keskiviikko 26. lokakuuta 2016

keikkoja ja teatteria

Tässä lokakuun loppupuolella sitä on harrastettu keikkailua ja teatterissa käyntiä suht urakalla.

Ensin oli vuorossa Antti Tuisku Logomossa, jonne lähdettiin Hennan kanssa. Töistä pääsin kahdelta, viideltä lähti bussi Turkuun ja seiskalta alkoi keikka. Klo 23 lähti bussi takaisin Saloon, eli oltiin jo aikasin takas kotona. Mikä oli vain ja ainoastaan aiheellista, sillä mä olin niin väsynyt että humalakin tuntui kolminkertaiselta sen takia.


Väkeä Logomossa oli tosi paljon, Henna puhui että 3000 lippua myyty ennakkoon. Päästyäni mun järkyttävän kamalasta pissahädästäni käytiin vielä pikaröökillä ja baaritiskin kautta heilumaan. Pysyteltiin siellä anniskelualueen puolella, mikä oli lopulta aika kaukana lavasta, mutta screenien ansiosta näki vähän paremmin mitä tapahtuu. Joskin Antilla on hienot tanssikoreografiat tanssijoiden kanssa, niin niitä olisi mieluusti nähnyt jostain paremmasta kulmasta.



En saanut hyviä kuvia, joten keskityin juomiseen ja heilumiseen. Kaikki tarpeelliset biisit tuli ja kivaa oli :)
Tosiaan meinasin nukahtaa jo Hesen pöytään, lopulta jaksoin bussissa johonkin Kaarinaan asti kunnes nukahdin, ja heräsin vasta kun Henna herätteli, että sä jäät seuraavaksi.


Seuraavaksi oli Marissan seurassa Profane Omen On the Rocksissa Helsingissä. PeeOon Beaten into Submission -debyyttilevyn julkaisusta on kulunut 10 vuotta, joten pojat järkkäsivät pienen juhlakiertueen. Keikoilla soitettiin koko Beaten-levy ja muutama uudempi biisi päälle. Kyseinen levy on ehkä mun ultimaattisin lempilevy, ja ne biisit tuo mulle hirveesti muistoja mieleen sen lisäksi että ne on vaan aivan helvetin hyviä biisejä. Olinkin siis superinnoissani tästä keikasta, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tässä kuussa keikoille lähteminen on ollut henkisellä tasolla työn ja tuskan takana, kun tekisi vaan mieli murjottaa kotona.



Mutta enivei, sinne mentiin ja Marissa oli kuskina, joten ei tarvinnut edes bussissa istuskella. Eikä tarvinnut baarissakaan venailla kuin puolisen tuntia. Moikkailtiin poikia kun nähtiin, ja Sinnan ja Zinan bongasin just kun keikka alkoi, olinkin jo ehtinyt ihmetellä että missä mun kaikki Profane Omen -kaverit on :P
Olin yhtä hymyä heti ekasta biisistä lähtien. Tällä kertaa ei riehututtanut, mutta tuli ihan älyttömän hyvä mieli siitä huolimatta ♥ En juonut kovin paljoa, mutta se oli ihan hyvä, jos oisin ollut enemmän humalassa niin oisin varmaan itkenyt läpi keikan :D Normaalisti riehun eturivissä ja mulla on hyvin vähän käryä siitä mitä tapahtuu mun takana, niin tää oli oiva tilaisuus tarkkailla muuta yleisöä :D Oli jotenkin huippua huomata kuinka paljon Rocksissa oli paikalla hyvinkin intohimoisia Profane Omen -faneja, ja poikien kavereita, jotka on olleet mukana koko tän 10 vuotta ja enemmänkin. Tämä olikin sitten mun 25. Profane Omen -keikka, enkä oo ainuttakaan paskaa keikkaa tältä bändiltä todistanut, ja jokainen keikka on ollut tavalla tai toisella viihdyttävä :) Kyseisellä viikolla mun stressikäyrä oli niin korkeella, että toivoin hartaasti, ja itseasiassa myös uskoin siihen etukäteen, että PO:n keikka saa sen käyrän laskemaan. Niin se tekikin, ja itseasiassa samantien katkaisi koko stressikäyrän. Seuraavana päivänä oli jo paljon levollisempi mieli.


Profane Omen - FMH live


Tällä viikolla käytiin sitten Maken kanssa Turun Domino-teatterissa kattomassa Rock of Ages -musikaali. Sain sinne akkret Nousun kautta, ja totesin että mun on tämän jälkeen pakko pitää ainakin taukoa Nousun jutuissa, jollei sitten lopettaa kokonaan. Ei vaan yksinkertaisesti aika riitä, ja juttujen suunnitteleminen luo enemmän stressiä kuin mielihyvää, vaikka kuinka kulttuuria rakastankin. Mieluummin sitä käy keikatkin katsomassa "siviilinä" ja rentoutuen, kuin että pitäisi stressata vielä valokuvaamisesta (jossa muutenkin oon niin laiska nykyisin) ja siitä mitä järkevää sanottavaa siitä keikasta olisi.

Enivei Rock of Ages oli ihan huikee. Mun omat kokemukset kyseisestä musikaalista rajoittuu sen elokuvan näkemiseen, missä oli Stacee Jaxxin roolissa Tom Cruise, ja joka floppasi aika huolella. Eipä siinä, mun mielestä sekin oli hyvä kun en musikaalia entuudestaan tuntenut, mutta juoni siinä oli eri kuin oikeassa. Päälimmäisenä tästä Turun Kaupunginteatterin versiosta jäi nyt mieleen aivan ihana Aki Louhela, joka oli paitsi hauska, niin paljon monipuolisempi laulaja kuin mitä oon aatellut. Ja sitten tämä miespääosan esittäjä Mikael Saari. Kuka ihme se on, ja miten se on noin hyvä? Ekan puoliajan loppupuolella, kun Mikael lauloi pätkän Cum on Feel the Noizea, niin en tiennyt miten päin oisin penkissäni istunut, kun se kuulosti niiiiiiiin siistiltä! Teki mieli loikkia penkkirivistön yli lavan eteen bailaamaan, ja toisaalta meinasin purskahtaa itkuun :D Tuon lisäksi jäi mieleen Mikaelin ja naispääosan Anna Victoria Erikssonin duetot, SEKÄ koko musikaalin paras Aki Louhelan ja Mika Kujalan duetto - ihan sairaan hyvä. Mulla tulee muuten Mika Kujalasta vieläkin aina mieleen se heppasarja kun tuli joskus 90-luvulla... mikäs se oli... Lämminveriset. Myös päätösbiisi Don't Stop Believin' oli hieno. Teki mieli huutaa vaan, että "vittu mä rakastan musikaaleja!!!", ai vitsi ♥
Domino-teatterissa sai ostaa popcornia saliin, oli vähän hassu fiilis syödä poppareita teatterissa.



Muutama vuosi sitten Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa oli Jekyll & Hyde, sekä syys- että kevätkaudella, ja me ei saatu aikaseksi ostaa lippuja sinne! Nyt harmittaa aivan sairaasti. Ja Lahdessa oli joskus Hair-musikaali, jossa oli mukana myös Hector. Nää on jäänyt vaivaamaan mua erityisesti.
Huomaan, että keikat on jossain määrin alkanut pikkusen kyllästyttää, etenkin kun pitää lähteä kotikaupungin ulkopuolelle niitä kattomaan, niin jos pystyiskin alkaa panostamaan enemmän teatteriin. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, ei joudu kattelemaan känniääliöitä eikä seuraavana päivänä oo krapulaa. Nyt kuulostan vanhalta...

Suosittelen kyllä ehottomasti tätä Rock of Agesia, tulee oikeen hyvä mieli :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

erin @ salo

Viime lauantaina Erin oli konserttisalikeikalla Salossa, Kivassa.
En tiedä onko mulla yhtään salolaista kaveria joka Erinin lipusta maksaisi, joten kysyin Sannilta josko se lähtis mun kanssa :) En ees muista koska ollaan viimeksi Sannin kanssa nähty, en varmaan veikkaa kauheen väärin jos sanon että 6 vuotta sitten, kun Sanni auttoi muuttamaan mun roinia Lohjalta Saloon.

Meillä oli hyvinhyvin rauhallinen lauantai-ilta :D Sanni joi illan aikana huimat 3 pientä siideriä ja mäkin vain 4 vähän isompaa. Sanni tuli hyvissä ajoin neljän aikoihin, jotta ehdittiin pulputtaa tarpeeksi ennen keikkaa. Keikka alkoi jo seiskalta ja loppuikin joskus ysin jälkeen. Paikat meillä oli toisella rivillä. Mua taas jännitti etukäteen vähän, koska edellisestä Erinin keikasta oli aikaa pari vuotta, mutta nou hätä, kyllä mä tän handlaan, ajattelin. Keikka alkoi Annan maani pyöriä- ja Mä kuulun tähän -biiseillä, ja vaikka kaikki oli ollut ihan ok, niin jouduin nää pari ekaa biisiä keskittyä hampaiden yhteen puremiseen ja siihen etten rupee parkumaan. Eka biisi kun oli ohi, niin meinasin jo huokasta helpotuksesta, kunnes "Kesäpäivän äänet peittää surrutellen ampiainen...", yääääh :D




Enivei asiat helpottui huomattavasti tuon alun jälkeen. Ekalla puoliajalla kuultiin vanhoja tuttuja biisejä, mutta juuri ennen taukoa soitettiin illan eka uus biisi tulevalta levyltä, Anna kun mä yritän. Toisella puoliajalla tuli enemmänkin uusia biisejä; Kohta hänen, Seliseli, Gangsta ja Sydäntä särkee. Tosi mielenkiintoisen kuuloisia ja hyviä uusia biisejä, täytyy sanoa :) En tykännyt ollenkaan Kohta hänen -biisistä kun sen kuuntelin Spotifysta, mutta oli ihan eri asia kuulla se livenä ja katsoa Erinin ilmeitä ja eleitä, meinas ihan ruveta itkettään :D Anna kun mä yritän jäi mieleen kesätunnelmaltaan, ja Seliseli ja Gangsta (Lohja mainittu!) oli sellaisia että tekis vaan mieli kuunnella uudestaan ja pistää bileet pystyyn. Näillä näkymin levy kuulemma ilmestyisi 11.11., joten sitä ootellessa :) Keikan päätti Oisko se toi, olisin ite toivonut jotain menevämpää vikaa biisiä.
Salon yleisö ei seisonut ja bailannut kertaakaan, en oikeen tiiä oisko pitänyt ite näyttää mallia vai ei :D En muutenkaan tiennyt yhtään miten päin oisin siinä tuolissa ollut, kun tanssijalkaa vipatti ihan koko ajan. Voe kökkö kun en tykkää näistä konserttisalikeikoista...




Huomasin Vesan tulevan vielä käymään lavalla, joten kysäsin siltä biisilistaa ja kehuin uusia biisejä :) Kun lähdettiin takasin meille päin, niin kierrettiin muutaman Pokestopin kautta :D Vähänkö ketutti, että kun istuttiin jo odottamassa keikkaa, niin nearbyhin tuli näkymään Snorlax. Hiukan teki mieli huikata jollekin että voitteko alottaa vasta vartin päästä, pakko saada toi Snorlax :D Mietittiin pienen, häviävän hetken ajan lähteäkö keikan jälkeen baariin vai ei, mutta kuten Erinkin sanoi, niin yökerhot on kokeneet samanlaisen inflaation kuin nukkien kanssa leikkiminen joskus lapsena. "Yhtenä päivänä mä vaan havahduin kesken leikkien / keskellä tanssilattiaa, että miks mä teen tätä? Ei tää oo yhtään kivaa." Eli me jäätiin meille kuuntelemaan musaa, ja jossain vaiheessa käytiin hakee pizzaa (ja metsästää poksuja).

Aamulla kun nousin ylös, niin Sanni oli jo keittämässä kahvia ja tiskaamassa! Mitä täällä tapahtuu? Hullu nainen. No, siellä hän tiskas ja kiillotti tiskipöydän, ja minä olin ikuisesti kiitollinen sotkun siivoomisesta ^_^ Koskapa ei ollut niin vähällä juomisella mitään oloja, niin puoliltapäivin lähettiin käymään vielä Pirilän Kukkatalossa shoppailemassa. Sanni osti ainakin samettilehden ja pitsilehtiä, itelleni ostin kilpipiilean, kaksi eri itulehteä sekä orkidean. Käytiinpä siinä vielä ajelemassa ja mä nappailin meille pokepalloja ja poksuja, Sanni sai vaik kuin monta uutta :)

Harmi ettei muistettu mitään welfieitä ottaa, mutta olipa kiva ja rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa :)



Tää olikin ehkä ensimmäinen asia mistä oon nauttinut koko menneenä syksynä. Tää syksy on ollut jotenkin poikkeuksellinen, sillä syksy on mun lempivuodenaika, ja syyskuu saisi kestää oikeasti useamman kuin yhden kuukauden. Mutta nyt ei oo innostanut mikään. Ei oo kiinnostanut ostaa syyskukkia parvekkeelle, ulkotöistä johtuen ei oikeen ihana ruskakaan innosta, saati sitten ulkoilu. Ja mikä pahinta, mä en ole yhtään innostunut Halloweenista. En tiiä mistä nyt tuulee, mutta ärsyttää oikeen itteänikin. Paras syksy on kohta ohi, ja se on mennyt mulla yhtä sumussa kuin koko kesäkin. On ollut pieniä valonpilkahduksia, kuten isot, rapisevat lehtikasat töissä, muutamat uudet kivat vaatteet ja kengät, sekä sijaiskissan huima edistyminen sijaiskodissa. Mutta ehkä tää tästä, täytyy vaan jotenkin saada jäsenneltyä ajatukset uudelleen viimeistään kun työt loppuu maanantaina. Sitä päivää oonkin odottanut jo useemman viikon :P

Mulla on tänä vuonna pukannut ennätysvähän blogipostauksia, mutta niin on vissiin vähän muillakin. Poistin juuri kymmeniä blogeja lukulistalta, kun eivät ole vuoteen päivittyneet lainkaan. Munkin elämän hurjista käänteistä saa kaiken oleellisen kyllä selville Instaa seuraamalla, joten ymmärrän hyvin ettei blogin kirjoittaminen oo enää niin oleellista - riippuen tietysti vähän blogin sisällöstä. Mutta koitetaan sinnitellä :)

tiistai 11. lokakuuta 2016

pohdintaa eläintaidoista

Mä oon viime aikoina miettinyt ihmisten eläintaitoja ja kuinka ihmiset pitää lemmikeistään huolta.
On toisaalta nouseva "trendi" pitää lemmikistään hyvää huolta ja tarjota sille parasta mahdollista huolenpitoa, mutta toisaalta talous on retuperällä eikä kaikilla ole varaa pitää lemmikistään huolta. Eläinlääkäri ei ole halpaa hommaa, eikä lemmikkiä mielellään viedä lääkäriin ennen kuin äärimmäisessä hädässä.

