tarujen kansat & luonnontieteellinen museo

Viime lauantaina päästiin vihdoinkin Helsinkiin museokierrokselle, tärkeimpänä Ateneumissa vielä tämän viikon pyörivä Tarujen kansat -näyttely. Käytiin kuitenkin myös Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, sillä 30 ikävuodenkaan jälkeen en ollut siellä aiemmin käynyt, mikä on mielestäni jo suoranainen ihme, kun sen verran on kaikkia luokkaretkiäkin tullut tehtyä.

Meitä piti alunperin lähteä isompikin kaveriporukka matkaan, mutta kaikille sopivaa päivää oli niin hemmetin vaikea sopia, että kyllästyin odotteluun ja vaan ostin mulle ja Makelle bussiliput. Lopulta aioastaan Akke pääsi liittymään meidän seuraan.

Ateneumiin mentiin ensin, enkä ollut sielläkään aiemmin käynyt. Hugo Simberg on aina ollut yksi mun suosikkitaiteilijoista, mutta Theodor Kittelsen oli mulle ihan uusi tuttavuus. Toki etukäteen olin lukenut näyttelystä kertovia artikkeleja, että mistä on kysymys, ja Kittelsenin töitä odotinkin innolla. Ne myös olivat ylivoimaisesti kiinnostavinta antia koko näyttelyssä, ja palasin vielä kierroksen päätyttyä katsomaan niitä. Selailin myös kirjaa, jossa oli paljon Kittelsenin peikkoaiheista kuvitusta. Erityisesti pidin Näkistä sekä Musta surma -kirjan kuvituksista (ja pistin harkintaan kyseisen nidoksen hankinnan Adlibriksestä, olkoonkin norjankielinen ;)). Tykkäsin myös Edvard Munchin talvimaisemamaalauksista. Metallikansaa oli meidänkin lisäksi liikkeellä, sinänsä hauskaa, että samoja töitä katselee innoissaan niin pikkulapset kuin mustiinpukeutuneet metallistit ;)

Näkki

Rutto portailla

Jääkarhukuningas Valemon

Esitelehdykän kannessa oli Hugo Simbergin Halla

Ateneumissa ei luonnollisestikaan saanut kuvata, mutta googlettelin tähän pari esimerkkityötä. Siinä etsiessäni törmäsin valokuvataiteilija Christine Lindeen, joka tekee hieman Kittelsenin tyylistä taidetta yhdistettynä valokuviin. Aivan todella upeita! :) Tomarumin / Christinen töitä pääset katselemaan täältä!

Tässä välissä käytiin Henkassa kaljalla, ja suunnattiin sieltä luonnontieteelliseen. Siellä saa valokuvata, ja otinkin melkein muistikortin täyteen kuvia. Siellä olisi ollut aivan tolkuttomasti nähtävää jos olisi jokaisen lasiakvaarion syynännyt tarkkaan ja avannut jokaisen infolaatikon. Lauantai oli ärsyttävän vilkas museopäivä, ja tuollakin oli kiljuvia lapsia ja muutenkin niin paljon väkeä, ettei tehnyt mieli ihan hirveän kauaksi aikaa jäädä mihinkään pönöttämään. Mutta oli kyllä ihan älyttömän hieno paikka, ja suosittelen lämpimästi kaikille, joita vähääkään kiinnostaa luonto, biologia, evoluutio ynnä muut. Kannattaa vaan varata aikaa enemmänkin kuin pari tuntia, ja ottaa vaikka eväät mukaan. Eniten ehkä olin fiiliksissä alakerran luurangoista ja joistakin yksittäisistä "akvaarioista". Yläkerrassa oli myös hauska telkkarissa pyörivä säätiedotus 20 000 vuotta sitten ihan nykyajan meteorologilla :)

Seuraa paljon kuvia, koska enhän mä osaa päättää mitä sieltä poimisin.

Kun päästiin takaisin Saloon, vaihdoin vaan nopeesti vaatteet ja lähdin Hennalle viettämään tyttöjen iltaa. Ilta venyikin sitten ihan aamutunneille teurastamolla, vaikka olisi tuntunut ihan hyvältä idikseltä luovuttaa jo siinä vaiheessa kun Hennalta sinne lähdettiin. Olin aivan helvetillisen väsynyt, ja olin sitä vielä pari päivää juhlimisen jälkeenkin :P

Tehkääpäs nyt oikein joukkoryntäys tuonne Ateneumiin, jollette ole vielä käyneet! Näyttely pyörii viimeistä päivää 27.9.!

linnanraunioita, uhrilähteitä ja kasvitieteitä

Me käytiin Maken kanssa tuossa viime viikonloppuna Turun suunnilla pyörimässä, otettiin Akke mukaan ja mentiin ensin Ruissaloon Kasvitieteelliseen puutarhaan. Viimeksi kun koulun kanssa siellä käytiin, oli syksy, eikä ulkopuutarhassa ollut enää paljonkaan nähtävää eikä myöskään kovin paljon aikaa kiertää aluetta, pääpointti oli kuitenkin nähdä niitä huonekasveinakin tunnettuja kasveja kasvihuoneolosuhteissa. Pojat ei kaiketi kumpikaan ollut käynyt siellä aiemmin.

Kierrettiin ensin kasvihuoneet läpi, en muista että sinne olisi ainakaan mitään merkittävää uutta tullut, mutta toisaalta siellä on niin paljon kaikkea, ettei kaikkea voi millään muistaa :P Mun kestosuosikkini on trooppisen huoneen lisäksi mehikasvi- ja kaktushuone, sillä se pöydällä oleva mehikasvi-istutus on vaan niin siisti. Ja sitten tuo ekan kuvan ametistipensas on ehkä mun yksittäinen kasvisuosikki, voi kun sellasen sais! Seuraa kuvaoksennus, joissa muutamia mun suosikkijuttuja :)

 

Kun kasvihuoneet oli ihmetelty, ihmeteltiin ulkopuutarhaa. Itseä kiinnosti toki kukkivat kasvit, pojat katteli enemmän puita. Alppiruusurinteen sokkeloihin meinasi eksyä x) Käytiin myös lummelammilla asti, en ollut tajunnutkaan että alue oli sielläkin suunnalla niin laaja.

Ruissalosta sitten kurvattiin pois ja lähdettiin takasinpäin, mutta pysähdyttiin Kaarinassa ja mentiin tsekkaamaan Kuusiston linnanrauniot. Päivä oli hieno kesäpäivä, ja ihmiset oli liikkeellä, niin myöskin Kuusistossa. Itse rauniot oli kyllä hienon näköiset, mutta eivät sopineet ollenkaan tällaselle korkeanpaikankammoiselle. Akke taas tuntui olevan kuin kotonaan siellä kiviseinien päällä kiipeillessään. En siis varmaan saanut siitä irti kaikkea mitä olis voinut, koska en uskaltanut kiipeillä. Ihmisiä siellä oli tosiaan ottamassa aurinkoa, piknikillä ja jotain teinejä ottamassa toisistaan valokuvia, vilinää oli, joten en oikein viihtynyt :P Rauhallisempana päivänä ois varmasti ollut mukavampi.

Mun olisi tehnyt mieli käydä vielä jossain muuallakin, mutta ainakaan Makea ei kiinnostanut enää mennä minnekään, joten kyydittiin Akke kotiin ja mentiin sovitusti Maken kanssa pizzan kautta mustikkamettään. Päätettiin mennä täällä Salossa Salaisiin päin, sillä siellä on myös vanha uhrilähde, missä halusin käydä pyörähtämässä myös. Paikka on jotenkin maaginen ja se tuntuu koskemattomalta, tykkään tosi paljon sen tunnelmasta. Virtaava puro kuulostaa ihanalta ja rauhoittavalta, vaikka vieressä on asutusta ja autotiekin.

Uhrilähteestä kerrotaan, että sinne on muinoin uhrattu rahaa, sillä lähteen vedellä uskottiin olevan parantavia voimia. Uskomuksien mukaan lähteestä ei saa ottaa rahaa, tai muuten saa vaivoikseen saman taudin, jonka vuoksi raha on alunperin uhrattu. Lähde oli melko rehevöitynyt sitten viime näkemän, enkä tällä kertaa kolikoita nähnyt, mutta on niitä siellä lähteenpohjalla joskus ollut :) Sanotaan, että Somerojan lähteen vesi olisi erityisen tehokasta silmä-, iho- ja mahasairauksiin, joten voipi olla, että ensi kerralla uskallan uhrata vähän rahaa, jospa pääsisin tästä ekseemasta eroon ennen vaihdevuosia ;)

Oon yrittänyt kuumeisesti keksiä jotain edullista kesätekemistä, etenkin nyt kun ei ole ollut rannallalojumiskelejäkään. Harmittaa etten oo päässyt oikeen uimaankaan :/ Tai ainahan sitä pääsis, mutta kun veden lämpötila on sama ilman kanssa, niin ei oo ollut oikein tarvetta pulahtamiselle. Mutta niin, sitä edullista tekemistä on toki vaikka millä mitalla jos miettii luonnossa pyörimistä, aina löytää omaltakin paikkakunnalta jotain luonnon muovaamiakin nähtävyyksiä. Itse tykkään tsekkailla esim. Retkipaikan sivuja, missä kannattaisi käydä, samoin geokätköjä on monesti tosi kauniissa paikoissa, ja tsekkaan kätköjäkin melkeinpä ihan vain sen takia, koska en oo vielä onnistunut löytämään ainuttakaan kätköä. Tänä kesänä on vaan satanutkin niin paljon, tai vähintäänkin luvattu epävakaista säätä, että sisätiloissa tekeminen olisi vaan plussaa. Ilmaista sisätekemistä ei kyllä hevillä löydä, ellei halua olla joko omassa tai kaverin kotona. Tämäkin retki ajoitettiin kauniille päivälle, mutta tuo Kasvitieteelliseen sisäänpääsykään ei köyhdyttänyt kuin 6€/hlö, ja ulkopuutarhaan pääsee vierailemaan ihan ilmaiseksi. Samoin Kuusiston linnanraunioille pääsee ilmaiseksi. Toki meilläkin meni taas matkoihin bensaa, mutta jaksan väittää ettei Salossa nyt enää kauheesti ole mielenkiintoista ja uutta nähtävää :P

Ainakin yksi positiivinen, kulturelli juttu tässä kylässä on, nimittäin Taidemuseo Veturitallissa on joka kuun ensimmäinen perjantai "Museoperjantai", jolloin sinne on vapaa sisäänpääsy. 

Huomenna vietetään jo ensimmäistä sadonkorjuujuhlaakin, Lughnasadia - tai Lammasta. Elokuun alku on aina jotenkin haikea, kesän loppumisen voi jo haistaa ilmassa, vaikka nykyisin kaikkein parhaimmat kesäkelit taitaa ollakin vasta elokuussa, ja jopa syyskuussa voi olla tosi lämmintä. Tänä vuonna mulla ei edes jatku koulu elokuussa, ei jatku "arki", joten ei pitäisi tuntua haikealtakaan. Ehkä se on jotain opittua, kumpuaa tuolta syvältä takaraivosta. Ajattelin kuun vaihtumisen kunniaksi käydä keräämässä lisää mustikkaa, edellinen pieni satsi kun on melkein jo syöty. Vähän jotain muutakin ajattelin kerätä, mutta siitä sitten tuonnempana :) Ehkäpä leivon lisää marjapiirakkaa, siitä ei meinaa saada tarpeeksensa.