kattihaaste #25: karvat

Kattihaasteen aiheet vaihtuvat nykyisin vain joka kuukausi, ja oon totaalisesti unohtanut osallistua, ömm... varmaan ollenkaan tänä vuonna :/ Osallistujia on muutenkin ollut viime aikoina tosi vähän, joten haastan kaikki kissakaverini osallistumaan tuleviin kattihaasteisiin! Nämä ovat mukavia pikku kuvahaasteita, ja on aina kiva päästä kurkistamaan kissakuvia :)

Syyskuun aiheena on ah, niin ihanat kissan karvat. Meillä karvat tuottavat suhteellisen paljon päänvaivaa, sillä tekstiileissä meillä suositaan tummia värejä ja pehmeitä kankaita, jotka yleensä keräävät kaiken mahdollisen karvan itseensä. Yhdistelmä vielä paranee, kun kaikista kolmesta kissasta lähtevä karva on vaaleaa ja pitkää...

No, rehellisesti sanottuna meitä ei avomiehen kanssa kovin paljon kiinnosta kuinka paljon sitä karvaa lopulta täällä on, me ei todellakaan olla mitään neuroottisia siivoojia, vaan pikemminkin sieltä laiskimmasta päästä, ja meistä molemmat vihaa imurointia.

Mutta joo. Huushollia pitää siistinä Dysonin Animal pro -imuri, ja sen kaverina heiluvat kovaharjaksinen siivousharja, magneettiharja sekä teippiharja. Kaksi ensin mainittua ovat kätsyimpiä huonekaluihin, päiväpeittoihin, viltteihin jne., teippiharjaa me käytetään magneettiharjan lisäksi lähinnä vaatteisiin ja muihin tekstiileihin, kuten nyt vaikkapa pöytäliinoihin ja verhoihin...

Kissojen harjaaminen ei auta tuohon muualta löytyvän karvan vähenemiseen ollenkaan, sitä on jatkuvasti kaikkialla. Kaikkien meidän kissojen turkit on vähän erilaisia, ja niinpä noita välineitä onkin pitänyt hankkia jos jonkinlaista, vaikkei käydä esim. näyttelyissä.

1. Furminaattori: Ei käytetä kovin usein, sillä vihaan sitä pöllyävää karvaa. Sitä tulee kerralla ihan valtava määrä, ja eniten käytän tätä Nunolla, jolla on paikoin todella paksu pohjavilla.

2. Tiheä kampa: Lievien takkujen selvittämiseen.

3. Karsta, jossa kumipäiset piikit: Yleisharja kaikkien harjaamiseen, kissat tykkäävät eniten.

4. Sakset: Jos on helpompi leikata takku pois kuin selvittää se.

5. Takkukampa: Isompiin ja vaikeampiin takkuihin. On hellävaraisempi kuin normikampa, sillä terät leikkaavat karvaa kuin veitset.

Näiden lisäksi meiltä löytyy Tigin kissoille tarkotetut shampoo, kuivashampoo ja selvityssuihke. Ovat tosi voimakkaan tuoksuisia, mutta hyvää kamaa :)

Nemo ei pentuna tykännyt harjaamisesta ollenkaan, vaan halusi lähinnä syödä koko harjan. Nyt, vähän vanhempana se on jo hiffannut kuinka kivalta harjaus tuntuukaan, ja tykkää siitä tosi paljon. Vatsakarvojen harjaamiseen tosin tarvitaan vähän voimankäyttöä ja päättäväisyyttä :)

Nemon turkki on puolipitkä ja tosi silkkinen, eikä sillä ole ollut kuin pari hassua takkua villahousuissa. Ei vaadi säännöllistä harjausta.

Nuno tykkää kevyestä harjaamisesta, mutta on aika herkkähipiäinen. Nunon turkki on hyvin karheaa ja pohjavilla paksua, joten se takkuuntuu herkästi etenkin vatsapuolelta ja jalkojen välistä. Voi olla, että Nuno on saanut vähän traumoja ainaisesta takkujen selvittelystä, ja sillä joudutaankin aika usein käyttämään takkukampaa ja selvityssuihketta. Vaatii melkeinpä viikottaisen syynäyksen takkujen varalta.

Nikki rakastaa harjaamista! En muista onko se kertaakaan kyllästynyt harjaukseen ja lähtenyt itse tilanteesta pois. Vaikka Nikkin turkki on pitkä ja runsas, niin se on hyvin silkkinen ja takkuuntuu todella harvoin. Onneksi, sillä takun tullessa Nikki on varsinainen draamakuningatar, eikä takun selvittämisestä yksin selviydykään. Nikkiä on kaikinpuolin helppo harjata useinkin, kun se niin kovasti siitä tykkää, ja auliisti tarjoaa myös vatsapuolen harjattavaksi. Harjaillaan sillon tällöin ja selvitetään takut jos niitä on.
(Sorry tuosta videolta kuuluvasta naksutuksesta! Se on tuossa kamerassa videotilassa jokin automaattitarkennus tms., eikä sitä saa tietääkseni poiskaan...)

No sitten. Niitä karvapallo-oksuja ilmaantuu väkisinkin, mutta pyrin ehkäisemään niitä kasvattamalla kissoille kauranorasta. Itse suosittelen ostamaan vaikkapa sitä kauraa ihan marketista, sieltä mistä löytyy lintujen ruokintaan tarkoitetut auringonkukansiemenet ynnä muut. Ne pussit ovat tosi riittoisia, ja niistä kasvava ruoho on puhdasta ja kissoille sopivaa. Vehnänoras käy ihan yhtä hyvin (ollaan joskus hätävarana ostettu hevi-osastolta suoraan), meillä nyt sattuu olemaan kauraa. Se kannattaa kylvää samantien johonkin kukkapurkkiin runsaaseen multaan, ja kun siemenet alkavat itää ja juurtuvat, niin kissat eivät saa nypittyä multapaakkuja ympäri huushollia. Oon joskus ostanut myös niitä valmiita kissanruohopaketteja, joihin pitää lisätä vain vesi, mutta se astia on ihan liian kevyt, ja mullat ja siemenet heti pitkin lattioita.

Meillä huomaa karvanakkien määrästä aina kun emäntä on unohtanut kylvää tuoretta kauranorasta :P Kauraa voi kasvattaa kuten rairuohoa, siemenet voi kylvää suoraan mullan pintaan ja suihkia hieman suihkepullolla, tai tehdä kuten minä: multaa purkkiin, kastele se hyvin muttei likomäräksi, laita pinnalle runsaasti siemeniä, ja niiden päälle vielä ohut kerros multaa. Jos multa on kasteltu hyvin, niin kylvös yleensä pärjää ilman kastelua siihen itämiseen saakka, mutta jos kastelet, niin se kannattaa tehdä sumuttamalla, jottei siemenet lähde veden mukana liikkeelle. Purkin päälle voi laittaa itämiseen saakka myös kelmua, jolloin kosteus ei haihdu. Kauranoras itää noin 3-4 päivässä ja kasvaa siitä aika vauhdilla. Älä unohda kastella, niinkuin meikäläinen usein tekee x)