torstai 19. marraskuuta 2015

uusia tuulia

Pienesti kuulumisia, sillä nyt niitä ois pitkästä aikaa kerrottavaksi :)

Siitä asti kun 5 vuotta sitten muutin Saloon, oon kuulunut Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseen, ja oon halunnut olla sen toiminnassa jollain tapaa mukana. Aika ja viitseliäisyys on kuitenkin ollut vähän kortilla, ja ongelmana oli hieman se, etten oikein tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. En usko kykeneväni siihen raskaaseen kenttätoimintaan, missä loukutetaan kissoja ja mietitään kuka saa uuden mahdollisuuden ja kuka pääsee nukkumaan. Mutta en myöskään ole mikään tapahtumajärjestäjä tai muutenkaan ihminen joka tykkäisi vaikkapa myyjäistoiminnasta. En myöskään pysty itse ryhtymään sijaiskodiksi löytökissoille. Niinpä kun SSEY:ltä kerrottiin, että he olisivat vailla sijaiskotivastaavaa, niin mietin asiaa ehkä sekunnin tai kaksi, ja kerroin olevani kiinnostunut tästä toimesta. Tuo titteli ei siis tarkoita sitä, että kohta meillä on kaikki yhdistyksen kotia etsivät kissat, vaan sitä, että minä tulen olemaan se henkilö, joka etsii löytökissoille sijaiskodin, missä ne voi opetella sisäkissan ja perheenjäsenen elämää ennen loppuelämän kotiin sijoittamista. Olen ikäänkuin tuki- ja yhteyshenkilö esyn ja sijaiskotien välillä. SSEY sai myös vastikään uudet varastotilat, minne löytökissat ensihätään sijoitetaan, ja tarkoitus on myös siellä tehdä mahdollisuuksien mukaan kissojen hoitoa ja ruokintaa ja hieman tutustumistakin, jotta sitten osaan sen sijaiskodin löytää.



Mä oon tästä uudesta pestistä ihan älyttömän innoissani, mutta samaan aikaan mua pelottaa ja oon kauhuissani :P En ole aiemmin ottanut vastuuta kuin omista lemmikeistäni, niin vastuun lisääntyminen jännittää tosi paljon. Mutta eiköhän se siitä. Koen kuitenkin olevani aika hyvä ihmis- ja eläintuntijakin, ja kissan kanssa elämisestä on kuitenkin omaa kokemusta. Haasteita on luvassa, mutta otan ne mielelläni vastaan. Itse arvostan eläinsuojelutyötä niin korkealle, että kiva päästä tekemään sitä itsekin ja vielä näin konkreettisesti. Harmi vaan ettei kaikki muut taida sitä niin arvostaa, saati ymmärtää kuinka paljon se vapaaehtoistyöntekijöiltä vaatii. Tosiaan yhdistys pyörii täysin lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin, kukaan ei saa palkaksi muuta kuin hyvän mielen.
Näitä käytännön asioita hiotaan tuonne vuodenvaihteeseen saakka, ja sitten pitäisi uusien juttujen jo rullata aika mukavasti. Viimeiset kaksi viikkoa oon kysellyt ja miettinyt ja kirjotellut ylös. Ollaan käyty myös haastattelemassa yhtä sijaiskotiehdokasta, jolle nyt on ensimmäiset kissat sitten menossakin, oon ihan innoissani!

Sijaiskodeista on huutava pula myös täällä Salossa, ja SSEY järjestää joulukuussa eräänlaisen sijaiskotien "rekrytilaisuuden", Sijaiskotipäivän. Etenkin puolivillien kissojen elämässä sijaiskoti on kullanarvoinen välietappi. Siellä arka kissa saa rauhassa sosiaalistua ennen loppuelämänkotiin pääsyä.
Jos joku Salon seudulta sattuu lukemaan tätä ja kiinnostui sijaiskotitoiminnasta, niin muhun voi olla jo yhteydessä, tai sitten voipi tulla tuonne Sijaiskotipäivään :)




