perjantai 31. elokuuta 2012

bpal madness - again

Black Phoenix Alchemy Labista on tullut viimeksi tilattua parfyymiöljyjä tuossa melkein tasan vuosi sitten. Sen jälkeen löysin Goottikirppikseltä vielä pari, mutta uudet tuoksut on osaksi tahallaan jätetty unholaan. Yksi syy siihen on tietty raha, ja toinen se, että tuntui hassulta ostaa lisää kun edellisiäkin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Niistä muuten mun suosikeikseni on muodostuneet Vice, Poisoned Apple, Dragon's Blood ja All Night Long. Nämä aion varmaan joskus hamassa tulevaisuudessa ostaa myös isoina 5ml pulloina.

Viime aikoina BPAL julkaisi uuden tuoksuryhmän Fraggle Rock, mistä sain lukea kätsysti Facebookin news feedistä, ja siitä se sitten taas lähti. Vietin varmaan kaksi päivää lukien foorumilta suosituksia ja arvosteluja milloin mistäkin tuoksusta, ja oli mulla valmiinakin jo jokunlainen toivelista. Se sisälsi myös maskuliinisempia tuoksuja, mitä ajattelin tuputtaa Makelle, ja yllätyin positiivisesti kun Make sanoikin voivansa testata muutamaa tuoksua. Innostuin kuitenkin vähän niiden "miesten tuoksujen" kanssa, kun yhtäkkiä toivelistalla olikin enemmän niitä kuin tuoksuja itselle :D

Mutta päätin sitten rekisteröityä BPALin foorumille, lähinnä sen takia, että siellä tehdään paljon vaihtiksia, ja myydään toiselle sopimattomia tuoksuja eteenpäin. Sieltä saa tuoksuja ensinnäkin paljon halvemmalla, ja kun yksityinen henkilö ne lähettää, niin ne saapuvat myös paljon nopeammin, ja postikulut ovat pienemmät. Kävin kyllä Labin sivuilta ostamassa sen kuuden impin paketin, koska en löytänyt niitä tiettyjä tuoksuja foorumikirppikseltä, ja harmikseni huomasin postareiden nousseen, ja ne olivatkin jo $16 :/ Eli kuuden impin yhteishinnaksi postikuluineen tulikin jo yli 36€, kun viime vuonna se oli vielä 27€. Sen sijaan foorumilta sain vajaalla 20€:lla huimat 16 impiä! 10 siis ostin, mutta sainkin vielä kaupanpäälle kuusi :D Toiselta myyjältä ostin vielä toiset kymmenen lisää, eli tällä hetkellä jotakuinkin hukun BPAL-impeihin, whii! :D
Jotkut vannoutuneet BPAL-fanit tekevät myös ns. decanteja, eli kaatavat öljyjä isoista pulloista (niistä, joita ei ole saatavana impeinä) tuollaiseen vajaan 1ml imp-putkiloon ja myyvät niitä eteenpäin. Eli käytännössä voit saada impin myös niistä pulloista, joista ei impiä voi tilata sivujen kautta (limited editionit ja jotkut tuoksuryhmät). Itse ostin foorumilta Fraggle Rock -sarjaan kuuluvien Red ja Wembley -decantit.

Voin lämpimästi suositella tuoksujen ostoa foorumin kautta, useimmat myyjät postittavat Suomeenkin, eikä postikulut tosiaan ole juurikaan sen suuremmat kuin täällä Suomessakaan. Maksuvaihtoehtona Paypal taitaa olla suosituin ja turvallisin. Omat kaupat ainakin sujuivat oikein mainiosti :)
Foorumille täytyy rekisteröityä ennen kuin kauppaosio näkyy.



Oon siis jälleen tuoksutellut hajuaistini turtaksi. Seuraavaksi vähän fiiliksiä ensimmäisestä satsista, joka saapui tänään.



Absinthe - "Fall under the spell of our Green Fairy! An intoxicating blend containing wormwood essence, light mints, cardamom, anise, hyssop, and the barest hint of lemon."
Tämä ei oikeastaan ollut mun toivelistalla, mutta päätin kokeilla, mm. jotta saan 10 tuoksua täyteen pakettiin. En ole koskaan juonut absinttia, ainakaan muistaakseni, joten en osaa sanoa onko tuoksu autenttinen vai ei. Mulle siitä tulee mieleen anispastillit, apteekin salmiakki ja joku yskänlääke x) Ei siis ihan mun juttu, mutta aika hauska kuitenkin.

Alice - "Curiouser and curiouser. Milk and honey with rose, carnation and bergamot."
Pullosta haisteltuna tuoksuu bergamotti eniten, iholla taasen tuoksuu mielestäni ainoastaan ruusu. En ole parfyymeissa tai suitsukkeissa ruusun ylin ystävä, joten tämä on ehkä pienoinen pettymys. 

Bengal - "A sultry and unruly blend that emulates the ambient scent of the markets in ancient Bengal: skin musk with honey, peppers, clove, cinnamon bark and ginger."
Tämä tuli kaupanpäällisenä, ja olinkin miettinyt tämän ostamista. Jälleen vahva kanelin tuoksu, mutta myös hunaja, inkivääri ja pippurit tulevat esille. Ei kuitenkaan mitenkään liian "ruokaisa" tuoksu. Tykkään kanelista ihan valtavasti, ja moni valitsemistanikin tuoksuista sisältää kanelia.

