sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

anssi kela @ salo + robin hoodin sydän

Piipahdin viime viikon perjantaina tuossa sadan metrin päässä Kulttuuritalo Kivassa katsomassa Anssi Kelaa. Viimesyksyisen Vain elämään jälkeen musta tuli Anssi Kela -fani, kyllä, myönnän. Ihastuin Anssiin hahmona, hänen huumorintajuunsa. Ja sitten vielä kuuntelin uusimman Anssi Kelan Nostalgiaa-levyn ja olin myyty. Mietin, että ei kyllä varmana ole sen aiemmat biisit ollut näin hyviä. Kuunnelkaapa vaikkapa biisit Tanssilattialla, Nahkaa ja luuta ja Kuolleen miehen kitara. Vau! Muistan kyllä vuosituhannen alussa kuunnelleeni kaverini Katin luona Nummela-levyä aika ahkerasti, mutta sen jälkeisiltä vuosilta en tunne kuin hittibiisit, eikä Anssi Kelan musiikki ole herättänyt juurikaan tuntemuksia.




Katsoin syksyllä jonkun Anssi Kelan Yle liven telkkarista, ja siinä vaiheessa tuli vahvasti tunne, että keikalle pitää päästä. Toki nyt oli vaihtoehtona vain konserttisalikeikkaa, mutta täytyy vielä klubikeikalle päästä tämänkin jälkeen. 15 vuotta siihen meni, että Kelan keikalle suostuin lähtemään, mutta keikka oli kyl huikeen hyvä siitäkin huolimatta että Tuomas Wäinölä ei ollut soittamassa kitaraa. Ensimmäinen puoliaika oli akkarisettiä, joskin itelleni ois riittänyt koko keikasta vaikka vaan muutama akustinen biisi väliin - vaikkakin monet biisit oli aika jännittävästi sovitettu uudelleen -, mulle aika harvoin akkarikeikat maistuu erityisen hyvältä x) Keikan aluksi myös Elastinen tuli feattaamaan pariin biisiin, ja se oli kyllä aika huikee ylläri. Ei pitäisi enää olla yllätys, että Elastinen osaa myös laulaa, mutta yllätyin silti kuin hyvin ne veti. Toinen puoliaika oli sitten rokkimenoa, ja vähän tuntui että mulle vasta sillon keikka varsinaisesti alkoi. Noista Nostalgiaa-levyn lempparibiiseistäni siellä soitettiin vaan Kuolleen miehen kitara, oisin hirrrrrveeen mieluusti kuullut noi pari muutakin :)


Itelläni meni eniten tunteisiin vähällä säestyksellä lauletut kuorolaulut, kuten Palava silta -biisissä, länkkäritunnelmainen Albin Stenman, hattaralla kyllästetty 2080-luvulla, Kuolleen miehen kitara sekä pirtsakka Maitohapoilla, jonka yhteydessä kuultiin varsin awesome peukkubassosoolo Anssin soittamana, ja voi kun olin siitä fiiliksissä :D Bassosooloja ei oo koskaan liikaa. Soittimia niillä tyypeillä oli kyllä ihan huikee määrä, mietin että montako rekkalastillista niitä mahdettiin sinne tuoda. Hittibiisien lisäksi tuli mulle useampi uusikin biisi, joista näköjään moni pääsi myös mun kohokohtalistalle.
Kiva oli konserttipaikkana ehkä pikkusen liian pieni tälle Kelan konserttisalikiertueelle siinä mielessä ainakin, että lava näytti aika ahtaalta, mutta keikka ei esim. ollut loppuunmyyty, joten siinä mielessä ehkä salin koko oli sopiva? Mun paikka oli parvella, mistä en kauheesti diggaillut, mutta keikka oli kuiteskin viihdyttävä :) Saaraakin ehdin moikkaamaan ennen keikkaa :)
Kirjotin keikasta myös Nousuun.




Kultturelli meno jatkui tänä viikonloppuna, kun perjantaina käytiin Maken kanssa Turussa teatterissa. Turun Kaupunginteatteria rempataan ja teatteri on sillä välin evakossa Logomon tiloissa, siellä menee parhaillaan näytelmä nimeltä Robin Hoodin sydän. Kattelin Kaupunginteatterin ohjelmaa joskus talvella, katoin promokuvaa missä oli Robin Hood ja Marion pitkine hiuksineen ja nahkaisine asuineen, ja totesin että tuon mä haluun nähdä :D

