keskiviikko 8. helmikuuta 2017

persoonallisuus, erityisherkkyys ja yksinäisyys


Edelliseen postaukseen viitaten, kun oon halunnut tehdä elämästäni miellyttävämpää, niin oon joutunut tekemään jonkin verran itsetutkimusta. Kuka minä olen, millainen minä olen, millainen en ole, mitä haluan tehdä jne. Se on johdattanut mua aina persoonallisuustestien kautta erityisherkkyyden tutkiskeluun sekä yksinäisyydestä märehtimiseen. Läpikäydyt tuntemukset ei oo aina ollut ihan helppoja.

Tuossa muutama vuosi sitten tuli julkisuuteen käsite erityisherkkä ihminen. Katselin niitä erityisherkän ominaisuuksia, että näitä ominaisuuksiahan on jossain määrin kaikilla. Mutta kuvaukset sopivat monilta osin myös muhun. No, homma jäi muutaman testin tekemiseen. Varmaankin tuon viime loppuvuoden stressiä ja mielialoja miettiessäni ajauduin nyt lukemaan jälleen erityisherkkyydestä, ja teinpä testitkin uudelleen. Olen edelleen hyvin todennäköisesti erityisherkkä.

Skeptinen olin - ja oon hieman edelleenkin - ehkä sen takia, että HSP (Highly Sensitive Person) -ihmiset eivät ole samanlailla herkkiä, tai herkisty samoille asioille. Voi olla että olen vain "jonkin verran herkkä", tai sitten olen erityisherkkä, mutta joka tapauksessa on ihan hienoa löytää omalle käytökselleen ja tuntemuksilleen jotakin selitystä, varsinkin kun sen takia on itsensä tuntenut huonoksi ihmiseksi viime aikoina. Psykologi-tädillenikin kerroin asiasta ohimennen, sillä tiesin jo etukäteen saavani sieltä vertaistukea - hänellä ja serkullani on näitä samoja piirteitä, ja olen huomannut sen kyllä kysymättäkin :) Uskon vahvasti että myös toinen serkkuni saattaisi hyvinkin olla erityisherkkä. Itse erityisherkkyydestä en lätise sen enempää, siitä voi vaikka googlettaa tai lukea kirjoja (Itse luin esim. Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen -kirjan), mutta halusin eritellä omia tähän liittyviä ominaisuuksia hieman. Erityisherkille yhteistä on aistiärsykkeiden ja tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton), ylikuormittumisalttius (ylivireys), tunne-elämän voimakkuus ja emotionaalinen reaktiokyky (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen) sekä tarkka havainnointikyky.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Fyysinen erityisherkkyys
- Hälinä ja liikenteen melu aiheuttaa mulle ahdistusta. Sen takia tykkään kaupungilla kävellä luurit päässä. Jotkut yleiset paikat, vaikkapa koulujen ruokalat ovat myös vähän turhan meluisia. Kuitenkaan esim. keikkojen tai baarien meluisuus ei yleensä häiritse, tosin liekö alkoholilla osuutta asiaan :)
- Mun kuuloni on erittäin hyvä, ja erotan pienetkin vivahteet
- Kuulen ääniä, joita muut ei välttämättä kuule. Hiljaisuudessa lukiessani esim. tuota yllä mainittua kirjaa, kuulin lämpöpatterissa virtaavan veden, ja joulun aikaan kynttelikön muuntajasta lähtevä ääni oli lähes sietämätön.
- Kuumassa ja seisovassa ilmassa paniikkikohtauksen mahdollisuus kasvaa. Sauna on hieman eri asia, mutta en sielläkään viihdy pitkiä aikoja kerrallaan.
- Selän hipsuttaminen rauhottaa ja rentouttaa ja tuottaa yleistä mielihyvää. Nukahdan kaikkein parhaiten ja nopeiten jos mua hipsutetaan. Mun isä on tällainen myös, ja on aikanaan mutkin opettanut rakastamaan hipsutusta :D
- Ylipäänsä oon tosi kosketusherkkä ihminen ja tykkään fyysisestä kontaktista. En meinaa ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei kestä halauksia puolituntemattomilta, tai ees kavereilta :D
- Huomaan helposti yksityiskohtia (siksi mm. Don Rosa on paras ankkapiirtäjä, enkä ymmärrä miten jotkut eivät tunnista eroa muihin) ja kiinnitän huomiota myös pieniin asioihin. Goottiestetiikka on täynnä ihania yksityiskohtia ja siksi siitä niin tykkäänkin. Lievää OCD:ta on myös havaittavissa, ja saan tyydytystä suorista riveistä, värin mukaan lajittelusta yms.
- Rakastan ihania tuoksuja, kuten hyvä ruoka, vastaleikattu nurmikko, sitrushedelmät, kukkaistuoksut, tee, kahvinpurut jne. Jään kaupassa tuoksuttelemaan teehyllylle ja kissantassut tuoksuvat rakkaudelle. Jos toisen ihmisen hajuvesi on mua miellyttävä, niin voimakaskaan tuoksu ei häiritse. En siis ole tuoksuyliherkkä, mutta reagoin tuoksuihin muuten voimakkaasti. Näin ystävääni Katia pitkästä aikaa viime vuonna, ja oli ihanan lohduttavaa, kun hän "tuoksui ihan Katille" :)
- En kestä ollenkaan sitkeää tai jänteistä lihaa, ruokahalu katoaa välittömästi ja tekee lähinnä mieli oksentaa. Mulle tulee myös sillon tällöin ruokaällötyksiä tietyistä ruoka-aineista, yleensä lihasta.
- Jännittäessä jotakin asiaa, vatsa saattaa mennä sekaisin, en pysty syömään jne.

(kuva: Pinterest)
Psyykkinen erityisherkkyys
- Oon tunneherkkä, liikutun pienistäkin asioista, tai jopa pelkästä ajatuksesta. Itku tulee myös herkästi liikuttuessa. Saatan itkeä myös hyvän seksin aikana tai sen jälkeen, mikä saattaa toki olla vähän hämmentävää...
- Kaunis taide saa mut itkemään. Maailman parantaminen saa mut itkemään. Itkeminen saa mut itkemään.
- Saatan sekä nauraa että itkeä 5 minuutin sisällä, viimeksi parin Facebook-videon takia.
- Ihastun herkästi ja intohimoisesti, se voi olla ihminen, eläin, asia, mikä vaan.
- Yleensä eläimet pitävät musta ja minä niistä, rakastan ja arvostan myös luontoa ja sen pieniä yksityiskohtia. Metsät ja järvet antavat mulle rauhoittavaa, hyvää energiaa, ja sitä mun täytyisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Luonto ei ole itsestäänselvyys, ja rakastan Suomen luontoa ja eri vuodenaikoja.
- Otan kommenteista tosi herkästi itseeni, ja loukkaannun helposti. Yleensä jään vielä märehtimään asiaa moneksi päiväksi. Ylireagoin ja ylianalysoin herkästi, ja siihen riittää pelkästään vastapuolen äänensävy, poissaolevuus, ilme tms.
- Näytän ulospäin rauhalliselta, vaikka olisin kaikkea muuta.
- Muistan lapsuudessa jo tunteneeni jonkinmoista "huonommuutta" jos en ole ollut reipas kuten muut. Oon saattanut ujostella, pelätä olla rämäpää, ja erityisen hyvin muistan kaikki ne kerrat kun putosin hevosen selästä, ja joku aina pakotti takaisin selkään vaikka kuinka sattui ja itketti ja pelotti. Muistan hävenneeni sitä, että olin yleensä ainoa joka pudotessaan itki, kaikki muut olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Olen luova, ja mulla on hyvä mielikuvitus. Joskus haaveilin novellien kirjoittamisesta. Ja jotain taisin kirjoittaakin huvikseni.
- Rakastan oppia uusia asioita, ja jos joku asia todella kiinnostaa, niin ahmin siitä tietoa viikko- ja kuukausitolkulla, uppoudun aiheeseen syvästi.
- Jännitän ihan hirveästi mitä ihmeellisimpiä asioita, näihin kuuluu mm. matkustaminen, puhelimella soittaminen, erinäiset tapaamiset, ja yleensäkin melkein kaikki mikä on jotenkin aikatauluihin sidottua. Sen takia oon aina liian ajoissa joka paikassa, en koskaan myöhässä.
- Olen kaikkea muuta kuin spontaani, ja tunnen tarvetta suunnitella asiat mahdollisimman hyvin ja ajoissa etukäteen.

(Kuvat: Tumblr)

Sosiaalinen erityisherkkyys
- Mulla on normaalisti hyvä intuitio ja pystyn sanomaan jos ihmisessä mättää joku.
- Ihmiset uskoutuvat mulle herkästi, ja saattavat paljastaa itsestään asioita, joita ei yleensä kertoisi. Olen hyvä kuuntelija. 
- Mulla on voimakas empatiakyky ja pystyn aika helposti asettumaan toisen henkilön saappaisiin. Pystyn siis tarkastelemaan asioita useasta eri näkökulmasta. Itselle tapahtuvia asioita on hankalampi analysoida tällä tavalla, mutta ulkopuolisena on helpompi esittää eri katsantokantoja. Pyörittelen paljon mielessäni eri tapahtumaskenaarioita ja ratkaisuja niihin, "entä jos" -tyyppisesti.
- Jos keskustellessa olen enimmäkseen hiljaa, todennäköisesti aivot kuitenkin raksuttaa koko ajan ja olen jäänyt miettimään jonkun sanomisia :D
- Toisten tunteet ja mielialat tarttuvat muhun todella herkästi.
- Vihaan sananharkkaa ja riitoja, varmasti osaksi sen takia että niissä tuppaa ääni korottua. Mutta konfliktit yleensäkin on mulle hankalia, etenkin jos oon itse siinä osallisena, mutta myös muiden kovaääniset riidat ahdistaa mua kamalasti. Me ei Maken kanssa riidellä ikinä, molemmat vihaa sitä. Tai jos riidellään, niin lähinnä tekstiviestitse :D
- Puolustan läheisiäni viimeseen saakka, enkä anna anteeksi jos joku mun läheistä satuttaa. Itseäni en taas osaa puolustaa henkisellä tasolla kovinkaan hyvin, sillä en ole sellaisissa tilanteissa sanavalmis.
- Oon perfektionisti, ja kritiikin vastaanottaminen on hankalaa, koska vitutus on kova, kun tiedän että mun olis pitänyt tehdä asia paremmin. Ja jälleen märehdin asiaa monta päivää. Positiivisen palautteen saaminen on motivoivaa, ja koitan antaa sitä muillekin.
- Yritän tiedostaen pakottaa itseäni epämukavuusalueelleni, koska se kehittää. Mutta voi luoja kun se on kuormittavaa.
- Kuormitun keskimääräistä nopeammin.
- Löysin tällaisen tekstin, josta olen 100% samaa mieltä: "One of the things that I always wanted to write about why highly sensitive people need a lot of alone or quiet time, especially when overstimulated.  Usually when this topic comes up someone will write or say “I need time alone to recharge my battery”, like being alone gave them energy.  Usually you hear introverts saying it but I don’t think it applies to the HSP part of me.  I need solitude and quiet time because I need to release energy, not gain it.  I’m like a taut balloon, filled with air almost ready to burst from over stimulation almost all the time. Being alone and having quiet time allows me to release some of that stimulation, some of that air."
- En voi sietää sitä että asiat jätetään puolitiehen tai tehdään huolimattomasti. Jos tehdään kerralla kunnolla, niin ei tarvitse palata heti asiaan.
- Ajattelen paljon sitä, miltä muista tuntuu ja otan toiset huomioon. Enkä voi sietää sitä, että toimitaan päinvastoin.
- Olen kateellinen ihminen, ja se on joskus melko lamaannuttavaa.

Henkinen ja eettinen herkkyys
- Mua kiinnostaa eri uskonnot ja ideologiat, kuolemanjälkeinen elämä, yliluonnollisuus
- Psykologia ja filosofia ovat mulle mielekkäitä aiheita
- Olen avoimesti hörhö chakrojen, kivien, astrologian, luonnonlääkinnän ynnä muiden vastaavien kanssa, innostun näistä aiheista ihan hirveästi. (btw. persoonallisuuden piirteitä vahvistavat myös horoskooppini skorpioni ja elementtini vesi ;))

Olen myös ns. mukavuushaluinen elämyshakuinen erityisherkkä: kaipaan välillä vaihtelua elämään, haluan oppia tai luoda uutta omaan tahtiini, mun mukavuusalueeltani käsin eikä kenenkään pakottamana. Käytännössä esim. verkko-opiskelu olisi täydellinen esimerkki tällaisesta :D
Tuota Aronin kirjaa lukiessani mietin, että mulla on kyllä ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Mua ei oo koskaan kiusattu koulussa tai muutenkaan. Olin kyllä jo nuorena herkkä, mutta se väistyi osittain yläaste- ja lukioaikana - teininä sitä tuntui menevän jatkuvasti pää kolmantena jalkana. Musta tuntuu että herkkyys on palannut takaisin voimakkaampana näin vanhemmiten, kun kaikenlainen sosialisointi on vähentynyt luonnostaan.

Huomasin, että syksyllä kun stressi oli voimakkaimmillaan, olin ylivirittynyt. Mulla oli vaikeuksia keskittyä tai rentoutua, päänsärkyä, päässä miljoonia eri ajatuksia koko ajan, sosiaalisia pelkoja, myös puhelinkammo tuli takaisin elämääni. Lisäksi itkin melkein päivittäin. Ärsykkeiden tulva tuntui olevan loputon, enkä meinannut saada jäsenneltyä niitä mielessäni. Pidin lopulta marraskuusta kaksi kuukautta paussia ihan kaikesta. Minimoin kaiken työn vain välttämättömimpään, ja muuten lepäilin ja tein rentouttavia asioita, erakoiduin kotiin ja heitin aivot narikkaan.
Pikkuhiljaa ehkä joulun aikaan hokasin, että nyt on ehkä lomailtu jo hieman liikaa, sillä musta tulikin alivirittynyt. Yhtäkkiä tuntui ettei mun elämässä ole mitään mielekästä, masensi, tunsin oloni yksinäiseksi, hyödyttömäksi, laiskaksi ja rumaksikin vielä. En saanut mitään aikaiseksi, vuorokausirytmi heitti härän pyllyä, ja ennen kaikkea rupesin miettimään tätä asiaa, sättimään itseäni, että oon ollut huono ja laiska ihminen, kun en oo kyennyt samanlaiseen työtahtiin kuin muut. Että mitään en oo saanut aikaiseksi koko vuonna. Sen huomasi varmaan mun vuodenvaihteen postauksistakin.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Tästä pääsinkin aiheeseen yksinäisyys. Mä olen luonteeltani introvertti, tai ambivertti, ja viihdyn hyvin yksinäni. Tämän artikkelin luettuani aloin kuitenkin miettimään, että oonko mä vain yksin viihtyvä, vai olenko mä yksinäinen. Siinä vaiheessa kun aloin täysin tuntemattomille ihmisille innosta puhkuen selittämään sukututkimusharrastuksestani tai hammaslääkäriaikaa varatessa puolivahingossa pitkittäessäni puhelua (vaikka vihaan puhelimessa puhumista), totesin että taitaapi mennä jo yksinäisyyden puolelle. Mulla ei ole perhettä eikä töitä, ja kun on kavereita joilla yhden päivän aikana on tekemistä enemmän kuin meikäläisellä koko viikkona, niin on hankalaa välillä löytää seuraa leffaan tai kahville. Tykkään laittaa Facebookiin yleisesti "seuraa?"-huutoja, sillä joskus joku rohkea kaveri siihen vastaa, jonka kanssa normaalisti ei olla kovin paljon tekemisissä. Kuten tässä taannoin, kun lähdin Maken serkun kanssa katsomaan stand-upia. Tai joskus sitä näkee kaverin spontaanisti kaupassa, ja pyytää tätä kahville, kuten myöskin tapahtui hiljattain.

Tuossa linkitetyssä artikkelissa olevat yksinäisyyden merkit osuvat melkein kaikki muhun. Oikeastaan vain nukkunut oon hyvin ja muisti on edelleen hyvä, mutta muuten voin allekirjoittaa joka kohdan. Tämän kun tajusin, niin tulin entistä surullisemmaksi, sillä koko mun ikäni kun multa on kysytty mitä pelkään, oon vastannut että yksinäisyyttä. En tiedä voiko se jotenkin juontaa juurensa siihen että oon ainoa lapsi? Märehdin yksinäisyyttäni muutaman päivän, kunnes tuli viikonloppu ja näin tosi paljon kavereita, ja sain jopa uusiakin. Oli hyvä mieli, olin taas kiitollinen niin monista ihanista kavereista. Tällä hetkellä arki on hankalampaa, johtunee tästä työttömyydestä ja mitääntekemättömyydestä.

Mutta tämä yksinäisyyskin johtuu varmasti suurelta osin erityisherkkyydestä ja alivirittymisestä. Ylivoimaisesti suurin haaste jatkossa tuleekin varmaan olemaan se, miten hitossa tasapainottaa elämä niin, että olisi sopivasti virittynyt... Ja että millä tavoin sen toteuttaa.

Oon käyttänyt myös paljon aikaa persoonallisuustestien tekemiseen. Oonhan mä vastaavia testejä tehnyt ennenkin, mutta jospa näin oikeeseen osuvista testeistä ja analyyseista ottais vaikka vaarinkin. Osaisi kenties hakea oikeenlaisia ja mieluisia työpaikkoja tai kenties opiskelupaikkaa, ja pystyy paremmin kertoa omista heikkouksista ja vahvuuksista - ja ennen kaikkea kehittymään, ja tiedostamaan omat toimintamallinsa ja siten pyrkimään tasapainoseen toimintaan.

Tein Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin: I-E kuvaa asennetta ympäristöön. S-N kuvaa tiedonhankintatottumuksia. T-F kuvaa päätöksenteon perusteita. J-P kuvaa elämäntyyliä.
Mun oma persoonallisuustyyppi on Vartija-tyypin "Puolustaja", ISFJ-T: introvertti, realistinen, periaatekeskeinen, suunnitteleva ja varovainen. "ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Vaikka ISFJ:illä on Periaatekeskeinen (F) piirre, heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt. Vaikka he ovat Introverttejä (I), heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet. Ja vaikka ISFJ:t ovat Suunnittelevaa (J) tyyppiä, he ovat avoimia muutokselle ja uusille ideoille."

(Kuva: DeviantArt)
Tässä taitaa kyllä nuolet olla ristiriidassa Wikipedian kertomaan, mut hei, poneja!

Seuraavaksi tutkailin enneagrammeja, ja tein useammankin eri testin. Enimmäkseen tulokseni oli tyyppi 4, individualisti. Tyyppi 9, rauhanrakentaja tuli hyvänä kakkosena tai jopa yhtä voimakkaana kuin 4. Tunnistan täysin itsestäni lähes kaikki noiden tyyppien vahvuudet ja heikkoudet. Perustyypin lisäksi myös vierekkäiset tyypit eli siivet vaikuttaa. Mulla siis vaikuttavat myös tyypit 3 (suorittaja -> aristokraatti), 5 (pohdiskelija -> boheemi) ja 1 (perfektionisti -> haaveilija), jotka ovat kaikki melko balanssissa, ja tunnistan itseni niistäkin. Myös kasvusuunnat eli nuolet enneagrammikuvassa vaikuttavat: 4-tyypin stressisuuntana on tyyppi 2 (auttaja -> marttyyri) ja leposuuntana tyyppi 1 (perfektionisti -> organisoija).
Enneagrammi Namaste.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9
Enneagrammi Eegee.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9
Enneagrammi Eclectic Energies (englanninkielinen) / tyyppi 4 / tyyppi 9
Nämä kuvaukset osuu ja uppoo niin hyvin, että se on melkeen jo pelottavaa. Toisaalta kiva että on asiasta dokumentteja, ettei tartte mennä eteenpäin pelkällä mutu-tuntumalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus purkaa erityisesti noi heikkoudet ja vahvuudet, ja miettiä siltä kantilta mielekästä ja luonnostaan tulevaa tekemistä, ja ylipäänsä tutkia omaa persoonallisuutta vielä vähän syvemmältä. Tehdä sellainen oma, henkilökohtainen yhteenveto kaikesta.

Tekstiä oli paljon, mahtavaa jos jaksoit lukea loppuun saakka :)
Aikaisempia And that's who I am -juttuja löydät täältä ja täältä.
Niilolta on kysytty lupa kuvien käyttämiseen :)
Minkälaisia ajatuksia tämä herätti? Onko lukijoiden joukossa kenties muita eritysherkkiä? Yksinäisiä? Tekikö joku persoonallisuustestejä, mitä saitte tulokseksi? :)

(kuva: Pinterest)