erin @ medusa, oulainen

No niin, Oulaisten reissulta on nyt vihdoin ja viimein kotiuduttu. Tosin matka kotiinpäin tuntui iisimmältä kuin menomatka, vaikka matka-aika olikin sama. Menomatkalla mentiin toista reittiä kuin viimeksi, tiet oli isompia ja parempikuntoisia, mutta mielenkiinnottomia. Varmaan talvisaikaan parempi mennä tuolta Seinäjoen kautta, tai jos tietää ettei ole perillä valoisaan aikaan. Mutta muuten oli kyllä kiinnostavampaa, ei siis niin puuduttavaa ajaa tuolta mistä viimeksikin.

Oltiin siis Oulaisissa perillä siinä neljän aikoihin, ja Hanne ja Ville oli laittanut hyvät pöperöt, ja olikin kyllä nälkä. Ähky tuli, ja sitä joutui hetken puhaltelemaan ja sulattelemaan, laittauduin valmiiksi ja pikkuhiljaa tein ekan drinksun. Tuli taas puoli iltaa istuttua Hannen kanssa tupakalla ja Make ja Ville soitteli jotain kitarajuttuja.

Hannen kaveri Asta tuli sinne myös joskus ennen yhdeksää, ja pelattiin pari erää juomapelejä. Se johti mm. pornolauluihin, viinapulloihin lauleskeluun ja Movetronin Romeon & Julian koreografioimiseen... :D Ville oli jossain vaiheessa nukahtanut ja Make joutui sietämään meitä yksin niin kauan kunnes lähdettiin baariin. Ville saatiin lopulta vielä hereille ja mukaan, mutta Make jäi nukkumaan laskuhumalaansa pois, eli ei tullutkaan keikalle ollenkaan.

Erinin keikka alkoi aika myöhään, yhden jälkeen, ja kun baarit meni tuntia aikasemmin kiinni, niin keikan jälkeen ei baarissa oleiluun jäänyt hirveästi aikaa. Medusa oli ääriään myöten täynnä, eikä siellä meinannut mahtua kulkemaan ollenkaan. Mun oli pakko ihan varmistaa ihmisiltä, että onko siellä yleensä niin paljon porukkaa, ja kuulemma tommoset ihmismäärät ei ollut normaalia :D Erin oli vissiin aika toivottu esiintyjä. Mua meinasi siellä alkaa ahdistaa vähän enemmänkin, mutta se meni ohi kun odottelin siinä keikkaa. Lopulta olin ihan tyytyväinen, että baari meni kiinni aikaisemmin, koska mä en olis varmaan ees pystynyt olemaan siinä täydessä baarissa kovin paljon kauempaa.

Enivei. Keikka alkoi Ole vaan -biisillä, mikä valitettavasti on Erinin levyltä juuri se biisi, joka pistää aina itkettämään, kuunteli sitä sitten missä mielentilassa tahansa. Eli voitte ehkä kuvitella mun fiiliksen kun monen vuoden odotus päättyy ja pääsen Erinin keikalle, sitten ne on kaikki siinä ihan ihanana, ja soittavat heti ensimmäisenä mun itkubiisin. Meni siis eka biisi melko parkumiseksi :D Toisena muistaakseni tuli On elämä laina, ja sen aikana taisin suurimmaksi osaksi koittaa keräillä itseäni kasaan, ja sitä jouduin tehdä oikeastaan koko keikan läpi, koska oli hetkittäin niin liikuttunut fiilis :) Jos nyt en ihan väärin muista, niin kaikki levyn biisit esitettiin, paitsi Onko se oikein. Lisäksi tuli pari lainakappaletta; Jolene ja Kehrääjä.
Jengi oli IHAN liekeissä kun tuli Vanha nainen hunningolla :D Se oli jotenkin niin uskomaton fiilis kun koko baari lauloi kertsiä ihan täysillä. Sitten kun Erinistäkin vielä huokui sellainen "wau!"-fiilis, huh. Popeda loi kanssa vähän samantyyppisen efektin. Viimeisenä soitettiin Vanha sydän, ja sitten sitä taas jo itkettiin ihan kunnolla.

Vitsi että oli ihana keikka <3

Mietin tuossa, josko Maken sais lähtemään mun kanssa Turkuun keikalle parin viikon päästä :D Kun se kerta missas tuon :P Eli seuraavia jo katellaan...

  Erin - Alouette live


  Erin - Kehrääjä live

Yllättävän pienellä kankkusella selvisin, mutta toisaalta tuli nukuttuakin aika pitkään. Menin ensin baarista tullessani Maken viereen vierassängylle nukkumaan. Hannen ja Villen kissa Mölli tuli joskus aamukahdeksan aikaan puskemaan mua ja kehräämään, kovasti siinä mun kainalossa pyöri, mutta sängyssä oli niin ahdasta ettei se päässyt siihen kunnolla kiehnäämään saati makaamaan. Joten munhan oli siis pakko siirtyä olkkarin sohvalle nukkumaan, jotta Mölli mahtuu hinkuttamaan :D Toinen piäni <3 Nukuin siitä vielä puolille päivin, otin Hannelta keikkakuvat ja musiikkia talteen, Hanne ja Ville väsäsi aamupalaa, syötiin, ja siitä pikkuhiljaa lähdettiin takaisin kohti kotia kahden jälkeen. Pysähdyttiin jotakuinkin puolivälissä matkaa hakemaan Hesestä karppurilaiset ja loppumatka meni pysähtymättä. Onneksi pimeässä joutui ajamaan vaan tunnin verran, niin ei ollut läheskään yhtä kamala matka kuin sillon viime syksynä.

Nyt väsyttää ihan hulluna, ja kohta on pakko mennä nukkumaan, mutta halusin tulla kirjottamaan tämän ensiksi. Luojan kiitos huomenna on vielä vapaapäivä!