sunnuntai 24. helmikuuta 2013

nylon beat -fanius silloin ja nyt


Multa toivottiin taannoin postausta nykyisestä suhtautumisestani muinaisiin musiikki-idoleihini, jos sen nyt näin voi ilmaista :) Ainoa fanituksen kohde, mitä mulla koskaan on ollut, on Nylon Beat, mikäli joku sitä ei tiennyt. Toki sen jälkeen olen tykästynyt paljon muihinkin bändeihin ja tyystin erilaisiin, mutta mun Nylon Beat -fanitus oli melkein samanlaista kuin joillakin oli aikoinaan Spice Girls -fanitus x) Aloitetaanpa alusta.

Vuonna 1996 meikäläinen oli n. 11-vuotias siihen aikaan kun Nylon Beatilta, duo Jonna Kososelta ja Erin Koivistolta ilmestyi debyyttilevynsä "Nylon Beat". Sain kyseisen levyn kasettina ja kuuntelinkin sitä ahkerasti. Kesällä 1997 ilmestyi duon toinen levy "Satasen Laina", ja se jollain tavalla räjäytti pankin. Kuuntelin tuona kesänä Nylon Beatia lähes taukoamatta, ja huomasin alkaneeni keräämään duosta mm. lehtijuttuja. Tämä oli muutenkin tietynlaista siirtymäaikaa mun elämässäni, kun olin menossa yläasteelle.
Alkuvuonna 1998 media uutisoi jatkuvasti Nylon Beatin tulevasta englanninkielisestä levystä "Nylon Moonista", maailmanvalloituksesta sekä Euroviisukarsintaan osallistumisesta, ja silloin aloin myös nauhottamaan videoille telkkarista tulleita ohjelmia, joissa Nylon Beat vieraili. Monta vuotta oli lähestulkoon maailmanloppu jos joku töllö- tai radio-ohjelma meni sivu suun, ja monesti käytiin kavereiden kanssa dyykkaamassa lehtiroskiksia siltä varalta, että löytyisi juttuja Nylon Beatista. Ja monesti niitä löytyikin, sillä vuosituhannen vaihteen aikoihin Nyloneilta ei yksinkertaisesti voinut välttyä, ja juorulehdissä oli Jonnaa ja Eriniä edustamassa jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä. Kaikista näistä oltiin tietysti haltioissamme :) Tietysti meillä oli myös "oma" Nylon Beat, ja esiinnyttiin kaikille jotka vähääkään jaksoivat kuunnella - tai vaikka eivät olisi kuunnelleetkaan. Vuoden '98 alussa liityin myös Nylon Beat fan clubiin, jonka kautta sai ostettua jos jonkinlaista fanikrääsää, ja lisäksi klubin kautta sai neljä kertaa vuodessa ilmestyneen Nylonisti-lehden. Elokuussa '98 näin vihdoinkin Nylonit ensimmäistä kertaa livenä, kun duo tuli Lohjalle keikalle. Olin niiiiiin haltioissani, ja Jonna ja Erin oli niiiiiiin kauniita! :)



Nylon Moon ei oikein ottanut tuulta allensa, ja Nylonit saivat taustallensa bändin vuoden 1998 lopussa. Jonna ja Erin uusine bändeineen osallistui Jyrki Hit Challenge -kilpailuun biisillä "Viimeinen", jonka aivan varmasti kaikki muistavat. Talvella 1999 ilmestyi uusi kokopitkä albumi "Valehtelija" oikeiden soittajien ryydittämänä. Nylon Beatiin olivat liittyneet nimekkäät muusikot: rumpali Anssi Nykänen, basisti Harri Rantanen sekä kitaristit Vesa Anttila ja Marzi Nyman. Mulle itselleni koko bändiasialla ei tuolloin ollut mitään merkitystä, olisin mieluusti kuunnellut Nylon Beatia joka tapauksessa. Viimeinen-biisi kulutettiin melko nopeasti radioissa puhki, ja kyllästyinkin siihen tosi nopeasti. Muistan ajatelleeni tv-keikkoja nauhoittaessani, että "ei helvetti, ei taas Viimeistä" x) Mutta Valehtelija-levy oli hyvä, ja toi Jonnan ja Erinin uraan kaipaamaansa muutosta, mutta itse en kokenut muutosta hirveän radikaaliksi, varsinkin kun en noihin aikoihin käynyt keikoillakaan. Keväällä '99 Nylon Beat sai ihan oman tv-ohjelmansa, nuorten kisailuohjelman Riiviöt '99. Duo sai myös vihdoin tunnustusta, ja kahmaisi Vuoden yhtye Emma-pystin.

Seuraava albumi "Demo" ilmestyi kesällä 2000, ja se sisälsi ensimmäiset Jonnan ja Erinin soolobiisit (Jonna: "Haloo avaruus" & Erin: "Sairaanfuckingkipeenraastavaa"). Soolobiisit toivat jälleen uutta tuulahdusta levyyn, joka muuten noudatti melko totuttua kaavaa, ja kun bändiinkin oli ehditty jo tottua. Demoa edeltäneenä keväänä Nylon Beat pyrki toistamiseen Euroviisuihin biisillä "Viha ja rakkaus", joka löytyy myös levyltä. Meikäläisen fanitus jatkui samanmoisena kuin ennenkin, tv- ja radio-ohjelmia nauhotellen, lehtileikkeitä keräillen... viikottain tuli jossakin marketissa selailtua kaikki aikakauslehdet lehtijuttujen varalta :) Kyllä siinä aina tovi jos toinenkin vierähti...
Bändissä kitaristi Marzi Nyman vaihtui Varre Vartiaiseen.


Syksyllä 2001 ilmestyi seuraava albumi "Extreme", Jonna ja Erin kutsuttiin Linnan juhliin ym. Extremellä mukana oli toiset soolobiisit (Jonna: "Shut up" & Erin: "Multa tulta saa"), ja tytöillä oli pieni rooli kotimaisessa elokuvassa Ken tulta pyytää. Kesällä 2002 ilmestyi bändin toinen englanninkielinen levy "Last in Line", joka tuttuun tapaan sisälsi vanhoja biisejä englanniksi. Tällä kertaa mukana oli myös bändi, joten esim. "Teflon love" eli "Eternal love" sai aivan uusia piirteitä :) Toki jo vuonna '99 monien vanhojen biisien uudelleensovitukset olivat livevetojen melkeinpä parasta antia, juurikin Teflon love ja "Naparengas", ja lisäksi muistan eräällä laivakeikalla vuonna '99 kuulleeni bändiversion Euroviisubiisi "Umm ma ma":sta, joka kuulosti jo lähes doomahtavalta death metalilta :D Harmittaa, ettei kukaan muu muista tuollaista, eikä versiota löydy mistään.
Extremen aikaan internetissä alkoi olla Nylon Beat -kuhinaa myös. Tätä ennen oli ainoastaan Mediamusiikin Nylon Beat -sivut, jotka olivat aina todella jäljessä päivitystensä kanssa, mutta nyt fanit olivat alkaneet tehdä omia NB-sivujaan. Eräässä näistä syntyi keskustelua vieraskirjassa, ja oli mahtavaa kun fanit kävivät infoamassa muita vieraskirjan kautta, missä lehdessä milloinkin oli juttu, ja milloin kannattaa parkkeerata tv:n ääreen.

Pikkuhiljaa NylonBeat.orgiin kyhättiin pystyyn keskustelufoorumi, missä keskustelu olikin todella vilkasta vuoden 2003 aikana. Aktiivisia käyttäjiä oli paljon, ja myös bändin jäseniä oli paikalla vastaamassa fanien kysymyksiin. Itse toimin foorumilla moderaattorina nickillä murre.
Foorumi ja paikan livechatti oli lähes koko elämäni tuolloin 2003, ja taisin viettää melkein kaiken vapaa-aikani siellä :D Monista foorumilaisista tuli kavereitani, ja ovat sitä vielä tänäkin päivänä. Pidettiin tuona vuonna myös useampi miitti, ja pääsin täysi-ikäistyttyäni suht monelle keikallekin. Foorumin kautta sain myös parilta tyypiltä sellaisia tv-nauhoituksia jotka multa puuttuivat, ja tietysti he saivat mun videoilta kopioida niitä, jotka heiltä puuttuivat. Sain myös ensimmäisten Nylonisti-lehtien kopioita. Fanityttö so happy :D
Itsekin pistin pystyyn Nylon Beat -fanisivut, jotka keskittyivät ennemminkin tosifaneille tärkeään nippelitietoon kuin suurpiirteisiin faktoihin. Psykedeliaa-sivut olivat pitkään aktiiviset, ja jätin ne nettiin ikäänkuin muistoksi, mutta poistin ne netistä kokonaan pari vuotta sitten. Kokosin sivuille mm. massiivisen kuvagallerian lehtileikkeistäni, ja faneille tuli väsättyä jos jonkinlaista pientä kivaa.
Bändissä kitaristi Varre Vartiainen vaihtui Tuomas "Töyhtö" Wäinölään ja mukaan tuli kosketinsoittaja Okke Komulainen.

