lauantai 28. syyskuuta 2013

uusi banneri

Vihdoinkin!
En muista tiedä, mutta itse olin jo ihan lopen kyllästynyt edelliseen banneriin, ja siinä kuvatkin olivat kovin vanhoja. En vaan aiemmin jaksanut uhrata enempää ajatusta sille, eikä ideaa ollut valmiiksi. Jatkoin oikeastaan samalla linjalla kuin edelliset filminauhat, mutta nyt ideana ja inspiksenä on ennemminkin sarjakuvastrippi. Ja kuvatkin on vähän tuoreempia :)
Toivottavasti muutos on muistakin yhtä piristävä kuin itsestäni.

Blogin asettelua en muuten halua muuttaa, joten tuollaisena se tullee pysymään hamaan loppuun saakka :P


Edit 30.9.:
Since I have few foreign readers aswell I was wondering about my blogs language policy. Should I translate or not? I added a quiz about that on the right.

...and that's who i am vol. 2 + haaste

Neitoset Lady Selena sekä Yoana heittivät mua haasteella jo alkukesästä, mutta tämäpäs oli näemmä unohtunut tuonne tekstien lomaan luonnoksena. Tässäpä siis, kiitsa tytöt :)
PS: Kuvituksena toimivat kuvat Tumblr:sta, aiempi ...and that's who I am -postaus löytyy täältä.

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja joka haasteen sinulle antoi.
2. Valitse 5 blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja jätä kommentti blogin omistajalle
3. Toivo, että ihmiset, jotka olet haastanut, jakaisivat haastetta eteenpäin.


Haastan seuraavat blogit:
Dominoefekti
Shopaholic Crazy Cat Lady
Beautiful But Deadly
Fairy with Boots
Life Ain't So Shitty




5 asiaa, joita tarvitset päivittäin:
huulirasva ja perusvoide - menen lähes paniikkiin jollei mulla ole mahdollisuutta huulirasvan kanssa läträämiseen, ja perusvoidetta tarvitsen kiristelevään ihoon, jottei ole epämukava olla.
kissani - pakko myöntää, että tarvitsen noita kullanmuruja päivittäin. Jos itse olen reissussa ja joku muu huolehtimassa karvalapsistani, niin tarvitsen tekstariraporttia vähintään kerran päivässä :) Joka reissulla mulla on kissoja ikävä, ja se on suurin syy miksen pidä hirveästi reissaamisesta, tai ylipäänsä tykkää olla yötä pois kotoa. Valitettavasti meidän kissat stressaavat autoilusta niin paljon, että voin vain uneksia niiden mukaan ottamisesta.
oma rauha - tarvitsen päivittäin sen oman hetken ylhäisessä yksinäisyydessäni. 10 minuuttiakin on parempi kuin ei mitään, myös rauhallinen hetki esim. avomiehen kanssa käy, koska hän on tavallisestikin niin hiljainen ja huomaamaton :D
kahvia - krapula-aamuina voi jättää väliin, muuten jo lähes automattinen toiminto heti herättyä.
internet - käyn päivittäin tsekkaamassa vähintään facen, sähköpostin ja bloggerin.

On tosi vaikea keksiä asioita, joita tarvitsee joka päivä. Tulen toimeen ilman noita kaikkia, lukuunottamatta huulirasvaa ja perusvoidetta. Ruoka polttoaineena sekä uni ovat niin itsestäänselvyyksiä, etten niitä listannut :) Melkeinpä kaikki muut ovat tosiaan sellaisia, joista voin olla helposti muutamankin päivän erossa, mutta jotka arjessa ovat hyvin esillä.


5 kirjaa, joita suosittelet:
Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia
♦ J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
♦ John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
♦ Diana Wynne Jones: Liikkuva linna (sarjaan kuuluu myös Leijuva linna ja Rönsyilevä talo)
♦ Douglas Adams: Linnunrata

Luen nykyisin hirveän vähän, mutta kun luen, niin se on yleensä kauhua, fantasiaa, sci-fiä, dekkareita. Noista Tolkienia ja Adamsia lukuunottamatta olen kaikki lukenut vain parin vuoden sisällä. Hillin kirja on ainut, mistä olen pitkään aikaan ollut todella innoissani.


5 materialistista lahjatoivetta:
New Rockit - Muutama tietty malli olisi toivelistalla, mutta maksavat mulle ihan liikaa... :(
Oma talo - ...jossa pieni puutarha, ja jonka voisi sisustaa ihan alusta loppuun uusilla huonekaluilla, tapeteilla ym., koska haluaisin uusia huonekalujakin vanhojen tilalle, mutta tässä vaiheessa ei ole järkeä (saati varaa) ostella uusia.
Rahaa - koska liian usein tuppaan ostelemaan niitä materialistisia lahjatoiveita velaksi :P
Liput jäähallikeikalle - On muutama isompi, ulkomainen bändi, minkä haluaisin vielä nähdä livenä. Niitä ovat esim. Bon Jovi, Whitesnake ja Rainbow (tai osa niistä). Nämä kaikkihan ravaavat Suomessa lähes jatkuvalla syötöllä, mutta mulla ei ikinä ole varaa ostaa lippuja! Ärsyttävää. Whitesnaken ja Rainbown (Joe Lynn Turner ja Graham Bonnet) olen kyllä jo nähnyt, mutta tahdon uudelleen! Myös stand-up -koomikko Eddie Izzardin tahtoisin nähdä livenä. Sekin oli juuri Suomessa tuossa keväällä -.- Led Zeppelin olis kanssa aika hieno ;)
Vallilan verhot - Oon kuolannut mm. liiloja Mandariini- ja Inkivääri-verhoja, ja juuri bongasin mustat Mesi-verhot :) Vallilalla on myös ihania yksivärisiä lankamattoja, jollaisen tahtoisin.



5 paikkaa, jossa haluaisit käydä:
Meksiko ja / tai Etelä-Amerikka - Meksikoon haluaisin kiehtovan kulttuurin ja historian vuoksi. Meksikon suuntaan haluan myös siksi, että mun on vielä joskus päästävä uimaan delfiinien kanssa, ja siellä se kätevästi onnistuisi.
Venetsia - sellainen romanttinen Kauniit ja rohkeat -matka ;D
Tanska - en ole esim. koskaan käynyt Köpiksessä, ja siellä kyllä pitäisi käydä.
Islanti - kiehtovan ja sympaattisen tuntuinen maa.
Intia - aiheuttaa hieman ristiriitaisia fiiliksiä, mutta toisaalta haluaisin käydä paikanpäällä. Ehkä sitten Goalla ;)
+ Pariisi - sinne kanssa Kaunari-matka, ja Disneylandissa olis kiva päästä käymään :)

Tahtoisin käydä monessakin paikassa. Meillä ei kuitenkaan ole varaa matkustella, ja koska Suomessakin on kiva käydä uusissa paikoissa, niin koitetaan joka vuosi käydä aina jossain Suomen kaupungissa, missä ei ennen olla käyty.




5 adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
♦ rauhallinen
♦ eläinrakas
♦ perfektionisti
♦ tunneherkkä
♦ ystävällinen


5 elämänohjetta, jotka antaisit muille:
"Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän" - kliseinen, mutta osuva. Julmuutta ja yleistä epäystävällisyyttä on maailmassa ihan liikaa.
"Jollei sinulla ole mitään ystävällistä sanottavaa, ole hiljaa." - liittyy myöskin tuohon epäystävällisyyteen. Miksi pitää päästää suustaan sammakoita, jotka vain loukkaavat toista?
"Pidä huolta ja puolusta heikompiasi" - eläinrakkaana ihmisenä tietysti ensimmäisenä ajattelen eläimiä, mutta pätee ihan ihmisiinkin.
"Ole oma itsesi" - teeskentelyllä ei saa aikaiseksi kuin pahan mielen kaikille. Oman itsen paljastaminen voi olla pelottavaa, mutta loppuviimein se on sen arvoista.
"Ole avoin" - pätee jokaiseen elämän osa-alueeseen. Olemalla kapeakatseinen ja jyrkkä, elämä tuntuisi ainakin itsestäni kovin tylsältä. On paljon hienompaa antaa mahdollisuus myös itselle vieraille asioille, ja oppia niistä jotakin uutta.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

retkiä turussa

Turussa on pyörinyt parin kuukauden ajan Cirque Dracula -varieteeshow, ja meinasin repiä pelihousuni, kun ei ollut taaskaan varaa lippuihin. Mutta sitten tuli Groupon ja pelasti -50% alennuskupongillaan, ja niin sitä saatiin liput sinnekin :) Lähdettiin Maken kanssa kahdestaan, vaikka flunssan puolesta vähän tuntuikin, että olisi ollut parasta jäädä vaan kotiin, mutta eihän se nyt käynyt päinsä.

Näytös oli iltapäivällä, ja koska Groupon-lahjakortti piti vaihtaa oikeisiin lippuihin tuntia ennen näytöstä, niin ehdittiin hyvin syömään lähellä olevaan Rantakerttuun. Olikin hyvät ruuat ja erittäin kohtuuhintaiset. Hyvä että tuli nyt käytyä, nimittäin jos pelkästään Hansa-korttelin liepeillä shoppailee, niin ei välttämättä tule lähdettyä tonne Varvintorille päin pelkästään syömään. Mutta tuonne vois mennä joskus uudelleenkin.




Cirque Dracula sisälsi pääosin erityyppistä akrobatiaa, mutta myös laulua, komediaa ja näyttelemistä, ja näytelmällä oli jonkinsortin juonikin. Kyllähän tuo akrobatia, jongleeraus ym. aina on vaikuttavaa, eikä sitä lihaksien käyttöä ja tasapainoa oikein käsitä tällainen tavallinen pulliainen :) Varsinkin, kun sitä ajattelee että jo pelkästään jooga on vaikeaa... heh. Aina tuommoista nähdessään sitä myös ajattelee, että "voi kun mäkin osaisin jotain tuollaista".
Esityksen päätyttyä olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, ja mukava olis käydä tuollaisissa useamminkin. Ehkä synttäreiden kunniaksi täällä Salossa, maybe?




Seuraavalla, eli tällä viikolla käytiin pienellä luokkaretkellä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Oli kyllä mielenkiintoinen reissu, mutta jotenkin odotin, että kasvihuoneita ja kasveja olisi ollut vieläkin enemmän, vaikka paljonhan siellä kaikkea oli, ja pitäisi kaikki huoneet kiertää useampaan otteeseen, jotta olisi bongannut kaiken. Omat suosikkini oli tietysti kaikki värikäslehtiset kasvit sekä kaktus-/mehikasvihuone, missä oli aivan ihania pikkuisia mehikasveja. Oon monesti miettinyt haluavani tehdä kotiin jonkun mehikasvi/kaktusistutuksen, mutta en ole vielä päässyt toteuttamaan sitä. Nyt tuli taas hinku moiseen :)







Ja retkistä muihin aiheisiin...
Kerrostalossa kun asutaan, eikä meillä ole oikein ketään läheisiä kavereita, joilta löytyisi omalta pihalta jos jonkinlaista hedelmää, marjaa, yrttiä jne., niin olen ollut tosi kiitollinen Facebookista ja sen erilaisista kirppis- ja vaihtorinkiryhmistä. Sitä kautta oon saanut jo edullisesti aronianmarjaa, ja viimeisimpänä kahdella eurolla kahdeksan kiloa omenoita, sekä ämpärillisen piparminttua 1,5 litran limupulloa vastaan! Omenat todennäköisesti keitän mehuksi tai hilloksi, ja leipasen varmaan vielä yhden omenapiirakan, ja eilen pistin piparmintun oksat ja lehdet kuivumaan :) Oli pakko jo tuoreeltaan kokeilla piparminttua teehen hunajan kanssa, ja kylläpäs oli aika ihanaa ♥ Tuoreeltaan sen maku on pehmeämpi, nyt vaan ootellaan, että lehdet kuivuvat ja saan kokeilla sitä kuivattunakin :) Flunssassa aivan ihanteellinen kuuma juoma. Taidanpas seuraavaksikin juoda moisen.

Huomenna on viimeinen koulupäivä pariin viikkoon, kun meillä alkaa etäviikko ja syysloma. On kyllä tällä viikolla tullut niin paljon kotitehtäviä seuraavaksi kuukaudeksi, että saa nähdä toimiiko pää enää ollenkaan -.- Nytkin meinaa olla vähän hankalaa, kun siellä on jotain räkää tiellä :P Noh, ensin on joka tapauksessa aloitettava kämpän suursiivouksella, niin on mukavampi sitten päntätä, kun ei tarvitse sotkusta repiä ressiä.

Niin ja kunhan flunssa vielä vähän hellittää, niin olis pakko päästä jo liikkumaan. Moneen viikkoon tullut taas mitään muuta tehtyä kuin vähän joogattua, kun ei kertakaikkiaan oo riittänyt energia mihinkään, ja sitten tulinkin kipeäksi. On a) huono omatunto ja b) läski olo.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

diy: kissanvessa + askartelpaskartel

Pitkästä aikaa oon ollut puuhakas ja jaksanut tehdä käsilläni muitakin kuin kukkajuttuja ja näppiksen näpyttelyä.
Aloitetaan isoimmasta, joka on ollut mulla haaveena jo jonkin aikaa.
Eli puinen säilytyslaatikko, jonne saa kätevästi piilotettua kissojen vessan. Meillähän on olohuoneen puolella myöskin tuollainen Zooplussalta ostettu naamioitu kissanvessa, mutta eteisenkin puolelle kaipasin lisää käytännöllisyyttä ja siisteyttä. Kissanhiekkaa kulkeutuu aivan älyttömät määrät, joskin vain laatikoiden välittömään läheisyyteen, mutta silti. Lisäksi puinen säilytyslaatikko toimii samalla eteispenkkinä, jolle voi istahtaa tai laskea laukkunsa.


