torstai 28. helmikuuta 2013

parvekkeen värejä

Sain tänään kotiovelle tikapuuhyllykön, jonka maanantaina tilasin NetAnttilasta. Melko nopeaa toimintaa etten sanoisi! Tikapuut oli helppo koota, ja äkkiäkös olin parvekkeella riehumassa, jotta saan sen paikalleen. Ihanaa kun tikkaat ovat tuolla jo, nyt voin paremmin suunnitella parvekkeen vielä loppuun :) Nyt pitäisi vaan saada loputkin sisustuselementit (eli krääsä) paikoilleen, ylimääräiset heivattua varastoon, ja kukat kippoihinsa. Heitin myös muutaman väreihin sopivan kissanlelun jo paikoilleen :D

Nuno oli ensimmäisenä partsilla kyttäämässä

Vahdinvaihto 20 sekunnissa

Ihana Wubba-lelu ilmestyi myös partsille.
 
Ihana Wubba vol. 2. Söpö kukkatyyny on joskus teinivuosina ostettu Daysta Helsingistä.



Ja sitten täysin aiheeseen liittymätön juttu. Oon kesästä saakka yrittänyt myydä FB-kirppiksillä ja ihan livekirppiksellä mun yhtä oranssia, ikivanhaa juhlatoppia, ja äsken se muhun iski tässä kaikessa väripakkomielteisyydessä, että enhän mä sitä halua myydä, vaan pidän edelleenkin itselläni. Se on mukavan värinen ja täysin sopiva mulle. Ois varmaan harmittanut jos oisin sen ehtinyt myydä :)


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

epäsynkiö

Joo, olen kyllä edelleen vaatteidenostolakossa, se vaan hieman keskeytyi pikku hetkeksi :D Elloksella oli nimittäin -50% jo alennetuista hinnoista -tarjous, jota en vaan kertakaikkiaan voinut olla hyödyntämättä. Tokihan tilaukseen eksyi myös muutama normaalihintainen vaate, mutta noh... Tulipahan kertarysäyksellä kaappiin kaikkea tarpeellista :) Ja värikästä! Onko se sitten kevät vai mikä, mutta tunnun olevan ihastunut vaatetuksessakin sellaisiin väreihin, joita en vielä vuosi sitten voinut ajatellakaan päälläni. Olen jopa huutamassa erästä kirkkaan sinistä paitaa, siis sinistä, jota olen kautta aikain vihannut suunnattomasti. No, kyseistä paitaa on ilmeisesti saatavilla ainoastaan keltaisena ja sinisenä, eli molempi pahempi kenties, mutta sellainen on pakko saada.

Mutta tällaisia ostin!

For real? Yes, for real! Mintunvihreät capripöksyt kesäksi :)
Harmaa paita on Seppälästä.

Musta hame hieman nahannäköistä denimiä.

Viininpunainen vakosamettihame. Tilasin tämän myös mustana.

Musta, kevyt kesähame

Joko silmiä särkee? :D Turkoosi neuletakki.
Pinkki paita on vanhempi ostos eBaysta.

Vihreä pooloneule (vihaan myös pooloja, joten mitä ihmettä??)

Viime aikoina on tosiaan jopa vaateostokset olleet niin värikkäänlaatuisia, että kohta pukkaa identiteettikriisiä tälle synkiölle. Ennen sitä oli mustan lisäksi vain punainen ja liila... No, ei vaan saa pitää liian pitkää taukoa synkeilystä x)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

nylon beat -fanius silloin ja nyt


Multa toivottiin taannoin postausta nykyisestä suhtautumisestani muinaisiin musiikki-idoleihini, jos sen nyt näin voi ilmaista :) Ainoa fanituksen kohde, mitä mulla koskaan on ollut, on Nylon Beat, mikäli joku sitä ei tiennyt. Toki sen jälkeen olen tykästynyt paljon muihinkin bändeihin ja tyystin erilaisiin, mutta mun Nylon Beat -fanitus oli melkein samanlaista kuin joillakin oli aikoinaan Spice Girls -fanitus x) Aloitetaanpa alusta.

Vuonna 1996 meikäläinen oli n. 11-vuotias siihen aikaan kun Nylon Beatilta, duo Jonna Kososelta ja Erin Koivistolta ilmestyi debyyttilevynsä "Nylon Beat". Sain kyseisen levyn kasettina ja kuuntelinkin sitä ahkerasti. Kesällä 1997 ilmestyi duon toinen levy "Satasen Laina", ja se jollain tavalla räjäytti pankin. Kuuntelin tuona kesänä Nylon Beatia lähes taukoamatta, ja huomasin alkaneeni keräämään duosta mm. lehtijuttuja. Tämä oli muutenkin tietynlaista siirtymäaikaa mun elämässäni, kun olin menossa yläasteelle.
Alkuvuonna 1998 media uutisoi jatkuvasti Nylon Beatin tulevasta englanninkielisestä levystä "Nylon Moonista", maailmanvalloituksesta sekä Euroviisukarsintaan osallistumisesta, ja silloin aloin myös nauhottamaan videoille telkkarista tulleita ohjelmia, joissa Nylon Beat vieraili. Monta vuotta oli lähestulkoon maailmanloppu jos joku töllö- tai radio-ohjelma meni sivu suun, ja monesti käytiin kavereiden kanssa dyykkaamassa lehtiroskiksia siltä varalta, että löytyisi juttuja Nylon Beatista. Ja monesti niitä löytyikin, sillä vuosituhannen vaihteen aikoihin Nyloneilta ei yksinkertaisesti voinut välttyä, ja juorulehdissä oli Jonnaa ja Eriniä edustamassa jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä. Kaikista näistä oltiin tietysti haltioissamme :) Tietysti meillä oli myös "oma" Nylon Beat, ja esiinnyttiin kaikille jotka vähääkään jaksoivat kuunnella - tai vaikka eivät olisi kuunnelleetkaan. Vuoden '98 alussa liityin myös Nylon Beat fan clubiin, jonka kautta sai ostettua jos jonkinlaista fanikrääsää, ja lisäksi klubin kautta sai neljä kertaa vuodessa ilmestyneen Nylonisti-lehden. Elokuussa '98 näin vihdoinkin Nylonit ensimmäistä kertaa livenä, kun duo tuli Lohjalle keikalle. Olin niiiiiin haltioissani, ja Jonna ja Erin oli niiiiiiin kauniita! :)



Nylon Moon ei oikein ottanut tuulta allensa, ja Nylonit saivat taustallensa bändin vuoden 1998 lopussa. Jonna ja Erin uusine bändeineen osallistui Jyrki Hit Challenge -kilpailuun biisillä "Viimeinen", jonka aivan varmasti kaikki muistavat. Talvella 1999 ilmestyi uusi kokopitkä albumi "Valehtelija" oikeiden soittajien ryydittämänä. Nylon Beatiin olivat liittyneet nimekkäät muusikot: rumpali Anssi Nykänen, basisti Harri Rantanen sekä kitaristit Vesa Anttila ja Marzi Nyman. Mulle itselleni koko bändiasialla ei tuolloin ollut mitään merkitystä, olisin mieluusti kuunnellut Nylon Beatia joka tapauksessa. Viimeinen-biisi kulutettiin melko nopeasti radioissa puhki, ja kyllästyinkin siihen tosi nopeasti. Muistan ajatelleeni tv-keikkoja nauhoittaessani, että "ei helvetti, ei taas Viimeistä" x) Mutta Valehtelija-levy oli hyvä, ja toi Jonnan ja Erinin uraan kaipaamaansa muutosta, mutta itse en kokenut muutosta hirveän radikaaliksi, varsinkin kun en noihin aikoihin käynyt keikoillakaan. Keväällä '99 Nylon Beat sai ihan oman tv-ohjelmansa, nuorten kisailuohjelman Riiviöt '99. Duo sai myös vihdoin tunnustusta, ja kahmaisi Vuoden yhtye Emma-pystin.

Seuraava albumi "Demo" ilmestyi kesällä 2000, ja se sisälsi ensimmäiset Jonnan ja Erinin soolobiisit (Jonna: "Haloo avaruus" & Erin: "Sairaanfuckingkipeenraastavaa"). Soolobiisit toivat jälleen uutta tuulahdusta levyyn, joka muuten noudatti melko totuttua kaavaa, ja kun bändiinkin oli ehditty jo tottua. Demoa edeltäneenä keväänä Nylon Beat pyrki toistamiseen Euroviisuihin biisillä "Viha ja rakkaus", joka löytyy myös levyltä. Meikäläisen fanitus jatkui samanmoisena kuin ennenkin, tv- ja radio-ohjelmia nauhotellen, lehtileikkeitä keräillen... viikottain tuli jossakin marketissa selailtua kaikki aikakauslehdet lehtijuttujen varalta :) Kyllä siinä aina tovi jos toinenkin vierähti...
Bändissä kitaristi Marzi Nyman vaihtui Varre Vartiaiseen.


Syksyllä 2001 ilmestyi seuraava albumi "Extreme", Jonna ja Erin kutsuttiin Linnan juhliin ym. Extremellä mukana oli toiset soolobiisit (Jonna: "Shut up" & Erin: "Multa tulta saa"), ja tytöillä oli pieni rooli kotimaisessa elokuvassa Ken tulta pyytää. Kesällä 2002 ilmestyi bändin toinen englanninkielinen levy "Last in Line", joka tuttuun tapaan sisälsi vanhoja biisejä englanniksi. Tällä kertaa mukana oli myös bändi, joten esim. "Teflon love" eli "Eternal love" sai aivan uusia piirteitä :) Toki jo vuonna '99 monien vanhojen biisien uudelleensovitukset olivat livevetojen melkeinpä parasta antia, juurikin Teflon love ja "Naparengas", ja lisäksi muistan eräällä laivakeikalla vuonna '99 kuulleeni bändiversion Euroviisubiisi "Umm ma ma":sta, joka kuulosti jo lähes doomahtavalta death metalilta :D Harmittaa, ettei kukaan muu muista tuollaista, eikä versiota löydy mistään.
Extremen aikaan internetissä alkoi olla Nylon Beat -kuhinaa myös. Tätä ennen oli ainoastaan Mediamusiikin Nylon Beat -sivut, jotka olivat aina todella jäljessä päivitystensä kanssa, mutta nyt fanit olivat alkaneet tehdä omia NB-sivujaan. Eräässä näistä syntyi keskustelua vieraskirjassa, ja oli mahtavaa kun fanit kävivät infoamassa muita vieraskirjan kautta, missä lehdessä milloinkin oli juttu, ja milloin kannattaa parkkeerata tv:n ääreen.

Pikkuhiljaa NylonBeat.orgiin kyhättiin pystyyn keskustelufoorumi, missä keskustelu olikin todella vilkasta vuoden 2003 aikana. Aktiivisia käyttäjiä oli paljon, ja myös bändin jäseniä oli paikalla vastaamassa fanien kysymyksiin. Itse toimin foorumilla moderaattorina nickillä murre.
Foorumi ja paikan livechatti oli lähes koko elämäni tuolloin 2003, ja taisin viettää melkein kaiken vapaa-aikani siellä :D Monista foorumilaisista tuli kavereitani, ja ovat sitä vielä tänäkin päivänä. Pidettiin tuona vuonna myös useampi miitti, ja pääsin täysi-ikäistyttyäni suht monelle keikallekin. Foorumin kautta sain myös parilta tyypiltä sellaisia tv-nauhoituksia jotka multa puuttuivat, ja tietysti he saivat mun videoilta kopioida niitä, jotka heiltä puuttuivat. Sain myös ensimmäisten Nylonisti-lehtien kopioita. Fanityttö so happy :D
Itsekin pistin pystyyn Nylon Beat -fanisivut, jotka keskittyivät ennemminkin tosifaneille tärkeään nippelitietoon kuin suurpiirteisiin faktoihin. Psykedeliaa-sivut olivat pitkään aktiiviset, ja jätin ne nettiin ikäänkuin muistoksi, mutta poistin ne netistä kokonaan pari vuotta sitten. Kokosin sivuille mm. massiivisen kuvagallerian lehtileikkeistäni, ja faneille tuli väsättyä jos jonkinlaista pientä kivaa.
Bändissä kitaristi Varre Vartiainen vaihtui Tuomas "Töyhtö" Wäinölään ja mukaan tuli kosketinsoittaja Okke Komulainen.

