lauantai 24. toukokuuta 2014

kevään viimeinen kouluviikko ja visiitti linnanraunioille

Pian helpottaa jo! Tai oikeastaan tämä viikko oli taas jo vähän helpompi, mutta kyllä silti väsytti joka päivä tosi kovasti. Että onneksi viimeinen viikko oli vähän iisimpi. Kuumakin on tällä viikolla ollut! Alkuviikosta sisällä oli vielä ihan hyvä olla vaikka ulkona pitelikin hellettä, mutta kun sitä jatkui monta päivää, niin nyt on taas jo sisälläkin vähän tukala olla. Mutta en silti valita - vielä :) On kivaa kun on vihdoin kesä!

Koulussa oli siis ns. kertausviikko, kun sai kerrata niitä sidontatöitä mitä halusi. Itse tein uuden tilakoristeen niistä kukista mitä koululla oli, ja ihan hyvin onnistui. Tavallinenhan se toki oli, mutta nyt siinä sentään oli jotain järkeä :P Tein lisäksi kaulakorun (tehtävänä oli tehdä se kuvitteellisesti tv-kokki Nigella Lawsonille, eli sopimaan hänen tyyliinsä), sillä en oikeen näyttöön tehtävää morsiuskimppuanikaan pystynyt harjoitella kun ei ollut puolukkaa. Tilakoriste jäi vielä koululle avointen ovien päiväksi.





Keskiviikkoaamusta sitten tehtiin se luokkaretki krematorioon Turkuun. Otin sieltä kyllä muutamia kuvia, mutta en usko että niitä voi laittaa julkiseen levitykseen. Kappeleista ja toiminnasta vastaava mies piti meille esittelykierroksen, ja alotettiin ihan niistä kylmiöistä, missä vainajat joko odottavat arkuissa siunausta, tai ovat jo siunauksesta tulleet. Eli käytännössä nähtiin paljon arkkuja ja arkkukoristeita. Oli se hieman pysäyttävää, mutta kuitenkin nähtiin ne arkut vain ulkopuolelta, joten nou hätä x) Sitten päästiinkin krematorion puolelle, missä meille ensin esiteltiin uurnavaihtoehtoja, ja sitten kerrottiin itse poltosta ja tuhkauksesta. Siellä oli molemmissa uuneissa poltot käynnissä ja saatiin pienistä luukuista kurkata sisälle. Olin ehkä vähän epäsopivan innoissani kurkkimassa sinne uuneihin, kun siellä näkyi ihan oikea ihminen, oikeaa pääkalloa ja kylkiluita ynnä muuta (mutta en onneksi ollut ainut!) :P Käytiin vielä tuon jälkeen parissa pienemmässä ja yhdessä isossa siunauskappelissa. Meille kierroksen antanut mies oli kyllä tosi rento ja mukava, kertoi koskettavia ja hauskojakin tarinoita ja huumoriakin riitti, vaikka vähän tummanpuhuvaahan se oli ;) Mutta esitelmä oli kyllä kaikenkaikkiaan ihan älyttömän mielenkiintoinen, ja mulla tuli oikeasti sellainen olo, että sinne voisi haluta töihin. Valitettavasti vaan tuollaisiin duuneihin yksi pääsyvaatimuksista on kuulua seurakuntaan, ja meikäläinen siitä juuri muutama vuosi sitten erosin... Mutta toi olisi ehkä ainut syy miksi voisin liittyä uudelleen.

Luokkaretken jälkeen tehtiin sitten arkkukoristeet, ja torstaina oli uurnankoristelupäivä. Lopulta todettiin kaikki, että kovin monesta uurnakoristeeta muotoutui upeat pää- ja hiuskoristeet! Torstai oli muutenkin rento päivä, uurnakoristeitakin sai tehdä pareittain tai muutaman hengen ryhmissä, joten ne valmistui nopeasti. Osa teki myös kirjakoristeet, ja loppurutistuksena sai kokeilla tuollaista pientä kukkatatuointia :) Aika hauska idea.
Perjantaina ei siis enää ollut koulua, joten otin ihan vaan rennosti enkä tehnyt mitään kovin rakentavaa. Oli tarkoitus aloittaa harjoitusnäytön kirjallisen tehtävän kirjoittamista, mutta en sitten jaksanut sitäkään.








