parvekkeen upgreidaus

Meidän parveke uudistui jälleen. Idea kuormalavatuolista lähti jo siinä vaiheessa, kun päätin että tikapuuhylly siirtyy makkariin. Idis tosin oli jäissä kauan, sillä aina kun mietin parvekkeelle jotain ihanaa oleskelujuttua keväisin, niin viimeistään kesällä totean ettei siellä voi olla ollenkaan porottavan paahteen takia. Tämä kesä olisi ollut oikeen ihanteellinen parvekkeella oleiluun, kun siellä jopa pystyi olemaan, mutta sen sijaan koko parveke oli koko kesän varsinainen romuläjä, eikä keväällä ostetut kesäkukkien pikkutaimetkaan lopulta kasvaneet kovin kauniin näköisiksi. Matotkin oli auringossa haalistuneet tosi rumiksi. 

Suunnilleen tältä näytti parveke vielä pari vuotta sitten

Avainsanoina oli tavaran karsiminen, yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen. Tilasin Jotexilta kokonaan uuden terassimaton, joka olikin lähes musta, kun odotin keskiharmaata, mutta ei se mitään. Tarkoitus on kesäisin pitää värimaailmassa vahvasti mukana liila ja turkoosi, jotka siellä ovat tähänkin asti pitäneet jöötä. Valitsen mahdollisuuksien mukaan välimerellisiä kasveja ja hieman vaikutteita Tuhannen ja yhden yön tarinoista, Marokosta, Persiasta ja Intiasta. En halua kuitenkaan enää mitään ylimääräistä krääsää tuonne, joten vaikutteet tulevat olemaan tosi minimaalisia esim. tekstiileillä. Näin loppukesästä ostin sinne vielä viherkasviksi morsiusmyrtin, jonka otan toki syksyllä sisätiloihin - ja toivon että selviää vielä ensi kesään saakka x) Ostan sinne myös jonkun palmun, kanariantaateli on ollut suunnitelmissa. Aion muutenkin vähän vähentää kesäkukkien määrää, sillä parveke näyttää tosi helposti sekavalta niillä kukkamäärillä, mitä mulla on siellä ollut. Lasitetulla, paahteisella länsiparvekkeella on mulla viihtyneet koristeportulakka, petuniat, miljoonakellot, hopeavitja ja pelargonit, ja niitä meinaan suosiolla jatkossakin käyttää. Kissoille meinaan myös ensi keväänä kylvää pitkästä aikaa aitokissanminttua. Hyötykasveista basilika ja tomaatti ovat tykännet olla tuolla, mutta katotaan sitten ensi keväänä laitanko niitä vai en.

Kyllä kyllä, ostin jälleen uuden kummituspuun... :) Tuntuvat olevan nykyään suosittuja ja trendikkäitä kasveja, kun niin paljon sitä on tarjolla.

Eikö täällä saa peseytyäkään rauhassa...

Tuonne päätyyn olisi tarkoitus laittaa ensi kesäksi kanariantaateli, josta kuva alla

Kuva: Plantagen

Syksyksi mulla on joka vuosi muutamia tiettyjä kasveja mitä haluan, mm. kultasypressi, lyhtykoiso, koristekaali ja kummituspuu, ja niitä olikin jo puutarhamyymälöissä, joten tuli ostettua osa syyskasveista jo valmiiksi. Parvekkeen kasvillisuus on siis tällä hetkellä vähän epämääräinen sekoitus kesäkukkia ja syyskasveja, mutta älkää antako sen häiritä. Syksyllä on myös tarkoitus vaihtaa välimerellinen ilme skandinaaviseksi ja vähän neutralisoida värejä, tuoda lämpimämpiä materiaaleja ja ostaa lisää pieniä havuja, callunoita, hopealankaa jne.

Syksy saa tulla, kun lyhtykoisotkin löytyi ♥

Myrtin lehdet tuoksuu ihanalle ♥

Kuormalava-laiskanlinna tehtiin kolmesta 80x120 kuormalavasta, joista kaksi sahattiin n. 80x70 -mittaan, hiottiin kevyesti ja maalattiin kotoa löytyneellä jämämaalilla. Ja kyllä, tämän kaiken ihan oikeasti pystyi tekemään rojua täynnä olevalla parvekkeella jalkavammaisena :D Lavat saatiin ilmaiseksi paikallisen firman takapihalta, ja luvat niihin kysyttiin :) Istuinlavojen alle käytiin ostamassa muutama tiili rautakaupasta. Ystävältäni sain ipanan vanhat patjat, jotka leikkasin oikeaan mittaan, ja päällisen ne saivat ihan vaan torkkupeitosta. Tyynyt mulla oli jo ennestään, joskaan en olisi laittanut selkänojaa vasten noita mustia istuintyynyjä, ellei tuosta takalavasta olisi yhdestä laudasta alkanut valua pihkaa :/ Pihkan valumista ei taida estää mikään kun lämmöt nousevat korkeiksi, joten pistin valuman päälle maalarinteippiä ja tyynyt päälle. Taustalavan päälle tarvitsin pienen laudan, jotta saan sen päälle kasveja, ja lopulta laudanpätkäkin löytyi valmiina kotoa vanhasta pienestä hyllystä.

Sillontällöin varmaan itsekin mahdun tuohon istuskelemaan... :D

Kissojen parvekepuu sai uuden, tummanharmaan päällisen sekä uudelleen päällystetyt sisaltolpat. Tekoturkis löytyi edullisesti eBaysta (joskin odotin myös sieltä vaaleammanharmaata sävyä), Motonetin 6mm:stä sisalnarua meni noin 65 metriä tuohon puuhun (2 kerää, á 6,90€). Kankaan kiinnitin ihan vaan niittipyssyllä, ja sisalnarut muutamalla pienellä huonekalunaulalla tolpan molemmista päistä. Päätin olla käyttämättä mitään liimaa tai teippiä alla, mutta nakuttelin välillä vasaralla narua tiiviimmäksi. Putkiosa jätettiin kokonaan uudesta puusta pois, sillä sitä ei ole kukaan käyttänyt varmaan ikinä.

Väripilkku-kultasypressi ♥

Mitä pidätte? :)

koipi sökönä

Heipä hei, pitkästä aikaa.

Pari viime viikkoa on mennyt kevyitä, pieniä juttuja tehdessä. Kävin mm. kaverini Marissan kanssa tallilla katsomassa hänen suomiputteaan, käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki metsässä. Metsä oli ihan pullollaan mustikoita, joten palattiin sinne Maken kanssa muutama päivä myöhemmin, ja kerättiin kolmisen litraa mustikoita, kunnes kyllästyin. Ei oo kyllä toi marjastaminen ihan mun juttu x) Sillon ei vielä ollut hirvikärpäsiä liikkeellä, mutta veikkaan että nyt niitä alkaa jo olla, joten mua ei ihan hevillä enää saa metsään. Vihaan monia ötököitä, mutta ees hämähäkkejä en vihaa yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä.

Oon nuorempana harrastanut aktiivisesti ratsastusta, ja meillä on ollut heppojakin. Teini-iässä muut jutut alkoi kiinnostaa enemmän, ja kun "mun oma" hevonen kuoli kun olin 16v, niin viimeinenkin kiinnostus heppailuun katosi. Satunnaisesti oon hevosia tässä nähnyt ja silitellyt, ja vaikkei vieläkään kiinnostusta ratsastukseen oikeastaan ole, niin se hevosen tuoksu on jotain ihanaa. No, kaikki ei sitä ihanaksi miellä, mutta mulle se tuo muistoja mieleen, ja siinä on jotain muutakin erityistä. Lupasin Marissalle lähteä uudestaankin mukaan :)

Viime viikolla innostuin uudelleen DC-fixailemaan huonekaluja, joskin niitä pienempiä yksilöitä, joita pystyin tuunata yksinkin. Fiksailun jälkeen mulla on ollut akillesjänne ihan turkasen kipeä, ja google-diagnosoin itelleni kantapään limapussin tulehduksen. Yritin välttää lääkäriä, mutta kun pelkkä vessaan kävely vaati ihan hirveitä ponnisteluja, niin oli pakko nöyrtyä ja klenkata Mehiläiseen. Lääkäri totesi mun diagnoosin oikeaksi, ja kun käytiin kaikki jo kokeillut hoitokeinot läpi, niin pyysin josko saisin siihen kantaan vaan suosiolla kortisonipiikin, ja niin me sitten tehtiin. Sattui aika saakelisti, ja loppuviikon täytyy olla rasittamatta tota jalkaa, mutta ens viikolla pitäisi jo saada alottaa kuntouttamaan sitä pikkuhiljaa. Toivon totisesti, että oon ensi viikolla jo entistä ehompi, mä kun olisin lähössä tuonne SaariHelvettiinkin Tampereelle. Lekuri sanoi, että piikin antamisen jälkeiset päivät on erityisen tärkeitä ottaa levon kannalta, ja todella olla tekemättä mitään, mikä sattuu. Myös venyttely rasittaa, joten ei edes sitä ennen ensi viikkoa. Kantakorotusta suositeltiin, mietin josko pitää korkkarit jalassa ruveta sisälläkin kävelemään x)

Oon meinannut totaalisesti pimahtaa, kun en oo kotonakaan voinut tehdä oikein mitään. Piti lauantaina lähteä Marissan kanssa Letkurock-pikkufestareille, mutta jalan takia en päässyt sinnekään ja itkupotkuraivosin täällä kotona kun harmitti niin paljon. Alotin parvekkeelle kuormalavaprojektin, koska sitä oon voinut tehdä jalka kipeänäkin, mutta koti on kuin hävityksen kauhistus, kun en pysty edes siivoamaan. Tällanen sohvalla lojuminen ei tee kyllä hyvää senkään puolesta, että taas oon suunnitellut kodin sisustukseen vaikka mitä uutta puuhailtavaa ja ostettavaa.

Jännä juttu kyllä, miten monenlaiseen asiaan kantapäätä tarvitsee (esim. nukkuessa kyljen kääntämiseen, huomaan), ja jännä juttu miten hassuja asioita sitä tekis mieli tehdä nyt kun ei pysty. Siis en malta odottaa, että pääsen raivaamaan tuon parvekkeen tyhjäksi ja järjestelemään ihan kaiken uudelleen! Tai ylipäänsä sitä, että pääsisin ulos kävelemään, alkaa lämpötilat olla taas sellaisia, ettei sisällä viihdy.