Mutta sitten ne eläintaidot. Mun mielestä jokaisen lemmikinottajan pitäisi suorittaa jonkinlainen lemmikin ajokortti, joka kohdistuu juuri siihen kyseiseen eläinlajiin, mitä ollaan ottamassa. Keskityn tässä kirjoituksessa nyt kissoihin, mutta sama pätee minkä tahansa lemmikin kanssa. Ottaako ihmiset ollenkaan selvää minkälaisen eläimen kanssa tulevat olemaan tekemisissä? Lukeeko kukaan uusi kissanomistaja esimerkiksi kissan käyttäytymisestä kertovia kirjoja? On ihan järkyttävää kuinka epätietoisia ihmiset ovat kissan stressikäyttäytymisestä tai niinkin yleisestä sairaudesta kuin virtsatievaivat. Tai ylipäänsä kissan lajinomaisesta käyttäytymisestä. Tai ottaako tuleva koiranomistaja esimerkiksi selvää, miten eroahdistuskoiran kanssa kuuluu toimia? Niinkin yleinen ongelmakäyttäytyminen pitäisi mun mielestä ottaa huomioon ja tarkastelun alle jo etukäteen.
Hirveen useesti jos kissa käyttäytyy kotona arvaamattomasti, hyökkäilee nilkkoihin ja puree, tai käyttäytyy muuten epätoivotulla tavalla, niin sillä on tylsää. Sitä helposti vieläkin ajatellaan, että kissa on se rauhallinen sohvaperuna, joka lämmittelee uuninpankolla, tulee välillä silitettäväksi, mutta ei sen kanssa tartte mitään tehdä. Väärin! Kissa ei ole helppo lemmikki, ja se pitää aktiviteeteista, niin fyysisistä kuin älyllisistäkin haasteista. Aktivoitu kissa on onnellisempi kissa. Tähän oikeastaan kuuluu myös mielipiteeni siitä, että vapaana ulos päästetty kissa on myös merkki laiskasta omistajasta :P Sorry.

Myös kissalle voi opettaa temppuja naksutinkoulutuksen avulla. Kaikki kissat ei siitä ehkä innostu ihan heti, eivätkä ne ehkä jaksa keskittyä kovin kauaa. Mutta se 10 minuutin naksutteluhetki kissan kanssa on mieluisaa molemmille. Kissan aktivoimiseen riittää myös lelujen lisäksi erilaiset tunnelit, käytävät, laatikot, radat ja hyllyt - sekä ruualla aktivointi (aktivointipelit, saalistusleikit jne, kissojen tapauksessa ruualla saa leikkiä). Kissan voi viedä ulos myös valjaissa, saatat saada kissasta jopa lenkkikaverin.

Villikakarat kauhuissaan. Kuva: Johanna Kaarlela

Minä oon ottanut lemmikkejä siksi, että meillä olisi kivaa yhdessä, meillä olisi toisistamme seuraa. Tällainen ei oikein toteudu - jollei kissa ole kova sylissä kiehnääjä - ellen keksi meille mitään yhteistä kivaa tekemistä. Meidän kolmella kissalla jokaisella on vähän eri mieltymyksensä. Nemo tykkää erityisesti fyysisistä leikeistä, onkileluista. Nuno rakastaa naksuttelua, temppuja ja ruualla aktivointia. Nikki viettää mieluiten yhteistä aikaa esim. harjaamisen parissa. Kaikki viihtyvät parvekkeella, kiipeilypuussa jne.

Törmään ihan hirveästi Facebookin kissaryhmissä näihin omituisiin "käyttäytymishäiriöihin", ja kun asiasta udellaan enemmän, niin kissalla ei ole minkäänlaisia aktiviteetteja kotona, sitä ei leikitetä tarpeeksi eikä sillä ehkä ole kivoja paikkoja minne mennä (kiipeilypuu, muut korkeat paikat, kolot, tarkkailupaikat jne). Tämäkin on hyvä syy ottaa kaksi kissaa kerralla, niillä on toisistaan seuraa ja voivat painia keskenään eikä omistajan jalan kanssa. Hirveän paljon kissoja myös leikitetään käden kanssa, jolloin se puree/näykkäisee, ja mieltää käden jatkossakin leluksi. Koskaan ei saisi käden kanssa leikittää. Etenkin sellaiset alle 2-3-vuotiaat kissat ovat tosi leikkisiä ja energisiä, ja niiden täytyy saada purkaa energiansa johonkin, mieluiten sallittuun hupiin.

Toinen juttu on sitten se kissan terveys, joihin oon törmännyt paljon sekä kissaryhmissä että eläinsuojeluyhdistykselle tulleiden kissojen parissa. Yhdistykselle tulee myös paljon kodinvaihtajia sekä niitä kesyjä löytökissoja, joista huomaa että niillä on/on ollut omistaja. Tässä kuukauden sisällä meillä on ollut useampi pissavaivainen kissa, jotka on tehneet tarpeensa muualle kuin hiekkalaatikkoon, tai likistelleet laatikkoon pikkupissoja tai eivät yrityksestä huolimatta ole saaneet laatikkoon mitään aikaiseksi. Kaikilta löytyi pissatulehdus, joillakin oli virtsakiteitä, eräällä myös munuaisarvot koholla. Yksi kesykissa oli niin kipeä, että hänet katsottiin yhdessä omistajan kanssa parhaaksi päästää autuaammille hiirestysmaille. Tämänkin olisi siis voinut välttää jos tietoa olisi alun alkaenkin ollut tarpeeksi. Pissa-asiat ei siis ole ihan mitään leikin asioita, eikä kissa "kuse sänkyyn vittuillakseen". Jos olet koskaan itse sairastanut virtsarakontulehdusta, niin voit ehkä kuvitella sen epämiellyttävän tunteen joka rakossa on koko ajan, ja miten se pissaaminen sattuu. Kissan pissatulehdus ei eroa siitä juuri mitenkään, ja tulehdus paranee vain oikealla ab-kuurilla. Virtsakiteet ja -kivet onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Samoin stressiperäinen pissailu, etenkin jos stressin aiheuttajaa ei osata paikantaa tai sitä ei voida poistaa (esim. lapsi, vieras kissa pihalla tms.).

Tällä murulla on nyt hieman helpompaa kun paksu kerros hammaskiveä on poistettu.

Sitten on hammaskivi. Kissa saattaa ulospäin näyttää ihan terveeltä eikä "koskaan ole jouduttu käymään eläinlääkärillä", mutta sitten kun minä vien sen lääkäriin, olettaen että "vain rokotuksille", niin purukalustosta paljastuu järkyttäviä plotteja hammaskiveä. Sitä ihmettelee, että miten tuo kissa on edes pystynyt kunnolla syömään. Kurkkaako omistajat ikinä kissan suuhun tai vaikkapa korviin? Miksei ihmiset käytä kissojaan säännöllisissä eläinlääkärintarkastuksissa? Meillä vanhemmat kissat on nyt 8-vuotiaita. Eläinlääkäri on katsonut niiden suuhun joka vuosi, ja todennut että "vielä ei tarvii putsata", kunnes tänä vuonna todettiin, että varmaan kaikilta olisi hyvä poistaa hammaskivi tämän vuoden puolella. Ollaan siis päästy melko helpolla. Mutta toisaalta Nemo oli noin 4-vuotias kun mietin siltä jo hammaskivenpoistoa, niin mitä sitten normi märkäruualla ja raksuilla elävä 9-vuotias kissa, jolta ei ole koskaan poistettu hammaskiveä, ja joka ei ole kuuteen vuoteen käynyt eläinlääkärissä, eikä siltä ole koskaan pesty hampaita. Mulla itsellä kertyy jo vuodessa sen verran hammaskiveä että sitä saa käydä poistattamassa, ja minä sentään pesen hampaitani :D
Yhdistykselle tuli taannoin myös koira, jonka korviin ei oltu koskettu varmaan ikinä. Sen korvat olivat aivan töhnäset, ja epäiltiin aiheuttajaksi joko hiivaa tai allergiaa. Herää kysymys miksei korviin olla aiemmin katsottu :/ 

Rokotuskortti tuntuu olevan myös sellainen asia, että on suoranainen ihme jos se vielä on olemassa siinä vaiheessa kun kissan luovuttaa yhdistykselle. Ehkä juuri ja juuri muistetaan onko kissaa koskaan rokotettu, mutta paperit on lähes poikkeuksetta hukassa. Musta on jotenkin omituista ettei sitä pidetä jossain, esim. mapissa, missä muitakin tärkeitä papereita. Mihin lie viskotaan. Olenko mä sitten vaan jotenkin ylijärjestelmällinen nipottaja.
Kissojen leikkauksesta ja ei-toivotuista pennuista en taida ees aloittaa :P

Mutta niin, tämä asia on häirinnyt mua suunnattomasti ja halusin vähän avautua.
Mikä siinä sitten on, istuuko vanhat käsitykset tiukassa, onko ihmiset laiskoja ottamaan asioista selvää? Onko kyse jälleen kissan aliarvostamisesta? Maalaisjärkikin tuntuu eri ihmisillä olevan erilaista. Sen pystyn ymmärtämään, jos varaa ei oikein ole joka vuosi käydä tarkistuksissa. Mutta sitten pitäisi itse pitää silmällä kissan terveydentilaa, katsoa suuhun ja korviinkin välillä. Nykyisin on myös rokotuksia, jotka ovat kolme vuotta voimassa, joten edes rokotuksilla ei välttämättä tartte käydä vuosittain.

Laitan loppuun muutamia hyviksi todettuja kissan käyttäytymisestä ja aktivoinnista kertovia kirjoja ja julkaisuja. Suosittelen näitä oikein lämpimästi :)

Helena Telkänrannan opukset ovat kehuttuja ja helppolukuisia. Matka kissan mieleen on myös vain 121-sivuinen "tiivistelmä", mutta siinä on kerrottu kaikki oleellinen. Hyvä peruskirja, joka kaikkien kissanomistajien kannattaisi lukea.

Elina Väyrynen on kirjoittanut kaksi kirjaa kissojen naksutinkoulutuksesta. Kirjoissa on selkeät ohjeet erilaisille tempuille, jokapäiväistä elämää helpottavia vinkkejä sekä agilityasiaa. Näiden avulla myös meillä on opeteltu.

Bradshawn ja Foglen kirjat ottavat tyyliltään ehkä aavistuksen tieteellisemmän näkökulman kissojen käyttäytymiseen, mutta yhtä kaikki hyviä kirjoja. Itseltäni löytyy molemmat.


SEYn julkaistut oppaat:
TÄÄLTÄ löytyy kaikki SEYn tilattavat esitteet, ja ne voi ladata suoraan netistä pdf:nä. Itse suosittelen yhdstyksen puolesta näitä julkaisuja uusille kissakodeille, ja annan niitä myös mailitse tai tulosteina kissan kylkiäisenä. Hyvinvoiva kissa on hyvä perusopas, mutta "Muut kissa-aiheiset esitteet" -linkin alta löytyy myös vinkkejä pennun tai seniorin kanssa elämiseen, pissavaivakissan ongelmiin, sekä kissan virikkeellistämiseen. Täältä saat ns. pika-avun.


Cat Daddy, Kissakuiskaaja, kissojen käyttäytymiseen perehtynyt kouluttaja, jonka omassa ohjelmassakin käy lähes aina ilmi, että joko kissan ympäristön tai omistajan on jotenkin muututtava, jotta voidaan elää sopusoinnussa. Nettisivuilta LEARN-osiosta löytyy vinkkejä usein tapetilla olleisiin aiheisiin, kuten pissahommat ja kissojen tutustuttaminen toisiinsa. Englanninkieliset videot.