pieni esittelykierros

Mun ei pitänyt uuteen blogiin tehdä mitään esittelypostausta, mutta koska uusiakin lukijoita on tullut ja tulee varmaan vastaisuudessakin todennäköisemmin kuin Vuodatuksessa, niin tehdään nyt sitten pienenpieni postaus ;D 

  

Faktoja

Olen siis Henni, vuonna 1984 syntynyt nainen, asunut Lohjalla koko ikäni, kunnes viime syksynä muutin poikaystävän perässä Saloon, en siis kovin kauas kuitenkaan :)

Ammatiltani olen media-assistentti, ja koulutuksen (joka muuten oli ihan yhtä tyhjän kanssa) kävin Lohjalla lukion jälkeen valmistuen vuonna 2006. Tuo koulu poiki mulle työssäoppimisen jälkeen ensimmäisen vakityöni, ja työskentelin eräässä lohjalaisessa firmassa neljä vuotta pääasiassa kuvankäsittelijänä. Siellä tuli tehtyä myös mm. kuvanvalmistusta, kirjataittoa, tekstinkäsittelyä, oikolukua, asiakaspalvelua, graafista suunnittelua jne jne. Pidin työstäni ja työkavereistani ihan hirveästi, mutta valitettavasti sain lähteä ko. firmasta tuotannollisista ja taloudellisista syistä keväällä 2010.

Syksyllä 2010 siis muutin Lohjalta Saloon, poikaystävän kanssa löydettiin sopiva kaksio Salon keskustasta. Molemmat ollaan oltu koko tämä aika työttömiä, mietitty mitä ihmettä halutaan elämältä. Ollaan ilmeisesti molemmat päädytty oppisopimuskoulutukseen, joten tällä hetkellä etsitään sopivia oppisopimuspaikkoja uuden ammatin opiskelemiseen.

Alkukesästä pääsin työelämävalmennukseen taidepajalle, missä askarrellaan kierrätysmateriaaleista uusia tavaroita. Pääasiassa olen siellä maalannut omilla öljyväreilläni, ja noita valmistuneita töitä laittelen tänne blogiinikin näytille. TEV loppuu viimeistään marraskuun lopussa, ja sen jälkeen otan mielelläni myös tilaustöitä vastaan, jos joku on kiinnostunut mun maalaamista tauluista :)

Minä ja avomies Tuskassa 2010

Blogi

Aloin pitämään blogia jo koulussa ollessani. Siellä tehtiin harjoitusmielessä kotisivut, mutta kotona otin niiden tekemisestä enemmän selvää (meidän maikkahan ei edes tiennyt millä html-koodilla saadaan aikaiseksi rivinvaihto), ja intouduin pitämään nettipäiväkirjaa omilla sivuillani. Myöhemmin kävin läpi LiveJournalin ja Vuodatuksen, jossa pidinkin blogiani nelisen vuotta.

Viime syksynä tutustuin näihin goottiblogeihin, ja samalla oman bloginkin tyyli muuttui aavistuksen samaan suuntaan, ja blogini sai joitakin lukijoita näistä goottibloggailijoista. Viime aikoina tosiaan sain useammalta taholta kuulla, että blogiani on vaikea seurata. Suurin osa goottibloggailijoista kun pitää blogiaan Bloggerissa, eikä Bloggerin lukulistalle päivittynyt mun Vuodatuksessa pitämä blogi. Niinpä siis hieman haikein fiiliksin jätin Vuodatuksen ja jatkan blogiani täällä. Osa Bloggerin toiminnoista on kyllä todella perseestä, kuten vaikkapa se, ettei pieniä kuvia saa lisättyä vierekkäin, tai saa, mutta sen joutuu tekemään html-koodin puolella. Vie turhaa aikaa.

Blogia oon alusta lähtien pitänyt lähinnä itselleni, niin kuin nettipäiväkirjana. Blogini ei ole muotiblogi, goottiblogi tai kissablogi, vaan kerron täällä elämästäni yleisesti, rehellisenä sekametelisoppana. Liian henkilökohtaisuuksiin en mene, ja koitan välttää yksityiskohtaista kerrontaa esim. kavereiden ja sukulaisten suhteen. Itselläni ei ole mitään syytä pysyä anonyymina, vaan liikun netissä usein omalla nimelläni, mutta kaverit ja sukulaiset eivät ehkä ajattele samalla tavalla ;)

Tyyli

Mut on Facebookissa lisätty Goottibloggaajat-ryhmään, mutta mä en koe olevani gootti. Toki pidän tummista väreistä, mustasta, punaisesta, liilasta, pukeudun mustaan ja kuuntelen raskasta musaa. Mutta mulla ei ole oikeastaan mitään tiettyä tyyliä, enkä mä yleensä edes pidä tai seuraa muotia. Päin vastoin, mä saatan hyväksyä jonkun tietynlaisen vaatteen vasta kun se on menossa pois muodista. Monet goottibloggaajat kuolaavat tiettyjen kenkien ja laukkujen perään ja shoppailevat älyttömät määrät esim. Lip Servicen vaatteita. No, mulla on tietysti sekin ongelma varattomuuden lisäksi, että mitkään Lipparin vaatteet eivät edes menis mun päälle :D Mä oon myös aina ollut vähän poikatyttö, ja mä aloin käyttämään hameitakin vasta kun tykästyin keikkailun myötä noh, siihen "goottityyliin" hameiden ja korsettien kera. Ostin mun ensimmäisen goottihameen ja korsetin vuonna 2007, ja korsetteja käytän oikeasti tosi harvoin. Mun arkityyliin kuuluu mustat farkut ja joku mukava t-paita tai toppi. Kotona mä kuljeskelen collegehousuissa ja topissa, eli mahdollisimman mukavasti. Oikeasti käytän hameita ja korsetteja vain baarissa, keikoilla ja bileissä. Mä en myöskään osaa kävellä koroilla, joten suurin osa mun kengistä on lenkkareita, maihareita tai matalapohjaisia nilkkureita. Korkeita saappaita en omista lainkaan mun läskipohkeiden takia.

Ns. goottityylin lisäksi oon tykästynyt myös ns. hippi- tai hobo-tyyliin ja asenteeseen, joten elementtejä siitäkin voi joskus havaita. Äiti kutoi mulle viime talvena sellaisen ison hobo-pipon, ja Make sanoi mun näyttävän se päässä ihan taidelukiolaiselta :P Hah.

Ai niin, ja multa tuskin on tulossa mitään päivän asu -kuvia, koska mä en koskaan ole tyytyväinen mun kokovartalokuviin. Ja jos asu näyttää hyvältä mun päällä, niin naama epäonnistuu. Niistä ei vaan kertakaikkiaan tule hyviä! Eikä tuo avokki osaa ottaa niitä kuvia semmosesta kulmasta kuin mä haluaisin :P

Kodin sisustuksessa mä en halua että kaikki on synkeän mustaa tai liian goottimaista. Etnisyys kiinnostaa jossain määrin, ja mä haluan kotiini kodikkaita ja lämpimiä sävyjä. Tykkään esim. tummasta puusta, se tuo hyvin lämpöä, samoin kuin punainen väri.

Asun esittelykuva viime syksyltä

Musiikki ja keikat

Mä en aina ole ollut metallisti/hevityttö, vaan lähdin lapsena liikkeelle jotakuinkin iskelmästä ja ysäripopista. Teini-iässä musamaku laajeni suomirockiin ja siitä pikkuhiljaa vielä vähän raskaampaan. Ensimmäinen hevilevyni oli Stratovariuksen Destiny vuonna '98, jonka hankin ihastukseni suosituksesta. Tykkäsin levystä, mutten alkanut tuolloin vielä hevistelemään. Pikkuhiljaa soittolistalle alkoi tulla metalliksi luokiteltavia bändejä, alkaen mm. Sonata Arcticasta ja HIMistä. Tykästyin myös vanhaan rockiin, kuten Whitesnakeen ja Rainbow'hun, ja uutta hyvää musaa kun löytää, niin tiedonjano vaan kasvaa kasvamistaan.

Moni sanoo olevansa musan suhteen kaikkiruokainen, kuitenkin sitä olematta. Mä voin melko rehellisesti sanoa olevani musan suhteen kaikkiruokainen, sillä mun soittolistalta löytyy klassista, ysäripoppia, iskelmää, metallia lähes kaikissa sen alagenreissä, kasarirockia, vanhaa/klassista rockia, suomirockia ja -poppia, inkkarimusaa, ambientia, konemusaa, ulkomaisia listahittejä ja mainstreamia, reggaeta, jazzia, pornolauluja ja muuta huumorimusaa jne. Moni ihmettelee, miten mä voin kuunnella ensin Burzumia, ja sen jälkeen Nylon Beatia :D Mutta minkäs mä sille mahdan, pidän molemmista. Ainoa musiikkityyli, mitä en kuuntele, on ooppera. Ooppera vaatisi multa jonkun todella mielenkiintoisen goottioopperanäytelmän, jotta se kiinnostaisi mua lainkaan. Kuitenkaan esim. Tarja Turusen klassinen laulutyyli ei häiritse meikäläistä yhtään, vaan diggaan tosi paljon Tarjan aikaisesta Nightwishistä. Mutta siinäpä on kuitenkin se metallielementtikin mukana.

Kolme lempibändiäni ovat Profane Omen, Finntroll ja Amorphis.

Keikoilla tuli käytyä pari vuotta takaperin tosi aktiivisesti, lähes joka viikonloppu. Nyt siihen ei enää ole varaa, joten keikat ovat nykyisin aika valikoituja. Varsinkin kun mun paras keikkaseura eli paras ystävä eli serkkuni Hanne muutti niin helvetin kauas, enkä mä osaa olla keikoilla ilman Hannea. Keikkalista on omalla sivullaan, joten sieltä voipi tsekkailla, missä on tullut käytyä.

Before the Dawn @ Drunk´n Monkey, Salo 4/2011

Lemmikit

Oon lapsesta saakka ollut hirveän eläinrakas, ja mun lempilelutkin oli pehmoeläimiä, ja inhosin nukkeja. 8-vuotissynttäreinä faija osti mulle/meidän perheelle collie-pennun, joka sain nimekseen Riku. Rakastin sitä koiraa hirveästi, ja se oli tosi kiltti ja ystävällinen, joskin haukkui paljon. Siltä löydettiin vuonna 2000 kuonosta luunsisäinen kasvain, joka mm. aiheutti hampaiden tippumista. Sitä ei voitu leikata, joten valitettavasti Riku päästettiin ikiuneen. Se haudattiin mun isovanhempien takapihalle.

Mun ollessa noin kymmenen vanha, isä osti meille kaksi hevosta, lämminverisen ex-ravurin Polan sekä suomenhevosen, Oskun. Toinen, mun Pola jouduttiin lopettamaan vuonna 2001 puhkurin ja kaviokuumeen takia, ja Oskun kaveriksi faija avovaimoineen otti suomenhevostamma Ellun. Tällä hetkellä pollet asustelevat tallilla Lohjan Kirkniemessä, Osku on jo kunnioitettavassa 26 vuoden iässä, ja Ellukin jo 16-vuotias.

Mutsi ei koskaan tykännyt kissoista, ja kieltäytyi systemaattisesti kaikista lemmikkiehdotuksista mitä vuosien varrella sille tein, ja ensimmäisen kissani otin vuonna 2007 kun asuin exäni kanssa yhdessä. Lapsena tutustuin ragdoll-rotuun, ja ihastuin jo pelkkien rotukuvausten perusteella. Aikuisiällä jonkin aikaa rahaa säästettyäni aloin etsiä kasvattajia, ja lopulta Ruusa-tyttö, väriltään sininen mitted, muutti meille. Ruusalla oli valitettavasti synnynnäinen sydänvika, joka alkoi oireilla Ruusan ollessa 1,5-vuotias ja hoidossa mun festarireissun aikana. Äiti joutui Ruusan kiikuttamaan eläinlääkäriin, missä ei kuitenkaan pienokaisen hyväksi pystytty mitään tekemään, vaan äiti joutui mun puolesta tekemään raskaan päätöksen ja Ruusa lopetettiin :( Sille tehtiin ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi (joka siis oli äkillinen sydänlihaksen rappeuma, ja HCM) ja tuhkat ovat uurnassa meidän vitriinissä.

Parin kuukauden kissattomuuden (joka oli melko raastavaa) jälkeen löysin Kissamaailma.netin foorumilta vapaita norjalaisen metsäkissan pentuja, ja pian löysinkin itseni niitä ihastelemasta Sammatista, ja äkkiä olinkin varannut itselleni kilpparitytön, Nikkin. Nikki tuli siis mulle pentuna, Nuno vuotta myöhemmin, ja Nemo on "korvaus" Ruusasta, ja tuli meille viime keväänä. Lisäinfoa kisuista löytyy niiden omilta infosivuilta, joten en tässä taida enempää löpistä :)

Kissat ovat mun lapsia, hieman karvaisempia ja vaikeammin ymmärrettäviä, mutta ne ovat mulle erittäin tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä ja tuovat mulle paljon iloa. Siksipä niistä kerronkin melko paljon blogissani.

Harvinainen (ja huono) kuva, missä kaikki kissat ovat mahtuneet samaan kuvaan

Kiinnostuksen kohteet

Erityisen lähellä sydäntä on eläimet ja niiden hyvinvointi ja oikeudet. Tällä hetkellä mulla on sattumalta kolme rotukissaa, mutta mun haaveissa on vielä joskus antaa koti muutamalle hylätylle tai muuten kaltoinkohdellulle kissalle tai koiralle, sekä toimia eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotina juurikin hylätyille kissoille. Sijaiskoteja tarvitaan ympäri Suomen ihan valtavasti, mutta valitettavasti tällä hetkellä meillä on kodin kissapääluku täynnä, ja liian vähän huoneita esim. uusien asukkaiden eristämiseen.
Kuulun Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseen, ja tarkoitus on aktivoitua sillä saralla ja osallistua esim. puuharyhmän kokouksiin. Lahjoitan eläinten- ja luonnonsuojeluun rahaa myös aina kun itsensä elättämisen jälkeen on mahdollista. Koitan myös edistää esim. SEY:n Kesäkissakampanjaa, ja lahjoituksen teen sinnekin tietysti joka vuosi. Eläinten kaltoinkohtelu saa mut surulliseksi ja vihaiseksi, myös turhautuneeksi. Mitä enemmän olen saanut tietää ihmisten aiheuttamasta eläinten pahoinvoinnista, sitä enemmän olen alkanut vihaamaan ihmiskuntaa. Ja kyllä, olen jossain määrin ihmisvihaaja.

Pidän myös taiteista, kuten musiikista, elokuvista, kuvataiteesta, valokuvauksesta ym. Kaikkea en itse osaa tuottaa, mutta sivustakatsojana on myös mukava olla :) Harrastan jonkin verran öljyvärimaalausta ihan kotosallakin, mutta viime aikoina sitä on tullut tehtyä vain taidepajalla. Noita valmistuneita töitä laittelen esille myös tänne blogiini. Valokuvaamiseni jää usein tapahtumien harrastelijamaiseen kuvaamiseen (lue: räpsimiseen), kotona otan kuvia kissoista sekä blogiin tulevia kuvia, mutta eniten olen kissojen lisäksi ottanut kuvia keikoilta ja festareilta, ja niille olen tehnyt erilliset kotisivut. Ne päivittyvät kunhan julkaisukelpoisia keikkakuvia on tullut otettua, eli nykyisin harvemmin, kun keikoilla ei ole varaa juosta joka viikonloppu.

Kaikki vähänkin yliluonnolliseen viittaava on ihan äärettömän mielenkiintoista! Voisin ahmia yliluonnollisia juttuja itseni täyteen. Alkaen täysin fiktiivisistä elokuvista, tv-sarjoista ja kirjoista, päättyen oikean elämän kummitusjuttuihin ja okkultismiin. En itse ole noita, mutta noituus ja okkultismi kiinnostaa niin nykypäivän kuin vanhanajan muodossaan. Kummitusjutut, tuonpuoleinen, myytit, mytologiat, muinaiset tarut, Kreikan jumalat, jopa kristillinen mytologia kiinnostaa.

Olen kiinnostunut myös yrttilääkinnästä ja luonnontuotteista, ja mä uskon mm. sellaisiin "huuhaa-juttuihin" kuin astrologia ja esim. aroma- ja väriterapia. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että nykylääketiede pitäisi korvata luonnon omilla lääkkeillä ja välttää kaikkia rokotuksia kuin ruttoa, mutta suosittelen ihmisiä kokeilemaan myös luontaistuotteita.

Siinäpä taisi olla nuo tärkeimmät, infosivulta löytyy pidempi luettelo.

Muut harrastukset

Mä olen teininä harrastanut jazztanssia useamman vuoden, lapsena ratsastin ja kävin kuvataidekoulua. Ratsastus jäi teininä Polan kuoleman jälkeen, ja teininä intressit oli vähän muualla kuin hevosissa. Tanssin jouduin lukion toisella lopettamaan, kun polvet ei enää tykänneet tanssiliikkeistä. Tanssista pidän vieläkin, mutta polvet ovat vieläkin sen verran huonossa kunnossa, että esim. rajuja kyykkyliikkeitä ei voi tehdä.

Liikunnan saralta en ole vielä löytänyt muita iseäni miellyttäviä liikuntamuotoja, mutta koitan käydä silloin tällöin lenkillä, ja läheisellä salilla jumppatunneissa on mukana tanssillista liikuntaa, esim. Bodyjamia ja Zumbaa, joissa pyrin käymään, lisäksi pidän body & mind -tyylisistä jumpista, kuten BodyBalance ja Pilates, jota teen välillä kotona. Bodypump on myös nyt syksyllä tarkoitus aloittaa uudelleen, sitä tuli aiemmin harrastettua pari kertaa viikossa kunnes kyllästyin.

Ei-liikunnallisista harrastuksista voisi mainita niiden taiteiden lisäksi vaikkapa keräilyn. Mun keräily tosin on hyvin passiivista, koska raha ei kasva puussa, mutta keräilen lähinnä lohikäärmefiguureja ja -käyttöesineitä, sekä G1 My Little Ponyja. Elokuvista ja musiikista keräilen lähinnä sellaisia artikkeleja, jotka olen hyviksi havainnut, mitään turhaa en viitsi hyllyssäni pitää, enkä yleensä osta alekoreista sellaisia leffoja joita en ole nähnyt, vain siksi että maksavat euron. Keräilen kuitenkin joitakin lempi-tv-sarjojen keräilybokseja, vanhoja hyviä lastenohjelmia keräilybokseina, sekä Disneyn klassikkoelokuvia pahvikansilla. Kirjoja luen melko vähän, mutta jotkut hyvät on pakko ostaa omaksi. Sarjakuvakirjoissa keräilen Don Rosan Aku Ankka -albumeja sekä Nemi-albumeja.

Kuumimmista Nylon Beat -fanitusvuosista päälle on jäänyt myös Jonnasta ja Erinistä kertovien lehtileikkeiden, levyjen ja tv-ohjelmien keräily, mutta PALJON passiivisempana ja pienemmässä mittakaavassa, enää ei maailma romahda jos joku juttu jää näkemättä.

Yksi harrastuksista lienee nettishoppailu ja vaarallinen eBay, mitä koko ajan koitan vähentää, mutta vaikeaa se näyttää olevan -.-

Tykkään myös laittaa ruokaa ja leipoa, joten niistäkin jotain joskus päätyy blogiin saakka.

Osa lohikärmeksistä, kuva otettu vuosi sitten, joten kokoelma on tuosta vielä karttunut

Luonne

Mä olen hieman erakkomainen kotihiiri, mutta viihdyn kyllä porukassakin. En ole kotoa lähtemisessä kovin spontaani ihminen, eli jos mut haluaa jonnekin, niin sitä parempi mitä aikasemmin sen kertoo :D Harvemmin lähden muutaman tunnin varoitusajalla minnekään, korkeintaan kahville.

Tuohon liittyy osaltaan se, että inhoan kiirettä. Mä olen hyvin omaksunut leppoistelun elämäntavan, ja musta on kamalaa jos on hirveästi tekemistä lyhyen ajan sisällä, että pitäisi mennä tukka putkella joka paikkaan. Oon itse rauhallinen, ja poikaystävä on rauhallinen, kotona on yleensä rauhallista, pidän rauhasta, ja siksi pidän myös kotona olemisesta ;)

En ole niitä kaikkein puheliaimpia ihmisiä, mutta osallistun kyllä keskusteluun jos mulla on jotakin sanottavaa. Humalapäissään tulee juteltua enemmän kuin selvin päin, enkä osaa hyvin sellaista small talkia, mutta en mä myöskään ole mikään tuppisuu.

Oon empaattinen ja ystävällinen, mutta osaan olla myös vittumainen ja kärkäs ihmisille joista en pidä. Ystäviäni puolustan todella herkästi, ja ryhdyn helposti vaikka käsirysyyn kaveria puolustaessa. Sillä ei niin väliä ole mitä joku idiootti musta sanoo. Mieluumin olen kuitenkin vähän sellainen kaikkien kaveri, mua ahdistaa jos olen jonkun kanssa riidoissa. Sen takia itse ehkä annan helpommin anteeksi jotain paskamaisia juttuja, koska mun mielestä elämä on liian lyhyt vihanpitoon.

Olen ihan hirveän herkkä itkemään, ilosta tai surusta, ja esim. riidellä en voi/osaa ollenkaan, kun se menee aina itkemiseksi. On tosi rasittavaa koittaa keskustella järkevästi ja selvittää riitaa kun tää yks on räkä poskella eikä saa muodostettua lauseita itkemiseltään... -.-

Tein keväällä luonnetestin, ja tulokset oli kyllä aika paikkansapitäviä. Jos kiinnostaa enemmänkin minkä luonteinen olen, niin klikkaapa itsesi tänne.

Vanhaan blogiin jäi myös esim. 30-päiväinen itsestä kertova meemi, joten sieltä voipi käydä lueskelemassa enemmän, jos tässä nyt ei jostain kumman syystä ollut tarpeeksi lätinää :D

Tervetuloa kaikille uusillekin lukijoille, toivottavasti sekametelisoppa viihdyttää edes jossain määrin!