Tarvitset:
- kannellisen puulaatikon (mittaa, että hiekkalaatikko mahtuu sen sisälle)
- sahan, jolla saat sahattua oviaukon
- Osmo color puuvahaa, itsellä sävy Noki 
- maalipensseli (vaahtomuovinen oli hyvä vahan levitykseen) tai sieni
- kuramattoa
(- pätkän tapettia, sekä tapettiliisterin jämät)
(- jos säilytyslaatikkosi on täysin umpinainen, olisi siihen hyvä vaikkapa asentaa myös ilmastointiritilä parempaa ilmanvaihtoa varten)
(- laatikon päälle pehmusteeksi esim. tyynyjä, pieni patja, huopa, talja tms.)
Ja tietysti:
- avonaisen kissanhiekkalaatikon tai matalan, muovisen säilytyslaatikon
- kissanhiekkaa


Ideaalitilanne olisi saada tuo itse laatikko paljon halvemmalla tai jopa ilmaiseksi, mutta luulenpa että se onnistuu vain tosi hyvällä mäihällä. Itsellä meni tämän hiekkalaatikon tekemiseen n. 87 euroa sekä yksi kahvipaketti ja suklaalevy: laatikko 49e, puuvaha 30e, maalipensseli 4e, kuramatonpätkä 4e, tapetti ja liisteri kahvipakettia ja pientä suklaalevyä vastaan.

En meinannut millään löytää sopivan kokoista säilytyslaatikkoa. Teetettynä siitä olisi tullut liian kallis, ja kaikki netissäkin myytävät olivat joko liian kalliita, hienoja kapioarkkuja tai liian kapeita hiekkalaatikolle. Honkkarissa olisi ollut kaunis jo valmiiksi musta säilytyspenkki, mutta sekin oli 10cm liian kapea. Kaverini bongasi Bauhausin mainoksesta juuri sopivan kokoisen laatikon, ja sitä lähdettiin hakemaan heti kun oli varaa. Samalla ostin mustaa puuvahaa sekä sopivan kokoisen kuramaton laatikon pohjalle. Se estää mahdollisia hutipissoja imeytymästä puuhun, sekä puhdistaa tassuista suurimmat hiekat ennen ulos astumista.

Laatikko oli käsittelemätöntä puuta, joten sille ei tarvinnut tehdä mitään. Niinpä ensin piirsin toiseen pitkään seinään sopivan aukon oviaukolle, ja vietiin se kaverin luokse sahattavaksi.
Olin ostanut kahvipakettia vastaan paikalliselta FB-kirppikseltä ylijäämätapettia, joka oli tarkoitus liisteröidä laatikkoon. Päätin päällystää vain laatikon toisen pitkän sivun tapetilla, joten aloitin sillä. Vasta päällystämisen jälkeen koottiin laatikko. Kaikkein helpointa ja jäljeltään siisteintä olisi toki maalata koko hökötys ennen kokoamista, mutta meillä ei ole tilaa kuivattaa kaikkia osasia yhtäaikaa, eikä mulla olisi riittänyt kärsivällisyys maalata vain pari osaa kerrallaan :P

Päällystyksen ja kokoamisen jälkeen

Tässä vaiheessa tuli huono omatunto siitä, että tuosta oli tulossa huussi eikä pesä :P


Tapetin kuivuttua levitin vaahtomuovipensselillä muille pinnoille yhden kerroksen puuvahaa, ja annoin sen kuivua seuraavaan päivään, jolloin päätin sutia päälle vielä toisenkin kerroksen. Laatikko olisi ollut kaunis jo yhdelläkin kerroksella, mutta tapetti oli niin voimakkaan mustaa ja peittävää, ettei ne olisi sopineet yhteen.
Laatikon pintojen kokonaan kuivuttua halusin oviaukkoon vielä "listat", ja tässä tapauksessa listoina toimi vallan hyvin Tigeristä ostetut valokuvakehykset :) Ruuvasin vielä pienen koukun laatikon sisäpuolelle lapiokoukuksi. Sitten vaan kuramatto alle ja hiekkalaatikko sisään :) Valmis!


 




Nuno ehti jo raapia laatikkoa ja samalla ryönäämään tapettia, joten jos sama meininki jatkuu niin joudun ehkä ottamaan tapettipäällysteen kokonaan pois ja korvaamaan senkin puuvahalla :/ Mutta kaunis se on pelkällä vahallakin.
Sain tuota tapettia ihan hirveät määrät, joten nyt täytyy keksiä sille lopulle jotain muuta käyttöä :P Seinään se tuskin tulee päätymään, sillä se on kyllä huomattu miten meidän kissahuushollissa käy seinätapeteille.


Nemoa taas epäilyttää


Nunoa ei




Tämän laatikon lisäksi sain tehtyä mosaiikkitöitä. Rannekoru lähtee mummuani piristämään (minimosaiikit on häneltä saatu) ja kärpässieni pääsee omaan syyskukkaistutukseeni.




Kärsin tuossa koko viime viikon flunssasta, ja kun mitään fiksua ei pystynyt tekemään nenän vuotamatta, niin istuinpa sitten yhden kokonaisen sunnuntaipäivän sohvannurkassa lankojen, neulan ja virkkuukoukun kanssa, ja virkkasin laatikkokuvissakin näkyvän pöllön. Valitettavasti langat ja kärsivällisyys ei riittäneet isompaan hahmoon, olisin mieluusti halunnut sellaisen oikein kunnon tyynyn kokoisen pöllön. Mutta tuokin on ihan jees. Eipähän ole virkkaus ihan täysin unohtunut, kun tuonkin taiteilin lähes kokonaan omasta päästäni, kun en löytänyt sopivaa valmista kaavaa :P Täytin pöllön alaosan vanun lisäksi pikku pussillisella multaa ja hiekkaa, jotta pöllö pysyy paremmin pystyssä.




Minimosaiikkien ja tuon rannekorun kanssa meni ihan totaalisesti hermo ja moneen kertaan, ja pöllön virkkaaminenkin tuntui loputtomalta suolta, kun en malttanut jättää sitä kesken ja jatkaa joskus toiste, mutta puulaatikon tuunaus oli ihanaa ja lähes terapeuttista :) Varsinkin, kun se oli asia, mitä oikeasti olin jo kauan halunnut tehdä, ja lopputulos vieläpä näyttää tosi kivalta. Luulen, että avaintekijä terapeuttisuudessa on maalaaminen, ja nimenomaan sen kaltainen maalaaminen, ettei siinä voi tehdä kauheasti virheitä. Että mitähän sitä sitten seuraavaksi? :D
Kipeänä ollessani en myöskään oikeasti voinut tehdä mitään vähänkään rasittavaa, mikä ärsytti paljon, koska koti oli kuin pommin jäljiltä, eikä siivoamisesta tullut mitään. Tällainen kevyt askartelu ja maalailu sopi flunssaviikolle paremmin kuin hyvin. Oon tyytyväinen, sillä niin harvoin tulee nykyisin tällaisia juttuja tehtyä, tai jos tulee, niin sekin liittyy jotenkin opintoihin.

Loppukevennyksenä pari kuvaa Nikkistä. Ostin taannoin Glitteristä tuollaisen klipsihatun, enkä voinut vastustaa kokeilla sitä kissojen päähän :D Nikki oli ainut jonka päässä se sai olla, ja olin tikahtua nauruun, kun hän oli niin tärkeän näköinen x)



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

kissani: nemo

Viimeinen pulla uunista ulos x) Venytin Nemosta kirjoittamista ihan tahallaan, sillä viime syksynä kun kirjoitin esittelyt Nikkistä ja Nunosta, tuntui että Nemo oli ollut meillä liian lyhyen aikaa, jotta olisin voinut kirjoittaa siitä kunnolla. Nyt on aikaa kulunut vähän lisää ja aika on otollinen esittelypostaukselle.

