elämän normalisoituminen

Oho, viikot ja kuukaudet vaan vierii, enkä saa kirjoitettua mitään valmiiksi asti.

Edellisessä postauksessa kerroin hakeneeni rekrykoulutukseen, ja pääsin jopa haastatteluun asti. Lopulta mut sitten valittiin kyseiseen koulutukseen. En osannut alkujärkytykseltäni edes kysellä mitään, vaan jouduin tuntia myöhemmin soittamaan takaisin ja kysyä hiukan käytännön asioista :D Kyse oli metalliteollisuuden kokoonpanotehtävistä.

Rekrykoulutus alkoi maaliskuun puolella, varsinainen koulussaoloaika oli vain kolme viikkoa, jonka aikana suoritettiin EA1 ja Työturvallisuuskortti, ja harjoteltiin vähän tiimityötaitoja, varastotoimintaa, sähkötöitä, pistehitsausta ja popniittiliitoksia, joita siis tarvittiin tulevassa työssä. Kouluosuuden jälkeen oltiin vielä muutama viikko työssäoppimassa kyseisessä yrityksessä, ja toukokuun alussa allekirjoitettiin kaikille määräaikaiset työsopimukset. Tällä hetkellä soppari on siis projektiluontoinen, mutta kyllä mä olen aika toiveikas ja jopa luottavainen, että työt jatkuisi myös tämän ekan projektin jälkeenkin :)

Kinuskikakkua kun valmistuttiin ♥

Siinä jo ihan ekoilla viikoilla omat odotukset nousi puolihuomaamatta aika korkealle, oikeestaan puhtaasti sen takia, että meillä tuntui olevan niin hemmetin hyvä porukka kasassa. Oon niin monta kertaa sanonut, että mulla on ikävä 7 vuoden takaista työtäni, sillä työ oli mukavaa ja työkavereiden kanssa ollaan nauramalla pidennetty kaikkien ikää vuosilla. Sen jälkeisiä pätkätöitäni oon aina verrannut tohon duunipaikkaan, ja mikään ei ole yltänyt niin korkeelle vaikkei varsinaisia kurjia työpaikkoja ole kovin montaa ollutkaan. Pelkästään tän meidän ryhmän perusteella uskaltaisin väittää, että tämä työ vois nousta sinne rinnalle, ja siksi oon niin hirveän innoissani :) Vaikka meidän porukassa suurin osa on entisiä kokoonpanijoita tai sekatyömiehiä (ja sit minä, floristi :D), niin mun yllätyksekseni me kaikki kuitenkin lähdettiin liikkeelle samalta viivalta. Joskin koulutusosuus oli joillekin tylsempää kuin toisille. Rekrytty on selkeesti työkokemuksesta ja koulutuksesta riippumatta hyviä tyyppejä, ja koko haastattelutilaisuuskin oli tosi ihana, kun huomio kiinnittyi hakijan persoonaan ja karttuneisiin taitoihin eikä siihen miten paljon on alalta kokemusta. On tullut sellanen fiilis, että oon jopa ylpeä siitä, että saan kuulua tähän porukkaan.

Joku voi ihmetellä että mitä tässä nyt oikeen vaahtoon, mutta kun on 7 vuotta ollut työttömänä, opiskellut ja tehnyt jonkinsortin töitä päivärahalla tai max muutaman kuukauden pätkätöitä paikoissa, joihin ei työn keston takia edes uskalla juuri kiintyä (vaikka oikeesti oonkin kiintynyt, ja ystävystynyt), niin kyllä sitä vaan väkisin on innoissaan ja vähintäänkin toiveikas, että kyllä tästä voi sittenkin tulla jotakin. Elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua normaalilta, ja palkkaakin saa sen verran ettei tarvii kuun lopussa miettiä riittääkö rahat purkkihernariin - vihdoinkin!

Ennen vappua töissä oli juhlapäivä, kun saatiin ensimmäinen meidän porukalla kasattu tuote valmiiksi. Meille järjestettiin ruokaa ja skumppaa :) Vitsailtiin aikasemmin, että pitääkö korkata skumppa kun eka on valmis, mutta niin siinä sitten kävi ihan for real :D

Kyse on jo olemassa olevasta firmasta, joka perusti ns. uuden toimipisteen, jonka työntekijöiksi meidät siis rekryttiin. Myös valmistettava tuote on täysin uusi eikä moisia ole tehty ees maailmalla missään. Me saadaan siis käytännössä olla rakentamassa ihan uutta työyhteisöä omilla pelisäännöillä (esimiehen johdolla tietenkin) ja olla jopa tuotteen kehittämisessä mukana. Me saadaan tavallaan siis sanella "talon tavat", ja työhallikin oli koulutuksen alkaessa vielä tyhjä, ei voinut siis ees lähteä "puhtaalta pöydältä", kun ei ollut pöytiäkään :D Siellä toimii myös työnkierto, kaikki tekee samoja töitä vuorotellen, mikä on paitsi tasa-arvoista, niin mukavaa sekä henkisesti että fyysisesti.

En tiedä oonko kunnolla aikasemmin edes tiedostanut kuinka paljon oon halunnut olla osa hyvää työyhteisöä. Että vois aamuisin todeta, että ei muuten vitutakaan lähteä töihin, koska siellä on niin kiva olla. Töissä vietetään kuitenkin kolmasosa arkipäivistä, niin kyllä mä teen kaikkeni ja haluan että muutkin panostaa siihen että se kolmasosapäivää on mahdollisimman miellyttävä. Myöhemmin kun ollaan keskenämme juteltu, niin suurinpiirtein kaikki tuntuu olevan sitä mieltä, että työ itsessään saa olla melkein minkälaista vaan, kunhan työporukka ja ilmapiiri on hyvä, ja varmaan siksi se sitä onkin :) Kaikki haluaa omalta osaltaan pitää huolen siitä. Tottakai on huonoja päiviä eikä aina voi olla kivaa, mutta kunhan nyt ees suurimman osan aikaa, tai ees ihan kivaa :D Tässä pisteessä on alle 20 työntekijää, ja se oikeestaan onkin mulle se optimaalisin työkavereiden määrä ettei ala ahdistaa.

Porukoiden kanssa kävin kattomassa Heikki Willamon valokuvanäyttelyn Myyttinen matka, oli aivan ihana :)

Alotin kirjottelemaan tätä postausta joskus huhtikuun alussa kun oltiin vielä koululla. Palkka on juossut nyt vasta pari viikkoa, mutta edelleen fiilis on yhtä hyvä. Esimiehet ovat mukavia, joustavia ja huumorintajuisia ja keskustelu avointa puolin ja toisin. Ja hei työkin on mukavaa :) Halusin duunia, jossa ei tarvitse olla luova ja kekseliäs silloin kun on niitä päiviä jollon ei yksinkertaisesti jaksa sitä olla, ja että työ olis rutiininomaisempaa eikä sisällä asiakaspalvelua :D Sitä sain, ja jollain tapaa tuntuu että jokin taakka on pudonnut harteilta. Jonkin verran vaatii vielä sopeutumista tuo seisomatyö, kun istumaan pääsee vaan tauoilla ja jalat on monesti kipeet päivän päätteeksi.

Tässä on viimeiset viikot olleet aika työpainotteisia, siinä sivussa hoitanut pari yhdistyksen kissaa uusiin koteihin ja nähnyt kavereita, mutta muuten oon ottanut ihan iisisti vaan. Unohdin jopa meidän Nikkin ja Nunon synttärit, ja sen sijaan Nikki joutui vaan eläinlääkärin ronklattavaksi. Vähänkö on huono omatunto... Tytöt täyttivät jo 9 vuotta, ja en käsitä ollenkaan mihin tää aika menee.

Vappua vietettiin kaverin luona vähän isommalla porukalla, eli kerrankin tehtiin vappuna jotain eikä vaan nysvätty kotona. Toki vappubrunssi jäi sitten vähän pienemmäksi kun ei jaksanut krapulassa niin paljon panostaa :D

Tötterö (vas) oli meidän kanssa viettämässä vappua :)

Peruin jopa Turmion Kätilöiden keikan, kun ei yhtään huvittanut ja väsykin oli. Vornaa sentään oltiin katsomassa pääsiäisenä Hennan ja Teemun kanssa, ja se olikin tosi hyvä keikka :) Nummirockin väliin jättämisessä taitaakin eniten harmittaa se, ettei nää Vornaa, mutta onneksi ne on vielä Saarihelvetissäkin. Vastoin kaikkia odotuksia ei itkettänyt ollenkaan, vaan tuli pelkästään hyvä mieli :) Siinä Vesassa on joku sellanen taika. Ehkä se on se hymy ja positiivinen olemus.

Team Punapäät.

Fanityttöhommia TVO:lla. On toi Vesa vaan söötti :D

The 69 Eyesilla oli maaliskuussa myös ihan hyvä keikka. En nyt mahottomasti bändistä niin välitä, mutta hittibiisit kyllä tunnistaa ja bailaa mukana, ja olihan siellä kavereitakin, mikä mulle on monesti tärkeempää. Katjakin tuli meille yöksi :) Jyrki oli freesin oloinen, mutta eniten taisin miettiä, että miks on pakko pitää kuumaa nahkatakkia päällä kun hiki valuu. Mua ahdistaisi ihan kamalasti :D

Oottelemme Sixtareita.

Tilasin Tötterön suosituksesta Jolse-nimisestä nettikaupasta tuommoista Elizaveccan Witch Piggy -seerumia, joka perustuu hyaluronihappoon. Samalla tilasin sitten muitakin Elizaveccan tuotteita, vaikka käyttävätkin joissakin tuotteissaan eläinperäisiä ainesosia. Tilasin kahdenlaista kasvonaamiota, ja niistä tuo Bubble clay mask muuttuu hauskasti kuivuessaan vaahdoksi :) Hyaluronihapostahan on hyötyä mm. ikääntyvälle iholle, se silottaa ryppyjä jne. Mulla ei ainakaan vielä tunnu olevan ongelmia ryppyjen suhteen, päin vastoin papereita kysellään edelleen jatkuvasti. Mutta pintakuivallekin iholle siitä näyttäisi olevan hyötyä. Seerumi tuntuu ihanalta, ja samoin tuo aloe vera -kosteusgeeli varsinkin nyt kun ilmat on ollut lämpimämpiä. Noiden jälkeen kasvojen iho on kuin vauvan pylly ja hilseilevästä ihosta ei oo tietoakaan. Ja mikä parasta, meikki levittyy kuin unelma. Oon koittanut kevään aikana siirtyä pikkuhiljaa nestemäisestä meikkipohjasta mineraalimeikkivoiteisiin, ja sen levittyminen mun ongelmaihoon (pintakuiva, rasvoittuva, ekseema) on ollut yhtä painajaista ennen tätä. Uudet tökötit vie vähän aikaa tottua, ja iho tuntuu vielä vähän kiristävältä niiden jäljiltä, oon niin monta vuotta käyttänyt naamaanikin pelkästään perusvoiteita, jotka on kuitenkin rasvasempia. Nettikauppa tuntui välillä vähän ongelmalliselta tuotteiden kuvausten suhteen, kun ei noista aasialaisten englannista ota aina oikeen selkoa. Mutta nämä kaikki sai alle viidelläkympillä ja tuli sellaisessa normaalissa aikataulussa, joten oon kyllä tyytyväinen. Suomessa pelkkä seerumi taitaa olla sen viidenkympin arvoinen, vähintään.

Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahdessa hyvin pikaisesti, ja olin ihan intsinä kun vihdoin pääsin Kärkkäiselle. Mun mielestä niiden nettisivuilta löytyy aina kaikkea ihanaa, mutta sieltä on inhottava tilata jos väriä ei voi valita, en käsitä sellasta ollenkaan. Mutta nyt kun siellä kävi, niin en löytänyt mitään. Niitä, joita olin etukäteen vähän katellut ei löytynytkään enää, ja vaikka siellä olikin ihanaa krääsää, niin joku järki mun korvien välistä löytyi, enkä ostanut vaan siksi että halusin. Olisin esim. ihan hirveesti halunnut pari erilaista peiliä, mutta kun mietin niille paikkoja niin en keksinyt. Jäivät sitten kauppaan. Pitäisi muutenkin taas käydä läpi tätä tavaramäärää kotona ja kiikuttaa kirppikselle. En vaan tiedä mitkä kriteerit mun pitäisi keksiä tavaroille joista voi ja pitää luopua :D Musta tuntuu että tällä hetkellä mulla ei oo ainuttakaan sellaista tavaraa.

Plantagenista löytyikin sitten jo enemmän ostettavaa, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Vieläkään en oo parvekkeelle laittanut kukkia, saa nähdä missä vaiheessa innostus siihen tulee vai tuleeko lainkaan.

Tuomiset Lahdesta. Jasmiini avasi nuppunsa ihan parissa päivässä ja tuoksuu ihanalle ♥

Kesälomaa meillä ei nyt tämän sopparin puitteissa kerry ollenkaan, eikä myöskään pekkasia, vaan meille maksetaan ne palkan yhteydessä, joten meikäläisen kesän tekemiset on varmaan aika tarkkaan valikoituja yhden päivän reissuja viikonloppuna tms. En uskalla suunnitella juuri mitään, eiköhän tässä pysytä ihan lähialueilla kuitenkin. Tatskan ottamista mietin jo tässä kesän aikana, mutta ehkä jätän sen jonnekin loppukesään vasta, niin ei tartte varoa uimista keskellä kesää. Kiva olis käydä vaikka Lahdessa uudestaan tai Porvoossa tms., mutta ilmastoimattomassa omassa autossa parin tunnin istuminen ei kyllä juurikaan houkuttele... Täytynee harkita julkisia.

Bloggaamisen harventuminen johtuu kyllä pääasiassa Instagramista, niin se vaan on. Ja siitä, että en jaksa käsitellä kuvia erikseen blogiin, vaan valmiita instakuvia on helpompi käyttää. Silti tuntuu että blogissa pitäis olla ihan omat kuvat... Mutta tuun kyllä jatkossakin käyttämään blogissa varmaan enimmäkseen instakuvia, koska totuus taitaa olla, että ilman sitä bloggaus jäisi jossain vaiheessa kokonaan pois, ja sitä en kuiteskaan halua. Toivottavasti teillä on ollut kiva kevät, mulla on muidenkin blogeja luettavana parin kuukauden ajalta :P

työelämästä ja työttömyydestä

Aloitin pari viikkoa sitten työt kaupungilla, ja työ vaikuttaa aika monipuoliselta ja leppoisalta, vaikka itse tehtävät työt onkin välillä aika raskaita.

Kyseessä on siis palkkatuettu työ, jossa lyhennetty työaika (85% normaalista, eli 33h/vko), mutta kuitenkin ihan kelpo palkka. Oon kaupungilla puistotyöntekijänä hoitamassa viheralueita ja leikkipuistoja. Työ on fyysisesti raskasta, joten täytyy myöntää että oon enemmän kuin iloinen lyhennetystä työajasta, etenkin jos vertaa viime kevään 45-50h/vko -työaikoihin ja jumalattoman huonoon palkkaan ja pitkiin työmatkoihin. Vai miltä kuulostaa 9h työpäivä, 1,5h työmatkat, maksimissaan 1200 €:n bruttokuukausipalkka, mistä vielä 300 € menee bensakustannuksiin. Nyt palkka on isompi, työtunteja vähemmän, eikä tarvitse ajaa minnekään huitsinnevadaan töihin :)

Jos kaikki sujuu hyvin, työ kestää 6 kk eli tuonne lokakuun puoliväliin asti, ja se tarkoittaisi myös sitä, että pääsisin näin about neljän vuoden jälkeen takaisin liiton päivärahoille kun pesti päättyy. Jeeee, bye Kela! :D

Kropan prakaamisesta oon tietysti eniten huolissani. Selkä ja polvet on taas koetuksella, mutta toisaalta on myös tuo mun viime kesänä levinnyt kantapää. Ostin duunia varten kompressiosukat, mutta vielä en oo kyllä kokenut että niitä tarttis käyttää. Työ on kuitenkin työtehtäviltään paljon vaihtelevampaa kuin viime kevään puutarhatyö, joten mahdollisuudet esim. selän itsepäisiin jumeihin on paljon pienemmät. Samoin "työmaa" on pehmeää ja tauot välillä vähän pidempiä, joten seisoskelu ei oo kipeyttänyt kantapäätä toisin kuin kukkakauppatyö. Oon toiveikas ettei tässä kesän aikana tuliskaan mitään. Työpäivän jälkeen kantapää on välillä arka ja sohvalla jumituksen jälkeen vähän jäykkä, mutta ei mitään pahempaa. Uudet turvakengät on aiheuttaneet vähän rakkoja jalkoihin, mutta eiköhän se siitä. Mun läskipohkeeseen ei mennyt turvasaappaat, joten mun ei tartte käyttää mitään moottorisahoja sun muita, mistä oon kyllä lähinnä vaan tyytyväinen :P

Esimies ja työkaverit on myös tosi mukavia. Me tehdään töitä muutaman hengen tiimeissä, ja tykkään kyllä kovasti siitä että tiimi on pieni, ja meillä on tavallaan ihan omat sosiaalitilatkin, joissa ei juuri muut käy. Ei siis ns. pääkallopaikan hälinää :)
Keväällä ja syksyllä tuntuu olevan eniten tätä risusavottaa, eli pensaiden alasleikkausta ja puiden leikkausta. Tuntuu aika loputtomalta suolta välillä :D

Risusavottaa

Make pääsi myös kesäksi töihin, joten taloudellinen tilanne paranee huomattavasti ainakin täksi hetkeksi :) Aluksi Makella piti olla vain parin kuukauden pesti, mutta se kutsuttiinkin töihin jo vapun jälkeen, ja luulen ja toivon, että sillä olis hyvät mahikset päästä sinne myös pidempiaikaseen työhön. Oon iloinen, ehkä saadaan jotain jäämään säästöönkin. Oon saanut viimeksi kunnon palkkaa, siis sellaista mistä on oikeasti jotain iloakin, vuonna 2009, siitä on jo yli 6 vuotta aikaa. Sillon tosin hassasin kaiken keikkoihin ja ryyppäämiseen, nyt olis vähän muitakin intressejä mihin ne rahat laittaisi.

About ensimmäisen vuoden tosta työttömyydestäni elelin oloneuvoksena, ja mietin että mitä sitä sitten alkais tekemään. Lohjalla ollessani työkkäristä ei kertaakaan edes ehdotettu mitään, enkä osannut kysyäkään kun työttömyys sinänsä oli mulle uusi juttu. Sillon vielä työnhaun uusiminenkin parin kuukauden välein hoitui työkkärissä paikanpäällä käyden, ei vissiin ollut vielä tällaisia ruuhkia... Muutin Saloon ja aika pian mut pistettiin jonnekin työnhakukurssille ja hieman sen jälkeen työkokeiluihin, missä viihdyinkin reilu puoli vuotta. Työkokeilupaikkaan mut palkattiin palkkatuella muutamaksi kuukaudeksi, kunnes sain sitten opiskelupaikan. Opiskelin pari vuotta, ja siinä sivussa tein töitä työssäoppimisena (opinnoista n. 60%). Valmistumisen jälkeen ei oo löytynyt töitä kuin puutarhapuolelta, eikä tää oo kyllä oikeasti lähelläkään sitä mitä haluaisin tehdä, oon vaan jotenkin ajautunut näihin. Mutta siis vaikka oon ollut työttömänä työnhakijana yli 6 vuotta, niin oon koko ajan tehnyt jotain, pysynyt aktiivisena ja kehittänyt itseäni. Tehnyt erilaisia töitä siinä missä muutkin, saamatta siitä kunnon korvausta. Se on aivan saatanan turhauttavaa, ja nyt hallitus vielä kaavailee lisää hienoja juttuja työttömien päänmenoksi. Tuntuu olevan tärkeämpää saada työttömyystilastot näyttämään paremmilta, kuin oikeasti taata huonommin työllistyville toimeentulo, ihmisyys ja jonkinmoinen tarkoitus elämässä. Sekin, että määrärahat palkkatukiin loppuu jo maalis-huhtikuussa on ihan uskomatonta. Loppuvuodesta joutuu odottamaan vuodenvaihteeseen, jotta on taas varaa palkata palkkatuella. Oon tehnyt mielestäni aika paljon erilaisia töitä, ja se voidaan katsoa joko eduksi tai haitaksi; opin nopeasti ja oon joustava, mutten ole vielä löytänyt sitä omaa alaani. Voin kertoo, että ihan muutaman kerran tuli tänkin kevään aikana iso epätoivo, kun ei niitä töitä vaan löydy, ei oman alan, eikä vieraankaan alan. On tullut huomattua, että jopa viheralan asiakaspalvelutöihinkin otetaan mieluummin kouluttamattomia ja asioista mitään tietäviä ihmisiä kuin ammattilaisia asioihin perehtyneitä, mikä ei käy mun järkeen lainkaan. Onk missään enää mitään järkee?

Kävin tuossa ennen mun töiden alkamista yhdessä paikallisessa duunitapahtumassa, mikä ei siis ollut mikään rekrytapahtuma, vaan lähinnä sieltä sai vinkkejä työnhakuun ja urasuunnitelmiin. En kyllä paljon siitä saanut irti, paitsi että mun työkokeilu/palkkatuki-duunipaikan pomo oli siellä, ja hän oli sitä mieltä että saan ihan koska vaan soittaa hänelle ja hän edelleen ottaisi mut mielellään töihin :) Se oli ihan huippukiva kuulla, koska tykkäsin kovasti olla siellä, ja ehdin jo viime vuonna miettimään, että pitäisköhän hänelle pirauttaa. Siellä tapahtumassa joku jehu lavalla sanoi että "viime kuussakin Salon alueella vapaita työpaikkoja oli kuitenkin 360 kappaletta", no voi halleluja xD Se ei paljon mieltä lämmitä kun ei mikään sovi meikäläiselle, ja ne mitkä sopis ilman koulutustakin, niin niihin tulee sadoittain tai ainakin kymmenittäin muitakin hakemuksia, ja todennäköisesti juuri niiltä joilla kyseiseen duuniin koulutus tai kokemusta jo on. Sitten ihan oma lukunsa on ne tietyt pienyritykset, jotka koko ajan hakee työntekijää, mistä voi olettaa että paikassa on varmasti jotain pahasti vialla. 1/4 vapaista paikoista on puhelinmyyntiä tai muuta vastaavaa tyrkyttämistä, joka ei todellakaan ole mun juttu. 2/4 paikoista on niitä, joihin tarvii kunnon koulutuksen (lääkärit, opettajat, sosiaalivirkailijat, sairaanhoitajat jne), ja se viimenen 1/4 on sitä arpapeliä voiko hakea vai ei (tarviiko koulutusta, kannattaako esim. osa-aikatyön tai keikkatyön tunnit, onko matkakustannukset kohtuuttomat palkkaan verrattuna jne). Suunnilleen sama jakauma on paikkakunnasta riippumatta. Eli mitä tästä opimme... mulla on paskat koulutukset :D En kadu kumpaakaan ja molemmat edelleen kiinnostavat, mutta molemmat on myös sellaisia, mitä pitäisi tehdä jatkuvasti, jotta taidot pysyy yllä, tulee itsevarmaksi tekijäksi ja pystyy vielä kehittymäänkin. Eikä ne juurikaan ole meikäläistä työllistäneet.

Ahdistaa, että oon jo yli kolmenkymmenen, samoin Make, ja tuntuu ettei me päästä elämässä eteenpäin, koska meillä ei ole vakituisia työpaikkoja ja riittäviä tuloja tulevaisuuden suunnittelemiseen. Oon miettinyt esim. niinkin yksinkertaista asiaa kuin arkiaktiivisuus. Miten työtön, vähävarainen, lapseton kerrostaloasuja keksii arkeensa sopivaa ja mielekästä tekemistä sohvalla istumisen oheen, ja vielä tarpeeksi? Ei elämä kuitenkaan voi olla yhtä loputonta kävelylenkkiä :D Ja jos teet vapaaehtoistyötä jossa vihdoinkin tunnet itsesi tarpeelliseksi, niin koskaan ei tiedä päätetäänkö sen perusteella evätä ne vähätkin tuet mitä saa.

Jossain vaiheessa pitäisi varmaan vielä kouluttautua merkonomiksi, niitä papereita kun tuntuu tarviivan vähän jokaseen toimistotyöhön. Olisi virkistävää tehdä pitkästä aikaa ihan rehellisiä toimistotöitä ja paperinpyörittämistä, mä jopa ihan pidän siitä, oon järjestelmällinen ja pilkunviilaaja. Olisi kiva joskus pystyä tekemään töitä myös sillon tällöin etänä.
Näistä puutarha-alan tai vastaavista hommista kun kertoo muille, niin kaikki aina ihastelee että "ihanaa, sä saat olla ulkona". Joo, kauniina päivänä ulkona oleminen on tosi jees, mutta kun tulee vettä kaatamalla tai keväällä jotain räntää, tai kesällä kun varjossa on 30 astetta lämmintä, niin ulkotyöt ei enää oikeen maistu. Ja sitten jos joskus erehtyy muille surkuttelemaan kun pitää sateessa tehdä sitä ja tätä, niin vastaukset on yleensä luokkaa "et kai sä nyt sadetta pelkää" ja "asenne ratkasee". Voi saatana sentään :D Parempi olla mainitsematta sanoja "työ", "kurjaa" ja "kelit" samassa lauseessa. Oikeastihan se kurjempi keli ei haittaa lainkaan jos välissä on hienojakin päiviä, mutta siinä vaiheessa kun vettä tulee toista viikkoa putkeen ja seisot pusikossa koiranpaskassa keräämässä karkkipapereita, voi alkaa mela otsassa kasvaa :P (ja btw. musta jokaisen pitäis kerätä roskia koiranpaskassa ja räntäsateessa, lapsia myöten, sais siihenkin hommaan vähän perspektiiviä - oon parin viikon aikana kerännyt jo siinä määrin karkkipapereita ja mm. röökiaskien muovikääreitä, että jos tähän asti oon itekin voinut ne johonkin pusikkoon heittääkin, niin en kyl heitä enää) Loppuviimeksi mä kuitenkin oon sellanen ihminen, joka pitää sellaisesta suht siististä sisätyöstä, joskaan jakkupukuvirkailijaa musta tuskin sais. Tottahan se on, että asenne ratkaisee, ja mulla onkin helvetin hyvä asenne. Vihaan elämäntapavalittajia, joten hommani hoidan kyllä keleistä ynnä muista huolimatta :) Mutta kai mäkin joskus saan valittaa, etenkin kun mun kohdalla ulkotyöt ei varsinaisesti oo mikään "ammatinvalintakysymys" :D

Mutta oon siis viihtynyt töissä erinomaisesti :) Joo, toki räntäsade ja kylmät kelit nyt närästää, ja kesällä varmasti ne hellepäivätkin kun niitä muutenkaan en varsinaisesti rakasta, mutta onpa kiva olla vaihteeksi duunissa, joka ei ahdista ollenkaan :) Vielä on edessä lääkärin työhöntulotarkastus, mutta aika kumma on jos en sais sieltä terveen papereita tähän työhön.

Tästä tuli vähän pidempi avautuminen, kun kirjottelin tätä pari viikkoa ja annoin vaan ajatusten virrata :D Minkälaisia ajatuksia työelämän kiemurat ja työttömyys muissa herättää?

Mä muuten vihaan ruusuja. Vihaan leikkoruusuja, ruusujen pistokkaita, sekä ruusupuskia. Ei ruusuja mulle. Pitäkää piikkinne.

hyviä uutisia ja nummivalmisteluja

Tänään meidän perheeseen ollaankin saatu vain iloisia uutisia :)
Ensin aamupäivällä sain puhelun ELY-keskuksesta, ja mun hakemus omaehtoisen opiskelun tuesta oli hyväksytty :) Eli saan nyt sitten sen koko kaksi vuotta opiskella työttömyyspäivärahalla. Se on iso helpotus, koska opintotuen määrä on ihan naurettava asumislisineen, työssä en jaksa millään käydä työssäoppimispainoitteisen koulutuksen aikana, ja opintolainaa en ottaisi kuin pakon edessä.

Sitten samoihin aikoihin Make kävi työhaastattelussa erässä firmassa, ja se oli heti saanut paikan! Ensimmäinen kuukausi siinä on harjoittelua, siis työelämävalmennusta, mutta jos kaikki menee hyvin, niin sitten palkataan ihan oikein palkkatöihin :) Ihan huippua! Työt sillä alkaa jo ensi viikon keskiviikkona.
Ehkä tämä meidän elo alkaa pikkuhiljaa mennä niin kuin pitäisikin, saadaan sitä järjestykseen ja oikeille raiteille :)
Itsehän olen aina ollut peruspessimisti, ja hyviä asioita tuppaa seuraamaan pahat asiat, jotta tasapaino säilyy, eli osaan odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi vielä. Mutta ei nyt mietitä sellaisia :D Nyt ollaan iloisia, että menee hyvin!

Tämän viikon ohjelmassa on vain Nummirockiin valmistautumista, niin henkisesti kuin muutenkin :P Rahaa on mennyt ihan liikaa yhden juhannuksen viettoon, enkä tajua miten sitä aina voikin mennä niin paljon, ihan jo pelkästään ruokaan! Isoja hankintoja ei jouduttu tekemään, sillä tänä vuonna grillinkin tuo joku muu, mutta noihin pienempiin meni sitten senkin edestä. Jos ensi kerralla oikeasti muistaisi lippurahojen säästämisen lomassa säästää myös itse reissuun... Tää on joka vuosi ollut samanlaista, enkä oo vieläkään oppinut -.-
Viimeiset, päivittäisessä käytössä olevat tavarat pakataan huomenna, ja tänään täytyy enää siivota kämppä. On mukavampi tulla sitten kotiin, kun vastassa ei ole hirveää kaaosta.
Kissoja tulee kyllä varmasti ihan hirvittävä ikävä :/ Ne on nyt ekaa kertaa näin pitkään yksin kotona, niin että Maken porukat tulee pari kertaa päivässä ruokkimaan ne, ja pitämään pikkusen seuraa. Aina ennen me ollaan saatu kissoille hoitaja niin, että niiden ei tarvitse olla niin paljon keskenään. Nyt ei valitettavasti voida sumplia hoitajia niin, koska Maken porukoilla on koira itselläänkin, ja lisäksi saattavat mennä juhannukseksi mökille tuohon 15 km päähän. Äitiltä ja Reiskalta en kertakaikkiaan kehdannut kysyä, kun ne ovat aina olleet täällä, eikä täällä kaupungissa ja kerrostalossa ole oikein tekemistä juhannukseksi. No, toivottavasti osaan kuitenkin olla stressaamatta liikoja, ihan hyvin niillä varmasti menee.

Mun laukut pakattu!

Nummeen on hyvä ottaa kaikki baarikaapin jämäviinat :D

Lopulta meidän kahden festarivarustus on tällainen:

- liput, ja sen verran rahaa kun saa tililtä ulos (ei siellä paljon ole enää)
- teltta, pressu, makuupussit ja -alustat, tyynyt, viltti, pyykkipoikia pressun kiinnittämiseen
- sadeviitat, retkituolit
- kertakäyttöastioita, folioalustoja, talous- ja vessapaperia, grillihiiliä
- narua, jesaria, linkkari/puukko
- hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, kortisonia, särkylääkkeitä, laastaria
- jokapäiväiset hygienia-, hius- ja meikkituotteet ym, plus itse ostin vielä uuden hiuspuuterin reissulle
- pyyhkeet ja uikkeet
- aurinkolasit

- lyhyt- ja pitkähihaisia paitoja ja toppeja
- pari hametta, parit pitkät housut ja yhdet caprit
- sukkia, alusvaatteita, leggingssejä, villasukat
- pari hupparia, villatakki
- varmuuden vuoksi myös vyötärökorsetti
- jakku, fleecetakki
- lenkkarit, ballerinat ja maiharit
(en listannut Maken mukaan ottamia vaatteita)

- 4,5 litraa blandista
- 1 litra Viru Valgeta (Spine-reissusta vielä jäljellä :D)
- 24 x 0,5 l siideriä / lonkeroa
- lava olutta
- baarikaapin perältä erinäisiä jämäpulloja
- kartonki röökiä

- 3 pkt juustomakkaraa, 3 pkt chilimakkaraa, 1 pkt grillitassuja, lihapullia
- sinappia ja ketsuppia
- leipää ja leikkeleitä
- valmiiksi paistetut pakastepizzat
- punajuuri- ja grillisalaattia
- vesitonkka
- sitruunaa ja suolaa (jep, tequila time!)

Todennäköisesti mukana on ihan liikaa kaikkea, mutta nyt kun matkataan kahdestaan, niin autossa pitäisi olla enemmän tilaakin, niin eipä tuo haittaa. Parempi että on liikaa tavaraa mukana, kuin että joku loppuisi kesken. Aiemmin oon pärjännyt Nummessa hyvin maihareilla, mutta siinä vaiheessa kun aamuyöllä ähellät itseäsi umpitunnelissa ulos teltasta oksentamaan lähimpään pusikkoon, niin nuo skeittikengät on huomattavan paljon helpompi saada nopeasti jalkaan kuin mitkään maiharit :P Lisäksi säätiedotus lupaa tällä hetkellä Kauhajoelle aika kivaa keliä, niin ballerinat on sitten vähän kevyempi vaihtoehto. Maiharit ovat nyt mukana oikeastaan vain sateen varalta.

Maanantaina kävin töiden jälkeen pienellä kauppareissulla. Kävin ensin hetken mielijohteesta kirppiksellä, ja yllätyksekseni tein sieltä pari löytöä. Toinen on KappAhlin läpinäkyvä harsopaita, missä on kimallelangasta hämähäkinseittejä. Siihen kuului myös alustoppi, mutta otin sen pois, ja käytän tuota varmaankin vain korsetinaluspaitana. Olisi saanut olla vaikkapa kokoa pienempi, mutta pidempi, mutta ihan ookoo tuo on noinkin.
Lisäksi löytyi tuollainen aika tavallisen näköinen lohikäärmefiguuri, jolla on siniset silmät, ja otsassa pieni sininen kivi. Mulla oli melkein samanlainen jo hyllyssä, mutta kyllä niistä sitten eroavaisuuksia löytyi ;)

Kauppareissulle piti lähteä etsimään uusia bikineitä, nimittäin mitkään vanhoista varsinkaan yläosista ei enää istuneet mun päälle. KappAhlissa kokeilin ensin kolmia biksuja, kaikki huonoja, ja lopulta Lindexissä raahasin sovituskoppiin varmaan viidet bikinisetit. Onneksi niistä parit olikin sitten sopivat, mutta en raaskinut kassalle viedä kuin yhden setin + yhden tavallisen mustan yläosan. Mustia alaosia mulla on kotona melko monet, joten niihin kaipailin vain yläosaa.

Siinä oli taas tarpeeksi liveshoppailua ja sovituskopissa ähellystä muutamalle seuraavalle kuukaudelle. Ai että, kyllä hermo taas meni. Varsinkin noiden Lindexin yläosien kanssa lähinnä sen takia, että se iso varashälytinpallukka oli kaikissa laitettu mahdollisimman lähelle niitä selän hakasia, eli saletisti oli vaikea saada niitä kiinni -.- Noissa kuvan liiveissä ei kuppikoot ihan riittänyt mulle, joten jouduin ottamaan yhtä kokoa liian pienet, mutta eipä se kai niin justiinsa ole, kun tissit kuitenkin pysyvät siellä missä pitää :D Kummissakin ostamissani yläosissa saa olkaimet selästä ristiin jos haluaa, mikä on ihan kiva, koska en halua enää niskan takaa solmittavia malleja, mutta jos olkaimet on ristissä, niin ei tarvii pelätä niiden valahtamista.

Löysin pitkän etsinnän jälkeen eBaysta ponnarirastat. Siis sellaiset ponnariin ommellut. Meinasin jo ruveta tekemään itse, mutta en osannut millään päättää mitä värejä haluaisin, ja kuinka paljon niitä tarvitsee. Oon tosiaan jo varmaan useamman vuoden haudutellut mielessä noita rastoja, joita ei tarttis omiin hiuksiin kiinnittää, mutta en oo löytänyt sopivan värisiä. Kun en kuitenkaan halua pelkästään punaisia. Nyt löytyi siis sellaiset missä on punaista, oranssia, hieman keltaista sekä mustaa villarastaa. Maanantaina ne oli mulle Saksasta lähetetty, ja parhaillaan jännään, saapuvatko ne mulle ennen Nummea, jotta voisin ottaa ne sinne mukaan :) Ostin kaksi settiä, jotta saan ne sitten tarvittaessa saparoille, joten tuli hintaa vähän enemmän, yhteensä maksoivat siis 60€. Jännään myös, että onko nuo mun makuuni tarpeeksi tuuheat, kun en haluaisi mitään ihan luirujakaan :/ XL-kokoiset ois varmaan ollut semmoset hyvät, mutta ois varmaan maksanut liikaa, ja siinä ois mennyt aikaa enemmän, koska sellaisia ei tuolta eBay-kaupasta löytynyt.

Seuraava postaus on sitten todennäköisesti jonkinlainen Nummiraportti ensi viikon puolella. Tulkaahan kaikki Nummeen tulijat käymään Kinnulan Essolla! ;) Siellä me ollaan. Taas.

avautumista, nillitystä ja hieman iloisempiakin asioita

Kaikinpuolin kurja viikko onneksi päättyi melko mukavissa merkeissä, sillä sain odotetun kirjeen :)

Mulla siis alkaa kuin alkaakin floristiikan opinnot syksyllä! o.O
Pelotti vähän kyllä, sillä mun mielestä valintakokeet menivät mun osalta suht hyvin, niin perus pessimistinä tietysti ajattelin, että oikeastihan ne menivätkin sitten ihan päin persettä. 48 hakijaa oli ollut, joista 16 valittiin, onneksi olin yksi niistä :) Valintakoe sisälsi siis parikymmentä minuuttia kestäneen haastattelun, jossa kysyttiin vaikeita kysymyksiä, kuten "no mistä me muistetaan sut?", piti myös kertoa tietysti miksi haluaa koulutukseen ja mitä tekee jos ei tule valituksi, kuinka pärjää taloudellisesti opiskelujen ajan ym. ym. Sen jälkeen oli kukkasidontakoe, johon oli varattu aikaa tunnin verran. Siellä ei kylläkään kukaan ollut valvomassa tai tarkkailemassa meidän tekemisiä, joten en kyllä ole ihan varma miten esim. työpöydän siisteys ja hävikin arviointi suoritettiin... Jokaiselle kokelaalle oli ilmeisesti ilmoitettu eri kellonaika, joten ihmisiä sinne tuli vähän niinkuin tipoittain, ja sai rauhassa tehdä sitä kimppuansa. Harkitsin jo etukäteen ottavani valokuvan sitten aikaansaamastani kimpusta, mutta eipä siinä tilanteessa tullut mitään muuta ajateltua.
Olin valmis sellaiseen aikaan, että seuraava bussi olisi mennyt siitä ohi vasta kolmen vartin päästä, joten kysyin niiltä haastattelijoilta josko siellä olisi ollut mulle jotain tekemistä siksi aikaa. Pääsinkin sitten avustamaan erästä opiskelijatyttöä leikkokukkien ym. esille laittamisessa (floristiikkatalon yhteydessä on kukkamyymälä), joten vietin puolisen tuntia leikellen kukille imupintaa sekä alimpia oksia pois :) Oli kyllä kivaa, ja tuntui heti jotenkin "oikealta". Plus että se saattoi olla aika taktinen veto, mitä tulin ajatelleeksi vasta kun työkaverit sanoivat sen olleen tosi hyvä juttu. En mä siinä tilanteessa tuollaisia ajatellut, kunhan halusin kuluttaa aikaa johonkin järkevään.

Seuraavaksi täytyykin käydä työkkärissä keskustelemassa opiskelujen rahoituspuolesta, ja kunhan ne on selvillä, niin otan opiskelupaikan vastaan ja alan etsiä työssäoppimispaikkaa. Monimuoto-opintoina tuossa suoritetaan yli 60% opinnoista työssäoppimisessa, ja paikka pitääkin olla hommattuna ennen opintojen alkamista. Toivon kovasti löytäväni sopivan paikan täältä Salosta, niin ei menisi ainakaan matkoihin yhtään ylimääräistä rahaa!
Mutta kyllä tuli itku helpotuksesta kun kuoren avasin. Nyt vielä kun tuo rahoituspuoli ja työssäoppimispaikan löytäminen sujuisi mallikkaasti, niin olen supertyytyväinen :)

Peilikuva. En normaalisti harrasta :P

Mulla päättyy taideverstaan työt kesäkuun lopussa. Mietinkin tuossa, että voisin loppukesän käydä tuossa lähisalilla aamujumpissa. Siellä on ihan kivasti kesäaamuisin spinningiä, bodypumpia ja zumbaa, enkä kuitenkaan halua että mun vaivalla hankittu hyvä päivärytmi menee ihan vituiksi ja nukun puolillepäivin. Auttaa paljon jos pitää edes joinakin aamuina viikossa lähteä kotoa jonnekin, eikä vaan jumitella koneen ääressä. Aamujumpissa ei ehkä olis sellaista ruuhkaakaan. Muutenkin on superhuono omatunto ton kuntoilun suhteen, kun sitä ei oo juurikaan tapahtunut. Eikä muuten tapahdu kesälläkään jos joutuisin vaan täällä kotona jumppaamaan, tänne nimittäin jotakuinkin paistuisi.

Täytyy kyllä sanoa, että hetkittäin työt jopa tuolla verstaalla maistuu puulta. Ajatuksena kuulostaa tosi siistiltä, että saa työpaikallaan askarrella, maalailla ja piirrellä minkä sielu sietää, mutta sitten kun sitä tekee joka päivä useamman kuukauden ajan - vaikkakin sitten vain sen 5h/pvä - niin ei se enää kuulostakaan niin kivalta. Tai ehkä kuulostaa, mutta musta se ei ainakaan tunnu siltä. Tai sitten pitäisi keksiä tosi vaihtelevia työtehtäviä ettei ala puuduttaa. Plaah. Itsestä ainakin nyt taas tuntuu, että on tullut piirrettyä ja maalattua taas ihan tarpeeksi varastoon, että vois taas tehdä jotain muuta. Vahinko vaan, että mua on pyydetty siellä nimenomaan maalaamaan ja suunnittelemaan (mikä on ehkä vielä kamalampaa), eli hirveästi ei viitsi soveltaa omiaan.

Noh, kolmisen viikkoa enää.

No nyt toi kuulosti ihan kamalalta... Kyllä mä tuolla siis olen viihtynyt, ja työkaverit on ihania, ja siellä on tosi vapaasti saanut tehdä sellaisia töitä mistä tykkää. Nämä vikat viikot tuntuu vaan vähän pitkiltä ja epämiellyttäviltä, sillä mua on tosiaan kannustettu haastamaan itseni, ja astumaan pois omalta mukavuusalueeltani. Siksi siis vähän nyrpeä naama :P

Jotakuinkin viikko tuossa meni selkäkipuisena. Heräsin yhtenä yönä kummallisesta asennosta selkä kipeänä, ja siitä lähtien se olikin sitten sen verran kipeä ettei oikein mitään voinut tehdä, ja liian pitkä aika missä tahansa asennossa oli baaaaad. Hommasin lopulta sellaisen piikkimaton, ja toivon että tämä ois pikkuhiljaa jo menossa ohi. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä. Mutta kyllä moneen otteeseen meinasi aluksi itku tulla kun niin sattui. Viikonloppu meni esimerkiksi ihan totaalisesti sohvalla maaten ja välillä klenkaten ja valittaen pitkin kämppää.

Mulla on ollut pitkästä aikaa taas jonkinlainen My Little Pony -kausi, ja löysinkin sopivasti Youtubesta MLP:n vanhoja leffoja ja sarjoja. Hauskaa, kun muistaa lapsena tykänneen niistä niin paljon :) Katsoinkin siinä sitten pari leffaa, ja sarjasta muutamia jaksoja, jatkaen viikollakin jakson silloin tällöin.

Princess Sapphire, Floater, Posey ja Star Hopper

Keskiviikkona lunastin mun "palkan" wanhojentanssikuvauksista, ja mentiin siis Studio Disainille Nemon kanssa. Siitä kuitenkin enemmän sitten kun saan kuvat itselleni ja julkaisukuntoon :)

Nyt on muuten päässä myös uutta väriä. Tilasin Beeuniquelta lisää Special Effectsiä, tällä kertaa Candy apple rediä ja Blood rediä. Tällä kertaa sekoitin SE:n värin suoraan markettivärin joukkoon, ja suhde oli jotakuinkin 50/50, ja markettipurkistakin meni vain puolet eli jäi seuraavaankin kertaan. Ja sen joukkoon laitoin siis Blood rediä, mutta en voinut olla laittamatta myös muutamaa lusikallista Manic Panicin Vampire rediä, kun se siinä hyllyssä nökötti... Ekaa kertaa lorautin joukkoon myös hoitoainetta, ja kyllä sillä on vaikutusta, hiuksista tulee paljon pehmeämmät, kiiltävämmät ja parempikuntoisen näköiset. Yleensä mulla on värjäyksenkin jälkeen ollut hiukset kamalaa hamppua. Niin ja siis en tosiaan vaalentanut hiuksia, edes juurikasvua ennen värin laittoa, koska tuo puolikas markettiväri ajoi sen juurikasvunvärjäysasian. En tosiaan tartte tähän kuontaloon enää vaalennusta, muuten taitaa punainen olla liian kirkas siihen nähden mitä nyt haluan sen olevan.

Blood red oli ihan nimensä veroista, verenpunaista siis. Ja verihän on oikeasti sellaista hieman ruskeaan taittavaa punaista, ei suinkaan mitään kirkkaanpunaista :P Mä tykkään tästä väristä, on paljon luonnollisemman värinen punainen, mutta kuitenkin tarpeeksi kirkas, että osaan olla tällä :) Ja tosiaan enemmän punainen kuin pinkki, mikä on se pointti.

Sunnuntaina ollaan Maken kanssa menossa siivoustalkoisiin Peppursuon pieneläinhautausmaalle. Salon seudun eläinsuojeluyhdistys järjestää nuo talkoot, ja mä sanoin jo talvella, että ehdottomasti osallistun talkoisiin. Vaikken minnekään muualle pääsisi, niin pieneläinhautausmaata tuun ainakin kunnostamaan. Vähän jännitin, että miten käy tuon selän kanssa, mutta nyt se alkaa tosiaan olla jo toimintakunnossa, ja voi olla että pieni heiluminen siellä talkoissa voi tehdä selälle hyvääkin tän kremppaamisen jälkeen. Ja kiva että Makekin oli ihan suht innostunut lähtemään mukaan :) En oo koskaan käynyt tuolla Peppursuolla, enkä tiedä minkälaisessa kunnossa se mahtaa olla. Mutta sitten sen näkee. Kiva osallistua pitkästä aikaa SSEYn juttuihin :)))

Mukavaa kirjettä ja Nemon kuvauksia lukuunottamatta tosiaan ei viikko oo mennyt kauhean mukavasti. Tietysti ensinnäkin tuon kipeän selän takia, mutta töissä kun ei oo ollut oikein juttukaveria kun Pirjokin on ollut lomalla, niin on tullut pyöriteltyä mielessä kaikenlaisia juttuja. Pääasiassa ajatukset on palanneet aina Makeen. Yleensä en julkisesti puhu tuosta miehestä negatiiviseen sävyyn, koska se nyt vaan on perseestä, mutta mä alan olla kurkkuani myöten täynnä sen toimintaa. Tai siis, epätoimintaa. Se istua nököttää makkarissa pelaamassa päivät pitkät, tai jos se ei pelaa, niin se katselee videoita kun joku toinen pelaa, ja makaa itse peiton alla. Sitten se on äkänen kuin ampiainen kun pyydän sitä tekemään jotain yleishyödyllistä. Nyt varsinkin kun itsellä on ollut selkäkipuja, enkä oo voinut tehdä kotona juuri mitään, niin Make ei siltikään voi oma-alotteisesti tehdä täällä yhtään mitään. Jokaisesta asiasta joudun erikseen mainitsemaan, ja sittenhän se kuulostaa jo nalkutukselta. Mutta oisin kyllä toivonut että tuo ois ollut huomaavaisempi kun minä oon kipeä :( Vaan ei, kipeänäkin mä saan tehdä kaiken, tai vastaavasti nalkuttaa. Kämppä on kuin pommin jäljiltä, mutta toinen viis veisaa asiasta. Mä en tajua miksei sen aivoon voi mennä se, että kun minä oon päivisin töissä eikä sillä ole mitään järkevää tekemistä kotona, niin on sen homma pitää tää kämppä asuttavana. Ja voi vitsi kun olisin iloinen jos se puuhailisi täällä kotona jotain muuta kuin noita tietokonepelijuttuja :( Ihan mitä tahansa, soittelis vaikka kitaraa, tekisi biisejä, ottais itselleen jonkun projektin.

Lisäksi minkäänlainen puhuminen ei näytä auttavan siihen, että se olisi aktiivisempi töiden haussa, tai etsimään itsellensä opiskelupaikan tai perkele ihan mitä vaan. Silloin kun Makeen tutustuin, niin se oli koulussa ja sillä meni ihan hyvin, sillä oli tavoitteita. Sitten se lopetti koulun kesken ja yhtäkkiä taantui jonkun 14-vuotiaan finninaaman tasolle, ja mä olen ollut sille kuin toinen äiti, joka mukamas tekee kaiken sen puolesta. Tätä oon nyt katellut kolme vuotta, ja alan olla siinä pisteessä henkisesti, että saa äijä kohta muuttaa takaisin äitinsä helmoihin jos ei pian ala tapahtua. Itsellänikin on ollut ihan tarpeeksi stressiä omista työllistymiseen liittyvistä asioista, niin eipä paljon kiinnosta ottaa toisenkin asioita kontolleni. Asia olisi eri, jos työhakemuksia olisi lähetetty kasapäin ja kouluihin haettu, eikä vaan tärppää, mutta kun mitään ei tapahdu. Jos nyt jo olisi käytössä se, että aktiivinen työtön saa enemmän työttömyyskorvausta, niin Make ei varmaan saisi pennin pyörylää. Itse kun koittaa tehdä jotakuinkin kaikkensa, että pääsisi mahdollisimman pian pois näiltä Kelan riittämättömiltä tuilta, ja että saisi haaveensa toteutettua. Välillä tekee vaan mieli itkeä. Yrität sitten hyvällä tai pahalla, niin mikään ei riitä.
Maken kaveritkin saisivat patistaa sitä tekemään jotain elämällänsä. Aktiivisesti!
Noin, tulipas purkauduttua, ja rupes vaan suututtaan entistä enemmän >:/

En ole unohtanut asioita ja ominaisuuksia joihin Makessa aikoinaan rakastuin, ne ovat siellä kyllä vieläkin jossain. Kun tuolle vaan saisi jotain mielekästä tekemistä ja puuhasteltavaa, niin nekin varmaan tulisi uudelleen esiin. Mutta kyllä toi aktiivisuustaso on ihan toisenlaista kuin kolme vuotta sitten...

Nummirockiin on aikaa enää kaksi viikkoa. Jotenkin en nyt ihan viime aikoina oo ehtinyt niin kovasti sitä odottamaan, aika on mennyt joteskin niin äkkiä. Pitäis kai pikkuhiljaa alkaa tehdä listaa mukaanotettavista kamoista. Ens viikolla oli kuitenkin tarkotus käydä Lohjalla ja treffata Hanne ja Ville, niin ehkäpä listakin sitten selkiää. Nummen aikataulutkin julkistettiin tällä viikolla, ja boy oh boy oon iloinen, että kerrankin aikataulun laatijat ovat älynneet pistää Profane Omenin soittamaan illalla, eikä tyyliin päivän ensimmäiseksi bändiksi klo 13, mikä tuppaa olemaan aika yleinen soittoaika kaikille niille bändeille, jotka mä erityisesti haluan nähdä ja olla humalassa riehumassa. Nyt on PO:n soittoaika tosiaan torstai-illalla kymmenen jälkeen, eli kroppa voi olla paskana jo ekan illan jälkeen. Vaan ei se mitään! Muinakin päivinä must riehua -bändit on kivasti aika myöhään, eli saattaa sittenkin onnistua mun suunnitelma olla päivällä suosiolla selvin päin, ja alotella sitten vasta joskus iltapäivällä, eikä yrittää väkisin olla kännissä kellon ympäri. Siitä ei viime vuonnakaan tullut mitään, niin mitä sitä turhaan tuhlata viinaa :P Katsotaan sitten paikan päällä. Ajattelin muutenkin ottaa vähän enemmän siideriä tissuteltavaksi noiden kirkkaiden lisäksi. Ja tequilaa pitää tietty ottaa mukaan, kuten aina ;)

kokkailut jatkuu + muuta

Jatketaanpa ensin niillä kokkailuilla.

Viime perjantaina testattiin sitä intialaista kanakeittoa. Oikein pätevän makuista siitä tuli, mutta makuelämys ei lopulta ollut niin upea kuin ravintolassa, sillä tuotahan tuli tekemisen ja maustamisen lomassa maisteltua vähän väliä. Mutta oli tosiaan oikein hyvää, ja oli vielä parempaa seuraavana päivänä :)

Kanakeittoa intialaisittain

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
n. 800g broilerin fileesuikaleita
1 punainen paprika
2 porkkanaa
5 dl kermaa
1 tlk kookoskermaa
(maustamatonta tuorejuustoa)
(3 rkl vaaleaa Maizenaa suurustukseen)
n. 5dl vettä
2 kanaliemikuutiota
mausteita oman maun mukaan (broilerimaustetta, suolaa, pippuria, chiliä, kurkumaa, juustokuminaa, currya, cayennea, korianteria, garam masalaa, kanelia)
tuoretta korianteria

Ensinnäkin, me tehtiin se virhe, että laitettiin liikaa kanaa suhteessa kattilan kokoon, joten jouduttiin jakamaan keitto kahteen kattilaan :D Eli kannattaa vähän katsoa minkä kokoiseen kattilaan tätä tekee, ja voi vaikka puolittaa reseptin kokonaisuudessaaan jos tuntuu siltä.

Ensin pilkotaan sipuli ja valkosipuli pieneksi, ja kuullotetaan niitä hetki öljyssä kattilan pohjalla. Lisätään broileri kattilaan ja paistetaan kypsäksi. Sen jälkeen lisätään pieneksi pilkotut paprika ja porkkanat, ja lisätään vettä sen verran että ainekset peittyvät, ja annetaan porista liemikuutioilla maustettuna kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tämän jälkeen lisätään haluttu määrä kermaa (me haluttiin tästä tosi kermaisaa) ja kookoskermaa. Meillä oli jääkaapissa puoli purkkia maustamatonta tuorejuustoa, ja käytettiin se myös keittoon. Mausteista en osaa sanoa minkä verran laitoin mitäkin, kun keittoa tuli maisteltua vähän väliä, ja lisättyä sitä mitä tarvitsi lisää. Mielestäni keitto kaipasi hieman suurustusta, joten käytin siihen Maizenaa. Lisää vasta lopuksi tuoretta silputtua korianteria puoli ruukullista, tai vaikka koko ruukullinen.

Mä söin keiton kanssa sitä vhh-siemenleipää, mutta voi vitsi kun ois ollut ihana jos ois ollut naan-leipää tuohon kylkeen ^^

Kun kanakeitto loppui, niin jatkettiin pinaatti-nokkoskeitolla. Mulla ei ollut niin paljon nokkosta, että olisin raaskinut tehdä keiton kokonaan siitä. Keitto tehtiin tietysti karpisti, ja siihen täyteläisyyttä toi kerman lisäksi keitetty ja soseutettu kukkakaali. Tämän sopan kaveriksi väsäsin suosikkisämpylöitä, joita teen yleensä jos leipää teen itse. Ehdottomasti paras karppileipäresepti mielestäni. Perustaikinan joukkoon voi lisätä paljon erilaisia siemeniä oman maun mukaan. Tällä kertaa taikinan joukkoon meni seesamin-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. Pinaatista tein myös feta-pinaattipiirakan möttösohjeella (mutta tuplana), täytteiksi tosiaan ainoastaan pinaattia ja fetaa ja vähän mausteita.

Pinaatti-nokkoskeitto

½ kg kukkakaalia
200 g pakastepinaattia (olisi ehkä saanut olla enemmänkin)
kourallinen pakastettua nokkosta
4 dl kuohukermaa
70g vahvaa Koskenlaskijaa
vettä
mausteita (suolaa, pippuria, yrttisuolaa, muskottipähkinää, kasvisliemikuutio)
(vaaleaa Maizenaa suurustukseen)
lisäksi keitettyjä kananmunia

Keitetään ensin kukkakaalit kypsiksi, meillä oli 450g pakastekukkakaalipussi. Lisätään joukkoon nokkoset, ja vedellään sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Kattila takaisin liedelle, lisätään kermaa ja vettä (tai maitoa) haluttu määrä, lisätään vielä pakastepinaatti ja Koskenlaskija, ja annetaan niiden sulaa joukkoon. Mausteita ihan oman maun mukaan ja mahdollinen suurustus. Suurustuksen voi välttää esim. soseuttamalla lisää kukkakaalia (itse pelkäsin, että enempi määrä maistuu liikaa läpi), tai lisäämällä joukkoon vaikkapa jotakin tuorejuustoa. Itse valitsin nyt suurustuksen, vaikka lisähiilareita siitä tuleekin.

Sain muuten viime viikolla kutsun floristilinjan pääsykokeisiin, jotka järjestetään kuun lopussa. Olinkin tuota jo vähän odottanut, luullakseni tuonnekin kutsuttiin kaikki hakijat. Koe sisältää haastattelun ja kukkasidontakokeen, eikä kestä kuin pari tuntia, mikä on pikkusen vähemmän kuin visualistikokeiden 6h.

En tainnut mitään niistä visualistilinjan pääsykokeista kertoakaan. En tiedä onko niissä nyt kauheasti kertomistakaan :D, mutta tehtävät tuntuivat aika vaikeilta. Etukäteen jännitin vesivärien käyttöä, mutta loppujen lopuksi ne tehtävät, joissa niitä olisi pitänyt käyttää, olivatkin sekatekniikkatöitä, ja niissä olisi voinut käyttää vesivärien tilalla vaikka puuvärejä. Olis ollut ihan kiva jos siitä olis kerrottu etukäteen, mieluummin mä olisin puuvärejä käyttänyt kuin vesivärejä -.- Mutta ei se maalaaminen sitten ollutkaan se vaikein osa siinä, vaan ne itse aiheet. Tuon takia mä inhoan taidealojen pääsykokeita, kun tehtävien aiheet ja teemat on aina niin päättömiä, ei mulla riitä ideat sellaisiin, ja kaikki syntyneet ideat on ihan idioottimaisia -.- Tai miksi näyteikkunamallin aiheeksi piti laittaa äitienpäivä, joka on muutenkin helvetin vaikea aihe, enhän mä koskaan keksi mitään äitienpäivälahjojakaan. No mutta, siitä ei tarvitse murehtia jos tuonne floristilinjalle pääsen, se menee kuitenkin visualistin edelle. Turun AMK:sta ei ole kutsua tullut, mutta se ei ole ollut mitenkään yllättävää.

Nyt on ollut tosi kauniit ja lämpimät kelit, ja tänään käytiin mun töiden jälkeen Maken kanssa pyörähtämässä torilla. Ostin kuitenkin sen ruukkutomaatin, ja samalla käytiin syömässä kesän ensimmäiset jätskit. Kuva ei kyllä anna oikeutta superaurinkoiselle päivälle, vähän näyttää synkältä tuo...

Maken kanssa kesän ekat jätskit. Mulla oli päärynää.

Kissoillakin on ollut ekaa kertaa tänä kesänä vapaa pääsy parvekkeelle 24/7 tästä viikosta alkaen, ja tyypit on ihan onnesta soikeina kun saavat siellä palvoa aurinkoa :D Päivät on vaan mennyt niin kamalan äkkiä, että en oo ehtinyt käydä kissojen kanssa valjastelemassa. Nunoa en taida viitsiä vaivata kun se ei tykkää, mutta Nikkiä ja Nemoa voisi viedä. Nuno ei tosiaaan kauheasti viihdy ulkona, mutta sen sijaan lämpiminä ja aurinkoisina päivinä se lähestulkoon asuu parvekkeella. Meillä on lasitettu partsi ja siitä tulee kesäisin ihan sauna, mutta siellä ne tykkäävät olla. Nyt kun ovat saaneet olla siellä öisinkin, niin on yöruoka jäänyt melkeen kokonaan syömättä, kun eivät vissiin malta tulla sisälle :)

Nemo aina mittailee mun kanssa:

Mulla on ostospostaus tuolla julkaisujonossa, mutta juttusia on mulle vielä tulematta, niin se saa vielä odotella vähän aikaa :P

sekalaisia mietteitä ja kuulumisia

Huoh. Meni ihan turhaan koko viikko pilalle ja flunssan kourissa. Ei tullut mieleenkään, että se olis voinut olla jotain allergiaperäistä/katupölystä johtuvaa tms, koska aiemmin en oo muistaakseni kärsinyt sellaisista. Mutta päätin kuitenkin perjantaina kokeilla josko allergialääkkeet auttaisi siihen kamalaan kutinaan, mikä pisti pärskimään ja silmät vuotamaan. Pari tuntia lääkkeen otosta ja kaikki oli kunnossa. Että sillälailla... Mutta nyt ollaan taas tolpillaan ja työt jatkuu.

En tosin voi kieltää etteikö mitään tekemättömyys ja löhöilyviikko olis ollut mukavaa ja tullut tarpeeseenkin. Katsoin Buffyn 7.:kin kauden, joten se sarja on nyttensitten nähty. Voisi pitää vähän taukoa noista tv-sarjoista, jos vaikka lähtisi kuntoilu uudelleen käyntiin paremmin, kun tekemisen puutteessa kuntoilee eikä töllötä sarjoja.

(kuva)

Oon monesti miettinyt miten saisin edes jonkun bodypumpia muistuttavan treeniohjelman kotiin, koska mulla ei ole varaa ostaa kalliita levypainoja ja tankoa kotiin potkittavaksi ja tilaa viemään. Törmäsin Kuntoplussan sivuilla kuminauhajumppaohjeisiin, ja tajusin, että ne on todella lähellä bodypumpin harjotteita. Toki monet noista pystyisi tehdä ihan käsipainoillakin, mutta mä en ala noiden 2kg painojen lisäksi enempää ostelemaan, ja tuo 2kg ei tahdo oikein riittää tommosiin. Anttilasta löytyi sitten sellainen "joogasetti", mihin kuului jumppapallo, -matto, sekä kuminauha + muutama opastus-dvd, ja koska jumppapallonkin hommaaminen on käynyt mielessä, niin ostin sitten tuon koko setin.

Mä en ole nyt malttanut jättää mittanauhaa kaappiin. En löytänyt tänään meidän rakennusmittanauhaa pöydän mittaamiseen, joten käytin tuota toista, millä itsenikin mittaan, ja kun se nyt oli siinä kädessä, niin mittasin itsenikin. Ja päätin, että tästä lähtien mittaan itteni kahden viikon välein, mutta laitan tulokset blogiin vaikkapa sitten vaan kerran kuussa. Oli ilo huomata, kuinka paljon oli jo kahdessa viikossa tapahtunut :)

Ja pöydän mittauksesta päästään siihen, että löysin vihdoin Ikean sivuilta pari pientä juttua, mitä oon jo pidempään ettinyt. Nimittäin pöytähyllyn, sekä sopivankokoisen ja näköisen maustehyllyn, joita meinasin ostaa kaksi päällekkäin ja ehkä maalata mustiksi. Meillä on siitä hyvä tilanne tässä kämpässä, että vuokranantaja on antanut meille luvan tehdä kämpästä juuri sen näköisen, kuin me siitä ite halutaan tehdä, eli ei niin haittaa jos reikiä vähän porailee ja seiniä maalailee. Aiemmin en ookaan uskaltanut laittaa mitään seinähyllyjä asuntoihini. Mutta kunhan mun seuraava palkka tulee, niin käydään Ikeasta hakemassa noi, sekä varmaan uusi astiasto. En varmaan kauheasti raaski rahaa sinne pistää, vaikka paljon oli lähinnä keittiötavaraa mitä sieltä haluaisin. Tavallaanhan tässä on ensi palkasta ostettava Tuska-liputkin, niin ei ois varaa tuhlailla enää tän enempää. Paitsi että ne edellisessä postauksessa mainitut sandaalit ja mekko on kyllä pakko ostaa, mutta ne ovat onneksi kummatkin edullisia :) Niistä sitten myöhemmin...

Viikonlopun aikana koirakuume vähän nosti päätään, kun eksyin taas kodittomia koiria katsomaan, niin Viipurista kuin ihan suomalaisia kodinvaihtajiakin. Oon tullut tulokseen, että haluan kuitenkin sekarotuisen koiran, ei nyt välttämättä juuri mistään koiratarhalta, mutta toisaalta nuo koiratarhajutut koskettaa mua sen verran, että olisi hienoa antaa koti jollekin tarhalla eläneelle tai muuten vaan uutta, rakastavaa kotia tarvitsevalle. Tarkkana ja järkevä täytyy olla, mutta toisaalta ostaa sen lemmikin mistä tahansa, niin täytyy olla asioista selvillä, harkita kunnolla ja käyttää maalaisjärkeä. Haluisin siis kovasti koiran, mutta tällä hetkellä meillä ei ole varaa pitää koiraa, varsinkin kun taloudellisesti pitäisi osata varautua myös mahdollisiin eläinlääkärikuluihin jos tuleekin jotain ongelmia. Lisäksi mä en uskalla ottaa koiraa tän kokoseen asuntoon ja vielä kerrostaloon, ja jotta me päästäis tästä kerrostalosta omaan kotiin/rivariasuntoon, niin siihen tarvitaan lainaa, ja siihen taas töitä. Että kunhan niitä töitä vaan sais niin ois elo aika paljon helpompaa... Viikonloppuna laitoinkin taas muutaman hakemuksen ja tiedustelun, lähinnä oppisopimusasioista.

Mutta tänään onkin sitten ollut omituinen päivä. No työpäivä maistui aika lailla puulta, mutta kotona mua odotti kutsu visualistilinjan valintakokeisiin. Lukiessani kutsua en tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun valintakoepäivä osui juurikin ohjaajakurssin kanssa päällekkäin. Moni meistä taidepajalaisista siis käy tuollaista kuntouttavan ohjauksen kurssia, ja kurssipäiviä on vain yksi kuukaudessa, ja tähän mennessä niitä on ollut yhteensä vain kaksi. Kummallakaan kerralla en päässyt osallistumaan, kun olin saikulla, ja olin tyytyväinen, että tällä seuraavalla kerralla vihdoin pääsen osallistumaan. No en nyt sitten pääse, kun tokihan meen valintakokeisiin, ihan varmuuden vuoksi.

Sitten sähköpostissa odotti pari mukavaa viestiä. Ensinnäkin, yhdessä paikallisessa apteekissa oltiin näköjään kiinnostuneita mun oppisopimuskyselyistä, ja kuulemma CV:n perusteella sopisin alalle hyvin, ja myös mun graafisia taitoja voitaisi apteekissa hyödyntää. Lisäksi olisin kuulemma hyvä lisä henkilökuntaan :) Valitettavasti kyseisessä apteekissa on tulossa syksyllä apteekkarinvaihdos, ja se prosessi kestää puolisen vuotta. Eli suositeltiin, että kyselen vuoden päästä uudelleen jos vielä kiinnostusta löytyy. Ja sitähän löytyy, varsinkin noin mieltälämmittävän vastauksen jälkeen :) Tosi harmi, ettei asiaan vielä ollut tullut selvyyttä, mä kun kyselin tuosta ensimmäisen kerran viime syksynä... Se oli jo NIIN lähellä, möö :P
Toinen viesti koski viikkokilpailua, johon Ellien sivuilla osallistuin, ja minä sitten menin ja voitin Remingtonin sauvakihartimen! Tämä oli ihan uskomaton juttu, koska mä en ikinäkoskaan voita mistään mitään.

(kuva)

Tänään posti toi sen topinkin sitten. Joko en lukenut kuvausta kunnolla, tai sitten en muuten vaan tajunnut, että tuossa topissa on tajuttomasti glitteriä. Eli sitä on taas joka paikassa -.- Mutta muuten toppi on mitä ihanin, ja hei, en valinnut sitä mustaa, enkä ees harmaata, vaan jotakin muuta ;) Muuten topin kangas joustaa tosi paljon ja on mukava päällä, mutta rinnuksista se tuntuu olevan tiukempi, ja mulle vähän liiankin tiukka, mutta ollaan sitten tissit lytyssä x)
Oon myös ottanut muutaman vuoden tauon jälkeen nuo Halensilta ostetut farkut käyttöön. Nykyisin vierastan jo tota sinistä denimiä, kun oon niin kauan käyttänyt vaan mustia farkkuja, mutta nuo on vyötäröltä vähän tiukemmat kuin kaikki mun mustat, joten istuvat mulle tällä hetkellä paremmin. Ja itseasiassa noissa lahkeet tuntuu levenevän paljon enemmän kuin niissä mustissa, joten vielä parempi :)

Toppi: eBay / Louise23
Farkut: Halens (South)

Anteeksi luvattoman pitkä ja sekava postaus.
Nyt syömään :)

toipumisviikko

Spinen jälkeen ei ole onneksi hirveästi tarvinnut repiä itseään suuntaan tai toiseenkaan. Oon lähinnä möllöttänyt, surffannut netissä, kuntoillut, lukenut ja tehnyt ruokaa. Töistä on tämä viikko vapaata, kun Annu on koulussa Tampereella.

Oon melkein viikon syönyt maailman parasta lihakastiketta. Mulla on kouluajoista jäänyt pienet traumat kaikennäköisistä liharuuista, varsinkin sellaisista missä on lihakuutioita, kastikkeet ja keitot pääasiassa. Liha ei ollut saanut muhia tarpeeksi kauan, ja oli tosi sitkeää ja mautonta. Vasta sen jälkeen, kun äiti on saanut syötettyä mulle lihapöperöitä, oon uskaltanut itsekin niitä tehdä parin epäonnistumisen jälkeen. Avainsana on se pitkä haudutusaika, 2-4 tuntia, riippuen lihakuutioiden koosta :)

En saanut mitään kovin gourmet'n näköistä annosta, koska pääasiassa mulla oli vain hemmetin kiire syömään :D Oon muuten karppauksen myötä siirtynyt kokonaan pois isojen ruokalautasten käytöstä... Nykyisin syödään Maken kanssa molemmat vaan joko syvistä lautasista (ovat jotakin keittolautasten ja jälkiruokalautasten väliltä) tai leipälautasista...

Liharuukku

n. 600g naudanlihaa, esim. paistisuikaleita, me kuutioitiin itse naudan paahtopaistista
1 sipuli
2 dl vettä
3,3 dl (yksi korkillinen purkki) kuohukermaa
1 pkt Viola Mustapekka-juustoa
(½ lihaliemikuutio, mahdollisesti suolaa maun mukaan)

Paistetaan ensin lihoja sen verran, että ruskistuvat pinnalta, ja suurin osa lihasta tulleesta nesteestä on imeytynyt takaisin lihoihin (mä en kyllä joka kerta jaksanut imeyttää niitä nesteitä...). Heitetään ruskistuneet lihat pataan, tai aina helpompi jos ne voi ruskistaa suoraan padassa. Sekaan heitetään kuutioitu sipuli ja pari desiä vettä, sen verran että lihat peittyvät. Kansi päälle ja annetaan hautua n. 175-asteisessa uunissa vähintään kaksi tuntia, mitä pidempään hauduttaa, sen pehmeämpää, mureampaa ja hajoavampaa lihasta tulee. Itse tykkään, että liha menettää sen kuutioidun muotonsa ja hajoaa kastikkeeseen :)

Kun liha alkaa olla valmista, lisätään pataan kerma ja juusto, sekä mahdolliset mausteet. Välttämättä se ei kaipaa juuston lisäksi muuta (ja juustoakin kannattaa ensin laittaa puolet ja maistaa tarviiko lisää, nää on niin makuasioita), mutta itse tykkään suolaisemmasta, joten lisäsin puolikkaan lihaliemikuution sekä vielä hiukan suolaa. Kastikkeen annetaan hautua hiljalleen levyllä tai uunissa vielä hetken, jotta kerma saostuu tarpeeksi. Halutessaan kastiketta voi vielä vähän suurustaa, mutta itse pyrin välttämään noita ylimääräisiä jauholeikkejä :D

Lanttu-porkkanapaistos

1 lanttu
4 porkkanaa
1 pss tai maun mukaan aurajuustomurua
1 prk kuohukermaa
suolaa

Tästä on varmasti paljon eri variaatioita, mutta tämä nyt sellainen, mitä me ollaan tehty.

Kuoritaan ja kuutioidaan ensin lanttu ja porkkanat, ja esikeitetään niitä n. 20min. Laitetaan hieman kypsyneet juurekset uunivuokaan, lisätään ripaus suolaa ja aurajuusto, ja sekoitetaan hyvin. Lopuksi vielä kerma, jonka määrää voi hieman säädellä, mutta noilla juuresmäärillä 1 prk on aikalailla maksimi. Päälle voi laittaa vielä juustoraastetta, mutta mä en ole laittanut. Paistos mahtuu kivasti uuniin samaan aikaan liharuukun kanssa, mutta sitä kannattaa pitää uunissa vain n. 1-1,5 tuntia.

Vaaka on ollut meikäläisen ystävä vihdoinkin, nyt kun aloin viime viikolla uudelleen merkkaamaan Kiloklubiin kaikki syömiseni. Mä oon syönyt aika paljon kasviksia sekä turkkilaista jugurttia, joten niistä on tullut helposti liikaa hiilareita ruokavalioon, vaikka ovatkin ns. hyviä hiilareita. Nyt kun oon merkkaillut niitä ylös, niin järkytyin, että mulla oli vieläkin uudenvuoden jälkeen päivittäinen hiilariannos sellaista 60g luokkaa. Nyt oon pikkuhiljaa saanut pudotettua ne alle 30g:n, mutta hitto että on vaikeeta! Kasviksia ei saisi syödä juuri yhtään (varsinkin kun en halua puputtaa pelkkää salaattia tai parsakaalia sitä puolta kiloa...), eikä varsinkaan sitä turkkilaista jugurttia, mitä niin mielelläni söisin aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi... Huoh -.- Muutenkin meinaa olla välillä vähän vaikeaa, kun en läheskään joka päivä ole lihan ylin ystävä, ja kananmunakin tulee välillä korvista ulos (tai esimerkiksi eilen tuli samaa kautta ulos kuin meni alaskin...). Jälleen hiilareiden pudottamisen huomaa yleisessä olotilassa, joka on vähän sekava. Tällainen se oli sillon viime keväänäkin, sen ensimmäisen viikon kun alotin, tosin ehkä kolme kertaa pahempana. Se menee sitten ohi. Kuntoilu on ollut nyt aavistuksen vaikeampaa, ja on meinannut voimat loppua kesken. Täytyy katsoa näillä pari viikkoa ja rukata uudelleen sitä hiilarimäärää treeneille sopivammaksi, jos silloin vielä tarttee.

Mutta vaaka näyttää nyt kilon vähemmän kuin viime viikolla, ja se oli tässä se ideakin :) On paino junnannut samoissa lukemissa marraskuusta asti, ja on ihan kiva, että se vihdoin lähti laskuun. Kunhan kiloja on pudotettu tarpeeksi, niin saan alkaa hölläämään noiden hiilareiden kanssa, ja lopulta painotavoitteeseen päästyäni meinaan ottaa mukaan aamumyslin ja -maidon, koska niitä oon hieman kaivannut noiden aamupalojen tilalle. Mitään muuta mulla ei oo tehnyt mieli, paitsi perunamuusia jos satun näkemään vaikkapa jonkun kokkausblogin kuvassa perunamuusia :D

No mutta se siitä.

Lauantaina tuo mun käsi oli niin kipeä, etten sitten mennyt töihin, vaikka olin sinne lupautunut. Nyt se on enää hurjan näköinen ja kosketusarka, mutta vielä viikonloppuna sitä särki, ja käden ojennuskin teki kipeää.

Tältä se näytti maanantaina, nyt se on vielä vähän mustempi:

Kissat on olleet tapojensa mukaan Spinen jälkeen hieman närkästyneitä. Akke oli tosiaan täällä jälleen niiden seurana Spinen ajan, ja mä annoin sille luvan lähteä päivän rientoihin kunhan kissat on saaneet aamupalaa :) Mutta siis hoitajasta se ei ole koskaan kiinni, mutta kissat on silminnähden närkästyneen olosia jos me ollaan oltu jossain reissussa. Pariin päivään ne eivät esim. syöneet juuri mitään, ruuat kuivuivat kuppeihinsa. Ei haettu hellyyttä tai mitään muutakaan, katseltiin vaan vähän kyräillen. Sitten alkaa se mahdoton hellyys, kun ei jakseta enää olla näreissään :D Tänäänkin heräsin Nikkin hellyysaggressioon, kun se ekaa kertaa ikinä tuli makaamaan mun kanssa samalle tyynylle, kehräsi ja puski, ja samalla näykki mun kasvoja ja käsiä kun yritin silittää. Se on oikeasti ihan superrasittavaa, koska varsinkin nenästä näykkäisy oikeasti sattuu, mutta ei kissat sillä mitään pahaa meinaa.

Nuno kääriytyi peittoon :)

En oo raaskinut vielä viedä tätä konetta huoltoon. Päivystän sähköpostia eräästä työpaikasta, jonne pistin toissapäivänä hakemuksen... Oisin mielestäni just oikea nainen siihen hommaan, vaikka työ varmasti onkin tosi haastavaa. Toivottavasti sieltä nyt pian jotain vastattaisi :) Olin jo niin kovin innoissani tuosta paikasta, että kaikenmaailman opiskelusuunnitelmat kuulosti sen jälkeen ihan paskalta vaihtoehdolta. Tänään kuitenkin tarkistelin niitä opiskelupaikkojen yhteishakuaikatauluja ym., ja tykästyin uudelleen ajatukseen opiskelusta :) Varsinkin jos pääsisinkin floristilinjan aikuiskoulutukseen, niin vaikka se koulutus ei ihan ilmainen olekaan, niin saisin opiskella sen monimuotoisena, mikä tarkottaa paljon etäopiskelua, työharjoittelua ja muuta kivaa lähiopetuksen lisäksi. Ja lisäksi se kestäisi kolmen vuoden sijaan kaksi vuotta. Eli jos ei sitä duunipaikkaa nyt vieläkään tipu, niin ei kun hakemukset kouluihin vaan. Mutta jos vaikka saisinkin just ton duunin, niin sitten ois kyllä lykättävä niitä opiskeluja, koska toi oli kuitenkin niin helmi. Kassotaan.

Tällä viikolla ohjelmassa on tosiaan näiden vapaapäivien kuluttamista, pitäisi kaiketi siivota ja purkaa vihdoinkin se Spine-kassi, ja sitten kävis äänestämässä. Mä äänestin ekalla kierroksella Haavistoa, ja meinaan äänestää nytkin :) Meinasi vaalipäivänä tulla jännäkakka housuun siinä vaiheessa kun Haavistolla ja Väyrysellä oli vajaan prosentin ero Väyrysen hyväksi :D

Lauantaina on tuossa Salon kirjastossa Nallepäivä-tapahtuma, jossa on mukana myös Animalia, Salon seudun eläinsuojeluyhdistys ja Karhuryhmä. Oon menossa sinne auttamaan myyntihommissa, siellä on jonkin verran myytävää sekä arpajaiset. Jos kehtaan tän mustelman kanssa mennä uimahalliin, niin voisin viikonloppuna jo käydä vesijuoksemassakin. Ei nimittäin tukasta taida enää pahemmin valua väriä, yllättävää kyllä (viikko sitten värjättiin).

Niin ja lauantaina on Dead Shape Figure tuossa Keikkamestassa, ja sitä on pakko käydä vilasemassa. En vaan vielä oo päättänyt oonko selvinpäin, vai pitäiskö juoda jotain...

Ensi viikolla saadaan pidettyä pieni kissaihmisten miitinki, kun meitä foorumilaisia lähtee täältä Varsinais-Suomesta yksi autollinen kohti pääkaupunkiseutua erään foorumilaisen luo :) Oikeasti ihan mahtavaa nähdä näitä ihmisiä vihdoinkin! Kauan jo tullut foorumilla pyörittyä, mutta minkäänlaisia miittejä on aika vaikea ja turhauttava järjestää, tiedän kokemuksesta. Tämäkään ei ole mikään varsinainen foorumimiitti, vaan sinne on tulossa ihan muitakin ihmisiä :) Mutta on mulle kuitenkin eka kerta kun tapaan juuri nämät foorumilaiset, joten jänskättää vähän... tai en tiedä jänskättääkö edes, kun ollaan "tunnettu" kuitenkin jo niin kauan :D Ihanaa!

Mutta siitä lisää sitten myöhemmin :)

Unirytmi on taas persiillään kun en tänä aamuna herännytkään silloin kun piti, joten nyt ei väsytä yhtään. Eli taidanpa tässä lueskella hetken ja syödä kinkku-ruohosipulituorejuusto -mössöä! Kyllä, just sitä samaa mitä oli kinkkupasteijoiden täytteenä! Mutta ilman niitä turhia hiilareita siinä ympärillä ;)