torstai 17. elokuuta 2017

mikä kesä?

Joko se kesä on kohta ohi? Syksy on mun rakkain vuodenaika, mutta kieltämättä kesän päättyminen ahistaa ihan hitosti, koska tänä kesänä en oo oikeesti tehnyt mitään mitä kesällä kuuluu tehdä. Siis en mitään. Ei uimista tai torijätskejä, hädintuskin hiukan terdeilyä mutta ei ees pussikaljaa?? Koko kesä on mennyt töissä, ja tuntuu että illalla ei ehdi tekemään mitään kivaa enää. Kavereitakin (työkavereita lukuunottamatta) oon nähnyt vaan juhannuksena ja SaariHelvetissä, mistä kirjottelen sitten ihan oman postauksen jahka inspiroidun. Nummirock jätettiin väliin, ja Tuskakin jäi vähän niinkuin huomaamatta. Samoin John Smith, vaikka sinnekin menoa suunniteltiin kavereiden kanssa jo talvella. Työkavereita tuli kesällä nähtyä vähän enemmältikin, kun vietettiin firman kesäjuhlia. Meidän porukoista sinne ei tosin lähtenyt mun lisäksi kuin kaksi, mutta tulipahan Liedon päässä tutustuttua kollegoihin, ja ilta oli tosi mukava :)

Mun ja Marin kotimatka juhannuksena kesti ainakin 2-3 tuntia koska juhannustaiat ja sen seittemää sorttia rehua :D


Viimeksi kerroin kuinka elämä vihdoin normalisoitui kaiken työttömyyssekoilun jälkeen, mutta senpä jälkeen on vielä kertaalleen pyöritelty hommat päälaelleen. Erottiin Maken kanssa 9 vuoden yhteiselon jälkeen. Kivaa ei ollut ollut enää moneen aikaan, eikä eroon liittynyt minkäänsortin draamaa, mutta olihan se alkujärkytys kova kun se viimein tapahtui. En tiedä kuinka monelle se lopulta tuli ees yllätyksenä, kun ei me olla pitkiin aikoihin tehty oikeen mitään yhdessä. Heinäkuu meni totutellessa ajatukseen sinkkuudesta ja yksin asumisesta, ja tässä kuussa oonkin sitten asunut jo yksin tässä kämpässä. Pääosin on ollut ihan mukavaa, oon ostanut vähän uusia huonekaluja, kämpässä on siistimpää, ja vuokrasin vihdoin sisäpihalta autopaikankin.

Ostin uudet "oraakkelikortit" Artem Mortisilta. Perivät kympin tullimaksua mutta olipahan sen arvoiset :)


Mutta kriiseilen ehkäpä joka toinen päivä, että mitä ihmettä +30 sinkkunaisen kuuluu tehdä? Pitääkö sitä alottaa joku harrastus ja pitää parempaa huolta itestään, kun ei toi jokaviikkoinen lärvien vetäminenkään ihan niin täysillä enää kiinnosta, varsinkaan Salon kuppasissa baareissa. Epätoivon vimmalla koitan etsiä syksylle jotain kivoja keikkoja edes, minne vois kavereiden kanssa lähteä, mutta tuntuu Turussakin tapahtuvan aika vähän.
Tinderiä oon vilkuillut, mutta en oo lainkaan vakuuttunut siitä :D Eipä sillä että mitään heti tähän perään etsisinkään, jollain ilveellä sitä pitäis osata nauttia tästä ylhäisestä yksinäisyydestä ja vapaudesta, sinkkuudesta 10 vuotta myöhemmin. Viimeksi olin ainakin ihan surkea sinkku, mutta oonko mä nyt kenties hiukan kasvanut, toivottavasti. Jos nyt ensalkuun oppis tuntemaan itsensä muunakin kuin parisuhteen toisena osapuolena, ja että olis edes kunnolla kivaa :)



Oon toki käynyt Lohjalla ja Mustiolla sukuloimassa, osittain liittyen myös sukututkimusharrastukseen. Lohjalla käytiin äidin kanssa sellaisissa vanhan tavaran myyjäisissä Vasarlan perukoilla, ja ostin sieltä "noitamorttelin", vanhoja apteekkipulloja sekä tosiretron jalkalampun vihreällä hapsukuupalla :D Siis monta vuotta vihasin moisia varjostimia ihan kympillä, mutta nyt ajauduin pällistelemään lamppua sen verran moneen otteeseen että mukaan se sitten lähti. Ja sopii täydellisesti mun sohvatyynyihin ja vihervillitykseen, jota pukkasi alkukesästä.
Muutoin alkusyksyltä on odotettavissa ystävän häät, lisää sukututkimustapaamisia, esyporukan illanistujaiset sekä keväällä varattu tatska-aika Jailbird tattoosta Forssasta, siihen ei ookaan aikaa enää kuin muutama hassu viikko! Ja toivottavasti jotain kivaa keikkaakin löytyy, ainakin huomenna mennään Marin kanssa katsomaan Ajattaraa :)



Mutta niin, onhan tässä taas uutta opettelemista. Oon nyt jo löytänyt itestäni lukkoja ja epävarmuuksia, joiden luulin vielä keväällä olevan historiaa, vaan nytpä ovat tulleet takaisin... Niitä työstäessä. Toistaiseksi vielä on silti hyvät fiilikset, joskaan ei tässä taida paljon ehtiä murehtimaankaan :P