Chesire Cat - "Grapefruit, red currant, dark musk, Roman chamomile, delphinium, and lavender." 
Kuvauksessa tuoksu tuleekin ihan hyvin esille. Melko harmoninen sekoitus noita kaikkia. En ole muistaakseni koskaan käyttänyt tämän kaltaisia tuoksuja, joten tosi piristävä ja yllättävä tuoksu :) Raikas, mutta kuitenkin kamomillan ja laventelin ansiosta rauhoittava. 

Defututa - "Olive blossom, honey, smoky vanilla, cinnamon, jasmine, sandalwood, and champaca flower."
Kaikki tuossa kuvauksessa mainitut tuoksut ovat yksiä suosikeistani ja ne tuntuukin sointuvan yhteen mukavasti. Kaneli ja vanilja on tuoksuina niin vahvoja, että tästä tulee mieleen kukkaisempi All Night Long, eli varmasti tulee käytettyä usein :)

Eclipse - "All the glory, warmth and majesty of the sun - darkened. A delicious blend of bitter almond, vanilla, frankincense and heliotrope, with a drop of cinnamon."
Tämähän mulla olikin jo edellisestä tilauksesta, mutta tykkäsin tästä niin paljon, että ostin toisenkin putelin. En kuitenkaan ihan niin paljon, että raaskisin 5ml pullon tilata. Kunhan melko ällö karvasmantelin tuoksu hälvenee iholla, niin tosiaan tulee tuo vaniljan ja kanelin tuoksu voimakkaimmin esille. Loistava tuoksu.

Eve - "The spirit of temptation, the essence of lost innocence. Apple blossom, rose, ylang ylang and golden honey."
Pullossa tuoksuu ihanan kirpakalle omenalle, eikä tuoksu onneksi ihollakaan paljon hälvene. Iholla ruusun tuoksu tulee vähän paremmin esille, mutta ei jyrää tuota omenaa. Rakastan omenan tuoksua varsinkin kaikissa kauneustuotteissa, joten tämä = success!

Hellcat - "A soft, sensual, luxuriant blend with a wicked bite: hazelnut, buttercream, honey mead, rum and sweet almond."
Pullosta haisteltuna ensivaikutelma on sama kuin Eclipsellä, eli se ei tuoksunut muulta kuin karvasmantelilta. Iholla kun tuoksu haihtuu, niin esille tulee aika voimakkaasti hunajan tuoksu. Aika makea, muttei kuitenkaan ällöttävän sellainen.

Odin - "His scent is dry elm bark, amaranth, warrior’s musk, and Odin’s Nine Herbs of Power."
Tämä tuoksu tuli kaupanpäälle, ja mietin tätä yhdessä vaiheessa Makelle ostettavaksi. Yrttinen ja hyvä tuoksu.

Ops - "BPAL Food drive November 2010."
Tämä oli lahja, ja kyseessä on ilmeisesti limited edition imp, jota ei tainnut saada edes nettisivuilta, vaan sen sai jostain muualta. Ensinuuhkaisulla tuoksuu tosi vahvasti joku lämminmausteinen leivonnainen, mutta en saa päähäni mikä se voisi olla. Kävin siis foorumilta kurkkimassa mitä tuoksusta sanotaan. Jonkinlainen mauste- tai hedelmäkakun tyyppinen tuoksu on siis kyseessä, tuoksuu iholla paremmalta kuin suoraan pullosta. Tuoksu itsessään ei paljonkaan muutu, mutta pehmenee ja pyöristyy iholla huomattavasti. Aluksi tuoksu oli lähes hätkähdyttävä ja omituinen, mutta hetken sitä haisteltua alkaa miellyttää nenää paljon enemmän. Hauska tuoksu!

Satyr - "Unleash the bawdy, unrestrained passion of the satyr! A ferociously masculine scent: sexual, vigorous, and truly wild."
Makelle satyyrituoksu! Oon tässäkin haistavinani vähän kanelia, tai sitten mun nenäni tekee jo tepposet. Suoraan pullosta haisteltuna voimakas mutta hyvä tuoksu, tosiaan maskuliininen ja seksuaalissävytteinen :P Sopii Maken iholle hyvin.

The Caterpillar - "Heavy incense notes waft lazily through a mix of carnation, jasmine, bergamot, and neroli over a lush bed of dark mosses, iris blossom, deep patchouli and indolent vetiver."
Tämä oli yksi kaupanpäällistuoksuista. En oikein osaa sanoa miltä tämä tuoksuu eniten, tuoksu on kuitenkin voimakas mutta miellyttävä, mikä muuttuu makeammaksi iholla.

Totem Eclipse Smell Bent ja Mountain High Smell Bent
Lahjana sain myös decantit näitä. Nämä eivät ole BPALin tuoksuja, enkä tiedä näistä yhtikäs mittään. Totem Eclipse tuoksuu maskuliinisemmalta, Mountain High raikkaalta (mutta josta kuitenkin tulee mieleen esim. se tuoksu, mikä vallitsee kaivoksissa). Viimeksi mainittu on näistä ehdottomasti parempi, mutta en mitenkään erityisesti pidä kummastakaan.

Vicomte de Valmont - "Rake, scoundrel, demon in a frock coat. Devilishly seductive, ultimately tragic; a villain undone and redeemed by love. Based on an 18th century gentlemen’s cologne: ambergris, white musk, white sandalwood, Spanish Moss, orange blossom, three mints, jasmine, rose geranium and a spike of rosemary."
Tämän ostin Makelle. Ahh, ihana miehinen tuoksu! Ehkä hullaannuin tästä enemmän kuin noista omistani, hihihihi! :D

Villain - "A classic Victorian men's cologne: a lavender fougere, with hints of lilac, lime, and citrus musk."
Makelle tämäkin. Tosi raikas ja hyvä tuoksu, mutta ei ihan niin selkeästi maskuliininen miesten tuoksu kuin tuo edellinen.


Make valitsi perjantai-illan tuoksuksi Satyrin, itselleni laitoin Eveä. Piti vaan välissä käydä suihkussa, kun olin lätrännyt noiden kaikkien kanssa ensin tunnin verran :D
Lisää BPAL-fiiliksiä kunhan lisää paketteja tulee ovista ja ikkunoista!


PS: Sori, en voinutkaan hillitä itseäni postausten suhteen, mutta kyse oli sentään BPALeista!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

voimaeläimistä

Oletteko koskaan tehneet netissä testiä mikä olisi voimaeläimesi?
No minä olen, useitakin, joissa tulos on aina eri. Tänään monien mutkien kautta ajauduin taas lukemaan netissä voimaeläimistä, toteemieläimistä. Päädyin myös tekemään jälleen pari testiä, jotka antoivat jälleen melko ristiriitaiset vastaukset.

Sanotaan myös, että oikeastihan mitkään valtakunnan nettitestit eivät anna sitä oikeaa tulosta, vaan oman voimaeläimen oivaltaa ihan muita teitä pitkin. Oma voimaeläin voi näkyä toistuvasti unessa tai luonnossa kulkiessa, se voi olla eläin jota jostain syystä pelkäät, tai se voi olla sinua eniten luonteelta muistuttava eläin. Se voi olla vaikkapa lapsesta saakka ihailemasi eläin, tai täysin sinusta itsestä irrallaan oleva. Yhtä kaikki, olen todennäköisesti jo pitkään tiennyt oman voimaeläimeni, joskaan en ole sitä sellaiseksi tunnistanut.
Voimaeläin kuuluu vahvasti luonnonuskontoihin ja lähinnä shamanismiin, mutta myös intiaaneilla on toteemieläimiä. Mutta edes kaikilla luonnonuskovilla ei ole omaa voimaeläintään, eikä tarvitse ollakaan mikäli ei sellaista halua.

Itseasiassa voimaeläimiä voi yhdellä ihmisellä olla useampiakin, ja ne voivat elämäntilanteen mukaan vaihtua. Itselleni koen lähimmiksi delfiinin, kissan ja jäniksen. Niistä jokaisella on ominaisuuksia, joita löytyy itseltänikin, ja ominaisuuksia joita haluaisin itsessäni kehittää. Delfiini on näistä se ultimaattisin voimaeläin, mutta kaipasin kuitenkin jotain konkreettisempaakin, näin Suomessa asuvana ihmisenä, missä ei ihan päivittäin tule luonnonvaraisia delfiinejä vastaan. Kissa on melko luonteva jo senkin puolesta, että meillä niitä asustaa kolme kipaletta, joten apu on niinsanotusti aina lähellä. Suomessa elävistä villieläimistä jänis taas tuntuu omimmalta, vaikka se ei olekaan iso, jykevä ja ylväs eläin kuten vaikkapa hirvi tai karhu. Olenhan itsekin ennemminkin syrjäänvetäytyvä ja hiljainen, enkä itsetietoinen metsien kuningas.


Delfiini

(kuva)

Pikkulikasta asti (muksuna Flipper oli yksi suosikkisarjoistani) olen ihastellut delfiinejä, ne ovat todella ainutlaatuisia olentoja. Itse myös uskon vahvasti, että delfiinit ovat paljon enemmän kuin meressä eläviä nisäkkäitä, uskon että delfiineillä on jokin syvällisempi tarkoitus maailmankaikkeudessa. Kunnioitan ja ihailen niitä suuresti.

Vastikään oikein mol.fi-sivustolla haettiin Särkänniemeen delfiininkouluttajia oppisopimuksella. Tuo olisi ollut mulle ihan unelmaduuni, ellen suhtautuisi niin ristiriitaisesti delfinaarioihin (ja eläintarhoihin yleensäkin). Muutamia vuosia sitten kävin pitkän tauon jälkeen Särkänniemessä, ja käytiin seuraamassa myös delfiinien esitystä, ja olin aivan haltioissani - edelleen :D Mutta silti...

Haaveenani on vielä joskus päästä uimaan delfiinien kanssa. Pystyn jo sieluni silmin kuvittelemaan kuinka koskettava ja pysäyttävä tuo tilanne tulisi olemaan. Pelkkä ajatuskin nostaa liikutuksen kyyneleet silmiin :) Delfiinien näkeminen jo pelkästään luonto-ohjelmissa koskettaa meikäläistä jostain syvemmältä, mitä ei muiden eläinten kohdalla tapahdu, vaikka niin kovin eläinrakas olenkin.
Delfiinit ovat myös vesinisäkkäitä, ja itse koen veden elementtinä tosi vahvasti, olenhan myös horoskoopiltani vesimerkki (skorpioni). Rakastan uimista erityisesti järvessä tai meressä, pidän sateesta, ja haaveilen asuvani joskus veden äärellä.
Suunnitelmissa on jo kauan ollut ottaa jonkinlainen delfiinitatuointi, mutta en ole vielä päässyt tyydyttävään lopputulokseen kuvasta.

Delfiiniin liitettäviä ominaisuuksia: uskollisuus, ystävällisyys, leikkisyys, huumorintaju, sopeutuvuus, älykkyys, harmonia.

"Delfiinit ovat ilon, kommunikaation ja yhteisöllisyyden symboleita, delfiinit muistuttavat meitä leikin ja huumorin tärkeydestä elämässä. Nämä nisäkkäät yhdistetään harmoniaan, älykkyyteen ja yhteyden saamiseen omaan sisimpään olemukseen. Delfiinit symboloivat pranaa, elämän henkäystä sekä oman elämän rytmin löytymistä.
Toteemieläimenä delfiinit opettavat elämään tasapainoisesti tunteidemme ja ympäristömme kanssa sekä luottamaan omaan voimaamme harmonian ja vapauden saavuttamiseksi. Delfiinin parantava voima tuo ykseyttä maailmankaikkeuden elämän voimaan, se auttaa meditoinnissa ja opettaa meille uuden rytmin mahdollistaen saapumisemme uniaikaan."

Lisää delfiinin symboliikasta Energiakeskus Indigon sivuilta (yo. lainaus sieltä).
Delfiinin suojelusta lisää WWF:n sivuilta.


"Maapallon asukkaat ovat aina pitäneet itseään älykkäämpinä kuin delfiinit sillä perusteella, että heillä oli delfiineihin verrattuna tilillään niin monia merkittäviä saavutuksia - kuten pyörä, New York, sodat ja niin edelleen - kun taas delfiinit olivat tyytyneet polskimaan pitkin meriä ja pitämään hauskaa. Delfiinit puolestaan ovat aina pitäneet itseään ihmisiä älykkäämpinä - täsmälleen samoista syistä.
    Kummallista kyllä, delfiinit olivat tienneet Maapallon tulevasta tuhosta jo kauan ennen kuin se tapahtui. Ne olivat yrittäneet varoittaa ihmiskuntaa vaarasta monin tavoin, mutta niiden kommunikointiyritykset tulkittiin yleensä huvittaviksi yrityksiksi lyödä pyrstöllä potkupalloa tai vihellyksiksi makupalojen toivossa. Niinpä ne lopulta luopuivat yrityksistään ja lähtivät Maasta omin neuvoin hieman ennen vogonien laivaston saapumista.
    Viimeinen delfiinien viesti tulkittiin upeaksi yritykseksi tehdä kaksoisvoltti takaperin renkaan läpi viheltäen samanaikaisesti Yhdysvaltain kansallislaulua, mutta itseasiassa viesti kuului näin: 'Terve ja kiitos kaloista'."




Joo, edellinen lainaus ja videonpätkä ovat Douglas Adamsin Linnunrata-sarjasta sekä sen pohjalta tehdystä Linnunradan käsikirja liftareille -leffasta, jonka taidankin muuten tänään pitkästä aikaa katsoa :) Suosittelen kovasti kirjaa kaikille, jotka eivät jostain syystä ole sitä vielä lukeneet!



Kissa

(kuva)

Kissaan liitettäviä ominaisuuksia: itsenäisyys, magia, uteliaisuus, intuitio, monta elämää, viisaus, mysteerit, yöaktiivisuus, fyysisyyden ja henkisyyden yhdistäminen


"Kun kissa ilmestyy voimaeläimeksi, se tuo mukanaan monenlaisia maagisia merkityksiä. Kissa opettaa meille omia rajoja ja itsenäisyyttä; samalla tassulla voi silittää ja raapia. Kissa on itsenäinen kulkija, jolle omat retket tekevät hyvää. Kissa kutsuu istumaan yöllä kalliolle ja tuijottamaan ääneti kuuta antaen tilaa sisäiselle intuitiolle.
Intuition lisäksi kissa tuo mukanaan vaistoamisen ja tarkkanäköisyyden lahjan. Kissa näkee hyvin pimeässä ja tasapainottelee kapeilla aidanpäällyksillä lähes maagisen tarkasti. Kissalla on myös hyvin tarkka kuulo, joten se on vartioinnin ja suojelun symboli. Yöaktiivisena eläimenä kissa on valmis luotsaamaan sinut läpi pelkojesi ja tuoman valoa psyykeen pimeimpiin nurkkiin."

Lisää kissan symboliikasta Thuleian tuvan sivuilta (yo. lainaus sieltä).
Kissasta voi lukea yleisesti lisää mm. Tunturisuden kissasivuilta.

