torstai 10. marraskuuta 2016

tämä on dani

Dani eli Vallu tuli syyskuussa yhdistyksen ensisijoituspaikkaan löytökissana, "Nelospaikan viiksivalluksi". Normaalisti meillä kesyt löytökissat lähtevät ensisijoituspaikasta löytöeläintaloon lain määräämäksi 15 vuorokaudeksi, kunnes kissalle etsitään uusi koti. Danista ei kukaan saanut selvää onko se villi, puolivilli vai arka kesykissa, sillä se nökötti hiljaa häkin sisällä olevassa kuljetuskopassa aina kun kissalassa kävi. Söi kyllä hyvin ja kävi laatikolla normaalisti, mutta vain kerran se todistettavasti oli kopan ulkopuolella sen aikaa, että siitä sai otettua kuvan. Dani oli meidän ensisijoituspaikassa sen 15 vuorokautta ja siitä tehtiin myös löytöilmoitus Facebookiin. Oli mahdollista että kissa olisi vain ollut kulkurina pidemmän aikaa. Kukaan ei kissaa kaivannut.



Olin täysin vakuuttunut, että häkissä kissalaoloissa Dani ei antanut itsestään todellista kuvaa, vaan se on pakko saada sijaiskotiin. Ja lisäksi sen nassu oli niin julmetun söpö että rakastuin siihen päätäpahkaa :D Niinpä se käytettiin eläinlääkärillä leikattavana, madotettavana, rokotettavana, sirutettavana, FIV+FeLV-testattavana ja lisäksi siltä otettiin mykoplasma+herpes -testi - toimenpiteet, jotka tehdään meidän kaikille kissoille. Kollipoika Dani arvioitiin 4-5-vuotiaaksi, ja ainoa "vika" mikä löytyi, oli yksi puuttuva etuhammas. Sieltä se meni häkkinsä kera Johannan luo sijaiskotiin. Olisin ottanut kissan meille jos eristysmadollisuudet olisivat paremmat, mutta virustestien tuloksiin saakka olisi parempi jos se olisi sijaiskodissa, missä sijaiskissat saavat oman huoneen.

Kun Dani oli ollut viikon sijaiskodissa, se alkoi juttelemaan hoitajalle, eikä joka kerta lähestyessä paennut häkin nurkkaan. Kahden viikon jälkeen se oli jo syönyt kädestä, tarponut, heittäytynyt kyljelleen, puskenut ja tavannut toisia kissojakin ♥ Vaikka sisimmässäni tiesin että kissassa on potentiaalia, niin en olisi osannut toivoa, että kehitys olisi noin nopeaa, kerrassaan upea juttu :)
Kun kuukauden päästä Dani vietiin tehosterokotukselle, niin päätettiin että samalla se siirtyy meille. Johannalle oli tullut lisää sijaiskissoja ja tilat alkoi pikkuhiljaa loppua kesken. Dani oli Johannan luona käyttäytynyt muita kissoja kohtaan oikein hyväksyvästi ja kiltisti, joten aateltiin että sen lienee paras lähteä tutustumaan loppuelämänkotinsa kissoihin ja ihmisiin, ennen kuin kiintyy liiaksi Johannan perheeseen. Danille ei siis tarvitse etsiä loppuelämänkotia, vaan nyt voin jo melko varmuudella sanoa, että se löytyy meiltä. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen sijaiskotiin laittamista, mutta parista asiasta piti saada ensin varmuus: onko se terve, ja käyttäytyykö se hyvin muiden kissojen kanssa. Seuraavaksi sitten jännittikin miten meidän Nikki hyväksyy laumaan uuden, aikuisen kissan. Uuden kissan laumaan tuominen on aina riski, mutta päätin sen ottaa. Vaihdettiin hajupeittoja viikkoa aikaisemmin. Meillä sniffailtiin Danin pyyhe läpikotaisin, ja Nemo makoili sen päällä jatkuvasti, ja kun ei makoillut, niin se paini sen kanssa. Tuntui ihan siltä kuin tyyppi ei malttais odottaa mitä tuleman pitää :D Dani taas ei kuulemma suostunut koskemaan meidän kissojen petiin ja vilttiin pitkällä tikullakaan.

Toljottelua. Dani makasi mieluummin puhtaassa hiekkalaatikossa kuin pehmeässä pedissä.


Danin tutustuminen uuteen kotiin lähti käyntiin maanantaina meidän makuuhuoneesta. Häkki oli kätevä ensimmäisiksi päiviksi, mutta halusin mahdollisimman pian päästää sen kulkemaan vapaana, sillä se oli kyllä viettänyt häkissä aikaa ihan tarpeeksi kauan, ja oli jo Johannan luona ehtinyt tottua myös vapauteen. Ensimmäisen päivän se oli meitä kohtaan hiukan epäluuloinen, mutta ruoka ja lässyttely auttoi paljon. Dani oli jo ensimmäisenä iltana niin reipas, että päästettiin omat kissat pällistelemään sitä häkin läpi. Eivät olleet Danista juuri moksiskaan, kun se ei päässyt iholle. Feliway pöhisi myös seinässä koko ajan. Danin reippauden takia kokeiltiin jo toisena päivänä kissojen tutustuttamista ihan vapaana. Aluksi se tuntuikin sujuvan ihan suht hyvin ja Dani tykkää toisista kissoista ihan hirveesti, ehkä vähän liikaakin sillä se hämmensi meidän kakarat totaalisesti. Nuno ja Dani sähisi toisilleen kaikkein eniten, ja kun kuulin että Dani ahdistuu liikaa sängyn alla, niin lopetettiin siltä päivältä. Loppupäivän ja yön Dani sai olla makkarissa vapaana ja mä nukuin sen kanssa siellä, kun Make nukkui muiden kanssa olkkarissa. Tämä sujuikin oikeen mainiosti, Dani nukkui välillä sängyn alla, välillä avonaisessa häkissä ja välillä mun kanssa sängyssä. Aamuun mennessä se oli saanut jo rutkasti lisää itseluottamusta, ja kolmantena päivänä uskalsin heti aamupalan jälkeen päästää kissat taas tutustumaan. Lyhyen aikaa pidin Nunon häkissä jottei Dani heti pelästy, mutta puoleen päivään mennessä kaikki kissat oli makkarissa sulassa sovussa. Olisko ollut torstaina kun pistettiin häkki kasaan, raapimistynnyri paikoilleen ja uusi, ylhäältä sisäänmentävä hiekkalaatikko makkarin puolelle. Tosi nopeasti sekä omat kissat että Dani oppivat sitä käyttämään, mikä oli tosi helpottavaa, sillä Dani on melkoinen hiekan paiskoja.



Ensimmäisellä viikolla viikonloppuun mennessä Dani oli saanut jo sen verran itseluottamusta että alkoi viettää aikaa olkkarissakin. Suunnilleen näihin aikoihin tytöt suhtautui siihen jo vähän suopeammin vaikka sähinää kuuluikin jatkuvasti. Mutta Nemosta alkoi päästä sellaisia ääniä mitä en koskaan oo kuullut siltä, hirveää ulinaa ja sähinääkin. Yllätyin tosi paljon, sillä Nemo on näistä ollut se, jonka kuvittelin olevan kaikkein helpoin uuden kissan kanssa, se kun ei oo koskaan sähissyt, murissut tms. Yllätys oli myös suuri sen suhteen, että Nikki oli kissoista kaikkein rauhallisin Danin seurassa, loppuviikosta se oli jo lähestulkoon välinpitämätön sitä kohtaan. Huushollissa oli rauhaisaa kun Dani oli rauhallinen ja nukkui, mutta sen valtava energisyys tuntui olevan meidän kissoille se suurin ongelma. Ne eivät ymmärtäneet sen jatkuvaa sähellystä ja leikkiinkutsuja. Läkähdyksiin leikittäminenkin tuntui auttavan vaan seuraavaksi vartiksi, vaikka tehtiin sitä useasti päivässä. Hetken aikaa olin jo tosi epätoivoinen, että tuleeko tästä perkele yhtään mitään. Ruokinta oli myös ongelmallista, sillä Dani hotkasi oman ruokansa alta nanosekunnin, ja ryntäsi heti sen jälkeen toisten ruokakipoille, jotka tietysti on about koskemattomia sillä meidän katit syö niin hitaasti eikä kaikkea kerralla :/ Jouduttiin siis loppuviikosta tarjoilemaan Danille taas ruoka suljetussa huoneessa. Samoin omien kissojen takia oli välillä pakko laittaa Dani toiseen huoneeseen rauhottumaan.



Sunnuntai olikin sitten päivä jolloin tapahtui paljon. Dania leikitettiin aamupäivästä ja päivällä paljon, joten päivä oli suurimmaksi osaksi tosi rauhallinen. Illansuussa tein omia juttujani joita Dani tuli uteliaana seuraamaan, samoin lopulta sitten omatkin kissat, ja ne seurailivat rauhassa mun touhuja. Iltapalaksi kissat saivat broilerin suikaleita, ja olin jo viemässä Danin kippoa makkariin, mutta hän päätti jäädä siihen missä muutkin kissat syö. Onneksi kyseessä oli nyt ruoka, jonka omatkin kissat syö heti, niin ei ollut ongelmia. Ennen nukkumaanmenoa leikitin vielä Danin meidän makkarissa, ja yllätyksekseni Nemo tuli leikkiin mukaan :) Ei niin aktiivisesti kuin Dani, mutta höyhenlelu kiinnosti sitäkin, eikä sitä tuntunut kovin kovasti Danin hösääminen haittaavan, vaikka päinkin tuli useasti.
Maanantain vastainen yö sujui kutakuinkin rauhallisesti, ite en ainakaan herännyt mihinkään ääniin. Aamulla Dani ja Nemo vetivät täällä rallia peräkkäin ja pitivät vain "nättejä" ääniä :D Olin ihan äärettömän helpottunut! Ja hämmästynyt siitä, kuinka paljon voi yhen vuorokauden aikana oikeen tapahtua. Dani myös pikkuhiljaa oppi miten aktivointilaudalta saa sapuskaa. Maanantaina sain myös todistaa kissojen mahtuvan samalle sohvalle, Nemo jopa meni niin lähelle että olivat melkein toisissaan kiinni :)



Toisella kotiutumisviikolla ollaan tehty jo ihan normaaleja kotijuttuja, ja kissat on olleet pääasiassa suht lempeitä toisilleen. Tytöt sähisee Danille vielä jos se tulee liian liki, mutta Nemon kanssa ne menee täällä peräkanaa, leikkii ja painii. Ja Dani jos poistuu Nemon näköpiiristä, niin usein Nemo kipittää sen perään :) Enää ei ulista, mutta hirveän paljon kaikkia muita ääniä päästellään, ja alan kohta vakaasti olla sitä mieltä, että kyllä kissat naukuvat toisillensakin :P Oli hirmuinen helpotus että Nemo tulee sen kanssa hyvin juttuun, sillä juuri Nemolle alunalkaen halusinkin leikkikaverin :)
Ruokinnan kanssa on vähän vielä puljaamista, jotta kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen. Mutta seuraava askel olisi tutustuttaa Dani vieraisiin ihmisiin ja opetella vähän naksutinkoulutusta :) Onneksi häntä on helppo motivoida vaikka millä.

Kaikenkaikkiaan Dani on ollut meillä ihan älyttömän reipas, käyttäytynyt niin meitä kuin kissojakin kohtaan nätisti jne. Kaikki kunnia siitä sijaiskotiin Johannalle tehdystä työstä, mä vain poimin kypsymässä olevan hedelmän :D Voi kun Dani osaisi kertoa tarinansa. Sen ystävällisyys ihmisiä kohtaan viittaisi vähän siihen, että sillä on joskus ollut koti, mutta toisaalta moni tavallinen kodin juttu tuntuu olevan sille aivan uutta, kuten esimerkiksi taulut seinällä sekä telkkari (ah, Avara luonto). Ja mistä kumpuaa tuo rakkaus muihin kissoihin? Plus mä en saata uskoa että se olisi jo yli neljävuotias, niin kakaralta se vaikuttaa. Dani ei pyri ulos, esim. parvekkeelle, ja löysi heti kiipeilypuun riippumatosta hyvän köllöttelypaikan. Äkkinäisiä liikkeitä se pelästyy herkästi, ja väistää kun ihminen kävelee kohti.


Majakka ja perävaunu


Dani sai nimensä musiikkimaailmasta, kuten nämä meidän toisetkin kisut. Dani tulee toki Cradle of Filthin Dani Filthistä :) Hän tulee kyllä aina ja ikuisesti tulemaan toiselta nimeltään Vallu, ei sille mitään mahda. Sitä on kutsuttu Valluksi jo toista kuukautta eikä Makekaan sitä enää muuksi osaa kutsua, mutta mä haluan sille toisen nimen :D Dani tuli meille sattumalta Halloweenina 31.10., ja samalla kun hokasin päivämäärän, hokasin myös että mun lemppari-Halloween-leffassa, Hokkus Pokkuksessa tämän pikkutytön nimi on myös Dani, heh :D Poitsun synttäreitä vietetään varmaan jatkossa syyskuussa, jolloin hän pääsi sijaiskotiin ja uuden elämän alkuun.

Toisella viikolla kaikki kisut mahtuivat samaan kuvaan :)

1 kommentti:

  1. Olipa ihana kissakertomus! Onnea kisuleiden yhteiseloon n.n

    VastaaPoista