taru sormusten herrasta @ turun kaupunginteatteri

Kaikki TSH-kuvat (c) Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Kävästiin tuossa eilen Katjan ja Johannan kanssa katsomassa Taru Sormusten Herrasta -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa.

Syksyllä lippuja ostaessa vähän mietin, että tää on nyt joko uhka tai mahdollisuus, koska ihmisillä on paljon omia ennakkokäsityksiä ja suosikkijuttuja TSH:sta, ja lisäksi näytelmät ei yleensä ole ollut se "mun juttu", vaan enemmänkin musikaalit, joten en ehkä uskaltanut kamalasti odottaa. Mutta ihan turhaan epäilin jälleen kerran. Lavasteet oli upeet ja valtavat, ja niiden vaihtuminen sujui suunnilleen huomaamatta, tehosteet, stuntit ja pyrot oli tosi siistejä, eikä niitä oltu käytetty liikaa. 

Musta ratsastaja ja hobitit matkalla Pomppivaan Poniin

Tom Bombadil ♥ BF goals.

Pari vuotta sitten kävin katsomassa Turussa Robin Hoodin sydän -näytelmää, ja siihen oli Oula Kitti tehnyt taistelukoreografiat, kuten myös tähän, ja myös tehosteet taistelun lomassa noudatti hiukan samaa kaavaa, ja musta se oli vaan älyttömän siistiä, koska hhhnnnnnng! Mietin kesken esityksen, että onneksi mun ei tarvii kirjoittaa siitä mitään virallista arviota, sillä en ees tiedä mistä alottaisin :D Jos jotain kritiikkiä pitäisi keksiä, niin olisin halunnut viimeisen väliajan jälkeiseen osioon lisää taisteluita, sillä vaikka esim. leffoissa niitä taisteluja oli parissa viimeisessä osassa ihan kyllästymiseen saakka, niin tätä teatteritaistelua olis tosi mielellään katellut enemmänkin, koska edelleen hhhnnnng!

Pomppiva Poni

Ja silmänruokaa oli, voi pojat. Pari vuotta sitten Robin Hoodia esittänyt Markus Järvenpää oli tässä nyt Aragornina, ja oon ihan sitä mieltä että hän vois ihan pysyvästi kasvattaa pidemmät hiukset ja kulkea nahka-asuissa. Prinssi Juhanaa esittänyt Miska Kaukonen oli tässä Klonkku, ja naurunpyrskähdyksistä ja raikuvista loppuaplodeista päätellen se olikin monen suosikkihahmo :) Markus Ilkka Uolevi toimi niin Boromirina kuin Sauronin suuna, ja oli niin ikään yksi mun suosikeista, samoin Legolasta ja Tom Bombadilia esittänyt Olli Rahkonen. Tästä olinkin tosi mielissäni, että Bombadilin Tomppa oli otettu tarinaan mukaan, ja olihan se ihana, eikä vähiten varmaan sen takia, että se tuntui olevan mun miesihanne in flesh :D ♥ Saruman oli myös jotenkin todella vaikuttava, samoin Mustat ratsastajat ja Puuparta. Hobiteista oon aina kirjasta asti tykännyt enemmän Merristä ja Pippinistä kuin Frodosta ja Samista, ja niin se taisi olla tässäkin. 

Saattue: Aragorn, Boromir, Frodo, Sam, Gandalf, Gimli, Merri, Pippin ja Legolas

Sauronin suu

Kahden viimeisen kirja-/leffaosan tapahtumat oli puristettu sille viimeiselle kolmelle vartille tms., joten paikoitellen se viimeinen rutistus tuntui liian pikakelatulle, ja siksi vähän sekavalle ja kohkaamiselta. Toisaalta en tiedä olisko alkupäästä voinut kovinkaan paljon ottaa mitään pois, pidin siitä että tarinaa alustettiin ja matkasta kerrottiin huolellisesti.

Esitys kesti 3h 40min ja sisälsi kaksi väliaikaa, mutta yllättävää kyllä, olisin voinut istua siellä vielä yhdet kolme varttia katselemassa taisteluja ja juttuja :D Ehkä vois päästä katsomaan vielä toisenkin kerran myöhemmin keväällä :) Voi miksei näistä teatterijutuista voi saada DVD:tä kotiin...

Mutta suosittelen kyllä erittäin lämpimästi! 

Oli myös kiva olla Katjan ja Johannan kanssa liikenteessä :) Ennen näytöstä käytiin Kaarinassa pizzalla, teatterilla juotiin yhdet siiderit, ja näytöksen jälkeen käytiin vielä Uudessa Apteekissa yksillä, ja Olavin krouvissa toisilla, ennen kuin mun bussi lähti takasin Saloon.
Teatterijutut on kyllä niin kivoja!

keikkoja ja teatteria

Tässä lokakuun loppupuolella sitä on harrastettu keikkailua ja teatterissa käyntiä suht urakalla.

Ensin oli vuorossa Antti Tuisku Logomossa, jonne lähdettiin Hennan kanssa. Töistä pääsin kahdelta, viideltä lähti bussi Turkuun ja seiskalta alkoi keikka. Klo 23 lähti bussi takaisin Saloon, eli oltiin jo aikasin takas kotona. Mikä oli vain ja ainoastaan aiheellista, sillä mä olin niin väsynyt että humalakin tuntui kolminkertaiselta sen takia.

Väkeä Logomossa oli tosi paljon, Henna puhui että 3000 lippua myyty ennakkoon. Päästyäni mun järkyttävän kamalasta pissahädästäni käytiin vielä pikaröökillä ja baaritiskin kautta heilumaan. Pysyteltiin siellä anniskelualueen puolella, mikä oli lopulta aika kaukana lavasta, mutta screenien ansiosta näki vähän paremmin mitä tapahtuu. Joskin Antilla on hienot tanssikoreografiat tanssijoiden kanssa, niin niitä olisi mieluusti nähnyt jostain paremmasta kulmasta.

En saanut hyviä kuvia, joten keskityin juomiseen ja heilumiseen. Kaikki tarpeelliset biisit tuli ja kivaa oli :)

Tosiaan meinasin nukahtaa jo Hesen pöytään, lopulta jaksoin bussissa johonkin Kaarinaan asti kunnes nukahdin, ja heräsin vasta kun Henna herätteli, että sä jäät seuraavaksi.

Seuraavaksi oli Marissan seurassa Profane Omen On the Rocksissa Helsingissä. PeeOon Beaten into Submission -debyyttilevyn julkaisusta on kulunut 10 vuotta, joten pojat järkkäsivät pienen juhlakiertueen. Keikoilla soitettiin koko Beaten-levy ja muutama uudempi biisi päälle. Kyseinen levy on ehkä mun ultimaattisin lempilevy, ja ne biisit tuo mulle hirveesti muistoja mieleen sen lisäksi että ne on vaan aivan helvetin hyviä biisejä. Olinkin siis superinnoissani tästä keikasta, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tässä kuussa keikoille lähteminen on ollut henkisellä tasolla työn ja tuskan takana, kun tekisi vaan mieli murjottaa kotona.

Mutta enivei, sinne mentiin ja Marissa oli kuskina, joten ei tarvinnut edes bussissa istuskella. Eikä tarvinnut baarissakaan venailla kuin puolisen tuntia. Moikkailtiin poikia kun nähtiin, ja Sinnan ja Zinan bongasin just kun keikka alkoi, olinkin jo ehtinyt ihmetellä että missä mun kaikki Profane Omen -kaverit on :P

Olin yhtä hymyä heti ekasta biisistä lähtien. Tällä kertaa ei riehututtanut, mutta tuli ihan älyttömän hyvä mieli siitä huolimatta ♥ En juonut kovin paljoa, mutta se oli ihan hyvä, jos oisin ollut enemmän humalassa niin oisin varmaan itkenyt läpi keikan :D Normaalisti riehun eturivissä ja mulla on hyvin vähän käryä siitä mitä tapahtuu mun takana, niin tää oli oiva tilaisuus tarkkailla muuta yleisöä :D Oli jotenkin huippua huomata kuinka paljon Rocksissa oli paikalla hyvinkin intohimoisia Profane Omen -faneja, ja poikien kavereita, jotka on olleet mukana koko tän 10 vuotta ja enemmänkin. Tämä olikin sitten mun 25. Profane Omen -keikka, enkä oo ainuttakaan paskaa keikkaa tältä bändiltä todistanut, ja jokainen keikka on ollut tavalla tai toisella viihdyttävä :) Kyseisellä viikolla mun stressikäyrä oli niin korkeella, että toivoin hartaasti, ja itseasiassa myös uskoin siihen etukäteen, että PO:n keikka saa sen käyrän laskemaan. Niin se tekikin, ja itseasiassa samantien katkaisi koko stressikäyrän. Seuraavana päivänä oli jo paljon levollisempi mieli.

Profane Omen - FMH live

Tällä viikolla käytiin sitten Maken kanssa Turun Domino-teatterissa kattomassa Rock of Ages -musikaali. Sain sinne akkret Nousun kautta, ja totesin että mun on tämän jälkeen pakko pitää ainakin taukoa Nousun jutuissa, jollei sitten lopettaa kokonaan. Ei vaan yksinkertaisesti aika riitä, ja juttujen suunnitteleminen luo enemmän stressiä kuin mielihyvää, vaikka kuinka kulttuuria rakastankin. Mieluummin sitä käy keikatkin katsomassa "siviilinä" ja rentoutuen, kuin että pitäisi stressata vielä valokuvaamisesta (jossa muutenkin oon niin laiska nykyisin) ja siitä mitä järkevää sanottavaa siitä keikasta olisi.

Enivei Rock of Ages oli ihan huikee. Mun omat kokemukset kyseisestä musikaalista rajoittuu sen elokuvan näkemiseen, missä oli Stacee Jaxxin roolissa Tom Cruise, ja joka floppasi aika huolella. Eipä siinä, mun mielestä sekin oli hyvä kun en musikaalia entuudestaan tuntenut, mutta juoni siinä oli eri kuin oikeassa. Päälimmäisenä tästä Turun Kaupunginteatterin versiosta jäi nyt mieleen aivan ihana Aki Louhela, joka oli paitsi hauska, niin paljon monipuolisempi laulaja kuin mitä oon aatellut. Ja sitten tämä miespääosan esittäjä Mikael Saari. Kuka ihme se on, ja miten se on noin hyvä? Ekan puoliajan loppupuolella, kun Mikael lauloi pätkän Cum on Feel the Noizea, niin en tiennyt miten päin oisin penkissäni istunut, kun se kuulosti niiiiiiiin siistiltä! Teki mieli loikkia penkkirivistön yli lavan eteen bailaamaan, ja toisaalta meinasin purskahtaa itkuun :D Tuon lisäksi jäi mieleen Mikaelin ja naispääosan Anna Victoria Erikssonin duetot, SEKÄ koko musikaalin paras Aki Louhelan ja Mika Kujalan duetto - ihan sairaan hyvä. Mulla tulee muuten Mika Kujalasta vieläkin aina mieleen se heppasarja kun tuli joskus 90-luvulla... mikäs se oli... Lämminveriset. Myös päätösbiisi Don't Stop Believin' oli hieno. Teki mieli huutaa vaan, että "vittu mä rakastan musikaaleja!!!", ai vitsi ♥

Domino-teatterissa sai ostaa popcornia saliin, oli vähän hassu fiilis syödä poppareita teatterissa.

Muutama vuosi sitten Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa oli Jekyll & Hyde, sekä syys- että kevätkaudella, ja me ei saatu aikaseksi ostaa lippuja sinne! Nyt harmittaa aivan sairaasti. Ja Lahdessa oli joskus Hair-musikaali, jossa oli mukana myös Hector. Nää on jäänyt vaivaamaan mua erityisesti.

Huomaan, että keikat on jossain määrin alkanut pikkusen kyllästyttää, etenkin kun pitää lähteä kotikaupungin ulkopuolelle niitä kattomaan, niin jos pystyiskin alkaa panostamaan enemmän teatteriin. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, ei joudu kattelemaan känniääliöitä eikä seuraavana päivänä oo krapulaa. Nyt kuulostan vanhalta...

Suosittelen kyllä ehottomasti tätä Rock of Agesia, tulee oikeen hyvä mieli :)

anssi kela @ salo + robin hoodin sydän

Piipahdin viime viikon perjantaina tuossa sadan metrin päässä Kulttuuritalo Kivassa katsomassa Anssi Kelaa. Viimesyksyisen Vain elämään jälkeen musta tuli Anssi Kela -fani, kyllä, myönnän. Ihastuin Anssiin hahmona, hänen huumorintajuunsa. Ja sitten vielä kuuntelin uusimman Anssi Kelan Nostalgiaa-levyn ja olin myyty. Mietin, että ei kyllä varmana ole sen aiemmat biisit ollut näin hyviä. Kuunnelkaapa vaikkapa biisit Tanssilattialla, Nahkaa ja luuta ja Kuolleen miehen kitara. Vau! Muistan kyllä vuosituhannen alussa kuunnelleeni kaverini Katin luona Nummela-levyä aika ahkerasti, mutta sen jälkeisiltä vuosilta en tunne kuin hittibiisit, eikä Anssi Kelan musiikki ole herättänyt juurikaan tuntemuksia.

Katsoin syksyllä jonkun Anssi Kelan Yle liven telkkarista, ja siinä vaiheessa tuli vahvasti tunne, että keikalle pitää päästä. Toki nyt oli vaihtoehtona vain konserttisalikeikkaa, mutta täytyy vielä klubikeikalle päästä tämänkin jälkeen. 15 vuotta siihen meni, että Kelan keikalle suostuin lähtemään, mutta keikka oli kyl huikeen hyvä siitäkin huolimatta että Tuomas Wäinölä ei ollut soittamassa kitaraa. Ensimmäinen puoliaika oli akkarisettiä, joskin itelleni ois riittänyt koko keikasta vaikka vaan muutama akustinen biisi väliin - vaikkakin monet biisit oli aika jännittävästi sovitettu uudelleen -, mulle aika harvoin akkarikeikat maistuu erityisen hyvältä x) Keikan aluksi myös Elastinen tuli feattaamaan pariin biisiin, ja se oli kyllä aika huikee ylläri. Ei pitäisi enää olla yllätys, että Elastinen osaa myös laulaa, mutta yllätyin silti kuin hyvin ne veti. Toinen puoliaika oli sitten rokkimenoa, ja vähän tuntui että mulle vasta sillon keikka varsinaisesti alkoi. Noista Nostalgiaa-levyn lempparibiiseistäni siellä soitettiin vaan Kuolleen miehen kitara, oisin hirrrrrveeen mieluusti kuullut noi pari muutakin :)

Itelläni meni eniten tunteisiin vähällä säestyksellä lauletut kuorolaulut, kuten Palava silta -biisissä, länkkäritunnelmainen Albin Stenman, hattaralla kyllästetty 2080-luvulla, Kuolleen miehen kitara sekä pirtsakka Maitohapoilla, jonka yhteydessä kuultiin varsin awesome peukkubassosoolo Anssin soittamana, ja voi kun olin siitä fiiliksissä :D Bassosooloja ei oo koskaan liikaa. Soittimia niillä tyypeillä oli kyllä ihan huikee määrä, mietin että montako rekkalastillista niitä mahdettiin sinne tuoda. Hittibiisien lisäksi tuli mulle useampi uusikin biisi, joista näköjään moni pääsi myös mun kohokohtalistalle.

Kiva oli konserttipaikkana ehkä pikkusen liian pieni tälle Kelan konserttisalikiertueelle siinä mielessä ainakin, että lava näytti aika ahtaalta, mutta keikka ei esim. ollut loppuunmyyty, joten siinä mielessä ehkä salin koko oli sopiva? Mun paikka oli parvella, mistä en kauheesti diggaillut, mutta keikka oli kuiteskin viihdyttävä :) Saaraakin ehdin moikkaamaan ennen keikkaa :)

Kirjotin keikasta myös Nousuun.

Kultturelli meno jatkui tänä viikonloppuna, kun perjantaina käytiin Maken kanssa Turussa teatterissa. Turun Kaupunginteatteria rempataan ja teatteri on sillä välin evakossa Logomon tiloissa, siellä menee parhaillaan näytelmä nimeltä Robin Hoodin sydän. Kattelin Kaupunginteatterin ohjelmaa joskus talvella, katoin promokuvaa missä oli Robin Hood ja Marion pitkine hiuksineen ja nahkaisine asuineen, ja totesin että tuon mä haluun nähdä :D

(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Jostain syystä en odottanut että näytelmä olis ollut varsinaisesti hauska, mutta se saikin penkkirivit hytkymään naurusta ja itellä ei ollut kikatushepulikaan kauheen kaukana. Vastapainona juonessa oli mukana synkkyyttä, julmuutta ja raakuuttakin. Juoni noudatti pääpiirteiltään aika perinteistä Robin Hoodin tarinan kaavaa (Iloiset veikot ryöstelevät, Robin ja Marion rakastuvat, Prinssi Juhana ottaa vallan, Gisborne kyykyttää kyläläisiä jne), joskin ite tunnen Robin Hoodin parhaiten Disneyn piirrettynä elokuvana :D Tässä näytelmässä ero perinteiseen oli kuitenkin siinä, että Iloiset veikot olivat alun alkaen pahamaineisia ja ilkeitä, mutta läpikävivät näytelmän edetessä muutoksen. Marion kuvattiin vahvana äksönjäksön-naisena, eikä puvustuskaan ollut ihan perinteistä sukkahousua. Näyttelijätyö oli mainiota, ja monet repliikit kuulosti lähestulkoon improvisoiduilta, ei lainkaan valmiiksi opetelluilta. Hahmoista parhaiten jäi mun mieleeni tietysti päähenkilöiden lisäksi kreisi Prinssi Juhana (joka oli myös Maken suosikki), sympaattinen Pikku-John letkautuksineen, hupaisa Pierre sekä törkeen komea Guy Gisborne. Suosittelisin Gisbornen näyttelijälle lämpimästi kasvattamaan pitkän tukan ihan oikeastikin :D Tai no kaikille heille kyllä...
Näytelmässä oli myös Oula Kitin (eli sen Gisbornen näyttelijän) luomia näyttäviä miekkailu- ja taistelukohtauksia, enkä ylipäänsä muista kovin usein teatterissa nähneeni taistelukoreografiaa, varsinkaan ihan tässä mittakaavassa. Noin yleisesti fiilis oli vauhdikasta alusta loppuun. Suosittelen lämpimästi :)
Myös tästä tulee juttua Nousuun ens viikon aikana.

Much, Pierre, Pikku-John, Martin, Will ja Robin
(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Seuraavat kulttuuririennot taitaa olla toukokuun puolella Lohjalla, kun Fear of Domination tulee Rokkariin :)
Tää kevät on soljunut tässä ihan uskomattoman nopeesti. Toukokuu on jo ihan nurkan takana ja pian onkin jo Nummirock... mitä ihmettä?

mun viikkoni

Lauantai
Olin Turun Linnateatterissa katsomassa Dark Side of the Mime -(panto)miimiesitystä. Make oli mun mukanani flunssasta ja nyrpeestä naamasta huolimatta. Genre ei oo mulle kovinkaan tuttu, vaan eipä sillä että tässä esityksessä juuri perinteistä mimiikkaa olis ollutkaan. Jos mietit seksiakteja ja splätter-leffoja yhdistettynä pantomiimiin, oot aika lähellä.

Esitys oli ihan hervottoman hauska :) Olisi ollut vielä hauskempi jos oisin ollut pienessä nousuhumalassa. Kiitin kaikkia korkeimpia voimia siitä, ettei mua kiskottu lavalle osaksi esitystä, mutta esim. esityksen viimeisessä autoajeluosassa mukana ollut jätkä oli ihan huikea vaikkei suostunutkaan esittämään suihinottoa x) Musta ei olis saanut varmaan minkäänlaista pantomiimiä irti, kyllä siihen olis muutama rohkaseva tarvittu.

Kirjoitin koko hommasta luonnollisesti juttua Nousuun, joten kannattaapi sieltä käydä lukemassa vähän syväluotaavampi esitelmä.

Sunnuntai

Siivoilua ja lorvimista lähinnä, sen jälkeen kun olin saanut edellisillan jutun kirjoitettua valmiiksi.

Maanantai

Poistuin kotoa kaupungille, kiertämään muutamia kauppoja läpi ja hakemaan EMP:n paketin postista. Ahdisti. En löytänyt itelleni kuin pari putelia The Body Shopista, jossa on tällä hetkellä menossa loppuunmyynti. Kissoille ostin alessa ollutta kissanhiekkaa sekä kanaa. Vaatekaupassa taas viimeistään huomasi miten helvetisti sitä on tullut lihottua. Ahdisti lisää.

Iltapäivällä yksi sijaiskoti tuli hakemaan lisää ruokaa hoidokilleen. Ostin tulppaaneja.

Siivoamisen lomassa mintunvihreä teki paluun sisustukseen. Tuli niin keväinen olo :)

Tiistai

PRKL Club ilmoitti lopettavan toimintansa kokonaan helmikuun aikana. Metrinen mela kasvoi meikäläisen ottaan, sillä keväälle oli suunnitelmissa ainakin kolme keikkaa PRKL:ssä. En oo tuolla mikään vakkarikävijä, sillä asunhan kuitenkin suht kaukana, mutta harmitti silti. Etenkin se, että en oo päässyt käymään kuin yhdessä Trashdiscossa, ja sillonkin hedari oli niin jäätävä ettei pystynyt olla kiinnostunut koko Perkeleestä.

Tein Faceen kodinetsintäilmoituksen kodinvaihtajakissa Mintusta.

Keskiviikko

Ikäänkuin vapaapäivä kaikesta. Päivällä rekkasin itteni Yoogaiaan ja tein ekan Yoogaia-joogani, tuntui hyvältä. Pikkusen koitin suunnitella liikuntalukkaria, ja päätin mm. sellaisen asian, että vihdoinkin alan kävellä kotiin rappusia pitkin. Jo sillon paljon aikaisemmin, kun jumppasin ja kunto parani, niin en silti jaksanut kävellä portaita tähän neljänteen kerrokseen ilman että puuskutin itteltäni melkein tajun kankaalle. Nyt on sen verran monessa sijaiskodissakin hissitön talo ja kerroksia käveltävänä joko tavaroiden ja kissan kanssa tai ilman, että pakko koittaa harjaantua siinä hommassa. Nolottaa aina puolikuolleena soittaa ovikelloa.

Ilta meni katsellessa Big Bang Theorya.

Kiltti kodinvaihtaja Katariina

Torstai

Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asioita B ja C. Tarkoitus oli kahden aikaan käydä esy-Katjan kanssa suunnittelmassa kissalan järjestystä, ottamassa mittoja ja sen sellaista pientä, helppoa ja nopeaa. Sitten tuli pari muuttujaa. Omassa kodissa uutta kotia hakenut Katariina-kissa piti hakea heti pois, mikä tarkoitti sitä, että se piti kiikuttaa pikapikaa eläinlääkäriin FIV- ja FeLV-testeihin, ja kun tulokset oli negatiivisia, niin paniikkisoitto sijaiskotiin, ja onneksi pystyivät kissan ottaa samantien. Onneksi edes joskus nämä asiat sujuu helposti ja mutkattomasti, sillä tästä olisi voinut kehittyä isompikin ressi. Kyllä me sitten siinä klo 19 aikaan saatiin vielä muutamia mittojakin otettua :D Päivän päätteeksi käytiin Katjan kanssa vielä pitsalla, hirveä nälkä ja hedari. Olisi ollut kotona siivouspäiväkin.

Perjantai

Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asiaa B, päivä 2. Oli aamupäivällä tarkoitus mennä uimahallille, mutta päädyinkin esyn kissalaan ihmettelemään talteenotettua kissaa, joka oli pistänyt hieman ranttaliksi. En ehtinyt uimahallille.

Illalla Make lähti mun mukaan viemään kodinvaihtajakissa Pörröä vanhasta kodista sijaiskotiin. Muuten olisin pärjännyt hyvin yksinkin, mutta kannettavaa tavaraa kolmanteen kerrokseen oli niin paljon, että apu oli tarpeen. Pörrö oli ihan älyttömän suloinen :) Teki mieli vaan kantaa hänet ihan omaan kotiini. Oli Maken viimeinen työharjoittelupäivä, ja ensi viikolla se valmistuu.

Sain ystävänpäiväkortteja ja Hillalta myös suklaasydämet :)

Lauantai

Tämänpäiväisen ystävänpäivän kunniaksi vietettiin Maisan luona tyttöjeniltaa Marin ja Hennan kanssa. En oo tainnut kuin Maria pikapikaa nähdä koko alkuvuonna, joten oli kyllä tosi kiva viinitellä tyttöjen kanssa :) Harmi ettei Marissa päässyt. Ex temporéna leivoin tytöille ystävänpäivän mokkapaloja. Olin herännyt ihan liian aikaisin aamulla enkä saanut nukuttua päikkäreitäkään, joten välillä illalla väsytti hirveästi. En sitten jatkoille esimerkiksi lähtenytkään, vaan tulin väsyneenä kotiin.

Päivällä pistin yhden työhakemuksen vetämään.

Tällä viikolla kaksi kokonaista päivää meni esy-hommissa, ja parina muuna päivänä tuli tehtyä joku pienempi asia, kuten kodinhakuilmoitus. Alkuviikko meni ihan rauhallisissa merkeissä, mutta viikonloppua kohden oli vähän enemmän puuhaa ja hulinaa. Pääsisinköhän ensi viikolla sinne uimahallillekin.

joulunalusjuttuja

Jatketaan postausten kirimisellä.

Onhan jo joulukuu, niin otetaanpa vähän jotain jouluaiheista :)

Ensinnäkin, käytiin eilen, itsenäisyyspäivänä Katjan kanssa katsomassa Salon näyttämön versiota Saiturin joulusta. Kuten niin monesti ennenkin, niin mulle oli nytkin yks hailee mitä tehdään, kun oli niin kiva nähdä taas Katjaa :) Mutta en ole viime vuosina käynyt katsomassa varmaan ainuttakaan täysin teatterinäytelmää, vaan kaikki on aina olleet musikaalityyppisiä, tai ainakin niin, että mukana on myös musiikkiesitystä. Ja kaikenlisäksi olin just viikkoa aiemmin nähnyt The Rocky Horror Shown, eli mulla ei ollut näytelmälle oikein mitään sopivaa vertailukohtaa. Mielestäni se oli suoraansanottuna aika omituinen, ja tuntui välillä kuin olisi koulunäytelmää ollut katsomassa. Juuri kun mietti, että tuopa onkin hyvä hahmo tms, niin tapahtui jotain tosi teennäistä, mikä pilasi koko jutun. Oli toki hyviäkin kohtia, esim. lavastus ja puvustus oli mielestäni tosi hienot ja toimivat, ja Menneiden joulujen henki sekä Bob Cratchit olivat mun suosikkini koko näytelmästä, mutta oikeastaan siihen ne hyvät puolet sitten jäikin :P Tai sitten tuo oli vaan niin eri tyyppinen kuin mitä normaalisti käyn katsomassa, etten osannut suhtautua siihen oikein.
Näytelmän jälkeen siirryttiin Cantina Antonioon syömään, ja kun kerrankin oli aikaa ja rahaa, niin otettiin ihan pitkän kaavan kautta eikä pidetty mitään kiirettä. Tämä aiheutti kyllä pienoisen ähkyn, ja vaaputtiin parin tunnin jälkeen puuskuttaen takaisin meille. Katja lähti siitä samoin tein ajelemaan kotiin päin, annoin vaan kissapojille vietäväksi joululahjan :)

Salakuva Katjasta :P

Suklaakakkujälkkärit, Katjalta pöllitty kuva

Mä en ole aikuisiällä koskaan viettänyt itsenäisyyspäivää mitenkään erikoisesti. Mun molempien isoisien synttärit sattuvat itsenäisyyspäivän aatolle, ja siksi usein itsenäisyyspäivä on mennyt jommankumman synttäreillä lapsenakin. Linnan juhlien seuraaminen on yleensä aivan sairaan tylsää, joten en yleensä edes avaa telkkaria, joskus saatan satunnaisesti vilkaista mitä siellä tapahtuu. Ainut itsenäisyyspäivän perinne mulle on Tuntemattoman sotilaan katsominen, mutta aina en ole jaksanut tai pystynyt sitäkään katsomaan. Eilenkin nukahdin sitten kesken kaiken. Monesti olen lopettanut leffan katsomisen siihen kun mun suosikkini Lehto kaatuu :P Siis vitsi miten komea oli nuori Åke Lindman!
Niin, itseasiassa mun ukki täytti juuri 80v, ja oltiin hänen synttäreillä käymässä torstaina. Harmitti aivan vietävästi, etten päässyt töistä lähtemään yhtään aikaisemmin, ja siten ehdin olla juhlissa vaan puolisen tuntia :( Mulla oli vieläpä kamala nälkä, ja ahmin siellä sitten kakkua sen vähäisen ajan :D Oli kyllä kaikin puolin huono omatunto koko tapahtumasta, mutta pääasia kai, että edes näyttäydyin siellä.

Tänään oli SSEYn järjestämä Kissapäivä tuolla Halikossa, ja käytiin pikaisesti siellä piipahtamassa. Tapahtuma oli ihan pieni, eikä siellä oikein ohjelmaa ollut. Muutamia kissarotuja siellä oli esillä (sfinks, pitkäkarvainen itis, scottish fold, ragdolleja, ja yksi taisi olla maine coon), pari ragdollin vötkälettä silityskissoina tassutteli pitkin EHYT-taloa, ja häkissä makoili yksi kotia vailla oleva kissa, joka kuulemma alunperin oli tuotu EHYTin yhteydessä olevalle eläinklinikalle lopetettavaksi. Ja taas melkein itku tuli, kun lähdin ilman suloista kissaa kotiin -.- Pyörittiin siellä hetki, siliteltiin kisuja, tehtiin ostoksia ja osallistuttiin arvontaan, mutta ei sitten jääty kuitenkaan luennolle.

Olin kerrankin fiksu, ja otin joululahjoissani huomioon mun joulukiireet töissä, ja siksipä lähes kaikki lahjat tuli ostettua jo viime kuun puolella. Jos vaan millään ehdin ja jaksan, niin meinasin kyllä pikkusen leipoa vielä itse. Tänä vuonna ostan myös aineettomia lahjoja, sillä on vaan tosi typerää ostaa jotakin krääsää ihmiselle, joka ei selkeestikään tarvitse tai halua mitään, ja kuitenkin itse haluaa muistaa heitä jollain tapaa.
Päätettiin myös Maken kanssa ottaa joululahjaksi kummikoirat Viipurista. Tämä mun koirakuume ei laannu millään, ja kun ei voida vielä omaa koiraa adoptoidakaan, niin toivottavasti tämä koirakummius auttaa edes hiukan. Sieltä lähetetään sähköpostitse koiran kuulumisia neljästi vuodessa. Mitään en toivo enempää, kuin että meidän kummikoirat Salla ja Morris saisivat sen ikioman, rakastavan kodin meidän kummiuden aikana ♥ Molemmat ovat viettäneet jo aivan liian pitkän ajan tarhalla, ja vain siksi että ovat niin tavallisen näköisiä.

En ole tosiaan kamalasti ehtinyt joulua vielä fiilistellä, viime vuonna joulufiilis tuli mielestäni aikaisemmin. Mahtoiko johtua aikaisemmasta lumentulosta? Vieläkään en ole päässyt ihan oikeanlaiseen tunnelmaan, mutta Raskasta Joulua -keikka vaikutti sen verran, että laitoin jo kuusta lukuunottamatta kaikki joulukoristeet esille. Ensimmäiset joulutortut aka natsipullat tein viime viikonloppuna, ja suklaajoulukalenterikin on. Viikonloppuna satoi myös vihdoin ensimmäiset lumet tänne Saloonkin, mutta jotain vielä siltikin puuttuu.

Sitten vielä vähän koulujuttuja.

Marraskuun puolivälissä alkoi meillä koulussa joulutalon rakennus. Meidän koululla on vuosittain jouluaiheinen näyttely, jonka toteuttavat floristiikan ja puutarha-alan opiskelijat. Joka vuosi näyttelyllä on myös teema, ja tänä vuonna se on Taikametsä. Viime vuonna meidän luokka ylläpiti ja huolsi näyttelyä ja toimi pajalla ja myymälässä, tänä vuonna me saatiin toteuttaa näyttelyosastot käytävän puolelle. Osastot tehtiin kolmessa ryhmässä, ja itse kuuluin kranssiryhmään, jonka osaston aiheena oli Jäätävä kranssi. Osastoa oli tosi hankala suunnitella, eikä meinattu päästä puusta pitkälle ryhmän kanssa ennen kuin Heli tuli vielä ryhmään mukaan. Kunhan suunnitteluvaiheesta oli päästy eteenpäin, niin kaikki muu sujuikin sitten tosi hyvin, ja oli kyllä ilo tehdä töitä tässä ryhmässä. Yksi selkeästi otti liidin, mutta kukaan ei pomotellut tai ollut päällepäsmärinä, ja koko ryhmä oli toteutuksesta niin yhtä mieltä, ettei kompromissejakaan tarvinnut tehdä. Vaikka meillä oli eniten tekemistä (kranssien vääntämistä) näistä osastoista, niin oltiin ensimmäisinä valmiita. Hyvä me! :)

Valmista näyttelyä en ole nähnyt vielä itse kuin kuvissa, joten ajattelin käydä sen katsastamassa joku päivä.

Näyttely sijaitsee siis Piikkiössä, Tuorlassa, Ammattiopisto Livian Floristiikkatalolla. Näyttely on auki vielä pari viikkoa (15.12. asti), mutta myymälä palvelee lähes jouluaattoon asti. Myymälästä löytyy kaikennäköistä kukkalaitetta ja istutusta, kaikki oppilaiden itse tekemiä, ja suosittelen lämpimästi vierailua paikanpäällä. Ostoksien lisäksi joulutalosta saa paljon ideoita ja vinkkejä myös oman joulun koristeluun :) Että nyt sitten kaikki varsinaissuomalaiset ja tänne päin matkustavat joulutalovierailulle! :)

Floristiikkatalon joulu Facebookissa.

Floristiikkatalon joulu TSTV:ssä (Turun Sanomat).

Yesterday I saw my friend Katja and we went to see Salon näyttämö's version of A Christmas Carol. It was a bit weird and... well, I just expected more of it. Though I did like the Bob Cratchit's character and the Spirit of Christmas' Past. After the play we went to have dinner and ate way too much there :) Despite the odd play I had great time with Katja :) I also gave a Christmas present to her cats which I made myself :)
We also had the Finland's Independence Day yesterday, but me and Make don't really celebrate it.

I've bought some Christmas presents, actually almost all of them, and as presents me and Make decided also to take "goddogs" from Viipurin Koirat ry (Vyborg's dogs, which has a dog pound in Russia). Our goddogs Salla and Morris has been at the pound over four years now, and they still haven't got a new home, mostly because they're so ordinary looking, they don't stand out. They melted our hearts and my greatest wish is that Salla and Morris would finally get their new loving homes :) Unfortunately we ourselves can't adopt a dog yet, but I hope this will help a little.

Oh, and last month we prepared a Christmas exhibition to our school. It's an annual event and this year our class got to build three exhibition sections. I was in the group that made the wreath section. It was very challenging, mostly for the planning part, but the outcome is very nice and we all were pretty proud from ourselves :) I haven't seen the exhibition as whole, since the others continued building it after we were finished, so we're going to see it next weekend.