Törmäsin muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa mustien kissojen päivään (Black cat appreciation day) Facebookissa. Sitä vietetään 17. elokuuta, ja sen tarkoitus on lisätä mustien kissojen arvostusta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin kuulemma edelleen esim. mustien löytökissojen on kaikkein vaikeinta saada uutta kotia (en tiedä Suomessa, mutta ilmeisesti ainakin jenkeissä) vanhojen uskomusten ja taikauskon vuoksi.
Itsehän tosiaan haaveilen vielä mustasta (pitkäkarvaisesta) kisusta ;)



Jänis

(kuva)

Jänikseen liitettäviä ominaisuuksia: täsmällisyys, varovaisuus, nöyryys, pelko, nopeus

"Jänikseen liittyviä vastapareja ovat viisaus ja hölmöys, feminiinisyys ja androgyynisyys, pelkuruus ja pelottomuus, seksuaalisuus ja viaton puhtaus. Kansantaruissa kettu tunnetaan keppostelijana, mutta tarinoiden jäniksetpä ovat loppupeleissä usein kettuja ovelampia. Jäniksiin liittyy raketin tavoin syttyvä oivaltaminen ja päättelykyky. Voimakas intuitio tekee siitä lähes luontaisen tietäjän ja voimaeläimenä se auttaa voimistamaan omia vaistoja. Kaikkein yleisimmin jänöön liitetään hedelmällisyys.
Kolikon toinen puoli on paranoidisuus – jäniksen voima voi pistää epäilemään liiankin kanssa. Jäniksen läksynä on oppia, että elämä kantaa. Tätä symboloivat jäniksen leveät lapiomaiset takajalat. Jänis levittää varpaansa lumikengiksi ja pehmeäkin lumi kantaa sitä. Jäniksen on vaikea unohtaa kokemansa asiat. Luonnossa jänis siirtää ruoansulatusentsyymiä mahalaukkuunsa syömällä osan ulosteestaan. Tämä kuvastaa hyvin tapaa, jolla jänisihminen märehtii yhä uudelleen kokemiansa asioita tai kuulemiansa lauseita etsien niistä uusia merkityksiä."

Jänis on metsäneläimistä ehkä lähimpänä omaa luonnettani, ja jäniksestä voin saada voimaa voittaa pelkojani. Jänis on myös ilmestynyt mulle toistuvasti, useammin kuin mikään muu luonnonvarainen eläin (jollei yleisimpiä lintuja lasketa), ihan luonnossakin, mutta kirjaimellisesti myös ikkunani alle niin kotona (kerrostalon sisäpihalle) kuin töissäkin. Ja ne ovatkin muuten olleet ihan valtavan kokoisia!
Jänis (hedelmällisyyden symboli) liitetään vahvasti pääsiäiseen eli Ostaraan (hedelmällisyyden juhla), jolloin juhlistetaan jumalatar Eostrea sekä keväpäiväntasausta. Tarina kertoo Eostren muuttuneen maan päällä jänikseksi, joka muni palvojillensa värikkäitä munia. Monissa kulttuureissa jänis liitetään myös kuun kiertoon. Osittain tämän aiheuttaa jäniksen tapa syödä öisin, osittain siksi, että ihmiset ovat näkevinään kuun pinnan muodoista ja varjoista jäniksen hahmon. 

Lisää jäniksen symboliikasta Thuleian tuvan sivuilta (yo. lainaus sieltä).
Ostarasta löytyi kevyt artikkeli MTV3:n Helmen sivuilta.



Joillakin on onnenamuletteja, onnennumero tai tietty (koru)kivi, josta saa tarvittaessa voimaa ja opastusta. Mulle myös nuo ovat kiehtovia, mutta eläinrakkaana ihmisenä koen eläinten olevan mulle tärkeämmässä roolissa kuin muiden voimaa tai onnea tuovien asioiden. Itseasiassa mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista onnenamulettia eikä mitään erityisiä taikauskoisia rituaaleja. Voisin tietysti yhdistää voimaeläimen ja onnenamuletin ottamalla käyttöön jäniksenkäpälän, mutta VAIN jollei se ole oikean jäniksen! Mahtaakohan se silloin toimiakaan?

Mites lukijat, onko teillä voimaeläimiä, ja miten löysit omasi? Onko voimaeläimestä ollut apua?
Entä löytyykö muita esineitä tai asioita joista saat tarvittaessa voimaa tai opastusta? Onko tämä kaikki vain huuhaata? :D Oonko tullut hulluksi?

PS: Oon muuten viime aikoina postaillut ihan älyttömästi lyhyen ajan sisään. Oon tosi pahoillani jos joku ei jaksa näitä mun lähes päivittäisiä jaarituksia lukea, koitan tästä lähtien hieman rajoittaa! :)

PPS: Perjantaina on täysikuu, ja se onkin jo toinen täysikuu tämän elokuun aikana. Tällaista kuuta kutsutaankin englanninkielessä blue mooniksi. Tämän pitäisi olla maagisesti voimakasta aikaa, joten ennustukset sun muut taiat ja loitsut sitten perjantaina kehiin! :)

tiistai 28. elokuuta 2012

...and that's who i am

Tämä haasteentapainen onkin kiertänyt blogeja ahkerasti viime päivien ajan, ja koska oon jostain kumman syystä heikkona tällaisiin, niin pitihän munkin etsiä ne meikäläiseen parhaiten sopivat kuvailut. Innostuin, joten oon pahoillani, noita tulikin aika paljon :D

Tumblr-sivustolta voipi noita kuvia käydä keräämässä.






maanantai 27. elokuuta 2012

raasepori + miljazz 2o12

No niin ja jatkuu!

Tammisaaren reissun kanssa oli vähän sama juttu kuin Ukin kanssa, eli piti käydä jo aikaisemmin kesällä, ja halusin siellä ihan välttämättä käydä vielä tämän kesän puolella, joten puristettiin visiitti samalle viikonlopulle. Iso osasyy oli myös samana päivänä Dragsvikin varuskunnassa järjestettävä Miljazz-tapahtuma, missä esiintyi ihana Jonna Geagea, Jarkko Ahola ja Viktoria Tolstoy. Äidillä oli viikonloppuna synttärit, joten kutsuin äidin ja Reiskan meidän mukaan.

Päivä alkoi puoliltapäivin Raaseporin linnanraunioilta. Oon joskus muksuna käynyt vaan siinä pihalla (taisi olla jotkut juhlat), mutta itse raunioita en ole koskaan käynyt tutkimassa. Make taas ei edes muista onko joskus käynyt siellä. Ei niissä nyt loppujen lopuksi ole kauheasti kierrettävää ja ihmeteltävää, meilläkin meni vain tunnin verran aikaa, ja Make kuitenkin jäi pitkiksi ajoiksi kuvaamaan siellä.

Tuolla Raaseporin linnanraunioillahan on kuvattu myös musavideoita, kuten Teräsbetonin Orjatar ja Anna Abreun Stereo.
Raunioiden pihapiirissä järjestetään tosiaan kesäisin myös juhlia, mm. Snappertuna-päivät sekä keskiaikaismarkkinat, joille ajattelin kyllä ensi vuonna päästä piipahtamaan.
Vaikea ajatella, että tuota linnaa on joskus ympäröinyt meri. Siis nuo kalliot, joille se on rakennettu 1370-luvulla, ovat käytännössä vanhaa rantakalliota.
















Kierroksen päätteeksi kulutettiin vielä puolituntinen paikan kahviossa munkkikahveilla. Miljazz alkaisi Dragsvikissä vasta kahdelta, ja meillä oli hyvinkin tunti aikaa. Oikeasti mun ei olisi tarvinnut nähdä tapahtumassa kuin Jonna, mutta koska en tiennyt aikataulua, niin mentiin sinne heti kahdelta. Prikaatin alueella menikin sitten se reilu kolme tuntia, kun tietysti Jonna sitten esiintyi viimeisenä. Mulla ei ollut tapahtuman luonteestakaan mitään hajua, kun en ole ennen käynyt, joten ei oltu varustauduttu mitenkään piknik-eväin tms., ja se pitkään istuskelu ja pällistely oli hetkittäin vähän tylsää. Mutta Make tykkäsi kuulemma eniten ensimmäisestä kokoonpanosta, eli Laivaston Big Bandista ja Viktoria Tolstoysta, jotka esittivät melko perinteistä jazzia. Sen jälkeen oli vuorossa Ilmavoimien Big Band ja Jarkko Ahola, ja sieltä tulikin sitten vanhaa rokkia ja heviä, paljon Rainbowta ja Queenia, pitkiä biisejä. Tykkäsin kyllä kovasti, ja ainakin äiti näytti tykkäävän kanssa. Vetivät siinä myös Teräsbetonin Metallisydämen, ja se oli kyllä jostain syystä tosi liikuttava siihen tilanteeseen. Hyvä etten alkanut poraamaan kun Big Band lauloi "Metallisydän!" :)






Jarkko Ahola & Ilmavoimien Big Band - Innuendo live


Jarkon jälkeen oli vuorossa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan Show Band, joka aloitti ihan mielettömän hyvin Take Thatin Relight My Firella :D Tykkäsin tosi paljon, ja ne pojathan oli lahjakkaita. Bändi soitti ensin omien laulajiensa voimin ehkä puolisen tuntia, kunnes Jonna tuli mukaan. Kuultiin mm. Tina Turneria (River Deep Mountain High & Proud Mary), Adelen Someone Like You, Stevie Wonderin Superstition, Whitesnakea jne.
Tuo bändi oli kyllä ihan kreisi. Harmi etten saanut otettua paljonkaan videoita kun kamera vilkutti akkua jatkuvasti, eikä noista kuvista saa kyllä oikeaa fiilistä mikä siitä bändistä välittyi. Nehän oli ihan ADHD-tapauksia :D Mahtava energia lavalla siis.







Jonna Geagea & Varusmiessoittokunnan Show Band - Someone Like You live



Jonna Geagea & Varusmiessoittokunnan Show Band - Proud Mary live


Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band - Superstition live


Eka Miljazz-kokemus oli kyllä kaikinpuolin miellyttävä, oli mahtavaa kuulla orkesterille sovitettuja biisejä. Itse tykkäsin biisien perusteella eniten Jarkon vedosta, mutta meiningiltään Jonnan ja bändin esitys oli huikein :)
Shown loputtua lähdettiin samantien kohti Tammisaaren keskustaa ja syömään. Alkujaan oli tarkoitus, että käveltäisi jonkin verran siinä vanhassa kaupungissa ennen kotiin lähtöä, mutta Miljazz oli jo venynyt niin pitkäksi, että päätettiin vaan syödä Santa Fé:ssä ja lähteä kotiin. Käydään sitten joskus toiste siellä keskustassa käppäilemässä.
Ruoka oli hyvää (joskaan ei kovinkaan maustettua meksikolaiseksi) ja ranskikset ihanan rapeita (joo, I know, ei kovinkaan karppia!), ja sieltä olikin hyvä lähteä kuvut täynnä kotiin.

Kanaquesadillaa


Kiva reissu oli tämäkin, ja onneksi kelikin suosi sen verran, että vettä tuli vähän vasta kun päästiin ravintolaan istumaan, eli pysyttiin kaikki kuivina.
Yksi pidempi reissu on vielä tulossa syyskuun puolella, kun lähdetään vielä viimeisenä mahiksena käymään Tampereella ja Särkänniemessä Hannen ja Villen kanssa. Se onkin Särkän vika aukiolopäivä, ja siellä on jonkinlaista spesiaaliohjelmaakin, mm. Kilpi ja Viikate siellä oli esiintymässä. Jos vaikka koittais nähdä ne :) Ollaan piiiiiiitkästä aikaa Omenahotellissa yötä, ja vaikka oltaisi ehkä päästy yöksi kaverillekin, niin on tosi kiva yöpyä pitkästä aikaa hotellissa :) Viime kerrasta onkin aikaa tuota... Oliskohan peräti 3-4 vuotta...? o.O

sunnuntai 26. elokuuta 2012

uusikaupunki + venetsialaiset

Takana on mukava viikonloppu, ollaan oltu reissussa pidempään kuin kotona :D On ollut kiva välillä vaihtaa maisemaa. Lauantaina vietettiin puoli päivää Uudessakaupungissa ja sunnuntaina Raaseporissa, ja kerrotaan näistä nyt kronologisessa järjestyksessä, eli ensin Uusikaupunki ja venetsialaiset.

Tosiaan lauantaina vietettiin pitkin Suomen läntistä rannikkoa muinaistulien yötä, joka on tunnettu myös venetsialaisina erityisesti Pohjanmaalla päin. Viime vuonna olinkin ekaa kertaa "juhlimassa" muinaistulien yötä Turussa Regatan yhteydessä, tänä vuonna suunnattiin Uuteenkaupunkiin ei oikeastaan mistään erityisestä syystä. Oli tarkoitus käydä Uudessakaupungissa jo paljon aikaisemmin tänä kesänä, koska en oo siellä koskaan käynyt, mutta halusin. Kesähän vilahti ohi ihan hujauksessa, joten Ukin reissu jäi ja jäi. Niinpä ajoitettiin meidän reissu venetsialaisten yhteyteen, jotta olisi myös jokin "syy" käydä siellä :D

Kaverini Tiina on Ukista kotoisin, ja kysyinkin häneltä neuvoa mitä siellä kannattaa tehdä ja missä käydä kääntymässä, ja aika orjallisesti Tiinan ehdotuksia noudatettiinkin :D

Salosta lähdettiin ennen kolmea iltapäivällä, ja käytiin matkan varrella Raision Ikeassa ostamassa uusi astiasto, sekä tuollainen pöytähylly, mikä pitäisi jaksaa alkuviikosta koota. Uudessakaupungissa oltiin vähän viiden jälkeen.

Aloitettiin Ukin kierros Ravintola Kahvelista, joka olikin ihan sen parkkipaikan vieressä, minne jätettiin auto. Olisi voinut olla hyvä syödä katetulla terassilla, koska kaupungin keskusta on kyllä tosi kaunis ja terassilta hyvät näkymät sinne. Syötiin kuitenkin sisällä, ja palvelu oli ihan älyttömän nopeaa ja ruuatkin tuli kuin liukuhihnalta! Meillä meni ravintolassa paljon vähemmän aikaa kuin mitä olin odottanut.


Makella oli Grillimestarin possua ja mulla Kanaa Kahvelin tapaan - hyvää oli!

Jälkkäriksi kahvit ja mangosorbettia

Vatsat palloina (näytin varmasti olevani vähintäänkin kuudennella kuulla raskaana) lähdettiin sitten lyllertämään keskustan katuja pitkin Myllymäen puistoon. Matkan varrella oli ihan hirveästi kauniita, vanhoja puutaloja, ja puistokin oli nätin näköinen tuulimyllyineen.




Puisto oli nopeasti maleksittu ja kuvattu läpi, ja suunnattiin takaisin satamaan päin. Tehtiin tosin pari mutkaa vielä, ja käytiin katsomassa Ukin uusi sekä vanha kirkko.





Pieni kävelylenkki oli onneksi sulattanut pahimmat ähkyt kun suunnattiin vierasvenesatamaan. Uudenkaupungin vierasvenesataman kahvilassa on lähestulkoon maankuulut munkit, ja niitähän piti mennä maistamaan myös Tiinan suosituksesta. Ja kyllähän ne vaan hyviä olivatkin, joskin oon ehkä vähän jäävi arvostelemaan, sillä rakastan munkkeja! Nomnomnom.
Kello oli vasta seitsemän, ja tulishow'hun olisi aikaa vielä 2,5 tuntia. Koitettiin ihan rauhassa juoda ne munkkikahvit, pällistellä vaan ympärillemme, ja vielä kahvittelun jälkeen löntystellä satamaa pitkin edestakas, mutta aika ei tuntunut kuluvan millään, kun ei sitten jaksettu lähteä enää seikkailemaan keskustan kaduille. Siellä olikin muuten hirveästi vanhoja jenkkiautoja liikenteessä. En tiedä oliko ne fiftarirokkarit siellä venetsialaisten takia, vai onko niitä Ukissa muutenkin paljon, mutta oli vähän hämmentävää, kun tuntui että olisin tullut vuosituhannen vaihteen Lohjalle :D Siis Lohjalla oli tuolloin tosi paljon rokkareita.





Musiikkia siellä satamassa oli koko illan, mutta pikkubändi piti välillä taukoa, ja oltiin jo kahden vaiheilla josko lähdettäisi jo kotiin. En olisi millään halunnut, kun oli se illan kohokohtakin vielä näkemättä, mutta alkoi tulla jo vähän tylsää siinä kahdestaan. Oltiin jo melkein kävelemässä autolle päin, kun bändi palasi tauolta ja löydettiin hyvä puistonpenkki missä istua. Bändi soittikin ihan hyviä biisejä, joten suostuttelin Maken jäämään siihen kuuntelemaan hetkeksi, jos vaikka aika menisikin nopeasti. Sitten siinä ennen yhdeksää alkoi vihdoin Maken kaljahammasta kolottaa ja käytiin "ajankuluksi" ostamassa kaljaa ja sidukkaa. Niiden juomisen jälkeen olikin jo tulishown aika, mistä en tosin ottanut valokuvia, enkä sen puoleen nähnytkään siitä paljon mitään sen esiintymispaikan vuoksi.



Iloinen mies kun on tuoppi olutta edessä x)


Siinä "tulishowta katsellessa" pisti jälleen ihmetyttämään, kuinka törkeästi jotkut vanhemmat ihmiset kiilaa toisten eteen välittämättä mistään muusta kuin itsestään. Eräskin pappa tuli mun eteeni melkein kyynerpäätaktiikkaa käyttäen juuri kun esitys oli alkanut ja kun olin ehtinyt olla muutaman sekunnin tyytyväinen, että näen jotakin yhdestä kolosta. No, ei siinä vielä mitään, mutta kun niitä alle 10-vuotiaita lapsiakin oli paikalla oikeasti tosi paljon, ja he yrittivät pienenpienistäkin koloista päästä "eturiviin" katsomaan, jotta edes jotakin näkisivät, niin äijä meni törkeästi lastenkin eteen. Katsoi vain että jaahas, ja otti tukevamman asennon, ettei muksut vaan pääse ohitse. Mikä järki tuollaisessa on?? Tottakai mäkin haluaisin shown nähdä, mutta ehdottomasti päästän mua lyhyemmät ihmiset mun eteen, oli sitten kyseessä lapsi, aikuinen tai vanhus. Mä nään kyllä niiden takaakin jos oon jotakin nähdäkseni. Phöh.

Enivei tulishow oli puolessa tunnissa ohitse, ja sen jälkeen illan kruunasi ilotulitus. Mitään kokkoa tai muuta muinaistuliin liittyvää ei näkynyt (tulishowta lukuunottamatta), enkä osannut kaivatakaan niitä kuin vasta jälkikäteen. Mutta ilotulitus oli tosi makea, paljon hienompi kuin mitä nähtiin täällä Salossa esim. vuodenvaihteessa. Oli hienon näköistä kun sai katsoa taivaalle ihan kohtisuoraan ylöspäin, ja ne tulitukset satoi suoraan päälle :)







Tulituksen jälkeen lähdettiin kävelemään autolle päin muiden vanavedessä. En ollut mitenkään turhan innoissani, että joudutaan sitä tietä ajamaan takaisin pilkkopimeässä, mutta onneksi vältyin suuremmilta jännitystiloilta, ja kotona oltiin puoliltaöin.
Kaikenkaikkiaan oli kiva kokemus käydä Ukissa. Kaupunki oli tosi kaunis vaikkakin pieni, ja keskustan alue oli nopeasti käyty läpi. Make sanoi, että "en mä tänne muuttaisi, mutta ihan kiva käydä" x) Että ehkä sitten niin. Sataman kaikki veneet sai pintaan taas haaveet omasta veneestä, tai edes veneilemään pääsystä.
Keli oli sellainen puolipilvinen koko päivän, mikä mun mielestä oli paljon parempi vaihtoehto kuin paahtava helle.

Mutta semmoista, jatketaan seuraavassa postauksessa Raaseporin retkestä :) Nyt on pakko mennä nukkumaan!