crazy cat people

Tänään oli täällä Salossa kissanäyttely. Kysyin kissakaveriani Jannaa mukaan, kun meidän yhteisiä kissatuttuja oli tulossa näyttelyyn kissojensa kanssa. Joko näitä Salon kissanäyttelyitä mainostetaan tosi vähän missään, tai sitten mä ehkä luen vääriä portaaleja, mutta en olis näistäkään näytelmistä mitään tiennyt jollei kissakaverini olis näistä kertonut. Enivei, mä en ole koskaan aiemmin käynyt kissanäyttelyssä edes tälleen vierailemassa, joten olikin jo korkea aika käydä katsomassa millasta se meininki oikein on. Koiranäyttelyissä oon nuorempana käynyt kun isän koira oli pari kertaa mukana. Se on vähän erilaista toimintaa vaikka periaate onkin sama.

Sinänsä vähän sääli että kissanäyttelyneitsyys meni juuri kyseisessä paikassa, koska se oli tosi pieni kissa- ja ihmismäärään nähden, ja paikasta loppui happi alta aikayksikön. Näin "turistin" näkökulmasta katsottuna tykkäsin enemmän niistä oikein häkin näköisistä häkeistä, koska niistä näki kissat paremmin kuin sturdeista, joiden tummien verkkojen läpi sai tihrustamalla tihrustaa että edes erotti minkä rotuinen kissa on kyseessä. Ja tosiaan tuolla kyseisessä paikassa ei kissoja oltu jaeteltu kategorioittain, vaan eri rotuiset kissat olivat sikinsokin pitkin näyttelypaikkaa. Muuten se ei oikeastaan haitannut, kiva katsella ihan kaikenrotuisia kissoja, mutta oli hieman vaikea bongailla sieltä tuttuja omistajia ja tuttuja kissoja, kun ei ollut hajuakaan mistä lähteä etsimään :P Käytävät oli tosi kapeita ja liikkumatilaa tosi vähän, eikä kehdannut hirveän kauaksi aikaa jäädä kökkimään yhdenkään kissan kohdalle. Paitsi tuttuja tietysti käytiin vähän tarkemmin kyyläilemässä, kun vihdoin niitä löydettiin :)

Samoin sitä oli vähän (paljon) pihalla mitä tapahtui missäkin. Jotakin ragdollien nuorten luokkaa seurattiin sattumalta, mutta lopputulos oli se, että just ja just tajusin kuka niistä oli paras, ja sekin vain sen takia että omistaja/esittelijä hymyili niin leveästi :D Oltiin paikalla vain noin tunnin verran. Pidempäänkin siellä olis ehkä viihtynyt jos olis ollut tietoa aikatauluista, ja jos olis ollut enemmän istumismahdollisuuksia ja parempi ilmastointi. Niin ja enemmän tuttuja kissoja, joiden puolesta jännätä :)

Hurineesit-blogin Nina oli balineesi Tihrun (IP Nicator Miss Moneypenny) ja seychellien lyhytkarva Flairyn (Keskimaan Hobbit Fosco JW) kanssa liikenteessä, ja käytiin niitä katsomassa. Flairy oli tosi kova juttelemaan ja poseeraamaan kameralle heti kun kuului vähän *räps räps*, mutta oli pikkusen liian nopea liikkeissään meikän luurikameralle :P

Itämaiset kissat on ihan hurjan kauniita, mutta vitsi kuin eri tuntusia näihin meidän pörröisiin "paksukaisiin" verrattuna! Ei oikeen tiennyt miten koko kissaa edes silittäisi :D

Flairy-herra

Oltiin jo jotakuinkin lähdössä pois, kun Elli bongasi mut ja kävi kysymässä joko olin nähnyt hänen Väinönsä (GIC Draconian September Ashes). Totesin, että kyllä me siitä ohi kuljettiin ja olin jo kovasti ihastellut sitä, mutta en tajunnut sen olleen Väinö :D Tiedän Ellin Väinön kasvattajan ja sen vanhempien omistajien (Taru ja Katja) kautta, ja itkin verta aikoinaan kun Väinön veli Veikko oli myynnissä, enkä voinut sitä ostaa :P Tälläkin hetkellä Draconian-kissalassa on pentuja, jotka onneksi varautuivat kaikki aika nopeasti, niin ei tarvinnut taas itkeä tirauttaa. Kyllä nuo norskit ja ragdollit on edelleen rotukissoista kaikkein lähinnä mun sydäntä, ja musta tai mustavalkoinen norski olisi edelleen haaveissa.

Ellillä oli vähän kiireitä, joten käytiin Jannan kanssa vaan moikkaamassa Väpää, ja juteltiin hetki vieressä istuneen norski-naisen kanssa, ja näytin sille kuvat näistä meidän omista norjalaisista :)

Väinö oli rento kuin lobotomia-potilas, eikä se paljon silmiään raottanut vaikka sille kuinka lässytti :P Vähän se jaksoi raajojaan venyttää ja kääntyä selälleen, mutta that's it :D

Päiviteltiin Jannan kanssa useaan otteeseen sitä, kuinka rauhallisia kaikki kissat siellä oli. Jotkut toki oli naukuneet äänensä käheiksi, ja pari pentua olisi mieluummin halunnut häkistä ulos, mutta suurin osa makoili rennosti häkeissään, ja osa oli tuollaisia Väinön kaltaisia rento-Reinoja. Tietty näyttelyihin yleensä totutellaankin ihan pennusta asti, mutta kyllä mä sieluni silmin jo näin Nikkin pissaamassa alleen, Nunon rimpuilevan tuomarin käsittelyssä ja Nemon kipittävän karkuun maha maata viistäen :P Mutta pikkusen iski nyt taas kateus hyvännäköisistä kissoista siinä mielessä, että voisi kevään kunniaksi pestä nuo meidänkin katit oikein kunnolla, ja föönata ja siistiä. Johan siitä onkin jo... vissiin 2,5 vuotta kun ne on viimeksi kaikki oikein kunnolla pesty :D Täytyykin ottaa vaikka ens viikonlopun asiaksi. Nemon turkki on laadultaan sellainen, että se näyttää ihan hyvältä vaikkei sitä pesiskään, mutta tyttöjen turkki on sen verran pidempi, että alkavat kyllä näyttää jo aika klähmäsiltä.

Rahaa ei ollut paljon laittaa tuliaisiin, mutta ostin näille omille pikku karvavarpaille uudet valeriaana-potkutyynyt :) Ja jos ei joku vielä tiedä, niin kuivattu valeriaana haisee ihan hikisukkien ja kissankusen sekoitukselta, joten olikin mielenkiintoista laittaa nuo pötkylät käsilaukkuun ja liihotella vielä muutamassa vaatekaupassa :P Soriiiiiiii. Mutta tuliainen oli mieluisa, ja siitä mentiin vuorotellen sekaisin :)

Oli tällä reissulla kyllä huonokin puolensa. Krooninen kissakuume nimittäin vain paheni :P Mutta eiköhän tämä piikki kuumeilussa oo taas tilapäistä, ja tulee takaisin sitten taas joskus.