keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

lävistystarinoita

Mulla ei ole elämäni aikana ollut kovinkaan monia lävistyksiä, ja ne, mitä on, ovat tosi kesyjä. Mutta päätin kuitenkin jakaa omat kokemukseni :)

Mun ihkaensimmäiset "lävistykset" olivat ne perinteiset ammutut korvikset ala-asteella. Pidän kuitenkin näitä ammuttujakin korvareikiä ihan lävistyksinä, vaikkei niitä lävistysneulalla ole tehtykään. Jotakuinkin samaltahan ne näyttää enivei, ja täyttävät lävistyksen määrityksen.
Ensimmäisestä ihan oikeasta lävistyksestä olin haaveillut jo pitkään, ja lopulta sain otettua sen 16-vuotiaana Lohjalla Tommy's Tattoossa. Se oli napalävistys. Mua ei siihen mennessä ollut varmaan mikään jännittänyt ikinä niin paljon, kuin sen lävistyksen ottaminen. Mentiin kaverini Katin kanssa samaan aikaan, Kati taisi ottaa lävistyksen kulmaan tuolloin. Lävistäjä oli vieraileva lävistäjä kyseisessä puljussa, eikä puhunut sanaakaan suomea.
Navan lävistäminen sattui aivan helvetillisen paljon, enkä voi tähän päivään mennessä käsittää, miten sellaisen paikan lävistäminen voikin tuntua niin hirveeltä. Kun koru oli paikoillaan ja nousin pöydältä istumaan, mun oli aivan pakko juosta päätä pahkaa ulos, liikkeen rappusille istumaan ja hengittelemään, ja kun istuminenkin oli vaikeaa, niin makasin :P Nolottikin vielä, että moisesta tuli niin heikko olo, samalla kun Kati sanoi ettei hänellä tuntunut kulmalävistys missään.

Enivei, näin myöhemmin ajateltuna sain lävistykseen huonot hoito-ohjeet, eikä se lähtenyt parantumaan. Päin vastoin, iho kuivui tosi paljon, ja huomasi selkeästi, että se oheni korun ympäriltä. Lopulta koru oli ehtinyt olla mulla vain puoli vuotta, kun se eräänä kauniina päivänä tippui ruokakaupan lattialle ilman että edes huomasin sitä, ennen kuin kotona vasta. Muita ongelmia korun kanssa ei ollut, se ei häirinnyt mun elämää (edes tanssia, jota tuolloin harrastin parina päivänä viikossa) eikä se tulehtunut, se vain vähitellen kasvoi ulos. Harmitti kyllä silloin tosi kovasti, koska olihan se nätti. Nykyisin on tuota vatsaläskiä sen verran enemmän, ettei se enää näyttäisi hyvältä :D, mutta vaikka olisin hoikkakin, niin tuskin kävisin uudelleen ottamassa sitä, sen verran teki kipiää, ja lisäksi se uloskasvamisen mahdollisuus tuossa olis edelleen. Jääköön napalävistyksestä vaan tuo arpi muistoksi :) Edes kuvia ei ole, koska elettiin aikaa ennen digi- ja kännykameroita (2001). Koruna mulla oli siinä sellainen ihan tavallinen banaanikoru, tummanvihreällä kivellä.

Tämän jälkeen jossain vaiheessa kävin ottamassa pari reikää korvaan, mutta nekin tehtiin ampumalla, kun se oli edullisempaa. Ne "harjoituskorvikset" on kyllä ihan helvettiä, niitä ei meinaa millään saada pois, korviin sattuu ja verta vuotaa. Ja ne on niin typerän näköiset ettei niitä jaksa katella.

