Kirjoittelenpa tässä nyt näissä lauantaioloissani.
Eilen oli tässä Salossa odotetut Keikkamestan avajaiset, ja soittamassa siellä oli Bill Skins Fifth ja Amoral. Mä tiedän, että Makeen ei oikeen iske, joten en edes kysynyt sitä mun mukaan tuonne, vaan pyysin Katjan :) Meidän viimeisimmästä ja samalla ensimmäisestä tapaamisestahan on kulunut jo kauhean kauan, ja oli ihan huippukivaa, että Katja lähti mukaan :)
Katjuska oli meillä siinä puoli kuuden aikaan, ohjelmassa oli lähinnä turisemista ja töllön katselua, ja Kuorosodan finaaliahan me siis sieltä odoteltiin. Finaalin jälkeen ehdittiin vielä vähän aikaa kuunnella musaa, mutta ei ehditty Keikkamestassa enää kuulla Bill Skins Fifthiä, vaikka tavallaan oli kai tarkoitus, että olis sekin nähty :P Tää on niin tätä.
Baarista löytyikin taas mukavasti tuttuja, ja jopa Sinna oli siellä, mikä oli myös ihan superkivaa, koska mä en nykyisin pääse käymään juuri missään, ja siitä on tosi kauan aikaa kun oon Sinnan viimeksi nähnyt.
Hetki ehdittiin kuunnella karaokea ennen kuin Amoral aloitti. Katja ei ollut aiemmin nähnyt Amoralia livenä, ja mä täällä kotona selitin suu vaahdossa, kuinka niillä on tuulikoneet :D Jotenkin olin siinä välissä jo ehtinyt unohtaa kuinka mahtavat kapistukset ne tuulikoneet on, ja kuinka hienon yhdistelmän ne muodostaa Amoralin poikien kanssa :D Ai jessus. Se on aina yhtä siistiä.
Bändi soitti keikan alkupuolella mun lempibiisin uudelta levyltä, (Won't Go) Home. Se oli niin mielettömän järkyttävää musiikkiorgasmia koko biisi, ja musta tuntui, että oisin voinut vaan kiljua ja nauraa, tai vaihtoehtoisesti pissata housuihin :D Onneksi Katja oli siinä vieressä ja sain pitää sitä kädestä kiinni <3 Oli kyllä niin mahtavaa kuulla se biisi, ja loppukeikan mulla olikin hirveä kestohymy päällä. Ei tullut riehuttua tai moshattuakaan yhtään, mutta mulla oli jotenkin niin hyvä ja onnellinen fiilis siinä. Ihan parasta.
Amoral - Same Difference live
Keikan lopussa taas mietin sitä, kuinka aliarvostettu laulaja Ari Koivunen on, ja vaan sen takia, että se ponnahti kansan tietoisuuteen Idolsista? Arilla on kyllä tosi persoonallinen ja tunnistettava lauluääni, joka ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta onhan se ihan helvetin taitava ja monipuolinen. Puhtaat vokaalit vaihtuu lennossa murinaksi, ja siitä vedetään perään vielä herkät balladit, ja hyvältä kuulostaa. Ja tosiaan myös vanhat Amoral-biisit taittuu Arilta hyvin. Oon nykyisin Ari Koivusen puolestapuhuja, ihan täysin :D
Keikan jälkeen tuli jonkin aikaa hengailtua tutussa porukassa karaokepuolella, ja käytiin myös paitakojun tienoilla notkumassa, kun Sinna halusi jutskailla Amoralin poikien kanssa. Itsekin juttelin Pekan (basisti) kanssa jonkin aikaa (en kyllä ole ihan varma, että mistä...), ja aiemmin kun käytiin ulkona tupakalla, oli pakko ihan halata sitä ja informoida meikäläisen musiikkiorgasmeista ja hyvästä fiiliksestä :D Viimeiset pennosenikin tuhlasin bändin vanhaan, Decrowning-levyyn.
Katja jaksoi hengailla baarissa yllättävänkin kauan, kun ottaa huomioon, että se oli selvinpäin, piti ajaa vielä takaisin Turkuun, ja aamulla herätä jo kuuden jälkeen! Ite en olis pystynyt samassa tilanteessa ehkä olla niin pitkään humputtelemassa, mutta Katja siis lähti joskus siinä puoli kolmen jälkeen. Sinnan kanssa oltiin about pilkkuun saakka, ja siitä Sinna lähti taksitolpalle ja mä pizzerian kautta kotiin. Vähän pelotti jo siinä yöllä se päänsäryn määrä, kun tiesin että kotona on tasan yks särkylääketabletti. Ja aamulla hedari olikin lähes sietämätön, mutta onneksi se yksikin tabletti riitti. Nyt on perinteinen dagen efter -pöhnä, ja aavistuksen päätä jomottaa jos nousen tästä sohvalta.
Mutta eilisilta oli niin huippu, ja oikeasti ne tyypit (as in kaverit) siellä baarissa <3 Ihania kaikki.
Harmi, etten ottanut valokuvia muuta kuin keikan aikana, ja nekin oli niin känniräpsyjä ku vaan voi olla. Ihmettelen, että ylipäänsä mikään niistä kuvista onnistui :P
----
Sitten samaan syssyyn vielä vähän muita juttuja.
Mulla olikin tosiaan viimeinen taidepajapäivä jo tiistaina, vaikka luulin sen olevan keskiviikkona, eli sain yhden lomapäivän lisää. Itsenäisyyspäivän jälkeen alotan sitten siellä studiolla.
Torstaina otettiin Nikki mukaan ja mentiin studiolle kuvattavaksi. Me yritettiin ensin ihan täällä kotona ottaa niitä joulukorttikuvia, mutta täällä on niin huono valaistus, eikä salamaakaan oikein voinut käyttää, niin ei niistä tullut ihan niin hyviä kuin oisin halunnut. Annu suostui mielellään noihin kuvaussessioihin, ja vaikka ne sessiot sitten lopulta kestikin 3-4 tuntia, niin meillä oli ihan hauskaa.
Nikki aristeli ensin kovasti uudessa paikassa ja haki meistä kovasti turvaa, mutta pikkuhiljaa se rupesi uteliaana koluamaan studion nurkkia, ja annettiin sen rauhassa tutustua paikkaan. Osittain Nikkiä kiinnosti enemmän uuden paikan tutkiminen ja verhojen taakse piiloutuminen, kuin olla kuvattavana, mutta ilmeisesti saatiin ihan onnistuneitakin otoksia :D En oo vielä nähnyt niitä kuvia, mutta huomenna varmaan. Loppua kohden Nikkiä alkoi jo vähän väsyttää, mutta sitä oli silti vaikea saada pysymään paikallaan siinä rekvisiittahörhelöiden vieressä, ja se valitsi makuupaikoikseen just sellaiset kohdat, joista ei olis saanut kuvia otettua x) Mutta yllättävän kiltisti Nikki kuitenkin oli, ei esim. lähtenyt studiotilasta lätkimään, ei yrittänyt piiloutua minnekään hankalaan paikkaan ja pysyi tosi nätisti siinä meidän kanssa, ja hyvin uskalsi ottaa valjaatkin pois. Kun mä ensin pelkäsin, että se menee siellä ihan paniikissa, ettei siltä voi riisua valjaita ollenkaan.
Ensi viikolla olisi uuden työharjottelun aloittamisen lisäksi ohjelmassa esim. Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen joulumyyjäiset, ja sen jälkeen aktiivien kesken jonkin sortin kokoontuminen / glögihetki, ja sinne koitan nyt vihdoin päästä mukaan. Saman päivän iltana on Norther tuossa Keikkamestassa, ja taidan tehdä niin, että käyn siellä ihan rauhallisesti ja selvin päin katsomassa sen keikan ja tuun kotiin nukkumaan :P Ei nimittäin oikein olis varaa ryypätä, eikä ehkä haluakaan, mutta mistäs sen vielä tässä vaiheessa tietää.
Karppaus näkyy näköjään sittenkin jossain. Ei kyllä vaa'alla, mutta eilen mun oli tarkoitus laittaa pitkästä aikaa mun musta kokokorsetti päälle. Hanne lainasi sitä sillon Havenin pikkujouluihin, ja se sai kiristettyä sen ihan tappiinsa (mä en aiemmin ole saanut sitä kiristettyä niin paljon). Eilen sitten vedin sen tosta noin vaan päälle, ilman että nyörejä olis tarvinnut edes aukaista, ja se oli mulle liian iso. Ei saanut kiristettyä sitä enää enempää, eikä se ollut enää tarpeeksi kireällä. Omituista, että tuo hoikentuminen ei näy eikä tunnu missään muualla (esim. housut ei mielestäni oo ollut aiempaa löysempiä, eikä sen puoleen paidatkaan, ja vaaka näyttää vaan todella pientä laihtumista, siis noin viiden kilon pudotusta), mutta sitten korsetin kanssa sen huomaa. No, toivottavasti tää nyt vielä sitten jatkuu :) Oli kyllä hieman hölmistynyt fiilis.
Tulipas hirveä kilometripostaus. Sorit siitä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti