keikkoja ja vuosipäivää

Tänä viikonloppuna vietettiin mun ja Maken kolmatta vuosipäivää. No, mä kyllä seurustelin Maken kanssa jo varmaan puolta vuotta aiemmin, mutta Makella kesti vähän myöntää asian todellinen laita ;D Mutta virallista vuosipäivää tuli vietettyä lähinnä keikkojen merkeissä, ja käytiin me sitten lauantaina myös ulkona syömässä. Kiva näin, koska aiemmin meillä ei oo oikeen ollut varaa tehdä mitään erityistä vuosipäivänä.

Perjantaina Keikkamestassa oli Savon ylpeys Verjnuarmu, ja sitä käytiin katsomassa. Mä oon Verjnuarmun nähnyt viimeksi (ja myös tätä viikonloppua ennen sen ainoan kerran) Tuskassa vuonna 2006, ja totesin bändin mielenkiintoiseksi ja otin kuunteluun :) Nyt tälle keikalle mentiin Maken kanssa ihan selvin päin ja lähdettiin poiskin heti keikan jälkeen. Tällä kertaa keikan aikanakin olin nyt yksi niistä, joiden puolesta yleensä häpeän, eli katsoin keikan kauempaa istuen pöydässä :P Vähän keikan jälkeen harmitti että tuli katottua keikka rauhassa siellä taaempaa ja selvin päin, mutta onneksi siinä lavan edessä oli kuitenkin jonkun verran ihmisiä katsomassa. Ei paljon, mutta sen verran etten hävennyt silmiä päästäni ;)

Oli siinä puolensakin, että selvin päin ja rauhassa keikan katsoi, ja mun mielestä oli kyllä hyvä keikka. Makekin onneksi tykkäsi, vaikka sen lähes väkisin sinne mukaani raahansinkin. Make oli jo vähän ennen keikan alkua lähdössä kotiin, mutta pakotin sen jäämään :D Kavereitakin keikalta löytyi, ja erityisesti Hennaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa :)

Kuvia ei tullut keikalta otettua, kun en jotenkin kehdannut mennä kameran kanssa sinne heilumaan... Mutta niille, jotka eivät tiedä, niin tällaisesta on kyse: (Kyseistä biisiä huudeltiin yleisöstä vähän väliä, eli taisi olla se illan toivotuin)

Lauantaina käytiin iltapäivästä tossa Cantina Antoniossa syömässä, missä yleensäkin täällä käydään jos käydään. Ravintola oli niin täynnä ihmisiä, etten kehdannut sieltäkään räpsiä kuvia, vaikka tarkotus olikin. Mä otin Cantinan possua, ja vaikka kuinka oon nyt himoinnut kermaperunoita, niin vaihdoin ne tuplakasviksiin. Hyvää se oli, mutta ei pitänyt nälkää kauan poissa. Syötiin kymmenessä minuutissa ja sitten takaisin kotiin :D

Pari tuntia lorvittiin kotona ja juotiin jälkkärikahvit, ja kahdeksan aikaan lähdettiin Lohjalle viemään äitille avaimet (ovat tulossa kissavahdiksi ens viikonloppuna), ja sieltä Helsinkiin ja Nosturiin Arcturuksen keikalle. Otettiin Salon päässä Hesestä vielä matkaevästä, koska mulla tosiaan ehti jo tulla uudelleen nälkä. Tuli testattua Hesen Karppurilaista, ja sehän oli oikeen kelpo hamppari. Voi varmasti uudelleenkin ottaa.

Sumu oli aivan hirveä varsinkin Salo-Lohja -välillä ja mua jännitti ihan hirveästi. Helsinkiin päin mentäessä helpotti jonkin verran. Hannen kanssa jos ollaan menty Helsinkiin autolla, niin ollaan jätetty auto aina Finlandia-talon taakse, mutta nyt muistin nähneeni Hietalahden torilla autoja kun ollaan siitä kävelty ohi, joten päätettiin ajaa sinne parkkiin. Ja kuin kätevää se olikaan! :)

Parkissa oltiin jotakuinkin puolta tuntia ennen keikan alkua, jonottaa piti hetki niin ovella kuin narikassakin, mutta aika sopivasti oltiin paikalla. Nosturissa oli kyllä tosi ahdistavaa noin selvin päin ja täpötäydessä salissa. On sitä ennenkin oltu loppuunmyydyssä Nosturissa, mutta humalassa, eikä sillon oo ahdistanut vallan mikään. Nyt tuntui että hengittäminenkin oli vaikeaa, eikä asiaa auttanut yhtään bändin käyttämät bassot, jotka otti vähän liikaa vatsanpohjasta, ja tuntui että sydänkin löi niiden takia epätahtiin. Jo keikan toisen biisin aikana aloin toivomaan, että keikka loppuisi pian, niin kamala olo mulla oli. Henkeä ahdisti, kylmä tuskanhiki kihosi otsalle ja tunsin paniikin valtaavan alaa. Mun oli pakko päästä ulos, ja Make tuli sitten mun kanssa, mutta jouduttiin jättämään suht hyvät paikat siinä salin takaosassa. Ulkona näin taas sen jätkän, Jussin, joka Spinellä lohdutteli mua, ihan hyvä ettei se tainnut nähdä mua tai varsinkaan juteltu, se pitäis mua kohta täysin sekopäänä tapauksena. Heti olo helpotti kun pääsi ulos, mutta keikkaa oli jäljellä vielä kolme varttia (saman verran olivat siinä vaiheessa jo vetäneet), joten oli mentävä takaisin sisälle ja ylös. Sen ahdistavan, lämpimän ja hapettoman ilman tunsi heti kun tuli portaat ylös siihen kohtaan, mistä pääsee siihen alasaliin. Me mentiin kuitenkin yläparvelle, ja tunsin heti paniikin tulevan takaisin. Menin suoraan tiskille tilaamaan juotavaa, ja siitä suoraan vessaan, koska se oli ainut paikka missä mahtui istumaan. Olo oli ihan järkyttävä. Olin ihan hikinen, tärisytti, huohotutti ja itketti. Koitin välillä käydä vessan ulkopuolella Maken kanssa katsomassa keikkaa screeniltä, mutta huono olo tuli takaisin aina kun pääsin salin puolelle. Eikun takasin vessaan ja kylmää vettä niskaan. Vessassa mulla ei ollut mitään hätää kun musiikki ja bassot ei kuulunut sinne niin kovaa, eikä ottaneet vatsanpohjasta. Ja happi kulki.

Lopulta lähdettiin keikalta vartin verran etuajassa, kun mun olo oli niin kauhea. Sen jälkeen olo parani, mutta vaihtui itkuisuudeksi. Harmitti niin pirusti, että keikka meni pilalle, ja että saatoin tavallaan pilata myös Maken keikan. Toisaalta vältettiin sitten se narikkakaaos, mikä olis ollut piste iin päälle koko paniikkikohtauksessa... Olikin ensimmäinen elämässäni tuo paniikkikohtaus, ja toivon tosissani ettei tule uudestaan missään tilanteessa. Hyi yök.

En siis oikeastaan tiedä millainen keikka oli, kun tuli keskityttyä vaan omaan oloon. Muutaman kuvan otin alkukeikasta, mutta niistäkin tuli huonoja. Eivät keikan alussa hirveästi lörpötelleet siellä lavalla, mutta siinä puolenvälin tienoilla rupes välispiikkejäkin tulemaan. Kuulin sentään yhden mun lempparibiiseistä, The Chaos Pathin. Oli tarkoitus viimeistään keikalta räpsäistä musta ja Makesta joku yhteiskuva, mutta siinä olossa ei paljon kiinnostanut mikään muu kuin pois pääseminen.

Tämä päivä on mennyt lähinnä lorviessa ja vähän siivoillessa. Ja ruokaa tehdessä. Make teki semmoset pöperöt, että jäi kyllä Antonion ruuat kakkoseksi :) Eli mitä sitä turhaan ulos menee syömään, kun kotona on paremmat ruuat x) Väsättiin perjantaina myös Karpin ateriakirjasta löytyviä hodareita, sekä suklaajätskiä, jonka ohjeen sain työkaverilta.

Uunissa paahdettuja tikkuporkkanoita, cajun-kanaa kermakastikkeessa, lisukesalaatti feta- ja leipäjuustolla, sekä paistettua halloumia :)

Että sellainen viikonloppu... Tänään pitäisi vielä vähän siivoilla ja paistaa lisää noita tikkuporkkanoita. Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa, ja huomenna ois taas mentävä töihin :/ Ei nyt jotensakin millään kiinnostaisi tuollakaan olla. Onneksi päivät on sentään lyhyitä.

Ensi viikolla on kivaa ohjelmaa kun mennään Oulaisiin Hannen ja Villen luo. Lauantaina Erin on Oulaisissa keikalla, joten mennään katsomaan :) Oon niin innoissani, että vihdoinkin pääsen Erinin keikalle! Rupeen kyllä varmasti parkumaan siellä, mutta sille ei sitten vaan voi mitään. Toivottavasti muistan ottaa paljon kuvia. Alunperin oli tarkoitus lähteä täältä jo perjantaina aamulla, otin vapaapäivänkin sitä varten, mutta me joudutaankin viedä auto korjaamolle, eikä saada sitä tarpeeksi ajoissa takaisin, että kannattaisi vielä perjantain puolella lähteä. Niinpä lähetään aikaisin lauantaiaamuna, ja äiti ja Reiska tulee tänne sitten kun tulevat. Periaatteessa kun ollaan sen verran vähän aikaa pois, niin kissat eivät tarttisi täyspäiväistä vahtimista täällä, ja joku olisi voinut käydä vaan tsekkaamassa, että kaikki on ok, mutta äiti ja Reiska halusivat joka tapauksessa tulla tänne. Tai en tiedä halusivatko vai mitä, mutta tulevat nyt kuitenkin :D
Tulee jälleen pitkä ajomatka, mutta onneksi tällä kertaa valoisaan aikaan, ja mennään nyt myös pikkusen eri reittiäkin.