alkuvuosi

Ohops, olin aivan varma, että oon JO yhden postauksen saanut tämän vuoden puolella aikaiseksi, mutta enpäs ollutkaan :D

Eipä sillä, tammikuu oli suht hiljaista aikaa. Osa kavereista vietti enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä tipatonta, itse oon edelleen lomautettuna, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että aikaa on ja rahaa ei.

Käytiin kavereiden kanssa katsomassa Turussa Bloodred Hourglass ja Harakiri for the Sky. Päivä oli keskiviikko eikä porukkaa siten ollut kovin paljon, mutta keikat oli hyviä :) Itselle iski enemmän BRHG, Harakiriä kuuntelen mieluummin himassa fiilistellen. Eniten ootin kuulevani Bloodredin Times We Had -biisin, ja voi sitä euforiaa kun se soitettiin ♥ Kuun vikana päivänä oli myöskin keskiviikkokeikka Gongissa, Fear of Domination ja Pain, jotka myöskin käytiin katsomassa hiukan eri porukalla (Teemu ja Tero vaihtui Katjaan ja Mariin ;)). Väkeä ei ollut ehkä ihan viikonloppukeikan tasoisesti, mut huomattavasti enemmän kuin edellisellä, mikä oli jees. Odotin Foddista enemmän, mutta myös Pain oli kyllä tosi kova. Hokasin että oon Painin nähnyt edellisen kerran joskus 8v sitten Tuskassa. Törmäsin siellä myös Facekaveri Mikaeliin sekä Villeen :) Ja sain uuden tuttavuuden Saarasta.

Bloodred Hourglass

Harakiri for the Sky

Oma keikkapärstä

Helmikuun alussa Nylon Beat ilmoitti tekevänsä kesällä 10 paluukeikkaa kesäfestareilla. Ihan mieletön fiilistely siinä pari päivää Naikkarifanien kanssa, piti perustaa omaa chattii ja ryhmää ja kaikkee :D Meni kyllä kesän suunnitelmat vähän uusiksi, ja tuun olemaan niin vararikossa, koska kyllä mä ajattelin kolmelle keikalle ehtiä, Hämeenlinnaan, Tampereelle ja Helsinkiin. Harmi vaan että ne kaikki on heinäkuussa, jolloin on myös Hannen ja Villen häät, missä pitäisi kaasoillakin :D Mutta noihin Naikkarifestareille täytyy kyllä tehdä vaan sellasia yhden päivän täsmäiskuja, ja kyytejä ja majoituksia täytyy vähän miettiä sitten lähempänä. Mutta oli kyllä hauskaa huomata menevänsä sellaseen teinimodeen, kun someen putkahteli uusia promokuvia NB:stä, sitä oli ihan pähkinöinä ja on edelleen jos tulee jotain uutta :D Katoitteko Emma-gaalaa? Tyypit jakoi siellä pop-Emman, ja vitsi mitkä Nylon Beat -asut!

Vas. kuva: Simeliussimelius, oik. kuva: Iltalehti

Parilla treffien tapaisilla oon käynyt, mutta mitä useammilla sitä käy, niin sen enemmän vaan varmistuu se, että nettideittailu ei oo se ratkaisu. Joko sitä vahingossa alkaa jo ennen treffejä odottamaan vaikka mitä, vaikkei taaskaan pitänyt, tai ihastus jää jommankumman puolelta yksipuoliseksi - joko joutuu itse toteamaan että ei ei ei, tai sitten tulee torjutuksi, mitkä on molemmat ihan yhtä persehommaa. Jos on alunperinkin tavannut livetilanteessa, niin treffeillä käyminen ensinnäkin varmasti jännittäisi vähemmän, eikä tulisi välittömästi sellaista oloa että toisessa joku asia häiritsee. Mulla on kyllä muutenkin ollut ihan täysin väärät metodit käytössä, minkä takia sitä luo itselleen ja toiselle sellasen tilan, missä väkisinkin odottaa jotakin. Mutta joo, oon tavannut hyviä tyyppejä kyllä, ei siinä mitään. Mutta joskus olis kivat ne toiset ja kolmannetkin treffit :D Deittailu on mulle liian jännittävää touhua, meinaa pää räjähtää moisesta. Niin tosiaan, päivänä eräänä tylsistelin varmaan krapuloissani, ja asensin Tinderin uudelleen. Hyvin meni se päätös olla käyttämättä koko sovellusta :D Joskin asetin itelleni muutamia vaatimuksia ja rajoituksia käytön ja niiden tyyppien suhteen. Oon siis vielä ronkelimpi kuin aiemmin.

Kuten vuosi sitten, nyt on ollut aikaa miettiä ehkä vähän liikaakin kaikenlaista syvällisempää. Mitä haluaisin muuttaa itsessäni ja elämäntyylissäni, siis sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia mistään muusta kuin musta itsestäni. Inhoan kaikenlaisia aforismitauluja, ja seinätarrat on vielä kammottavampia, mutta tiiättekö kun sellaista kliseistä aforismia rupee oikeen kunnolla pohtimaan? Mulla se oli Do more of what makes you happy. Mun piti ihan nyt tälleen uudessa elämäntilanteessa ja yksin kotona istuksiessa alkaa pohtia, mikä mut tekee iloiseksi ja onnelliseksi. Asioita, mitkä on mahdollisuus toteuttaa vaikkei varoissaan olisikaan, esim. mistään Thaimaan matkasta on turha tässä tilanteessa haaveilla :D Mutta joka tapauksessa haluan tänä vuonna ja jatkossakin panostaa reilusti enemmän kokemuksiin kuin materiaan, koska loppupeleissä oikeasti se turha materia ei tee onnelliseksi kuin korkeintaan siinä ostotilanteessa.

Keikat

Keikoilla käyminen on mun henkireikä, ja joka kerta keikalla (olettaen, että se on bändi josta pidän jo etukäteen) on ollut niin mahtava fiilis, että sitä vaan miettii miksei aina voi tuntua samalta :D Se fiilis kun bändi soittaa sun lempibiisin ja sulla on hyvä ystävä vieressä - pitämässä kädestä kiinni jos on tarvis (usein on), on jotain mahtavaa.

Viime vuodet on olleet aika keikkaköyhiä, mikä osittain johtuu siitä, että Salossa on enää tosi harvoin mitään oikeasti tunnettuja bändejä keikkailemassa, ja tuntemattomista bändeistä haluaa maksaa vähän sillai vaihtelevasti. Turkuun jos menee keikan katsomaan, niin matkat pelkästään on parinkympin luokkaa, Helsinkiin mennessä tuplat. Ja siihen juomat päälle, koska let's face it, humalassa keikalla on vapautuneempaa. Tänä vuonna koitan päästä myös festareille. Jos mun täytyy velkaantua jollekin Lindorffille tms, niin mieluummin velkaannun keikkojen ja festareiden takia kuin vaatteiden ja krääsän.

Fear of Domination

Fear of Domination

Pain

Ystävät ja elämykset

Kavereiden kanssa vietetty aika ei ole koskaan ajan tuhlaamista, päin vastoin kavereita on aina ihana nähdä vaikka vaan pikaisestikin. Tällä hetkellä kun asuu yksin eikä työn puolestakaan tarvitse olla sosiaalisopuli, niin kavereita pitäisi ehdottomasti nähdä enemmän. Itse kysyn seuraa suht herkästi jo valmiiksi, mutta vielä enemmän pitäisi opetella muille vastaamaan kyllä, vaikka jotain tapahtuisi nopeallakin aikataululla. Eli myös nämä ex tempore -jutut, mistä mainitsin edellisessä postauksessa. Kavereiden kanssa vois käydä vaikka tyyliin leffassa, taidenäyttelyissä, syömässä, kahvilla, kirppiskierroksilla tms. paljon nykyistä enemmän. Jos ystäviä tapaa lähinnä baareissa, niin so be it. Oon käynyt viime aikoina baareissa aika paljon, mutta mulla on ollut aina kivaa, koska oon nähnyt paljon kavereita siellä. Tällä hetkellä haluun elämääni enemmän äksöniä, kokemuksia ja elämyksiä, mutta ei ne yksin oo kivoja. Kaverin kanssa, kiitos :)

Ruoka

Tai pikemminkin ruuasta stressaamatta oleminen. En oo stressannut siitä nyt yli puoleen vuoteen yhtään, mutta en silti oo syönyt pelkkää roskaruokaa. En ole tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että syön hiilareita, että ostankin kaupasta sen pastapussin tai kenties leipää. Normaali ihminen tuskin stressaa moisesta ollenkaan, mutta mä olen pitkään tuntenut morkkista siitä, jos ostan pussin sämpylöitä ja syön ne onnesta soikeena. Oon saanut vihdoinkin ruokalaskut edes vähän kuriin, kun ei tarvitse jatkuvasti olla ostamassa kaikkein kalleimpia siemeniä, pähkinöitä ja juustoja. Oon siis yksinkertaistanut ruokaostoksiani aika paljon, eikä nykyisin tarvii käydäkään kuin about kerran viikossa kaupassa. En myöskään halua stressata siitä, että syön liian vähän ja liian harvoin, fakta on se, että mulla ei ole varaa syödä niin paljon ja terveellisesti, kuin mitä laihtuakseni pitäis syödä :D

Tanssi

Tanssiminen on vapauttavaa ja mukavaa puuhaa, ja jos sen tekee ihan kunnolla, niin erittäin kokonaisvaltaista liikuntaa. Nautin tanssimisesta tosi paljon, oon teini-ikäisenä harrastanut jazztanssia ja sitä ennen hetken showtanssia. Aikuisiällä ei oo ollut haluja tai mahdollisuutta sitoutua mihinkään tanssiryhmään, joten oon käynyt vaan tanssillisilla ryhmäliikuntatunneilla. Edelleenkään en halua sitoutua mihinkään säännölliseen, muun muassa koska tanssi on helvetin kallis harrastus, mutta kävisin vaikka tanssiworkshopeissa, tai tanssisin edes kotona enemmän. Ei oo mitenkään tavatonta että joskus laitan musat kuulokkeisiin vaikka keskellä yötä ja tanssin, se on kivaa :) Olisi kiva kokeilla myös jotain uusia tanssin muotoja, vaikka jonkun kurssin myötä.

Opiskelu

En tarkoita tällä nyt uuden ammatin opiskelemista, vaikka sekin voisi tulla kysymykseen, mutta lähinnä ehkä jotain pienempiä juttuja. Opiskelen mielelläni uusia asioita, mutta itsenäisesti se voi olla välillä vähän vaikeaa ja hidasta, koska mulla on maailman huonoin itsekuri, ja kyllästyminen saattaa iskeä ennen kuin opinnot loppuisi. Mutta joku uusi kädentaito, kielet, parempi perehtyminen johonkin tiettyyn asiaan, esim. yrttilääkintään, astrologiaan, tähtitieteeseen, chakroihin, tantraseksiin tai mitä nyt ikinä :D Oon kiinnostunut niin hirveän monista asioista, että sitä tietää monesta asiasta vaan vähän, mutta olisi kiva malttaa syventyä johonkin vähän enemmän. Tartteisin jonkun tekemään mulle jotain tehtäviä ja läksyjä, käytännön harjoituksia :P

Vapaaehtoistyö

Tässä mun tekemässä vapaaehtoistyössä saan eniten kiksejä siitä, kun kissalle löytyy uusi koti, vien sen sinne ja se tuottaa iloa kaikille osapuolille :) Siinä kohtaa on pelkästään hyvä fiilis. Samoin rakastan työhön liittyviä paperihommia, missä saa toimia järjestelmällisesti :D Moni muu työhön liittyvä asia tuntuu "liialta", mutta tuohon hyvänolontunteeseen oon melkeinpä koukussa, ja se on syy miksen ole hommia lopettanut. Tässä vuodenvaihteessa kyselin kuulumisia uusilta kodeilta, ja pariin otteeseen pääsi itku kun näin kuvia ihan ekoista uusiin koteihin luovuttamistani kissoista. Heillä on hyvä olla ja moni on kehittynyt paljon :)

Ylläri sai uuden kodin tammikuussa

Kirjoittaminen

Näistä mun sairaan pitkistä postauksista varmaan huomaa, että rakastan kirjoittamista. Silloin kun maltan aloittaa, ei siitä meinaa tulla loppua millään. Ostin tosiaan vuoden ekalla viikolla pari muistikirjaa päiväkirjoiksi. Bullet journal -tyyppistä kirjaa pidän tässä koneella, mutta tekee hyvää kirjottaa syvimpiä tuntemuksia myös ylös, ja halusin tehdä sen nimenomaan perinteisesti paperille. Sitä vaan kun ei ole niin moneen vuoteen joutunut kynällä kirjoittamaan niin paljon tekstiä, niin käsi väsyy aika nopeasti. Niinpä pidän noi päiväkirjojen tekstit täysin erillään näistä löpinöistä, mitä tänne isken.

Hyvin istuvat vaatteet

Väärää kokoa ja huonosti istuvat vaatteet vasta saakin mielen matalaksi, joten en aio maksaa enää mistään sellaisesta. Surullistahan on, että aiemmin oon maksanut ajatuksella "kyllä se vielä joskus on hyvä" tai "voi tätä silti käyttää jollain muulla tavalla". Näitä tuun myymään pois. Kun vaatteet istuu hyvin, niin on mukava ja itsevarma olo. Erityisen panostuksen ansaitsee alusvaatteet, kengät ja takit. Vaatteille ja tavaroille täytyy olla valmiiksi mietitty paikka, tilaisuus ja käyttötarkoitus.

Hyvä työilmapiiri

Kun on mukava työ ja työkaverit, ja ilmapiiri työpaikalla on yleisesti hyvä ja kannustava, niin kaikki muukin sujuu elämässä paljon paremmin. On vaikea sanoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan työelämän kannalta, mutta toivoisin voivani palata takaisin tämän nykyisen duunin pariin samalla porukalla.

Maalaaminen

Jaksan tosi harvoin tarttua pensseleihin ja siveltimiin, sillä tuntuu ettei ole inspiraatiota siihen mitä maalaisin. Eihän sen tarvii olla esittävää taidetta, abstraktit maalaukset on myös siistejä, ja niihin saa purkaa sisintään ihan eri tavalla. Asiaan on vaikuttanut myös öljyvärien pitkä kuivumisaika yhdistettynä neljän kissan paskaralleihin :D Oikeestaan tänä vuonna voisinkin ottaa tavoitteeksi vihdoin hommata myös laadukkaita akryylivärejä, ja alkaa leikittelemään enemmän tekstuurien, muotojen ja värien kanssa kuin maalata varsinaisesti mitään esittävää.

Positiivisuus
Vastoinkäymisistä huolimatta oon aina ollut sellainen peruspositiivinen. En mikään yltiöoptimisti vaan ehdottomasti realisti, mutta sillä tapaa positiivisuus tulee luonnostaan, että vaikka kuinka oon monesti koittanut olla odottamatta elämältä tai ihmisiltä mitään - tyyliin "pessimisti ei pety" - niin ei se negatiivinen ajattelutapa jääkään päälle. Jossain deep down kuitenkin sitä uskoo ja toivoo, ja tekee suunnitelmia positiivisuuden ja optimismin perusteella. Ja kyllä, pettymyksiä on tullut jatkuvalla syötöllä, ja ne muistaa paremmin kuin ne toteutuneet toiveet. Mutta positiivisuus luo positiivisuutta, ja itse tunnesienenä en kestä jatkuvaa negatiivisuutta ihmisiltä muutenkaan. Jos onnistuisin luontevasti kääntämään ajatukseni pessimistisiksi, niin olisin jo varmaan vuosia sitten masentunut vakavasti tähän elämääni. Oon viime aikoina tutustunut paljon uusiin ihmisiin, ja tuntuu että vähintään joka toisella on jotain hampaankolossa, ollaan negatiivisia ja katkeroituneita, ja se on musta surullista. Oon kuitenkin kiitollinen ja iloinen siitä, että tämä positiivisuus tulee luonnostaan, ja siitä myös iloisesti pidän kiinni :)

----

Viikonloppuna on Nordic Metal Cruise, ihanaa! Siitä on jo sata vuotta kun oon viimeksi ollut millään metalliristeilyllä. Radio Rockin risteilyt ei oo koskaan vakuuttaneet bänditarjonnallaan, niin en oo käynyt, mutta tää on eri juttu. Ja hyvällä ja isolla porukalla ollaan menossa :)

Oon nähnyt tammi-helmikuun vaihteessa omituisen paljon enneunia, mutta myös valveilla on tullut jonkinlaisia ennakkoaavistuksia ja -ajatuksia, jotka on pian myöhemmin toteutunut. Se on ollut jokseenkin jännää. On niitä ollut aiemminkin sillon tällöin, mutta viime aikoina sen verran monta, että tällaiseen "rykelmään" on joutunut oikein kiinnittämään huomiota.

PS: Vaihdoin blogin taustakuvan vihdoinkin, sain pariin otteeseen palautetta että silmiä ja päätä särkee :D Oisko parempi?

mikä kesä?

Joko se kesä on kohta ohi? Syksy on mun rakkain vuodenaika, mutta kieltämättä kesän päättyminen ahistaa ihan hitosti, koska tänä kesänä en oo oikeesti tehnyt mitään mitä kesällä kuuluu tehdä. Siis en mitään. Ei uimista tai torijätskejä, hädintuskin hiukan terdeilyä mutta ei ees pussikaljaa?? Koko kesä on mennyt töissä, ja tuntuu että illalla ei ehdi tekemään mitään kivaa enää. Kavereitakin (työkavereita lukuunottamatta) oon nähnyt vaan juhannuksena ja SaariHelvetissä, mistä kirjottelen sitten ihan oman postauksen jahka inspiroidun. Nummirock jätettiin väliin, ja Tuskakin jäi vähän niinkuin huomaamatta. Samoin John Smith, vaikka sinnekin menoa suunniteltiin kavereiden kanssa jo talvella. Työkavereita tuli kesällä nähtyä vähän enemmältikin, kun vietettiin firman kesäjuhlia. Meidän porukoista sinne ei tosin lähtenyt mun lisäksi kuin kaksi, mutta tulipahan Liedon päässä tutustuttua kollegoihin, ja ilta oli tosi mukava :)

Mun ja Marin kotimatka juhannuksena kesti ainakin 2-3 tuntia koska juhannustaiat ja sen seittemää sorttia rehua :D

Viimeksi kerroin kuinka elämä vihdoin normalisoitui kaiken työttömyyssekoilun jälkeen, mutta senpä jälkeen on vielä kertaalleen pyöritelty hommat päälaelleen. Erottiin Maken kanssa 9 vuoden yhteiselon jälkeen. Kivaa ei ollut ollut enää moneen aikaan, eikä eroon liittynyt minkäänsortin draamaa, mutta olihan se alkujärkytys kova kun se viimein tapahtui. En tiedä kuinka monelle se lopulta tuli ees yllätyksenä, kun ei me olla pitkiin aikoihin tehty oikeen mitään yhdessä. Heinäkuu meni totutellessa ajatukseen sinkkuudesta ja yksin asumisesta, ja tässä kuussa oonkin sitten asunut jo yksin tässä kämpässä. Pääosin on ollut ihan mukavaa, oon ostanut vähän uusia huonekaluja, kämpässä on siistimpää, ja vuokrasin vihdoin sisäpihalta autopaikankin.

Ostin uudet "oraakkelikortit" Artem Mortisilta. Perivät kympin tullimaksua mutta olipahan sen arvoiset :)

Mutta kriiseilen ehkäpä joka toinen päivä, että mitä ihmettä +30 sinkkunaisen kuuluu tehdä? Pitääkö sitä alottaa joku harrastus ja pitää parempaa huolta itestään, kun ei toi jokaviikkoinen lärvien vetäminenkään ihan niin täysillä enää kiinnosta, varsinkaan Salon kuppasissa baareissa. Epätoivon vimmalla koitan etsiä syksylle jotain kivoja keikkoja edes, minne vois kavereiden kanssa lähteä, mutta tuntuu Turussakin tapahtuvan aika vähän.

Tinderiä oon vilkuillut, mutta en oo lainkaan vakuuttunut siitä :D Eipä sillä että mitään heti tähän perään etsisinkään, jollain ilveellä sitä pitäis osata nauttia tästä ylhäisestä yksinäisyydestä ja vapaudesta, sinkkuudesta 10 vuotta myöhemmin. Viimeksi olin ainakin ihan surkea sinkku, mutta oonko mä nyt kenties hiukan kasvanut, toivottavasti. Jos nyt ensalkuun oppis tuntemaan itsensä muunakin kuin parisuhteen toisena osapuolena, ja että olis edes kunnolla kivaa :)

Oon toki käynyt Lohjalla ja Mustiolla sukuloimassa, osittain liittyen myös sukututkimusharrastukseen. Lohjalla käytiin äidin kanssa sellaisissa vanhan tavaran myyjäisissä Vasarlan perukoilla, ja ostin sieltä "noitamorttelin", vanhoja apteekkipulloja sekä tosiretron jalkalampun vihreällä hapsukuupalla :D Siis monta vuotta vihasin moisia varjostimia ihan kympillä, mutta nyt ajauduin pällistelemään lamppua sen verran moneen otteeseen että mukaan se sitten lähti. Ja sopii täydellisesti mun sohvatyynyihin ja vihervillitykseen, jota pukkasi alkukesästä.

Muutoin alkusyksyltä on odotettavissa ystävän häät, lisää sukututkimustapaamisia, esyporukan illanistujaiset sekä keväällä varattu tatska-aika Jailbird tattoosta Forssasta, siihen ei ookaan aikaa enää kuin muutama hassu viikko! Ja toivottavasti jotain kivaa keikkaakin löytyy, ainakin huomenna mennään Marin kanssa katsomaan Ajattaraa :)

Mutta niin, onhan tässä taas uutta opettelemista. Oon nyt jo löytänyt itestäni lukkoja ja epävarmuuksia, joiden luulin vielä keväällä olevan historiaa, vaan nytpä ovat tulleet takaisin... Niitä työstäessä. Toistaiseksi vielä on silti hyvät fiilikset, joskaan ei tässä taida paljon ehtiä murehtimaankaan :P

persoonallisuus, erityisherkkyys ja yksinäisyys

Edelliseen postaukseen viitaten, kun oon halunnut tehdä elämästäni miellyttävämpää, niin oon joutunut tekemään jonkin verran itsetutkimusta. Kuka minä olen, millainen minä olen, millainen en ole, mitä haluan tehdä jne. Se on johdattanut mua aina persoonallisuustestien kautta erityisherkkyyden tutkiskeluun sekä yksinäisyydestä märehtimiseen. Läpikäydyt tuntemukset ei oo aina ollut ihan helppoja.

Tuossa muutama vuosi sitten tuli julkisuuteen käsite erityisherkkä ihminen. Katselin niitä erityisherkän ominaisuuksia, että näitä ominaisuuksiahan on jossain määrin kaikilla. Mutta kuvaukset sopivat monilta osin myös muhun. No, homma jäi muutaman testin tekemiseen. Varmaankin tuon viime loppuvuoden stressiä ja mielialoja miettiessäni ajauduin nyt lukemaan jälleen erityisherkkyydestä, ja teinpä testitkin uudelleen. Olen edelleen hyvin todennäköisesti erityisherkkä.

Skeptinen olin - ja oon hieman edelleenkin - ehkä sen takia, että HSP (Highly Sensitive Person) -ihmiset eivät ole samanlailla herkkiä, tai herkisty samoille asioille. Voi olla että olen vain "jonkin verran herkkä", tai sitten olen erityisherkkä, mutta joka tapauksessa on ihan hienoa löytää omalle käytökselleen ja tuntemuksilleen jotakin selitystä, varsinkin kun sen takia on itsensä tuntenut huonoksi ihmiseksi viime aikoina. Psykologi-tädillenikin kerroin asiasta ohimennen, sillä tiesin jo etukäteen saavani sieltä vertaistukea - hänellä ja serkullani on näitä samoja piirteitä, ja olen huomannut sen kyllä kysymättäkin :) Uskon vahvasti että myös toinen serkkuni saattaisi hyvinkin olla erityisherkkä. Itse erityisherkkyydestä en lätise sen enempää, siitä voi vaikka googlettaa tai lukea kirjoja (Itse luin esim. Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen -kirjan), mutta halusin eritellä omia tähän liittyviä ominaisuuksia hieman. Erityisherkille yhteistä on aistiärsykkeiden ja tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton), ylikuormittumisalttius (ylivireys), tunne-elämän voimakkuus ja emotionaalinen reaktiokyky (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen) sekä tarkka havainnointikyky.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Fyysinen erityisherkkyys

- Hälinä ja liikenteen melu aiheuttaa mulle ahdistusta. Sen takia tykkään kaupungilla kävellä luurit päässä. Jotkut yleiset paikat, vaikkapa koulujen ruokalat ovat myös vähän turhan meluisia. Kuitenkaan esim. keikkojen tai baarien meluisuus ei yleensä häiritse, tosin liekö alkoholilla osuutta asiaan :)

- Mun kuuloni on erittäin hyvä, ja erotan pienetkin vivahteet

- Kuulen ääniä, joita muut ei välttämättä kuule. Hiljaisuudessa lukiessani esim. tuota yllä mainittua kirjaa, kuulin lämpöpatterissa virtaavan veden, ja joulun aikaan kynttelikön muuntajasta lähtevä ääni oli lähes sietämätön.

- Kuumassa ja seisovassa ilmassa paniikkikohtauksen mahdollisuus kasvaa. Sauna on hieman eri asia, mutta en sielläkään viihdy pitkiä aikoja kerrallaan.

- Selän hipsuttaminen rauhottaa ja rentouttaa ja tuottaa yleistä mielihyvää. Nukahdan kaikkein parhaiten ja nopeiten jos mua hipsutetaan. Mun isä on tällainen myös, ja on aikanaan mutkin opettanut rakastamaan hipsutusta :D

- Ylipäänsä oon tosi kosketusherkkä ihminen ja tykkään fyysisestä kontaktista. En meinaa ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei kestä halauksia puolituntemattomilta, tai ees kavereilta :D

- Huomaan helposti yksityiskohtia (siksi mm. Don Rosa on paras ankkapiirtäjä, enkä ymmärrä miten jotkut eivät tunnista eroa muihin) ja kiinnitän huomiota myös pieniin asioihin. Goottiestetiikka on täynnä ihania yksityiskohtia ja siksi siitä niin tykkäänkin. Lievää OCD:ta on myös havaittavissa, ja saan tyydytystä suorista riveistä, värin mukaan lajittelusta yms.

- Rakastan ihania tuoksuja, kuten hyvä ruoka, vastaleikattu nurmikko, sitrushedelmät, kukkaistuoksut, tee, kahvinpurut jne. Jään kaupassa tuoksuttelemaan teehyllylle ja kissantassut tuoksuvat rakkaudelle. Jos toisen ihmisen hajuvesi on mua miellyttävä, niin voimakaskaan tuoksu ei häiritse. En siis ole tuoksuyliherkkä, mutta reagoin tuoksuihin muuten voimakkaasti. Näin ystävääni Katia pitkästä aikaa viime vuonna, ja oli ihanan lohduttavaa, kun hän "tuoksui ihan Katille" :)

- En kestä ollenkaan sitkeää tai jänteistä lihaa, ruokahalu katoaa välittömästi ja tekee lähinnä mieli oksentaa. Mulle tulee myös sillon tällöin ruokaällötyksiä tietyistä ruoka-aineista, yleensä lihasta.

- Jännittäessä jotakin asiaa, vatsa saattaa mennä sekaisin, en pysty syömään jne.

(kuva: Pinterest)

Psyykkinen erityisherkkyys

- Oon tunneherkkä, liikutun pienistäkin asioista, tai jopa pelkästä ajatuksesta. Itku tulee myös herkästi liikuttuessa. Saatan itkeä myös hyvän seksin aikana tai sen jälkeen, mikä saattaa toki olla vähän hämmentävää...

- Kaunis taide saa mut itkemään. Maailman parantaminen saa mut itkemään. Itkeminen saa mut itkemään.

- Saatan sekä nauraa että itkeä 5 minuutin sisällä, viimeksi parin Facebook-videon takia.

- Ihastun herkästi ja intohimoisesti, se voi olla ihminen, eläin, asia, mikä vaan.

- Yleensä eläimet pitävät musta ja minä niistä, rakastan ja arvostan myös luontoa ja sen pieniä yksityiskohtia. Metsät ja järvet antavat mulle rauhoittavaa, hyvää energiaa, ja sitä mun täytyisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Luonto ei ole itsestäänselvyys, ja rakastan Suomen luontoa ja eri vuodenaikoja.

- Otan kommenteista tosi herkästi itseeni, ja loukkaannun helposti. Yleensä jään vielä märehtimään asiaa moneksi päiväksi. Ylireagoin ja ylianalysoin herkästi, ja siihen riittää pelkästään vastapuolen äänensävy, poissaolevuus, ilme tms.

- Näytän ulospäin rauhalliselta, vaikka olisin kaikkea muuta.

- Muistan lapsuudessa jo tunteneeni jonkinmoista "huonommuutta" jos en ole ollut reipas kuten muut. Oon saattanut ujostella, pelätä olla rämäpää, ja erityisen hyvin muistan kaikki ne kerrat kun putosin hevosen selästä, ja joku aina pakotti takaisin selkään vaikka kuinka sattui ja itketti ja pelotti. Muistan hävenneeni sitä, että olin yleensä ainoa joka pudotessaan itki, kaikki muut olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

- Olen luova, ja mulla on hyvä mielikuvitus. Joskus haaveilin novellien kirjoittamisesta. Ja jotain taisin kirjoittaakin huvikseni.

- Rakastan oppia uusia asioita, ja jos joku asia todella kiinnostaa, niin ahmin siitä tietoa viikko- ja kuukausitolkulla, uppoudun aiheeseen syvästi.

- Jännitän ihan hirveästi mitä ihmeellisimpiä asioita, näihin kuuluu mm. matkustaminen, puhelimella soittaminen, erinäiset tapaamiset, ja yleensäkin melkein kaikki mikä on jotenkin aikatauluihin sidottua. Sen takia oon aina liian ajoissa joka paikassa, en koskaan myöhässä.
- Olen kaikkea muuta kuin spontaani, ja tunnen tarvetta suunnitella asiat mahdollisimman hyvin ja ajoissa etukäteen.

(Kuvat: Tumblr)

Sosiaalinen erityisherkkyys

- Mulla on normaalisti hyvä intuitio ja pystyn sanomaan jos ihmisessä mättää joku.

- Ihmiset uskoutuvat mulle herkästi, ja saattavat paljastaa itsestään asioita, joita ei yleensä kertoisi. Olen hyvä kuuntelija. 

- Mulla on voimakas empatiakyky ja pystyn aika helposti asettumaan toisen henkilön saappaisiin. Pystyn siis tarkastelemaan asioita useasta eri näkökulmasta. Itselle tapahtuvia asioita on hankalampi analysoida tällä tavalla, mutta ulkopuolisena on helpompi esittää eri katsantokantoja. Pyörittelen paljon mielessäni eri tapahtumaskenaarioita ja ratkaisuja niihin, "entä jos" -tyyppisesti.
- Jos keskustellessa olen enimmäkseen hiljaa, todennäköisesti aivot kuitenkin raksuttaa koko ajan ja olen jäänyt miettimään jonkun sanomisia :D

- Toisten tunteet ja mielialat tarttuvat muhun todella herkästi.

- Vihaan sananharkkaa ja riitoja, varmasti osaksi sen takia että niissä tuppaa ääni korottua. Mutta konfliktit yleensäkin on mulle hankalia, etenkin jos oon itse siinä osallisena, mutta myös muiden kovaääniset riidat ahdistaa mua kamalasti. Me ei Maken kanssa riidellä ikinä, molemmat vihaa sitä. Tai jos riidellään, niin lähinnä tekstiviestitse :D

- Puolustan läheisiäni viimeseen saakka, enkä anna anteeksi jos joku mun läheistä satuttaa. Itseäni en taas osaa puolustaa henkisellä tasolla kovinkaan hyvin, sillä en ole sellaisissa tilanteissa sanavalmis.

- Oon perfektionisti, ja kritiikin vastaanottaminen on hankalaa, koska vitutus on kova, kun tiedän että mun olis pitänyt tehdä asia paremmin. Ja jälleen märehdin asiaa monta päivää. Positiivisen palautteen saaminen on motivoivaa, ja koitan antaa sitä muillekin.

- Yritän tiedostaen pakottaa itseäni epämukavuusalueelleni, koska se kehittää. Mutta voi luoja kun se on kuormittavaa.
- Kuormitun keskimääräistä nopeammin.
- Löysin tällaisen tekstin, josta olen 100% samaa mieltä: "One of the things that I always wanted to write about why highly sensitive people need a lot of alone or quiet time, especially when overstimulated.  Usually when this topic comes up someone will write or say “I need time alone to recharge my battery”, like being alone gave them energy.  Usually you hear introverts saying it but I don’t think it applies to the HSP part of me.  I need solitude and quiet time because I need to release energy, not gain it.  I’m like a taut balloon, filled with air almost ready to burst from over stimulation almost all the time. Being alone and having quiet time allows me to release some of that stimulation, some of that air."

- En voi sietää sitä että asiat jätetään puolitiehen tai tehdään huolimattomasti. Jos tehdään kerralla kunnolla, niin ei tarvitse palata heti asiaan.

- Ajattelen paljon sitä, miltä muista tuntuu ja otan toiset huomioon. Enkä voi sietää sitä, että toimitaan päinvastoin.

- Olen kateellinen ihminen, ja se on joskus melko lamaannuttavaa.

Henkinen ja eettinen herkkyys

- Mua kiinnostaa eri uskonnot ja ideologiat, kuolemanjälkeinen elämä, yliluonnollisuus

- Psykologia ja filosofia ovat mulle mielekkäitä aiheita

- Olen avoimesti hörhö chakrojen, kivien, astrologian, luonnonlääkinnän ynnä muiden vastaavien kanssa, innostun näistä aiheista ihan hirveästi. (btw. persoonallisuuden piirteitä vahvistavat myös horoskooppini skorpioni ja elementtini vesi ;))

Olen myös ns. mukavuushaluinen elämyshakuinen erityisherkkä: kaipaan välillä vaihtelua elämään, haluan oppia tai luoda uutta omaan tahtiini, mun mukavuusalueeltani käsin eikä kenenkään pakottamana. Käytännössä esim. verkko-opiskelu olisi täydellinen esimerkki tällaisesta :D
Tuota Aronin kirjaa lukiessani mietin, että mulla on kyllä ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Mua ei oo koskaan kiusattu koulussa tai muutenkaan. Olin kyllä jo nuorena herkkä, mutta se väistyi osittain yläaste- ja lukioaikana - teininä sitä tuntui menevän jatkuvasti pää kolmantena jalkana. Musta tuntuu että herkkyys on palannut takaisin voimakkaampana näin vanhemmiten, kun kaikenlainen sosialisointi on vähentynyt luonnostaan.

Huomasin, että syksyllä kun stressi oli voimakkaimmillaan, olin ylivirittynyt. Mulla oli vaikeuksia keskittyä tai rentoutua, päänsärkyä, päässä miljoonia eri ajatuksia koko ajan, sosiaalisia pelkoja, myös puhelinkammo tuli takaisin elämääni. Lisäksi itkin melkein päivittäin. Ärsykkeiden tulva tuntui olevan loputon, enkä meinannut saada jäsenneltyä niitä mielessäni. Pidin lopulta marraskuusta kaksi kuukautta paussia ihan kaikesta. Minimoin kaiken työn vain välttämättömimpään, ja muuten lepäilin ja tein rentouttavia asioita, erakoiduin kotiin ja heitin aivot narikkaan.

Pikkuhiljaa ehkä joulun aikaan hokasin, että nyt on ehkä lomailtu jo hieman liikaa, sillä musta tulikin alivirittynyt. Yhtäkkiä tuntui ettei mun elämässä ole mitään mielekästä, masensi, tunsin oloni yksinäiseksi, hyödyttömäksi, laiskaksi ja rumaksikin vielä. En saanut mitään aikaiseksi, vuorokausirytmi heitti härän pyllyä, ja ennen kaikkea rupesin miettimään tätä asiaa, sättimään itseäni, että oon ollut huono ja laiska ihminen, kun en oo kyennyt samanlaiseen työtahtiin kuin muut. Että mitään en oo saanut aikaiseksi koko vuonna. Sen huomasi varmaan mun vuodenvaihteen postauksistakin.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Tästä pääsinkin aiheeseen yksinäisyys. Mä olen luonteeltani introvertti, tai ambivertti, ja viihdyn hyvin yksinäni. Tämän artikkelin luettuani aloin kuitenkin miettimään, että oonko mä vain yksin viihtyvä, vai olenko mä yksinäinen. Siinä vaiheessa kun aloin täysin tuntemattomille ihmisille innosta puhkuen selittämään sukututkimusharrastuksestani tai hammaslääkäriaikaa varatessa puolivahingossa pitkittäessäni puhelua (vaikka vihaan puhelimessa puhumista), totesin että taitaapi mennä jo yksinäisyyden puolelle. Mulla ei ole perhettä eikä töitä, ja kun on kavereita joilla yhden päivän aikana on tekemistä enemmän kuin meikäläisellä koko viikkona, niin on hankalaa välillä löytää seuraa leffaan tai kahville. Tykkään laittaa Facebookiin yleisesti "seuraa?"-huutoja, sillä joskus joku rohkea kaveri siihen vastaa, jonka kanssa normaalisti ei olla kovin paljon tekemisissä. Kuten tässä taannoin, kun lähdin Maken serkun kanssa katsomaan stand-upia. Tai joskus sitä näkee kaverin spontaanisti kaupassa, ja pyytää tätä kahville, kuten myöskin tapahtui hiljattain.

Tuossa linkitetyssä artikkelissa olevat yksinäisyyden merkit osuvat melkein kaikki muhun. Oikeastaan vain nukkunut oon hyvin ja muisti on edelleen hyvä, mutta muuten voin allekirjoittaa joka kohdan. Tämän kun tajusin, niin tulin entistä surullisemmaksi, sillä koko mun ikäni kun multa on kysytty mitä pelkään, oon vastannut että yksinäisyyttä. En tiedä voiko se jotenkin juontaa juurensa siihen että oon ainoa lapsi? Märehdin yksinäisyyttäni muutaman päivän, kunnes tuli viikonloppu ja näin tosi paljon kavereita, ja sain jopa uusiakin. Oli hyvä mieli, olin taas kiitollinen niin monista ihanista kavereista. Tällä hetkellä arki on hankalampaa, johtunee tästä työttömyydestä ja mitääntekemättömyydestä.

Mutta tämä yksinäisyyskin johtuu varmasti suurelta osin erityisherkkyydestä ja alivirittymisestä. Ylivoimaisesti suurin haaste jatkossa tuleekin varmaan olemaan se, miten hitossa tasapainottaa elämä niin, että olisi sopivasti virittynyt... Ja että millä tavoin sen toteuttaa.

Oon käyttänyt myös paljon aikaa persoonallisuustestien tekemiseen. Oonhan mä vastaavia testejä tehnyt ennenkin, mutta jospa näin oikeeseen osuvista testeistä ja analyyseista ottais vaikka vaarinkin. Osaisi kenties hakea oikeenlaisia ja mieluisia työpaikkoja tai kenties opiskelupaikkaa, ja pystyy paremmin kertoa omista heikkouksista ja vahvuuksista - ja ennen kaikkea kehittymään, ja tiedostamaan omat toimintamallinsa ja siten pyrkimään tasapainoseen toimintaan.

Tein Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin: I-E kuvaa asennetta ympäristöön. S-N kuvaa tiedonhankintatottumuksia. T-F kuvaa päätöksenteon perusteita. J-P kuvaa elämäntyyliä.

Mun oma persoonallisuustyyppi on Vartija-tyypin "Puolustaja", ISFJ-T: introvertti, realistinen, periaatekeskeinen, suunnitteleva ja varovainen. "ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Vaikka ISFJ:illä on Periaatekeskeinen (F) piirre, heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt. Vaikka he ovat Introverttejä (I), heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet. Ja vaikka ISFJ:t ovat Suunnittelevaa (J) tyyppiä, he ovat avoimia muutokselle ja uusille ideoille."

ISFJ - 16 Personalities

ISFJ - Feelback Group 

ISFJ - A Real Me

(Kuva: DeviantArt)
Tässä taitaa kyllä nuolet olla ristiriidassa Wikipedian kertomaan, mut hei, poneja!

Seuraavaksi tutkailin enneagrammeja, ja tein useammankin eri testin. Enimmäkseen tulokseni oli tyyppi 4, individualisti. Tyyppi 9, rauhanrakentaja tuli hyvänä kakkosena tai jopa yhtä voimakkaana kuin 4. Tunnistan täysin itsestäni lähes kaikki noiden tyyppien vahvuudet ja heikkoudet. Perustyypin lisäksi myös vierekkäiset tyypit eli siivet vaikuttaa. Mulla siis vaikuttavat myös tyypit 3 (suorittaja -> aristokraatti), 5 (pohdiskelija -> boheemi) ja 1 (perfektionisti -> haaveilija), jotka ovat kaikki melko balanssissa, ja tunnistan itseni niistäkin. Myös kasvusuunnat eli nuolet enneagrammikuvassa vaikuttavat: 4-tyypin stressisuuntana on tyyppi 2 (auttaja -> marttyyri) ja leposuuntana tyyppi 1 (perfektionisti -> organisoija).

Enneagrammi Namaste.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9

Enneagrammi Eegee.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9

Enneagrammi Eclectic Energies (englanninkielinen) / tyyppi 4 / tyyppi 9

Nämä kuvaukset osuu ja uppoo niin hyvin, että se on melkeen jo pelottavaa. Toisaalta kiva että on asiasta dokumentteja, ettei tartte mennä eteenpäin pelkällä mutu-tuntumalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus purkaa erityisesti noi heikkoudet ja vahvuudet, ja miettiä siltä kantilta mielekästä ja luonnostaan tulevaa tekemistä, ja ylipäänsä tutkia omaa persoonallisuutta vielä vähän syvemmältä. Tehdä sellainen oma, henkilökohtainen yhteenveto kaikesta.

Tekstiä oli paljon, mahtavaa jos jaksoit lukea loppuun saakka :)
Aikaisempia And that's who I am -juttuja löydät täältä ja täältä.
Niilolta on kysytty lupa kuvien käyttämiseen :)

Minkälaisia ajatuksia tämä herätti? Onko lukijoiden joukossa kenties muita eritysherkkiä? Yksinäisiä? Tekikö joku persoonallisuustestejä, mitä saitte tulokseksi? :)

(kuva: Pinterest)

arjen mielekkyydestä

Alkuvuosi on mennyt mietiskellessä. Omaa elämää lähinnä, että miten siitä saisi jotenkin miellyttävämmän ja nautittavamman jokaisena viikkona eikä pelkästään tiettyinä ajanjaksoina, jolloin pukkaa olemaan paljon kivaa tekemistä. Itseasiassa, mä en välttämättä halua enempää tekemistä, jotten sitten stressaa siitä kun on sitä liikaa. Mutta mä elän jatkuvassa "sitku"-maailmassa, oletan että mun elämä alkaa vasta sitten kun saan töitä ja on rahaa tehdä tietynlaisia valintoja ja saan pankkilainaa. En nauti tästä hetkestä lainkaan, ja mun elämä nautintoineen menee kohta vaan ohi jos jatkan samaan tyyliin. Onhan se niin, että työttömänä on aikaa, muttei rahaa, ja työssäkäyvänä päinvastoin, mutta ei kaikkeen vaadita niin kauheesti varallisuutta. Oon perusluonteeltani kuitenkin ihminen, joka pitää yksityiskohdista ja osaa nauttia pienistäkin asioista. Siispä haluan tehdä pieniä muutoksia tylsään arkeeni, jotka saa hyvälle mielelle. Näitä voisi vaikkapa pitää myös uuden vuoden tavoitteina, kun en niitä paljonkaan itselleni asettanut.

♦ Lisätä huulipunan ja eyelinerin käyttöä
Minähän en siis käytä huulipunia, koska mulla on huulirasva-addiktio, ja sitä saatanan rasvaa täytyy läästiä monta kertaa illassa - lopputulos on erityisesti kirkkaan punan kanssa kaikkea muuta kuin kaunis, koska en myöskään muista korjailla huulimaaliani. Jos meikkaan vahvemmin, korostan aina silmiäni ja jätän huulet huomiotta. Nyt kuitenkin musta on alkanut tuntumaan, että oma naama näyttää tosi valjulta ja väsyneeltä ilman huulipunaa, ja punan laitto ihan oikeasti piristää ja raikastaa ilmettä. Jospa siis tästä lähtien käyttäisin arkenakin huulipunaa jos ja kun lähden jonnekin ihmisten ilmoille, miksei kotonakin. Viihteellä todellakin. Aion siis olla läästimättä huulirasvaa joka välissä, ja sen sijaan tarkistaa onko punat hyvin :) Huulimaaliarsenaali siis esille, ja aion kyllä shoppailla niitä lisääkin, for sure. Tähän liittyen, voisin myös ostaa uuden eyelinerin ja käyttää sitä enemmän ihan arkimeikissäkin.

♦ Pyhittää lepopäivä
Hetken mietin, että tarviinko tätä tosiaan tällä hetkellä, kun ei ole töitä eikä oikein mitään muitakaan rutiineja, mutta joo, kyllä tarviin. Epäsäännöllisessä ja epävarmassa elämässä on kiva, kun on ainakin se yksi turvasatama - sunnuntai - jolloin ei tarvii tehdä mitään mitä ei jaksa tai halua. Ja jos tilanne muuttuu, niin tämä on entistä tärkeämpää. Mietin, että järjestäisin itselleni ja Makelle rauhallisen vapaapäivän joka viikko, ja luontevin päivä sille olisi ainakin tällä hetkellä sunnuntai. Se olisi päivä kun valmistetaan ja syödään yhdessä herkullinen brunssi, katsotaan telkkua, joku leffa, ja ylipäänsä tehdään sellaisia asioita mitkä rentouttaa ja mistä tulee hyvä olo, jonain kertana se voi olla reipas lenkki ja jonain kertana koko päivä pyjamassa -tyyppinen ratkaisu. Tai Makesta en tiedä, mutta itse meinaan olla sopimatta sunnuntaille yhtään mitään, ei sovittuja menoja kiitos. Mulla on ollut omituinen tapa haalia esy-hommiakin nimenomaan sunnuntai-illoille, mikä oli typerää. Jossain vaiheessa kirjoitin kuvitteellisesti note to myself: älä tee töitä sunnuntaina. Kun ne voi kyllä hoitaa arki-iltanakin jollei päivällä pysty. Harkitsen vielä pitäisinkö puhelimenkin kiinni koko päivän, mutta ehkä sitä ei vielä vaadita, äänetön saa riittää :) Kaikkein paras tietysti olisi jos saisin oltua avaamatta sekä konetta että puhelinta, jotten vahingossakaan lue mitään potentiaalisesti stressaavia viestejä. Brunssilla saan arjen karppaamisen päälle myös syödä jonkun höttöhiilarihomman jos huvittaa, veikkaan että se tulee olemaan useimmiten croissantti ja appelsiinimehua, namnam :) Aiemmin sunnuntai on ollut meillä siivouspäivä, tai ainakin jotain sinne päin, mutta siistissä kodissa rentoutuu paremmin, niin jospa nyt siivottua kuitenkin sais :D

♦ Ostaa maanantaikimppu

Maanantai on ankea, työttömänä ei ehkä ihan niin ankea kuin työssäkäyvänä, mutta tuntuu siltä että siihen kaipais jotain piristystä. Tällä viikolla kävin maanantaiaamupäivällä muun muassa kirppiksellä, ja samalla ostin kukkakaupasta tulppaanikimpun ja eukalyptuksen oksia. Heti tuli parempi mieli. Mä olen siis floristi, joka ei juuri koskaan osta leikkokukkia kotiin. Miksi? En mä vaan tiedä. Oisko syytä tehdä parannus? Jollei välttämättä halua sitä parinkympin sidottua kimppua, niin ostaa sitten vaikka vaan muutaman yksittäisen kukan, tai sen kympin tulppaaninipun. Ehkä joskus voi jotain ostaa marketistakin jos sattuu sellaisessa maanantaina käymään, mutta mulla on kaksi kukkakauppaa meidän omassa korttelissa, ja työttömänä floristina tiedän alan vaikeudet, joten miksi en tukisi omaa ammattikuntaani. Joka maanantai ei tarvii olla uutta puskaa hakemassa (eihän ne välttämättä mene ees huonoksi yhdessä viikossa), mutta jos nyt ainakin joka toinen viikko :)

♦ Kuunnella uutta musiikkia joka viikko
En tiedä miksi oon saanut yliannostuksen musiikista, ja miksi en pysty keskittymään sen vertaa, että saisin kuunneltua koko levyllisen musaa. Ei väliä onko se mun lempibändin uusi levy, vai ennestään tuntemattoman bändin joku levy, niin en jaksa keskittyä. Onko tilanne kenties vaan ollut epäsuotuisa? Onko liikaa tarjontaa? Liikaa paskaa musiikkia maailmassa? Liikaa pettymyksiä? Jos nyt ruvetaan enemmänkin aikatauluttamaan elämää, jotta siihen mahtuu näitä hyviäkin asioita, niin otettaisko päiväksi vaikka torstai. Joka torstai jossain vaiheessa päivää, joku uusi levy tai soittolista pyörimään. Jos ei muuta keksi, niin se voi olla vaikka Spotifyn viikon suositukset. Uutta musiikkia voi tietysti kuunnella koska haluaa, mutta varataan nyt yhtenä päivänä viikossa oikeen aikaa sille.

Maanantaikimppu, uuden musiikin torstai, sunnuntaibrunssi? :D 

Uusin tuttavuus: Teemu suositteli mulle Carpenter Brutia ja Perturbatoria

Tän postauksen julkaisu kesti vähän pidempään, kun jäin miettimään mitä muuta vastaavanlaista voisin keksiä. Mutta nyt mulla on ollut pari viikkoa aikaa tehdä joitakin näitä kohtia, ja heti tuntuu paljon paremmalta, ihan oikeasti! Oon ostanut uusia meikkejä ja käyttänyt niitä varmaan joka toinen päivä, koska fiilis on ollut niin kiva. Jos viime vuonna koin ihan jäätävästi itseinhoa ja itsetunto oli pohjamudissa, niin nyt tammikuun aikana oon ottanut enemmän selfieitä (ja julkaissutkin niitä, anteeksi vaan) kuin varmaan koko viime vuonna. Meikki tekee ihmeitä itsetunnolle vaikka oliskin vaan kotona pieruverkkareissa :D

Sunnuntaibrunssi on ollut mahtijuttu, ja Make jopa muisti sohvallalöhöilyt ihan ilman muistutusta. Hieman vielä tarvii parantaa siinä, että sunnuntaiaamulla olisi kaikki tarvikkeet jo valmiina, ettei niitä tarvii vielä lähtee hakemaan. Oon myös kertonut muille mun sunnuntaivapaapäivästä, ja on kiva kun sitä kunnioitetaan :)

Karppauskin on onnistunut ihan mallikkaasti ilman suurempia repsahtamisia tai mielitekoja - paitsi pekonia on tehnyt mieli ihan hulluna, mikä ei oo mulle ihan normaalia, mutta karpatessa sillä nyt ei juurikaan oo väliä :) Huomenna mulla on kuitenkin edessä viisaudenhampaan leikkaus, ja funtsin etten todellakaan jaksa alkaa väsäämään mitään sosekeittoja itse, tai vaikka karppijätskiä, niin toipumisen ajan aattelin syödä kyllä ihan normijätskiä, soseita ja keittoja.

Pohdinnassa on ollut myös sellaiset aiheet kuin erityisherkkyys ja yksinäisyys. Taidan kirjoittaa niistä vähän pidemmälti seuraavassa.

työelämästä ja työttömyydestä

Aloitin pari viikkoa sitten työt kaupungilla, ja työ vaikuttaa aika monipuoliselta ja leppoisalta, vaikka itse tehtävät työt onkin välillä aika raskaita.

Kyseessä on siis palkkatuettu työ, jossa lyhennetty työaika (85% normaalista, eli 33h/vko), mutta kuitenkin ihan kelpo palkka. Oon kaupungilla puistotyöntekijänä hoitamassa viheralueita ja leikkipuistoja. Työ on fyysisesti raskasta, joten täytyy myöntää että oon enemmän kuin iloinen lyhennetystä työajasta, etenkin jos vertaa viime kevään 45-50h/vko -työaikoihin ja jumalattoman huonoon palkkaan ja pitkiin työmatkoihin. Vai miltä kuulostaa 9h työpäivä, 1,5h työmatkat, maksimissaan 1200 €:n bruttokuukausipalkka, mistä vielä 300 € menee bensakustannuksiin. Nyt palkka on isompi, työtunteja vähemmän, eikä tarvitse ajaa minnekään huitsinnevadaan töihin :)

Jos kaikki sujuu hyvin, työ kestää 6 kk eli tuonne lokakuun puoliväliin asti, ja se tarkoittaisi myös sitä, että pääsisin näin about neljän vuoden jälkeen takaisin liiton päivärahoille kun pesti päättyy. Jeeee, bye Kela! :D

Kropan prakaamisesta oon tietysti eniten huolissani. Selkä ja polvet on taas koetuksella, mutta toisaalta on myös tuo mun viime kesänä levinnyt kantapää. Ostin duunia varten kompressiosukat, mutta vielä en oo kyllä kokenut että niitä tarttis käyttää. Työ on kuitenkin työtehtäviltään paljon vaihtelevampaa kuin viime kevään puutarhatyö, joten mahdollisuudet esim. selän itsepäisiin jumeihin on paljon pienemmät. Samoin "työmaa" on pehmeää ja tauot välillä vähän pidempiä, joten seisoskelu ei oo kipeyttänyt kantapäätä toisin kuin kukkakauppatyö. Oon toiveikas ettei tässä kesän aikana tuliskaan mitään. Työpäivän jälkeen kantapää on välillä arka ja sohvalla jumituksen jälkeen vähän jäykkä, mutta ei mitään pahempaa. Uudet turvakengät on aiheuttaneet vähän rakkoja jalkoihin, mutta eiköhän se siitä. Mun läskipohkeeseen ei mennyt turvasaappaat, joten mun ei tartte käyttää mitään moottorisahoja sun muita, mistä oon kyllä lähinnä vaan tyytyväinen :P

Esimies ja työkaverit on myös tosi mukavia. Me tehdään töitä muutaman hengen tiimeissä, ja tykkään kyllä kovasti siitä että tiimi on pieni, ja meillä on tavallaan ihan omat sosiaalitilatkin, joissa ei juuri muut käy. Ei siis ns. pääkallopaikan hälinää :)
Keväällä ja syksyllä tuntuu olevan eniten tätä risusavottaa, eli pensaiden alasleikkausta ja puiden leikkausta. Tuntuu aika loputtomalta suolta välillä :D

Risusavottaa

Make pääsi myös kesäksi töihin, joten taloudellinen tilanne paranee huomattavasti ainakin täksi hetkeksi :) Aluksi Makella piti olla vain parin kuukauden pesti, mutta se kutsuttiinkin töihin jo vapun jälkeen, ja luulen ja toivon, että sillä olis hyvät mahikset päästä sinne myös pidempiaikaseen työhön. Oon iloinen, ehkä saadaan jotain jäämään säästöönkin. Oon saanut viimeksi kunnon palkkaa, siis sellaista mistä on oikeasti jotain iloakin, vuonna 2009, siitä on jo yli 6 vuotta aikaa. Sillon tosin hassasin kaiken keikkoihin ja ryyppäämiseen, nyt olis vähän muitakin intressejä mihin ne rahat laittaisi.

About ensimmäisen vuoden tosta työttömyydestäni elelin oloneuvoksena, ja mietin että mitä sitä sitten alkais tekemään. Lohjalla ollessani työkkäristä ei kertaakaan edes ehdotettu mitään, enkä osannut kysyäkään kun työttömyys sinänsä oli mulle uusi juttu. Sillon vielä työnhaun uusiminenkin parin kuukauden välein hoitui työkkärissä paikanpäällä käyden, ei vissiin ollut vielä tällaisia ruuhkia... Muutin Saloon ja aika pian mut pistettiin jonnekin työnhakukurssille ja hieman sen jälkeen työkokeiluihin, missä viihdyinkin reilu puoli vuotta. Työkokeilupaikkaan mut palkattiin palkkatuella muutamaksi kuukaudeksi, kunnes sain sitten opiskelupaikan. Opiskelin pari vuotta, ja siinä sivussa tein töitä työssäoppimisena (opinnoista n. 60%). Valmistumisen jälkeen ei oo löytynyt töitä kuin puutarhapuolelta, eikä tää oo kyllä oikeasti lähelläkään sitä mitä haluaisin tehdä, oon vaan jotenkin ajautunut näihin. Mutta siis vaikka oon ollut työttömänä työnhakijana yli 6 vuotta, niin oon koko ajan tehnyt jotain, pysynyt aktiivisena ja kehittänyt itseäni. Tehnyt erilaisia töitä siinä missä muutkin, saamatta siitä kunnon korvausta. Se on aivan saatanan turhauttavaa, ja nyt hallitus vielä kaavailee lisää hienoja juttuja työttömien päänmenoksi. Tuntuu olevan tärkeämpää saada työttömyystilastot näyttämään paremmilta, kuin oikeasti taata huonommin työllistyville toimeentulo, ihmisyys ja jonkinmoinen tarkoitus elämässä. Sekin, että määrärahat palkkatukiin loppuu jo maalis-huhtikuussa on ihan uskomatonta. Loppuvuodesta joutuu odottamaan vuodenvaihteeseen, jotta on taas varaa palkata palkkatuella. Oon tehnyt mielestäni aika paljon erilaisia töitä, ja se voidaan katsoa joko eduksi tai haitaksi; opin nopeasti ja oon joustava, mutten ole vielä löytänyt sitä omaa alaani. Voin kertoo, että ihan muutaman kerran tuli tänkin kevään aikana iso epätoivo, kun ei niitä töitä vaan löydy, ei oman alan, eikä vieraankaan alan. On tullut huomattua, että jopa viheralan asiakaspalvelutöihinkin otetaan mieluummin kouluttamattomia ja asioista mitään tietäviä ihmisiä kuin ammattilaisia asioihin perehtyneitä, mikä ei käy mun järkeen lainkaan. Onk missään enää mitään järkee?

Kävin tuossa ennen mun töiden alkamista yhdessä paikallisessa duunitapahtumassa, mikä ei siis ollut mikään rekrytapahtuma, vaan lähinnä sieltä sai vinkkejä työnhakuun ja urasuunnitelmiin. En kyllä paljon siitä saanut irti, paitsi että mun työkokeilu/palkkatuki-duunipaikan pomo oli siellä, ja hän oli sitä mieltä että saan ihan koska vaan soittaa hänelle ja hän edelleen ottaisi mut mielellään töihin :) Se oli ihan huippukiva kuulla, koska tykkäsin kovasti olla siellä, ja ehdin jo viime vuonna miettimään, että pitäisköhän hänelle pirauttaa. Siellä tapahtumassa joku jehu lavalla sanoi että "viime kuussakin Salon alueella vapaita työpaikkoja oli kuitenkin 360 kappaletta", no voi halleluja xD Se ei paljon mieltä lämmitä kun ei mikään sovi meikäläiselle, ja ne mitkä sopis ilman koulutustakin, niin niihin tulee sadoittain tai ainakin kymmenittäin muitakin hakemuksia, ja todennäköisesti juuri niiltä joilla kyseiseen duuniin koulutus tai kokemusta jo on. Sitten ihan oma lukunsa on ne tietyt pienyritykset, jotka koko ajan hakee työntekijää, mistä voi olettaa että paikassa on varmasti jotain pahasti vialla. 1/4 vapaista paikoista on puhelinmyyntiä tai muuta vastaavaa tyrkyttämistä, joka ei todellakaan ole mun juttu. 2/4 paikoista on niitä, joihin tarvii kunnon koulutuksen (lääkärit, opettajat, sosiaalivirkailijat, sairaanhoitajat jne), ja se viimenen 1/4 on sitä arpapeliä voiko hakea vai ei (tarviiko koulutusta, kannattaako esim. osa-aikatyön tai keikkatyön tunnit, onko matkakustannukset kohtuuttomat palkkaan verrattuna jne). Suunnilleen sama jakauma on paikkakunnasta riippumatta. Eli mitä tästä opimme... mulla on paskat koulutukset :D En kadu kumpaakaan ja molemmat edelleen kiinnostavat, mutta molemmat on myös sellaisia, mitä pitäisi tehdä jatkuvasti, jotta taidot pysyy yllä, tulee itsevarmaksi tekijäksi ja pystyy vielä kehittymäänkin. Eikä ne juurikaan ole meikäläistä työllistäneet.

Ahdistaa, että oon jo yli kolmenkymmenen, samoin Make, ja tuntuu ettei me päästä elämässä eteenpäin, koska meillä ei ole vakituisia työpaikkoja ja riittäviä tuloja tulevaisuuden suunnittelemiseen. Oon miettinyt esim. niinkin yksinkertaista asiaa kuin arkiaktiivisuus. Miten työtön, vähävarainen, lapseton kerrostaloasuja keksii arkeensa sopivaa ja mielekästä tekemistä sohvalla istumisen oheen, ja vielä tarpeeksi? Ei elämä kuitenkaan voi olla yhtä loputonta kävelylenkkiä :D Ja jos teet vapaaehtoistyötä jossa vihdoinkin tunnet itsesi tarpeelliseksi, niin koskaan ei tiedä päätetäänkö sen perusteella evätä ne vähätkin tuet mitä saa.

Jossain vaiheessa pitäisi varmaan vielä kouluttautua merkonomiksi, niitä papereita kun tuntuu tarviivan vähän jokaseen toimistotyöhön. Olisi virkistävää tehdä pitkästä aikaa ihan rehellisiä toimistotöitä ja paperinpyörittämistä, mä jopa ihan pidän siitä, oon järjestelmällinen ja pilkunviilaaja. Olisi kiva joskus pystyä tekemään töitä myös sillon tällöin etänä.
Näistä puutarha-alan tai vastaavista hommista kun kertoo muille, niin kaikki aina ihastelee että "ihanaa, sä saat olla ulkona". Joo, kauniina päivänä ulkona oleminen on tosi jees, mutta kun tulee vettä kaatamalla tai keväällä jotain räntää, tai kesällä kun varjossa on 30 astetta lämmintä, niin ulkotyöt ei enää oikeen maistu. Ja sitten jos joskus erehtyy muille surkuttelemaan kun pitää sateessa tehdä sitä ja tätä, niin vastaukset on yleensä luokkaa "et kai sä nyt sadetta pelkää" ja "asenne ratkasee". Voi saatana sentään :D Parempi olla mainitsematta sanoja "työ", "kurjaa" ja "kelit" samassa lauseessa. Oikeastihan se kurjempi keli ei haittaa lainkaan jos välissä on hienojakin päiviä, mutta siinä vaiheessa kun vettä tulee toista viikkoa putkeen ja seisot pusikossa koiranpaskassa keräämässä karkkipapereita, voi alkaa mela otsassa kasvaa :P (ja btw. musta jokaisen pitäis kerätä roskia koiranpaskassa ja räntäsateessa, lapsia myöten, sais siihenkin hommaan vähän perspektiiviä - oon parin viikon aikana kerännyt jo siinä määrin karkkipapereita ja mm. röökiaskien muovikääreitä, että jos tähän asti oon itekin voinut ne johonkin pusikkoon heittääkin, niin en kyl heitä enää) Loppuviimeksi mä kuitenkin oon sellanen ihminen, joka pitää sellaisesta suht siististä sisätyöstä, joskaan jakkupukuvirkailijaa musta tuskin sais. Tottahan se on, että asenne ratkaisee, ja mulla onkin helvetin hyvä asenne. Vihaan elämäntapavalittajia, joten hommani hoidan kyllä keleistä ynnä muista huolimatta :) Mutta kai mäkin joskus saan valittaa, etenkin kun mun kohdalla ulkotyöt ei varsinaisesti oo mikään "ammatinvalintakysymys" :D

Mutta oon siis viihtynyt töissä erinomaisesti :) Joo, toki räntäsade ja kylmät kelit nyt närästää, ja kesällä varmasti ne hellepäivätkin kun niitä muutenkaan en varsinaisesti rakasta, mutta onpa kiva olla vaihteeksi duunissa, joka ei ahdista ollenkaan :) Vielä on edessä lääkärin työhöntulotarkastus, mutta aika kumma on jos en sais sieltä terveen papereita tähän työhön.

Tästä tuli vähän pidempi avautuminen, kun kirjottelin tätä pari viikkoa ja annoin vaan ajatusten virrata :D Minkälaisia ajatuksia työelämän kiemurat ja työttömyys muissa herättää?

Mä muuten vihaan ruusuja. Vihaan leikkoruusuja, ruusujen pistokkaita, sekä ruusupuskia. Ei ruusuja mulle. Pitäkää piikkinne.

"loma" alkaa

No nyt se on ohi, eilen oli mun viimeinen työpäivä. Mua pyydettiin kyllä jatkamaankin vähän pidempään, mutta en halunnut. Suurin syy mun haluttomuuteeni oli se, kun ynnäilin mun työstä saamiani hyötyjä. Niitä ei oikeastaan ollut. Paitsi uuden työkokemuksen lisäksi se, että saa olla ulkona, mutta toisaalta kun ajattelen 30 asteen helteiltä keskellä peltoa, niin ei sekään houkutellut :P Palkkahan tuolla alalla on huono jopa ammattilaisella (jota en siis ole), ja kun Makekin pääsi huhtikuun lopussa sinne kouluun, niin taloudellinen hyöty on ollut lähes +-0. Mä joudun mennä autolla töihin, bensoihin menee noin 300€/kk, ja koska mulla on auto käytössä, Make joutuu mennä kouluun Turkuun junalla, johon menee noin 400€/kk, koska Make ei saa opiskelija-alennuksia. Eli nyt kun minä ja Make saadaan yhteensä kuukaudessa enemmän tuloja noin 800€, niin 700€ menee pelkästään matkoihin. On tää hienoo! Onneksi saadaan sentään laitettua verotukseen noi matkakulut, mutta eihän se tässä hetkessä auta.

Sammakko oli kasvihuoneessa kitkemässä meidän kanssa

Sitten asiaan myös vaikutti esim. nämä mun viimeaikaiset selkävaivat, jotka palasivat nyt vikalle viikolle, jotka siis johtuvat yksinomaan noista töistä, sillä niissä ei tunneta sanaa ergonomia. Viikon sisällä työtehtävät saattavat vaihdella joko päivittäin, tai sitten samaa duunia tehdään viikkokausia putkeen samojen henkilöiden voimin, joten kroppa on kyllä kovilla välillä. Pari viimeistä viikkoa istuin istutuskoneessa koko ajan hieman kumarassa, mutta en mitenkään kaksinkerroin. Siitä tämä viimeisen viikon selkäjumi. Lisäksi tässä iässä sitä kaipaa työltään vähän enemmän haasteita, pohdittavaa ja ylipäänsä jotain, missä voi käyttää omia lahjojaan hyödyksi. Ymmärrän hyvin, että tuolla on paljon opiskelijoita kausitöissä, heille varmasti kiva kun voi laittaa välillä vähän aivot narikkaan ja kykkiä pellolla :P

Nyt lopuksi työpäivien pituuskin palasi normaaliin kahdeksaan tuntiin, mikä 9h päivien jälkeen vaikuttikin omaan jaksamiseen aika paljonkin. Aloitin esim. etuajassa makkarin seinärempan, kun oon jaksanut tehdä sitä töiden jälkeen illallakin. Aikaisiin aamuherätyksiin tottui nopeasti, ja aikaiseen nukkumaanmenoaikaan, mutta kyllä silti tuntui että ilta loppui kesken.