Lehtikuvakollaasi


Kesän korvilla 2003 ilmestyi uusi levy, "12 Apinaa", joka sisälsi soolobiisien sijaan ensimmäiset Jonnan ja Erinin itse sanoittamansa kappaleet (Jonna: "Ennen aurinkoa karkaat" & "Astu mun tarinaan", Erin: "Prinssi" & "Nopee"). Hieman levyn ilmestymisen jälkeen kävi ilmi, että Nylon Beat jää määrittelemättömän pituiselle tauolle, ja kesän kuluessa varmistui, että Nylon Beat tosiaankin lopettaa toimintansa eikä jää vain tauolle. Tietysti moni fani oli surun murtama, ja itsekin taisin hieman itkeä tirauttaa ja miettiä, että mitä nyt. Niin monta vuotta oli kuitenkin bändi ollut niin iso osa elämääni.
Loppuvuosi meni kuin mikä tahansa muukin vuosi, syksyllä Jonna ja Erin olivat mukana Blaa blaa blaa -revyyssä, ja joulukuussa alkoi bändin jäähyväiskiertue. Itsekin onneksi pääsin useammalle kiertueen keikalle.
Koko vuosi 2003 ja meikäläisen Nylon Beat -fanius huipentui vuodenvaihteeseen, jolloin NB soitti kaksi jäähyväiskeikkaa Helsingin Maestrossa. Aikaisempi keikka oli ikärajaton ja myöhempi K-18, ja itse olin mukana molemmilla. Keikkojen yhteyteen järjestettiin myös NB.org -foorumin miitti, ja kaikesta haikeudestaan ja surullisuudestaan huolimatta kyseinen ilta oli yksi elämäni parhaimpia ja ikimuistoisempia. Ikärajattoman keikan jälkeen otettiin porukalla yhteiskuva Jonnan ja Erinin kanssa, ja iltakeikalle jäävät saivat backstage-passit tytöiltä. Itsekin siis viimeisen keikan jälkeen hilluin melkoisessa humalassa bäkkärillä pyydystäen nimmareita vaikka keneltä :) Ja yhteiskuvatkin saatiin.

Maestron bäkkärillä


Tuon vuodenvaihteen jälkeen oli takki aika tyhjä. Nylon Beatia ei enää ollut, mutta elämä jatkui, ja mielenkiinnolla sitä rupesi odottelemaan mitä elämä tuo tullessaan Jonnalle ja Erinille. Jonna jatkoi aika pian NB:n lopettamisen jälkeen uuden rock-bändinsä Jonna's Problemin kanssa, heiltä ilmestyi levy, ja kävivät levyn ilmestymisen jälkeen aika ahkerasti myös keikoilla, joista minäkin kävin muutamalla. Jonna teki myös paljon revyitä ja musikaaleja. Erin taas piti pidempää mietintätaukoa, muutti vuodeksi Irlantiin, opiskeli musiikkia, meni vaatekauppaan töihin jne. NB.orgin foorumin kautta sain tietää myös, että Erin ja Vesa myyvät omaisuuttaan pois Hietsun kirppiksellä, ja fanityttönä tietty menin paikalle ja ostin useampiakin Erinin vaatteita. Sellaisia, joita muistan joistakin tietyistä kuvista. Eihän niistä mitkään mennyt mun päälleni edes silloin, mutta onhan se jollain tapaa siistiä omistaa idolinsa vaatteita, kuten vaikkapa tuosta promokuvasta (oik.) tutut keltaiset housut :D Kysyin silloin Eriniltä, että eikö ole vaikeaa luopua kaikista niistä vaatteista, ja vakuutin että pääsevät hyvään kotiin (kun enhän mä niitä voi edes käyttää :D).

Vuonna 2007 Nylon Beat teki kahden keikan comebackin Toton lämppärinä, Oulussa ja Tampereella. Itse pääsin mukaan Tampereen keikalle, ja siinä yhteydessä pidettiin jälleen NB.org -miitti. Vitsi miten hienolta tuntui odotella Nylon-keikkaa kaikkien niiden yhtä hullujen fanien kanssa ♥ Fiilis oli "kuin aina ennenkin". Keikka oli maailman mahtavin, kuten seurakin, enkä yllätyksekseni edes itkenyt. Itku tuli vasta Toton aikana, kun Jonna ja Erin tuli niiden kanssa vetämään "Hold the Linen" :) Comeback-keikoille oli valmistettu myös täysin uusia fanikamoja, kuten hupparia ja kangaskassia.

Ratinassa 2007


Nylon Beatin lopettamisesta on nyt kulunut jo lähemmäs 10 vuotta, mikä tuntuu ihan järjettömältä. Nylon Beat, ja Jonna ja Erin erikseen ovat silti läsnä mun jokapäiväisessä elämässäni, ja tuntuu hienolta, että voin nykyisin mennä jommankumman keikalle, moikata tyttöjä ja jutustella niitä näitä :) En väitä olevani heidän kanssa kaveri, mutta mun suhteeni Jonnaan ja Eriniin on nykyisin täysin erilainen kuin fanityttö ja idolit. Enemmän kaverillinen, sanotaanko. Olen Jonnasta ja Erinistä aivan sairaan ylpeä, ja käyn edelleen mahdollisuuksien mukaan katsomassa heitä livenä. Ja aivan varmasti katson tv-ohjelmat kummankin kera, tallennan ne digiboksille ja tippa linssissä pakahdun ylpeydestä kotisohvalla :) Ja ostelen niitä lehtiäkin lehtijuttujen takia, mutta vain jos satun huomaamaan jommankumman kuvan etukannessa.
Mun oma musiikkimakuni muuttui paljon rankempaan suuntaan NB:n lopetettua, enkä mä ole enää aikoihin kuunnnellut Nyloneita aktiivisesti. Nylon Beatin julisteita ei ole seiniltä löytynyt enää vuosiin, mutta kyllä mä silloin tällöin olen pitänyt Nylon Beat -päiviä kuunnellen vanhoja levyjä, hypistellen fanikrääsää, katsoen videoita ja lueskellen vanhoja lehtijuttuja. Ja ehkä vähän itkeskellen x) Erityisesti niitä vanhoja tv-nauhotuksia olisi ihana katsella useamminkin, mutta tällä hetkellä tilanne on se, etten uskalla pyörittää noita VHS:iä, ja ne täytyisi kaikki saada poltettua DVD:lle ennen kuin uskallan niitä katsoa. Sitä ennen lohtua antaa Youtube. Tällä hetkellä kaikki mun lehtileikkeet ovat äidin luona, mutta suunnittelin kyllä ottavani ne joku kerta kotiin mukaan. Kyllä kai mä ne johonkin saisin mahtumaan... x)

Ihan supersöpö video ihan NB:n alkuajoilta, sieltä mistä duo ponkaisi kuuluisuuteen: MTV:n Kiitorata-ohjemasta.



Moni kysyi jo aikoinaan miksi Nylon Beat on musta niin hyvä, miksi fanitan sitä. En silloinkaan oikein osannut antaa suoraa vastausta, mutta NB oli kaikessa tavallisuudessaan, höpsöydessään, nasaaliudessaan ja lapsellisuudessaan todella ihana, taitava, inspiroiva ja kannustava. Jonna ja Erin olivat aina tosi taviksen oloisia ja helposti lähestyttäviä, mutta kuitenkin jollain jännällä tavalla erikoisia. Ja lisäksi musiikki oli tietysti hyvää, vaikka kuinka olikin Risto Asikaisen käsialaa :D Vaikea noita fanituksen syitä on edelleenkään eritellä, se vaan oli niin. Joku joskus sanoi, että jos ei pidä Nylon Beatista, ei omaa huumorintajua. Ja jostain syystä moni metallisti piti Nylon Beatista! Ehkä se johtui sitten tyttöjen rock-asenteesta? Tai taitavista muusikoista? Bändin myötähän Nylon Beatista tuli hyvinkin katu-uskottava ja rock. Bändi joka tapauksessa jakoi aina mielipiteet hyvinkin kahtia, mutta kaikki mua vähänkään tuntevat kyllä yleensä tiesivät, ja tietävät edelleenkin mun fanittavan Nylon Beatia, ja olevan ylpeä faniudestani. Sain aikoinaan kuulla tosi paljon haukkuja siitä, kuinka voin kuunnella moista paskaa, ja vaikka en välittänytkään siitä mitä muut olivat mieltä, niin ainakin opin sen, kuinka se silti saattaa tuntua toisesta pahalta. Sen takia en ikinä kenellekään sano, että hänen kuuntelemansa musiikki on mun mielestä ihan hirveätä paskaa (vaikka olisikin, vaikkakaan kovinkaan moni ei onnistu mun mielestä olemaan hirveätä paskaa). Vain pari kertaa olen tällaiseen sortunut Lauri Tähkän ollessa kyseessä :D
Nylon Beat vaan jotenkin kasvoi muhun, enkä mä siitä eroon pääse varmaan koskaan. Enkä haluaiskaan :)