Lehtikuvakollaasi


Kesän korvilla 2003 ilmestyi uusi levy, "12 Apinaa", joka sisälsi soolobiisien sijaan ensimmäiset Jonnan ja Erinin itse sanoittamansa kappaleet (Jonna: "Ennen aurinkoa karkaat" & "Astu mun tarinaan", Erin: "Prinssi" & "Nopee"). Hieman levyn ilmestymisen jälkeen kävi ilmi, että Nylon Beat jää määrittelemättömän pituiselle tauolle, ja kesän kuluessa varmistui, että Nylon Beat tosiaankin lopettaa toimintansa eikä jää vain tauolle. Tietysti moni fani oli surun murtama, ja itsekin taisin hieman itkeä tirauttaa ja miettiä, että mitä nyt. Niin monta vuotta oli kuitenkin bändi ollut niin iso osa elämääni.
Loppuvuosi meni kuin mikä tahansa muukin vuosi, syksyllä Jonna ja Erin olivat mukana Blaa blaa blaa -revyyssä, ja joulukuussa alkoi bändin jäähyväiskiertue. Itsekin onneksi pääsin useammalle kiertueen keikalle.
Koko vuosi 2003 ja meikäläisen Nylon Beat -fanius huipentui vuodenvaihteeseen, jolloin NB soitti kaksi jäähyväiskeikkaa Helsingin Maestrossa. Aikaisempi keikka oli ikärajaton ja myöhempi K-18, ja itse olin mukana molemmilla. Keikkojen yhteyteen järjestettiin myös NB.org -foorumin miitti, ja kaikesta haikeudestaan ja surullisuudestaan huolimatta kyseinen ilta oli yksi elämäni parhaimpia ja ikimuistoisempia. Ikärajattoman keikan jälkeen otettiin porukalla yhteiskuva Jonnan ja Erinin kanssa, ja iltakeikalle jäävät saivat backstage-passit tytöiltä. Itsekin siis viimeisen keikan jälkeen hilluin melkoisessa humalassa bäkkärillä pyydystäen nimmareita vaikka keneltä :) Ja yhteiskuvatkin saatiin.

Maestron bäkkärillä


Tuon vuodenvaihteen jälkeen oli takki aika tyhjä. Nylon Beatia ei enää ollut, mutta elämä jatkui, ja mielenkiinnolla sitä rupesi odottelemaan mitä elämä tuo tullessaan Jonnalle ja Erinille. Jonna jatkoi aika pian NB:n lopettamisen jälkeen uuden rock-bändinsä Jonna's Problemin kanssa, heiltä ilmestyi levy, ja kävivät levyn ilmestymisen jälkeen aika ahkerasti myös keikoilla, joista minäkin kävin muutamalla. Jonna teki myös paljon revyitä ja musikaaleja. Erin taas piti pidempää mietintätaukoa, muutti vuodeksi Irlantiin, opiskeli musiikkia, meni vaatekauppaan töihin jne. NB.orgin foorumin kautta sain tietää myös, että Erin ja Vesa myyvät omaisuuttaan pois Hietsun kirppiksellä, ja fanityttönä tietty menin paikalle ja ostin useampiakin Erinin vaatteita. Sellaisia, joita muistan joistakin tietyistä kuvista. Eihän niistä mitkään mennyt mun päälleni edes silloin, mutta onhan se jollain tapaa siistiä omistaa idolinsa vaatteita, kuten vaikkapa tuosta promokuvasta (oik.) tutut keltaiset housut :D Kysyin silloin Eriniltä, että eikö ole vaikeaa luopua kaikista niistä vaatteista, ja vakuutin että pääsevät hyvään kotiin (kun enhän mä niitä voi edes käyttää :D).

Vuonna 2007 Nylon Beat teki kahden keikan comebackin Toton lämppärinä, Oulussa ja Tampereella. Itse pääsin mukaan Tampereen keikalle, ja siinä yhteydessä pidettiin jälleen NB.org -miitti. Vitsi miten hienolta tuntui odotella Nylon-keikkaa kaikkien niiden yhtä hullujen fanien kanssa ♥ Fiilis oli "kuin aina ennenkin". Keikka oli maailman mahtavin, kuten seurakin, enkä yllätyksekseni edes itkenyt. Itku tuli vasta Toton aikana, kun Jonna ja Erin tuli niiden kanssa vetämään "Hold the Linen" :) Comeback-keikoille oli valmistettu myös täysin uusia fanikamoja, kuten hupparia ja kangaskassia.

Ratinassa 2007


Nylon Beatin lopettamisesta on nyt kulunut jo lähemmäs 10 vuotta, mikä tuntuu ihan järjettömältä. Nylon Beat, ja Jonna ja Erin erikseen ovat silti läsnä mun jokapäiväisessä elämässäni, ja tuntuu hienolta, että voin nykyisin mennä jommankumman keikalle, moikata tyttöjä ja jutustella niitä näitä :) En väitä olevani heidän kanssa kaveri, mutta mun suhteeni Jonnaan ja Eriniin on nykyisin täysin erilainen kuin fanityttö ja idolit. Enemmän kaverillinen, sanotaanko. Olen Jonnasta ja Erinistä aivan sairaan ylpeä, ja käyn edelleen mahdollisuuksien mukaan katsomassa heitä livenä. Ja aivan varmasti katson tv-ohjelmat kummankin kera, tallennan ne digiboksille ja tippa linssissä pakahdun ylpeydestä kotisohvalla :) Ja ostelen niitä lehtiäkin lehtijuttujen takia, mutta vain jos satun huomaamaan jommankumman kuvan etukannessa.
Mun oma musiikkimakuni muuttui paljon rankempaan suuntaan NB:n lopetettua, enkä mä ole enää aikoihin kuunnnellut Nyloneita aktiivisesti. Nylon Beatin julisteita ei ole seiniltä löytynyt enää vuosiin, mutta kyllä mä silloin tällöin olen pitänyt Nylon Beat -päiviä kuunnellen vanhoja levyjä, hypistellen fanikrääsää, katsoen videoita ja lueskellen vanhoja lehtijuttuja. Ja ehkä vähän itkeskellen x) Erityisesti niitä vanhoja tv-nauhotuksia olisi ihana katsella useamminkin, mutta tällä hetkellä tilanne on se, etten uskalla pyörittää noita VHS:iä, ja ne täytyisi kaikki saada poltettua DVD:lle ennen kuin uskallan niitä katsoa. Sitä ennen lohtua antaa Youtube. Tällä hetkellä kaikki mun lehtileikkeet ovat äidin luona, mutta suunnittelin kyllä ottavani ne joku kerta kotiin mukaan. Kyllä kai mä ne johonkin saisin mahtumaan... x)

Ihan supersöpö video ihan NB:n alkuajoilta, sieltä mistä duo ponkaisi kuuluisuuteen: MTV:n Kiitorata-ohjemasta.



Moni kysyi jo aikoinaan miksi Nylon Beat on musta niin hyvä, miksi fanitan sitä. En silloinkaan oikein osannut antaa suoraa vastausta, mutta NB oli kaikessa tavallisuudessaan, höpsöydessään, nasaaliudessaan ja lapsellisuudessaan todella ihana, taitava, inspiroiva ja kannustava. Jonna ja Erin olivat aina tosi taviksen oloisia ja helposti lähestyttäviä, mutta kuitenkin jollain jännällä tavalla erikoisia. Ja lisäksi musiikki oli tietysti hyvää, vaikka kuinka olikin Risto Asikaisen käsialaa :D Vaikea noita fanituksen syitä on edelleenkään eritellä, se vaan oli niin. Joku joskus sanoi, että jos ei pidä Nylon Beatista, ei omaa huumorintajua. Ja jostain syystä moni metallisti piti Nylon Beatista! Ehkä se johtui sitten tyttöjen rock-asenteesta? Tai taitavista muusikoista? Bändin myötähän Nylon Beatista tuli hyvinkin katu-uskottava ja rock. Bändi joka tapauksessa jakoi aina mielipiteet hyvinkin kahtia, mutta kaikki mua vähänkään tuntevat kyllä yleensä tiesivät, ja tietävät edelleenkin mun fanittavan Nylon Beatia, ja olevan ylpeä faniudestani. Sain aikoinaan kuulla tosi paljon haukkuja siitä, kuinka voin kuunnella moista paskaa, ja vaikka en välittänytkään siitä mitä muut olivat mieltä, niin ainakin opin sen, kuinka se silti saattaa tuntua toisesta pahalta. Sen takia en ikinä kenellekään sano, että hänen kuuntelemansa musiikki on mun mielestä ihan hirveätä paskaa (vaikka olisikin, vaikkakaan kovinkaan moni ei onnistu mun mielestä olemaan hirveätä paskaa). Vain pari kertaa olen tällaiseen sortunut Lauri Tähkän ollessa kyseessä :D
Nylon Beat vaan jotenkin kasvoi muhun, enkä mä siitä eroon pääse varmaan koskaan. Enkä haluaiskaan :)

Seuraavaksi varmaan kuuluu kysyä, että mikä sitten on Nylon Beatin paras biisi. Maailman vaikein kysymys, mutta jos yksi pitäisi sanoa, niin sanoisin "Nukutaan". Se on mulle kaikkein tunnepitoisin, eikä vähiten sen takia, että se löytyy viimeiseltä levyltä, ja siltä vuodelta, johon mun koko NB-fanius jollain tapaa kulminoitui. Muita suosikkeja on Teflon love, Naparengas ja Kreisi oon ehdottomasti bändiversiona, Viha ja rakkaus, Syntinen, Vaihdan, Extreme, Ainut jonka sain, Patteri, Huume, Jos (alkuperäisenä), Kevytlinja, Lääke ikävään, Poison, Boy in the Back Row, Diving Deep, Princess... No, biisisuosikit vaihtuvat melkeinpä lennosta oman fiiliksen mukaan, mutta pääasiassa oon superkyllästynyt kaikkiin radiossa puhkikulutettuihin hittibiiseihin, ja tykkään enemmän niistä öö... ei-niin-kulutetuista :)



Mitä sitten olen mieltä Jonnan ja Erinin soolotuotannosta? No ensinnäkin, olin aika innoissani Jonna's Problemista, joka oli rehellistä rockia, ja olin hieman pettynyt kun Jonna ei halunnut enää rockia tehdä, vaan vaihtoi sen poppiin soololevyllään "Katso mua". Tuo levy on silti mun mielestä hyvä, siellä on tarttuvia biisejä ja rock-vivahdettakin, mutta silti kaikkein parasta Jonnaa on ollut Jonna's Problemin lisäksi yhteistyö Warmenin kanssa, sillä kaikki Warmenin biisit, joissa Jonna on ollut mukana, on olleet ihan täyttä rautaa! Sellaista meininkiä soisin enemmänkin. Kaikista Jonnan tekemistä musikaaleista ja erilaisista projekteista suurin osa jo varmaan tietää Jonnan osaavan laulaa tosi puhtaasti ja kauniisti, mutta musiikkina toivoisin Jonnalta enemmän raskaampia sävyjä. Onneksi on taas jotakin yhteistyön hedelmää luvassa Warmenin kanssa... ;) Ja tuo musiikkiteatterijuttu sopii myös Jonnalle tosi hyvin, eli niitä kanssa lisää, kiitos :) Tuleepahan meikäläisenkin käytyä teatterissa Jonnan ansiosta :D



Eriniltä odotin kauhunsekaisin tuntein jotain todella kantrimusaa, mutta "Hunningolla"-levy yllätti tosi positiivisesti. Ei ehkä ihan mun ominta aluetta musiikillisesti, mutta sopii Erinille kuin nenä päähän, ja Erinin herkkyys tulee ihanasti esille. Ja kaikki varmasti voi myös Erinin kohdalla sanoa hänen kehittyneen NB-ajoista ihan valtavasti laulajana ja muusikkona.



Molempien naisten soololevyt soivat täällä kyllä ihan tasaisin väliajoin :)


Meikäläisestä oli muutama vuosi sitten juttu Hesarissa, tai mua haluttiin haastatella faniutta käsittelevään juttuun, johon oli haastateltu paljon muitakin tyyppejä. Mut löydettiin silloin niiden mun Psykedeliaa-fanisivujen kautta. En halunnut lähteä täältä Helsinkiin saakka muutaman kysymyksen takia, joten haastattelu hoidettiin sähköpostitse, ja tietysti toimittaja oli karsinut paljon sanomaani (kuten huomaa, niin mullahan riittää tästä aiheesta juttua vaikka kuinka paljon), mutta eniten ärsytti valokuvaaja, joka lopulta tuli meidän kotiin ottamaan musta ne juttua varten vaadittavat kuvat. Soittaessaan etukäteen valokuvaaja kysyi multa vähän mun faniudesta, ja facepalmasin ihan totaalisesti täällä, kun hän kysyi, että "no meikkaatko sä esimerkiksi samalla tavalla kuin Jonna ja Erin?", olin kuiteskin siinä vaiheessa jo 26v :D En tiedä oliko hänelle annettu musta mitään ennakkotietoja, mutta ei se sitten oikein uskonut kun koitin selittää, ettei mun fanitus nyt enää ole ihan sellaista :D Ja siitähän se vasta innostui kun kerroin omistavani fanikrääsää... Mulla oli hirveä homma lavastaa yksi nurkkaus meidän kämpästä kaikella fanikrääsällä, levyillä ja julisteilla, ja loppujen lopuksi julkaistussa kuvassa ei taida näkyä juuri mitään niistä, kun kuvaaja intoutui saamaan Nunon mukaan kuvaan, kun se siinä niin mannekiinina pyöri. Krääsällä lavastaminen oli mun mielestä muutenkin huono idea, kun tuo fanius ei muutenkaan näy mun jokapäiväisessä elämässä enää, vaan pilkistelee sieltä täältä, silloin tällöin. Sitä yritin tietysti haastattelussa saada esille, mutta ne oli päätetty jättää julkaisematta. Teksti oli muutenkin mielestäni huonosti kirjoitettu, aika töksähtelevästi. Mulla ei nyt "valitettavasti" ole lisätä kyseistä juttua tähän, taitaa lähin olla äidin luona...
Koko juttu oli lopulta niin haista vi**u -meininkiä, ja siitä jäi huono maku suuhun, että silloin päätin ottaa ne mun sivut pois netistä, ettei kukaan muu erehdy multa enää moisia kyselemään.

Fanius on ja pysyy, mutta on luonnollisesti muuttunut aikuisempaan suuntaan, eikä se välttämättä näy musta ulos päin, eikä sen tarvitsekaan. Paitsi silloin se näkyy, kun itkeskelen hysteerisesti keikoilla :D Tulee mieleen viime kevään Erinin keikka Oulaisissa.


Minkälaista fanikrääsää sitten omistan? No tässä vähän listaa:
- Kaikki Nylon Beatin albumit ja singlet, joistakin myös ulkomaiden versioita
- Jonna's Problemin, Jonna Geagean ja Erinin albumit, vain muutama sinkku
- Nylon Beat -kirjat ja DVD:t
- 9 NB paitaa, 1 Jonna's Problem -paita
- Sekalaista krääsää: kangaskassi, lippis, pikkureppu, promokortteja ja -julisteita, backstage-passi, Anna mulle- ja Nukutaan-alushousut, musikaalien käsiohjelmia
- n. 600 valokuvaa keikoilta
- Nylonisti-lehtiä
- n. 50 tuntia TV-nauhoituksia  ja 5 tuntia radionauhoituksia
- 7 kansiollista lehtileikkeitä ja erillisiä kuvia 2 x 40 sivun vihkoa, iso läjä julisteita
- Erinin vanhoja vaatteita
- Paljon muuta Nylon Beatin, Jonnan ja Erinin tuotantoa joko koneella tai CD-hyllyssä (erillisiä kappaleita, covereita, yhteistyöjuttuja jne), sekä muutama levy keikkataltiointeja
- Tietokoneella sekalaisia kuvia, videota ja audiota (netistä löytynyttä matskua) n. 4 GB verran
- Hopeinen Nylon Beat -kaulaketju (Tommi teetti), NB-rintanappeja (Mikolta), sekä itseteetetty NB-muki
- 10+ nimmaria


Nähdyt Nylon Beat -keikat:
- Lohja, Kesärock 16.8.1998
- M/S Viking Cinderella 26.12.1999
- Lohja, Tanhuhovi / Stage 15.3.2002
- Lahti, Sibeliustalo 10.4.2003
- Lohja, Club Gruuvi 26.7.2003
- Helsinki, Linnanmäki 16.8.2003
- Espoo, Tapiola Garden 19.9.2003
- Helsinki, Itäkeskus 3.12.2003
- Järvenpää, Yano 6.12.2003
- Lahti, Sibeliustalo - BlaaBlaaBlaa 15.12.2003
- Helsinki, Tavastia 18.12.2003
- Helsinki, Showravintola Maestro 31.12.2003
- Tampere, Ratinan Stadion 18.8.2007




Että sellaista :)
Onko muilla lukijoilla vastaavanlaisia pitkäaikaisia fanituksen kohteita? Millä tavalla teidän fanius on vuosien varrella muuttunut?

PS: Mediamusiikin viralliset NB-sivut ovat vielä pystyssä, käy tsekkaamassa jos kiinnostaapi :)
PPS: Harmi että mulla ei tälläkään hetkellä ole mahista siirtää omia tv-nauhotuksia videolta Youtubeen tms, siellä olisi niin paljon ihania helmiä tarjolla :) Tubessa on yllättävän vähän Nyloneiden esityksiä, höh.
PPPS: Piti ihan vaan aloittaa tämä kirjotus tänään, mutta en malttanutkaan jättää kesken :) Tuli ihan vahingossa vietettyä Nylon Beat -päivä, muistellen ja fiilistellen.

perjantai 22. helmikuuta 2013

pastellivärejä, iiks!

Jee, mulla alkoi talviloma! Kokonainen viikko ja pari päivää päälle vapaata :) Tämän ensimmäisen lomapäivän aion ottaa ihan vain löhöillen ja yöpaidassa haahuillen, mutta huomiseksi voisi jo jotain suunnitellakin, ja lomalla meinaan taas kuntoilla paljon. Ihanaa, kun ehtii jumppaan jo aamukymmeneltä :) Totesin viime kesänä, että aamupäivällä kuntoilu sopii mulle kaikkein parhaiten, siis tyhjällä vatsalla, korkeintaan parin kahvikupposen jälkeen. Sitä jostain syystä jaksaa paremmin. En osaisi heti herättyäni lähteä liikkumaan, mutta noi klo 10 jumpat on olleet ihan hyviä. Harmi vaan, ettei niille ehdi normaalisti. Tai en tiedä osaisinko muutenkaan tehdä jotain aamujumppaa ennen töihin lähtöä, mulla kun muutenkin aamujumitus kestää sen 1,5 tuntia, ja sen ajan varaan aina ennen töihin tai kouluun lähtöä pelkkään heräämisestä selviytymiseen.

Mitään oikeita lomasuunnitelmia mulla ei ole, rahatkin on kovin finaalissa sen viime viikonlopun shoppailureissun jäljiltä. Ehkä koitan keskittyä vaan kodin siistimiseen ja omaan ruokavalioon ja liikkumiseen. Ja ns. mitääntekemättömyyteen :) Nikkin kanssa voisin joku päivä käydä vähän ulkona, kun ovat luvanneet lämmintä keliä ja auringonpaistetta.

Shoppailusta puheenollen, ne Gina Tricotin värikkäät paidat jäivät sen verran pahasti kummittelemaan mun pieneen mieleeni, että oli pakko tilata jälkikäteen netin kautta pari paitaa. Ne on juuri sellaisia "riepuja", jotka eivät erityisemmin lämmitä, mutta sopivat hyvin kerrospukeutumiseen, ja niitä voi hyvin käyttää kesälläkin, kun ovat sen verran ohutta kangasta. Värit kyllä vaativat totuttelua meikäläisen päällä, mutta on noi aika ihania :)
Oon ollut nyt ihan hupsuna keväisiin pastelliväreihin, ekaa kertaa elämässäni tekisi melkeinpä mieli vaihtaa jotkut pastelliset kevätverhot! Hui! :D Täytyy varmaan keksiä jotakin vähemmän radikaalia...


Punainen paita on oikeasti sellainen hyvin kirkkaan persikan sävyinen, paikoitellen lähentelee jo neon-oranssia. Vihreä on aika vaalea limenvihreä.


Kokeilin alkuviikosta leipoa muffinsseja siitä ostamastani maapähkinävoista. Etsiskelin karppaus.infosta muitakin maapähkinävoi-reseptejä, mutta muffinssit kuulostivat parhaimmalta, ja itseasiassa oikein hyviä ne olivatkin. Sovelsin reseptiä hieman, mutta tässä alkuperäinen. Tulee varmasti tehtyä useamminkin.

Pähkinä-kookos-suklaahippumuffinit

100 g voita
100 g maapähkinävoita/tahnaa
3 kananmunaa
kuumennuksen kestävää makeutusainetta maun mukaan
1,5 tl leivinjauhetta
2 rkl kookosjauhoja
100 g murustettua tummaa suklaata (kaakaota väh. 70%)

Sulata voi ja sekoita maapähkinävoin kanssa. Sekoita kananmunat yksitellen joukkoon. Sekoita leivinjauhe kookosjauhoihin ja sotke sekaan. Lisää taikinaan makeutusta oman maun mukaan, itse käytin nestemäistä steviaa. Pilko suklaa hipuiksi ja lisää taikinaan. Paista muffinivuoissa 200-asteisessa uunissa n. 15 min. Mulla on tapana laittaa vuoat vielä muffinssipellin koloihin, ja itselläni on 12-paikkainen muffinssipelti, joten 12 kpl tuli tästä taikinasta.

Nämä muffinssit ovat ihan älyttömän rasvaisia (eli suojaa pöytäliinat sun muut), mutta koostumus on tosi ilmava ja kuohkea, ihan kuin tavallisessa muffinssissa :) Omaan kokeiluuni olisin voinut laittaa hiukan lisää makeutusta, sillä maapähkinävoi olikin aika suolaista, ja lisäksi olisin voinut laittaa enemmän suklaata. Muffinsseja pitäisi tehdä useamminkin, kun ne on niin ihanan helppoja valmistaa :)



Olin tässä pitkästä aikaa poniostoksilla, kun Huuto.netissä oli sopivasti myynnissä 3 kpl hyvän näköisiä Dance 'n Prance -poneja. Yhteen oli kuitenkin tehty parempi tarjous kuin mun, eikä siitä tullut ilmoitusta sähköpostiin, joten en voittanutkaan kuin kaksi huutoa. Tuo sivu suun mennyt poni rupesi harmittamaan niin kovasti, että kävin etsimässä sellaisen eBaysta :D Hinta oli kyllä korkeampi mitä normaalisti näistä keräilyponeista viitsisin maksaa, mutta se nyt oli sillä hetkellä pakko saada. Samalla huomasin, että multa puuttuisi tuosta Dance 'n Prance -sarjasta enää yksi poni, joten etsin sen viimeisenkin eBaysta. Ostin myös kaksi Baby-ponia (sekä yhden Sunshine-ponin), joten sain "samalla shoppailureissulla" kaksi ponisarjaa täyteen. Jee ;)

Ostetut, takarivi: Swinger, Player, D.J.
keskirivi: Sand Digger, Baby Cotton Candy, Tap Dancer
etualalla Baby Firefly

Dance 'n Prance Ponies takarivi: Twirler, Songster & Player
eturivi: Swinger, Tap Dancer & D.J.
Näistä ainoastaan Tap Dancerin ja Playerin tanssimekanismit eivät toimi. Songster on ainoa, joka mulla on ollut lapsesta saakka.

Baby Ponies year 3, vas: Baby Firefly & Baby Moondancer
kesk: Baby Cotton Candy & Baby Glory
oik: Baby Surprise & Baby Blossom
Näistä kaikki muut ovat olleet mulla lapsesta asti, paitsi nyt ostetut Baby Firefly ja Baby Cotton Candy.


Ajattelin seuraavaksi poneja ostaessani keskittyä sellaisiin, joiden sarja on mulla jo valmiiksi täyttymässä, eli jonka sarjasta puuttuu alle neljä ponia. Yksi näistä sarjoista on juuri tuo Sunshine Ponies, joista tuon Sand Diggerin jälkeen multa puuttuu enää kaksi ponia (Sea Flower & Shoreline). Edelleen nämä kaikki ponit menevät mulla takaisin pahvilaatikoihin odottelemaan parempaa huomista, mutta toivon, että vielä joskus saan nämä esillekin :)


Tähän koko kevätfiilistelyyn sopii varmaankin myös nämä työt mitä tällä viikolla tehtiin koulussa. Koko viikon aiheena oli korumaiset koristeet, piperrys ja askartelpaskartel, itse sain aikaiseksi mm. tämän "setin"; kaulakorun, rannekorun ja sormuksen, sekä pullonkoristeen.





Oli ihana eilen ajella kouluun, kun jo vartin yli 7 aamulla oli jo tosi valoisaa :) Ihan muutaman kerran katsoin auton kellosta, että oonko mä nyt myöhässä koulusta, kun näin valoisaa jo on. Mutta kovasti olinkin tota jo odottanut, en tykkää ajaa pimeällä.
Loman jälkeen sais mun puolesta jo olla pääsiäinen. Se viimeistään tuo mulle kevään, enkä nyt millään malttais käydä läpi tätä välivaihetta, kun joutuu vaan odottelemaan sitä kevään saapumista.

lauantai 16. helmikuuta 2013

shopashop

Pakko tulla heti esittelemään ostoksia, kun oon niistä niin fiiliksissä :)
Tänään tosiaan vihdoinkin pääsin Anyan kanssa ostoksille Turkuun, ja kiikarissa olikin lähinnä se Indiska, jonka nettisivuilta bongailin jo etukäteen kaikkea sairaan ihanaa meidän parvekkeelle. Sen lisäksi mulla oli oikeastaan vain Cybershop ja Ruohonjuuri, joissa halusin käydä, muut oli sitten ihan extraa.

Ensinnäkin tämän näköisenä olin liikenteessä:



Laitoin pitkästä aikaa klipsilisäkkeetkin päähän. Nyt ne sentään erottuu muiden hiusten joukosta, ennen kun se oli lähes se ja sama oliko niitä päässä vai ei, kun oma tukka oli ihan saman värinen.


Tottakai ensimmäisenä suunnistettiin sinne Indiskaan, ja haalin ostoskoriin tavaraa välittämättä siitä mitä ne maksaa (olin kuin lapsi karkkikaupassa), mutta pääosin kuiteskin pitäydyin siinä ostoslistassani. Tyynyjä ostin yhden sijaan kaksi (olisin ostanut paljon enemmänkin jollei ne olisi olleet sen verran hintavia), koska -20%, ja lisäksi jätin yhden säilytyskorin ostamatta, ja tilalle otin pari tuikkulyhtyä ja 4 kpl munakuppeja. Kassalla ollessani hain vielä muutaman kynttilän, jotta sain extraleiman korttiin. Noista munakupeista... en olisi välttämättä halunnut ostaa ihan samanlaisia mitä Hannella on, mutta oon jo vaikka kuinka kauan etsinyt kauniita munakuppeja, ja kaikki on jokapuolella olleet ihan hirveitä. Värikin on nyt sitten sama, koska ne roosat, keltaiset, vihreät ja siniset ei innostaneet ollenkaan.


Oon tosi innoissani noista väreistä, ja oon varma että partsista tulee vielä tosi nätti :) Muutama muu yksityskohta ja pari tyynyä on tulossa lisää, mutta tarkoitus on täyttää parveke kukilla eikä krääsällä.

Oon vaatteidenostolakossa, ja onneksi ei mitään pakko-saada -vaatekappaleita edes tullut vastaan. Sen sijaan tuon Indiskan lisäksi tuhlasin koruihin. Ruohonjuuresta ostin lopulta vain kookosöljyä ja -jauhoa sekä maapähkinävoita.

Kaulahuivi, nilkkaketju ja salamakorvikset Cybershopista, muut Ninjasta



Yllätin itseni ihastumalla turkoosiin ja vihreään väriin noiden sistuskamojen lisäksi myös vaatetuksessa ja asusteissa, ja hypistelin Gina Tricotissakin ensimmäisenä korallinpunaisia ja limenvihreitä paitoja! Kai niistä sitten innostuu jotenkin erilailla näin keväällä, noin ylipäänsä siis keväisistä väreistä. Oon kukkakaupallakin ollut ihan innoissani kun on ollut pinkkiä, limeä ja liilaa :D Vihreiden korvakorujen lisäksi ostin myös vihreät sukkahousut Seppälästä. Lindexistä löytyi yksi alusvaatesetti, eli aika kohtuullisia nuo vaateostokset :)

Pyörittiin siis koko päivä siinä Hansan kulmilla, ja käytiin syömässäkin siinä Red Hot Chilissä. Anya valitsi aurajuustoburgerin, mä otin jälleen broileria pippurikastikkeessa, ja alkupalaksi tietty jalapeno poppersit :) Mun ateriaan kuului myös perunat, jotka tulivat erillisellä lautasella, ja totesin, että olis vallan mainiosti riittänyt se broisku-kasvis-lautanen, kun en mä lopulta jaksanut kuin muutaman perunakuution syödä. Oli kyllä hyvää :)




En oo vuosiin viettänyt tällaista kunnon shoppailupäivää, ja nyt varmaan voikin taas olla vähän aikaa shoppailematta :D Ehkä. Mutta kivaa oli ja tili tyhjeni, eli onnistunut reissu x)

torstai 14. helmikuuta 2013

ystävänpäivää ja karvakorvia

Ystävänpäivä alkaa olla jo ehtoon puolella, mutta toivottelen silti mukavaa ystävänpäivää kaikille :)



Nämä tällaiset juhlapäivät ja "muistamispäivät" tulevat aina ihan liian nopeasti vaikka niitä tietääkin odottaa. Esim. viime viikolla keskusteltiin tulevista ystävänpäiväkukista työssäoppimispaikassani, mutta silti koko päivä tuli olevinaan niin yhtäkkiä, etten ehtinyt muistaa ystäviäni mitenkään. No, muistan kyllä ystäviäni muulloinkin kuin ystävänpäivänä, mutta olishan se nyt kiva ollut jotain saada aikaiseksi myös tänään.

Töissä on tullut tällä viikolla tehtyä paljon tulppaani- ja karkkikimppuja, sekä joitakin helpompia tilaustöitä.





Tänään ostin jotakin myös kotiin. Joululahjaksi saatu ardisia luovutti tällä viikolla, se kuivui kokoon ja varisti kaikki lehtensä, ja lisäksi päätin ihan itse luovuttaa syksyllä ostetun ihmepensaan kanssa, joka on pitkin talvea tiputtanut lehtiä, ja lopulta kuivatti ne viimeisetkin. Ja itseasiassa se vastikään ostettu muurikellokin kuivui ihan käppyräksi... Tänne jäi siis parin viherkasvin mentävä aukko, jotka piti saada täytetyksi. Uuden muurikellon taidan ostaa vasta paljon keväämmällä, jotta saan sen suoraan partsille, mutta tänään mukaan tarttui rönsylilja ja vaaleanpunainen tulilatva.


Rönskäri olikin aika valtava :D Se pääsi makkarin hyllylle vieden kaiken tilan.


Huomasin, että kissojen kuulumisia en oo päivittänyt taas pitkiin, pitkiin aikoihin. Mutta eipä noille karvavarpaille mitään erikoista kuulu. Kovasti nykyisin ihmettelevät kun raahaan joka viikko jonkun uuden rehun tänne, ja esim. flamingokukan yli on kävelty jo niin paljon, että harkitsen jo uuden ostamista.
Kuun vaihteessa olisi tarkoitus taas raahata koko kolmikko rokotuksille, joten pitääkin pikkuhiljaa aloittaa matolääkitysrumba. Periaatteessa meidän kissat ei varmastikaan koko rokotusta edes tarvitsisi, kun eivät käy ulkona, mutta oon aina joka vuosi näin alkuvuodesta toiveikas, että "kyllä me tänä vuonna taas valjastellaan paljon enemmän", ja siksi pidän rokotukset voimassa :D Eikä niistä nyt ainakaan vielä ole haittaakaan ollut, kun kissat ovat sen verran nuoria ja vetreitä. Viime keväänä Nunolle nousi rokotteesta kuume, ja sillä oli lihassärkyä, mutta seuraavana päivänä se oli jo ihan oma itsensä.





Haaveilen ostavani kisseille uuden kiipeilypuun (tai itseasiassa kaksi, koska haluaisin parvekkeelle hieman korkeamman, ja sellaisen, että halutessaan kaikki kolme mahtuvat samaan puuhun tiirailemaan pihalle), ja toivottavasti saisinkin ostettua tässä kevään aikana. Vanhat joutaa sitten kierrätykseen. Zooplussalla ei oikein tällä hetkellä ollut sellaista puuta minkä haluaisin tuonne partsille, muualla puut taas ovat sen verran kalliita ettei tee mieli katsellakaan. Olisin ostanut tähän sisälle tuollaisen samanlaisen punaisen kuin niillä nyt on, mutta sitä ei kuulemma valmisteta enää :( Tosi tylsää, kaikki kissapuut on vaan jotain beigejä (pahimmassa tapauksessa mustalla tassukuviolla), onneksi sentään joitakin harmaitakin löytyy. Mutta toi punainen ois ollut niin pirteä... Tuo nykyinen vaan on jo sen verran rikki ja kulunut, ettei siitä ole enää kissoille paljonkaan iloa.
Vitsi, kyllä on kisulitkin innoissaan taas kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistaa parvekkeelle :) Vielä kun tulisi sen verran lämpimämmät kelit, että ilkeis pitää tuota partsin ovea edes raollaan. Talvella ne ei ole montaakaan kertaa päässet parvekkeelle, kun mä en jaksa sitä edestakaisin ramppaamista ja vuorotellen sisään haluamista.

Lauantaina koittaa vihdoinkin shoppailupäivä Turussa, pitkän kaavan mukaan Anyan kanssa :) Ootan niin into piukeena etten meinaa housuissani pysyä! Siinä sitä on hyvä tapa viettää ystävänpäivää vähän jälkikäteen :) Tule jo lauantai!