Pellolla viiden ihmisen, istutuskoneen ja traktorin voimin istuttamassa taimia

"Mun" tiimin thaimaalaiset naiset ja puolalainen mies on olleet ihan huippuja, joten heitä voi tulla kyllä vähän ikävä :) Paljon on tullut puhuttua englantia, en usko että oon edes lomamatkoilla puhunut englantia noin paljon.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen mun ahdistus helpotti, kun työtehtävät muuttui pikkuhiljaa ja pääsi esim. pelloille töihin, ja sai viettää tauot siellä luonnon helmassa ihan vaan oman tiimin kanssa. Eli toisinsanoen, oli rauhallisempaa :) Eli ahdistus ei ole enää se syy, miksi oon iloinen töiden loppumisesta.

Väriä pintaan ja vammaset rajat

Noin niinkuin loppukaneettina voisin todeta, että tuollainen työ, palkka ja työmatka ei houkuttele mua kyseiselle puutarhalle enää, mutta jos tuosta yhtälöstä otettais pois vaikkapa pitkä työmatka, niin sellaisena hätävaihtoehtona kävisi vaikkapa kesätyöksi ihan hyvin. Ja jos työ olisi sellainen, missä selkä ei rasittuisi ihan näin paljon. Mutta tulipahan kokeiltua, ja kyllähän tuo melko avartavaa oli :) Sekä taimistotyön että itsensätutkiskelun kannalta, sillä opin kyllä itsestänikin uusia asioita.

Tänään Katja tuleekin Saloon ja nähdään pitkästä aikaa, ja itseasiassa muutaman vuoden ystävyyden jälkeen lähdetään ekaa kertaa juhlimaan niin, että Katjakin voi pämpätä :D Jänskää!

Ensi viikolla jatkan tuota makkarin puljaamista, ja toivottavasti saan sen valmiiksikin. Palailen asiaan :)

makkarisuunnitelmia

Huomentapäivää :)

Oon tällä hetkellä muutaman päivän sairaslomalla selkäkipujen takia, joten ajattelin hieman raottaa sisustussuunnitelmia, joita oon meidän makuuhuoneen varalle suunnitellut. Edelleen kaikki liikenevä aika on mennyt työpäivistä palautumiseen eli rentoutumiseen, sekä makkarin mietintään, jossa nyt ei lopulta ole kamalasti miettimistä ollut x) Saatan aloittaa käytännön toteutusta jo tänä viikonloppuna, sillä en enää millään jaksaisi odottaa sitä kahta viikkoa ennen töiden päättymistä.

Makkari on siitä suht helppo sisustaa moderniksi, että siellä meillä ei ole paljonkaan ylimääräistä krääsää, eikä tilaa, jota pitäisi täyttää.

Värimaailma makkarissa on ollut valkoinen, musta ja violetti, ja siinä aion pysyäkin. Niiden lisäksi kuitenkin tulee nyt vielä harmaa. Juuri jostain luin, että mustavalkoisuus on jo so last season, mutta kuten kaikkien trendien kohdalla, mä tulen jälleen jälkijunassa, ja mulla on vasta nyt tämä mustavalkovillitys päällä :)

Makkaria pari vuotta sitten. Taulut seinällä, matot + päiväpeite on menneet vaihtoon.

Ihan ensimmäisenä huonokuntoiset tapetit revitään pois. Niitä on maalailtu useaan kertaan, mutta uskoisin niiden lähtevän silti helposti. Ihana saada repsottavat boordit ja kummalliset reiät pois :) Kaksi seinää maalataan perusvalkoisella, jollaiset ne nytkin ovat, ja sängyn päädyn seinä maalataan Kalklitirin kalkkimaalilla. Oon epätoivoisesti googletellut noiden kalkkimaalien sävyjä, mutta kaikki näyttävät tosi samoilta eri kuvissa. Esim. sävy San Saccaria on joissakin kuvissa ihan liian vaalea, mutta joissakin yhtä tumma kuin vaikkapa Winter primo, ja toisaalta jälkimmäinen näyttää joissain kuvissa liian tummalta, ja joissain juuri passelilta. Ja joissakin näytekuvissa jopa valkoinen Ivory näyttää vaaleanharmaalta. Oon kuitenkin päätynyt joko Concrete primo- tai Winter primo -sävyyn (näillä näkymin ainakin :D), sillä mieluummin seinästä tulee liian tumma kuin liian vaalea, haluan sen erottuvan.

Jos seinien maalaamisen jälkeen jää vielä intoa, ja toivon että jää, ajattelin maalata meidän sängynrungon mustaksi. Se on tällä hetkellä tummanruskea eikä sitä välttämättä tartteisi maalata, mutta se tekisi huoneen värimaailmasta vähän yhteneväisemmän. Tosin isän tekemä tammiarkku jäisi vielä ennalleen rikkomaan kaavaa. En ole vielä päättänyt jaksanko hioa rungon vai käyttäisinkö vain tartuntapohjamaalia. Hiomalla pääsisi edullisemmin, mutta on siinä aika homma. Kokonaan uusi sänky olisi tosi kiva, mutta siihen ei ole varaa.

Lisää makkaria pari vuotta sitten. Vanha kissojen puu on myyty, ja seinähyllyjen tilalle tulee todennäköisesti vain pari taulua.

Seinähyllyt jätän todennäköisesti pois kokonaan, sillä tunnun pärjäävän ihan hyvin ilmankin niitä. Sen sijaan parvekkeella tällä hetkellä oleva Anttilasta ostettu tikapuuhyllykkö siirtyy makkarin nurkkaan, ja saan siten säilytystilaa esim. kirjoille ja kasveille. Myin viime viikonloppuna kissojen harmaan kiipeilypuun pois, sillä tilasin Zooplussasta uuden. Uusi "puu" on itseasiassa Diogenes XXL -raapimistynnyri, joka vie vähemmän tilaa kuin vanha puu, ja on väriltään musta. Sen pitäisi mahtua samalle seinälle tammiarkun kanssa.

Hieman tekisi mieli vaihtaa yöpöydät johonkin pienempiin, mielestäni nykyiset on vähän turhan isot, kun ei siellä tule säilytettyä juuri mitään. Jos keksin jonkun edullisen ratkaisun, niin ehkä ne vaihtuvat, saa nähdä. Kartellin Componibili on alkanut kaivautua mun sydämeen, ja se sopisi huoneeseen ja raapimistynnyriin tuon tynnyrimäisen olemuksensa takia, mutta a) se on saakelin kallis, ja b) se saattaa olla halkaisijaltaan vähän liian pieni. Joku industrial-henkinen pienehkö peltitynnyrikin olisi ihan jees vaihtoehto jos sattuu tulemaan vastaan.

Alkuvuodesta vaihdoin makkariin raidalliset matot ja päiväpeiton, mutta keskenään ne kyllä riitelee jonkin verran.

Päiväpeittoja mulla on varmaan viisi erilaista, kun tuntuu ettei mikään sovi tuohon huoneeseen. Tällä hetkellä siellä on raidallinen violetin/pinkinsävyinen päiväpeitto, mutta raidallisten mattojen kanssa se saa huoneen näyttämään sekavalta. Materiaali tosin on loistava, intianpuuvillaa. Siitä on helppo puhdistaa kissankarvat ynnä muut. Joten harkinnassa on yksivärinen harmaa intianpuuvillapeitto, tai mahdollisesti joku aavistuksen kiiltäväkankainen, jolloin peitto näyttäisi enemmän hopealta. Tämän päätän varmaan siinä vaiheessa, kun tiedän millainen harmaasta seinästä on tullut. Todennäköisesti mattapintainen puuvillapeitto sopisi betonimaisen seinän kanssa paremmin. Ehkä koristetyynyihin voisi hommata jotkut blingbling-päälliset.

Ostoslistalla on vielä valoköynnös tikapuihin. Mietin "hehkulamppuköynnöksen" ja Happy Lightsien välillä, mutta päädyin jälkimmäisiin, sillä en kaipaa makkariin enempää kirkasta valoa, kuin mitä kattolamppu antaa. Happy Lights on kuitenkin enemmän tunnelmallinen ratkaisu. Värinä harmaa Graphic, johon ostan vielä muutaman erisävyisen violetin pallon vaihdettavaksi.

Kun kaikki tää on valmista, niin jää kylläkin vielä yksi ongelma. Nimittäin ovet ja niiden karmit. Koko kämpässä ovet on kellertävän, likaisen valkoiset ja todella epämääräisen näköiset muutenkin, ja ne näyttävät vielä likaisemmilta kun ympärillä on puhtaanvalkoinen seinä. Uskoisin, että vuokranantajalla ei olisi mitään sitä vastaan, että maalaisin nekin uudelleen, mutta siinä tapauksessa maalaus pitäisi tehdä kämpän kaikille oville, sillä eihän oo mitään järkeä maalata vain 2/6 ovista. Mutta 6 ovea molemmilta puolilta on kyllä aika saatanasta -.- Tämä oviasia jää siis vielä hautumaan.

Ootan jo kovasti että pääsen tän kanssa alkuun :)