loppukesän rientoja

Oon pikkuhiljaa kirjoitellut juttuja ylös, mutta en mä ole muistanut julkaista näitä :D Mun ainainen ongelma, ja siksi näistä tuleekin aina hirveän pitkiä... No, ottakaa tai jättäkää.

Heinäkuu oli melko villiä ja kiireistä aikaa.

Alkukuusta oli Hannen polttarit Lohjalla, missä ohjelmassa oli ilmajoogaa, Hannen flyboard-lento, grillailua ja saunomista sekä Amorphiksen keikka Rantajameilla. Polttarit stressasi aika paljon etukäteen, mutta kaikki meni lopulta tosi kivasti, vaikka aikataulu olikin aika tiukka. Tosi hyvin porukka myös pääsi mukaan, kun ottaa huomioon että polttarit alkoi Oulaisten päässä jo torstai-iltapäivällä, eli ei ollut lauantai-polttarit kuten yleensä. Väsy tuli kyllä aika nopeasti.

Viikko polttareiden jälkeen olikin jo häät Oulaisissa, ja koska olin kaasona, niin paikalla piti olla vähän aikasemmin. Niinpä otin Hennan kyytiin ja lähdettiin torstaina ajelemaan, ja oltiin illalla perillä. Perjantai koostui pelkästään juhlapaikan koristelusta sekä vihkiharkoista, ja olin taas illalla aivan loppu :D

Hääpäivä jännitti, vaikkei mulla siinä enää ollutkaan muuta tehtävää kuin pidellä kimppua vihkimisen aikana, ja Hillan ja Lotan kanssa koristeltiin hääparin huone. Hemmetin kuuma oli koko päivän, ja ihan alunperin olinkin yllättynyt että Hanne haluaa pitää kesähäät ja vielä heinäkuussa, mutta siitä on ilmeisesti Villeä syyttäminen :D Päivä sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, enkä alkanut edes vuolaasti itkemään häämarssin (Phantom of the Opera) aikana, vaikka kaukana ei sekään ollut. Kuriositeetteina häistä täytyy mainita, että siellä oli festariteema, ja häätanssina oli Mokoman Sinä riität, johon loppuväki yhtyi moshaamaan ;) Kerta se oli ensimmäinenkin, ja jotenkin tuntuu että myös viimeinen :D Meikäläisen kontribuutio häihin paikan koristelun lisäksi oli kutsujen ja festariohjelman teko, sekä hääkimpun suunnittelu.

Väsymys iski taas melko aikaisin, ja suunnilleen väkisin pysyttelin hereillä johonkin yhteen, kahteen, kunnes lähdettiin taksilla nukkumaan Hennan kanssa.

Sunnuntaina pyörähdettiin vielä juhlapaikalla ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin kotiin. Helle ja ilmastoimaton auto ei etenkään 8h matkalla ollut kauheen kiva yhdistelmä, mutta hengissä selvittiin.

Jere otti dronella kuvan

Häiden jälkeen olikin pieni hengähdystauko, kun jouduin perumaan reissun Tammerfesteille Nylon Beatia katsomaan. Olin aika väsynyt, ja lisäksi liput myytiin loppuun kun pari päivää jahkailin onko mulla niihin edes varaa. No ei tarvinnut sitten miettiä.

Sen sijaan kävin Marissan kanssa Hangossa hiukan Sea Horse Week -heppakisoja katsomassa ja meressä lillumassa. Merivesi oli kyllä niin lämpöistä ettei se juurikaan virkistänyt, joten kotimatkalla käytiin järvessä vielä pulikoimassa :) Oli tosi kiva reissu, vaikkakin kuumuus sai aikaan lievää pahoinvointia.

Heinäkuu päättyi We Love -festareille Helsinkiin, missä itselle kaikkein tärkeimmät esiintyjät oli Raptori sekä se aina yhtä ihana Nylon Beat ♥ Hanne tuli mun mukaan, ja lisäksi meidän seuraan liittyi vanhoja Naikkarikavereita, joihin tuli aikoinaan tutustuttua NB:n nettifoorumilla. Osa tyypeistä oli sellaisia, joita en oo nähnyt sitten Nylon Beatin edellisen comeback-keikan jälkeen vuonna 2007, ja osan oon tainnut viimeksi nähdä 2014 kun käytiin porukalla Erinin keikalla. Oli kyllä kuin aikaa ei ois kulunut yhtään, enkä edes tajunnut kuinka ikävä mulla niitä ihmisiä oli ennen kuin nähtiin :) Keikkaakin odottaa aina ihan eri tavalla kun on se oma NB-jengi mukana, en vaihtais sitä mihinkään ♥ Ja voi pojat mikä keikka olikaan... Tokihan olin kattonut esim. Instagramista keikkavideoita, että tiesin mitä on luvassa. Mutta mä muistan, kun NB keikkaili aktiivisesti, niin lavalla meno oli aika pysähtynyttä kuitenkin. Nyt ei todellakaan ollut, ja tytötkin oli ihan järjettömässä kondiksessa! Ja niin kuumia! Päätin ottaa tavoitteeksi, että mäkin oon nelikymppisenä yhtä upea, mulla olis tässä 6 vuotta armonaikaa :D Tälleen tanssityttönä ja Nylon Beatin muinoisia koreografioita tiiviisti seuranneena myös oikeen sydämessä läikähteli, kun NB:n alkuaikojen tanssija Wille Lipponen oli myös mukana, ja tosi paljon sellaista tanssikoreografiaa, jota itsekin on tanssinut katsoen mallia jostain musavideoista tai tv-ohjelmien esiintymisistä :P Oisin ehkä melkeen muistanutkin niitä liikkeitä.

Raptori - Sukellus pumpuliin live


Raptori - Oi Beibi live

Keikalla kuultiin kaikki "pakolliset" hittibiisit, mutta Jonna ja Erin kyselivät keväällä biisitoiveita keikoille, ja olivat toiveiden pohjalta koostaneet pienen potpurin, joka sisälsi biisit Takapulpetin poika, Paikka palaa, Senegalin yöt, Nylonkuu ja Viha ja rakkaus. Aloin parkumaan jo ekan biisin aikana eikä siitä sitten oikein loppua tullutkaan, eli tuli itkettyä kyllä ihan kunnolla. Jos oli ihanasti sovitettu taas sen tyyppiseksi "teknohitaaksi" mitä se on levylläkin, kun itselle se akustinen versio oli vähän tylsä. Tämä oli ihana :) Ja tosiaan se potpuri oli huikea, ja keikan päättänyt Teflon Love, ja kun koko Suvilahti huusi aivan täysiä "mä koska haluun olla NYLON!" Ai vitsi. Sitä onnellisuuden määrää mikä siinä keikan jälkeen oli niiden ystävien kanssa. Tuli kyllä todella tarpeeseen ♥ Silti kyllä harmitti, että oli tarkoitus nähdä NB:ltä kolmekin comeback-keikkaa, mutta ei tällaisella köyhällä ole varaa ostella festarilippuja mielin määrin vain yhden bändin takia :( Jäi siis Wanaja ja Tammerfest välistä.

Festareilla muuten tuli nähtyä E-type ja Raptori, jolla on aina ihan loistavat keikat :) En kyllä diggaa siitä että nää ysäribändit tuntuu soittavan parhaimmat hittibiisinsä kahteen kertaan, ja Raptorikin on jo kauan soittanut Oi beibiä sekä alkuperäisenä että uutena versiona. Mut Raptori oli kova :) Ostin sieltä pari niiden keikka-dvd:tä. Me & My, Daze ja Ice MC kuului hyvin ulkopuolellekin ja se riitti.

Nylon Beat - Nukutaan live


Nylon Beat - potpuri live

Noin ylipäänsä heinäkuu oli mun makuun ihan liian helteinen ja kuuma, ei niillä keleillä voinut tehdä mitään :( Pukeutuminen ja valmistautuminen yhtään mihinkään oli kamalaa. Sama jatkui vielä elokuun alussa, kun oltiin Katjan kanssa SaariHelvetissä Tampereella. Tällä kertaa matkustettiin junalla, ja mä olen niin ummikko että oon mennyt junalla vaan kerran aikasemmin, joten oli kivaa ja jännää ja kaikkee :D Turusta Saloon matkasin jopa ihan yssikseni. Saarihelvetti oli hyvä ja kiva, joskin mulla oli taas liian kuuma (paitsi yöllä, kun jonotettiin paatille kaatosateessa) eikä mulla ollut intoa lähteä jatkoille. Ennätyspaljon tuttuja näin ja siksi varmaan viihdyinkin enemmän juttelemassa kavereiden kanssa kuin katsomassa bändejä, mutta Profane Omenin näin livenä melkeen vuoden tauon jälkeen. Mulla oli niitäkin niin hirveä ikävä ♥ Ja senkin tajusin vasta siinä keikan aikana. PO oli mulle SE juttu tän vuoden Saarihelvetissä, eikä millään muulla ollut niin suurta väliä. Turmion Kätilöiden keikka tuntui tavallista lyhyemmältä.

En tiedä mikä toi mun ilme oli pitkin iltaa...

Profane Omen - Disconnected live

Kesällä on ollut myös ihan liikaa huolia, murheita ja sydänsuruja, oon stressannut paljon erinäisistä asioista ja muidenkin puolesta, enkä oo pitänyt huolta siitä että mulla itsellä on hyvä olla. Harvasta asiasta pystyin kesällä nauttimaan, kun korvien välissä myllersi niin paljon muuta. Niinpä aattelin että syyskesä sais olla sellaista aikaa kun keskityn vaan itseeni ja omaan hyvinvointiini, henkisesti ja fyysisesti. Aloitin ottamalla kuntosalijäsenyyden ja käymällä hierojalla, josko sillä ainakin pääsisi vauhtiin. Tanssitunnit aloitan pian. Töitä olis myös oikein mukava saada, niin siihen panostan nyt taas enemmän. Oon myös käynyt omaa roinaani läpi, myynyt huonekaluja ja ostanut uusia, koittanut saada kämppään vähän avaruutta. Tämä projekti on vielä ihan reilusti kesken, kaappeja ja tavaraa on paljon läpikäytävänä, eikä mulla esim. tällä hetkellä ole keittiössä pöytää :P
Makkariin sain vihdoin toteutettua kunnon meikkipöydän, kun sain ostettua uuden peilin ja valot! Pöytähän mulla on ollut jo vuoden, mutta meikkaaminen on hankalaa pimeässä. Nyt mulla ei ole missään niin valoisaa kuin makkarissa, valaisevat kyllä superhyvin :D Olkkariin sain myös uusittua ns. kasvihyllyn, ja voisin tuijottaa tuota päivät pitkät, kun tykkään niin paljon!

Erään ihmissuhteen kanssa tosiaan kävi kesällä köpelösti, ja saatan välillä muualla somessa vaikuttaa vähän katkeralta. Ja sitä oonkin, en voi kieltää. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että tunnun vetävän puoleeni tietynlaisia miehiä, ja tahtomattani musta saattaa tulla heille vähän turhan intensiivinen. Mutta siis historia tuntuu toistavan itseään, enkä mä taaskaan kuunnellut intuitiotani keväällä, kun olisi pitänyt. Tästä lähtien kuuntelen. Ehkä tämän ihmisen oli tarkoitus auttaa mut vaan Maken kuoleman yli ja sen jälkeen häipyä elämästäni. En oo aiemmin uskonut kohtaloon, mutta tämän kesän aikana ilmeni kaikenlaista, että on pakko ollut miettiä josko sittenkin edes jotkut asiat olisi ennalta määrättyjä, ja lopputulos on sama vaikka mitä tekisi. En ees voi uskoa että sanon noin ääneen :D

Tää vuosi on tähän asti ollut muutamia valonpilkahduksia (keikat, tapahtumat ja ystävät) lukuunottamatta todella perseestä ja vaikea, epäonnistumisia ja pettymyksiä toisensa perään vähän jokaisella elämänalueella. Toivon että vuosi päättyisi edes vähän paremmissa merkeissä. Syksy on ainakin ns. mun vuodenaika, niin mahdollisuuksia parempaan on :D

erin @ salo

Viime lauantaina Erin oli konserttisalikeikalla Salossa, Kivassa.

En tiedä onko mulla yhtään salolaista kaveria joka Erinin lipusta maksaisi, joten kysyin Sannilta josko se lähtis mun kanssa :) En ees muista koska ollaan viimeksi Sannin kanssa nähty, en varmaan veikkaa kauheen väärin jos sanon että 6 vuotta sitten, kun Sanni auttoi muuttamaan mun roinia Lohjalta Saloon.

Meillä oli hyvinhyvin rauhallinen lauantai-ilta :D Sanni joi illan aikana huimat 3 pientä siideriä ja mäkin vain 4 vähän isompaa. Sanni tuli hyvissä ajoin neljän aikoihin, jotta ehdittiin pulputtaa tarpeeksi ennen keikkaa. Keikka alkoi jo seiskalta ja loppuikin joskus ysin jälkeen. Paikat meillä oli toisella rivillä. Mua taas jännitti etukäteen vähän, koska edellisestä Erinin keikasta oli aikaa pari vuotta, mutta nou hätä, kyllä mä tän handlaan, ajattelin. Keikka alkoi Annan maani pyöriä- ja Mä kuulun tähän -biiseillä, ja vaikka kaikki oli ollut ihan ok, niin jouduin nää pari ekaa biisiä keskittyä hampaiden yhteen puremiseen ja siihen etten rupee parkumaan. Eka biisi kun oli ohi, niin meinasin jo huokasta helpotuksesta, kunnes "Kesäpäivän äänet peittää surrutellen ampiainen...", yääääh :D

Enivei asiat helpottui huomattavasti tuon alun jälkeen. Ekalla puoliajalla kuultiin vanhoja tuttuja biisejä, mutta juuri ennen taukoa soitettiin illan eka uus biisi tulevalta levyltä, Anna kun mä yritän. Toisella puoliajalla tuli enemmänkin uusia biisejä; Kohta hänen, Seliseli, Gangsta ja Sydäntä särkee. Tosi mielenkiintoisen kuuloisia ja hyviä uusia biisejä, täytyy sanoa :) En tykännyt ollenkaan Kohta hänen -biisistä kun sen kuuntelin Spotifysta, mutta oli ihan eri asia kuulla se livenä ja katsoa Erinin ilmeitä ja eleitä, meinas ihan ruveta itkettään :D Anna kun mä yritän jäi mieleen kesätunnelmaltaan, ja Seliseli ja Gangsta (Lohja mainittu!) oli sellaisia että tekis vaan mieli kuunnella uudestaan ja pistää bileet pystyyn. Näillä näkymin levy kuulemma ilmestyisi 11.11., joten sitä ootellessa :) Keikan päätti Oisko se toi, olisin ite toivonut jotain menevämpää vikaa biisiä.

Salon yleisö ei seisonut ja bailannut kertaakaan, en oikeen tiiä oisko pitänyt ite näyttää mallia vai ei :D En muutenkaan tiennyt yhtään miten päin oisin siinä tuolissa ollut, kun tanssijalkaa vipatti ihan koko ajan. Voe kökkö kun en tykkää näistä konserttisalikeikoista...

Huomasin Vesan tulevan vielä käymään lavalla, joten kysäsin siltä biisilistaa ja kehuin uusia biisejä :) Kun lähdettiin takasin meille päin, niin kierrettiin muutaman Pokestopin kautta :D Vähänkö ketutti, että kun istuttiin jo odottamassa keikkaa, niin nearbyhin tuli näkymään Snorlax. Hiukan teki mieli huikata jollekin että voitteko alottaa vasta vartin päästä, pakko saada toi Snorlax :D Mietittiin pienen, häviävän hetken ajan lähteäkö keikan jälkeen baariin vai ei, mutta kuten Erinkin sanoi, niin yökerhot on kokeneet samanlaisen inflaation kuin nukkien kanssa leikkiminen joskus lapsena. "Yhtenä päivänä mä vaan havahduin kesken leikkien / keskellä tanssilattiaa, että miks mä teen tätä? Ei tää oo yhtään kivaa." Eli me jäätiin meille kuuntelemaan musaa, ja jossain vaiheessa käytiin hakee pizzaa (ja metsästää poksuja).

Aamulla kun nousin ylös, niin Sanni oli jo keittämässä kahvia ja tiskaamassa! Mitä täällä tapahtuu? Hullu nainen. No, siellä hän tiskas ja kiillotti tiskipöydän, ja minä olin ikuisesti kiitollinen sotkun siivoomisesta ^_^ Koskapa ei ollut niin vähällä juomisella mitään oloja, niin puoliltapäivin lähettiin käymään vielä Pirilän Kukkatalossa shoppailemassa. Sanni osti ainakin samettilehden ja pitsilehtiä, itelleni ostin kilpipiilean, kaksi eri itulehteä sekä orkidean. Käytiinpä siinä vielä ajelemassa ja mä nappailin meille pokepalloja ja poksuja, Sanni sai vaik kuin monta uutta :)

Harmi ettei muistettu mitään welfieitä ottaa, mutta olipa kiva ja rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa :)

Tää olikin ehkä ensimmäinen asia mistä oon nauttinut koko menneenä syksynä. Tää syksy on ollut jotenkin poikkeuksellinen, sillä syksy on mun lempivuodenaika, ja syyskuu saisi kestää oikeasti useamman kuin yhden kuukauden. Mutta nyt ei oo innostanut mikään. Ei oo kiinnostanut ostaa syyskukkia parvekkeelle, ulkotöistä johtuen ei oikeen ihana ruskakaan innosta, saati sitten ulkoilu. Ja mikä pahinta, mä en ole yhtään innostunut Halloweenista. En tiiä mistä nyt tuulee, mutta ärsyttää oikeen itteänikin. Paras syksy on kohta ohi, ja se on mennyt mulla yhtä sumussa kuin koko kesäkin. On ollut pieniä valonpilkahduksia, kuten isot, rapisevat lehtikasat töissä, muutamat uudet kivat vaatteet ja kengät, sekä sijaiskissan huima edistyminen sijaiskodissa. Mutta ehkä tää tästä, täytyy vaan jotenkin saada jäsenneltyä ajatukset uudelleen viimeistään kun työt loppuu maanantaina. Sitä päivää oonkin odottanut jo useemman viikon :P

Mulla on tänä vuonna pukannut ennätysvähän blogipostauksia, mutta niin on vissiin vähän muillakin. Poistin juuri kymmeniä blogeja lukulistalta, kun eivät ole vuoteen päivittyneet lainkaan. Munkin elämän hurjista käänteistä saa kaiken oleellisen kyllä selville Instaa seuraamalla, joten ymmärrän hyvin ettei blogin kirjoittaminen oo enää niin oleellista - riippuen tietysti vähän blogin sisällöstä. Mutta koitetaan sinnitellä :)

erin @ tulisuudelma, vantaa

Joulukuu on jo kovasti käynnissä, mutta palataanpa hetkeksi tuonne marraskuun puolivälin tienoille.

Kaverini Heidi kyseli multa jo tuossa syyskuussa, josko lähtisin seuraksi Erinin keikalle Vantaalle. Sovittiin, että ajan Heidille Järvenpäähän ja jään sinne sitten yöksi. Lopulta jengi hieman kasvoi, ja meitä olikin koossa seitsemän vanhasta Nylon Beat -fanijengistä :) Olin niin iloinen, kun näin noita tyyppejä, sillä jos laskettiin oikein, niin ollaan koko jengillä nähty viimeksi 7 vuotta sitten. Noi muut on toki nähneet aktiivisemmin, kun asuvat lähempänä toisiaan.

Mutta luulen, että Facebookilla on nykyisin suuri osa siinä, ettei tuollainen 7 vuoden taukokaan tunnu niin pitkältä. Kun on periaatteessa koko ajan yhteyksien päässä toisista, niin oikeastaan oli kuin mitään taukoa ei ois koskaan ollutkaan. Joskus tauon jälkeen hyvienkin ystävien näkeminen voi jännittää, mutta nyt ei kyllä ollut tietoakaan moisesta. Ehkä sekin voi jollain tapaa vaikuttaa, että kaikki ollaan alunperin tutustuttukin netissä, ja se on (ainakin mulle) niin luonnollinen kanava ystävyydelle.

Vaikka oon edelleen aika epävarma lähtemään ajelemaan vieraisiin paikkoihin, niin Järvenpää on kuitenkin sen verran pieni kaupunki, ja Heidille oli helppo ajaa, joten uskalsin lähteä. Joskin kävin neljässosan matkasta läpi Google mapsin avulla etukäteen :D Onneksi Heidi pääsi vähän aiemmin töistä, niin pystyin ajelemaan vielä valoisaan aikaan perille.

Pälätettiin useampi tunti Heidin kanssa kahdestaan, kunnes muuta jengiä alkoi valua paikalle. Jotenkin ilta ajautui mun synttäreiden juhlistamiseen, vaikka olin vaan sivulauseella maininnut, että keikka osuu sopivasti mun synttäriviikolle :P Sain siis tyypeiltä ihania synttärilahjoja, ja join aika paljon muiden piikkiin, mikä vissiin oli vähän tarkoituskin, mutta mulla vähän omatunto kolkutti :P

 

Laulettiin Heidillä Singstaria ja juteltiin niitä näitä, kunnes puoli yhdentoista aikaan lähdettiin kohti Tikkurilaa, osa meni junalla ja osa autokyydillä. Erin oli laittanut meidät listalle, eikä onneksi tarvinnut jonottaa. Mä en ole koskaan käynyt Tulisuudelmassa, eikä nyt välttämättä ihan heti tuu hinkua mennä uudestaan :D Tai siis. Oikeasti siellä soinut musiikki oli tosi hyvää, tanssittavaa ysäriä ja nykypoppia, mutta siinä paikassa oli muuten jotenkin kammottavat vibat :D

Keikka oli tosi hyvä, joskin ainakin alussa oli yleisön puolelta melkoista tungeksimista, mikä otti päähän ihan huolella. Mutta muuten oli hyvä fiilis, ja oli ihana tanssia siinä meidän jengin kanssa ^^ Kuulin nyt ekaa kertaa Sä osaat! -levyn biisejä livenä, ja Annan maani pyöriä -biisin versio olikin ihan huippu! Siinä oli vähän jotain teknomeininkiä, tanssijalka vipatti kyllä kovasti :)

Encoren alussa Erin vielä bongasi mut yleisöstä ja toivotti hyvää syntymäpäivää, ja mä olin jo ihan liikuttunut :) Keikka oli jo melkein ohi, kun mietin, että pääsinpä mä helpolla, että ei ainuttakaan itkubiisiä tullut, eli vaikka olin liikuttunut koko illasta, niin ei ollut tullut itku. Mutta vikana biisinä tuli Vanha sydän, jonka olemassaolonkin olin jo autuaasti unohtanut. Ja sitten tuli vähän itku :) Mutta ei sellaista hysteeristä kuin viimeksi Oulaisissa, se oli ihan kamalaa :D

 

Katja lähti heti keikan jälkeen, mutta me muut jäätiin vielä joksikin aikaa. Mua rupesi kyllä melko pian keikan jälkeen väsyttämään tosi paljon, ja join loppuillan vettä. Oltiin ehkä jotakuinkin puoli neljältä takasin Jäkessä.

Aamulla Heidillä oli hirveä darra, mutta mulla ei juuri mitään, ainoastaan oli vähän tuskaista, sillä mulla meni aamulla nukkuessa ja uuden lävistyksien takia jatkuvasti kääntyillessä alaselkä tosi jumiin. Myös Lauralla oli lauantaina paha olo :D Ei naurattaisi muuten, mutta kun teemana vähän oli tuo "welcome to the club", että mitäs me yli kolmekymppiset vanhukset x) Käytiin siis vielä kolmisteen Mäkkärissä syömässä, ja mä lähdin sitten pikkuhiljaa ajamaan takasin kotiin päin. Kotona ei mennyt kauaakaan kun nukahdin sohvalle muutamaksi tunniksi, ja kun heräsin, niin Make toi kebabia :)

Mutta siis vitsi... Oli ihan mieletön ilta, ja oli niin hauskaa näiden ihmisten kanssa, sitä melkein pakahtui kiitollisuudesta, liikutuksesta ja onnellisuudesta ♥ Kiitos vielä Heidi, Laura, Katja, Marjut ja Joonas + Laura H., Erin ja bändi :)

(Osa kuvista on Heidin ja Katjan ottamia)

syntymäpäivä

Minä täytin maanantaina 30. Nemo täytti samana päivänä 4 :)

Ollaan perinteisesti tehty kissoille kalakakkua synttäreinä, ja päivänsankari(t) saa patsastella koko päivän rusetti kaulassa. Nemon kanssa otetaan myös yhteinen synttärikuva joka vuosi, vaikka se onkin sylikammoiselle Nemolle aika kauhistus. Mitään leluja tai semmoista ei nyt sille ostettu, sillä kissat ei tällä hetkellä oikein tarvitse mitään. Zooplussan paketti tosin tuli eilen, ja kissat saivat mm.  uudet, hienot, valkoiset ruokakipot.

 

Kaveriporukalla tosiaan vietettiin mun synttäreitä jo Halloweenin yhteydessä, ja äiti, Reiska ja vaari kävivät meillä synttärikahvilla isänpäivänä. Haettiin lähileipomosta kakkua, ja ite tein vähähiilarisen voileipäkakun. Lahjaksi sain lähinnä skumppaa ja rahaa, ja äiti toi vielä soilikin, josta tähän mennessä kissat on jo nyppineet puolet kukista pois :P Halloweenina sain lahjarahaa myös serkuilta ja kummeilta, sillä toivoin lahjaksi lävistyslahjakorttia krääsän ja tavaran sijaan. Niin ja kaverini Mari oli kirppikseltä löytänyt yhden My Little Ponyn, ja sen sain synttärilahjaksi myös :)

Maanantaina päivänsankari Nemo tuli herättämään mut tulemalla selän päälle makaamaan :P Aamu alkoi pakastesein keittämisellä ja kalakakkujen vääntämisellä. Päivällä otettiin Nemon kanssa yhteiskuva, mutta muuten maanantai menikin lähinnä löhöillessä.

Eilen käytiin Maken kanssa Turussa tuhlaamassa synttärirahoja. Kävin ensin Larypiercingissä ottamassa sen lävistykseni, ja kotimatkalla poikettiin vielä Skanssissa, ja löydettiin molemmille uudet talvikengät.

Tuore lävistykseni on siis triple forward helix, ja päätin jo pari vuotta sitten ottavani joskus sellaisen. Synttärilahjaksi tää olikin ihan oiva lävistys, siitä tuli yksi koru jokaiselle vuosikymmenelle :) Sain samalla leimakortin täyteen, joten seuraava lävistys onkin ilmainen. Suunnittelin vähän ottavani ehkä conchin jo parin kuukauden päästä.

Clickshoesista löytyi Riekerin punaiset talvisaappaat

Triple forward helix

Lari otti tuoreesta lävistyksestä kuvan instagramiin, ja järkytyin syvästi meikäläisen juurikasvusta (jota ei kyllä tuossa mun omassa kuvassa näe, kiitos filttereiden :D). Eipä sitä ole oikein huomannut pelkästään peilistä katsomalla, mutta tuon sivuleikkauksen kohdalta juurikasvu oikein paistoi siinä kuvassa. Leikkaus on myös vähän venähtänyt, eikä se imartele uutta lävistystä niinkuin se oli suunniteltu :P Joten nyt seuraavaksi tarttee päästä värjäämään tukkaa, ja katotaan jos joku voisi leikatakin tuota vähän. Oon myös melko hämmästynyt siitä, kuinka kulahtanut myös tuo punainen väri on nyt, kun värjäyksestä on kulunut kuukausi. Elumen ei ole aiemmin kulahtanut mulla näin nopeasti, viimeksikin kesti hyvänä usean kuukauden.

Perjantaina oon lähdössä kaverin luokse Järvenpäähän, illan ohjelmassa on Erinin keikka Vantaan Tulisuudelmassa :) Tuskin maltan odottaa! Ensinnäkin, en edes muista koska oon viimeksi nähnyt näitä ystäviä, hyvin todennäköistä että 7 vuotta sitten Nylon Beatin paluukeikan yhteydessä. Erinin keikalla oon viimeksi ollut kai lähemmäs kolme vuotta sitten.