Ja asiasta toiseen... Kaverini Nina kysyi mua kirjoittamaan uuteen kulttuuriaiheiseen nettijulkaisu Nousuun. Nousu lanseerattiin marraskuun alussa, ja hoidan näitä kirjoitushommia melko satunnaisesti, sillä en tiedä vielä yhtään paljonko esim. nuo esyilyt tulee nyt viemään mun aikaani. Todennäköisesti tulen kirjoittelemaan sinne lähinnä keikka- ja tapahtumaraportteja sekä jonkinlaisia ilmiöjuttuja. Lanseerauksen aikaan kekri oli vielä ajankohtainen asia, joten ensimmäinen artikkelini kertoi kekrin historiasta, hieman Halloweenista sekä niiden vietosta nykypäivänä :) Juttuun pääset tästä. En ole hirveästi ehtinyt mainostaa kirjotustani, joten olisi kiva kuulla ihan suoraa palautetta lukijalta tuosta jutusta.
Minusta ehkä hienointa tässä kekrijutussa oli se, että kun moni suomalainen pitää Halloweenia kaupallisena hapatuksena ja kepposten tekemistä huonoina käytöstapoina, niin esimerkiksi kekrikiertelyä on "harrastettu" ihan täällä kotisuomessa jo ennen 1800-lukua, ja silloin kepposena hajotettiin tuvan uunit jollei isäntäväellä ollut tarjota mitään "naamiaisasuisille" kekripukeille ja kekrittärille :D Onhan se totta, että Halloweenista tuli kaupallista jenkkeihin kulkeuduttuaan, mutta meillä on täällä ollut muinoin ihan omatkin "Halloween"-kekkerit, ja eroaako ne sitten loppujen lopuksi niin kovin paljon siitä, mitä Halloween nykyisin on. Kysyn vaan. Tietysti ihmiset ovat tässä parin vuosisadan aikana oppineet viettämään harrasta kristillistä pyhäinpäivää, niin onhan Halloween siihen verrattuna jotakuinkin pyhäinhäväistys.
Mutta joo, seuraavat jutut on jo vireillä ja katsotaan mihin tää vielä kehittyy :) Oon toivonut elämääni enemmän kultturellia menoa, niin toivottavasti tämän myötä saan nähdä ja kuulla enemmän kaikkea. Ainakin mulla on jo ikävä katsomaan jotain musikaalia... Nousun muut kirjoittajat ovat todella paljon kokeneempia kuin minä, mutta koitan silti olla dissaamatta ja vähättelemättä itseäni, kaikesta oppii :)

Vielä kun löytyisi se duuni mistä saisi ihan palkkaakin, niin alkaisi elämä näyttää paljon valoisammalta :) Kävin viime viikolla työhaastattelussa, mutta sekin on pätkäduuni vuokrafirmasta ja hanttihommia pitkällä työmatkalla, sivuaa omaa alaa kuitenkin. Makellakin on opintoja jäljellä enää nelisen kuukautta, niin varovaiset toiveet myös Maken työpaikasta on heitetty ilmoille.

Nemon ja mun synttäripotretit oli tänä vuonna selfieitä.


Viime viikolla mulla oli synttäritkin, mutta eipä niitä oikeen tuu enää vietettyä. Make toi koulusta tullessaan mutakakun, joka kahdestaan tuhottiin, ja kissat sai jälleen seikakkua Nemon synttäreiden kunniaksi. Viime lauantaina Salossa oli Parasta ennen / Disco 2000 -bileet, ja tanssittiin siellä jalkamme tohjoksi Hillan ja Minnan kanssa :) Oli kyllä siistiä! Mut en muista koska viimeksi olis väsyttänyt niin paljon, oltiin kaikki aivan loppu kun Airaksinen ja Orion lopetti soitteluhommat. Seuraavana aamuna kateltiin Hillan kanssa Maija Mehiläisen jaksoja, kun se ei ollut koskaan nähnyt!

Rikala-vessawelfie


Lauantaina ois luvassa kissapäivää, minne lupasin mennä edustamaan, ja sitten käydään haastattelemassa toinen sijaiskotiehdokas. Yritän ehtiä hulluna tekemään vielä tässä kuun vaihteessa käsitöitä, joulukortteja ja sensellaista, ettei tuu niiden kanssa kiire. Ajattelin niistäkin jotain laittaa blogin puolelle, mutta varmaan vasta joulun jälkeen etten spoilaa :)
Sorry tylsästi vaan kuvat Instagramista, mutta nyt ei oo oikeen ehtinyt muuta! Jännä juttu kun puoli vuotta tässä on taas vaan lorvittu, ja yhtäkkiä yhden kuukauden aikana tapahtuu enemmän kuin koko vuonna :P

3 kommenttia:

  1. Hyvä Henni! :) Hatunnosto että jaksat lähteä tuohon. Kerro sitten miten kotihoitovastaavan homma sujuu!
    Itellä on vähän taukoa nyt koko kotihoidosta, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä, mutta toivon että pystyn taas alkuvuodesta ottaa hoitolaisia ^^)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kertoillaan kunhan hommat lähtee kunnolla käyntiin :) Meillä täällä pikkukylässä ei varmastikaan tuu olemaan hommat yhtä isollaan kuin siellä Helsingissä tai vaiks Tampereella, eli en usko että mulle ihan hirveän montaa kotia kontolleni tulee :) Tai no, tietty toivotaan että saatais paljon sijaiskoteja, mut ei tiedä vielä!

      Poista
  2. Haaste sinulle blogissani :)
    http://raisingwitchling.blogspot.fi/2015/11/liebster-award.html

    VastaaPoista