Päätettiin tänään Maken kanssa lähteä ulos täältä kämpiltä, koska upee ilma ja sisälläkin kuuma. Ajeltiin Kiskoon Haapaniemen linnanraunioille, ja pyörittiin siellä lähemmäs 1,5 tuntia, kun yritettiin samalla etsiä siellä olevaa geokätköä. Ei löydetty, mikä todennäköisesti johtui siitä, että ei iljennyt tunkea kättä niihin hämähäkkien valloittamiin koloihin :P Mutta uskon nyt tietäväni missä se kätkö sijaitsee, joten joku päivä uudestaan pitkähihaisen paidan ja hansikkaiden kanssa! Mutta olipahan hienot rauniot, siellä pääsi seikkailemaan pimeisiin kellarihuoneisiinkin :) Todella käymisen arvoinen paikka vaikkei mitään kätköilyä harrastaisikaan.











Käytiin vielä kaupassa ostamassa jätskit ja lähdettiin ajelemaan Perniöön päin rannalle. Meinasi siinä liikkuvassa autossa tulla ikkupikkupaniikki, kun yhtäkkiä ampiainen pisti mua lapaluiden väliin ja mun huitomisen seurauksena putosi autonpenkin ja mun persuksen väliin :P Oli eka kerta ikinä kun ampiainen mua pisti, joten pelästyin vähän :P Enivei, tarkoitus oli heittää talviturkit, ja aika tarkoituksella valitsin rannan ja järven, jossa tiesin olevan lämmintä vettä :P Tuo Vähäjärvi on niin pieni. Ja lämmintähän se vesi oli, ja kävin pulahtamassa useaan otteeseen, oli niin hirveän kuuma jo lyhyen ajan päästä. 1,5 tunnin uintireissun jälkeen kävästiin vielä kaupassa ja tultiin kotiin odottelemaan lätkämatsin alkua. Mutta olipa tosi kiva päivä :)


Isopää


Huomenna täytyy ihan tosissaan ruveta näpyttelemään sitä kirjallista, ja jatkaa sitä sitten ainakin ens viikon ainoana vapaapäivänä eli keskiviikkona... Kunhan ensi viikon valmistujaisviikonloppu on pulkassa, niin sitten voi jo rauhottua odottelemaan juhannuksesta alkavaa kesälomaa :)

Niin, mehän käytiin viime viikonloppuna Steelfestissä. Kirjoittelen siitä sitten seuraavaksi.

perjantai 16. toukokuuta 2014

harjoitusnäyttöä ja kotihommia

Huhheijaa, armoton kiire ja stressi alkaa pikkuhiljaa väistyä, ja ajattelin tässä pikipäiten tehdä pikku postauksen osoittaakseni olevani edelleen hengissä :D

Vapun jälkeen käytiin Maken ja Akken kanssa tuossa Halikossa pienessä 4H-yhdistyksen järjestämässä eksoottisten lemmikkien näyttelyssä. Kaveri oli tilaisuutta järkkäämässä, ja myös Janskun lemmikkejä oli mukana :) Ilahduttavan paljon väkeä siellä koko ajan pyöri, ja aika mukavasti eri eläimiäkin oli saatu paikalle. Eri käärmeiden lisäksi oli sammakoita, leopardigekko (joka kiinnosti mua eniten, mutta hän oli valitettavasti vähän ujo tapaus, ja viihtyi asumuksensa sisällä koko ajan), jemeninkameleontti, tarantelloja ja papukaijoja. Näyttely oli toki nopeasti ihmetelty läpi, mutta olihan niitä kiva nähdä :) Mun suosikki oli ehdottomasti kameleontti, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että se oli siinä niin esillä, fiikuksessa kiipeilemässä, eikä terraariossa.




Viimeiset pari viikkoa on menneet stressatessa kukkasidonnan harjoitusnäyttöä. Suunnitelmille oli hirveän vähän aikaa, kun se olisi pitänyt tehdä äitienpäiväviikolla, jolloin osa meidän luokkalaisista teki ihan ympäripyöreitä päiviä kukkakaupoilla. Mulla ei tilanne kuitenkaan ollut sellainen, mutta väsynyt olin silti joka ilta. Eli töiden ja kouluhommien lisäksi sitä ei kyllä muuta ehtinyt tekemäänkään. No jaa, jossain välissä ehdin kuitenkin selaamaan eBayta, koskapa ostin sieltä pari laukkua :D Niin ja sitten sekä Viherpeukaloilta että Kodin kukilta tuli taimipaketit, ja niitä kasvattelen nyt tuolla parvekkeella, ja odottelen koska saan oikeasti ne istuttaa.

Etsin siis laukkua lähinnä festareille, sellaista jonka hihnan saa pään yli, koska sitä on helpointa kantaa. Sen kokoista, jonne saa festareilla kaikki tärkeimmät, mutta ei niin iso että se alkaa painaa liikaa tai muuten vaan häiritsemään. No etsiskellessäni sitä, löysin tosi upean näköisen Bannedin laukun eBaysta! Tämä oli ihan liian iso festarikäyttöön, mutta esim. kouluun se olisi parempi kuin edellinen koululaukkuni. Ja siis tuohan on vaan niin sairaan magee, että en voinut olla ostamatta. Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta tuolla mustan nahan alla on siis punaista nahkaa, ja mustassa reikiä jotta se näkyy.



Ja löytyi se festarilaukkukin :) Kiinasta, eli halpa oli, eikä oo ihan niin väliksi vaikka tuon kanssa tulisi ryvettyä... no, missä ikinä :D

 


Tilasin ensimmäistä kertaa tuolta Kodin kukilta (Puutarha.com) esikasvatettavia taimia, ja olivat kyllä tosi hyvännäköisiä! Osassa taimista oli jo nuppuja, ja nyt on jo monta kukkaa auki. Voin suositella lämpimästi :) Tulleen taimen juuripaakun koko määrää sen, minkä kokoiseen ruukkuun se tulee istuttaa. Mulle sopivia oli 6 cm turveruukut sekä 8 cm muoviruukut. Ne istutetaan kylvömultaan ja kastellaan aluslautasen kautta. Tilasin Kodin kukilta petuniaa, kiinanneilikkaa, tähtipelargoniaa, amppelimansikkaa ja miljoonakelloa. Viherpeukuista tuli vielä kirsikkatomaattia, käärmeenpartaa sekä hopealehtisten lajitelma. Lasitetulla parvekkeella niiden on ollut hyvä kasvaa yöpakkasista huolimatta, tuolla kun on yölläkin sellaista +10 astetta.
Mun itse siemenistä kasvattamat ruiskaunokit kyllä elää vielä (no, osa niistä), mutta eivät ole kylläkään kovin hääppöisen näköisiä. Jos tämä pikkutaimien esikasvatus nyt onnistuu enkä sitä sössi, niin hyvin todennäköisesti tuun tilaamaan ens vuonnakin enkä edes jaksa yrittää mitään siemeniä :) Niin ja jos vielä tähän mennessä petunia ei ole ollut mun lemppari kesäkukka, niin nyt ainakin. Se on noista taimistakin ehdottomasti kaunein, ja tiedän kokemuksesta, että se pärjää hyvin jopa meidän paahteisella parvekkeella. Lisäksi siitä on olemassa tosi herkullisia värejä, ihan mustaan saakka! Eli joo, on yksi mun lemppareista, kun se on niin helppo ja anteeksiantava :)





Ensi viikolla koulussa on vielä kertausta sekä hieman vielä hautajaisiin liittyviä koristeluja, ja lisäksi päästään vierailemaan krematorioon. Päästään kuulemma seuraamaan ihan polttoa... Jännä nähdä millaisia fiiliksiä siellä esiintyy. Ei oikein etukäteen osaa ajatella miten sitä itse suhtautuu tuommoiseen. Toisaalta tuollainen krematorio-hautaustoimisto-hautausmaa -työskentely kiehtoo ja olisi oikeasti meikäläiselle ihan varteenotettava duunipaikka. Ainoa, mitä siinä en kestäisi, olisi surullisten omaisten kohtaaminen päivästä toiseen. Mullehan siis riittää, että nään kun jotakin toista itkettää, ja sitten sitä jo itsekin ollaan itku kurkussa. Se ei olisi kovin ammattimaista :) Vaikka tokihan ihan tavallisessa kukkakaupassakin voi hyvin joutua sellaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi joku täyden palvelun hautaustoimisto kuulostaa kiehtovalta. Call me crazy! :)

No joo. Sitten on vielä valmistujaisviikko hulinaa kukkakaupalla ja ruusuihin hukkumista, mutta sitten taitaa pikkuhiljaa kesää kohti rauhoittua. Tiedossa on pari erikoisempaa työpäivää, ja sitten juhannuksesta alkaa kesäloma, mikä menee varmasti osittain sitä oikeaa näyttöä suunnitellessa ja harjoitellessa.
Opettaja heitti mulle haasteen, ja kysyi josko haluaisin olla mukana tekemässä puutarha-alan lehteen juttusarjaa! Oon kyllä vieläkin ihan "ääk!" ja "apua, en osaa!", mutta kun kerran niinsanotusti kotoa tullaan hakemaan, niin eihän sitä voi kieltäytyäkään! Nyt täytyisi jotain jutunjuurta keksiä ja kirjoittaa ennen juhannusta. Ja kesäkuun alussa täytyy myös palauttaa harjoitusnäytön kirjallinen osuus. Ehkäpä se kirjoittaminen taas lähtee soljumaan kun sen vaan aloittaa :)

Nemon herätystanssia eräänä aamuna

Metsäreissulla

Ennen harjoitusnäyttöä koko viikon fiilis oli jotakuinkin tämä


Kirjoitan harjoitusnäytön kulusta vielä enemmän toisen blogini puolelle, mutta täällä mainittakoon, että tilakoristeessani oli kaikki mahdollinen pielessä, ja sen epäonnistuminen jälleen harmitti ja itketti. Olisi vain pitänyt pysyä alkuperäisessä, yksinkertaisemmassa suunnitelmassa, sillä tuota toteutettua ei todellakaan ollut mietitty loppuun asti. Muut sidontatyöt menikin sitten paremmin. Tietysti kaikissa oli jotakin parannettavaa, mutta noin pääpiirteissään siitä setistä oli hyvä lähteä liikkeelle.
Se on jännä miten muiden (entisten) oppilaiden puheista aina saa sen käsityksen, että näyttötyön on pakko olla jotakin tosi erilaista ja vaikeaa, ja sen kanssa pitää kikkailla ihan hulluna, mutta opettajien mukaan se riittää, minkä parhaiten osaa, eikä todellakaan kannata lähteä yrittämään mitään liian vaikeaa. Tein sen virheen vihersisustuksen harjoitusnäytössä, ja tein sen taas tässä, eli toivottavasti se varsinainen näyttö menee sitten paremmin x)

Ojennettava kimppu trashionista Outi Pyylle

Morsiuskimppu puolukasta

Sulhasen viehe

Ekologinen surusidontatyö

Ei näin!!!! Perkele, vieläkin harmittaa :D


Kokonaisuutena sain kehuja muodon hallinnasta, rohkeudesta tehdä erilaisia töitä, sekä materiaalien ja värien käytöstä. Myös kirjallisista osuuksista ropisi pisteitä kovasti.

Viikonloppuna suunnitelmissa on ensin lauantaina Steelfest Hyvinkäällä, ja sunnuntaina SSEY:n järjestämät siivoustalkoot jälleen pieneläinten hautausmaalla :) Onneksi lupasin lähteä Steelfesteille kuskiksi, niin pääsee talkoohommiin. Ei siitä krapulassa olis tullut yhtään mitään. Palaan astialle!

perjantai 2. toukokuuta 2014

bat fit -huhtikuu



Täällä ei mitään uutta auringon alla laihdutuksen suhteen, oon junnannut koko kevään about 5 kg:n sisällä herkkulakoista ja ruokavaliomuutoksista huolimatta. Huhtikuussa oikeastaan jo luovutin tuon ruokavalion suhteen, mietin, että on vissiin parempi pitää ihan oikeasti taukoa sen pohtimisessa ja väkisin yrittämisessä, kun siitä ei näytä tulevan mitään. Että söisi nyt pitkästä aikaa ihan normaalia ruokaa hyvällä omallatunnolla.
Liikuntaa harrastin maalis-huhtikuussa silleen semisti, lähinnä lenkkeilyä ja uintia. Maaliskuussa osallistuin kyykkyhaasteeseenkin, mutta se jäi kyllä ihan puolitiehen :P Huhtikuussa sain vihdoin joogattua kotona kun tuli ne liukuestesukat ostettua. Mulla oli ne jalassa ja salihanskat kädessä, jotta pysyin matolla, mutta ei se kyllä hyvä ratkaisu ollut :P Sukat oli ihan älyttömän kuumat. Täytyy vielä koittaa pyörittää sitä joogamattoa pesukoneessa. Mutta on se kyllä uskomaton laji, en vieläkään käsitä miten se voi pistää hikoilemaan niin paljon, ja tuon yhden joogakerran jälkeen vaaka näytti yhden kilon vähemmän seuraavana aamuna. Siinä siis yksi syy miksi edelleen haluan kyllä joogaa harrastaa.
No, kuitenkin kuunvaihdetta lukuunottamatta tullut joka viikko tehtyä jotain, eikä oo ollut kokonaan liikunnattomia viikkoja. Positiivista sekin.




Huhtikuussa otin osaa myös Optimal Performancen ilmaisvalmennukseen, ja tämä valmennus keskittyy treenien lisäksi pieniin muutoksiin kerrallaan. Kyse on elämäntapamuutoksen opettelemisesta, ei pikadieeteistä. Tämän kolmen viikon ilmaisvalmennuksen aikana me saatiin treeniohjeita, tsemppivideoita, tehtäviä, sekä vinkkejä hyvään aamupalaan. Suurin tehtävä oli opetella syömään proteiinipitoinen aamupala, mitä tosin itse oon tehnyt oikeastaan viime kevään SD:stä asti. Mutta oli kiva saada uusia reseptejä ja vaihtoehtoja sille raejuustopuurolle ja rahkasmoothielle.
Muutoksia elämäntapoihin opetellaan siis vähän kerrallaan, mikä ei ehkä ole hirveän helppoa tällaiselle kaikkihetimullenyt-ihmiselle, mutta tämä tapa kuulostaa loogiselta ja järkevältä. Ostin samaan syssyyn myös Kaisa Jaakkolan Taikinasta teräkseksi -kirjan, sekä 6 viikon jatkovalmennuksen. Kirjassa on tapamuutostehtäviä melkein vuodeksi eteenpäin, ja jokaista tapaa opetellaan kuukauden verran ennen seuraavaan siirtymistä.



Ostoskoriin klikkautui myös Jaakkolan Hormonidieetti-kirja, ja sitä lukiessani totesin, että tässäpä hyvät lähtökohdat muuttaa kokonaan omaa ajattelutapaa. Koska laihdutus laihduttamisen vuoksi tympäisee ja kyllästyttää kun tuloksia ei synny, niin päätin ottaa kokonaan uudenlaisen katsontakannan tuon kirjan myötä. Ymmärsin, että minunkin oman kehon hormonitasapainossa saattaa olla todella paljon asioita pielessä, ja kun konkreettisesti selitettiin, että omat sisäelimet ovat huonossa hapessa, niin kyllähän se pysäyttää miettimään asioita enemmän terveyden kannalta kuin pelkän ulkonäön. Vaikka oon ollut vuosia ylipainoinen, niin oon kuitenkin ollut siitä huolimatta perusterve, ja siksi ei oo aiemmin tullut niin hirveästi ajateltua tätä projektia terveyden kannalta.
Eilen sitten tilasin netistä vitamiineja ja lisäravinteita, jotka korjaavat niiden sisäelinten toimintaa, mitkä kirjan kuvausten perusteella koin omassa kropassani olevan pielessä. Eli lähinnä suolistoa ja maksaa korjaavia tabuja: B-vitamiinia, monivitamiinia, suolahappoa, probiootteja sekä magnesiumia.

Ruuan suhteen koitan noudattaa sellaista ateriarytmiä, että hiilariaterian syön vasta illalla liikunnan jälkeen, ja muuten syön proteiini- ja kasvisvoittoisesti. Olen luullut syöneeni tarpeeksi proteiinia, mutta ehkä oon saanut sitä sittenkin liian vähän. Ja sitten se liikunta pitäisi saada säännölliseksi, nimenomaan voimaharjoittelu eli salilla käynti. Loppupeleissä aerobista ei välttämättä tarvitakaan niin paljon kuin olen luullut, ja saliharjoittelu on jopa tärkeämpää. Mietinkin, että olisi hyvä tehdä salitreeni kolmesti viikossa (vaihdellen käyntiä kuntosalilla sekä kotitreeniä) ja aerobinen kahdesti tai kolmesti, ja siinä välissä hieman kehonhuoltoa, kuten joogaa, venyttelyä, balancea tai rauhallisia kävelylenkkejä. Mutta koska hiljaa hyvä tulee, ja pitäisi tehdä vain vähän kerrallaan mitä tulee tapojen muuttamiseen, niin otan tavoitteeksi ensialkuun saada itseni sinne salille edes kerran viikossa.
Proteiinipitoiseen aamupalaan liittyen, yritän opetella siihen, että söisin useimpina päivinä aamiaisena munakkaan. Se pitää ehdottomasti parhaiten nälkää, ja sen avulla jaksaa parhaiten koko päivän. Harmi vaan, että se on vähän työläämpi valmistaa kuin mikropuuro, ja se on melko raskas aamupala, eli mulle vaikea syödä heti aamusta. Mutta kun tarpeeksi opettelee, niin eiköhän se siitä :) Vielä vuosi sittenhän en pystynyt syömään edes puuroa heti herättyäni.

"Dieetti" tähtää paremmin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin aina unen laadusta ja stressinhallinnasta lähtien, eikä pääpaino ole vain laihdutuksella. Tuntuu, että juuri tällaista kaipaan tähän väliin. Toivottavasti lisäravinteista on hyötyä ja saan kroppani taas toimimaan kuten sen kuuluukin. Olen kyllä asennoitunut siihen, että se voi viedä pitkäänkin, mutta yrittänyttä ei laiteta :) Odotukset erityisesti suolahapon ja B-vitamiinin suhteen ovat korkealla, ja eniten toivon niiden vaikuttavan tähän yleiseen vetelään, saamattomaan ja vähän apaattiseenkin oloon. Lisäenergia ei olisi yhtään pahitteeksi. Ehkäpä laihtuminenkin sujuu lopulta paremmin, kun kehon on saanut parempaan tasapainoon.

Nykyisin itselle kaikki liikunta, jopa jooga, on jonkinlaista suorittamista, eikä todellakaan rentoutumista. Lenkillekin lähden suorittamaan, en nauttimaan luonnosta. Tässä tarvitsisi muuttaa jotain. Tehdä vaikka enemmän metsäretkiä, esim. Maken kanssa, koska sen kanssa tulee harvemmin suoritettua, ja yleensä tulee otettua jotenkin rauhallisemmin. Ehkä saadaan tänä kesänä aloitettua kunnolla geokätköily tai se frisbeegolf. Toki nekin on jonkinlaista suorittamista, mutta ei oikeastaan liikunnan kannalta. Taidan vähän kaivata jotain sellaista harrastusta, ja itseasiassa sellaiseen myös tämä Hormonidieetti-juttukin kannustaa. Pitäisi ihan oikeasti pysähtyä ja nauttia välillä, eikä vaan olevinaan tehdä niin.

En viitsi tähän postaukseen laittaa mitään masentavia mittoja kahden kuukauden ajalta, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan, josko niitä sitten saisi ilmotella jo paremmin mielin.


Eli loppuvuoden suunnitelmat lyhyesti:
- keskittyminen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kehon tasapainoon saamiseen, EI laihdutukseen
- vitamiinien ja lisäravinteiden lisääminen
- monipuolinen, mutta proteiini- ja kasvispainotteinen ruokavalio, sekä enemmän luomua, ja munakkaita aamiaisella
- säännöllinen salitreeni (lopulta 3-4 x vko)
- ei-suorittavaa liikuntaa edes kerran viikossa
- laadukas uni (joskaan tässä ei tähänkään asti ole oikeastaan ollut ongelmia)

Yksi, mikä yllättäen auttoi aika paljonkin tuohon apatiaan, oli edellisessä postauksessa mainitsemani hiusten värjäys. Tiettyyn pisteeseen asti se edeltäväkin väri oli kiva, mutta haalistuessaan se oli todella valju ja masentava. Nyt tunnen oloni taas omaksi itsekseni, ja tällä todellakin oli piristävä vaikutus :) Vaaleammalla tukalla tuntui kuin olisin joku toinen ihminen, enkä suostunut pitämään sitä enää siitäkään huolimatta, että Make ei olisi halunnut mun värjäävän tätä kuontaloa enää kokopunaiseksi :P Pitäköön tunkkinsa! This is me!

torstai 1. toukokuuta 2014

syvemmälle arkikuvahaasteeseen

Pari viikkoa edellisestä postauksesta, ehkäpä olisi jo aika tehdä seuraava :) Postailulle ei ole ollut hirveästi tarvetta, oon tainnut keskittyä enemmän noihin arkikuvahaasteisiin, mitä on kiertänyt Instagramissa ja Facebookissa.

Vajaa viikko sitten Nikki ja Nuno täyttivät 6 vuotta. Tälläkin kertaa kiedoin neidit pinkkeihin rusetteihin koko päiväksi, saivat ruuaksi seitä ja vähän namusia. Mitään erikoisempia lahjoja tuntuu olevan ihan turha hankkia, kun leluja on jo valmiiksi muidenkin tarpeiksi, ja petejäkin on jo.
Kissat on muutenkin olleet viime aikoina aika tyytyväisen oloisia kun ovat saaneet olla parvekkeella, ja siellä on ollut lämpöistä :)


"Namuja tänne!"








Töissä ei ollut mitään ihan hirveitä pääsiäishulinoita, ja sainkin sitten pari vapaapäivää. Pääsiäismaanantain olin yksin töissä, ja seuraavana päivänä alkoikin heti kouluviikko graafisuudella. Heti perään näin ennen vappua oli toinenkin kouluviikko, mikä piti sisällään sidonnan kertausta, jolloin sai kerrata niitä sidontatöitä mitä itse halusi. Itse tein vain suru- ja morsiussidontaa. Reilun viikon päästä onkin jo harjoitusnäyttö, mikä tulee kyllä mielestäni vähän turhan tiukalla aikataululla, kun tehtävä annettiin vasta tällä viikolla...







Tässä valon lisääntyessä oon ollut ärsyttävän apea ja saamaton. Välillä jotkut asiat innostaa, välillä mikään ei kiinnosta vähissäkään määrin. Oon ollut hirveän väsynyt, mistä kieli mm. se, että eräänä aamuna Nikki rikkoi yhden mun kukkaruukun säpäleiksi lattialle, ja ensimmäinen reaktio heti huutamisen jälkeen oli lohduton itku. Tuntuu, että tarvitsisi lomaa elämästä ja kaikesta ajattelusta :P Oon käynyt pari kertaa lenkillä, ja vihdoinkin ekaa kertaa tänä vuonna BodyJamissa. Leivoin porkkanasämpylöitä ja pidin musikaali-illan töllön ääressä. Ostin parvekkeelle uudet orvokit nuupahtaneiden tilalle, ja samalla ostin mehitähtiä ja maksaruohoja ja tein niistä istutuksen. Istutin myös uudelleen jäljellä olleet ruiskaunokin taimet vähän suurempiin ruukkuihin. On ollut siis ihan mukaviakin juttuja, mutta silti. Blah.

Niin ja päätettiin lähteä tuossa kuun puolivälissä Hyvinkäälle Steelfestiin yhdeksi päiväksi. Siellä on sopivasti samana päivänä Mustan Kuun Lapset ja Primordial, eli lähdetään Maken ja Hennan kanssa kolmistaan. Minä lupauduin kuskiksi, että päästään vielä yöllä takasin Saloon :P Kiva mennä vihdoinkin jollekin uudellekin festarille.
Ja Saloon avataan viikon päästä uusi baari, missä myös livemusaa soitetaan. Toivottavasti sinne tulee paljon hyviä bändejä, niin tää meikäläisen keikkailukin saattaisi tästä kuopasta vielä nousta.





Sain sen oikeankin MLP-paitani :P


Otin tässä myös osaa Optimal Performancen Taikinasta teräkseksi -nimiseen 3 viikon ilmaisvalmennukseen, mikä on tuntunut sen verran hyvältä, että meinaan ostaa tämän jälkeen vielä 6 viikon lisävalmennuksen. Treeniohjeet tuntuivat (ajatuksen tasolla) jo tämän kolmen viikon ajalta ihan hyviltä, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niitä. Kertaakaan. Tilasin tässä samalla Kaisa Jaakkolan samannimisen kirjan, sekä Hormonidieetti-kirjan. Nämä tulivat mulle toissapäivänä, ja jälkimmäistä olen jo mielenkiinnolla lueskellut. Aion todellakin ottaa kirjan vinkeistä vaarin, ja aloittaa taas ihan väkisin tuon aktiivisen saliharjoittelun, ja kuvausten perusteella meikäläisen kropan hormonitoiminnassa on rutkasti asioita pielessä, joten niitä pyrin nyt ihan tosissani tasapainottamaan. On sen verran kivinen ollut tämä mun laihdutuksen ja elämäntapamuutosten tie, että pakko kokeilla nyt ihan uusia lähestymistapoja ja paneutumista eri asioihin. Tämä tuntuu järkevältä. Laihdutusmotivaatio on jo kauan ollut pyöreä nolla tiukkojen erikoisruokavalioiden suhteen, joten ehkäpä tämä palauttaisi motivaatiota.



Juu, heti vapun jälkeen :) Vappuaatto meni meillä rauhallisesti kotona, molemmat mentiin aikaisin nukkumaan. Yhteentoista asti jaksoin valvoa, mutta täysi koulupäivä ja aikainen herätys teki tehtävänsä, ilmeisesti Makellakin, koska se oli nukahtanut jo ennen mua :P Mutta nyt oli kerrankin mahdollisuus valmistaa ihan kunnollinen vappupäivän brunssi tässä kotosalla. Jos olisi ollut parempi keli, niin sitä olisi ihan mielellään vienyt brunssin kotoa piknikille, sillä tuossa torilla esiintyi tänään Paleface, mitä olis ollut ihan kiva käydä katsomassa. Nyt sateessa ei kyllä jaksanut edes miettiä sinne pönöttämään lähtemistä.
Brunssi oli valmistettu vain meille kahdelle, joten mitään suureellista ei ollut järkeä lähteä tekemään. Tarjolla oli pekoni-halloumi-rypäle-salaattia, hedelmiä, kinkkupiirakkaa, croissantteja, tippaleipiä ja munkkeja, sekä skumppaa, simaa ja kahvia. Tällaisia voisi harrastaa joskus vähän useamminkin, joskin voisi noita hiilaripommeja karsia aika runsaalla kädellä :)



Tänään meinaan vielä värjätä tukkani takaisin kirkkaanpunaiseksi, oon jo todella kyllästynyt tähän nykyiseen kuontaloon. Näytän kaikinpuolin valjulta, ja peilikuva saa mielen entistä apeammaksi. Ehkä pirteempi väri ees auttais? :P

Btw. niitä varsinaisia arkikuvahaasteen kuvia pääset katsomaan mun Instagram-profiilista.