(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Jostain syystä en odottanut että näytelmä olis ollut varsinaisesti hauska, mutta se saikin penkkirivit hytkymään naurusta ja itellä ei ollut kikatushepulikaan kauheen kaukana. Vastapainona juonessa oli mukana synkkyyttä, julmuutta ja raakuuttakin. Juoni noudatti pääpiirteiltään aika perinteistä Robin Hoodin tarinan kaavaa (Iloiset veikot ryöstelevät, Robin ja Marion rakastuvat, Prinssi Juhana ottaa vallan, Gisborne kyykyttää kyläläisiä jne), joskin ite tunnen Robin Hoodin parhaiten Disneyn piirrettynä elokuvana :D Tässä näytelmässä ero perinteiseen oli kuitenkin siinä, että Iloiset veikot olivat alun alkaen pahamaineisia ja ilkeitä, mutta läpikävivät näytelmän edetessä muutoksen. Marion kuvattiin vahvana äksönjäksön-naisena, eikä puvustuskaan ollut ihan perinteistä sukkahousua. Näyttelijätyö oli mainiota, ja monet repliikit kuulosti lähestulkoon improvisoiduilta, ei lainkaan valmiiksi opetelluilta. Hahmoista parhaiten jäi mun mieleeni tietysti päähenkilöiden lisäksi kreisi Prinssi Juhana (joka oli myös Maken suosikki), sympaattinen Pikku-John letkautuksineen, hupaisa Pierre sekä törkeen komea Guy Gisborne. Suosittelisin Gisbornen näyttelijälle lämpimästi kasvattamaan pitkän tukan ihan oikeastikin :D Tai no kaikille heille kyllä...
Näytelmässä oli myös Oula Kitin (eli sen Gisbornen näyttelijän) luomia näyttäviä miekkailu- ja taistelukohtauksia, enkä ylipäänsä muista kovin usein teatterissa nähneeni taistelukoreografiaa, varsinkaan ihan tässä mittakaavassa. Noin yleisesti fiilis oli vauhdikasta alusta loppuun. Suosittelen lämpimästi :)
Myös tästä tulee juttua Nousuun ens viikon aikana.

Much, Pierre, Pikku-John, Martin, Will ja Robin
(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Seuraavat kulttuuririennot taitaa olla toukokuun puolella Lohjalla, kun Fear of Domination tulee Rokkariin :)
Tää kevät on soljunut tässä ihan uskomattoman nopeesti. Toukokuu on jo ihan nurkan takana ja pian onkin jo Nummirock... mitä ihmettä?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

keikkaviikko - profane omen, turmion kätilöt, forever one

Monta kuukautta on mennyt ilman keikkoja, ja sitten yhtäkkiä huhtikuulle pakkaa monta hyvää sellaista. Tällä viikolla tuli siis keikkailtua Turussa, Forssassa ja Helsingissä.

Keskiviikkona Turun Gongissa eli entisellä Klubilla oli Profane Omen ja One Morning Left. Jälkimmäinen ei ollut mulle tuttu muuta kuin nimeltä, mutta yllätti tosi positiivisesti livenä, ja fiilistelinkin heidän levyjä sitten jälkikäteen Spotifysta.
Oltiin liikkeellä Marissan kanssa sen autolla, ja saavuttiin Turkuun siinä yhdeksän aikaan kun OML oli alottamassa. Moikattiin PO:n ukot ja ostin itelleni bändin uuden Tyhmä EP:n, joka btw. julkaistiin vaan c-kasetilla sadan kappaleen erikoispainoksena :) Mua viihdytti suuresti ko kasetin Klamydia-coverit, joista Pilke silmäkulmassa kuultiin keikallakin. Profane Omen oli ottanut settiinsä mukaan upeen, vanhan biisin Learning to Die, mistä olin ihan tosi fiiliksissä. Kaikki sen aikaset muistot tulvahti mieleen, kyseisellä biisillä ja koko Disconnected EP:llä on mulle suuri tunnearvo. Oli oikeestaan onni, että olin selvin päin, koska pikkupäissään oisin varmasti itkenyt koko biisin ajan :P Olikin vähän erikoista olla kattomassa PO:n klubikeikkaa selvänä ja oikeastaan vaan tarkkailevana katsojana ja kuuntelijana eikä eturivissä riehujana, mutta toimi kyllä hyvin siltikin, ja keikka oli loistava :) Liittyykö sitten iän karttumiseen vai mihin, mutta kun ennen moni selvin päin ja rauhassa katsotuista keikoista tuntui vähän tylsiltä, niin näin ei ollut asia tällä viikolla ollenkaan. Vois melkeen useamminkin ruveta harrastamaan moista :P
Keikan jälkeen istuskeltiin vielä hetki ja moikattiin poikia. Puolen yön jälkeen oltiin jo takaisin Salossa, siihenkin voisi melkeen tottua x) Gongista mulla ei ole oikeen hyviä kuvia, kun otin uuden kameran mukaan, mutta ei sen kanssa kuvaamisesta tullut oikeen mitään, kun en osannut :D







Perjantaina oli sitten Turmion Kätilöt Forssan Bar 54:ssa. Etukäteen kauhistutti ajatus yhdistelmästä TK + Forssa + tytöt (minä, Marissa ja Henna) selvin päin, ja tiedä sitten toimittiinko ennakkoluuloinemme pahanilmanlintuina kun päin vittuahan se sitten meni xD
Ysiltä lähdettiin Salosta ja kympin jälkeen oltiin Forssassa. Baari vaikutti ihan mukavalta ja siellä tuli hyvää musaa, joten siitä ei varsinaisesti oo pahaa sanottavaa. Siellä tuntui olevan myös sosiaalista porukkaa, kun meidän salolaisnaisten pöytään änkesi sekä miehiä että naisia ihan vaan juttelemaan. Siinä vaiheessa tuntui että olisi varmaan pitänyt olla pienessä sievässä, kun ihan selvänä ei meinanut tuntemattomien känniläisten kanssa juttu luistaa.
Parin tunnin odottelun jälkeen keikka vihdoin ja viimein alkoi, ja hyvin alkoikin. Ehdittiin kuulemaan Kirottujen karnevaalit sekä puolet Grand Ballista, kunnes hiljeni. Kävi ilmi, että tanssilattialla oli tuopit sinkoillut suuntaan jos toiseenkin, ja valitettavan suojaamaton miksauspöytä oli ottanut damagea. Puolisen tuntia ooteltiin josko kamat saataisi kuntoon tai korvattua, mutta sitä ei sitten ikinä tapahtunut, vaan keikka jouduttiin keskeyttämään lopullisesti. Kyllä siellä tanssilattialla näkyi ihmiset olevan naama nurinpäin, ja mikä pahinta, jotkut urpot syyttivät keikan keskeytyksestä bändiä, vaikka ihan oli peiliin katsominen niiden kaljatuoppien kanssa. Meillä oli paha mieli lähinnä bändin puolesta, ite siinä ei oikeen voinut kuin nauraa, koska Forssa. Tuli sitten meillekin turhaa ajelemista ja sen sellaista, mutta todettiin yhdessä tuumin, että jos oltaisi keikkaa varten vedetty päät täyteen, niin vitutus olisi ollut potenssiin miljoona siihen verrattuna mitä se nyt oli. Itteä ehkä eniten harmitti se monen tunnin turha notkuminen baarissa, missä ei sitten tapahtunutkaan mitään.

Perjantain naama



Lauantaina suunnattiin Hennan kanssa Helsinkiin Bar Bäkkärille. Siellä oli Sentenced-tribuuttibändi Forever One, jonka itekin viime Nummirockissa totesin tosi hyväksi. Mentiin aika aikaisella bussilla, joten ehittiin siinä käydä vielä leffassa kattomassa Onnenonkija. Käyn tosi harvoin kattomassa kotimaisia leffoja ihan teatterissa, mutta olihan se ihan katsottava siihen hätään ;) Ei ihan mun kuppi teetä, mutta parempi kuin odotella monta tuntia keikan alkua, kuten edellisenä iltana todettiin :D Bäkkärillä en oo käynyt kuin pari kertaa, ja se on aina natissut liitoksistaan kun on ollut niin täynnä. Onko se oikeesti aina? Ihmettelin, ettei kertaakaan yrittänyt meikäläiselle pukata mitään ahdistuskohtausta, vaikka hyvin olis voinut. Bäkkäri on kyllä muuten ok mesta, mutta narikka on ihan persepaikassa, ja lisäksi keikan aikana yleisöön suunnatut valot oli aivan helvetin ärsyttävät ja sokaisevat. Älkää käyttäkö niitä pliis... Itehän lähdin sitten kesken keikan röökille kun rupes niistä valoista pukkaamaan päänsärkyä, ja jäin sen jälkeen taaemmas kuuntelemaan. Keikka oli kyllä tosi hyvä, ja jotenkin on hienoa että bändi keräs sinne niin paljon jengiä, ollakseen kuitenkin "vain" tribuuttibändi. Tällä kertaa en ottanut baarissa ees sitä yhtä siideriä, vaan limulinjalla mentiin. Heitti kyllä unirytmin perseelleen tuommonen aamukolmelta lähtevä ja viideltä perillä oleva bussi, nukuin yhteen asti tänään...

En tosiaan paljon jaksanut heilua kameran tai puhelimen kanssa, joskus näinkin päin :)


Nyt täytyisi jollain ilveellä saada käännettyä unirytmit taas päälaelleen ensi viikon aikana. Sen jälkeen mulla alkaa kaupungilla puolen vuoden puisto- ja viheraluetyöt, mihin täytyy taas herätä liian aikasin aamulla. Työ on palkkatuettua ja kestää tosiaan puoli vuotta jos kaikki menee niin kuin pitää. Onneksi kuitenkin työ on tässä Salon alueella, ettei tartte ajella mihinkään huitsinnevadaan joka aamu :)