valmistujaiset

Odottelen tässä vielä viime viikonlopulta joitakin kuvia, mutta tässä odotellessa voin tarinoida jotain muuta :)

Tänään meillä oli koululla päättötilaisuus eli todistustenjako. Kaikki meidän luokkalaiset ei päässeet paikalle, mutta verrattuna joihinkin muihin luokkiin meitä oli ilahduttavan paljon :) Tarjolla oli pienet kahvittelut, jonka jälkeen käytiin porukalla vielä Floristiikkatalon puolella silmäilemässä valmistuvaa joulunäyttelyä. Itse meinaan kyllä käydä siellä uudestaan vielä vähän myöhemmin.

Ikinä aiemmin ei ole todistus ollut yhtä hyvä kuin nyt, johtuneeko sitten tosta asteikosta 1-3 :P Mutta keskiarvoksi tuli 2,7, mikä sai mun oloni tuntumaan aivan hirmulta hikarilta. Yllärinä sain todistustenjaon yhteydessä myös stipendin, meidän luokalta myös Tarja sai sellaisen :) Varsinaisen tutkintotodistuksen saamisessa menee varmasti joku tovi.

Meinataan meidän luokan kesken joskus keväämmällä vuokrata mökki tms., niin saadaan rauhassa olla ja hengailla. Ihan siis tosi vähän ollaan tehty ryhmänä yhtään mitään tän kahden vuoden aikana, mikä on vähän sääli, kun meidän luokka on ollut ihan huippu, ja silloin kun ollaan jotain tehty (lähinnä käyty syömässä), niin on ollut tosi hauskaa. Mut ehkäpä viimeistään sitten nyt, ja toivottavasti jotain vielä tulevaisuudessakin, kun meinaa nyt jo olla tyttöjä vähän ikävä :)

 

Nikki oli innoissaan ruususta

Tiistaina ja eilen oltiin Snappertunassa isän ja Seijan luona yökylässä. Aika siinä meni jutellessa ja telkkaria katsellen, keskiviikkona käytiin koirien kanssa pienellä kävelyllä, ja keräsin samalla sieltä metiköstä käpyjä. Suunnittelin, että teen uuden joulukranssin oveen, tällä kertaa pelkistä kävyistä, mukaan vaan jotain minimalistista pikku koristetta. Niitä käpyjä oon nyt pari iltaa kuivannut uunissa :P

Ropsu ja Neela

Ropsukin löysi metsästä omaa kokoaan olevan lelun :P

Sain viikonloppuna noidannuolen selkääni, ja on tässä ähisty ja puhistu, kun mikään ei ole oikeen onnistunut kipeällä selällä. Nyt on onneksi jo vähän parempi, pystyy hiljalleen palaamaan normielämään. On ollut ongelmia myös hammassäryn kanssa, jonka tiimoilta ehdin käydä viime viikolla päivystyksessä, mutta voipi olla, että siellä täytyy käydä uudestaan. Ja saattaa olla, että joudun ottamaan mun huulikorun kokonaan pois :(

Että melkoisen särkyvoittoinen on tämä viikko ollut. Vanhuus ei tuu yksin :)

ohi on + osaava nainen -messut

Vau. Nyt ollaan siinä hetkessä, että koulu on loppu, kokonaan. Maanantaina oli viimeinen päivä koululla.

Viimeinen rupeama oli tosiaan asiakaspalvelun ja markkinoinnin näyttö Turussa Osaava Nainen -messuilla viime viikonloppuna. Meidän luokka teki koulun osastolle neljä eri teemaista osastoa, joita messukävijöille esiteltiin viikonlopun ajan. Lauantaina ja sunnuntaina myös näytön arvioijat olivat paikalla ja kyselivät meiltä välillä näyttöön liittyviä juttuja, lähinnä tuotetuntemusta sekä suomeksi että englanniksi, sekä muita käytännön asiakaspalvelujuttuja.

Itsehän koko viikonlopussa jännitin enemmän itse messuilla näytteilleasettajana oloa, monille ihmisille puhumista ja messukeskukseen ajamista, joten jotenkin se itse näyttötilanteen jännittäminen jäi vähän toissijaiseksi :D Kyllä sitäkin ehti jonkun verran jännittää, mutta loppujen lopuksi tässä tutkinnon osassa näyttötilanne oli huomattavasti rennompi kuin muissa. Oli myös kiva, että kaikki arvioijat oli entuudestaan tuttuja jotakin kautta.

Osastojen teemat olivat tosiaan lastenhuone (meidän), opiskelijaboksi, sinkkuaikuisen kaupunkikoti sekä aikuisen vapaa-ajan asunto. Messukävijät saivat äänestää mieluisinta osastoa, ja äänestyksessä meidän osasto jäi melko kirkkaasti viimeiseksi. Koulun osastolla pysähtyjät oli aika lailla sen ikäisiä, että muut osastot ajoivat selkeesti lastenhuoneen ohi. Mutta todistettavasti kyllä ne lapset olivat kiinnostuneita meidän ponituolista, legoruukusta ynnä muusta, että siinä mielessä kyllä onnistuttiin oikein hyvin ;) Äänestyksen voitti tuo sinkkuaikuisen kaupunkikoti.

Lastenhuone / Poni:

Opiskelijaboksi / Fatboy buggle-up:

Sinkkuaikuisen kaupunkikoti / K-tuoli:

Aikuisen vapaa-ajanasunto / Donna:

Osan kuvista on ottanut Rami Nummelin Studio Kuvataivaasta.

Tosiaan meidän lastenhuone-osastolla kirkkaasti eniten ihmisten huomion kiinnitti legoista rakennettu kukkaruukku. Myös kukkapylvästä ihasteltiin paljon. Moni lapsi kävi Poni-tuolissa istumassa, ja aika moni piti myös meidän osaston yleisestä värimaailmasta, mikä kuitenkin poikkesi aika paljon muista teemaosastoista.

Messuviikonloppu oli r a n k k a. Kroppa oli kovilla kolmen päivän paikallaan seisomisesta, kovasta ilmastoinnista ja kirkkaista valoista. Sunnuntaina messujen päätyttyä purettiin osastot ja vietiin kamat koululle. Maanantaina sitten tosiaan tultiin viimeistä päivää koululle, siivottiin messukamat paikoilleen, ja sitten oli palautekeskustelut. Meidän ryhmän palautekeskustelujen jälkeen lähdettiin reissun päälle, palautettiin ruukkukasvit Raision Kukkatalolle, ostettiin sieltä parit kasvit itsellemme, ja käytiin myös muiden yhteistyökumppaneiden luona. Vietiin kaikille kiitoslahjat hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Poikettiin myös kukkatukussa ostamassa viimeiset kasvit, sillä tämän jälkeen sinne ei pääse kuin asiakasnumerolla. Tultiin sitten vielä takaisin koululle, missä oli vähän skumppatarjoilua vikan päivän kunniaksi :)

Tein meidän poniryhmälle messuviikonlopuksi kaula- ja korvakorut kuismanmarjoista

Myös Elvarilla oli koju messuilla, kävin haalimassa sieltä korvakorusetin :)

Suurin osa meidän luokkalaisista joutuu vielä käymään lisänäytössä tuotetuntemuksen takia, minä ja Suski oltiin ainoita, jotka pääsi näytön suoraan läpi, ja koska Suskilla on vielä vihersisustuksen näyttö hyväksymättä, niin meikäläinen oli meidän luokan ensimmäinen tuore floristi :) Olin kyllä ehkä kaikkein ylpein siitä, miten hyvin mun tuotetuntemus-osio meni, yllättävän hyvin noita kasvien tieteellisiä nimiä on sitten kuitenkin jäänyt takaraivoon. Musta taisi tullakin luokan epävirallinen kävelevä kasvisanakirja, vaikka enhän mä toki kaikkea aina tiedä, heh.

Mun asiakaspalvelutaitoja kehuttiin palautekeskustelussa myös sellaisin sanoin, että liikutuin ihan tosi paljon. Ja vielä kun se palaute tuli ihmiseltä, joka on ollut mun matkalla mukana ihan ensimmäisistä kouluviikoista lähtien, eli mun ensimmäisen työssäoppimispaikan myymäläpäälliköltä :) Se tuntui tosi hyvältä.

Nyt on vähän omituinen fiilis, että mitäs sitä sitten seuraavaksi lähtee tekemään. Todennäköisesti marraskuun otan ihan lomailun kannalta, jouluksi pääsen kukkakaupalle töihin, mutta alkuvuodesta pitäisi ruveta miettimään vähän pysyvämpiä kuvioita.

Mun mielestä noiden messujen aikana meidän luokan keskinäinen ryhmähenki ja fiilis oli ehkä korkeemmalla kuin koskaan aiemmin, ainakin mulla tuli sellainen olo. Aivan varmasti tulee kaikkia hirveä ikävä, mutta eiköhän me tässä vielä nähdä ja bailata ja mitä kaikkea :)

Ylipäänsä tämän kahden vuoden aikana oon saanut luokkakavereiden lisäksi alalta hyviä ystäviä, kavereita ja tuttuja, joista olen tosi kiitollinen. Erityisesti tuon ensimmäisen työssäoppimispaikkani ihmisistä tuli mulle tosi tärkeitä, ja harmittaa, etten voinut olla siellä pidempään. Työpaikka ja työkaverit oli ihan ykkösluokkaa, tykkäsin tosi paljon. Toivottavasti saan vielä joskus työskennellä samojen tyyppien kanssa :)

Mutta ehkäpä tästä asiasta ollaan nyt avauduttu tarpeeksi :D Kukaan ei varmaan jaksanut lukea loppuun saakka.

Tämä viikko on mennyt vuorotellen laiskotellessa ja Halloweenia koristellessa. Koko Halloween ei oo voinut vähempää kiinnostaa tämän näyttöhässäkän takia, mutta nyt kun koristelut on lähes tehty ja kokkailu huomisiin bileisiin alotettu, niin eiköhän tämä tästä. Viimeistään illalla, kun katson taas Hokkus Pokkuksen :) Palaillaan taas Halloweenin jälkeen, pitäkäähän hauskaa :)

syyskuulumiset

Mihinköhän tää aika taas menee? Yhtäkkiä on kulunut viikko edellisestä "kunnon" blogitekstistä.

Sidonnan näytön jälkeen mulla oli itseasiassa viitisen päivää vapaata niin, ettei tarvinnut miettiä mitään tai tehdä mitään. No parina päivänä luin vähän kasvitenttiin, ja toki jonkin verran tuli kirottua, kun auto piti taas ajaa korjaamolle, ja edelleen stressasi vähän tämä remontti mikä taloyhtiössä on menossa. Tuollaisen hektisen vaiheen jälkeen oli tosi hankala olla tekemättä mitään, ja mulla oli jopa tylsää.

Viime viikon alussa saatiin kuitenkin auto takasin korjaamolta, jonka jälkeen mentiin suoraan ostamaan uutta pesukonetta rikkoontuneen tilalle. Myin myös pois meidän vanhan keittiön ruokailuryhmän, ja ostin uuden tilalle. Uudesta tosin puuttuu vielä kaksi tuolia, kun ei ollut varaa ostaa. Mutta nyt on kivampi pöytä :) Olin jo totaalisen kyllästynyt siihen vanhaan.

Sen kunniaksi, että sidonnan näyttö meni läpi, ostin pesukoneen lisäksi mm. Glitteristä uusia koruja. Siellä oli paljon kaikkea kivaa, mutta vaikka olis mieli tehnyt lisääkin, niin tässäkin oli jo enemmän kuin vuosiin! Kuvasta jäi puuttumaan setti pieniä pöllökorviksia, sekä kettinkikaulakoruun mätsäävä ranneketju.

Kävin myös ostamassa lenkkarit, joita olin kokeillut jalkaani jo kaksi kertaa aikaisemmin. Ihme tuuria, ettei kukaan ollut ostanut noita pois, sillä olivat ale-kengät ja viimeiset kokoaan. Aiemmilla kerroilla tuntui että ne olisivat mulle liian pienet, mutta kun kävin vielä ihan ajan kanssa, niin ihan sopivathan ne oli :P Ihanaa, sillä oonhan viime syksystä asti kulkenut lenkkareilla, joissa on reikä pohjassa :D

Niin ja sitten sain tuon valkoisen ruukun vihdoin täytettyä kasveilla ja omaan kotiini. Ruukkuhan on tässä uskollisesti kulkenut sekä vihersisustuksen että sidonnan näytössä, mutta nyt sitä ei tarvita enää kouluhommiin :) Olin ajatellut jo etukäteen ruukkuun punanukkuleenaa, ja kävi siinäkin tuuri, että niitä löytyi Kodin Terrasta, vaikken niitä mennyt sieltä etsimäänkään. Punanukkuleena pitää korkeesta ilmankosteudesta sekä tasaisesta mullan kosteudesta, joten nyt yritän ihan tosissani muistaa sumutella sitä paljon, ja toivon että altakasteluruukku jelppaa tuon kastelun kanssa, ja kasvit vihdoinkin viihtyisivät mun luona. Mulla on pari kertaa ollut tuota aiemminkin, mutta ne on aina kuivahtaneet tosi lyhyen ajan jälkeen.

Keskiviikkona ja torstaina oli vielä vähän kertausta koululla ja se viimeinen kasvitentti. Torstaina myös annettiin jo uusi näyttötehtävä asiakaspalvelun ja markkinoinnin näyttöön. Tehdään ryhmissä messuosastot Osaava Nainen -messuille Turkuun tuossa lokakuun lopussa. Jännittää hirveästi! En oo aikuisiällä edes käynyt missään messuilla... Mutta nyt voi lohduttautua sillä, että puolet näytöstä on käytännössä ryhmätyötä (sitten on myös niitä yksilösuorituksia), ja arvioijatkin jo ennestään tuttuja. Mun ryhmä sai arvonnassa messuosaston teemaksi lastenhuoneen, ja inspistä siihen tuo Vepsäläisen lainaama Eero Aarnion suunnittelema Pony-tuoli :) Minä vielä sain vetää arpalapun, kun mussa on kuulemma "ponivoimaa" :D Ilmeisesti!

Mutta toi koko messuviikonloppu jännittää siksikin hirveästi, että päivät on tosi pitkiä, ja hirveästi pitää joka päivä sosialisoida, eli oon todellakin mukavuusalueeni ulkopuolella, ja varmasti sen jälkeen ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta siihen se sitten päättyykin. Ellei tule lisänäyttöä jostain, mikä suoritetaan vähän myöhemmin.

Tehtävänannon jälkeen olo onkin vuorotellen ollut tosi inspiroitunut ja ihan aivokuollut. Mutta oon ollut tosi kiitollinen ryhmästä, toisten ideat kun inspiroi itseäkin ihan erilailla. Meidän suunnitelma on jo tosi hyvällä mallilla, vaikka aikaa on kulunut vasta vajaa viikko. Niin ja se kasvitenttikin meni läpi.

Eero Aarnion Poni-tuolit, meidän osastolle on tulossa nimenomaan tuo punainen.

Perjantaina pääsi vähän tuulettumaan, kun Hilla lähti mun kanssa Matti Airaksisen Parasta ennen! -bileisiin Rikalaan. Jengiä siellä oli musta aika vähän varsinkin verrattuna viime kertaan, mutta mekin Hillan kanssa tanssittiin se koko kolme tuntia siellä. Tuli kertakaikkiaan jatkuvalla syötöllä niin hyviä biisejä, että maltettiin vissiin kerran käydä tupakalla! Valitettavasti unohtui siinä samalla myös juoda tarpeeksi vettä. Jalat oli ihan tulessa ja olo hikinen kun lähdettiin kotiin :P Mutta siis ihan älyttömän kivaa oli! Oli oikein sellanen nostalgiatrippi ala-asteen junnudiscoihin, kun käytännössä tuli nyt baarissa samaa musaa kuin mitä siellä silloin :D

Mutta eipä tullut otettua yhtään kuvia koko iltana. Hilla räpsytteli jotain kuvia Masasta, joten lainaan semmoset fotot tännekin :)

Lauantaina ei onneksi ollut pahaa krapulaa, lähinnä vaan hirveä jano, nälkä, ja päätä särki. Mutta ne meni nopeasti ohi, eikä ollut sellaisia koko päivän kestäviä. Kateltiin Hillan kanssa edellisillan Vain elämää -jakso, ja tutustutin sen Eddie Izzardiin. Oon kyllä taas tosi innoissani tosta Vain elämää:stä, ensimmäisen jakson perusteella, ja itseasiassa jo silloin kun vieraat julkistettiin, vaikuttaa tosi hyvältä kaudelta. Elastinen on ihana :) Ja Jenni.

Toinen TV-sarja, mitä oon innolla ja hämmennyksen vallassa kattonut, on We Want More. Viime viikonloppuna esimerkiksi tuli Don Huonojen ns. esittelyjakso, ja oli jossain määrin järkyttävää kuulla, kuinka tulehtunutta ja kriisiytynyttä se niiden meno oli vuodesta toiseen. Melkoista draamaa siis... Oon siis jo kauan tykännyt Donkkareista, mutta en oo tiennyt että niillä oli tuollaista. Ja itseasiassa Kalle Ahola kertoi olleensa meidän kotikadulla sillä hetkellä kun rumpali Jussi ilmoitti erostaan! Mitä lie täällä teki.

Sitten vielä kolmas viihdeohjelma tälle syksylle: Tanssii tähtien kanssa. Ja ihan vaan sen takia, että Pete Parkkonen! Kuola. Ei vaan, pidän niin paljon tanssista ihan yleisesti, että on sitä mukava seurata ihan sen tanssinkin takia, heh :D Tosin muutamana viime vuotena en oo seurannut sitä yhtään, viimeksi varmaan silloin kun Jone Nikula oli mukana - siitä on vissiin jo aikaa!

Sen lisäksi että teen joka päivä jotakin näyttöön liittyvää, on mulla tullut uusi inspis askarteluun, tai lähinnä korujen tekemiseen. Ostin paljon lisää helmiä ja muita korutarvikkeita, ja askartelen niitä aina välillä. Ehkäpä saan inspiraation vielä yhden mosaiikkityönkin tekemiseen. Tarvikkeet olisi jo valmiina. Samoin kaikki mun Halloween-asun osaset on nyt mulla, joten kohta voi laittaa taas Halloween-kurkistusta tänne bloginkin puolelle ;)

Itsetehty omenakorusetti

sidonnan näyttö + muut stressitekijät

Heipä hei :) Nyt on taas aikaa kirjoitella vähän blogia, sillä kukkasidonnan näyttö on VIHDOIN ohi! Woooohooo! Olisin siitä onnellinen miten tahansa olis käynytkin, sillä on tää vaan ollut hemmetin stressaavaa ja pelottavaakin, mutta onneksi saa olla oikein kunnolla onnellinen, sillä näyttö meni vielä läpikin - against all odds!

