sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

väsymyksen ja v*tutuksen kohtaaminen

Phuuh.
Olen ollut nyt neljä viikkoa puutarhalla tekemässä 9,5-tuntisia työpäiviä yhteensä 1,5 tunnin työmatkoilla varustettuna. Ensimmäisen viikon jälkeen kirjoitin tuosta pitkän vuodatuksen blogin luonnoksiin, mutta en kehdannut enää myöhemmin julkaista sitä. Lyhyestä virsi kaunis: en tykkää olla siellä. Työ itsessään on ihan kivaa, tykkään leikata pistokkaita ja istuttaa niitä, touhuta kasvien kanssa. Välillä on ollut hetkiä, kun aidosti tykkään siitä mitä siellä teen. Mutta että 9h päivässä vain lyhyillä tauoilla, eikä istua oikein voi. Nostamista ja kantamista, kyykistelyä ja kumartelua. Työtä on todella paljon. Lauantai-työpäivät on lyhyempiä, ja sen huomasi heti myös omassa jaksamisessa duunipäivän jälkeen. Työ on tosi kuormittavaa, ja korvaus siitä on ihan ala-arvoinen. En ymmärrä miten tuollaisella alalla voikin olla niin paska palkka. Illat jää lyhyiksi, mulla on maksimissaan neljä tuntia aikaa tehdä jotakin kotona illalla, mutta oon niin poikki töiden jälkeen, että illat menee Netflix-sarjoja katsellen. Menen aikaisemmin nukkumaan kuin mun ystävän neljävuotias tyttö :P Neljältä herääminen ei ole enää vaikeaa, kun väsy tulee myöskin aikaisin.

Viime lauantaina oli mukava ja kaunis työpäivä, kun istutettiin herukan pistokkaita pellolle.


Mun tämänhetkinen sopimus on kesäkuun ekalle viikolle saakka, enkä meinaa enää jatkaa sitä. Mutta oon kuitenkin ihan ylpeä, että en ekan viikon jälkeen heittänyt hanskoja tiskiin vaikka mieli teki. Moni munkaltainen vuokratyöntekijä on lopettanut, koska työ olikin liian raskasta. Mutta totuus vaan on se, että tuolla työmäärällä ja palkalla mun ei ole kannattavaa ajaa sinne ja kotiin joka päivä 100 km. Lasken viikkoja siihen koska työt päättyy, viikot menee onneksi suhteellisen nopeasti, koska enhän mä ehdi muuta tehdä kuin olla duunissa ja nukkua :P Omaa elämää ei siis juuri ole, mitä nyt viikonloppuisin ehkä vähän. Vapunviettoa on turha odottaa, sillä en jaksaisi valvoa yhdeksää pidempään.

Siinäpä siis pähkinänkuoressa mun viimeinen kuukausi :P Omaa elämää on ollut ehkä just sen verran, että oon saanut kahdet uudet silmälasit, sekä hieman väkertänyt uusia koruja. Eilen kävin ostamassa kumkvatin Kodin Terrasta, oon halunnut sellaista jo pitkään. Viime viikolla käytiin anoppilassa kun Maken isäpuolella oli ollut synttärit. Niin ja kävin äänestämässä ennakkoon. Saas nähä kuinka paljon jaksan vaalivalvoa tänään, kun pitäisi taas herätäkin aamuyöllä.

Uusia höyhenkorviksia

Pari ponisarjaa täyttyi vihdoinkin, tässä niistä toinen, 7th year Sparkle Ponies. Oranssi Sunspot on mun lapsuuden kokoelmasta, muut ostettu lähinnä eBaysta.

Kumkvatti :)





Kummat prillit on paremmat?
Ite tykkään siitä, että ovat keskenään erilaisemmat kuin mun aiemmat lasit, pystyy ilmettä muuttamaan vähän paremmin :)

Make pääsi työkkärin kautta kouluttautumaan varastonhoitajaksi Turussa :) Sillä alkaa siis opinnot jo vappuviikolla, ja kestää jonnekin helmikuulle saakka. Tosi kiva juttu, sillä tuolla alalla kuitenkin töitä varmaankin riittää.

Sellaista siis tänne. 7 viikkoa töitä jäljellä. Nyt kahvia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti