jaksoja tai vaikka koko päivä.
Muistan, miten sillä oli taipumusta hajottaa tavaroita ja huonekaluja jo ennen kuin ne oli edes koottu.
Muistan olleeni välillä hyvinkin kiusaantunut Maken hiljaisuudesta tutussakin porukassa, kunnes huomasin ettei kukaan muu ole kiusaantunut, vaan kaikki on jo tottuneet siihen.
Muistan olleeni Makesta ylpeä mm. silloin kun hän sai kuorma-autokortin, kun hän aloitti krav magan, tai kun hänet kutsuttiin Abhordiumiin soittamaan, tai ylipäänsä aina kun oon nähnyt hänet soittamassa. Olen ollut myös monista pienistä asioista ylpeä, mutta harmittaa etten varmaankaan ole sitä koskaan sanonut.
Muistan jokaikiset yhteiset Halloween-bileet. Sen tehtävänä oli kaivertaa kurpitsa.
Muistan, kuinka ihanaa oli viettää ensimmäinen joulu ihan kahdestaan, kun ei tarvinnut mennä minnekään ja sai vaan syödä ja rauhottua. Käytiin silloin myös luistelemassa.
Muistan, kuinka Make pesi parvekelaseja, koska mulla oli korkeanpaikankammo. Siitä huolimatta, että Makellakin oli.
Muistan kun Make vei mut ekaa kertaa Salaisten uhrilähteelle. Siinä paikassa oli jotain vaikuttavaa.


Muistan, etten tajunnut puoliakaan Maken lempileffoista tai lempimusiikista.
Muistan Maken tykänneen mun tekemästä muusista ja nakkikastikkeesta.
Muistan kuinka hyvät unenlahjat sillä oli. Paitsi jos mä kuorsasin. Se saattoi nukkua monen tunnin päikkäreitä, mikä ärsytti mua valtavasti.
Muistan, että Make inhosi syvästi pornolauluja.
Muistan, ettei Make koskaan osannut lopettaa yhtäkään puhelua, se olin aina minä.
Muistan kerran lyöneeni Makelle litsarin poskelle, kun se kaatoi kaljat mun nenään.
Muistan, ettei meillä koskaan ollut isoja riitoja, sillä molemmat inhosivat kaikenlaisia konflikteja. Muutamia kertoja, jos asioista on pitänyt keskustella vakavasti, ollaan jopa keskusteltu sähköpostitse, sillä se oli Makelle helpompaa.
Muistan sen syöneen karkkipussit nanosekunnissa.
Muistan Maken olleen vaatimaton myös oman elämänsä suhteen, hänellä ei ollut sen suurempia haaveita tai tavoitteita, vaan eli päivä kerrallaan "omaa merkityksetöntä elämäänsä rauhassa kunnes kuolla kupsahtaa", kuten hän joskus asian ilmaisi. Make ei noin ylipäänsä halunnut juurikaan pohtia tulevaisuutta. Musiikki ja bändihommat olivat Maken henkireikä, eikä muulla ollut niin väliä.
Muistan, että Maken lempieläin oli susi.
Muistan Maken kertoneen joskus, että jos maailma tuhoutuisi ja saisi säilyttää vaan yhden elokuvan, niin hän säilyttäisi Casablancan.
Muistan sen kutsuneen mua aikoinaan Möhmyläksi tai Möhmötiksi.
Muistan kaikkien koirien tykänneen Makesta hirveästi.
Muistan kuinka innoissani olin, kun Make päätti yhdessä Nummirockissa ottaa lävistyksen nenään. Se oli mun ehdotus, mutta se oli kuulemma fine, koska Slashilläkin oli nenärengas, ja Slash oli hänen idoli muksuna.
Muistan kuinka Make värjäsi mun hiuksia, joskus laittoi jopa raitoja. Ja pari kertaa se kestovärjäsi myös mun ripset kieli keskellä suuta.


Muistan nauraneeni itseni tärviölle parikin kertaa, kun Make ajoi koko naamakarvoituksensa pois.
Muistan, kuinka Maken mielestä oli seksikästä kun imuroin pelkkä yöpaita päällä.
Muistan miten se passiivisaggressiivisesti tömisteli jääkaapille ja kihisi sisäisesti kun pelit meni päin helvettiä.
Muistan kuinka pahoillani olin, kun se ei pari vuotta sitten lähtenytkään mun mukaan Nummirockiin. Se oli meidän toinen juhannus erillään.
Muistan miten kieroon se mua katseli kun pesin parvekkeella monta tuntia My Little Ponyja.
Muistan, kun kahden kuukauden tuntemisen jälkeen Make muutti mun luo Lohjalle ja otti paskan työharjoittelupaikan Nummelasta. Make asui mun luona harjoittelun ajan eli pari kuukautta, kunnes muutti takaisin Orimattilaan.
Muistan miten se piti mua kädestä Hectorin keikalla, kun mua itketti.
Muistan, kun Make asui hetkellisesti äitinsä luona Salossa vanhassa huoneessaan, olin siellä käymässä ja katsottiin Maken kanssa C.S.I.:tä sen 80cm leveessä sängyssä. Ahdasta oli, mutta kivvaa!
Muistan, että Makella oli sellainen valkoinen Uuno Turhapuro -verkkopaita, jonka heitin kaikessa hiljaisuudessa roskiin, koska se oli niin kamala.
Muistan miten pahalta meidän ero tuntui.
Muistan miten Make pelasi mun lastenpelejä pleikalla, koska en itse uskaltanut pelata bosseja läpi esim. Spyroissa.
Muistan kuinka ostin meille joululahjaksi jonkun Tekkenin, jonka myötä meidänkin suhde sisälsi joulun ajan perheväkivaltaa :D
Muistan, että Makelle oli ylipäänsä vaikea ostaa lahjoja, sillä se ei käyttänyt mitään niistä - paitsi vaatteita.
Muistan tosin viimeiseksi joululahjaksi ostaneeni Makelle kaksi lippua Primordialin keikalle, ja Make laittoi keikalta viestiä että paras lahja ikinä. Ja halusin Maken menevän jonkun kaverin kanssa, joten en ostanut toista lippua itelleni.
Muistan, että Nikki oli myös "isin tyttö", Make sai vääntää sen vaikka solmuun. Paitsi pesuhommat oli nounou.


Muistan, miten Nuno tuli yöllä tuhisemaan meidän väliin, kun se oli juuri muuttanut mun luo.
Muistan olleeni Makelle kateellinen, kun oltiin sovittamassa sille silmälaseja, ja sen pärstään sopi kaikki kehysmallit.
Muistan, että meidän ainoa hotelliyö me vietettiin Salon Cumuluksessa.
Muistan jokaisen katsastetun kämpän, joka oli ehdolla meidän yhteiseksi asunnoksi.
Muistan kun mun lävistyksestä katosi koru ihon sisään ja luulin korun tippuneen kokonaan pois, ja siksi piti lähteä Turkuun lävistäjän juttusille. En halunnut matkustaa yksin, koska ahdistus ja paniikki, ja auto oli silloin korjaamolla, niin Make lähti mun mukaan bussilla vaikka sillä varmasti olis ollut parempaakin tekemistä. Lävistäjällä oltiin ehkä viisi minuuttia, kun se totesi että kyllä se koru ihan paikoillaan on.
Muistan, että Make oli myös mun mukana kun otin muutamia ensimmäisiä tatuointejani. Siellä odottelemassa monta tuntia.
Muistan kuinka täällä on jahdattu kissoja pyllypyykille.
Muistan kuinka ilahtunut olin, kun asioilla ollessani Make oli pyytämättä porannut reiät parvekkeen seinään ja laittanut naulakon paikoilleen.
Muistan, että otin Vallun meille Maken kielloista välittämättä, eikä se tykännyt siitä yhtään. Vallusta se kyllä lopulta kuitenkin ihan tykkäsi.
Muistan Maken olleen ylpeä tekemästäni esy-työstä. Vaikka monesti joutui itsekin osallistumaan. Muutamia kertoja se kävi tarkistamassa loukkuja kun pyysin, kävi mun kanssa tekemässä kissalassa hoitovuoron sekä tosiaan oli kuskina kun vietiin kissoja kauemmas uusiin koteihin. Kerran se oli pyydystämässä sijaiskissaa sängyn alta, ja kerran kuskattiin pupuja eläinlääkäriin ja sijaiskotiin.
Muistan, että Make rakasti mua juuri sellaisena kuin olen. Eikä hän koskaan sanonut mulle mitään ilkeää. Make ei koskaan sanonut kenellekään mitään ilkeää.


Muistan, kuinka Make ajeli välillä tunteja ympäri Saloa, jotta mä sain pelkääjän paikalta pyydystää Pokemoneja. Joskus jos mä ajoin, niin Make pyydysti mulle Poksuja.
Muistan, että Make halusi autossa kuunnella Radio Nostalgiaa.
Muistan, että Maken paheena oli kasaripoppi, ja se saikin osallistua soittolistan tekemiseen yksissä kasaribileissä meidän alkuaikoina.
Muistan, että jos se joskus lähti kotoa pois ollen mulle äkäinen jostakin, niin usein se laittoi jossain vaiheessa viestiä perään ja pyysi anteeksi.
Muistan lukuisia sarjoja, joita ollaan kateltu lusikassa sohvalla.
Muistan, että Make oli jossain vaiheessa kiinnostunut taikatempuista ja mentalismista, aiheesta löytyi useita kirjojakin.

Lueskelin meidän vanhoja viestiketjuja. Ymmärrettävästi ne jossain vaiheessa muuttui aika kauppalistapainotteiseksi jne, mutta oli kiva lukea niitä ihan tutustumisen alun viestejä. Ja näissä itsesyytöksissä ja itsensä sättimisissä oli aika mukava huomata myös ihan konkreettisesti, että vaikka olin laittanut sille kärkästäkin viestiä syksyllä, niin pääosin oli kyllä ihan kivojakin viestejä, hymiöitä jne :) Toki ne nyt suurimmaksi osaksi koski auton viemistä ja tuomista, kissojen takkujen leikkaamista jne, mutta se oli se ihminen, jolle laitoin kuvia Katjan polttareista, ja mä olin se ihminen jolle se laittoi kuvia missä sillä oli kaverinsa rotta sylissä :) Tuli hiukan parempi mieli, että ehken mä ollutkaan niin kamala sittenkään tässä viime kuukausina. Vielä talvella kysyin haluaisko se lähteä mun kanssa katsomaan Kirka-musikaalia, missä meidän kaveri oli pääosassa. Olisinpa muistuttanut sitä siitä vielä uudemman kerran, ja oltaispa menty.


Abhordiumille oli buukattu pari keikkaa huhtikuulle, ja pojat päättivät pitää keikat sovitusti, joskin ne nyt muuttuivat Maken muistokeikoiksi. Itse olin alunperin menossa vaan Turun keikalle, sillä Salon keikan aikaan olisin Hartwallilla kattomassa Rainbow'ta, mutta tämän sattumuksen jälkeen peruin Hartwallit ja hotellit, ja vaihdoin sen Abhordiumiin ja Hometowniin. Ei olisi enää tullut kysymykseenkään olla jossain muualla. Pelkäsin tuota iltaa kyllä aivan järjettömästi etukäteen. Alkuillasta pojat järkkäsivät pienen muistotilaisuuden, jonka videota varten kaivoin itsekin omat valokuva- ja videokätköt.
Mikko piti kauniin, liikuttavan ja hauskankin puheen, jonka jälkeen mikki oli avoin kaikille. Henkka ja Raiwari kävi siellä myös juttelemassa. Itse en pystynyt puhumaan yhtään mitään (mähän en pysty puhumaan edes kahden kesken jos mua itkettää), ja toivon ettei sitä hirveästi multa odotettukaan. Sen sijaan oon nyt sitten tätä tekstiä kirjoitellut pikkuhiljaa, mikä on mulle helpompaa ja luonnollisempaa.

Kuvan otti Kirsti

Muistotilaisuusosio oli jotakuinkin niin vaikea kuin mitä olin odottanutkin, itkettiin ja halailtiin paljon. Sen jälkeen kaikki menikin ihan kivasti, oli kaikenkaikkiaan mukava ilta ja tyypit piti hauskaa. Oli ihanaa miten paljon paikalla oli mun ja Maken kavereita, kauempaakin, ja näin jopa pari Maken sellaista kaveria, joita en oo aiemmin nähnyt kuin kuvissa. Se oli hauskaa, vaikkakin tilaisuus oli ikävä. Minusta oikein onnistunut ilta, vaikka Malumille olisin suonut vähän isomman ja aktiivisemman yleisön siihen loppuiltaan :) Abhordium oli hiukan outoa nähdä vaan yhdellä kitaristilla, ja kerran siinä keikan aikana alkoi itkettää, mutta en tiedä oliko se ennemminkin siitä, että meinasin pakahtua ylpeydestä. Tykkään niiden musiikista, mutta ehdottomasti myös kaikki respect heille, että ylipäänsä soittivat keikan niin normaalisti kuin nyt tuossa tilanteessa voivat. Noin ylipäänsä keikoista hyvin suuri osa meni mulla tavalla tai toisella ohi, sillä tapani mukaan juttelin ja halailin ihmisiä niin paljon :P Keikasta koitin ottaa muutamia kuvia, mutta yllättäen niistä mittään tullut.

Maken siunaustilaisuus pidetään vasta toukokuun puolella. Sinnillä mennään sinne ja sen yli.


Ero oli surullinen juttu, mutta se oli kuitenkin niin oikea päätös ja yhteinen sellainen, että ei ole tässä tullut tarvetta juurikaan muistella yhteisiä aikoja. Valitettavasti elämä ei mene aina niin kuin on suunnitellut, ja nyt joutui sitten ikävämpien asioiden merkeissä muistelemaan menneitä. Se on ollut rankkaa, mutta myös puhdistavaa ja erittäin, erittäin tärkeää. Ero ei myöskään ollut niin kipeä, ettenkö olisi voinut jäädä tähän kämppään asumaan, mutta täytyy myöntää että tässä tilanteessa on hetkittäin ollut tosi vaikea katsella tätä yhteistä asuntoa ja kaikkea mitä me ollaan täällä yhdessä tehty ja koettu. Yhtäkkiä on tuntunut siltä kuin ei oltais koskaan erottukaan, lukuunottamatta sitä, että Maken tavarat ei ole ollut täällä moneen kuukauteen. Mutta on sitä vaan niin helvetin hankala käsittää, että Make ei tuu koskaan enää kahville ja rapsuttelemaan kissoja, en voi koskaan kysyä siltä enää apua auto-ongelmissa tai muissakaan, missä siihen normaalisti turvautuisin, en nää sen koskaan enää soittavan kitaraa, enkä koskaan voi enää halata sitä. Se ei vastaa enää puhelimeen eikä se ole aktiivisena mesessä, eikä se vastaa jos kysyn mitä kuuluu. Enkä voi enää tehdä mitään auttaakseni sitä. Sydänsuruja mulla on ollut ennenkin, mutta milloinkaan aiemmin ei oo sydän särkynyt tällä lailla. Miten se onkin niin, että ne parhaimmat ja kilteimmät sielut viedään ensin?
Mulla on tapana vuodenvaihteessa tehdä tarot-luenta koko vuodeksi, ja tänä vuonna huhtikuulle povattiin menetystä, traumaattista tapahtumaa, pelkoa ja mullistusta. Mutta en olisi uskonut, että mitään näin rankkaa tapahtuu...

Uskon, että Makella on nyt hyvä olla, mutta se on niin kovin harmillista, että siitä jää iso, musta möykky meidän muiden sydämiin.
Kiitos kaikille lukuisille ystäville, jotka olette olleet mun tukena, myötäeläneet ja itkeneet mun kanssa, ja kyselleet mun vointiani. Merkitsette mulle enemmän kuin mitä voin koskaan sanoin ilmaista ♥
Ja kiitos Makelle kaikesta ♥

So long and thanks for all the fish!