Seuraavaksi oli pitkä aika, jolloin vain haaveilin tietyistä lävistyksistä, muistan haaveilleeni ainakin kielilävistyksestä, nenänsivusta ja huulilävistyksestä. Kaikki jäi ottamatta, osittain siksi etten napaepisodin jälkeen tahtonut uskaltaa, osittain varmaan sen takia, ettei silloinen poikaystäväni olisi niistä tykännyt.
Lopulta kesällä 2011 päätin vihdoin ja viimein ottaa sen kauan haaveilemani labretin, kun kukaan ei ollut meikäläistä pysäyttämässä, ja se tapahtui Turussa Larypiercingissä. Jännitti tosi paljon, mutta lävistäjä Lari on niin rauhallinen ja rauhoittava, että jännitys lieveni aika nopeasti. Itse lävistäminen tuntui kyllä, mutta oli ihan piece of cake verrattuna navan tökkimiseen. Laitettu koru oli mulle aivan liian pitkä, mahdollisen turpoamisen takia, mutta mun huuli ei turvonnut lävistämisen jälkeen ollenkaan. Niinpä sillä ylipitkällä tapilla oli tosi vaikea syödä ja välillä puhuakin. Kävin vaihdattamassa korun pienempään noin viikon jälkeen samalla lävistäjällä, jotta koru on varmasti oikean kokoinen.
Lävistys on aika paljon erittänyt kudosnestettä koko ajan, mutta se ei ole tulehtunut tai mitään. Aluksi ostelin hulluna halpoja koruja Crazy Factorylta, mutta kun vaihdoin toisiin koruihin, kudosnesteen eritys hieman vähentyi, eikä lävistystä enää sen jälkeen kutittanut. Tappi on koko ajan ollut oikean mittainen, eikä se kolise hampaisiin :)
Viime syksynä huomasin alaetuhampaiden ikenien vetäytyneen ihan aavistuksen. Silloin mulla oli muutakin hammassärkyä, jonka vuoksi kävin hammaslääkärissäkin päivystyksessä, mutta särky jatkui pari viikkoa ja välillä heijasteli myös etuhampaisiin. Päätin vaihtaa tapin muoviseen versioon, jonka myötä särky katosi, eikä korua tarvinnut ottaa pois. Seurailen kuitenkin tilannetta, ja jos esim. ikenet lähtevät vetäytymään enemmän, niin tottakai otan korun sitten pois, vaikkakin vastentahtoisesti.
Labret tulee varmaan hamaan tulevaisuuteen olemaan mun lempparilävistys, ja toivon, ettei mun tarvitse ottaa sitä pois ainakaan ihan lähiaikoina. Se istuu mun naamaan paremmin kuin tuo valtava nenäni, ja ilman sitä jotain selkeesti puuttuu. Ehkä se on jollain tapaa tasapainottava koru.

Vasemmalla pari tuntia lävistämisen jälkeen
Keskellä vuosi lävistämisestä
Oikealla labret tällä hetkellä


Vuonna 2013 saavutin välipainoetappini ja palkintona siitä oli lävistys. Olin kuitenkin jo opiskelemassa asiakaspalveluammattiin, niin olin jo päättänyt, että varsinaisesti kasvoihin niitä ei enää tule, ja sitäpaitsi mun oloni tuntuu liian vanhalta kokonaaman lävistyksiin x) Haaveilin daithista, ja käppäilin idean kanssa jälleen Larin huomaan. Daithia ei kuitenkaan mun korviin voitu laittaa, joten otin sitten rookin sen tilalle. Tämä oli mun ensimmäinen rustolävistys, ja sen takia se taas jännitti; sattuuko, kuulenko ikäviä rusahduksia :) Kerroin Larille myös mun muista korvalävistyssuunnitelmista, ja valittiin rookin korva sen mukaan, mitä aion myöhemmin lävistyttää. Lävistystilanteessa Lari onnistui painamaan mun korvan lukkoon, joten jos rusto rusahteli, niin ainakaan en kuullut sitä :) En olisi ikinä uskonut, että rook olisi ollut niin helppo kuin se oli, hädintuskin huomasin koko operaatiota. Eli ei sattunut ollenkaan. Koruksi laitettiin pieni banaani, eikä se ole pysynyt suorassa. Kävin myöhemmin näyttämässä sitä Larilla, joka sanoi, ettei hän lähtisi korua vaihtamaankaan, kun ei korun sisäänpäin kääntyminen ole haitannut mua mitenkään, eikä siihen ole tullut pattia tai mitään.

Pari kuukautta rookin ottamisen jälkeen huomasin lohjalaisessa Saya's Cornerissa alen, johon oli tartuttava. Otin tuolloin traguksen samaan korvaan rookin kanssa, jolloin hoito oli helpompaa. Traguksen lävistäminen sattuikin taas jo vähän enemmän kuin rookin, ihan piti oikeen vähän irvistää :P Samana iltana kävin lenkillä nappikuulokkeiden kanssa, joista uusi lävistys ei tykännyt yhtään, vaan vuosi verta. Sen jälkeen se saikin olla pari kuukautta rauhassa, eikä sittemmin sen kanssa ole ollut mitään ongelmia.

Vasemmalla rook pari tuntia lävistämisen jälkeen
Keskellä vastaotettu tragus sekä muutaman kuukauden vanha rook, näyttävät tälläkin hetkellä samalta
Oikealla näkyy tragus noin vuoden päästä lävistämisestä


Seuraava lävistys oli mun 30-vuotissynttärilahja serkuilta ja kummeilta, ja tämä oli mun suunnitelmissa kun rookin otin. Tämä on triple forward helix. Nämä olisi tietysti saanut otettua kaikki erikseenkin, mutta halusin ne kaikki kerralla, lähinnä siksi, että käyn oikeasti tosi harvoin Turussa. En vaihda lävistäjää niin kauan kuin täällä kulmilla asustelen, joten Larihan tuon mulle laittoi. Tätä kolmen korun sarjaa näkee netissä paljonkin, mutta I don't care, musta se on nätti :)
Etukäteen jännitti taas vähän uusi lävistyspaikka, ja se, että kerralla laitetaan kolme lävistystä vierekkäin. Neulalla lävistämisen jälkeen laitettiin tappi paikoilleen, ja se sattui paljon enemmän kuin itse lävistys, sillä paikka on ahdas ja ihoa jouduttiin vähän venyttämään. Keskimmäinen taisi osua johonkin hermoon tai verisuoneen, sillä se sattui kaikkein eniten, ja vuosi myös vähän verta kahdesta muusta poiketen.
Aiemmissa lävistyksissä oon suosinut perus palloja, mutta nämä ovat sellaisessa paikassa, että koruiksi kannattaa suosiolla ottaa matalaprofiiliset kivet. Näitä ei kuulemma pysty itse vaihtamaan, eikä ilman työkaluja, mutta kun noita korvan poimuja ja ahtaita paikkoja miettii, niin ei kyllä tulisi mieleenkään itse lähteä siellä sorkkimaan :D
Muutama ensimmäinen yö oli melko levoton, kun ei juurikaan pystynyt nukkumaan vasemmalla kyljellä.

Lari pyysi käymään parin kuukauden päästä näyttämässä fwd helixejä, ja koska sain leimakortin täyteen, seuraava lävistykseni on ilmainen. Fwd helixit kuitenkin paranevat tooooosi kauan (tällä hetkellä 8 kk lävistämisestä, ja ovat edelleen paranemisvaiheessa, ja turpoavat välillä aika kovastikin, esim. muutama viikko lävistämisestä jouduin käymään Larilla uudelleen, kun luulin yhden korun pudonneen - se olikin hävinnyt turvonneen korvan ihon sisälle), joten seuraavan lävistyksen otan vasta kun nämä ovat parantuneet, ja se tulee luultavasti olemaan conch/orbital tai antitragus samaan korvaan.

Vasemmalla vastalävistetty korva
Oikealla triple fwd helix 8 kk lävistämisestä


Vielä suunnitelmissa olisi ottaa korviin ehkä pari normi-helixiä. Jos kasvojen alueelle vielä jotain ottaisin, niin se olisi edelleenkin se nenänsivu tai smiley. Smiley on ihan sairaan ihana, mutta suurin pelko sen kanssa olisi varmaankin ikenien vetäytyminen ja hammaskiilteen kuluminen, ja lisäksi se kuulemma kasvaa helposti ulos. Nännäreitä on ehdotettu monesti, mutta luulen, ettei mulla olisi munaa ottaa sellaista :P Daithista tietysti haaveilen hamaan tulevaisuuteen, mutta jos mulla on siihen vääränmalliset korvannipukat, niin sillehän ei sitten mitään mahda, nyyh...
Roosan septumin myötä oon alkanut hieman lämmetä myös septumille, ja talvella harkitsin sitä ihan vakavastikin, mutta enpä tiedä. Mun nenä on niin leveä, että pelkään nenänsivulävistyksen korostavan sitä vain entisestään, septum taas tasapainottaisi sitä.
Ylipäänsä olin lävistysten suhteen yhtä myöhäisherännäinen kuin tatskojenkin kanssa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että jokaista lävistystä on harkittu hartaudella, osittain tosin myös pakon sanelemana, kun ei ihan tuosta vaan ole heittää useita kymppejä lävistyksiin ja matkoihin :P

(smiley-kuva Pinterestistä)

(daith-kuva Pinterestistä)

(conch/orbital spiraalikorulla -kuva Pinterestistä)


Omaan makuun sopivat lävistyskorut on ylipäänsä siroja; ohuet tapit/renkaat ja pienet pallot (itsellä tällä hetkellä labretissa 4-5 mm pallo). Ei mitään liian räikeän värisiä, enkä myöskään erityisemmin pidä mustista palloista. Kokeilin kyllä tohon labretiin sellaistakin, mutta ei oo kivaa kun kauempaa katottuna se näyttää vaan valtavalta mustapäältä :P En myöskään ihan hirveästi perusta eri muotoisista korupäistä, mulle riittää hyvin pallot tai kartioniitit. Huulessa en tykkää käyttää rengasta, koska huulirasvan läästiminen on vaikeaa, ja eritoten huulien yhteenhinkkaaminen sen jälkeen :D En tiiä, ehkä vain huulirasva-addiktit ymmärtää mistä puhun.
Mulla on krooninen ihosairaus, joka aiheuttaa ihottumaa ja jonkinmoista hilseilyä esim. kasvojen t-alueelle ja korvien uomiin, joten tämä sairaus kyllä jonkin verran vaikeuttaa lävistysten hoitoa ja hyvänäpitämistä.

Monet aina kysyy sattuuko lävistäminen, mutta siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, kipu on niin yksilöllistä. Monet sanovat, ettei napalävistyksen ottaminen sattunut ollenkaan, kun taas minä meinasin pyörtyä. Samat ihmiset voivat sanoa, että korvaan otetut rustolävistykset on karmeinta ikinä, ja mulla esim. rookin ottaminen ei tuntunut lainkaan. Kipu on myös vain hetkellistä, sillä lävistäminen tapahtuu nopeasti. Jälkikäteen voi tykyttää tai kuumotella muutaman tunnin, joku paikka voi vähän turvota.
Suosittelen myös ottamaan lävistykset ammattilaisella, joka tietää ihmisen anatomiasta jotakin. Ja samalla varautumaan siihen, ettei haluamasi lävistyksen ottaminen välttämättä olekaan mahdollista, kuten mulla kävi daithin kanssa. Mieluummin jätän omalle anatomialleni epäsopivan lävistyksen ottamatta, kuin vahingoitan jotenkin kroppaani ottamalla sellaisen väkisin. Oma suositukseni on myös käydä vaihtamassa ensimmäinen koru uuteen lävistäjän luona, joka osaa laittaa siihen oikean kokoisen korun. Tämä on mielestäni tärkeää juurikin suun alueen korujen kanssa, koska liian isot korut hakkaa hampaisiin ja ovat hankalia. Lävistäjältä voi sitten kysyä minkäkokoiset korut ovat sopivia, ja vaihdella koruja itse sitten myöhemmin.

Minkälaisia lävistyskokemuksia sulla on? Mistä lävistyksestä haaveilet?

4 kommenttia:

  1. Ammattini kieltää naamalävistykset ja ihan totta onkin turvallisuusriski, mutta muutoin tahtoisin labretin. Se on vaan niin nätti. Ehdottomasti läväreistä mun lemppari :) Teininä tein itse lävistysneulalla nenän sivuun lävistyksen eikä se sattunut, mutta vuosi verta ihan älyttömästi. Nuhaisen kevättalven jälkeen kuitenkin luovuin tästä nenälävistyksestä. Korvissa miulla on 6 reikää mutten ole käyttänyt niissä koruja yli vuosikymmeneen. Pysyvät silti auki jostain kumman syystä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina miettinyt nenän alueen lävistyksiä ja räkätautia, että miten pystyy niistää jne :D Makellahan on nenärengas, ja sen jälkeen oon todennut, että näköjään niistäminen onnistuu nenärenkaallakin x)

      Se on muuten jännä miten toisilla pysyy noi lävistysreiät hyvin auki. Mulla tuntuu, että ne ammutut korvareiätkin voisi mennä umpeen jollen pitäis niissä mitään muutamaan kuukauteen. Labretia oon joutunut hammaslääkärikäynneillä ottamaan pois, ja sen kanssa on tuntunut, että se reilun tunninkin poissaolo vaikuttaa siihen, kuinka helposti tai vaikeesti sen saa takaisin survottua. Jos päivän olisin ilman labretia, niin en usko että saisin sen 1,6mm tapin itkemättä takasin.

      Poista
  2. Mullaki ekat "lävärit" oli just noi ammutut korvikset. Hyh, en kyllä enää uskaltais ammututtaa. Ilmeisesti niitä vielä jossain tehdään?

    Mullaki napakoru on ollut kivuliain laittaa. Jouduin tässä vasta ottamaan sen pois ja nyt jo haaveilen sitä takas.. Vaikka tiedän ettei en kanssa eläminen oo hääviä, mulla ainaki istuminen oli välillä sen kanssa helvettiä ja se jos jotain siihen osu, mut ehkä laihoilla ihmisillä ei niit ongelmia ookkaan sen kanssa. :P Jotenkin se vaan on niin nätti ja seksikäs lävistys!

    Sulle kyllä huulikoru passaa todella hyvin niinkui itsekkin toteat tekstissäsi. :) Mulla on huulikorut saaneet ikenet vetäytymään ja pelottaa vaan millon ollaan siinä tilanteessa, että on pakko luopua noista.. Septumin koen kuitenki mun nassukan tärkeimmäksi lävistykseksi, musta tuntuu et mun ylähuulen ja nenän väli on jotenkin sairaan pitkä ja toi lävitysrengas vie siitä huomion kokonaan ja tasapainottaa. :)

    Mä haluaisin ehdottomasti viel lisää killuttimia korviin, mutta tällä hetkellä lähin lävistäjä taitaa olla 100 km päässä, joten antaapa sitten olla..

    Kiva postaus tää, tykkäsin! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mun käsittääkseni kultasepänliikkeissä edelleen ammutaan korviksia... Mäkään en ottaisi enää, ihan jo senkin takia että ne laitettavat korvikset on niin saakelin vaikea saada pois. Hintahan siinä tosin houkuttaa ne ottamaan, kun molempiin korviin saa ampumalla reiät samaan hintaan kuin lävistäjällä yhden reiän :(

      Mulla ei ihme kyllä ollut koskaan napalävistyksen kanssa elo vaikeaa, pystyin nukkumaan mahallani, istua jne. Sellasen muistan, että jos farkkujen vyötärö oli normaalikorkuinen tai vähän korkeempi, niin se saattoi istuessa ottaa siihen koruun, onneks ei kuitenkaan koskaan jäänyt kiinni tms, ai saakeli x) Mutta kaunis lävistys se kyllä on munkin mielestä.

      Jos joskus joudun ton labretin ottamaan pois, niin viimeistään siinä vaiheessa tarttis varmaan ottaa se septum, ellen oo siinä vaiheessa jo kasvanut kokonaan ulos kaikista naamalävistyksistä. Mun mielestä mun naamassa tarvii tossa keskellä olla jotain, joka tasapainottaa, mutta esim. medusaa en haluaisi (ja sekin olisi huulilävistys ja sen kanssa samat ongelmat).

      Poista