torstai 11. syyskuuta 2014

sidonnan näyttö + muut stressitekijät

Heipä hei :) Nyt on taas aikaa kirjoitella vähän blogia, sillä kukkasidonnan näyttö on VIHDOIN ohi! Woooohooo! Olisin siitä onnellinen miten tahansa olis käynytkin, sillä on tää vaan ollut hemmetin stressaavaa ja pelottavaakin, mutta onneksi saa olla oikein kunnolla onnellinen, sillä näyttö meni vielä läpikin - against all odds!

Kirjoitin jälleen näytöstä pidemmän kaavan mukaan ns. opiskelublogiini, joten sieltä voipi lukaista jos kiinnostaa enemmän koko prosessi. Sen nyt sanon tässä, että mihinkään työhöni en ollut tyytyväinen, vaan kaikki meni alta riman, osa enemmän, osa vähemmän, ja lopulta onnistunein työni oli tilakoriste, vaikka sen tehtyäni sekin oli mielestäni paskin työ ikinä :P Olin tosi pettynyt itseeni, ja olin täysin varma, että hylätty suoritus tulee, jopa niin varma etten oikein ehtinyt jännittää tämän päiväistä palautekeskustelua ja sitä lopputulosta. Kun keskustelu sitten oli ohi ja arvioijat onnittelivat ja halasivat, ja olin jo kurkottelemassa ovenkahvaa lähteäkseni, yksi arvioijista sanoi jotain, en edes muista mitä, joka avasi parkuhanat :P Olin NIIN lähellä että olisin selvinnyt itkemättä, mutta sitten ne arvioijat oli niin ihania -.- Tyhmät ;) Ja sitten halattiin ja itkettiin opettajien kanssa ja omien luokkalaisten kanssa. Kaikki me päästiin tästä näytöstä läpi, joten todellakin on aihetta juhlaan :)

Tilakoriste sadonkorjuujuhliin:

Ekologinen surusidontatyö:


 Kimppu kuvataiteilija Susanna Autiolle:

Kaason koriste:

Morsiamen koriste (kimppu):

Lisänäyttö, pyöreä kimppu:


Vaikka aihetta pienelle biletykselle oliskin, niin ei oikein tunnu siltä, kun muu elämä ja talous takkuilee. Viime viikonloppuna meni pesukone hajalle, eikä sitä enää kannata korjata, joten tässä jokunen tovi menee kun etsitään sopivaa, uutta pesukonetta tilalle. Lisäksi eilen alkoi auto taas pitää rohinaa lähes samalla tavalla kuin juhannuksena, jolloin siihen vaihdettiin jarrulevyjä, -paloja ja -nesteitä, joten mikäköhän siellä nyt on paskana... laakerit? En tiedä, mutta korjaamolle se vissiin taas tarvii viedä että sillä uskaltaa ajaa.
Lisäksi viemärisaneeraus vaan jatkuu aina vaan, vaikka viikkoon meidän kämpässä ei oo ees käyty, mutta keittiön vesi on ollut poikki koko sen ajan. Ja ens viikolla alkaakin vesijohtoremontti ja timanttiporaukset... Et voi vittu sanon mää taas. Kolmeen viikkoon ei oo voinut kunnolla siivota, ja kaikki kamat olleet hujanhajan pitkin olkkaria :(
Make myös sanoi, että sen työt jäänee parin kuukauden katkolle, eli hiphei! Myös mun tulot pienenee tästä päivästä lähtien, joten ei paljon naurata.

Ens viikolla on myös seuraava kasvitentti, ja torstaina jo annetaan seuraava, asiakaspalvelun ja markkinoinnin näyttötehtävä. Ressii pukkaa...
Mutta keskiviikkoon asti koitan ottaa mahdollisimman relasti, jossain vaiheessa kuitenkin tenttiin vielä lukien. Ja toivottavasti se autokin saatais kuntoon niin ei tarttis bussilla kulkea...
On vähän sellanen olo, että kuinka paljon stressiä ja vitutusta voikaan pariin kuukauteen mahtua.

Tekisi hirveästi mieli mennä metsään rauhottumaan, mutta sen jälkeen kun kävin puolukankeräyksen yhteydessä pienellä metsälenkillä, ja olin ihan v i t u n täynnä hirvikärpäsiä, niin ei todellakaan enää tee mieli, eikä siellä todellakaan rentoudu :P Täytynee odottaa johonkin lokakuun loppuun, jos niitä ei sitten enää olis niin paljon...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti