Heipä hei, pitkästä aikaa.
Pari viime viikkoa on mennyt kevyitä, pieniä juttuja tehdessä. Kävin mm. kaverini Marissan kanssa tallilla katsomassa hänen suomiputteaan, käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki metsässä. Metsä oli ihan pullollaan mustikoita, joten palattiin sinne Maken kanssa muutama päivä myöhemmin, ja kerättiin kolmisen litraa mustikoita, kunnes kyllästyin. Ei oo kyllä toi marjastaminen ihan mun juttu x) Sillon ei vielä ollut hirvikärpäsiä liikkeellä, mutta veikkaan että nyt niitä alkaa jo olla, joten mua ei ihan hevillä enää saa metsään. Vihaan monia ötököitä, mutta ees hämähäkkejä en vihaa yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä.
Oon nuorempana harrastanut aktiivisesti ratsastusta, ja meillä on ollut heppojakin. Teini-iässä muut jutut alkoi kiinnostaa enemmän, ja kun "mun oma" hevonen kuoli kun olin 16v, niin viimeinenkin kiinnostus heppailuun katosi. Satunnaisesti oon hevosia tässä nähnyt ja silitellyt, ja vaikkei vieläkään kiinnostusta ratsastukseen oikeastaan ole, niin se hevosen tuoksu on jotain ihanaa. No, kaikki ei sitä ihanaksi miellä, mutta mulle se tuo muistoja mieleen, ja siinä on jotain muutakin erityistä. Lupasin Marissalle lähteä uudestaankin mukaan :)
Viime viikolla innostuin uudelleen DC-fixailemaan huonekaluja, joskin niitä pienempiä yksilöitä, joita pystyin tuunata yksinkin. Fiksailun jälkeen mulla on ollut akillesjänne ihan turkasen kipeä, ja google-diagnosoin itelleni kantapään limapussin tulehduksen. Yritin välttää lääkäriä, mutta kun pelkkä vessaan kävely vaati ihan hirveitä ponnisteluja, niin oli pakko nöyrtyä ja klenkata Mehiläiseen. Lääkäri totesi mun diagnoosin oikeaksi, ja kun käytiin kaikki jo kokeillut hoitokeinot läpi, niin pyysin josko saisin siihen kantaan vaan suosiolla kortisonipiikin, ja niin me sitten tehtiin. Sattui aika saakelisti, ja loppuviikon täytyy olla rasittamatta tota jalkaa, mutta ens viikolla pitäisi jo saada alottaa kuntouttamaan sitä pikkuhiljaa. Toivon totisesti, että oon ensi viikolla jo entistä ehompi, mä kun olisin lähössä tuonne SaariHelvettiinkin Tampereelle. Lekuri sanoi, että piikin antamisen jälkeiset päivät on erityisen tärkeitä ottaa levon kannalta, ja todella olla tekemättä mitään, mikä sattuu. Myös venyttely rasittaa, joten ei edes sitä ennen ensi viikkoa. Kantakorotusta suositeltiin, mietin josko pitää korkkarit jalassa ruveta sisälläkin kävelemään x)
Oon meinannut totaalisesti pimahtaa, kun en oo kotonakaan voinut tehdä oikein mitään. Piti lauantaina lähteä Marissan kanssa Letkurock-pikkufestareille, mutta jalan takia en päässyt sinnekään ja itkupotkuraivosin täällä kotona kun harmitti niin paljon. Alotin parvekkeelle kuormalavaprojektin, koska sitä oon voinut tehdä jalka kipeänäkin, mutta koti on kuin hävityksen kauhistus, kun en pysty edes siivoamaan. Tällanen sohvalla lojuminen ei tee kyllä hyvää senkään puolesta, että taas oon suunnitellut kodin sisustukseen vaikka mitä uutta puuhailtavaa ja ostettavaa.
Jännä juttu kyllä, miten monenlaiseen asiaan kantapäätä tarvitsee (esim. nukkuessa kyljen kääntämiseen, huomaan), ja jännä juttu miten hassuja asioita sitä tekis mieli tehdä nyt kun ei pysty. Siis en malta odottaa, että pääsen raivaamaan tuon parvekkeen tyhjäksi ja järjestelemään ihan kaiken uudelleen! Tai ylipäänsä sitä, että pääsisin ulos kävelemään, alkaa lämpötilat olla taas sellaisia, ettei sisällä viihdy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti