kissanruokaa

Jatketaanpa kissapostauksilla, koska juuri muusta ei ole nyt vielä kirjoitettavaa. Tällä viikolla oon tehnyt vaan töitä, ja niistä kerron enemmän siellä oppimispäiväkirjablogin puolella. Tämä päivä mulla oli vapaa, ja ensi viikko on koulua, joten koitan mahdollisimman monet Halloween-valmistelut tehdä nyt viikonloppuna. Tiedän, että koulun jälkeen en paljonkaan jaksa. Tänään siis koristelin Halloween-kranssin, oon hieman siivoillut sekä tehnyt valmiiksi kaulakorun Halloween-asuuni.

Saatiin myös Zooplussalta kissojen ruokapaketti, ja meinasin nyt kirjoittaa vähän meidän kattien syömistottumuksista, kun en kerta noita Halloween-juttuja halua vielä paljastaa :)

Aiemmin tein listaa tilaamistani Zooplus-ruuista, ja siitä kuinka hyvin tai huonosti ne teki kauppansa. Silloin kokeilin paljon kaikenlaisia, mutta nyt tilausten sisällöt alkaa jo olla aika vakiintuneita. Tietysti kun koitat kissoillesi syöttää sitä ns. parempaa ruokaa, niin eihän se tieteskään kelpaa. Sen sijaan Latz on meillä kestosuosikki, jota syödään milloin vain. Oon todennut, että on ihan turha sitten väkisin tilata paljon sitä parasta mahdollista kamaa, joten usein tilauksissa onkin hirveästi Latzia eli Felixiä. Sillon tällöin kokeilen vähän parempia ruokia pieniä määriä kerrallaan, kuten vaikkapa Applawsia, Portaa, Almo Naturea jne. Tähän tilaukseen tuli Felixin lisäksi 12 purkkia Applawsin kanaa, kokeilupakkaus Grauta, Miamoria, Catessya sekä Animondan Rafine Soupia, jota en oo ostanut moneen vuoteen. Kissat on kyllä tykänneet siitä, mutta vaan kastikkeet on nuoltu, joten iso osa on mennyt hukkaan niistä... Samasta syystä en oo ostanut muitakaan kastikeruokia, vaan hyytelöitä tai pateita. Tuntuu olevan ihan päivästä kiinni mikä koostumus ruuassa maistuu -.-

Kuivamuonista ostin tällä kertaa Sanabellen Grandea. Raksuista tuntuu kelpaavan mikä tahansa, eikä tunnu olevan huolta myöskään kissojen vatsojen sekaisin menemisestä tms., joten meillä ei siinä mielessä ole väliä onko ruuassa viljaa vai ei. Usein teen jonkinmoisen raksusekoituksen kahdesta eri raksusta, ja yleisimmät raksut meillä on Sanabelle (Grande tai Hair & Skin), Royal Canin (Maine Coon tai Hair & Skin), Acana ja Orijen. Sanabelleen siirryin oikeastaan hinnan takia, mutta näköjään nuo Grande-pallerot on sen kokoisia, että Nemo-ahmattikaan ei pysty niitä kokonaisena syömään, ja se on siis hyvä juttu :) Samoin RC:n Maine Coon on aika isoa nappulaa, vaikka muuten brändi ei yleisestä harhaluulosta huolimatta ole niin hyvää kamaa kuin annetaan ymmärtää... Mutta enikeis, meillä syödään roskaruokaa, gourmet'a, viljahöttöjä, raakaa lihaa, keitettyä kalaa, eläinkauppalaatuisia raksuja, eli siis hyvin sekalaisesti kaikkea. Se on sitten kissojen oma asia mikä kulloinkin kelpaa...

Tämänpäiväinen paketti

Mmmm, raksuja!

Juuri täytetty ruokakaappi

Kissojen kaikki herkut mulla on tuossa valkoisessa kitty treats -peltipurkissa, ja samalla kävin läpi sen sisällön. Löytyi paljon kissanminttukamaa (useampi putkilo ja pussukka kuivattua kissanminttua - joista osa on ihan omasta aitokissanminttupuskasta, sekä kissanminttunappuloita), Cosma snackies -putkilo, kissan maksamakkaratuubi, juuri ostetut Dreamies -tyynyt, Miamorin malt creme -kissanmallasta, Whiskas Dentabitsejä, Aptuksen Biorin-tabletteja, kuivattuja kanankauloja, Topinis juustoherkkuja, Almo Naturen pari näytenamia, pari random-herkkua sekä kaverilta kokeilusatsi häränrasvajauhetta, mitä tosin aina unohdan lisätä ruokaan...

Muutamia kissojen suosikkeja

Märkäruuat:

- Latzin As good as it looks, Refined marinade ja Sensations, myös muut pussi-Latzit käyvät, mutta em. ovat suosikkeja

- Applawsin tai Almo Naturen kananmakuiset tölkkipöperöt

- Miamorin pussit

- Animonda Vom Feinstein -vuoat, nämä ovat pateita, joten jos kissoilla on paté-päivä, niin hyvä tulee

- Sheba -vuoat, pateita myös, osa kastikkeissa

- todellisia inhokkeja ovat olleet Animonda Carnyt ja Cosmat, eikä Bozita / Mjau ole myöskään ollut mitään herkkua... Suurin osa kaikista moussetyyppisistä ruuista on kanssa pahoja

Kuivaruuat:

- Orijen

- Acana Grasslands

- Sanabelle Grande ja Hair & Skin

- Royal Canin Maine Coon ja Hair & Skin

- you name it

Raakaruuat:

- broilerinsuikaleet

- possunsuikaleet

- possunsydän

- sei (keitettynä)

- meillä on tarjottu myös broilerinsiipiä, broilerin kivipiiroja, erilaisia jauhelihoja, katkarapuja, muikkuja, lohta jne., mutta eivät maistu samanlailla kuin nuo muut - jauhelihoja ei tahdota syödä lainkaan

Muut:

- kuivatut kanankaulat, tosi suosittuja rouskutusvälipaloja

- Cosma snackies

- ihmisten kalkkunaleikkeet

- Gimpetin juustopallerot (jotka on meiltä nyt loppu)

- hapanmaitotuotteet (saavat vain maistiaisia)

- Whiskasin kissanmaito (ei ole ollut meillä kyllä aikoihin...)

Zooplussasta jos puhutaan, niin itse pyrin ostamaan .comin puolelta, koska siellä hinnat on jostain syystä usein alhaisemmat kuin .fi:n puolella. Suomisivuilta tilaan, jos täytyy tilata vain ruokaa (eli ei esim. hiekkaa), sillä suomisivuilla postikulut ovat ilmaiset 39€ ostosten jälkeen. Comin puolella paketin saa postikuluitta vasta 100€ jälkeen. Esim. tämän kerran tilaus maksoi 114€, kun ostin noiden ruokien lisäksi kaksi säkkiä kissanhiekkaa sekä pari mattoa kissanvessojen eteen. Tarjoukset saattavat olla erilaisia noilla sivuilla, joten pyrin kyllä yleensä tsekkaamaan myös ne, ja joskus pistän jopa täysin samat ostokset ostoskoriin, ja katson kummalla sivuilla loppusumma jää alhaisemmaksi :D

Mä olen Zooplussalta tilannut kissatarvikkeeni nyt muistaakseni noin kaksi vuotta, ja aina paketit ovat tulleet ehjinä perille. Joskus pahvilaatikko on saattanut olla kärsineen näköinen, mutta sisältö on ollut moitteettomassa kunnossa. Edes kissanhiekkasäkit eivät ole koskaan olleet rikki. Ja aina on tullut myös oikeat tuotteet. Kerran tilasin palkintopisteillä Litter Lockerin, jonka kahva oli valmiiksi rikki, mutta sitä pystyi silti jotenkuten käyttämään. Pistin Zooplussalle siitä palautetta ja valokuvan, ja ne käytetyt palkintopisteet palautettiin tililleni, ja sain pitää rikkinäisen Lockerin. Isommille eläinperheille Zooplus on tosi hyvä paikka tilata tavaransa, sillä nehän kuljetetaan kotiin. DHL tuo paketit kotiovelle mitään ilmoittamatta olit sitten kotona tai et, ja jos et, niin saat hakea pakettisi sitten postista. DPD soittaa ennen kuin tuovat paketin, ja sopivat ajasta. Itse oon aina tilannut DHL:n kuljettamaan, joten DPD:stä mulla ei ole kokemuksia. Zooplussan väki pakkaa tavarat nopeasti, ja perillä kotona paketti on viikon päästä tilauksesta. Yksi iso plussa tässä on se, ettei tarvitse itse raahata niitä hiekkasäkkejä kaupasta kotiin :P

Suosittelen siis lämpimästi ihan jo vaikka yhden kissan perheille.

Nuno ruokalevolla

kissani: nikki

Olen tehnyt kissoilleni omat sivunsa tänne blogiin, mutta ajattelin kuitenkin esitellä karvakorvat ihan omissa postauksissaankin :)

Lähdetään liikkeelle Nikkistä, joka on ollut mulla kauimmin.

Nikki, viralliselta nimeltään BeautyHill By the Way tuli mulle n. 15-viikkoisena, ja itseasiassa pentue olikin melkein luovutusiässä kun kävin niitä Sammatissa katsomassa. Olin tuolloin, heinäkuussa 2008 elänyt kuukauden verran kissatonta elämää kun rakas Ruusani menehtyi äkillisesti. Tuona kissattomana aikana tuntui iltaisin melko yksinäiseltä, ja tuntui että jotakin puuttui. Omaatuntoani soimasi tosi kovasti, että haluaisin uutta kissaa jo niin pian Ruusan jälkeen, mutta oli kuitenkin aika selvää, etten olisi pystynyt olla kovin paljon kauempaa ilman lemmikkiä. Kissamaailman foorumilta bongasin postauksen, missä kerrottiin vapaista norjalaisen metsäkissan pennuista. Kaksi pennuista oli varattuja, yksi vapaista pennuista vei mun sydämeni jo pelkästään kuvan välityksellä. Ajatus omasta norskista rupesi kutkuttamaan vielä enemmän, ja pyysin kasvattajalta josko saisin tulla pentuja ihan vaan katsomaan, ja tutustumaan muutenkin rotunsa edustajiin, kun en ollut aiemmin livenä nähnyt aitoa norjalaista. Nikkin kutsumanimi oli tuolloin Bella, ja muistelisin, että kun käytiin pikkusia katsomassa, niin Nikki huiteli jossain ihan muualla, ja taisi olla siskonsa Siiri, joka hengaili mun kanssa enemmän :P Mutta pennuilla oli kova meno päällä, ja tutustuinkin tuolla reissulla enemmän kasvattajan aikuisiin kissoihin.

Kollaasit kasvattajan ottamista kuvista ennen luovutusta.
Alemmassa kuvassa yllä oikealla on se kuva Nikkistä, jolla se hurmasi mut Kissiksen välityksellä :)

Tein aika nopeasti päätöksen, että Bella muuttaa meille, ja sovittiin luovutuspäiväksi 9.8. :D Muistan sen siitä, että edellisenä päivänä oli kaverini häät, ja olin juuri tutustunut Makeen, eli kyseisenä viikonloppuna oli paljon tärkeitä tapahtumia. Kasvattajat toivat Nikkin meille itse, ja samalla kirjoitettiin tarvittavat paperit, ja ihmeteltiin Nikkin reippautta. Niin ja Nikki sai tosiaan uuden kutsumanimensä Mötley Crüen Nikki Sixxin mukaan :) En ole Mötikkä-fani, mutta halusin nimeen jotain rokettirollia, ja Nikkihän on myös tytön nimi.

Ensimmäisenä iltanaan Nikki oli tosi reipas, tutkaili kämppää ihan rauhassa, ja lopulta tuli mun viereen sohvalle nukkumaan :) Eli oli samantien kuin kotonaan. Ainoastaan silloin se pelästyi jos nousin ylös sohvalta ja poistuin huonesta hetkeksi, silloin se puikahti sohvan alle piiloon (myöhemmin päivittelin sitä kuinka pieni se silloin oli, kun tosiaan mahtui sohvan alle!), mutta tuli heti esiin kun kutsuin sitä :)

Nikki rupesi riiviöimään vasta muutaman kuukauden päästä, ja silloin ei enää ollut mikään turvassa vitriinin päällä, ei verhot eikä kaihtimet, ja sen jälkeen sitä mentiin eikä meinattu. Huomiotahan se kaikella show'llaan haki, enimmäkseen se teki pahojaan silloin kun mulla oli joku kylässä (esim. Hannen kanssa katottiin leffoja, mutta kaikkein pahinta oli se, kun Make tuli viikonlopuksi!), tai jos olin muuten vaan keskittynyt johonkin muuhun asiaan enemmän kuin Nikkiin.

Kesällä 2009 Nikki sairastui. Ajattelin, että ehkä se on syönyt jonkun hiuslenkin tms. ja sillä on suolitukos. Mentiin lekurille, joka totesi, että röntgenkuvissa näkyy suolistossa kyllä jotakin massaa, mutta ei vaikuttanut miltään vierasesineeltä. Nikki ei myöskään aristanut ollenkaan kun sen mahaa tunnusteltiin. Jotta tiedetään mitä siellä oli, oli vatsa avattava samantien. Sain sitten tietää, että Nikkillä on suolituppi, ja normaalisti kun suolitupessa suoli kasvaa itsensä sisään, niin Nikkin tapauksessa muistaakseni ohutsuoli oli kasvanut umpisuolen sisään, tai jotain vastaavaa. Nikki jäi leikkauspöydälle ja mä lähdin itkuisena ja paniikissa kotiin odottelemaan. Ne oli varmasti elämäni pisimmät tunnit kun odotin lääkärin soittoa, ja lopulta puhelu tulikin, että leikkaus oli ollut tosi vaikea, eivätkä meinanneet ensin saada suolia eroteltua, ja oli lähellä etteivät olleet jo aiemmin soittaneet, että pitäisi tehdä päätös kissan lopettamisesta. Lopulta olivat kuitenkin saaneet suolet paikoillensa ja leikattua kuolioon menneen osan, ja että kissa on nyt paikattu ja voisin käydä hakemassa sen kotiin. Itkin vielä Nikkiä haettaessa, ja itkin kun lääkäri sanoi, että on 50/50 mahdollisuudet että Nikki selviää. Saatiin hirveät kasat lääkkeitä kotiin, ja taisinpa luvata, että en enää ikinä komenna Nikkiä jos se siitä selviää :D

No, meillä kävi hyvin, ja Nikki selvisi leikkauksesta oikein mainiosti. Myöhemmin, kun Nikki steriloitiin, pyysin lääkäriä tarkistamaan samalla, että suolisto on normaali, ja kaikki oli siellä ihan kunnossa. Mutta olipahan rankka kokemus tuo kaikenkaikkiaan...

Vieläkin tekee pahaa katsoa tuota kuvaa kun Nikki on tipassa... Mutta kuitenkin, tuo keskimmäinen makoilukuva sekä ulkoilukuva Maken kanssa on otettu vain muutama viikko leikkauksen jälkeen.

Elokuussa Nuno tuli meille, ja Nikki rauhottui sen myötä huomattavasti. Ei enää jatkuvaa riiviömäisyyttä ja meikäläisten kiusaamista, kun hän sai kissakaverin. Nikki ja Nuno steriloitiin samoihin aikoihin, keväällä 2010 eli verrattaen aika myöhään, kun olivat jo 2-vuotiaita. Kestin Nikkin kamalaa kiimailua noin vuoden päivät, koska tuntui ettei oikein missään välissä ollut varaa sterilointiin. Sitten tuli se suolituppi, jonka jälkeen en halunnut viedä sitä heti takaisin leikkauspöydälle. Nikkin kiimat oli kauheita, se huusi ja tarjosi itseään kaikelle mahdolliselle, ja lisäksi se kuseskeli joka paikkaan. Vanha sohva oli ihan kustu, ja lisäksi se merkkasi seiniä, kulhoja, lavuaarin, sängyn ja vaikka mitä. Steriloinnin jälkeen Nikki rauhoittui vielä enemmän, ja sellainen leikkisä huomionhakuisuus vaihtui ennemminkin hellyydenkipeyteen. Se änki useammin syliin, alkoi puskea ja kehrätä enemmän, leipoi ja viihtyi sylissä. Ja sellainen se on vieläkin :) Steriloinnin jälkeen se sai myös lihaa luiden ympärille, eikä näyttänyt enää ihan niin rimpulalta :)

Nikki leikkii höyhenlelun kanssa.

Nikki on aina ollut tosi leimautunut muhun, se luottaa muhun ihan täydellisesti, ja se kuulemma selkeästi ikävöi mua jos olen poissa pidemmän aikaa. Kun tulen reissulta kotiin, niin se yleensä osoittaa mieltä ensimmäisen illan (se ei välttämättä edes katso muhun päin), mutta seuraavana päivänä ollaan mun kimpussa koko ajan :)

Nikki on siis pennusta saakka ollut tosi reipas ja sosiaalinen, ja se tykkää kun meillä käy vieraita. Matkustamista se kuitenkin inhoaa, ja autossa se huutaa koko matkan, oli se sitten kuinka pitkä tahansa. Usein siltä tulee koppaan myös paniikkipissat... Myös 10 minuutin matkalla. Koitan siis mahdollisimman vähän enää kuskata Nikkiä minnekään (tästä syystä ei esim. viedä kissoja enää Lohjalle), sillä pelkään sen stressaavan matkustuksesta liikaa. Stressihän voi laukaista vaikka mitä sairauksia, ja mä alan olla varsinkin Nikkin suhteen ihan paranoidi mitä tulee kaikkiin sairauksiin -.- Tuon suolitupen lisäksi Nikkillä on muutaman kerran ollut virtsatietulehduksia. Ei onneksi kiteitä tai kiviä, mutta ei ne tulehduksetkaan kivoja ole.

Hauska juttu, että alimmalla rivillä toisessa kuvassa oikealta Nikki on samassa asennossa kiipeilypuussa kuin yhdessä noista pentukuvista :) Ja se on harrastanut sitä useampaankin otteeseen!

Nunon liityttyä meidän perheeseen, ei Nikki ole enää oikeastaan leikkinyt, se jäi tavallaan Nunon jalkoihin, kun Nuno oli niin superleikkisä. Koitin muutamia kertoja leikkiä Nikkin kanssa kahdestaan suljettujen ovien takana, mutta se ei oikein osannut keskittyä siihen, kun se vain odotti mistä kolosta Nuno singahtaa paikalle. Kyllä Nikki joskus yksinään innostuu leikkimään, mutta mun ei kannata puuttua siihen, tai muuten muut kissat tulevat pilaamaan koko jutun. Nikkin ja mun kanssakäyminen on leikkimisen sijaan hellyyttä; pusuja, silittelyä sekä harjaamista, mitä se rakastaa :)

Nuorempana Nikki osallistui tosi aktiivisesti jokaiseen puuhaan mitä kotona tein, edellisessä kämpässä sillä oli tapana mm. hypätä keittiönkaappien päälle katsomaan kun mä tiskaan tai teen ruokaa. Yksi ihan ehdoton kotityö, mihin se vieläkin osallistuu innolla, on lakanoiden vaihto, sehän on ihan parasta :) Ja Nikki tuntuu tykkäävän puhtaista lakanoista yhtä paljon kuin minä, kun se tuppaa aina vaihdon jälkeen jäädä lötköttämään sängylle :)

Nikki osallistuu vähän omituisempaan lakanoidenvaihtoon :)

Nikkin mielestä telkkari on hauska kapistus, erityisesti jos sieltä tulee eläinohjelmia tai piirrettyjä. Esim. taannoin kun katselin Leijonakuninkaan, niin Nikki katsoi mun kanssa leffasta n. 3/4. Eikä mitään sohvalla loikoilua, vaan se istui olkkarin pöydällä lähes hievahtamatta, ja tapitti leffaa ihan into piukeena :D

Nikki viihtyy parvekkeella, ja se on meidän kissoista ainoa, joka tuntuu tykkäävän ulkona valjastelusta, ja vieläpä ympäri vuoden. Olisi kiva viedä se valjastelemaan joskus jonnekin vähän syrjempään, mutta se edellyttäisi sitten hieman autolla matkustamista...

Siellä on se asento taas!

Nikki on nyt 4,5-vuotias ja painaa n. 4,7 kg. Sen turkki on pitkä mutta melko silkkinen ja pehmeä, eikä se kovin helposti mene takkuun. Nikki on meidän kissoista se, joka syö kaikkein monipuolisimmin aika lailla kaikkea mitä sille tarjotaan, Nuno ja Nemo ovat paljon nirppiksempiä. Se myös syö paljon hitaammin kuin nuo kaksi muuta, niin ihan ruuan kuin herkutkin. Muut ahmii, niin Nikki syö nautiskellen.

Sitä riiviömäisyyttä näkyy vielä esim. verhoissa roikkumisena, tavaroiden pudotteluna, kukkien järsimisenä, tapettien repimisenä ja ennenkaikkea uteliaisuutena - joka paikkan pitää tunkea :D Niin ja joskus se herättää mut aikaisin aamulla puremalla mua mm. nenään, mikä sattuu ja on tosi inhottavaa. Yleensä koko kivulias herätys johtuu siitä, että ruokakupit ovat tyhjiä, ja pitäisi saada jo aamupalaa. Mutta kaikenkaikkiaan Nikkissäkin on nyt havaittavissa sellaista iän tuomaa rauhallisuutta :)

Nikki viettää aikaansa tosi harvoin eri huoneessa kuin minä, ja kaikkein mieluiten se onkin ihan mun vieressä, niin että se saa koskettaa tassulla mun kättäni. Meikäläisen läheisyyden lisäksi Nikkin lempipaikkoja kotona on ikkunalauta, punainen pehmeä tuoli (jo pennusta asti), parveke, kiipeilypuun ylimmät tasot, eteisen ulkovaatekaapin hattuhylly (se saa kaapin oven itse auki, ja hyppää hyllylle lipaston päältä), vitriinin päällinen, keittiössä mikron päällä (mikro on seinähyllyllä, ja sen päältä näkee hyvin kadulle), sekä usein öisin se nukkuu makuuhuoneen kiipeilypuun pesässä. Musta jotenkin hauskaa on se, että silloin kun ei asuttu Maken kanssa vielä yhdessä, niin kissat nukkuivat mun kanssa sängyssä aina kun Make ei ollut mun luona, ja nyt kun asutaan yhdessä, ja ne muutamat kerrat kun oon mennyt nukkumaan niin, ettei Make ole ollut kotona, niin kaikki kolme kissaa on tullut taas mun kanssa sänkyyn nukkumaan, Maken paikalle :D Myös Nikki tykkää kyllä Makesta, mutta sillä on ilmeisesti mennyt aika kauan sulattaa, että toi on tullut ihan jäädäkseen :D Ihan vasta tässä vuoden sisällä Nikki on mennyt hakemaan Makelta hellyyttä, ja nykyisin Makekin saa melkeinpä vääntää Nikkin solmuun, eikä Nikki oo moksiskaan.

Nunon ja Nemon kanssa Nikki tulee hyvin toimeen, mutta ei tunnu olevan mikään sydänystävä kummankaan kanssa. Kun Nikki ja Nuno olivat mulla kahdestaan, niin loppujen lopuksi ne viettivät aika paljon aikaa yhdessä. Todella harvoin pesivät toisiaan tai sen sellaista, mutta makoilivat välillä vierekkäin, leikkivät ja olivat söpöjä yhdessä :) Kun Nemo tuli, niin koko pakka meni ihan sekaisin, ja nykyisin jos Nikki ja Nuno ovat kanssakäymisissä, niin se on lähinnä kinastelua, ei toivoakaan mistään yhteisistä hellistä hetkistä, tai edes vierekkäin makoilusta :/ Tämä harmittaa mua tosi paljon... Sen sijaan Nemosta Nikki sai sellaisen rajumman painikaverin. Nunosta ei siihen koskaan oikein ollut, mutta nyt Nemon kanssa se saa painia ja vetää rallia täällä niin paljon kuin sielu sietää. Nemon kanssa Nikkillä on ollut myös muutamia helliä hetkiä pesun ja yhdessä makoilun merkeissä. Nemo käy myös useasti Nikkin hermoille tavalla tai toisella, ja Nikki sähisee Nemolle aina silloin tällöin. Pääosin kaikki näistä kissoista nukkuvat yksin, eli täällä on tosi harvinainen sellainen näky, että kissat olisivat kylkikyljessä kauemmin kuin 5 minuuttia.

Vieraista Nikki tykkää, ja on aina sosiaalinen ja tulee tervehtimään, ja usein hetken päästä menee puuhaamaan omiaan tai hieman syrjemmälle tarkkailemaan. Nuorempana se pelkäsi ihan taaperoikäisiä, mutta nyttemmin se on jo rohkeasti tehnyt lähempää tuttavuutta ihmisvauvojen kanssa, silloin harvoin kun sellaisia meille eksyy :)

Lyhyesti tiivistettynä Nikki on aiheuttanut mulle paljon harmaita hiuksia, mutta silti Nikki on ollut mulle täydellinen kissa, enkä ikinä vaihtais pois ♥ Kovinkaan moni useamman lemmikin omistaja ei suostu nimeämään omaa suosikkiaan, enkä mäkään mielelläni sano Nikkin olevan mun suosikkini. Pikemminkin Nikkissä on vaan jotakin, jonka takia sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja jollei Nikkiä olisi, musta puuttuisi valtava palanen. En osaa selittää sitä yhteyttä mikä mulla Nikkin kanssa on. Parhaimmillaan se on melkein kuin telepatiaa, syvempää ymmärrystä.

Tämän postauksen ja kuvien tekemiseen meni aikaa puoli päivää, joten seuraavaa osaa ei varmaankaan ole ihan heti tulossa, mahdollisesti tuossa syyslomalla sitten naputtelen seuraavan :) Jos heräsi lisäkysymyksiä, niin antakaa palaa vaan.

vain elämää, ei sen enempää

Ei liene mikään ylläri, että en oo tälläkään viikolla juuri muuta tehnyt kuin töitä :P

Keskiviikkona räpsähti kuitenkin tilille rahaa, niin kävin työpäivän jälkeen pikkusen kiertelemässä kaupoissa, oikeastaan vaan ihan kiertelemisen ilosta, ja siitä, että jos jotakin löytyy niin pystyn sen ostamaan :P Ostin lähinnä Halloween-rekvisiittaa ja pari kissamagneettia, mutta missään vaatekaupoissa ei tuntunut olevan mitään kiinnostavaa. KappAhlista löytyi kuitenkin musta-harmaa perus raitatoppi, sekä tosi nätti 3/4-hihainen pitsimekko. Ja koska se on täysin pitsiä, niin se on hyvin erilainen mitä yleensä käytän, mutta muuten se olikin hyvin mun näköinen. Sen verran lyhyt ja epätäydellisesti laskeutuva se on (koska perse), että en uskaltaisi sitä mekkona käyttää, mutta ehkäpä sitten joidenkin housujen kanssa.

Kävin myös pikaisesti pyörähtämässä kenkäkaupoissa, mun piti kai lähinnä etsiä itselleni kunnollisia työkenkiä, jos vaikka perus kenkäkaupoista olisi löytynyt, mutta päädyin kuitenkin etsimään sopivia saappaita :D Olin jo lähdössä kotiin, mutta käännyin vielä takaisin käväsemässä Mekassa, ja sieltä löytyikin ihan täydellinen saapaspari :) Ei vetoketjua (mikä oli vähän huono), mutta matalamallinen, ja ennenkaikkea melkein polviin saakka ylettyvä varsi, joka sujahti jalkaan tuosta noin vaan :D Ei, mun pohkeet ei ole kaventunut lainkaan, vaan menin vartavasten kysymään saappaita läskipohkeille. Niitä ei kuitenkaan ollut mustana oikeankokoisia liikkeessä, mutta kävin sitten heti seuraavana päivänä tilaamassa ne kuitenkin. Pikkusen ylimäärästä hintaa sille tuli kun tilaavat muualta, mutta en mä olis osannut niiden kamelinväristen saappaiden kanssa olla...

Tänään pääsin vihdoin eroon mun jäätävästä juurikasvusta. Pikkusen harmitti, että siitä oli nyt n. 2 kk kun kävin kampaajalla, mikä oli myös edellinen kerta kun mun kuontalo värjättiin, ja väri pysyi koko sen ajan ihan maagisen hyvänä, eikä sitä olisi vieläkään tarvinnut värjätä ellei vaalea juurikasvu ois ollut jo parin sentin luokkaa. En tiedä oisiko mun punapigmenttisellä hoitsikalla ollut jotain tekemistä asian kanssa. En kylläkään käytä sitä kuin ehkä kerran/vko tai kaks, mutta enikeis, se väri pysyi kauemmin kuin esmes Elumen. Voi olla että kesto johtui vaan tummemmasta sävystä? Dunno.

Elokuussa ostetut tukkatökötit. Paul Mitchellin sarja värjätyille hiuksille, Tangle Teezer ja Revlonin pigmenttihoitsikka.

Make on tosiaan pistänyt värit mun päähän jo varmaan 1,5 vuoden ajan, ja välillä se on mutissut kun täytyy niin monella värillä värjätä. Pahin oli just 1) värinpoisto juurikasvuun, 2) kirkkaanpunainen päälle, 3) viininpunainen alle. Siinä on yksi syy siihen miksi yritän aina vaan enemmän käyttää nykyisin markettivärejä (ei tarvitse sitä värinpoistoa erikseen). Toki mulla on niitä suoravärejäkin vielä pelastamassa, jos vaikka markettiväri onkin ihan hirveän värinen. Lisäksi noi markettivärit lähtee sotkiessaan paljon helpommin pois ihan tavallisilla putsareilla, eikä tartte räjäyttää koko kylppäriä värin huuhtelun päätteeksi. Meidän kylppärin lattia on oikeesti hirveän näköinen. Mutta siis niin. Kun markettiväri haalistuu, niin päähän voi helposti vetää sitten yhden kerroksen pelkkää pigmenttiä, eli suoraväriä. Suosisin suoravärejä muuten vieläkin, mutta niissä on niitä huonoja puoliakin, ja yksi niistä on se, että se tarttuu huonosti terveeseen hiukseen. Tuntuu ihan tosi typerältä, että vaikka itse suoraväri on turvallinen ja hiukselle hellä, niin se hius täytyy silti hukuttaa vetyperoksidiin ennen kuin se ihana suoraväri tarttuu. Mulla siis itsellä on luonnostaan niin vaalea hius, että en tartte värinpoistoa kuin siihen hiuksen vahingoittamiseen. Elumen olisi tosi ihana, koska sehän tarttuu siihen terveeseen hiukseen, mutta sitä on vähän hankalampi saada, eikä mulla ole varaa ravata kampaajalla. Johan tässä tuli pelkillä suoraväreillä värjättyä kolme vuotta, vaihtelua kehiin :)

Ja tuo väri, mikä tänään laitettiin, on saatu aikaan pelkillä markettiväreillä, ja mun mielestä se on aivan yhtä täydellinen kuin suoravärilettikin!

Make jaksoi vääntää mun raidatkin uuteen uskoon, ihana kun on :) Toivoin sitä mustanruskeaa pikkusen enemmän kuin viime kerralla, ja mun mielestä lopputulos on oikein kiva. Väreinä käytin L'Oreal Preferencen sävyä 3 Brasil, sekä L'Oreal Ferian sävyä 6.66 (:D) Pure Scarlet.

Loppuilta on mennyt naudanpaistia uunissa kypsytellen, tehtiin jälleen liharuukkua, sitä mihin tulee kermaa ja mustapekka-juustoa :P~~ Sen kanssa oli kukkismuusia ja rakuunaporkkanoita, ja nyt oon ihan täynnä. Toi on yksi niistä ruuista mihin mulla ei ole kontrollia ollenkaan, vaan saatan vetää sitä niin kauan että halkeen.

Ei jaksettu taaskaan tehdä salaattia...

Ja ruuasta puheenollen... edelliset 2 viikkoa on mennyt ihan päin persettä karppauksen suhteen, enkä myöskään oo muistanut merkata mun syömisiä minnekään. Ekalla viikolla meillä oli niin vähän rahaa, että syötiin käytännössä melkein koko viikko makaronimössöä, ja sitten kun ois ollut rahaa, niin kummallakaan ei ollut aikaa tai viitseliäisyyttä tehdä ruokaa niin, että olis saanut töihin evääksikin jotain karppisapuskaa. Ja kun meni plörinäksi, niin vedettiin lopulta kunnolla överiksi ja herkuteltiin myös sipseillä, tortilloilla ja nachoilla. Nyt on kuitenkin uusi viikko alkamassa, niin on hyvä ryhdistäytyä.

On muuten ollut melko yllättävää, että vaikka koulupäivien jälkeen olin ihan todella poikki ja väsynyt, niin työpäivien jälkeen energiaa kyllä riittäisi (tosin, 11h ja 8h pois kotoa, niissä on kyllä eroa). Ongelmaksi on vaan koitunut jalkojen särkeminen koko päivän seisoskelusta, ja siksi tuntuu mahdottomalta lähteä vielä illalla seisoskelemaan jonnekin jumppatunnille. Mulla on siis kuntoilurytmi kärsinyt ihan hirveästi, ja toivon nyt että ens viikolla voisin mahdollisimman paljon tehdä aamuvuoroa. Ensinnäkin sen takia, että oppisin jälleen heräämään aikasemmin ennen kouluviikon alkamista, ja toiseksi, että mulla olisi kotona yleensä pari tuntia aikaa palautua ennen jumppatuntia, ja siten jaksaisin sinne lähteäkin. Tai sitten taas käy niin, että sitten syyslomaviikolla kuntoilen joka päivä ihan hulluna, kun en normaalisti ehdi :P

Mun hieno huiskuananaskin otti ja kuoli :( Ei se kestänyt mun käsittelyssä kuin viis viikkoa, tänä aamuna huomasin että sen kukinnot on ihan ruskeita jo... Nyyh... Kai se on uskottava ettei noi ananasakäämät mulla menesty, edellisen timanttiananaksenkin tapoin vaikka oikeaoppisesti kastelin. Nyt saan sen tilalle jonkun muun kivan, ehkä sen verililjapuun, mikä jäi kaihertamaan mieltä :) Töistä nappasin myös partsille pari syklaamia ja heitin kupsahtaneet yrtit pois. Callunat näytti kovin nuupahtaneilta ja kuivilta, koitin hätäkastella niitä, mutta saas nähdä tuleeko niistä enää mitään. Ruukku on huono ja kenottaa pahasti tuolla seinällä, kaikki vesi tulee vaan suoraan läpi...

Ihan kiva, ettei täksi viikonlopuksi oo mitään sen kummempaa tekemistä, hengailua vaan. Viime viikonlopusta hävisi niin paljon, kun olin ensin perjantaina iltavuorossa, ja sitten sunnuntaina olikin perinteinen dagen-efter, millon ei yleensä jaksa tehdä mitään. Mulla on jäänyt myös muutamia suosikkisarjojen jaksoja rästiin, niin nyt on hyvä katsoa nekin. Tuolla odottelee Ghost Adventures, sekä kauden avajaiset The Walking Deadista ja Supernaturalista, ja lisäksi oli pakko ladata Once Upon a Timesta ensimmäinen tuottari, koska se alkaa sunnuntaisin aina sellaiseen aikaan, että mun bailatino-tunti on vasta päättynyt. Nyt en oo kyllä kolmeen viikkoon käynyt koko bailatinossa, mutta tarkotus on kuitenkin jatkaa siellä heti huomenna. Kohta alkaa myös The Vampire Diariesin uusi kausi.

Ootteko te muut muuten katsoneet tota Vain elämää -sarjaa? Itsehän katson sitä into piukassa Erinin takia, mutta se koko konsepti on mun mielestä mielenkiintoinen. Välillä tulee sellaisia ohimeneviä fiiliksiä, että joku juttu on tosi teennäinen, tai että "lopeta nyt jo se kehuminen!" :D Mutta ite oon tykännyt hurjasti, ja oon ollut ihan tippa linssissä - eli "jarina"! - kun muut on siellä kyynelehtinyt. Erinin jaksossa varsinkin oli niin paljon itseä läheltä ja syvältä koskettavaa stooria (mm. Nylon Beatin hajoamispäätös), että olin kyllä ihan megajarina täällä kotisohvalla :) Ja ohjelmaan osallistuvat artistit on mukavan erilaisia, eri-ikäisiä, eri genreistä... Kannattaa vilkaista jollet ole vielä ehtinyt :) Ens perjantaina on Cheekin päivä.
Kaikki jaksot ja esitykset on nähtävissä Nelosen netissä.

Kaija Koo - Vanha sydän



Erin - Nahkatakkinen tyttö

PS: Mistä teitä lukijoita on noin paljon tupsahtanut?! Oon todella otettu, että teitä on jo yli 70 :') Tervehdys kaikille uusille lukijoille, pistäkää vaan rohkeesti kommenttia, postausehdotuksia sun muuta :)

turmion kätilöt @ keikkamesta, salo

Eilen oli kauan odotettu Turmion Kätilöiden keikka täällä Salossa. Alunperin bändin piti keikkailla täällä jo keväällä, mutta se keikka siirtyi sitten myöhemmäksi.

Henna ja Jarno lähtivät mun seuraksi, ja tulivat ensin alottelemaan tähän meille. Mulla oli koko illan joku ihmeellinen puheripuli ja pälätin ääneni käheeksi. Eli ohjelmassa oli lähinnä kälätystä ja musan kuuntelua, ysäriä ja Kätilöitä.

Päivän asu oli yksinkertainen, ja sain vihdoinkin tuon hameen kunnon käyttöön, kun Henna ompeli siihen alushameen :)

Ennen puoltayötä läksittiin kohti baaria, eikä siinä hirveän kauan tarvinnut keikkaa odotella. Väkeä oli loppujen lopuksi paljon ja meininki keikalla oli tosi jees :) Hennan hukkasin jo ennen keikkaa, samaten Marin, mutta Jossun ja Marissan löysin ja niiden kanssa bailasin ja oli kiwaa :) Grand Ballia odotin kaikkein eniten ja olinkin tosi fiiliksissä kun se tuli. Lisäksi tuli ainakin Suolainen kapteeni, Ihmisixsixsix, Teurastaja, Tirehtööri, Vedetäänkö vai ei, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki... muuta en setistä muistakaan :D Enemmän tuli pyöritettyä persettä kuin tukkaa, mutta siinä loppupuolella hankin kyllä sen pienen niskasärynkin.

Keikan jälkeen ihmisiä jäi aika mukavasti baariin hengailemaan, mikä on musta aina kivaa, siis ettei koko baari tyhjene heti kun bändi lopettaa. Viime kertoina on baarissa tullut oltua yleensä ihan pilkkuun saakka, tällä kertaa lähdettiin kotiin siinä kahden maissa, mikä oli ihan hyvä. Jarno tarjosi köyhälle illan aikana valkovenäläisen ja grillisapuskaa, ja köyhä oli erittäin tyytyväinen :)

Samaan syssyyn täytyy kertoa oma mielipiteeni Nightwishin puuhiin. Luultavasti jokaisella musiikista tietävällä suomalaisella on oltava mielipide NW:n laulajavaihdoksiin :D Oon tykännyt Tarjan aikaisesta Nightwishistä 90-luvun loppupuolelta saakka, mutta mun mielestä Anette oli myös hyvä laulaja, ja tykkään tosi paljon myös Anetten aikaisista biiseistä, ja itse oon aina pitänyt keskusteluissa Anetten puolia, kun niin moni tuntui haukkuvan sitä ihan jatkuvalla syötöllä. Suurin osa kavereistani tuntui olevan haltioissaan kun "vihdoinkin Anette lähti menemään", mutta itse en missään vaiheessa toivonut sellaista, vaan totuin Anetteen tosi nopeasti, eikä hän oikeastaan koskaan tuntunut omasta mielestäni bändiin ömm... epäsopivalta. Anetten eroaminen oli aika ylläri, kun en ole bändin puuhia niin tiiviisti seurannut. Anettea paikkaamaanhan tuli loppukiertueelle Floor Jansen, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Koko tapahtuneen jälkeen oon sitten katsellut Youtubesta noita Floorin vetämiä NW-keikkoja, sekä ex-bändinsä After Foreverin biisejä, ja oon tosi vaikuttunut. Mun puolesta Floor voitaisi ottaa Nightwishiin samantien ihan vakilaulajaksi ilman sen kummempia laulajahakuja. Olisi tosi hienoa kuulla NW-keikoilla niitä vanhempia Tarjan laulutyylille tehtyjä biisejä, joita ei olla nyt pitkään aikaan kuultu. Mähän en Tarjan aikana edes käynyt Nightwishin keikoilla, joten en ole kuullut niitä vanhempia biisejä livenä klassisesti laulettuina, ja sen totisesti haluaisin kuulla. Ja Floorilta luonnistuu sekä klasarityyppinen laulu, että nuo popimmat Anetten äänelle tehdyt NW-biisit. Floorin ulkoinen habituskin sopii bändiin kuin nyrkki silmään.

Tuosta itse Anetten erosta mulle jäi vähän paska maku suuhun siinä mielessä, että jo toinen laulaja lähtee Nightwishista. Pistää miettimään, että mikä siinä bändissä mättää kun laulajat vaihtuvat. Toivottavasti seuraava sitten kestäisi sinne hamaan loppuun saakka.
Minä siis tykkään Floorista tosi kovasti, ja yhtä kovasti toivon että hän jää bändin vakilaulajaksi :) Mitä mieltä te muut ootte?

diy: kissojen kerrospeti

Meillä oli pitkään tässä olkkarissa kissojen kiipeilypuun vieressä Maken vanha pienehkö hyllykkö, mikä mun mielestä oli ihan väärän värinen, ja muutenkin sen funktio oli vähän hakusessa. Yhtäkkiä sain päähäni, että sen voisi paitsi maalata mustaksi, niin tuunata kissojen kerrossängyksi :P Onneksi Make oli ideaan ihan suostuvainen eikä alkanut nillittää hänen hyllykkönsä "pilaamisesta", ja niinpä etsinkin eBaysta sopivia materiaaleja hyllykön somistukseen. Kävin niin innolla tämän kimppuun, että valitettavasti unohdin ottaa eri vaiheista kuvia, mutta eipä tämä mitään rakettitiedettä ole.
Itse jouduin nimenomaan tätä hyllykköä varten ostamaan hiomapaperirullan, kankaat (eBaysta) sekä sinkiläpistoolin ja sinkilöitä, ja niistä maksoin yhteensä noin 30€.

Tarvikkeet:

- vanha ja tarpeeton hyllykkö

- karkeaa hiomapaperia

- pohjamaalia sekä vesiohenteista kalustemaalia
- pari erikokoista maalipensseliä

- tekoturkista tai muuta haluamaasi pehmeää kangasta

- vanua tai vaahtomuovia pehmusteeksi

- niittipyssy eli sinkiläpistooli sekä sinkilöitä
- sakset
(- sopivan kokoinen pätkä raavittavaksi sopivaa mattoa)
(- mittanauha ja kynä)

Liikkeelle lähdettiin tästä

Meidän hyllykkö oli jotakin perus Sotka-laatuista kovalevyä, ja aloitettiin työ poistamalla hyllynkannattimet ja hiomalla ja lopuksi pyyhkimällä kaikki maalattavat pinnat. Ajatuksena oli päällystää kaikki hyllykön sisäpinnat tekoturkiksella, mutta maalattiin pinnat myös varmuuden vuoksi, jotta näyttäisi sitten paremmalta jos puupinnat sattuvat jostakin rakosesta pilkistämään. Ensin siis yksi kerros pohjamaalia, ja päälle kaksi kerrosta kalustemaalia. Kolmaskin kerros olisi ehkä ollut tarpeen, mutta meillä loppui vanha maali kesken, eikä viitsitty yhden extrakerroksen takia ostaa lisää. Maalia pystyy siis säästämään siten, että maalaa vain ulkopinnat, ja sisäpintoja vain vähän matkaa reunoista sisäänpäin. Mahdollisten valumien ym. epätasaisuuksien välttämiseksi olisi pinnat kannattanut hioa joka maalikerroksen välissä, mutta me ei jaksettu sitä tehdä, ja niinpä sinne jäikin joitakin karvoja pensselistä ja sen sellaista, mutta ei ne mihinkään näy.

Irroitettavat hyllyt maalattiin kuitenkin vain toiselta puolelta, siltä mitä ei päällystetä, joka jää alapuolelle. Kun maali oli kuiva ja eBaysta tilaamani tekoturkikset olivat tulleet, oli vuorossa hyllyjen ja tasojen pehmustus ja päällystys. Pehmustusta ei välttämättä tarvita, sillä kissathan tuppaavat nukkumaan myös kovilla alustoilla, mutta itse laitoin kuitenkin ohuen kerroksen puuvillavanua (sellaista, millä täytetään esim. tyynyjä tai leluja) hyllyn ja kankaan väliin.

Mittasin kankaasta sopivan kokoisen palan hyllyä kohti, niin että kangasta tuli muutamia senttejä myös hyllyn alapuolelle. Niittaa kangas kiinni hyllylevyyn ensin kahdelta sivulta, niin että kaksi muuta sivua jää auki, jolloin saat helposti pehmustettua levyn. Lisää siis vanua haluamasi määrä hyllyn ja kankaan väliin. Tämän jälkeen pingota kangasta hieman samalla kun niittaat loputkin sivut kiinni levyyn. Muista leikata kulmista ylimääräiset kangaspalat pois, jottei hyllystä tule liian paksua. Ylin ja alin taso olivat sellaisia, joita ei saanut irti, joten ne vaativat hieman tarkempaa mittausta ja leikkausta, mutta päällystysperiaate on sama.

Hyllykkö tasojen päällystämisen jälkeen:

Nuno tykästyi alimmaiseen koloon

Tämän jälkeen jouduin pitämään tuunaamisesta vähän taukoa, sillä toinen ostamani tekoturkiskangas tuli Thaimaasta saakka, ja sen saapumisessa kesti puoli ikuisuutta... Tilasin mustaa kangasta enemmän, sillä tarkoitus oli ensin päällystää sivulevyjen sisäpinnatkin sillä. Kuitenkin punainen kangas ei livenä mielestäni näkynyt taustalevystä tarpeeksi ulospäin, joten päällystin sivulevytkin sillä. Se oli myös siinä mielessä helpompi, että kangas oli paljon ohuempaa kuin musta, niin sen pystyi kiinnittämään levyyn isona palana huolehtimatta siitä etteikö hyllylevyt enää mahtuisi niiden väliin. Jos olisin laittanut paksumpaa kangasta, sitä olisi todennäköisesti joutunut mittailla tarkemmin, ja jättämään hyllylevyjen kohdalle jonkinlaisen raon jotta ne mahtuvat. Taustalevyn päällystämisen kanssa periaate oli siis sama; ensin mitataan huolellisesti oikeankokoinen pala kangasta, ja nidotaan vain taustalevyyn kiinni. Ylimääräisen kankaan voi helposti taittaa kaksinkerroin ennen nitomista. Meidän taustalevy oli niiteille hieman liian ohut, ja niistä tuli juuri se terävin kärki takapuolelta ulos. Sehän ei sikäli mitään haittaa, että takaosa tulee joka tapauksessa seinää vasten, mutta terävät niitit yllättävissä paikoissa on aina perseestä ja vaarallisia, joten me peitettiin ne terävimmät kärjet paksulla, mustalla putkiteipillä. Muutama pala sitä päällekkäin, niin ei pitäisi niittien enää tuntua. Sivulevyjen kohdalla jätin kankaan tarkoituksella hieman liian isoksi, jotta sain sen reunasta kaksinkerroin ja siistin näköiseksi. Muista pingottaa kangasta kireäksi samalla kun nidot sitä kiinni, jottei kangas jää löyhästi kiinni. Hyllynkannattimille leikkasin kankaaseen pienet reiät nitomisen lomassa.
Niitit ottivat tukevasti kiinni levyyn, joten pidän niitä turvallisena käyttää. Jokin myrkytön ja pitävä liima voi olla myös ihan hyvä vaihtoehto kankaiden kiinnittämiseen, jollei halua niittejä käyttää.

Hyllykkö valmiina:

Loppusilaukseksi käydään vielä myöhemmin varmaan ostamassa pätkä jonkinlaista kuramattoa ja kiinnitetään se vielä toiselle sivulle raavittavaksi.

Kerrospetiä voi piristää myös jollakin kiinnitettävällä narulelulla tai muulla vastaavalla.
Kankaiden jämäpaloista voi vaikka ommella erikokoisia tyynyjä ja täyttää ne vanulla ja kissanmintulla :) Meillä tyyny oli suuri hitti heti.

Todennäköisyys sille, että meidän kaikki kissat olisivat joskus tuossa samaan aikaan, on erittäin pieni, mutta onpahan ainakin vaihtoehtoja :D Itse oon lopputulokseen tosi tyytyväinen, vaikka olisi ollut kiva jos nuo lukuisat taustalevyn niitit olisi saanut peitettyä jollain... Mutta näillä nyt mennään. Kuvissa tuo leopardikangas näyttää jotenkin tosi räikeältä, ja niissä näyttää jotenkin paremmalta kun sitä on vain tuolla taustalevyssä. Mutta oikeasti, livenä, tuo leopardikangas ei näy tuolta taustasta minnekään, ja livenä näyttää paremmalta kun sitä on enemmän.