lomapuuhaa

Pidin tuossa 6 lomapäivää ja tänään on niistä viimeinen, joten aattelin jakaa muutaman kuvan ja kokemuksen :)

Tarkoitus oli mahdollisimman vähän suunnitella mitään tekemistä, ja ihan olla vaan. Halusin pitää vapaata myös esy- ja Nousu-hommista samalla, mutta eihän se tietenkään oikeen onnistunut. Olisi pitänyt pitää kone ja puhelin kokonaan kiinni, että olisi ollut täysin pimennossa, sillä tulihan sitä kaikki Facebook-ilmoitukset kuitenkin noteerattua jne, ja ne jää väkisinkin päähän pyörimään vaikkei niin tahtoisikaan.

Äiti täytti viime viikolla 60v, ja sitä varten oli vuokrannut mökin Kiskosta. Mökki oli kyllä tosi hulppea mökiksi. Mullehan riitti vaan järvi, rantasauna ja ponttoonilaituri :D Mutta äiti halusi sellasen hienouden kuin sisävessa. Ja tilaa piti olla myös sen verran, että sinne mahtuu myös yövieraita enemmänkin kuin vain minä.

Olin mökillä yhteensä kolme yötä, Make ei päässyt käymään siellä kuin kerran saunomassa, kun sillä oli jatkuvasti joko treenejä tai töitä. Sukulaisia tuli yhdeksi yöksi. Harmillista, että kelit oli vähän vilposet eikä aurinko paljon paistanut. Olisin halunnut vaan lillua järvessä, mutta vesi oli aika kylmää jo, ajoittain satoi, eikä laiturille paistanut oikeen aurinko sillon kun se ylipäänsä paistoi. Äiti ja Reiska oli ruvennut kasaamaan 1000 palan palapeliä, ja vaikka vannoin sen nähdessäni, etten todellakaan ala tekemään sitä, niin sitä mä kuitenkin aloin tekemään ja oikein raivolla, jäin ihan koukkuun. Sitä me puolen suvun voimin sitten kasattiin melkeen läpi yön xD

Keskiviikkona tehtiin päiväretki Perniöön. Käytiin ensin Maurin Makasiinissa, joka on kaiketi suhteellisen kuuluisakin romukirppis. Tavaraa on aivan j ä r j e t ö n määrä ja kaikki on sikinsokin, joten pengottavaa kyllä riittää. Fiilis siellä oli vähän sama kuin menisi isomummun vintille, mistä löytää ummehtuneen hajuisia ja ruostuneita aarteita, mutta ilman penkomista sieltä tuskin löytää mitään. Suuri osa Makasiinin tavarasta tulee kuolinpesistä, ja siellä näkyikin paljon vanhoja postikortteja, lehtiä ja jopa valokuva-albumeita. Käytettyjä ja osin rikkinäisiä viuluja siellä oli paljon, tuunaja saisi niistä varmasti ihania koriste-esineitä. Itse löysin sieltä vanhan matkalaukun, jonka ulkokuori oli kulunut juuri sopivasti. Laukku maksoi vaan kympin, ja nyt pitäisi keksiä mitä sille teen. Varmaankin jotenkin vaan verhoilen sen uudelleen sisäpuolelta. Kaikkein eniten mua jäi vaivaamaan teollisuusarkut pihalla (ikkunoiden vieressä), ne oli just sen tyyliset mitä hain, mutta ihan liian isot että olisi mulle mihinkään mahtunut :(

Maurin Makasiinilla ei ole oikein mitään kunnon verkkosivuja, ja googlettamalla osoitteitakin löytyi useita. Oikea osoite on kuitenkin Raitkorventie 2B. Valitettavasti kahvila Opaliina ei ollut enää auki. En tiedä millainen mahtaa olla tavaran vaihtuvuus tuolla, mahtaako puolen vuoden päästä siellä olla vielä samat kamat kuin nytkin :P

Maurilta mentiin Teijon ruukkikylään, joka oli aika nopeasti kierretty läpi. Tällä kertaa multa meni kaikki hyvät Pokemonit sivu suun kun en lähtenyt niitä heti metsästämään -.- Teijon Masuunikaan ei ollut auki, joten ajettiin vielä vähän eteenpäin Mathildedaliin Ruukin Krouviin syömään.

Matildasta jatkettiin Perniön Latokartanonkoskelle. Myöskään sille ei tuntunut löytyvän oikein kunnon osoitetta ja navigaattori ohjeisti meidät ensin ihan hevonperseeseen, mutta Hästöntie 102 oli tarpeeksi lähellä. Tienviitta risteyksessä oli tosi kulunut. Kun löydettiin sinne kosken parkkipaikalle, niin ei ensin meinattu älytä mistä polku lähtee kosken suuntaan, mutta se siis lähtee mutkasta, jossa on nuolimerkki osoittamassa parkkipaikalle. Koski pauhasi kovaa, eikä mikään kuvista tee oikeutta sille - kuvat ei näytä miltään. Kannattaa ehdottomasti käydä ihan itse katsomassa.

Latokartanonkoskelta lähdettiin takaisin Kiskoon päin Kosken aseman kautta. Kylä on jo aika kuihtunut, mutta käytiin vanhan voimalaitoksen alueella pyörähtämässä nopeasti. Kosken kartanon maisemat oli kyllä hienoja, että kivahan siitä oli läpi ajella :) Piti ensin mennä vielä Kosken jälkeen Kiskon Haapaniemen linnanraunioille, mutta aikataulu alkoi olla sen verran tiukka, että jätettiin se perjantaille. Me käytiin siellä Maken kanssa muutama vuosi sitten, joten se oli lähinnä paikan näyttämistä äidille ja Reiskalle.

Tulipas valmista

Tulin tosiaan perjantaina kotiin, ja lauantaina oli Vuohensaaressa Loputtoman mäiskeen iltamat. Make soitti tänä vuonna kahdessa bändissä siellä, joista toisen missasin kun jäin suustani kiinni :P Mentiin siinä seitsemän jälkeen Marin ja Maisan kanssa kolmistaan, ja saaressa oli tietty paljon sitten muitakin kavereita. Äkkiseltään tuntui että porukkaa olisi ollut vähemmän kuin viime vuonna, mutta voin tietty olla väärässäkin. Bändeistä näin siis ainoastaan Therapistin ja King Akiran :P Harmitti vielä ihan hulluna, että olin unohtanut molemmat kamerat kotiin ja mulla oli vaan puhelin mukana. Vaikka paskoja kuvia kamerallakin tuli ainakin viime vuonna, mutta olis silti voinut vähän kokeilla :P Zetassa oli jatkot, mua väsytti niin paljon että oisin voinut valua voimattomana pöydän alle nukkumaan, joten lähin heti kun valomerkki tuli. Grillin kautta kotiin.

Eilinen meni kauhuleffoja katsellessa ja Särkänniemen delfiinejä itkiessä. Nyt jännitän piristikö viikon loma, vai kyllästyttääkö työt vielä pahemmin :P Onneksi on vielä kolme lomapäivää jäljellä, voi ehkä pitää jonkun pitkän viikonlopun.

Therapist:

King Akira:

Nyt on sitten vihdoinkin käyty kastamassa talviturkki tälle kesälle, mutta irtojätskiä en oo vieläkään syönyt. Tää kesä meni kyllä aika plörinäksi, tuntuu etten tehnyt mitään kivaa - paitsi kavereiden kanssa oli nyt loppukesästä paljon illanistujaisia, se on ollut huippuhomma :) Mutta mä ostin vain kerran torilta mansikoita, herneitä en kai kertaakaan. En tehnyt kesäkeittoa tuoreista kasviksista, en käynyt kertaakaan rannalla. Hädintuskin ees poistuin Salosta, festareistakin kävin vaan Nummirockissa ja SaariHelvetissä, kaikki keskiaikamarkkinatkin jäi välistä. Vaikka työpäivät oli aika lyhyitä, eikä todellakaan joka päivä kauheen rankkojakaan, niin silti arki-iltasin ei tullut tehtyä mitään, kaikki tekeminen kasaantui viikonlopuille, joita nyt yhdessä kesässä ei ihan mahottomasti ole.

No, syyskuu vaikuttaa toistaiseksi aika hiljaselta, sitä voi latailla akkuja ja yrittää nauttia syksystä. Töitä on enää 1,5 kuukautta, ja lokakuussa onkin joka viikonloppu jotakin ohjelmaa.

uusia tuulia

Pienesti kuulumisia, sillä nyt niitä ois pitkästä aikaa kerrottavaksi :)

Siitä asti kun 5 vuotta sitten muutin Saloon, oon kuulunut Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseen, ja oon halunnut olla sen toiminnassa jollain tapaa mukana. Aika ja viitseliäisyys on kuitenkin ollut vähän kortilla, ja ongelmana oli hieman se, etten oikein tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. En usko kykeneväni siihen raskaaseen kenttätoimintaan, missä loukutetaan kissoja ja mietitään kuka saa uuden mahdollisuuden ja kuka pääsee nukkumaan. Mutta en myöskään ole mikään tapahtumajärjestäjä tai muutenkaan ihminen joka tykkäisi vaikkapa myyjäistoiminnasta. En myöskään pysty itse ryhtymään sijaiskodiksi löytökissoille. Niinpä kun SSEY:ltä kerrottiin, että he olisivat vailla sijaiskotivastaavaa, niin mietin asiaa ehkä sekunnin tai kaksi, ja kerroin olevani kiinnostunut tästä toimesta. Tuo titteli ei siis tarkoita sitä, että kohta meillä on kaikki yhdistyksen kotia etsivät kissat, vaan sitä, että minä tulen olemaan se henkilö, joka etsii löytökissoille sijaiskodin, missä ne voi opetella sisäkissan ja perheenjäsenen elämää ennen loppuelämän kotiin sijoittamista. Olen ikäänkuin tuki- ja yhteyshenkilö esyn ja sijaiskotien välillä. SSEY sai myös vastikään uudet varastotilat, minne löytökissat ensihätään sijoitetaan, ja tarkoitus on myös siellä tehdä mahdollisuuksien mukaan kissojen hoitoa ja ruokintaa ja hieman tutustumistakin, jotta sitten osaan sen sijaiskodin löytää.

Mä oon tästä uudesta pestistä ihan älyttömän innoissani, mutta samaan aikaan mua pelottaa ja oon kauhuissani :P En ole aiemmin ottanut vastuuta kuin omista lemmikeistäni, niin vastuun lisääntyminen jännittää tosi paljon. Mutta eiköhän se siitä. Koen kuitenkin olevani aika hyvä ihmis- ja eläintuntijakin, ja kissan kanssa elämisestä on kuitenkin omaa kokemusta. Haasteita on luvassa, mutta otan ne mielelläni vastaan. Itse arvostan eläinsuojelutyötä niin korkealle, että kiva päästä tekemään sitä itsekin ja vielä näin konkreettisesti. Harmi vaan ettei kaikki muut taida sitä niin arvostaa, saati ymmärtää kuinka paljon se vapaaehtoistyöntekijöiltä vaatii. Tosiaan yhdistys pyörii täysin lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin, kukaan ei saa palkaksi muuta kuin hyvän mielen.

Näitä käytännön asioita hiotaan tuonne vuodenvaihteeseen saakka, ja sitten pitäisi uusien juttujen jo rullata aika mukavasti. Viimeiset kaksi viikkoa oon kysellyt ja miettinyt ja kirjotellut ylös. Ollaan käyty myös haastattelemassa yhtä sijaiskotiehdokasta, jolle nyt on ensimmäiset kissat sitten menossakin, oon ihan innoissani!

Sijaiskodeista on huutava pula myös täällä Salossa, ja SSEY järjestää joulukuussa eräänlaisen sijaiskotien "rekrytilaisuuden", Sijaiskotipäivän. Etenkin puolivillien kissojen elämässä sijaiskoti on kullanarvoinen välietappi. Siellä arka kissa saa rauhassa sosiaalistua ennen loppuelämänkotiin pääsyä.

Jos joku Salon seudulta sattuu lukemaan tätä ja kiinnostui sijaiskotitoiminnasta, niin muhun voi olla jo yhteydessä, tai sitten voipi tulla tuonne Sijaiskotipäivään :)

Ja asiasta toiseen... Kaverini Nina kysyi mua kirjoittamaan uuteen kulttuuriaiheiseen nettijulkaisu Nousuun. Nousu lanseerattiin marraskuun alussa, ja hoidan näitä kirjoitushommia melko satunnaisesti, sillä en tiedä vielä yhtään paljonko esim. nuo esyilyt tulee nyt viemään mun aikaani. Todennäköisesti tulen kirjoittelemaan sinne lähinnä keikka- ja tapahtumaraportteja sekä jonkinlaisia ilmiöjuttuja. Lanseerauksen aikaan kekri oli vielä ajankohtainen asia, joten ensimmäinen artikkelini kertoi kekrin historiasta, hieman Halloweenista sekä niiden vietosta nykypäivänä :) Juttuun pääset tästä. En ole hirveästi ehtinyt mainostaa kirjotustani, joten olisi kiva kuulla ihan suoraa palautetta lukijalta tuosta jutusta.

Minusta ehkä hienointa tässä kekrijutussa oli se, että kun moni suomalainen pitää Halloweenia kaupallisena hapatuksena ja kepposten tekemistä huonoina käytöstapoina, niin esimerkiksi kekrikiertelyä on "harrastettu" ihan täällä kotisuomessa jo ennen 1800-lukua, ja silloin kepposena hajotettiin tuvan uunit jollei isäntäväellä ollut tarjota mitään "naamiaisasuisille" kekripukeille ja kekrittärille :D Onhan se totta, että Halloweenista tuli kaupallista jenkkeihin kulkeuduttuaan, mutta meillä on täällä ollut muinoin ihan omatkin "Halloween"-kekkerit, ja eroaako ne sitten loppujen lopuksi niin kovin paljon siitä, mitä Halloween nykyisin on. Kysyn vaan. Tietysti ihmiset ovat tässä parin vuosisadan aikana oppineet viettämään harrasta kristillistä pyhäinpäivää, niin onhan Halloween siihen verrattuna jotakuinkin pyhäinhäväistys.

Mutta joo, seuraavat jutut on jo vireillä ja katsotaan mihin tää vielä kehittyy :) Oon toivonut elämääni enemmän kultturellia menoa, niin toivottavasti tämän myötä saan nähdä ja kuulla enemmän kaikkea. Ainakin mulla on jo ikävä katsomaan jotain musikaalia... Nousun muut kirjoittajat ovat todella paljon kokeneempia kuin minä, mutta koitan silti olla dissaamatta ja vähättelemättä itseäni, kaikesta oppii :)

Vielä kun löytyisi se duuni mistä saisi ihan palkkaakin, niin alkaisi elämä näyttää paljon valoisammalta :) Kävin viime viikolla työhaastattelussa, mutta sekin on pätkäduuni vuokrafirmasta ja hanttihommia pitkällä työmatkalla, sivuaa omaa alaa kuitenkin. Makellakin on opintoja jäljellä enää nelisen kuukautta, niin varovaiset toiveet myös Maken työpaikasta on heitetty ilmoille.

Nemon ja mun synttäripotretit oli tänä vuonna selfieitä.

Viime viikolla mulla oli synttäritkin, mutta eipä niitä oikeen tuu enää vietettyä. Make toi koulusta tullessaan mutakakun, joka kahdestaan tuhottiin, ja kissat sai jälleen seikakkua Nemon synttäreiden kunniaksi. Viime lauantaina Salossa oli Parasta ennen / Disco 2000 -bileet, ja tanssittiin siellä jalkamme tohjoksi Hillan ja Minnan kanssa :) Oli kyllä siistiä! Mut en muista koska viimeksi olis väsyttänyt niin paljon, oltiin kaikki aivan loppu kun Airaksinen ja Orion lopetti soitteluhommat. Seuraavana aamuna kateltiin Hillan kanssa Maija Mehiläisen jaksoja, kun se ei ollut koskaan nähnyt!

Rikala-vessawelfie

Lauantaina ois luvassa kissapäivää, minne lupasin mennä edustamaan, ja sitten käydään haastattelemassa toinen sijaiskotiehdokas. Yritän ehtiä hulluna tekemään vielä tässä kuun vaihteessa käsitöitä, joulukortteja ja sensellaista, ettei tuu niiden kanssa kiire. Ajattelin niistäkin jotain laittaa blogin puolelle, mutta varmaan vasta joulun jälkeen etten spoilaa :)

Sorry tylsästi vaan kuvat Instagramista, mutta nyt ei oo oikeen ehtinyt muuta! Jännä juttu kun puoli vuotta tässä on taas vaan lorvittu, ja yhtäkkiä yhden kuukauden aikana tapahtuu enemmän kuin koko vuonna :P

loppukesän mäiskettä

Elokuu on mennyt mulla hyvin pitkälti sohvanpohjalla lepäillessä, sillä pari viikkoa tuo mun jalka oli niin kipeä, ettei sillä voinut liikkua. Hain siihen sen kortisonipistoksen, jonka jälkeen piti vielä välttää kaikenlaista liikkumista, sillä pelkkä kävely tai venyttelykin rasitti sitä. Kun siis ulkona oli kauneimmat kesäkelit, minä istuin sisällä sohvalla ja katselin Supernaturalia ja käskytin Makea siivoomaan mun puolesta. Ei ollut kivaa, voin sanoa. Olo oli tosi turhautunut, kun kesäpäivät lipuu ohi ja itsellä on hankaluuksia edes kävellä vessaan ja takaisin sohvalle. Oli hilkulla että pääsin lähtemään Tampereelle SaariHelvettiin, pelotti nimittäin että rasitan jalkaa liikaa, vaikka tapahtumaa edeltävällä viikolla jalka olikin jo tuntunut paljon paremmalta tässä kotioloissa.

Äiti ja Reiska tulivat käymään meillä tsekkaamassa pintaremontin aikaansaannoksia, ja uskalsin lähteä käymään vähän ulkona, ja vietiin ne Teijolle Ruukin Krouviin syömään. Oli eka kerta aikoihin kun unohdin ottaa ravintola-annoksesta kuvan, itse söin ihan taivaallisen makuista halloumiburgeria, suosittelen lämpimästi :) Ruuan jälkeen vähän köpöteltiin siinä Teijon vierassatamassa, mutta kauheesti ei uskaltanut kävellä. Takasintullessa pysähdyttiin vielä keräämään kanervia, joita myöhemmin kuivatin. Käytiin myös pikaisesti Kirjakkalan Ruukkikylässä, jossa myöskään ei valitettavasti voitu kauheesti kävellä, mutta sain kuitenkin upottaa jalkani Hamarinjärveen ♥ Oli niin lämmintä vettä, että teki vaan mieli sukeltaa sinne kokonaan.

Koko tuon jälkeisen viikon mietin, lähdenkö sinne SaariHelvettiin vai en. Olin jo jäämässä kotiin, jotta en vahingossakaan rasittaisi jalkaa liikaa, mutta tiesin että itku varmaan tulisi jos en lähtisi, koska kissanaiset ja Turmiön Kätilöt ftw :) Katja tuli siis nappaamaan mut Salosta kyytiin ja suunnattiin Tampereelle Tarun luo, mistä ystävällisesti saatiin kissojen keskeltä yöpaikka :) Kaikki me ollaan aikanaan tutustuttu kissojen kautta ja innoissamme palluuteltiin Tarun upeita kisuja :) Oltiin myöhässä aikataulusta, joten vähän meinasi tulla kiire. Ei kuitenkaan ollut tarkoituskaan mennä ensimmäisillä laivoilla Viikinsaareen, vaan lopulta lähdettiin klo 19 paatilla.

Illan kuvasaldo oli erittäin heikko, ja laatu vieläkin heikompi :D Jotain todistusaineistoa sentään saatiin.

Vielä Tarun luona

Paatissa

Jäätiin ensimmäisenä vastaan tulleelle anniskelualueelle, joka oli mun mielestä tosi kivasti hoidettu, että sai nurtsilla istuskella juomassa, ja samalla Tanssilavan esiintyjät kuului ulos tosi selkeästi. Siitä johtuen en sitten mennyt ollenkaan katsomaan Mustan Kuun Lapsia, vaan istuskeltiin nurtsilla saapuneiden Marin ja Raisan kanssa. Myös Fear of Domination aloitti siinä ihan huomaamatta, ja sain itseni sitä katsomaan vasta keikan loppupuolella parin biisin ajaksi. Harmitti vähän, kuin myös se, että keikalta piti lähteä ajoissa kävelemään pidemmälle Turmion Kätilöihin. Ehdittiin tosin siellä puolella kipata Katjan kanssa huiviimme tuplasalmarit ennen bändin aloittamista. Väkeä oli paljon ja pimiääkin jo, joten jäätiin suosiolla vähän kauemmas, jotta sai bilettää rauhassa. Ja tulihan sitä sitten biletettyä!

Pimiää!

Syötiin vielä Katjan kanssa ennen kuin lähdettiin seuraavalla paatilla takaisin Laukontorille. Taru sieltä vielä jatkoi kavereidensa kanssa baariin, mutta me Katjan kanssa lähettiin seuraavalla bussilla Tarun luo nukkumaan ihan suosiolla, ja hyvä niin :) Mulla oli jalka kipeä ja sen takia vähän jännittikin, ja päädyin nukkumaan kissanruokapakastepötkö jalkani alla x) Tuli nukuttua tosi pitkään, kun Tarulla oli sen verran pimeää, ja koitettiinkin mahdollisimman aikaisin päästä lähtemään kotia kohti. Marin oli tarkoitus tulla Pyynikistä meidän kyydillä Saloon, mutta moottoripyöräajojen takia koko hemmetin kaupunginosa oli suljettu, ja vaikka teiden piti olla auki puoli tuntia kerrallaan, niin ne oli muutettu yksisuuntaisiksi, eikä me päästy mistään kääntymään sinne minne piti -.- Oli ihan painajaista siinä liikenteessä ja kun kumpikaan meistä ei ollut koskaan ollut Pyynikissä. Lopulta, kun taksikaan ei päässyt hakemaan Maria sieltä, päädyttiin siihen että me lähdetään edeltä ja Mari tulee bussilla kotiin kun pääsee. Olipahan hulabaloo! Forssassa pysähdyttiin syömään ja olin ehkä seiskan aikaan takaisin kotosalla. Oli kyllä hauska reissu ja oon tyytyväinen, että lähdin sittenkin mukaan :) Jalkaan vedin buranakuurin ja kylmäkääreen muutamaksi päiväksi.

Misty-herra tykkäsi meistä kaikkein eniten :)

Saatiin myös palluutella poliisikissavauva Aamua :) En muistanutkaan miten energisiä pennut onkaan!

Onneksi ei jalka ruvennut sen enempiä vihottelemaan, sillä seuraavana lauantaina, eli viime lauantaina oli täällä Salossa Vuohensaaressa ensimmäistä kertaa järjestettävät metalli-iltamat, missä oli neljä salolaista bändiä soittamassa, joista Make sattui soittamaan kolmessa. Olin innoissani illasta siksi, että tulijoita oli ilmoittautunut aika paljon, kuten myös omia kavereita, ja lisäksi siitä, että en oo nähnyt Makea keikalla soittamassa moneen, moneen vuoteen, enkä ollut juurikaan ees kuullut millaista musaa nää sen bändit soittaa, koska ei mua oo kutsuttu treeniksellekään x)

Etkoiltiin muutaman kaverin kanssa ensin jokirannassa, mistä saatiin Raisalta ja Tristanilta kyyti saareen 4 kilsan päähän. Melkein heti sai suunnistaa tanssilavalle, missä keikat vedettiin, kun Maken eka bändi Walking Thunder oli alottamassa. Tämän jälkeen vuorossa oli Manovaari, missä Make ei soita, joten tuli sen aikaa istuskeltua alueen ulkopuolella juomassa punkkua. Therapist oli seuraava bändi, joka taitaakin olla eka bändi, missä Make soittaa bassoa, ja tämä oli myös mun eka kerta kun kuulen ja näen Maken bassoa soittavan :) Jeeeeee, mun mies on basisti :D

Therapistin jälkeen käytiin pikaisesti anniskelualueena toimivan kiskan luona vetämässä parit napsut, ja mun oli pakko ostaa sieltä myös munkki, kun ne näytti niin herkullisilta (ja olikin!). Seuraava bändi Abhordium oli jo ehtinyt aloittaa kun jäin suustani kiinni kiskalle, mutta lähdin sieltä pikaisesti takaisin lavalle päin. Oli kyllä hemmetin hyvä meininki, ja lopulta päädyin muidenkin soittajien tytsyjen kanssa fanityttöilemään eturiviin :) Ei ole mun kroppa tänä kesänä tottunut noihin moshailujuttuihin, kun on tällä hetkellä koko keskivartalo ihan murjotun oloinen.

Walking Thunder:

 Therapist:

Abhordium:

Pakko on sanoa, että Abhordiumia odotin eniten, sillä niillä jätkillä on tosi ammattitaitoinen ja hieno meininki, eikä todellakaan kuulosta miltään salolaiselta pikkubändiltä. Therapistia taas odotin lähinnä Maken bassottelun takia, mutta bändi kuulosti muutenkin livenä paremmalta kuin mitä Youtubesta etukäteen kuuntelin. Walking Thunderista tuli otettua eniten kuvia, kun silloin oli vielä valoisaa. Mun kamera alkaa olla jo liian vanha ja kärsinyt, enkä tykkää enää ottaa keikkakuvia salaman kanssa. Illalla tuolla oli jo niin pimeää, ettei kuvista oikeen mitään tullut. Mutta ehkäpä oikeiden valokuvaajien kuvat onnistui paremmin :)

Tapahtuman päätyttyä lähdettiin ns. Haven-porukan kanssa taksilla Prockikseen ja istuskeltiin siellä loppuilta. Make oli mennyt kamojen roudaamisen jälkeen suoraan kotiin nukkumaan, ite tulin joskus kolmen aikaan snägärin kautta kotiin. Mies jo nukkui ja kylppäri oli täynnä mustia roiskeita :D

Kuvan otti Raisa

Mun mielestä iltamat oli tosi onnistuneet, ja kuulemma lipunmyyntikin ylitti kaikki odotukset. Myös kiska sai luullakseni ihan hyvät myynnit tuosta, joten varovasti uskallan toivoa, että ens vuonna järjestettäisiin uudelleen :) Sitten Keikkamestan hautajaisten en oo nähnyt noin montaa salolaiskaveria yhden illan aikana, joten senkin osalta oli tosi jees. Ja olin kyllä tosi ylpeä Makesta, joka kyllä soittaa ihan mitä vaan, ja kolme keikkaa illan aikana on aika hyvä saavutus :)

Loppuun vielä vähän Abhordiumia!