Seuraavaksi varmaan kuuluu kysyä, että mikä sitten on Nylon Beatin paras biisi. Maailman vaikein kysymys, mutta jos yksi pitäisi sanoa, niin sanoisin "Nukutaan". Se on mulle kaikkein tunnepitoisin, eikä vähiten sen takia, että se löytyy viimeiseltä levyltä, ja siltä vuodelta, johon mun koko NB-fanius jollain tapaa kulminoitui. Muita suosikkeja on Teflon love, Naparengas ja Kreisi oon ehdottomasti bändiversiona, Viha ja rakkaus, Syntinen, Vaihdan, Extreme, Ainut jonka sain, Patteri, Huume, Jos (alkuperäisenä), Kevytlinja, Lääke ikävään, Poison, Boy in the Back Row, Diving Deep, Princess... No, biisisuosikit vaihtuvat melkeinpä lennosta oman fiiliksen mukaan, mutta pääasiassa oon superkyllästynyt kaikkiin radiossa puhkikulutettuihin hittibiiseihin, ja tykkään enemmän niistä öö... ei-niin-kulutetuista :)



Mitä sitten olen mieltä Jonnan ja Erinin soolotuotannosta? No ensinnäkin, olin aika innoissani Jonna's Problemista, joka oli rehellistä rockia, ja olin hieman pettynyt kun Jonna ei halunnut enää rockia tehdä, vaan vaihtoi sen poppiin soololevyllään "Katso mua". Tuo levy on silti mun mielestä hyvä, siellä on tarttuvia biisejä ja rock-vivahdettakin, mutta silti kaikkein parasta Jonnaa on ollut Jonna's Problemin lisäksi yhteistyö Warmenin kanssa, sillä kaikki Warmenin biisit, joissa Jonna on ollut mukana, on olleet ihan täyttä rautaa! Sellaista meininkiä soisin enemmänkin. Kaikista Jonnan tekemistä musikaaleista ja erilaisista projekteista suurin osa jo varmaan tietää Jonnan osaavan laulaa tosi puhtaasti ja kauniisti, mutta musiikkina toivoisin Jonnalta enemmän raskaampia sävyjä. Onneksi on taas jotakin yhteistyön hedelmää luvassa Warmenin kanssa... ;) Ja tuo musiikkiteatterijuttu sopii myös Jonnalle tosi hyvin, eli niitä kanssa lisää, kiitos :) Tuleepahan meikäläisenkin käytyä teatterissa Jonnan ansiosta :D



Eriniltä odotin kauhunsekaisin tuntein jotain todella kantrimusaa, mutta "Hunningolla"-levy yllätti tosi positiivisesti. Ei ehkä ihan mun ominta aluetta musiikillisesti, mutta sopii Erinille kuin nenä päähän, ja Erinin herkkyys tulee ihanasti esille. Ja kaikki varmasti voi myös Erinin kohdalla sanoa hänen kehittyneen NB-ajoista ihan valtavasti laulajana ja muusikkona.



Molempien naisten soololevyt soivat täällä kyllä ihan tasaisin väliajoin :)


Meikäläisestä oli muutama vuosi sitten juttu Hesarissa, tai mua haluttiin haastatella faniutta käsittelevään juttuun, johon oli haastateltu paljon muitakin tyyppejä. Mut löydettiin silloin niiden mun Psykedeliaa-fanisivujen kautta. En halunnut lähteä täältä Helsinkiin saakka muutaman kysymyksen takia, joten haastattelu hoidettiin sähköpostitse, ja tietysti toimittaja oli karsinut paljon sanomaani (kuten huomaa, niin mullahan riittää tästä aiheesta juttua vaikka kuinka paljon), mutta eniten ärsytti valokuvaaja, joka lopulta tuli meidän kotiin ottamaan musta ne juttua varten vaadittavat kuvat. Soittaessaan etukäteen valokuvaaja kysyi multa vähän mun faniudesta, ja facepalmasin ihan totaalisesti täällä, kun hän kysyi, että "no meikkaatko sä esimerkiksi samalla tavalla kuin Jonna ja Erin?", olin kuiteskin siinä vaiheessa jo 26v :D En tiedä oliko hänelle annettu musta mitään ennakkotietoja, mutta ei se sitten oikein uskonut kun koitin selittää, ettei mun fanitus nyt enää ole ihan sellaista :D Ja siitähän se vasta innostui kun kerroin omistavani fanikrääsää... Mulla oli hirveä homma lavastaa yksi nurkkaus meidän kämpästä kaikella fanikrääsällä, levyillä ja julisteilla, ja loppujen lopuksi julkaistussa kuvassa ei taida näkyä juuri mitään niistä, kun kuvaaja intoutui saamaan Nunon mukaan kuvaan, kun se siinä niin mannekiinina pyöri. Krääsällä lavastaminen oli mun mielestä muutenkin huono idea, kun tuo fanius ei muutenkaan näy mun jokapäiväisessä elämässä enää, vaan pilkistelee sieltä täältä, silloin tällöin. Sitä yritin tietysti haastattelussa saada esille, mutta ne oli päätetty jättää julkaisematta. Teksti oli muutenkin mielestäni huonosti kirjoitettu, aika töksähtelevästi. Mulla ei nyt "valitettavasti" ole lisätä kyseistä juttua tähän, taitaa lähin olla äidin luona...
Koko juttu oli lopulta niin haista vi**u -meininkiä, ja siitä jäi huono maku suuhun, että silloin päätin ottaa ne mun sivut pois netistä, ettei kukaan muu erehdy multa enää moisia kyselemään.

Fanius on ja pysyy, mutta on luonnollisesti muuttunut aikuisempaan suuntaan, eikä se välttämättä näy musta ulos päin, eikä sen tarvitsekaan. Paitsi silloin se näkyy, kun itkeskelen hysteerisesti keikoilla :D Tulee mieleen viime kevään Erinin keikka Oulaisissa.


Minkälaista fanikrääsää sitten omistan? No tässä vähän listaa:
- Kaikki Nylon Beatin albumit ja singlet, joistakin myös ulkomaiden versioita
- Jonna's Problemin, Jonna Geagean ja Erinin albumit, vain muutama sinkku
- Nylon Beat -kirjat ja DVD:t
- 9 NB paitaa, 1 Jonna's Problem -paita
- Sekalaista krääsää: kangaskassi, lippis, pikkureppu, promokortteja ja -julisteita, backstage-passi, Anna mulle- ja Nukutaan-alushousut, musikaalien käsiohjelmia
- n. 600 valokuvaa keikoilta
- Nylonisti-lehtiä
- n. 50 tuntia TV-nauhoituksia  ja 5 tuntia radionauhoituksia
- 7 kansiollista lehtileikkeitä ja erillisiä kuvia 2 x 40 sivun vihkoa, iso läjä julisteita
- Erinin vanhoja vaatteita
- Paljon muuta Nylon Beatin, Jonnan ja Erinin tuotantoa joko koneella tai CD-hyllyssä (erillisiä kappaleita, covereita, yhteistyöjuttuja jne), sekä muutama levy keikkataltiointeja
- Tietokoneella sekalaisia kuvia, videota ja audiota (netistä löytynyttä matskua) n. 4 GB verran
- Hopeinen Nylon Beat -kaulaketju (Tommi teetti), NB-rintanappeja (Mikolta), sekä itseteetetty NB-muki
- 10+ nimmaria


Nähdyt Nylon Beat -keikat:
- Lohja, Kesärock 16.8.1998
- M/S Viking Cinderella 26.12.1999
- Lohja, Tanhuhovi / Stage 15.3.2002
- Lahti, Sibeliustalo 10.4.2003
- Lohja, Club Gruuvi 26.7.2003
- Helsinki, Linnanmäki 16.8.2003
- Espoo, Tapiola Garden 19.9.2003
- Helsinki, Itäkeskus 3.12.2003
- Järvenpää, Yano 6.12.2003
- Lahti, Sibeliustalo - BlaaBlaaBlaa 15.12.2003
- Helsinki, Tavastia 18.12.2003
- Helsinki, Showravintola Maestro 31.12.2003
- Tampere, Ratinan Stadion 18.8.2007




Että sellaista :)
Onko muilla lukijoilla vastaavanlaisia pitkäaikaisia fanituksen kohteita? Millä tavalla teidän fanius on vuosien varrella muuttunut?

PS: Mediamusiikin viralliset NB-sivut ovat vielä pystyssä, käy tsekkaamassa jos kiinnostaapi :)
PPS: Harmi että mulla ei tälläkään hetkellä ole mahista siirtää omia tv-nauhotuksia videolta Youtubeen tms, siellä olisi niin paljon ihania helmiä tarjolla :) Tubessa on yllättävän vähän Nyloneiden esityksiä, höh.
PPPS: Piti ihan vaan aloittaa tämä kirjotus tänään, mutta en malttanutkaan jättää kesken :) Tuli ihan vahingossa vietettyä Nylon Beat -päivä, muistellen ja fiilistellen.

24 kommenttia:

  1. Nylon Beat, Satasen laina ja Valehtelija oli mulle ne must-levyt ja Jos on jäänyt lempparibiisiksi, sitä tulee välillä kuunneltua (:

    VastaaPoista
  2. Vittu ku mun pitää olla edeleen kateellinen kun kerkesit noin monelle keikalle. Odotin aina vaan sitä että täytän 18 ja pääsen mukaan mutta saatana ne kerkes vaan lopettaa :( Ja miten hitossa siitä voi olla 10 vuotta. Outoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa ettei tullut käytyy enempää keikoilla ennen tota vikaa vuotta. Kyllähän nimenomaan Naikkareilla oli paljon just ikärajattomia keikkoja, hyväntekeväisyysjuttuja ja vaiks mitä. Kai me nyt oltais voitu bussilla mennä johonkin, tai ruinata vanhemmilta kyytiä! Höh.

      Poista
  3. Olipa ihana postaus! Mähän oon jo monesti omassa blogissa viitannut omaan HIM-faniuteen, että ymmärrän kyllä yskän ;) Mutta ei fanius mullakaan enää ole samanlaista, on tullut niin paljon muutakin ihanaa musiikkia mukaan elämään ja tietenkin myös vanhentunut ja maku hieman muuttunut. On kuitenkin tärkeä ja ihana muisto pitää se entinen ehdoton suosikkibändi sydämessä ja mielessä, siitä saa paljon iloa kun intoutuu muistelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Voi sitä nostalgian määrää! :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Ihan kreisiä miten pitkän jutun oot onnistunu kirjoittamaan, ja noiden faktojen kanssa vielä! Huh! :D Mutta voin allekirjoittaa melkein kans kaiken, aikamoisia vuosia noi oli, vaikka itelläni toi suurin "fanius" lähti just "Viimeisestä", kun se pamahti siellä kilpailussa soimaan. Ja toi Ratinan keikka, vitsi muistan miten istuttiin siellä lavan edessä ja ooteltiin. Huippuja muistoja! <3 Kiitos Henni tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juttuahan ois riittänyt vaikka kuinka pitkään postaukseen, onhan tää kautta aikojen yksi mun lempiaiheista ;D Kiva jos tästä on muillekin iloa :) Good times, todellakin, ja ihan sairaan siistiä että niin moni teistä hoocee-faneista on vieläkin mun elämässäni :) Miitistäkin aina välillä haaveilen... :)

      Poista
  6. Ihana postaus tosiaan. :) Eikä yhtään liian pitkä, olisi voinut lukea lisääkin. :)
    Oma fanius lähti Satasen laina-kasetista, josta Kuumalle hiekalle on aina ollut se albumin kovin biisi. Vieläkin harmittaa, etten tiennyt tuosta jäähyväiskeikan miitistä mitään, vaikka keikalla olinkin. Sattui vain just sillä viikolla jäämään välistä tuolla nb.orgilla käynti kokonaan, vaikka muuten tuli vietettyä siellä aikaa ehkä liikaakin. Oli kyllä niin mahtava foorumi ja mahtavia tyyppejä, että. :D Ja ne ikuiset väännöt, että montako viestiä pitää kirjoittaa, että arvonimi ja tähtien määrä muuttuu. :)

    Oih, ihanhan tässä tuntuu, että pitäisi kaivaa nuo NB:n levyt pölyn alta ja pyöräyttää levysoittimeen taas monien vuosien tauon jälkeen. Kauheeta, etten edes muista, millon oisin kuunnellut NB:n levyn läpi edellisen kerran.

    Kiitos vielä kerran, ihanan nostalgisesta postauksesta. :)

    t. Jenni (Nb.orgissa nimim. Shut up. :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vääntö siitä, kumpi meistä itketti kumpaa jäähyväiskeikalla! Jos muistat... ;) Mäkin pistin eilen illalla vielä Naikkarit soimaan, täytyy varmaan tässä lomalla vielä oikeen ajan kanssa pistää ranttaliksi.

      Poista
  7. Mie olin kans tuolla Maestron jäähyväiskeikalla. :)

    VastaaPoista
  8. Ohho, mun NB-faneus ei ollu näköjään mitään sun fanittamiseen verrattuna :D Olinhan mä tosin nuorempiki ja aloin kuuntelemaan Naikkareita vasta siinä vuoden 2000 hujakoilla. Mut tässä oli paljo mielenkiintosta asiaa, esimerkiks tollasen Nylonisti-lehden olemassaolosta en ees aiemmin ollu tietonen :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo fan club kuivui aika nopeasti kokoon, en oikeen tiedä minkä takia. Mutta viimeinen Nylonistikin ilmestyi joskus v. '99, eikä sen jälkeen fan clubin kautta tapahtunut oikeastaan mitään, vaan se tavallaan lopuksi sitten "siirtyi" sitten sinne foorumin puolelle, jos näin nyt voi sanoa.

      Poista
  9. Oi, että Nylonbeat <3 Mua harmittaa etten tajunnu noina aikoina että keikoilla on mahtavaa :D NBkeikat jäi aika vähiin =/ Onneks sentään 2007 tajusin lähteä Treelle. Sekä onneks Eriniä ja Jonnaa voi seurata musiikillisesti tänä päivänä.

    VastaaPoista
  10. moikka, olisko mahdollista, että laittaisit naikkareiden videoita youtubeen( haastatteluita ym video pätkiä) olis niin kiva taas muistella niitä aikoja, kun ei niitä mistään enää löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei valitettavasti toistaiseksi ole mahdollista :/ Jos olisi, niin olisin niitä varmasti jo laittanutkin. Tällä hetkellä kaikki vanhat jutut on VHS-muodossa, katsotaan sitten kun saan kaiken DVD:lle.

      Poista
  11. mun nylon beat fanitus alko 1999.(eli 16 vuotta,

    VastaaPoista
  12. Ois kiva jos voisit laittaa kuvia Naikkareista tai niistä lehdistä, joita sulla on koska olen kans kova fani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, mutta aika ja viitseliäisyys ei enää riitä moiseen :P Aikoinaan mulla olikin iso kuvagalleria netissä noista lehtileikkeistä ja muista kuvista, mutta kotisivutilan säästämiseksi otin kaiken pois. En tiedä onko niitä sähkösessä muodossa enää missään.

      Poista
  13. moi henni)oon tosi kova nylon beat fani)oon fanittanu jonnaa ja eriniä jo 17 vuotta)mun siskon kaks ystävää tuntee jonnan ja erinin.ne prinsessat tuntee myös mut myös)me ollaan ystäviä nyt )erin lähettää mulle nylon beat fanikamaa)oon nähny sen pari kertaa livenä).omaa nylon beat kamaa on tosi paljon).tiedän prinsessoista aika paljon tietoja)fanitus alko vuonna 9.5.1999.ekat nylon beat levy oli demo ja comeback).https://www.facebook.com/groups/591226304240150/)nylon beat fans)ryhmä)jos kiinnostaa)

    VastaaPoista
  14. Sä oot ollukkii tosi iso fani. Mä oon kans. Netis on paljon nailonkuvia. Voisitko sä sit vaikka myydä sun nailonkamoja, jos sä et enää oo fani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En myy. Tavarat ovat tunnearvoltaan korvaamattomia.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista