Mun tekee mieli kirjoittaa vähän musiikista ja mun musamausta, asiaa tuli jotenkin tänään ajateltua tuolla töissä maalaillessa. Mä en viime aikoina ole himassa kuunnellut musiikkia oikeastaan ollenkaan, mulla on ollut tosi pitkä hiljainen kausi. Sillon kun vielä asuin yksin, niin mulla soi jatkuvasti musiikki, siksi tuntuu hassulta ettei se nyt ole soinut kuin silloin jos joltain hyvältä bändiltä on tullut vaikkapa uusi levy tai jotain.
Viime aikoina oonkin käyttänyt musiikkia lähinnä piristysruiskeena, ja kuunnellut vaan niitä biisejä, joista tuun hyvälle tuulelle. Metalliakin kyllä, mutta suuri osa näistä hyväntuulenbiiseistä on ihan eri genreistä. Jostain perverssistä syystä haluan siis paljastaa mun musiikkipaheitani, ja ajattelin listata tähän postaukseen joitakin noista piristävistä ja menojalkaa vipattavista biiseistä, siis lähinnä sellaisista, jotka eivät ole metallia genrenä nähneetkään.
Mietin jälleen myös tätä musamakujuttua, kun mähän pidän lähestulkoon kaikenlaisesta musiikista. Mä oon koko ikäni saanut esim. Nylon Beat -faniuden takia kuulla kuinka paskaa musiikkia mä kuuntelen, joten ei mua enää nykyisin sinänsä häiritse, kun ihmiset kauhuissaan huutaa miten mä voin tykätä siitä ja tuosta bändistä. Mä en ymmärrä sitä, miksi jonkun täytyy aina haukkua sitä bändiä mistä toinen tykkää, miksei vaan voi olla hiljaa? Ainoa bändi/artisti mitä mä en voi sietää lainkaan, on Lauri Tähkä (ja Elonkerjuu), mutta jos joku kertoo mulle pitävänsä siitä, niin en mä ala ääneen kauhistelemaan kuinka paska musiikkimaku sillä tyypillä on, vaan tyydyn ehkä toteamaan, että "aijaa". Esim. aina jos Facebookiin linkitän Youtubesta joitain biisejä, on aivan varmaa, että vähintään yhteen videoon tulee joltakin kaverilta kommenttia, että "vittu mitä kuraa". Ja pointti oli? Olkaa hiljaa, saatana! En kyllä muista, että olisin moisia kommentteja saanut tyttökavereilta, ne ovat aina muka-niin-kaikkitietäviä jätkiä, joiden on pakko päästä niitä biisejä lyttäämään. Oli ne sitten metallia tai ei.
Sitten toinen juttu, mikä ei mene mun kaaliin, on se, että miksi musiikki pitää ottaa niin vakavasti. Tietysti on vakavaakin musiikkia, mutta miksi on muka väärin hihitellä metallibändin Lady Gaga -coverille? Mulla on perverssi ja kieroutunut huumorintaju, ja tykkään joistakin pornolauluista, ja oon vedet silmissä nauranut pornolaulujen sanoituksille, enkä mä ymmärrä miten joku EI voisi niille nauraa :P Esim. Make, mun poikaystävä inhoaa noita mun diggaamia pornolauluja, ja sitä oikeastioikeasti vituttaa jos bileissä laitan semmosen soimaan...
Samoin mä rakastan ysäripoppia ja joitakin baarissa tulevia tanssibiisejä, jotka mainstreamiksi luetaan. Ne on helvetin hyväntuulisia, ja mun olo on onnellinen kun mä kuuntelen, laulan ja tanssin niitä biisejä. Miksi aina tarttis vaan synkistellä?
Mä olen ihan helvetin iloinen, että mun musamaku on laaja. Itseasiassa musta olis kamalaa jos olisin musan suhteen yhtään tämän rajoittuneempi.
Äh, mun ulosanti ei näköjään toimi samaan tahtiin ajatusten kanssa, eikä tästä kirjotuksesta tullut nyt lähellekään sellaista mitä päivällä ajattelin, mutta ehkä edes joku ymmärsi mitä tässä haen takaa.
Tähän loppuun nyt sitten läjä sellaisia biisejä, jotka aiheuttaa välittömän halun nousta ylös, alkaa riehua ja laulaa. Eli siis sellaisia biisejä, joita on hyvin vaarallista laittaa lenkin ajaksi mp3-soittimeen. Näistä vaan tulee niin hyvälle tuulelle :)
Tuota ekaa Getter Jaanin Viron tämän vuoden euroviisubiisiä on tullut huudatettua viimeiset kaksi päivää jotakuinkin repeatilla :D Näitähän olisi tietty vaikka kuinka, mutta koitin tähän valita niitä "pahimpia" tai yllättävimpiä, jos sellaisia nyt voi olla.
Kräääääh, ei enempää!
Vikaksi vielä muutama enemmän tai vähemmän uudempi biisi metallin puolelta, jotka aiheuttaa samanaikaisia kylmiä ja kuumia aaltoja, musiikkiorgasmeja ja euforiaa. Näitä on tullut luukutettua ihan älyttömästi. MyGrainin biisin kun kuulin livenä, niin rupesin tosiaan itkemään kun se oli niin upea, että sillai... heh :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti