tämä on dani

Dani eli Vallu tuli syyskuussa yhdistyksen ensisijoituspaikkaan löytökissana, "Nelospaikan viiksivalluksi". Normaalisti meillä kesyt löytökissat lähtevät ensisijoituspaikasta löytöeläintaloon lain määräämäksi 15 vuorokaudeksi, kunnes kissalle etsitään uusi koti. Danista ei kukaan saanut selvää onko se villi, puolivilli vai arka kesykissa, sillä se nökötti hiljaa häkin sisällä olevassa kuljetuskopassa aina kun kissalassa kävi. Söi kyllä hyvin ja kävi laatikolla normaalisti, mutta vain kerran se todistettavasti oli kopan ulkopuolella sen aikaa, että siitä sai otettua kuvan. Dani oli meidän ensisijoituspaikassa sen 15 vuorokautta ja siitä tehtiin myös löytöilmoitus Facebookiin. Oli mahdollista että kissa olisi vain ollut kulkurina pidemmän aikaa. Kukaan ei kissaa kaivannut.

Olin täysin vakuuttunut, että häkissä kissalaoloissa Dani ei antanut itsestään todellista kuvaa, vaan se on pakko saada sijaiskotiin. Ja lisäksi sen nassu oli niin julmetun söpö että rakastuin siihen päätäpahkaa :D Niinpä se käytettiin eläinlääkärillä leikattavana, madotettavana, rokotettavana, sirutettavana, FIV+FeLV-testattavana ja lisäksi siltä otettiin mykoplasma+herpes -testi - toimenpiteet, jotka tehdään meidän kaikille kissoille. Kollipoika Dani arvioitiin 4-5-vuotiaaksi, ja ainoa "vika" mikä löytyi, oli yksi puuttuva etuhammas. Sieltä se meni häkkinsä kera Johannan luo sijaiskotiin. Olisin ottanut kissan meille jos eristysmadollisuudet olisivat paremmat, mutta virustestien tuloksiin saakka olisi parempi jos se olisi sijaiskodissa, missä sijaiskissat saavat oman huoneen.

Kun Dani oli ollut viikon sijaiskodissa, se alkoi juttelemaan hoitajalle, eikä joka kerta lähestyessä paennut häkin nurkkaan. Kahden viikon jälkeen se oli jo syönyt kädestä, tarponut, heittäytynyt kyljelleen, puskenut ja tavannut toisia kissojakin ♥ Vaikka sisimmässäni tiesin että kissassa on potentiaalia, niin en olisi osannut toivoa, että kehitys olisi noin nopeaa, kerrassaan upea juttu :)

Kun kuukauden päästä Dani vietiin tehosterokotukselle, niin päätettiin että samalla se siirtyy meille. Johannalle oli tullut lisää sijaiskissoja ja tilat alkoi pikkuhiljaa loppua kesken. Dani oli Johannan luona käyttäytynyt muita kissoja kohtaan oikein hyväksyvästi ja kiltisti, joten aateltiin että sen lienee paras lähteä tutustumaan loppuelämänkotinsa kissoihin ja ihmisiin, ennen kuin kiintyy liiaksi Johannan perheeseen. Danille ei siis tarvitse etsiä loppuelämänkotia, vaan nyt voin jo melko varmuudella sanoa, että se löytyy meiltä. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen sijaiskotiin laittamista, mutta parista asiasta piti saada ensin varmuus: onko se terve, ja käyttäytyykö se hyvin muiden kissojen kanssa. Seuraavaksi sitten jännittikin miten meidän Nikki hyväksyy laumaan uuden, aikuisen kissan. Uuden kissan laumaan tuominen on aina riski, mutta päätin sen ottaa. Vaihdettiin hajupeittoja viikkoa aikaisemmin. Meillä sniffailtiin Danin pyyhe läpikotaisin, ja Nemo makoili sen päällä jatkuvasti, ja kun ei makoillut, niin se paini sen kanssa. Tuntui ihan siltä kuin tyyppi ei malttais odottaa mitä tuleman pitää :D Dani taas ei kuulemma suostunut koskemaan meidän kissojen petiin ja vilttiin pitkällä tikullakaan.

Toljottelua. Dani makasi mieluummin puhtaassa hiekkalaatikossa kuin pehmeässä pedissä.

Danin tutustuminen uuteen kotiin lähti käyntiin maanantaina meidän makuuhuoneesta. Häkki oli kätevä ensimmäisiksi päiviksi, mutta halusin mahdollisimman pian päästää sen kulkemaan vapaana, sillä se oli kyllä viettänyt häkissä aikaa ihan tarpeeksi kauan, ja oli jo Johannan luona ehtinyt tottua myös vapauteen. Ensimmäisen päivän se oli meitä kohtaan hiukan epäluuloinen, mutta ruoka ja lässyttely auttoi paljon. Dani oli jo ensimmäisenä iltana niin reipas, että päästettiin omat kissat pällistelemään sitä häkin läpi. Eivät olleet Danista juuri moksiskaan, kun se ei päässyt iholle. Feliway pöhisi myös seinässä koko ajan. Danin reippauden takia kokeiltiin jo toisena päivänä kissojen tutustuttamista ihan vapaana. Aluksi se tuntuikin sujuvan ihan suht hyvin ja Dani tykkää toisista kissoista ihan hirveesti, ehkä vähän liikaakin sillä se hämmensi meidän kakarat totaalisesti. Nuno ja Dani sähisi toisilleen kaikkein eniten, ja kun kuulin että Dani ahdistuu liikaa sängyn alla, niin lopetettiin siltä päivältä. Loppupäivän ja yön Dani sai olla makkarissa vapaana ja mä nukuin sen kanssa siellä, kun Make nukkui muiden kanssa olkkarissa. Tämä sujuikin oikeen mainiosti, Dani nukkui välillä sängyn alla, välillä avonaisessa häkissä ja välillä mun kanssa sängyssä. Aamuun mennessä se oli saanut jo rutkasti lisää itseluottamusta, ja kolmantena päivänä uskalsin heti aamupalan jälkeen päästää kissat taas tutustumaan. Lyhyen aikaa pidin Nunon häkissä jottei Dani heti pelästy, mutta puoleen päivään mennessä kaikki kissat oli makkarissa sulassa sovussa. Olisko ollut torstaina kun pistettiin häkki kasaan, raapimistynnyri paikoilleen ja uusi, ylhäältä sisäänmentävä hiekkalaatikko makkarin puolelle. Tosi nopeasti sekä omat kissat että Dani oppivat sitä käyttämään, mikä oli tosi helpottavaa, sillä Dani on melkoinen hiekan paiskoja.

Ensimmäisellä viikolla viikonloppuun mennessä Dani oli saanut jo sen verran itseluottamusta että alkoi viettää aikaa olkkarissakin. Suunnilleen näihin aikoihin tytöt suhtautui siihen jo vähän suopeammin vaikka sähinää kuuluikin jatkuvasti. Mutta Nemosta alkoi päästä sellaisia ääniä mitä en koskaan oo kuullut siltä, hirveää ulinaa ja sähinääkin. Yllätyin tosi paljon, sillä Nemo on näistä ollut se, jonka kuvittelin olevan kaikkein helpoin uuden kissan kanssa, se kun ei oo koskaan sähissyt, murissut tms. Yllätys oli myös suuri sen suhteen, että Nikki oli kissoista kaikkein rauhallisin Danin seurassa, loppuviikosta se oli jo lähestulkoon välinpitämätön sitä kohtaan. Huushollissa oli rauhaisaa kun Dani oli rauhallinen ja nukkui, mutta sen valtava energisyys tuntui olevan meidän kissoille se suurin ongelma. Ne eivät ymmärtäneet sen jatkuvaa sähellystä ja leikkiinkutsuja. Läkähdyksiin leikittäminenkin tuntui auttavan vaan seuraavaksi vartiksi, vaikka tehtiin sitä useasti päivässä. Hetken aikaa olin jo tosi epätoivoinen, että tuleeko tästä perkele yhtään mitään. Ruokinta oli myös ongelmallista, sillä Dani hotkasi oman ruokansa alta nanosekunnin, ja ryntäsi heti sen jälkeen toisten ruokakipoille, jotka tietysti on about koskemattomia sillä meidän katit syö niin hitaasti eikä kaikkea kerralla :/ Jouduttiin siis loppuviikosta tarjoilemaan Danille taas ruoka suljetussa huoneessa. Samoin omien kissojen takia oli välillä pakko laittaa Dani toiseen huoneeseen rauhottumaan.

Sunnuntai olikin sitten päivä jolloin tapahtui paljon. Dania leikitettiin aamupäivästä ja päivällä paljon, joten päivä oli suurimmaksi osaksi tosi rauhallinen. Illansuussa tein omia juttujani joita Dani tuli uteliaana seuraamaan, samoin lopulta sitten omatkin kissat, ja ne seurailivat rauhassa mun touhuja. Iltapalaksi kissat saivat broilerin suikaleita, ja olin jo viemässä Danin kippoa makkariin, mutta hän päätti jäädä siihen missä muutkin kissat syö. Onneksi kyseessä oli nyt ruoka, jonka omatkin kissat syö heti, niin ei ollut ongelmia. Ennen nukkumaanmenoa leikitin vielä Danin meidän makkarissa, ja yllätyksekseni Nemo tuli leikkiin mukaan :) Ei niin aktiivisesti kuin Dani, mutta höyhenlelu kiinnosti sitäkin, eikä sitä tuntunut kovin kovasti Danin hösääminen haittaavan, vaikka päinkin tuli useasti.

Maanantain vastainen yö sujui kutakuinkin rauhallisesti, ite en ainakaan herännyt mihinkään ääniin. Aamulla Dani ja Nemo vetivät täällä rallia peräkkäin ja pitivät vain "nättejä" ääniä :D Olin ihan äärettömän helpottunut! Ja hämmästynyt siitä, kuinka paljon voi yhen vuorokauden aikana oikeen tapahtua. Dani myös pikkuhiljaa oppi miten aktivointilaudalta saa sapuskaa. Maanantaina sain myös todistaa kissojen mahtuvan samalle sohvalle, Nemo jopa meni niin lähelle että olivat melkein toisissaan kiinni :)

Toisella kotiutumisviikolla ollaan tehty jo ihan normaaleja kotijuttuja, ja kissat on olleet pääasiassa suht lempeitä toisilleen. Tytöt sähisee Danille vielä jos se tulee liian liki, mutta Nemon kanssa ne menee täällä peräkanaa, leikkii ja painii. Ja Dani jos poistuu Nemon näköpiiristä, niin usein Nemo kipittää sen perään :) Enää ei ulista, mutta hirveän paljon kaikkia muita ääniä päästellään, ja alan kohta vakaasti olla sitä mieltä, että kyllä kissat naukuvat toisillensakin :P Oli hirmuinen helpotus että Nemo tulee sen kanssa hyvin juttuun, sillä juuri Nemolle alunalkaen halusinkin leikkikaverin :)

Ruokinnan kanssa on vähän vielä puljaamista, jotta kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen. Mutta seuraava askel olisi tutustuttaa Dani vieraisiin ihmisiin ja opetella vähän naksutinkoulutusta :) Onneksi häntä on helppo motivoida vaikka millä.

Kaikenkaikkiaan Dani on ollut meillä ihan älyttömän reipas, käyttäytynyt niin meitä kuin kissojakin kohtaan nätisti jne. Kaikki kunnia siitä sijaiskotiin Johannalle tehdystä työstä, mä vain poimin kypsymässä olevan hedelmän :D Voi kun Dani osaisi kertoa tarinansa. Sen ystävällisyys ihmisiä kohtaan viittaisi vähän siihen, että sillä on joskus ollut koti, mutta toisaalta moni tavallinen kodin juttu tuntuu olevan sille aivan uutta, kuten esimerkiksi taulut seinällä sekä telkkari (ah, Avara luonto). Ja mistä kumpuaa tuo rakkaus muihin kissoihin? Plus mä en saata uskoa että se olisi jo yli neljävuotias, niin kakaralta se vaikuttaa. Dani ei pyri ulos, esim. parvekkeelle, ja löysi heti kiipeilypuun riippumatosta hyvän köllöttelypaikan. Äkkinäisiä liikkeitä se pelästyy herkästi, ja väistää kun ihminen kävelee kohti.

Majakka ja perävaunu

Dani sai nimensä musiikkimaailmasta, kuten nämä meidän toisetkin kisut. Dani tulee toki Cradle of Filthin Dani Filthistä :) Hän tulee kyllä aina ja ikuisesti tulemaan toiselta nimeltään Vallu, ei sille mitään mahda. Sitä on kutsuttu Valluksi jo toista kuukautta eikä Makekaan sitä enää muuksi osaa kutsua, mutta mä haluan sille toisen nimen :D Dani tuli meille sattumalta Halloweenina 31.10., ja samalla kun hokasin päivämäärän, hokasin myös että mun lemppari-Halloween-leffassa, Hokkus Pokkuksessa tämän pikkutytön nimi on myös Dani, heh :D Poitsun synttäreitä vietetään varmaan jatkossa syyskuussa, jolloin hän pääsi sijaiskotiin ja uuden elämän alkuun.

Toisella viikolla kaikki kisut mahtuivat samaan kuvaan :)

pohdintaa eläintaidoista

Mä oon viime aikoina miettinyt ihmisten eläintaitoja ja kuinka ihmiset pitää lemmikeistään huolta.

On toisaalta nouseva "trendi" pitää lemmikistään hyvää huolta ja tarjota sille parasta mahdollista huolenpitoa, mutta toisaalta talous on retuperällä eikä kaikilla ole varaa pitää lemmikistään huolta. Eläinlääkäri ei ole halpaa hommaa, eikä lemmikkiä mielellään viedä lääkäriin ennen kuin äärimmäisessä hädässä.

Mutta sitten ne eläintaidot. Mun mielestä jokaisen lemmikinottajan pitäisi suorittaa jonkinlainen lemmikin ajokortti, joka kohdistuu juuri siihen kyseiseen eläinlajiin, mitä ollaan ottamassa. Keskityn tässä kirjoituksessa nyt kissoihin, mutta sama pätee minkä tahansa lemmikin kanssa. Ottaako ihmiset ollenkaan selvää minkälaisen eläimen kanssa tulevat olemaan tekemisissä? Lukeeko kukaan uusi kissanomistaja esimerkiksi kissan käyttäytymisestä kertovia kirjoja? On ihan järkyttävää kuinka epätietoisia ihmiset ovat kissan stressikäyttäytymisestä tai niinkin yleisestä sairaudesta kuin virtsatievaivat. Tai ylipäänsä kissan lajinomaisesta käyttäytymisestä. Tai ottaako tuleva koiranomistaja esimerkiksi selvää, miten eroahdistuskoiran kanssa kuuluu toimia? Niinkin yleinen ongelmakäyttäytyminen pitäisi mun mielestä ottaa huomioon ja tarkastelun alle jo etukäteen.
Hirveen useesti jos kissa käyttäytyy kotona arvaamattomasti, hyökkäilee nilkkoihin ja puree, tai käyttäytyy muuten epätoivotulla tavalla, niin sillä on tylsää. Sitä helposti vieläkin ajatellaan, että kissa on se rauhallinen sohvaperuna, joka lämmittelee uuninpankolla, tulee välillä silitettäväksi, mutta ei sen kanssa tartte mitään tehdä. Väärin! Kissa ei ole helppo lemmikki, ja se pitää aktiviteeteista, niin fyysisistä kuin älyllisistäkin haasteista. Aktivoitu kissa on onnellisempi kissa. Tähän oikeastaan kuuluu myös mielipiteeni siitä, että vapaana ulos päästetty kissa on myös merkki laiskasta omistajasta :P Sorry.

Myös kissalle voi opettaa temppuja naksutinkoulutuksen avulla. Kaikki kissat ei siitä ehkä innostu ihan heti, eivätkä ne ehkä jaksa keskittyä kovin kauaa. Mutta se 10 minuutin naksutteluhetki kissan kanssa on mieluisaa molemmille. Kissan aktivoimiseen riittää myös lelujen lisäksi erilaiset tunnelit, käytävät, laatikot, radat ja hyllyt - sekä ruualla aktivointi (aktivointipelit, saalistusleikit jne, kissojen tapauksessa ruualla saa leikkiä). Kissan voi viedä ulos myös valjaissa, saatat saada kissasta jopa lenkkikaverin.

Villikakarat kauhuissaan. Kuva: Johanna Kaarlela

Minä oon ottanut lemmikkejä siksi, että meillä olisi kivaa yhdessä, meillä olisi toisistamme seuraa. Tällainen ei oikein toteudu - jollei kissa ole kova sylissä kiehnääjä - ellen keksi meille mitään yhteistä kivaa tekemistä. Meidän kolmella kissalla jokaisella on vähän eri mieltymyksensä. Nemo tykkää erityisesti fyysisistä leikeistä, onkileluista. Nuno rakastaa naksuttelua, temppuja ja ruualla aktivointia. Nikki viettää mieluiten yhteistä aikaa esim. harjaamisen parissa. Kaikki viihtyvät parvekkeella, kiipeilypuussa jne.

Törmään ihan hirveästi Facebookin kissaryhmissä näihin omituisiin "käyttäytymishäiriöihin", ja kun asiasta udellaan enemmän, niin kissalla ei ole minkäänlaisia aktiviteetteja kotona, sitä ei leikitetä tarpeeksi eikä sillä ehkä ole kivoja paikkoja minne mennä (kiipeilypuu, muut korkeat paikat, kolot, tarkkailupaikat jne). Tämäkin on hyvä syy ottaa kaksi kissaa kerralla, niillä on toisistaan seuraa ja voivat painia keskenään eikä omistajan jalan kanssa. Hirveän paljon kissoja myös leikitetään käden kanssa, jolloin se puree/näykkäisee, ja mieltää käden jatkossakin leluksi. Koskaan ei saisi käden kanssa leikittää. Etenkin sellaiset alle 2-3-vuotiaat kissat ovat tosi leikkisiä ja energisiä, ja niiden täytyy saada purkaa energiansa johonkin, mieluiten sallittuun hupiin.

Toinen juttu on sitten se kissan terveys, joihin oon törmännyt paljon sekä kissaryhmissä että eläinsuojeluyhdistykselle tulleiden kissojen parissa. Yhdistykselle tulee myös paljon kodinvaihtajia sekä niitä kesyjä löytökissoja, joista huomaa että niillä on/on ollut omistaja. Tässä kuukauden sisällä meillä on ollut useampi pissavaivainen kissa, jotka on tehneet tarpeensa muualle kuin hiekkalaatikkoon, tai likistelleet laatikkoon pikkupissoja tai eivät yrityksestä huolimatta ole saaneet laatikkoon mitään aikaiseksi. Kaikilta löytyi pissatulehdus, joillakin oli virtsakiteitä, eräällä myös munuaisarvot koholla. Yksi kesykissa oli niin kipeä, että hänet katsottiin yhdessä omistajan kanssa parhaaksi päästää autuaammille hiirestysmaille. Tämänkin olisi siis voinut välttää jos tietoa olisi alun alkaenkin ollut tarpeeksi. Pissa-asiat ei siis ole ihan mitään leikin asioita, eikä kissa "kuse sänkyyn vittuillakseen". Jos olet koskaan itse sairastanut virtsarakontulehdusta, niin voit ehkä kuvitella sen epämiellyttävän tunteen joka rakossa on koko ajan, ja miten se pissaaminen sattuu. Kissan pissatulehdus ei eroa siitä juuri mitenkään, ja tulehdus paranee vain oikealla ab-kuurilla. Virtsakiteet ja -kivet onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Samoin stressiperäinen pissailu, etenkin jos stressin aiheuttajaa ei osata paikantaa tai sitä ei voida poistaa (esim. lapsi, vieras kissa pihalla tms.).

Tällä murulla on nyt hieman helpompaa kun paksu kerros hammaskiveä on poistettu.

Sitten on hammaskivi. Kissa saattaa ulospäin näyttää ihan terveeltä eikä "koskaan ole jouduttu käymään eläinlääkärillä", mutta sitten kun minä vien sen lääkäriin, olettaen että "vain rokotuksille", niin purukalustosta paljastuu järkyttäviä plotteja hammaskiveä. Sitä ihmettelee, että miten tuo kissa on edes pystynyt kunnolla syömään. Kurkkaako omistajat ikinä kissan suuhun tai vaikkapa korviin? Miksei ihmiset käytä kissojaan säännöllisissä eläinlääkärintarkastuksissa? Meillä vanhemmat kissat on nyt 8-vuotiaita. Eläinlääkäri on katsonut niiden suuhun joka vuosi, ja todennut että "vielä ei tarvii putsata", kunnes tänä vuonna todettiin, että varmaan kaikilta olisi hyvä poistaa hammaskivi tämän vuoden puolella. Ollaan siis päästy melko helpolla. Mutta toisaalta Nemo oli noin 4-vuotias kun mietin siltä jo hammaskivenpoistoa, niin mitä sitten normi märkäruualla ja raksuilla elävä 9-vuotias kissa, jolta ei ole koskaan poistettu hammaskiveä, ja joka ei ole kuuteen vuoteen käynyt eläinlääkärissä, eikä siltä ole koskaan pesty hampaita. Mulla itsellä kertyy jo vuodessa sen verran hammaskiveä että sitä saa käydä poistattamassa, ja minä sentään pesen hampaitani :D

Yhdistykselle tuli taannoin myös koira, jonka korviin ei oltu koskettu varmaan ikinä. Sen korvat olivat aivan töhnäset, ja epäiltiin aiheuttajaksi joko hiivaa tai allergiaa. Herää kysymys miksei korviin olla aiemmin katsottu :/ 

Rokotuskortti tuntuu olevan myös sellainen asia, että on suoranainen ihme jos se vielä on olemassa siinä vaiheessa kun kissan luovuttaa yhdistykselle. Ehkä juuri ja juuri muistetaan onko kissaa koskaan rokotettu, mutta paperit on lähes poikkeuksetta hukassa. Musta on jotenkin omituista ettei sitä pidetä jossain, esim. mapissa, missä muitakin tärkeitä papereita. Mihin lie viskotaan. Olenko mä sitten vaan jotenkin ylijärjestelmällinen nipottaja.

Kissojen leikkauksesta ja ei-toivotuista pennuista en taida ees aloittaa :P

Mutta niin, tämä asia on häirinnyt mua suunnattomasti ja halusin vähän avautua.

Mikä siinä sitten on, istuuko vanhat käsitykset tiukassa, onko ihmiset laiskoja ottamaan asioista selvää? Onko kyse jälleen kissan aliarvostamisesta? Maalaisjärkikin tuntuu eri ihmisillä olevan erilaista. Sen pystyn ymmärtämään, jos varaa ei oikein ole joka vuosi käydä tarkistuksissa. Mutta sitten pitäisi itse pitää silmällä kissan terveydentilaa, katsoa suuhun ja korviinkin välillä. Nykyisin on myös rokotuksia, jotka ovat kolme vuotta voimassa, joten edes rokotuksilla ei välttämättä tartte käydä vuosittain.

Laitan loppuun muutamia hyviksi todettuja kissan käyttäytymisestä ja aktivoinnista kertovia kirjoja ja julkaisuja. Suosittelen näitä oikein lämpimästi :)

Helena Telkänrannan opukset ovat kehuttuja ja helppolukuisia. Matka kissan mieleen on myös vain 121-sivuinen "tiivistelmä", mutta siinä on kerrottu kaikki oleellinen. Hyvä peruskirja, joka kaikkien kissanomistajien kannattaisi lukea.

Elina Väyrynen on kirjoittanut kaksi kirjaa kissojen naksutinkoulutuksesta. Kirjoissa on selkeät ohjeet erilaisille tempuille, jokapäiväistä elämää helpottavia vinkkejä sekä agilityasiaa. Näiden avulla myös meillä on opeteltu.

Bradshawn ja Foglen kirjat ottavat tyyliltään ehkä aavistuksen tieteellisemmän näkökulman kissojen käyttäytymiseen, mutta yhtä kaikki hyviä kirjoja. Itseltäni löytyy molemmat.

SEYn julkaistut oppaat:

TÄÄLTÄ löytyy kaikki SEYn tilattavat esitteet, ja ne voi ladata suoraan netistä pdf:nä. Itse suosittelen yhdstyksen puolesta näitä julkaisuja uusille kissakodeille, ja annan niitä myös mailitse tai tulosteina kissan kylkiäisenä. Hyvinvoiva kissa on hyvä perusopas, mutta "Muut kissa-aiheiset esitteet" -linkin alta löytyy myös vinkkejä pennun tai seniorin kanssa elämiseen, pissavaivakissan ongelmiin, sekä kissan virikkeellistämiseen. Täältä saat ns. pika-avun.

www.jacksongalaxy.com

Cat Daddy, Kissakuiskaaja, kissojen käyttäytymiseen perehtynyt kouluttaja, jonka omassa ohjelmassakin käy lähes aina ilmi, että joko kissan ympäristön tai omistajan on jotenkin muututtava, jotta voidaan elää sopusoinnussa. Nettisivuilta LEARN-osiosta löytyy vinkkejä usein tapetilla olleisiin aiheisiin, kuten pissahommat ja kissojen tutustuttaminen toisiinsa. Englanninkieliset videot.

stressaava syyskuu

Alkusyksy on ollut stressaava. Eläinsuojeluyhdistyksellä on työmäärä kasvanut, ja melkein kaikki vapaa-aika on mennyt stressatessa jonkun kissan kohtalosta. Mulla oli töistä vielä kolme lomapäivää jäljellä ja päätin pitää ne tässä kuun vaihteessa. Nyt on ihanasti yhteensä viisi päivää vapaata, ja toivon vaan että ne kanssa on kaikin tavoin vapaita :P En oo ehtinyt enkä jaksanut kotona tehdä yhtään mitään, ja ylipäänsä rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa.

Omalla tavallaan odotan jo töiden loppumista kahden viikon päästä, mutta toisaalta sen jälkeen en taaskaan tiedä mitä seuraavaksi teen, eli lähtökuopissa ollaan. Make sentään sai vakityöpaikan, ja työt alkaa sillä ensi viikolla, joten sen suhteen helpottaa tosi paljon.
Nyt oon kyllä nauttinut ulkotöistä, kirpeästä syysilmasta ja ihanasta ruskasta :) Voi kyllä olla että tämän parin viikon jälkeen oon saanut jo ihan tarpeekseni lehtien haravoinnista ja puhaltamisesta, mutta toistaiseksi ihan jees.

Yhdistyksellä on tosiaan kissoja kotiutettu uusiin koteihin ja toisaalta uusia kissoja tullut sijaiskoteihin. Henkilökohtaisesti kuitenkin stressaavinta hommassa on se, että yhtä asiaa saattaa hoitaa viisi ihmistä olosuhteiden pakosta, ja se että suunnitelmat muuttuvat. Oon tosi kova stressaamaan asioista jotka ei ole vielä tapahtunut, mutta ovat tapahtumassa, niin sitä tulee välillä stressattua ensin pari päivää, jonka jälkeen käykin ilmi ettei homma toteudu ollenkaan. Silloin oon ollut pari päivää melkeen toimintakyvyttömänä ihan turhaan. Etukäteen stressaamisesta on vaikea päästä eroon kun se on sun perusluonteessa, ja varsinkin kun on tehnyt tätä hommaa niin vähän aikaa. Tuossa kuun puolessavälissä oli ehkä se pahin piikki, kun piti tehdä vähän kaikenlaista, ja mulla oli läppäri huollossa toista viikkoa. Puhelimella sai hoidettua lähinnä Facebook-asiat, mutta muuten oli vähän orpo olo. Enivei läppäriin vaihdettiin tuuletin kokonaan, nyt on hiljainen vekotin :)

Yllä vasemmalla uuden kodin saanut Riesa.
Yllä oikealla puolivilli pandapoika tutustumassa sijaiskotiin.
Alla kotia etsivä Kisu sijaiskodissa.

Ylläolevassa kuvassa Kisu etsii tällä hetkellä loppuelämänkotia. Hänellä on aivan valloittavan isot ja kauniit silmät, ja todella suloiset, valkoiset korvankärjet ja pienet korvatupsut ♥ Pandapojan lupauduin ottamaan meille jos sijaiskotipaikkaa tarvitaan jollekin toiselle. Mulla ei ole koskaan ollut puolivilliä kissaa kesytettävänä, ja minusta se olis kuitenkin aika oleellista kokea etenkin kun mun hommassa kuuluisi neuvoa miten sijaiskotihoitajat niiden puolivillien kanssa käyttäytyisi :P Mustavalkoiset aikuiset kissat tuntuvat saavan tosi vaikeasti uusia koteja, mutta onneksi juuri Riesasta kiinnostuttiin niiden lukuisten mustavalkoisten kotiaetsivien joukosta, ja sijaiskotihoitajan kanssa tehtiin pieni retki Pirkanmaalle asti :)

Stressiä revin myös tämän vuoden Halloween-kostyymista. En ehdi juurikaan enää tilaamaan mitään uutta ulkomailta, joten täytyy mennä niillä mitä löytyy kotoa tai lähikaupoista - ihan jäätävää, en osaa. Teemana on vielä elokuvien sankarit, mikä tavallaan on laaja käsite, mutta ei sinne nyt ihan normivaatteissa voi mennä esittämään Erin Brockovichia :P Normaalisti mulla olis tässä vaiheessa asu jo varmaan valmiinakin. Bileet ei tänä vuonna ole meillä vaan Hannen luona Oulaisissa.

Tänä syksynä on tulossa paljon ihania keikkoja, jotka toivottavasti tuo sitä paljon kaivattua rentoutta kuvioihin, sillä en todellakaan aio raportoida kaikista keikoista, vaan otan ne puhtaasti viihteen kannalta. Itseasiassa oon jo pidempään miettinyt lopettavani Nousuun kirjoittamisen, koska kirjoitustahti on mulla melko pakostikin näin väljä enkä tällä hetkellä oikein pysty vastaamaan niihin haasteisiin. Mutta päätin katsoa asiaa vuoden loppuun saakka, kun tässä nyt ne työt tosiaan loppuu. Enivei lokakuussa olisi Insomnium, Erin, Antti Tuisku ja Profane Omen, marraskuussa Juustopäät ja mahdollisesti Hector, joulukuussa vielä Parasta ennen ysäripikkujoulut, sekä Raskasta Joulua, jonka Logomon keikalla on mukana myös Floor Jansen :)

Löysin myös pitkästä aikaa poniostettavaa. Tällä kertaa kyseessä oli tuollainen kvartettikorttipeli Tori.fi:stä. Haluaisin löytää myös jotain palapelejä ja muita MLP-lautapelejä, mutta en niitä mitenkään aktiivisesti etsi. Ponien keräily on muutenkin ollut vähän laskusuhdanteista, viime aikoina oon enemmän etsinyt tätä oheiskrääsää, lähinnä lehtiä, kirjoja ja pelejä.

Oon huomannut kyllästyneeni myös viherkasveihin. En oikeen jaksa hoitaa niitä, ja tuo yksi ainoa kohta koko kämpästä mihin oon ne kaikki ängennyt, on ruma, ja haluan siitä eroon. En vaan tiedä mitä siihen paikalle laittaisi. Tällä hetkellä mulla on vaan sellaisia viherkasveja jotka ovat jo pidempään sinnitelleet hengissä, joskin tossa loppukesästä ostin keittiöön uuden amppelin ja olohuoneen altakasteluruukkuun sain vihdoinkin sen himoitsemani peikonlehden. Mutta jotain uudistusta tarttis kyllä keksiä.

Korujakaan en oo tehnyt pitkään aikaan, lähinnä sellaisia pieniä paniikkiratkaisuja omiin korupulmiin. Kissojen höyhenleluja ajattelin ruveta tehtailemaan lisää, kun loppuvat pian kesken ja ovat olleet sijaiskodeissa ihan suosittuja. Kissojen viiksiäkin on kyllä kertynyt niin paljon että niistä saisi useemmatkin korvakorut, mutta pitäisi saada aikaiseksi ostaa vähän tarvikkeita. Se lomalla ostettu vanha matkalaukkukin on vielä tuunaamatta, ehkä sillekin löytyy aikaa töiden loputtua.
Jännä juttu kyllä, että vaikka työt ei ole ollut päivittäin kovin raskaita, ja työaikakin on normaalia lyhyempi, niin silti ne on vieneet paljon energiaa ja etenkin kiinnostuksen harrastuksiin. Omituista.

No, siinäpä nyt tärkeimmät viime aikojen fiilikset. Palailen taas joskus :)

Kuvattu kuukausi sitten, peikonlehti on kasvanut jo paljon.

uusiin koteihin pääsiäiseksi ♥

Pörrön lisäksi nyt pääsiäisenä on kotiutettu kolme kissaa, joista kaksi kotiutuivat yhdessä :) Tai itseasiassa näiden lisäksi kotiutettiin myös kaksi muuta kissaa, mutta minä en hoitanut niiden kotiuttamista :) Jänniä sumia ollut näiden esy-kissojen kanssa; tammi-helmikuussa tuli kodinvaihtajia ovista ja ikkunoista ja sijaiskodit oli ihan täynnä - nyt pääsiäisen aikaan sijaiskoteja on tyhjentynyt tosi paljon, kun kissat on saaneet uudet kodit.

Katariina muutti torstaina Turkuun, ja kotiutui välittömästi. Hän hokasi heti mistä laatikosta tulee ruoka ja kuka on hänen uusi mamma, joka sitä ruokaa antaa :D Uteliaana tutki kämpän useaan otteeseen ja lopulta parkkeerasi ruokalaatikon eteen, kovaäänisen hurinan ja satunnaisen juttelun säestämänä. Oli ihana nähdä, miten uusi koti rakastui Katariinaan vaan enemmän, eikä mikään ihme kun kissa on sellainen kuin Kata, häneen on vaikea olla rakastumatta :) Rouva pääsee myös uudessa kodissa dieetille :P

 

Make oli siis mun mukana kotiuttamassa Katariinaa, ja päätettiinkin samalla reissulla käyttää kummitädiltäni saamat Finnkinon joululahjaliput, ja käytiin katsomassa Batman v Superman: Dawn of Justice. Leffa oli kyllä ihan hyvä ja perseellepotkinta aika eeppistä, mutta 2,5 tuntia oli musta sille vähän turhan pitkä. Ben Affleck on näemmä nyt vanhempana paljon karismaattisempi kuin ennen. Eniten odotin, että nään Aquamanin, ja vaikka Jason Momoan rooli tässä leffassa olikin jotain 10 sekuntin pituinen, niin olin kuolla siihen paikkaan :D Tajusin onneksi olla puputtamatta poppareita siinä vaiheessa, koska tukehtumisvaara olis ollut todellinen. Odotan nyt ihan hirveesti The Justice Leagueta sekä sitä Aquamanin omaa leffaa ♥ Täytyy vaan ehkä pyytää joku tyttökaveri mun mukaan niitä katsomaan, koska Make ei varmaan kestäisi mua :D Siis kattokaa nyt tota kuvaa!

Käytiin muuten alkuviikosta Salossa kattomassa myös Deadpool. Täytyy sanoa, että mukahauska Ryan Reynolds ei edelleenkään kuulu mun suosikkeihin, Deadpoolin läppä oli niin huonoa ettei mua naurattanut kertaakaan :P Reynoldskin oli hyvä aina silloin, kun se ei yrittänyt olla hauska. Paljon en oo hänen leffojaan katellutkaan, mutta esim. Amityville Horrorissa se oli hyvä, mikä varmasti johtui juurikin siitä ettei se yrittänyt olla hauska. Supersankarileffoissa kaikki taistelut on aina hyvän näköistä mäiskintää, ja niin oli tässäkin.

Pitkäperjantai vietettiinkin mun isän ja Seijan luona, syötiin vatsat täyteen ja ihmeteltiin koiria ja puhelimia. Sain faijalta mukaani uuden puhelimen, samaa iPhone 4S -mallia kuin mun vanhakin, mutta tässä on nyt roimasti enemmän muistia. Heidän viittä vaille 8-vuotias Ropsu-leonbergi joudutaan todennäköisesti päästämään ikiuneen lähiaikoina :( Sen tassusta on otettu koepala, kun epäillään luusyöpää... Ropsulla on vaan kolme päivää ikäeroa meidän Nikkiin ja Nunoon. Lähdettiin illalla takasin Saloon.

Lauantai oli ikäänkuin vapaapäivä, mikä osittain kului siivotessa. Ostin alkuviikosta Prismasta ihanaa mintunvihreää Novitan Ipana-lankaa, ja mietin pääni puhki mitä siitä virkkaisin. Koko ilta siinä virkatessa sitten menikin, kun aloin tekemään mummoneliöitä. Ajattelin jossain vaiheessa että isoäidinneliöt on varmaan sopivaa virkkausta mulle, kun yhden neliön valmistumisessa ei mee koko iltaa, mutta silti tuntuu että on jotain saanut valmiiksi. Mä kun oon todella huono siis jättämään töitä kesken, kaikki pitäisi samalta istumalta saada valmiiksi. No, kun päätin että näistä kuusikulmioista tulee meikäläiselle tossut, ja virkattuja "neliöitä" niihin tarvitaan kuusi, niin arvatkaapa pitikö mun virkata heti ne kaikki kuusi. Kyllä piti. Siinä meni koko ilta yömyöhään oikeen rattoisasti...

Eilen ja tänään virkkasin tossuihin vielä pohjat sekä neliöt yhteen. Tuli kivat :) Tein tämän ohjeen mukaan, mutta tuon pohjan ohje oli musta huono, joten pohjan tein tällä ohjeella. Lanka olisi voinut olla jämäkämpää ja neliöt isompia, vaikka teinkin niihin ylimääräiset kerrokset, mutta näistä nyt tuli tällaset sukkaversiot ;) Pohjat virkkasin jämäkämmiksi virkaten kahta lankaa samalla, olisi voinut tehdä saman noille kuusikulmillekin.

Sunnuntaina lähdettiin Maken kanssa kotiuttamaan kahta kissaa, Hessua ja Nipsua uuteen kotiin Lohjalle. Kaverini Satu rakastui näihin veljeksiin heti kun niiden kodinhakuilmoituksen näki Facebookissa, kävi katsomassa heitä sijaiskodissa, eikä päätöstä tarvinnut paljon vatvoa :) En taaskaan ihmettele yhtään. Myös minä rakastuin pitkäkarvaiseen Hessuun välittömästi kun hänet näin, ja jollei veljeksiä olisi luovutettu vain ja ainoastaan yhdessä, niin olisin varmasti ylipuhunut Maken että Hessu olisikin tullut meille :) Mutta ehkä ihan hyvä, että pojat luovutettiin vain yhdessä. Sadun oon tuntenut ala-asteelta lähtien eli about 20 vuotta, on kiva että kisut menivät kaveripiiriin :) Pojat tuntuivat kotiutuvan ihan hyvin, ja paljon oli tutkittavaa ja ihmeteltävää :) Niistä olikin melkeen mahdotonta saada kotiutumiskuvia ♥ Ja siis voi sitä hurinan ja purinan määrää!
Pojilla on hauskoja tuntomerkkejä; Hessulla on häntämutka ja Nipsulla lovet molemmissa korvissa :)
En ole vieläkään itkua tihrustanut näiden uusien kotien saaneiden kissojen kanssa. Uskon kyllä että se johtuu siitä, ettei sijaiskodeissa ole hirveästi kyynelehditty ainakaan mun nähden, ovat hoitajat olleet tosi reippaita :) Vaatiihan se kyllä ihan tietynlaista asennoitumista niin itseltä kuin hoitajilta, kyllä se pitää ottaa vähän työn kannalta, ja ajatella, että nyt on taas seuraavalle kodittomalle tilaa.

Lohjan reissulla käytiin moikkaamassa vaaria, ja sinne tuli sitten muutakin sukua kahvittelemaan. Musta on kiva nähdä aina enemmän sukulaisia kerralla, kun nykysin niin harvoin tulee vaan sattumalta satuttua samaan aikaan johonkin kylään. Siellä saatiin äitiltä lisää elektroniikkaa mukaan, uusi Moccamaster sekä imuri siksi aikaa kunnes keksitään ostetaanko varaosia meidän Dysoniin vai mitä sen kanssa tehdään.

En jaksanut kotona tehdä pääsiäisen eteen paljon mitään. Ostin 6packin narsisseja ja kylvin kissoille kauraa, mutta sekin on itänyt vähän huonosti. Pajun- tai koivunoksia en hakenut ollenkaan, mikä sentään on ollut mulla jokavuotinen perinne. Tänä pääsiäisenä on ollut sen verran kaikenlaista ohjelmaa, että ajatukset on ollut ihan toisaalla. Olisi vielä muutama päivä aikaa vähän mässätä, meinaan pitää herkuttoman huhtikuun.

kevättukka ja ensimmäinen kissakotiutus

Tuossa pari viikkoa sitten värjäsin hiukseni vähän lämpimämmällä sävyllä, tuli taas sellainen olo, että koko tukka kyllästyttää. Punainen väri oli niin sopivasti ylikulahtanut ja juurikasvu monen sentin mittainen, että päätin kekkasta tähän väliin jotain muuta.

Pari vuotta sitten mulla oli hiukset kuparinpunaiset, ja siihen tähtäsin nytkin sillä erolla, että en jaksanut edes yrittää poistaa kulahtanutta punaista alta pois. Näin ollen mun hiukset on nyt ombret kuin itsestään, juurikasvu oranssisen kuparinpunainen, ja muualta vähän tummemman punainen, mutta kuitenkin lämpimän sävyinen. Enhän mä sitä väriä taaskaan saanut kovin hyvin kuviin vangittua, ehkä se sävyero on isompi luonnossa vielä, ja silloin kun on hiukset kiinni.

Mun haaveena olisi joskus tässä lähivuosina kasvattaa oma värini takaisin ja olla tunkematta tähän tukkaan niin paljon kemikaaleja tai ylipäänsä käsittelyjä; föönausta, suoristamista, tupeeraamista jne (joita kaikkia teen oikeastaan vaan siksi, että tukka on niin kamala, ohut ja lättänä). Oon kuullut että muutaman vuoden kuluessa hiukset olisivat taas paksummat ja kiiltävämmät, ja sitä siis haluaisin. Ongelma vaan on se, ettei mulla ole mitään hinkua siihen omaan, vaaleaan maantienharmaaseen väriin. En halua olla blondi. Mutta aattelin jos pikkuhiljaa menisin aina vaan vaaleampaan kuparinpunaiseen, niin josko se blondikin sieltä joskus tulisi :P Vaikka vahingossa jonain kesänä kun aurinko tarpeeksi vaalentaa. Henna-punainen olisi yksi vaihtoehto, mutta katotaan nyt miten tää lähtee sujumaan. Että vedänkö sen Pillarbox redin kuitenkin takas jo syksyllä :D

Tällä viikolla kotiutin mun ensimmäisen sijaiskissan omaan, loppuelämänkotiinsa. Pörrö sai uuden kodin Salosta :) Sijaiskodin hoitaja oli aivan murheen murtama, kyllä noihin karva-apinoihin vaan kiintyy niin pirun nopeasti. Pörrö ehti sijaiskodissa olla kuukauden.

Seuraavien kissojen kotiutukset onkin tuossa loppuviikosta, eikä niistä luopuminen ole sijaiskodeille yhtään sen helpompaa, kyllä tässä tää sijaiskotimammakin saa itkeä tihrustaa, se kun käy multa niin helposti :P Mutta onneksi oon enimmäkseen mukana näissä iloisissa kotiuttamisprosesseissa, vaikka se toisinaan voi itkettääkin. Pörrön suhteen ei kumma kyllä itkettänyt vaikka hoitomammaa itkettikin.

Pörrö sijaiskodissa

Palmusunnuntai oli ja meni. Meillä ei koskaan käy virpojia, sillä alaovi on lukossa, mutta se ei tarkota etteikö voitais ostaa ja ite syödä sylillistä suklaata :P Me tosin syötiin pääsiäismunia jo viikkoja sitten, eikä pääsiäisfiilistä tälläkään hetkellä oikein ole. Eilen pyrytti hirveästi lunta, ja vaikka tänään jo paistaa aurinko, niin ei tee mieli mennä rämpimään lumihankeen hakemaan pajunoksia. Mutta tänään kuitenkin on kevätpäiväntasaus tai Ostara, niin ehkäpä tänään saan edes jotain pääsiäistä laitettua. Pääsiäiskukkiakaan mulla ei vielä ole, eikä ruohoa. Voisi sanoa, että tänä vuonna ei oo oikein inspannut.
Kirjotin kuitenkin pääsiäisjutun Nousuun. Pureudutaan jälleen vähän vuosijuhlien alkuperään ja symboliikkaan.

mun viikkoni

Lauantai
Olin Turun Linnateatterissa katsomassa Dark Side of the Mime -(panto)miimiesitystä. Make oli mun mukanani flunssasta ja nyrpeestä naamasta huolimatta. Genre ei oo mulle kovinkaan tuttu, vaan eipä sillä että tässä esityksessä juuri perinteistä mimiikkaa olis ollutkaan. Jos mietit seksiakteja ja splätter-leffoja yhdistettynä pantomiimiin, oot aika lähellä.

Esitys oli ihan hervottoman hauska :) Olisi ollut vielä hauskempi jos oisin ollut pienessä nousuhumalassa. Kiitin kaikkia korkeimpia voimia siitä, ettei mua kiskottu lavalle osaksi esitystä, mutta esim. esityksen viimeisessä autoajeluosassa mukana ollut jätkä oli ihan huikea vaikkei suostunutkaan esittämään suihinottoa x) Musta ei olis saanut varmaan minkäänlaista pantomiimiä irti, kyllä siihen olis muutama rohkaseva tarvittu.

Kirjoitin koko hommasta luonnollisesti juttua Nousuun, joten kannattaapi sieltä käydä lukemassa vähän syväluotaavampi esitelmä.

Sunnuntai

Siivoilua ja lorvimista lähinnä, sen jälkeen kun olin saanut edellisillan jutun kirjoitettua valmiiksi.

Maanantai

Poistuin kotoa kaupungille, kiertämään muutamia kauppoja läpi ja hakemaan EMP:n paketin postista. Ahdisti. En löytänyt itelleni kuin pari putelia The Body Shopista, jossa on tällä hetkellä menossa loppuunmyynti. Kissoille ostin alessa ollutta kissanhiekkaa sekä kanaa. Vaatekaupassa taas viimeistään huomasi miten helvetisti sitä on tullut lihottua. Ahdisti lisää.

Iltapäivällä yksi sijaiskoti tuli hakemaan lisää ruokaa hoidokilleen. Ostin tulppaaneja.

Siivoamisen lomassa mintunvihreä teki paluun sisustukseen. Tuli niin keväinen olo :)

Tiistai

PRKL Club ilmoitti lopettavan toimintansa kokonaan helmikuun aikana. Metrinen mela kasvoi meikäläisen ottaan, sillä keväälle oli suunnitelmissa ainakin kolme keikkaa PRKL:ssä. En oo tuolla mikään vakkarikävijä, sillä asunhan kuitenkin suht kaukana, mutta harmitti silti. Etenkin se, että en oo päässyt käymään kuin yhdessä Trashdiscossa, ja sillonkin hedari oli niin jäätävä ettei pystynyt olla kiinnostunut koko Perkeleestä.

Tein Faceen kodinetsintäilmoituksen kodinvaihtajakissa Mintusta.

Keskiviikko

Ikäänkuin vapaapäivä kaikesta. Päivällä rekkasin itteni Yoogaiaan ja tein ekan Yoogaia-joogani, tuntui hyvältä. Pikkusen koitin suunnitella liikuntalukkaria, ja päätin mm. sellaisen asian, että vihdoinkin alan kävellä kotiin rappusia pitkin. Jo sillon paljon aikaisemmin, kun jumppasin ja kunto parani, niin en silti jaksanut kävellä portaita tähän neljänteen kerrokseen ilman että puuskutin itteltäni melkein tajun kankaalle. Nyt on sen verran monessa sijaiskodissakin hissitön talo ja kerroksia käveltävänä joko tavaroiden ja kissan kanssa tai ilman, että pakko koittaa harjaantua siinä hommassa. Nolottaa aina puolikuolleena soittaa ovikelloa.

Ilta meni katsellessa Big Bang Theorya.

Kiltti kodinvaihtaja Katariina

Torstai

Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asioita B ja C. Tarkoitus oli kahden aikaan käydä esy-Katjan kanssa suunnittelmassa kissalan järjestystä, ottamassa mittoja ja sen sellaista pientä, helppoa ja nopeaa. Sitten tuli pari muuttujaa. Omassa kodissa uutta kotia hakenut Katariina-kissa piti hakea heti pois, mikä tarkoitti sitä, että se piti kiikuttaa pikapikaa eläinlääkäriin FIV- ja FeLV-testeihin, ja kun tulokset oli negatiivisia, niin paniikkisoitto sijaiskotiin, ja onneksi pystyivät kissan ottaa samantien. Onneksi edes joskus nämä asiat sujuu helposti ja mutkattomasti, sillä tästä olisi voinut kehittyä isompikin ressi. Kyllä me sitten siinä klo 19 aikaan saatiin vielä muutamia mittojakin otettua :D Päivän päätteeksi käytiin Katjan kanssa vielä pitsalla, hirveä nälkä ja hedari. Olisi ollut kotona siivouspäiväkin.

Perjantai

Tee suunnitelmia asiasta A, päädy tekemään asiaa B, päivä 2. Oli aamupäivällä tarkoitus mennä uimahallille, mutta päädyinkin esyn kissalaan ihmettelemään talteenotettua kissaa, joka oli pistänyt hieman ranttaliksi. En ehtinyt uimahallille.

Illalla Make lähti mun mukaan viemään kodinvaihtajakissa Pörröä vanhasta kodista sijaiskotiin. Muuten olisin pärjännyt hyvin yksinkin, mutta kannettavaa tavaraa kolmanteen kerrokseen oli niin paljon, että apu oli tarpeen. Pörrö oli ihan älyttömän suloinen :) Teki mieli vaan kantaa hänet ihan omaan kotiini. Oli Maken viimeinen työharjoittelupäivä, ja ensi viikolla se valmistuu.

Sain ystävänpäiväkortteja ja Hillalta myös suklaasydämet :)

Lauantai

Tämänpäiväisen ystävänpäivän kunniaksi vietettiin Maisan luona tyttöjeniltaa Marin ja Hennan kanssa. En oo tainnut kuin Maria pikapikaa nähdä koko alkuvuonna, joten oli kyllä tosi kiva viinitellä tyttöjen kanssa :) Harmi ettei Marissa päässyt. Ex temporéna leivoin tytöille ystävänpäivän mokkapaloja. Olin herännyt ihan liian aikaisin aamulla enkä saanut nukuttua päikkäreitäkään, joten välillä illalla väsytti hirveästi. En sitten jatkoille esimerkiksi lähtenytkään, vaan tulin väsyneenä kotiin.

Päivällä pistin yhden työhakemuksen vetämään.

Tällä viikolla kaksi kokonaista päivää meni esy-hommissa, ja parina muuna päivänä tuli tehtyä joku pienempi asia, kuten kodinhakuilmoitus. Alkuviikko meni ihan rauhallisissa merkeissä, mutta viikonloppua kohden oli vähän enemmän puuhaa ja hulinaa. Pääsisinköhän ensi viikolla sinne uimahallillekin.

vuoden alku sekä syksyn mlp-hankintoja

Kirpakkaa tammikuuta, ihmiset!
Kirjoitin tän postauksen jo pari viikkoa sitten, mutta unohdin julkaista sen :D

Oma vuoteni lähti liikkeelle oikeestaan eläinsuojeluyhdistyksen asioita hoidellen, mutta kuitenkin aluksi melko kevyesti. Joulun ajan stressaaminen oli mennyttä, joskin yllättävän kauan poissa pysynyt flunssa tuli kylään toissa viikolla, ja autosta simahti pakkasten johdosta akku. Onneksi en oo ollut ihan hoito pois, vaan jotain oon sentään pystynyt puuhailemaan kotosalla. Kuun puolivälin jälkeen aloin tekemään mun ensimmäisiä sijaiskotikäyntejä, ja pari viikkoa tässä onkin ollut sellaista hulabaloota, että pari kertaa on ihan tosissaan joutunut miettimään, että mitenhän tätä pidemmän päälle jaksaa. Sain myös elämäni ensimmäisen kissanpureman, johon jouduin hakemaan antibiootit ja uusimaan jäykkäkouristusrokotuksen. Nyt on ab-kuuri about puolessavälissä ja käsi näyttää jo paremmalta ja toimintakykyisemmältä.

Vuodenvaihde vietettiin kavereiden kanssa poissa kotoa, mutta tein silti kotiin päästyäni vielä tarot-luennan. Pikkusen kuitenkin epäilyttää koko luenta, sillä olin ihan sairaaaaaan väsynyt kun sitä tein, enkä jaksanut keskittyä juuri ollenkaan. Mutta ei myöskään tunnu hyvältä tai oikealta tehdä sitä enää uudestaankaan. Joka tapauksessa taas loppuvuodesta katotaan miten kävi :)

Lisäsin uuden vuoden tavoitteisiin pari kohtaa myös. Sovittiin alkavamme tietoisesti tekemään töitä parisuhteen eteen ja huomioimaan toisiamme enemmän. Tähän on jo jonkinlainen suunnitelma olemassa. Ehkä samalla tulee vietettyä niitä tietokoneettomiakin päiviä? Vaikken niitä tavoitteisiin laittanutkaan.

Samaten päätin koittaa päästä eroon kaikista ruokamöröistä, joita oon itselleni vuosien mittaan luonut. On niin helvetin typerää, että aina perunaa tai makaronisalaattia ottaessa miettii, että "mä en sais syödä tätä" - totta perkeleessä saan! Tai että en voi käyttää proteiinin lähteenä papuja tai linssejä, sillä niissä on myös paljon hiilareita. Aion siis opetella syömään kuten normaalit ihmiset. Kuitenkin tiedän myös kokemuksesta sen, että kiireessä ja laiskuuden kourissa ei aina jaksa pilkkoa kasviksia ja valmistaa kasvislisuketta, ja se unohtuu tosi helposti kun mukana on pastaa/riisiä/perunaa. Niinpä me koitetaan nyt molemmat Maken kanssa vähentää lihansyöntiä niin, että päivän toinen isompi ateria olisi kokonaan vegeä. Näin nyt ainakin aluksi, ja katotaan miten sitten jatkossa. Vegeily on helpompaa kun pystyy syömään esim. niitä papuja ja linssejä. Soijan käyttöä tosin koitan välttää. Ja lihasta ei tule mulle uutta ruokamörköä, jatkan sen syömistä kyllä myös :) Samalla opettelen uudelleen myös syömään heti aamulla jotain. Näin aluksi se voi hyvin olla vaikka niitä kamalia sokerimuroja maidon kanssa, kunhan saan syötyä jotain heti aamukahvin kanssa.

Mun on pitänyt koko syksyn ajan tehdä mun ihkaensimmäinen videopostaus siitä My Little Pony -krääsästä mitä alkusyksystä ostelin, mutta let's face it, en saa ikinä tehtyä sitä. Tänään postiluukusta kolahti jälleen yksi lehdykkäinen, joten otin samalla kaikista perinteisesti vaan kuvia ennen kuin pistin säilöön.

Aluksi mun ei pitänyt ostaa mitään englanninkielisiä sarjiksia, mutta jotenkin sitten jossain vaiheessa hairahduin, ja ostin eBaysta noita annualeja ja tuollaisia minikirjoja. Annualit ajattelin kerätä kaikki vuotta '93 vanhemmat, mutta muuten enkkuversiot saanee jäädä noihin. Keskityn mieluummin noihin suomenkielisten sarjisten etsimiseen :) Niitä löytyikin syksyllä kaksi lehteä ja yksi sarjiskirja. Suomenkielisistäkin sarjakuvalehdistä kerään ainoastaan vuotta '93 vanhemmat, sitä uudemmat ei kiinnosta mua lainkaan. Kovakantisiin kirjoihin tuli myös pari lisäystä, niitä mulla ei ollutkaan ennestään kuin yksi.

Kovakantisia pikku kirjoja

Suomenkielisiä sarjakuvalehtiä

Englanninkielisiä minikirjoja

Englanninkielisia annualeja

Aukeama annualista. Se mikä yllätti, oli se että tuo suomalaisittain Tikkunekku oli enkkuversiossakin Lollipop eikä suinkaan Sweet Tooth, joksi sen leluversio on nimetty.

Aukeamat suomilehdistä

Tutultani ostin osittain väritetyn värityskirjan, ja Huuto.netistä käyttämättömän tarrakirjan, jonka sisällä oli yksi avaamaton tarrapussi. En tiennyt mitä niille tekisin, sillä olin satavarma ettei niitä tarroja saa lisää enää mistään, mutta kuin ihmeen kaupalla niitä löytyi eBaysta koko satsi! Mun ystäväni Mari ei varmaan koskaan pääse yli siitä, että tuhlasin yli 70e ponitarroihin, enkä tiedä pääsenkö itsekään, mutta ostin koko satsin siis :P Ainoastaan 2 tarraa jäi uupumaan. Ja kyllä, lapsetti enkä kertakaikkiaan voinut vastustaa, joten liimasin tarrat vihkoon paikoillensa :) Myös ne tarrat, jotka oli avaamattomassa pussissa. Arvoahan siinä varmasti vähän menetti, mutta mulle oli tärkeämpää saada ne tarrat liimattua. Nämä väritys- ja tarrakirjat muistan hyvin elävästi omasta lapsuudesta, joskaan niitä ei ole jäänyt säilöön.

Muutaman MLP-dvd:n ostin myös, osa niistä on sellaisia, joita oon lapsena katsonut kasetilta, osaa en oo koskaan nähnyt aikaisemmin.

Värityskirja, tarrakirja ja sarjiskirja

Ennen tarrojen liimaamista

Aukeama tarrakirjasta ja peltinen Surprise-pikkutarjotin

DVD:t - minusta noi kannet on kyllä tosi tökeröt, etenkin Naamiaisissa

Ostin mä leluponejakin muutamia :) 6. vuoden Brush 'n Grow -sarja täyttyi, niistä mun lapsuuden kokoelmista oli tuo pinkki oikeella alhaalla. Tuo turkoosi on kanssa tosi kaunis.

Uusretroa tuotantoa, muutamat huulirasvat jälleen :)

Poneja ostin muutamat, ja lapsuuden varsaponit saivat emonsa. Koko ponikokoelman voit käydä katsoon täältä. MLP-foorumi on kyllä ollut mahtava, sieltä on saanut todella hyväkuntoisia poneja puolet halvemmalla kuin jostain Huuto.netistä tai Facebookin ponikirppiksellä, tai ees eBaysta, ja kun ostaa useamman kerralla ja EU:n sisältä, niin ei postaritkaan päätä huimaa.

Lähitulevaisuuteen ei tunnu mahtuvan paljon muuta kuin esy-hommia, mutta kunhan sijaiskotikäynnit on tehty ja homma alkaa jokseenkin sujuvasti rullaamaan, niin aion ehtiä tekemään vielä muutakin. Ja kunhan käsi ei enää kipuile, pystyis urheilemaankin, mennä salille ja uimaan ja sen sellaista.

Mites teidän vuosi on lähtenyt käyntiin?