Kirjoitin jälleen näytöstä pidemmän kaavan mukaan ns. opiskelublogiini, joten sieltä voipi lukaista jos kiinnostaa enemmän koko prosessi. Sen nyt sanon tässä, että mihinkään työhöni en ollut tyytyväinen, vaan kaikki meni alta riman, osa enemmän, osa vähemmän, ja lopulta onnistunein työni oli tilakoriste, vaikka sen tehtyäni sekin oli mielestäni paskin työ ikinä :P Olin tosi pettynyt itseeni, ja olin täysin varma, että hylätty suoritus tulee, jopa niin varma etten oikein ehtinyt jännittää tämän päiväistä palautekeskustelua ja sitä lopputulosta. Kun keskustelu sitten oli ohi ja arvioijat onnittelivat ja halasivat, ja olin jo kurkottelemassa ovenkahvaa lähteäkseni, yksi arvioijista sanoi jotain, en edes muista mitä, joka avasi parkuhanat :P Olin NIIN lähellä että olisin selvinnyt itkemättä, mutta sitten ne arvioijat oli niin ihania -.- Tyhmät ;) Ja sitten halattiin ja itkettiin opettajien kanssa ja omien luokkalaisten kanssa. Kaikki me päästiin tästä näytöstä läpi, joten todellakin on aihetta juhlaan :)

Tilakoriste sadonkorjuujuhliin:

Ekologinen surusidontatyö:

 Kimppu kuvataiteilija Susanna Autiolle:

Kaason koriste:

Morsiamen koriste (kimppu):

Lisänäyttö, pyöreä kimppu:

Vaikka aihetta pienelle biletykselle oliskin, niin ei oikein tunnu siltä, kun muu elämä ja talous takkuilee. Viime viikonloppuna meni pesukone hajalle, eikä sitä enää kannata korjata, joten tässä jokunen tovi menee kun etsitään sopivaa, uutta pesukonetta tilalle. Lisäksi eilen alkoi auto taas pitää rohinaa lähes samalla tavalla kuin juhannuksena, jolloin siihen vaihdettiin jarrulevyjä, -paloja ja -nesteitä, joten mikäköhän siellä nyt on paskana... laakerit? En tiedä, mutta korjaamolle se vissiin taas tarvii viedä että sillä uskaltaa ajaa.

Lisäksi viemärisaneeraus vaan jatkuu aina vaan, vaikka viikkoon meidän kämpässä ei oo ees käyty, mutta keittiön vesi on ollut poikki koko sen ajan. Ja ens viikolla alkaakin vesijohtoremontti ja timanttiporaukset... Et voi vittu sanon mää taas. Kolmeen viikkoon ei oo voinut kunnolla siivota, ja kaikki kamat olleet hujanhajan pitkin olkkaria :(

Make myös sanoi, että sen työt jäänee parin kuukauden katkolle, eli hiphei! Myös mun tulot pienenee tästä päivästä lähtien, joten ei paljon naurata.

Ens viikolla on myös seuraava kasvitentti, ja torstaina jo annetaan seuraava, asiakaspalvelun ja markkinoinnin näyttötehtävä. Ressii pukkaa...

Mutta keskiviikkoon asti koitan ottaa mahdollisimman relasti, jossain vaiheessa kuitenkin tenttiin vielä lukien. Ja toivottavasti se autokin saatais kuntoon niin ei tarttis bussilla kulkea...

On vähän sellanen olo, että kuinka paljon stressiä ja vitutusta voikaan pariin kuukauteen mahtua.

Tekisi hirveästi mieli mennä metsään rauhottumaan, mutta sen jälkeen kun kävin puolukankeräyksen yhteydessä pienellä metsälenkillä, ja olin ihan v i t u n täynnä hirvikärpäsiä, niin ei todellakaan enää tee mieli, eikä siellä todellakaan rentoudu :P Täytynee odottaa johonkin lokakuun loppuun, jos niitä ei sitten enää olis niin paljon...