Nemo, viralliselta nimeltään Mirandos Frodo Baggins syntyi Mirandos-kissalan "hobittipentueeseen" sattumalta meikäläisen syntymäpäivänä, 10.11. vuonna 2010. Kolme pentua olivat kaikki syntyessään vähän hassun näköisiä, hobittimaisia, ja saivat siksi hobittimaiset nimetkin.
Pikku hobitit eivät olleet enää kovin pieniä kun käytiin Maken kanssa ensimmäistä kertaa niihin tutustumassa. Oikeasti vein Maken Mirandokselle ylipäänsä vain tutustumaan ragdoll-rotuun, toiveena tietysti että se antaisi sen myötä viimeisenkin siunauksen sille, että meille tulisi vielä ragdoll :) Edesmennyt Ruusani oli myös Mirandos-kissa, ja kasvattaja oli luvannut korvata menetykseni uudella kissalla.



Meidän tarkoitus ei siis ollut ottaa ketään tästä hobittipentueesta, vaan odottelimme seuraavaa pentuetta, jonka oli määrä syntyä ihan muutaman viikon sisällä. Tähän odotettuun pentueeseen kuitenkin syntyi vain kaksi pentua, joista kummatkin olivat haluttuja kasvatus- ja näyttelykäyttöön, joten päädyimmekin hassuun pikku Frodoon :)
Tosiaan, kun vein Maken tutustumaan näihin pikkuisiin, niin meistä molemmat rakastui palavasti Frodoon heti ensisilmäyksellä. Olen rakastanut ragdolleja jo kauan ennen kuin olin nähnyt yhtäkään rotunsa edustajaa livenä, ja siitä saakka olen haaveillut väritykseltään ruskeasta mittedistä tai colorpointista. Ruusankin piti aikoinaan olla syntyessään ruskea, mutta se kehittyikin siniseksi (ja siitä nimi Mirandos Surprisingly Blue). Lisäksi tällä kertaa halusin poikakissan, ja mun kanssa sama syntymäpäivä löi vielä lisää pökköä pesään. Ja kun kasvattaja Riitta sanoi vähän kuin pitäneensä Frodoa vapaana meille, ja että hänen mielestään se olisi täydellinen meille, oli asia jo lyöty lukkoon :) Enkä voisi olla tyytyväisempi!

Koska pentue oli jo melkein luovutusiässä kun käytiin niitä katsomassa, kaikki tapahtui aika nopeasti. Meillä oli kuitenkin yläkerrassa tuolloin menossa remontti, siellä piikattiin ja meteli oli välillä ihan karmiva. Oltiin jopa pari päivää Lohjalla evakossa Nikkin ja Nunon kanssa. Senpä takia en halunnut ottaa muutenkin pelokasta ja stressaavaa pentua tänne metelin keskelle, vaan odotettiin koska piikkaus loppuu. Saapuessaan Nemo siis oli jo neljän kuukauden ikäinen. Frodo olisi ollut myös ihana nimi säilyttää, mutta olin fiksoitunut tuohon Nemoon jo aikapäiviä sitten, ja siksi nimi vaihtui :)

Autossa Nemo oli koko matkan ihan hiljaa, taisi joko nukkua tai olla liian peloissaan :P Ensimmäisen päivän Nemo pysytteli suurimmaksi osaksi kuljetusboksissa, mutta leikin varjolla suostui käväisemään ulkonakin, varsinkin kun suljettiin tytöt oven toiselle puolelle. Illan tultua vietiin Nemo makkariin Maken kanssa, ja itse jäin tyttöjen kanssa olohuoneen puolelle ja nukuin sohvalla. Päivisin pidettiin vaihtelevasti makkarin ovea auki ja kiinni, riippuen Nemon fiiliksistä. Sähinä ja sylkeminen oli melko kamalaa pari ensimmäistä päivää, mutta sitten jo ihmeteltiinkin yhtä aikaa sängyllä. Voi, Nemo oli sillon niin reppana ♥ Se on muutenkin pennusta lähtien ollut vähän "hitaallakäyvä", kömpelö ja rassukka, ja teki välillä tosi pahaa kun tytöt sylkivät päin näköä.


Oltuaan ehkä kolme päivää pelkästään makuuhuoneessa (sisälsi yhden pikaisen reissun olkkariin kantamalla) houkuttelin sitä tutustumaan muuhunkin asuntoon. Se vaati aivan tolkuttomasti lepertelyä ja rohkaisevaa puhetta ja pyllylle taputusta, mutta se onnistui :) Kun hänen maailmansa avartui, niin makuuhuoneeseen ei ollut enää paluuta. Kiipeilypuuhunkin tutustuttiin heti, ja kömpelyydestään huolimatta Nemo oppi aika pian kuinka siinä kuuluu kulkea. Se apinoi kaiken muunkin kiipeilyn suoraan tytöiltä, ja eipä aikaakaan kun löysin Nemon Nunon vierestä vitriinin päältä :P
Hirveän rohkeasti ja reippaasti Nemo täällä meni jo ensimmäisellä viikollaan, eikä juuri välittänyt tyttöjen ajoittaisesta sähinästä.

Nemo kasvoi tuolloin ekana ikävuotenaan tosi paljon, olin ihan järkyttynyt kuinka isolta pojalta se jo näytti loppukesästä kun käytiin ulkoilemassa (ao. kollaasissa oikea yläkulma). Toukokuussa me käytiin pelkästään Nemon kanssa mun äidin luona Lohjalla, ja samalla piipahdettiin myös mummun ja vaarin luona kattomassa. Silloin Nemo stressasi automatkaa tosi paljon, asuntokin oli taas uusi, ja lisäksi hän näki itsensä ekaa kertaa peilistä, ja joutuipa vielä valjastelemaankin ensimmäisen kerran! Rankka reissu ;) Kesäkuussa Nemo kävi kastroitavana, ja oli jo samana iltana kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli aika hauskaa, kun oli aiemmin tottunut siihen, että tytöt olivat kipeitä useamman päivän.



Muuten ei ole tarvinnut Nemon kanssa käydä eläinlääkärillä, ainoastaan hoidattamassa vuosittaiset rokotukset. Sekin on kyllä pojan mielestä liikaa. Me viedään kaikki kolme kissaa samalla rokotettaviksi, ja siksi kyyditään ne autolla, vaikka matkaa lääkäriin on n. 100m. Tuon matkan aikana, kun kierretään kortteli, Nemo saa aikaan niin hirveän huutokonsertin, ettei uskoisikaan.
Nemo on muutenkin, kotonakin tosi kova juttelemaan, ja se rakastaa, kun sille juttelee takaisin. Kaikista kivointa on hirveä lässytys, mutta sekin riittää, että häntä katsoo silmiin ja kysyy mitä kuuluu :) Silloin alkaa kova kehrääminen ja puskeminen. Nemo on myös mun varaherätyskello. Aamuisin kun kelloradio menee päälle, Nemo tulee maukuen viereen tarkistamaan, että kai se nyt varmasti heräsi.

Muuten Nemo ei olekaan kovin hellyydenkipeä. Se ei pidä sylissä olemisesta, eikä halailusta, eikä varsinkaan pussailusta, hyi yök! Olen kyllä sen verran itsepintaisesti halaillut sitä vuosien varrella, että nyt se näyttää jo sietävän sitä, ja joskus tuntuu että se vartavasten halia tulee hakemaan ;) Nemo itse osoittaa hellyyttä meille ja muille ihmisille nuolemalla sormia. Se teki sitä jo kasvattikodissaan, ja on jatkanut sitä tähän päivään sakka. Harvemmin Nemoa voi edes silittää saamatta sormensa nuolluiksi. Niin ja sitten se kyllä leipoo kovasti, kutsunkin sitä mestarileipuriksi.



Nemo on vieläkin vähän sellainen "vajakki", mua usein naurattaa sen ilmeet valokuvissa, kun se näyttää käyvän vähän hitaalla :D Tytöt sähisevät sille välillä vieläkin, kai Nemo sitten osaa vanhempien rouvien mielestä olla välillä vähän rasittava :) Nemo on toki painavampikin kuin kumpikaan tytöistä, ja painiotteet voi olla välillä vähän turhan rajuja. Joskus kyllä pelkästään Nemon olemassaolo tuntuu ärsyttävän kuningatar Nikkiä.
Niin, tällä hetkellä Nemo on hieman vajaa 3-vuotias ja painaa 5,3 kg. Kuulemma veljensä Sami on jo 1,5 kiloa painavampi, mutta ei me anneta sen häiritä :) Nemon isä oli tosi lyhytturkkinen ragdolliksi, mutta on ihan kiva ettei Nemon turkki jäänyt yhtä lyhyeksi. Se on puolipitkä ja todella silkkinen. Ainoat takut löytyvät villahousuista. Nemoa on siinä mielessä helppo käsitellä, että usein se alistuu kohtaloonsa vaikkapa kynsien leikkuussa, mutta sen jälkeen se livistää jonnekin mahdollisimman kauas, ei suostu syömään herkkuja, ja tuntuu olevan tosi pitkävihainen. Viimeksi, kun jouduttiin eräänä iltana selvittämään villahousutakkuja, se pysytteli omissa oloissaan jopa koko seuraavan päivän. Ja se pelkää kaikkea kädessä olevaa paperia, koska pyllyn pyyhintä ei oo kivaa -.- Onneksi ihan normiharjauksesta se on jo oppinut pitämään - kunhan ei osu takkua tielle.



Nemo on perheen kesken tosi sosiaalinen, ja se usein makaa mun vieressä sohvalla. Vieraita kohtaan se taas on tosi varautunut ja pelokas. Yksi vieras kerrallaan, niin Nemokin on mukana meiningeissä, mutta heti jos tulee enemmän väkeä, niin Nemoa ei välttämättä näy koko aikana, kun se on vain sängyn alla piilossa. Muutamina kertoina, kun täällä on käynyt hoitaja katsomassa kissoja meidän reissun ajan, niin olen aina pyytänyt käydä sängyn alta katsomassa, että Nemollakin on kaikki ookoo :P Sillä muuten sitä ei kyllä näy.
Se myös säikkyy tosi helposti. Kaikki pienimmätkin rasahdukset tuntuu olevan lähes maailmanlopun luokkaa, ja tietysti olen heittämässä sylissäni olevan laatikon juuri Nemon päälle. Tuo on oikeasti rasittavaakin, kun se pelkää niin kovin, jos kannan sylissäni jotain ja kävelen sitä kohti. Se menee omituiseen paniikkiin, ja lähtee juoksemaan kuin päätön kana, usein vielä mun jalkoja päin -.-




Toistaiseksi Nemo pelkää myös ulkosalla aika kovin, eikä meidän piha muutenkaan ole mikään kivoin mahdollinen ulkoilupaikka. Parvekkeella Nemo kyllä sitten viihtyy ihan talvipakkasillakin, ja se ottaakin siellä usein päikkäreitä. Tytöt antavat tilaa jos Nemon kanssa leikkii, mutta koitan pitää leikitkin aika rauhallisina, sillä Nemo tuntuu hengästyvän aika nopeasti. Vaikka laser- ja höyhenlelut on niitä suosikkeja, niin niiden kanssa leikkihetket joutuu pitää aika lyhyinä. Yksi ikisuosikeista on valeriaanatyyny, josta riittää hupia pidemmäksikin aikaa.



Nemo on kaverustunut ihan hyvin Nikkin ja Nunon kanssa, ja se tuntuu hengailevan kummankin kanssa aika tasavertaisesti. Nunon kanssa ne useammin pesevät ja hoivaavat toisiaan, kun taas Nikki on parempi leikki- ja painikaveri. Tytöt tarvitsevat oman tilansa, ja Nemo on oppinut kunnioittamaan sitä. Uskon kyllä, että Nemo olisi pienestä saakka mielellään ollut tosi läheinen toisen kissan kanssa, mutta valitettavasti kumpikaan tytöistä ei ole sellaista kylkikyljessä nukkuvaa sorttia. Vaikka kyllä mä saan ne välillä kiinni rysänpäältä, heh.

Nemossa kaikkein suloisinta on sen höppänyys, se tekee siitä jotenkin niin viattoman :) Ja lisäksi Nemo on niin kamalan kiltti. Se ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa, ja olen tainnut kieltää sitä vain syömästä kasveja. Ja joskus käskenyt olemaan hiljaa :D
Sellainen on meidän pieni hobittipoika ♥

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

hilloa ja mehua + kurpitsakeittoa

Olen sellainen höppänä ihminen, joka haluaa marjoja pakastimeensa talveksi, mutta sitten niitä ei tulekaan käytettyä, kun ei oikein tiedä mitä niistä tekisi. Perus mustikka-mansikka-vadelma on aina helppo käyttää sellaisenaan esim. rahkan joukossa, mutta nytkin mulla oli lojunut pakastimessa vuoden verran mm. karviaisia ja punaherukkaa. Ne ovat molemmat vähän turhan kirpeitä sellaisenaan syötäviksi, kokeiltu kyllä on.
Tänäkin vuonna huhuilen jälleen marjoja itselleni :D Mutta nyt mut on vallannut halu mehustaa ja hillota.

Huhuiluuni vastattiin jo kertaalleen, ja sain ostettua nelisen litraa aroniamarjoja. En ole muistaakseni koskaan syönyt mitään aroniajuttuja, muistan vaan mun lapsuudenkodissa olleen aroniapensaita. Internetin ihmeellisessä maailmassa suositeltiin yhdistämään aronian kanssa vaikkapa omenaa tai vadelmaa pehmentämään makua. Niinpä aroniakauppareissulla hain myös omenoita, ja aloin samantien hommiin. Lauantain aikana valmistui noin 1,5 litraa aronia-omenahilloa ja litra aronia-punaherukkamehua. Tein molemmat ihan normaalisti sokeria käyttäen, sillä hillosokeria löytyi kaapista jo valmiiksi, ja tarkoitus on antaa osa lahjaksi, joten säilyvyys pitää olla vähän parempi. Lisäksi hillon/mehunkeitto on meikäläiselle aika vierasta puuhaa, samoin aronia marjana, joten päätin pelata varman päälle.
 


Aronia-omenahillo
(n. 1,5 litraa valmista hilloa)

500g aroniamarjoja
500g omenoita
1 tl vaniljajauhetta
3/4 dl vettä
300g hillo- tai marmeladisokeria

Poista omenoista siemenkota ja leikkaa ne lohkoiksi. Pistä kattilaan aroniamarjojen ja vaniljan (tai muiden haluamiesi mausteiden) kanssa ja lisää vesi. Anna porista parikymmentä minuuttia, tai kunnes marjat ja omenat ovat pehmenneet kunnolla.
Ota kattila liedeltä ja aja marjat ja omenat sauvasekoittimella soseeksi. Siirrä takaisin liedelle, lisää hillosokeri ja keittele välillä sekoitellen vielä kymmenisen minuuttia.
Kaada hillo kuumennettuihin purkkeihin, korkki kiinni, hetken jäähdyttely ja kylmään.
Lasipurkit saa kätevästi kuumennettua uunissa: laita purkit kylmään uuniin ja uuni 100 asteeseen. Kun uuni on lämmin, ovat myös lasipurkit valmiita. Käsittele kuumia purkkeja varoen! Jos käytät lasipurkkeja, joissa irroitettava kansi, voi kannet keittää kattilassa.




Aronia-punaherukkamehu
(1 litra valmista mehua/mehutiivistettä)

600g aroniamarjoja
600g punaherukoita
6-8 dl vettä
n. 3 dl taloussokeria tai oman maun mukaan


Mittaa kattilaan vesi ja kuumenna se kiehuvaksi. Lisää marjat ja keitä niitä parikymmentä minuuttia tai kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.
Siivilöi nyt mehu talteen. Paras väline tässä on sideharsokangas, sillä metallinen siivilä päästää läpi marjasakkaa. Itse käytin tässä hätäpäissäni suodatinpusseja, mutta se oli hemmetin hidasta puuhaa, ja varmasti paljon meni hukkaankin :P
Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää sokeria oman maun mukaan. Itse laitoin ajatuksissani sokeria ihan liikaa maistamatta välillä - en suosittele x) Kiehauta vielä mehu, ja kuori pinnalta vaahto jos sitä muodostuu.
Kaada mehu suppilon avulla puhtaisiin, kuumennettuihin pulloihin ja sulje korkki.


Mun mielestä mehusta tuli aika vahvan makuista, joten en osaa sanoa pitäisikö sen olla valmista mehua vai tiivistettä. Meillä kuitenkin oli vain yksi litran pullo, joten en voinut lisätä mehuun enää vettä. Eli siitä tuli jotain semitiivistettä :D Luulenpa että vähän täytyy lisätä vettä lasiin. Mutta muuten hyvää siitä tuli kun kuumana maistoin :)

-----

Tarkoitus on valmistaa vielä karviais-kesäkurpitsamarmeladia, paholaisenhilloa sekä vihreää pestoa, ja ehkä jotain muutakin - heti kun jaksan ja on aikaa viettää jälleen yksi kokonainen päivä keittiössä. Huh!

Tämäkin päivä meni keittiössä, kokkailin ensi viikoksi kurpitsakeittoa, sillä Makella on huomenna viisaudenhampaan leikkaus (keitot = yes), ja kurpitsaakin mulla oli pakastimessa vaikka kuinka viime Halloweenista :D Resepti on oma sovellus.


Tulinen kurpitsakeitto

n. 700g kuutioitua kurpitsaa (keltaista talvi-/Halloweenkurpitsaa)
3 porkkanaa
2 pientä kotimaista omenaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
½ chili
1-2 rkl Poppamiehen Vampyree chilipyrettä
loraus kermaa
ranskankermaa/tuorejuustoa/turkkilaista jugurttia
kana- tai kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria

lisäksi:
1 pkt pekonia
raejuustoa
paahdettuja kurpitsansiemeniä


Jos olet ostanut kokonaisen kurpitsan, niin poista sen sisältä siemenet ja se höttö osa. Leikkaa pois kurpitsan kuori ja kuutioi malto talteen. Kuori porkkanat ja omenat, poista siemenkodat, pilko ne pienemmiksi, samoin sipuli, valkosipuli ja chili. Heitä kaikki omenoita lukuunottamatta kattilaan, peitä ne vedellä, lisää liemikuutio ja keitä lähes kypsiksi. Lisää loppuvaiheessa omenalohkot ja keitä vielä kunnes omenatkin ovat pehmenneet. Aja keitto soseeksi sauvasekoittimella.
Siirrä kattila vielä takaisin liedelle, lisää kerma, chilipyre ja muut haluamasi mausteet. Muista tarkistaa maku, suolaa saa mielestäni laittaa aika reilusti. Jos haluat keitosta makeampaa, voit lisätä hieman hunajaa.

Meillä keiton kanssa tarjoiltiin paistettua pekonisilppua, jonka paistinrasva kipattiin keiton joukkoon makua tuomaan, sekä raejuustoa ja paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Jälkkäriksi oli tätä omenapiirakkaa, sekä ekaa kertaa itse tehtyä vaniljakastiketta.


Vaniljakastike

3,5 dl täysmaitoa
1 tl vaniljajauhetta
2-3 kananmunan keltuaista
n. ½ dl sokeria

Kiehauta kattilassa maito ja vanilja. Sekoita toisessa astiassa keltuaiset ja sokeri, kunnes vaalenevat hieman. Kaada kiehunut maito keltuais-sokeriseoksen joukkoon, sekoita hyvin, ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna vielä uudelleen, mutta älä enää keitä. Kun kastike on hieman saostunut, siirrä kattila kylmään veteen ja sekoittele vielä. Kun kastike on hieman jäähtynyt, sen voi siirtää jääkaappiin.
Vaniljajauheen sijaan voi käyttää myös vaniljatankoa tai vaniljasokeria. Karpimpaa tästä saa käyttämällä kermaa tai laktoositonta maitoa.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, koitetaas taas jaksaa! :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

kattihaaste #25: karvat

Kattihaasteen aiheet vaihtuvat nykyisin vain joka kuukausi, ja oon totaalisesti unohtanut osallistua, ömm... varmaan ollenkaan tänä vuonna :/ Osallistujia on muutenkin ollut viime aikoina tosi vähän, joten haastan kaikki kissakaverini osallistumaan tuleviin kattihaasteisiin! Nämä ovat mukavia pikku kuvahaasteita, ja on aina kiva päästä kurkistamaan kissakuvia :)

Syyskuun aiheena on ah, niin ihanat kissan karvat. Meillä karvat tuottavat suhteellisen paljon päänvaivaa, sillä tekstiileissä meillä suositaan tummia värejä ja pehmeitä kankaita, jotka yleensä keräävät kaiken mahdollisen karvan itseensä. Yhdistelmä vielä paranee, kun kaikista kolmesta kissasta lähtevä karva on vaaleaa ja pitkää...
No, rehellisesti sanottuna meitä ei avomiehen kanssa kovin paljon kiinnosta kuinka paljon sitä karvaa lopulta täällä on, me ei todellakaan olla mitään neuroottisia siivoojia, vaan pikemminkin sieltä laiskimmasta päästä, ja meistä molemmat vihaa imurointia.

Mutta joo. Huushollia pitää siistinä Dysonin Animal pro -imuri, ja sen kaverina heiluvat kovaharjaksinen siivousharja, magneettiharja sekä teippiharja. Kaksi ensin mainittua ovat kätsyimpiä huonekaluihin, päiväpeittoihin, viltteihin jne., teippiharjaa me käytetään magneettiharjan lisäksi lähinnä vaatteisiin ja muihin tekstiileihin, kuten nyt vaikkapa pöytäliinoihin ja verhoihin...

Kissojen harjaaminen ei auta tuohon muualta löytyvän karvan vähenemiseen ollenkaan, sitä on jatkuvasti kaikkialla. Kaikkien meidän kissojen turkit on vähän erilaisia, ja niinpä noita välineitä onkin pitänyt hankkia jos jonkinlaista, vaikkei käydä esim. näyttelyissä.


1. Furminaattori: Ei käytetä kovin usein, sillä vihaan sitä pöllyävää karvaa. Sitä tulee kerralla ihan valtava määrä, ja eniten käytän tätä Nunolla, jolla on paikoin todella paksu pohjavilla.
2. Tiheä kampa: Lievien takkujen selvittämiseen.
3. Karsta, jossa kumipäiset piikit: Yleisharja kaikkien harjaamiseen, kissat tykkäävät eniten.
4. Sakset: Jos on helpompi leikata takku pois kuin selvittää se.
5. Takkukampa: Isompiin ja vaikeampiin takkuihin. On hellävaraisempi kuin normikampa, sillä terät leikkaavat karvaa kuin veitset.

Näiden lisäksi meiltä löytyy Tigin kissoille tarkotetut shampoo, kuivashampoo ja selvityssuihke. Ovat tosi voimakkaan tuoksuisia, mutta hyvää kamaa :)


Nemo ei pentuna tykännyt harjaamisesta ollenkaan, vaan halusi lähinnä syödä koko harjan. Nyt, vähän vanhempana se on jo hiffannut kuinka kivalta harjaus tuntuukaan, ja tykkää siitä tosi paljon. Vatsakarvojen harjaamiseen tosin tarvitaan vähän voimankäyttöä ja päättäväisyyttä :)
Nemon turkki on puolipitkä ja tosi silkkinen, eikä sillä ole ollut kuin pari hassua takkua villahousuissa. Ei vaadi säännöllistä harjausta.


Nuno tykkää kevyestä harjaamisesta, mutta on aika herkkähipiäinen. Nunon turkki on hyvin karheaa ja pohjavilla paksua, joten se takkuuntuu herkästi etenkin vatsapuolelta ja jalkojen välistä. Voi olla, että Nuno on saanut vähän traumoja ainaisesta takkujen selvittelystä, ja sillä joudutaankin aika usein käyttämään takkukampaa ja selvityssuihketta. Vaatii melkeinpä viikottaisen syynäyksen takkujen varalta.


Nikki rakastaa harjaamista! En muista onko se kertaakaan kyllästynyt harjaukseen ja lähtenyt itse tilanteesta pois. Vaikka Nikkin turkki on pitkä ja runsas, niin se on hyvin silkkinen ja takkuuntuu todella harvoin. Onneksi, sillä takun tullessa Nikki on varsinainen draamakuningatar, eikä takun selvittämisestä yksin selviydykään. Nikkiä on kaikinpuolin helppo harjata useinkin, kun se niin kovasti siitä tykkää, ja auliisti tarjoaa myös vatsapuolen harjattavaksi. Harjaillaan sillon tällöin ja selvitetään takut jos niitä on.
(Sorry tuosta videolta kuuluvasta naksutuksesta! Se on tuossa kamerassa videotilassa jokin automaattitarkennus tms., eikä sitä saa tietääkseni poiskaan...)


No sitten. Niitä karvapallo-oksuja ilmaantuu väkisinkin, mutta pyrin ehkäisemään niitä kasvattamalla kissoille kauranorasta. Itse suosittelen ostamaan vaikkapa sitä kauraa ihan marketista, sieltä mistä löytyy lintujen ruokintaan tarkoitetut auringonkukansiemenet ynnä muut. Ne pussit ovat tosi riittoisia, ja niistä kasvava ruoho on puhdasta ja kissoille sopivaa. Vehnänoras käy ihan yhtä hyvin (ollaan joskus hätävarana ostettu hevi-osastolta suoraan), meillä nyt sattuu olemaan kauraa. Se kannattaa kylvää samantien johonkin kukkapurkkiin runsaaseen multaan, ja kun siemenet alkavat itää ja juurtuvat, niin kissat eivät saa nypittyä multapaakkuja ympäri huushollia. Oon joskus ostanut myös niitä valmiita kissanruohopaketteja, joihin pitää lisätä vain vesi, mutta se astia on ihan liian kevyt, ja mullat ja siemenet heti pitkin lattioita.
Meillä huomaa karvanakkien määrästä aina kun emäntä on unohtanut kylvää tuoretta kauranorasta :P Kauraa voi kasvattaa kuten rairuohoa, siemenet voi kylvää suoraan mullan pintaan ja suihkia hieman suihkepullolla, tai tehdä kuten minä: multaa purkkiin, kastele se hyvin muttei likomäräksi, laita pinnalle runsaasti siemeniä, ja niiden päälle vielä ohut kerros multaa. Jos multa on kasteltu hyvin, niin kylvös yleensä pärjää ilman kastelua siihen itämiseen saakka, mutta jos kastelet, niin se kannattaa tehdä sumuttamalla, jottei siemenet lähde veden mukana liikkeelle. Purkin päälle voi laittaa itämiseen saakka myös kelmua, jolloin kosteus ei haihdu. Kauranoras itää noin 3-4 päivässä ja kasvaa siitä aika vauhdilla. Älä unohda kastella, niinkuin meikäläinen usein tekee x)

elokuun mittapäivitys sekä muuta laihdutuspohdintaa

Oho, oho! Oon näemmä unohtanut päivittää heinäkuun mittapäivityksen kokonaan. No, toisaalta mitään positiivista päivitettävää ei olis ollutkaan, mutta oli kuitenkin tarkoitus kirjata muutos ylös.
Kesällä otin laihdutuksen kannalta vähän liiankin rennosti. Söin epäsäännöllisesti ja monesti epäterveellisesti, ja kaikenlainen liikunta oli tosi minimissä. Kesällä tulikin kiloja lisää, mutta tiedostin suurimman osan olevan vaan turvotusta ja nesteitä, sillä paino saattoi kahden päivän sisällä heilahdella neljäkin kiloa.
Pari kertaa yritin palata ruotuun, mutta johonkin se aina kosahti hetken päästä.

Erään perjantain aamupala jättivadelmilla

Mustikkapiirakkaa ja jädeä


Kesäloman loppuminen ja sitä kautta syömisten säännöllistyminen toi tuloksia siitäkin huolimatta, että vedin edelleen pitsaa, lasagnea ym. Ensimmäisellä kouluviikolla oli vihdoin varaa ostaa terveellisempää ruokaa, ja parhaani mukaan yritänkin nyt noudattaa ruokavaliota karppauksen ja superdieetin välimaastosta, enkä karppauksen suhteen edes yritä mennä alakarppauksen puolelle. Koitan syödä mahdollisimman "tavallista" ruokaa ja ajatella maalaisjärjellä, mutta kuitenkin jättää hiilareita suht reippaasti pois (varmaan sitten hyväkarppityyliin, jossa keskimäärin päivittäiset hiilarit 70-100g). Tässä jotain kulmakiviä:

• Ei kevyttuotteita. Vain täysrasvaista lihaa, juustoa ja maitotuotteita. Maito voi olla rasvatonta, sillä en tykkää juoda rasvaisempia maitoja puhtaasti maun takia.
• Pasta, riisi, peruna, leipä, puuro ja mysli sallittuja jos tekee mieli, mutta kohtuudella.
• Paljon kasviksia, ja koitetaan pitää enemmän täysin kasvisruokapäiviä.
• Kermat, voi, juustot ja kastikkeet sallittuja ruuanlaitossa, kunhan muistaa käyttää kohtuudella.
• Säännöllinen ruokailu: aamiainen, lounas, mahdollisesti pieni välipala (joku hedelmä, proteiinipatukka tms), päivällinen sekä kevyt iltapala.
• Annoskoot SD:n mukaisesti. 
• Runsas vedenjuonti, vesipullo kulkee kaikkialla mukana.
• Mahdolliset leipomukset fiiliksen mukaan karppina tai normina.
• Liikunta: BodyJam, Zumba, BodyPump, BodyBalance, kuntosali, vesijuoksu, jooga, lenkkeily, spinning - fiiliksen mukaan pyritään vähintään kolmeen kertaan viikossa.
• Viikottainen punnituspäivä torstaisin, ei päivittäistä hyppelyä vaa'alla!
• Aloitetaan tällä, ja jos tuntuu siltä, niin ajattelin testata 5:2 -dieettiä, josta olen kuullut vain positiivisia juttuja.


1. kuukausi SD:n jälkeen: -1,4 kg
2. kuukausi SD:n jälkeen : +3 kg (arvio)
3. kuukausi SD:n jälkeen: -4,9 kg
Yhteensä SD:n alusta: -9,1 kg, -23 cm


Punajuuri-aurapaistosta ja ahvenfileitä

Maksapihvejä ja kukkakaalimuusia

Kukkakaalitortilla


Seuraava välitavoite siintää alle kilon päässä, kun -10 kg tältä vuodelta menee rikki ja uusi kymmenluku alkaa. Silloin voin ostaa itselleni uuden kameran :)
Yritän tässä nyt ihan tosissani taas ympätä liikunnan tähän opintojeni lomaan parhaani mukaan. Pidän siitä, että mulla on paljon vaihtoehtoja liikkumisen suhteen, sillä kyllästyn tosi helposti. Siksi koitin taas tehdä pientä kartoitusta, minkälaista liikuntaa voin harrastaa minäkin päivänä, nyt kun lähisalini syyslukkari on jo voimassa.

MA: kuntosali + vesijuoksu / lattarit / spinning
TI: bodypump / kuntosali + vesijuoksu / lenkki
KE: bodybalance + bodyjam + kuntosali
TO: astangajooga
PE: bodypump / spinning +/ kuntosali  + vesijuoksu
LA: pilates + bodyjam +/ bodypump / kuntosali + vesijuoksu / lenkki
SU: zumba + bodybalance

Tykkään käydä kuntosalilla jonkun muun liikunnan yhteydessä, kun kerran kätevästi pääsee. Meillä uimahallin kuntosalikin kuuluu kertakäynnin hintaan, joten se kannattaa hyödyntää. Samoin kehon ja mielen tunnit menevät jonkun reippaamman jumpan yhteydessä. Jooga tosin on niin oma maailmansa, että sen kanssa samalle päivälle en laita mitään muuta. Minkä tahansa voi aina korvata jonkinlaisella ulkoliikunnalla jos tekee mieli, enkä pistä mitään tavoitetta, että 6*vko pitäisi liikkua. Meillä on niin vaihtelevia työ- ja kouluviikkoja, että välillä jaksaa helposti liikkua päivittäin, ja välillä on niin rättiväsynyt ettei oikeasti kykene, eli pidän vapaapäiviä kun siltä tuntuu, mutta yritän silti parhaani mukaan olla laiskottelematta ;) Tänä syksynä meillä on enimmäkseen koulua, mikä tarkoittaa paljon perjantaivapaita, ja lisäksi syksyyn mahtuu kaksi etäviikkoakin syysloman lisäksi, joten luulisi että silloin ainakin jaksaisi. Lauantain kaikki jumpat ajoittuvat aika aikaiseen aamuun, joten jos niille ei jaksa herätä, niin se vaihtuu myöhemmin joko ulkoliikuntaan tai uimahalliin. Työperjantaisin taas en ehdi minnekään jumppaan, joten ne korvautuvat myös. Käytännössä ainut, mistä mun täytyy pitää kiinni, on torstaiset joogatunnit, sillä kyseessä on erillinen kurssi, jolle sitoudutaan koko lukukaudeksi.

Tuorejuustotäytteisiä broilerirullia, punajuuri-aurapaistosta ja kukkakaaliriisiä (raastettua kukkista, joka on paistettu ja maustettu pannulla)

Omppupomppu


Esimerkiksi viime viikon liikunnat näyttivät tältä:
MA: kuntosali 40min + vesijuoksu 45min + uinti 45min
TI: bodypump 1h
KE: bodybalance 1h + bodyjam 1h
TO: lepo
PE: astangajoogan alkeiskurssi 2h
LA: astangajoogan alkeiskurssi 2h
SU: astangajoogan alkeiskurssi 2h + meditaatio 30min

Suunnitelmat ensi viikolle, jolloin mulla on työssäoppimisviikko:
MA: lattarit 1h
TI: bodypump 1h
KE: kuntosali 1h + bodyjam 1h
TO: astangajooga 1h
PE: lepo TAI kuntosali 40min + vesijuoksu 1h
LA: lepo TAI kevyt lenkki 1h 30min
SU: zumba 1h + bodybalance 1h


Mittapäivityksestä meinasi ensin tulla tosi lohduton kamalan turvotuksen takia (aloitin tauon jälkeen liikkumisen vähän turhan rajusti, ja se keräsi huippumäärän nesteitä lihaksiin), mutta kolmen päivän intensiivinen joogakurssi sai nesteet liikkeelle oikein kunnolla, ja tulokset olivatkin tosi hyviä :) Kuntoilusta johtuva nesteiden kertyminen on mulle ihan tuttua huttua, ja tiedostankin kyllä jollain tasolla, että mun kannattaisi harrastaa rauhallisempaa liikuntaa enemmän matalilla sykkeillä, jotta nesteet kiertää ja paino putoaa, mutta en vaan osaa. Mulla pitää olla menoa ja meininkiä. En ole esim. aikoihin tehnyt rauhallista kävelylenkkiä, jolloin en juoksisi tippaakaan, ja vaan nauttisin maisemista. Pitäisi ehkä opetella uudestaan...


Nokkos-pinaattilettuja, kukkakaalimuusia ja tonnikalakastiketta + raejuustoa, kananmuna, kurkkua ja tomaattia




Kuvituskuvina tällä kertaa toimi loppukuun ateriat :) Kokeilin monia sellaisia reseptejä, joita en aiemmin ole kokeillut, joten linkitin reseptit kuvateksteihin. Oli kyllä yhtä makujen juhlaa, toinen toistaan parempia ruokia! Suosikit oli varmaan kuitenkin kukkistortillat ja nokkosletut + tonnikalamöhnä x)

Kovasti tsemppiä kaikille muillekin laihduttajille! :)
Millaisella kaavalla te muut jatkatte?