lävistystarinoita

Mulla ei ole elämäni aikana ollut kovinkaan monia lävistyksiä, ja ne, mitä on, ovat tosi kesyjä. Mutta päätin kuitenkin jakaa omat kokemukseni :)

Mun ihkaensimmäiset "lävistykset" olivat ne perinteiset ammutut korvikset ala-asteella. Pidän kuitenkin näitä ammuttujakin korvareikiä ihan lävistyksinä, vaikkei niitä lävistysneulalla ole tehtykään. Jotakuinkin samaltahan ne näyttää enivei, ja täyttävät lävistyksen määrityksen.

Ensimmäisestä ihan oikeasta lävistyksestä olin haaveillut jo pitkään, ja lopulta sain otettua sen 16-vuotiaana Lohjalla Tommy's Tattoossa. Se oli napalävistys. Mua ei siihen mennessä ollut varmaan mikään jännittänyt ikinä niin paljon, kuin sen lävistyksen ottaminen. Mentiin kaverini Katin kanssa samaan aikaan, Kati taisi ottaa lävistyksen kulmaan tuolloin. Lävistäjä oli vieraileva lävistäjä kyseisessä puljussa, eikä puhunut sanaakaan suomea.

Navan lävistäminen sattui aivan helvetillisen paljon, enkä voi tähän päivään mennessä käsittää, miten sellaisen paikan lävistäminen voikin tuntua niin hirveeltä. Kun koru oli paikoillaan ja nousin pöydältä istumaan, mun oli aivan pakko juosta päätä pahkaa ulos, liikkeen rappusille istumaan ja hengittelemään, ja kun istuminenkin oli vaikeaa, niin makasin :P Nolottikin vielä, että moisesta tuli niin heikko olo, samalla kun Kati sanoi ettei hänellä tuntunut kulmalävistys missään.

Enivei, näin myöhemmin ajateltuna sain lävistykseen huonot hoito-ohjeet, eikä se lähtenyt parantumaan. Päin vastoin, iho kuivui tosi paljon, ja huomasi selkeästi, että se oheni korun ympäriltä. Lopulta koru oli ehtinyt olla mulla vain puoli vuotta, kun se eräänä kauniina päivänä tippui ruokakaupan lattialle ilman että edes huomasin sitä, ennen kuin kotona vasta. Muita ongelmia korun kanssa ei ollut, se ei häirinnyt mun elämää (edes tanssia, jota tuolloin harrastin parina päivänä viikossa) eikä se tulehtunut, se vain vähitellen kasvoi ulos. Harmitti kyllä silloin tosi kovasti, koska olihan se nätti. Nykyisin on tuota vatsaläskiä sen verran enemmän, ettei se enää näyttäisi hyvältä :D, mutta vaikka olisin hoikkakin, niin tuskin kävisin uudelleen ottamassa sitä, sen verran teki kipiää, ja lisäksi se uloskasvamisen mahdollisuus tuossa olis edelleen. Jääköön napalävistyksestä vaan tuo arpi muistoksi :) Edes kuvia ei ole, koska elettiin aikaa ennen digi- ja kännykameroita (2001). Koruna mulla oli siinä sellainen ihan tavallinen banaanikoru, tummanvihreällä kivellä.

Tämän jälkeen jossain vaiheessa kävin ottamassa pari reikää korvaan, mutta nekin tehtiin ampumalla, kun se oli edullisempaa. Ne "harjoituskorvikset" on kyllä ihan helvettiä, niitä ei meinaa millään saada pois, korviin sattuu ja verta vuotaa. Ja ne on niin typerän näköiset ettei niitä jaksa katella.

Seuraavaksi oli pitkä aika, jolloin vain haaveilin tietyistä lävistyksistä, muistan haaveilleeni ainakin kielilävistyksestä, nenänsivusta ja huulilävistyksestä. Kaikki jäi ottamatta, osittain siksi etten napaepisodin jälkeen tahtonut uskaltaa, osittain varmaan sen takia, ettei silloinen poikaystäväni olisi niistä tykännyt.

Lopulta kesällä 2011 päätin vihdoin ja viimein ottaa sen kauan haaveilemani labretin, kun kukaan ei ollut meikäläistä pysäyttämässä, ja se tapahtui Turussa Larypiercingissä. Jännitti tosi paljon, mutta lävistäjä Lari on niin rauhallinen ja rauhoittava, että jännitys lieveni aika nopeasti. Itse lävistäminen tuntui kyllä, mutta oli ihan piece of cake verrattuna navan tökkimiseen. Laitettu koru oli mulle aivan liian pitkä, mahdollisen turpoamisen takia, mutta mun huuli ei turvonnut lävistämisen jälkeen ollenkaan. Niinpä sillä ylipitkällä tapilla oli tosi vaikea syödä ja välillä puhuakin. Kävin vaihdattamassa korun pienempään noin viikon jälkeen samalla lävistäjällä, jotta koru on varmasti oikean kokoinen.

Lävistys on aika paljon erittänyt kudosnestettä koko ajan, mutta se ei ole tulehtunut tai mitään. Aluksi ostelin hulluna halpoja koruja Crazy Factorylta, mutta kun vaihdoin toisiin koruihin, kudosnesteen eritys hieman vähentyi, eikä lävistystä enää sen jälkeen kutittanut. Tappi on koko ajan ollut oikean mittainen, eikä se kolise hampaisiin :)
Viime syksynä huomasin alaetuhampaiden ikenien vetäytyneen ihan aavistuksen. Silloin mulla oli muutakin hammassärkyä, jonka vuoksi kävin hammaslääkärissäkin päivystyksessä, mutta särky jatkui pari viikkoa ja välillä heijasteli myös etuhampaisiin. Päätin vaihtaa tapin muoviseen versioon, jonka myötä särky katosi, eikä korua tarvinnut ottaa pois. Seurailen kuitenkin tilannetta, ja jos esim. ikenet lähtevät vetäytymään enemmän, niin tottakai otan korun sitten pois, vaikkakin vastentahtoisesti.
Labret tulee varmaan hamaan tulevaisuuteen olemaan mun lempparilävistys, ja toivon, ettei mun tarvitse ottaa sitä pois ainakaan ihan lähiaikoina. Se istuu mun naamaan paremmin kuin tuo valtava nenäni, ja ilman sitä jotain selkeesti puuttuu. Ehkä se on jollain tapaa tasapainottava koru.

Vasemmalla pari tuntia lävistämisen jälkeen
Keskellä vuosi lävistämisestä
Oikealla labret tällä hetkellä

Vuonna 2013 saavutin välipainoetappini ja palkintona siitä oli lävistys. Olin kuitenkin jo opiskelemassa asiakaspalveluammattiin, niin olin jo päättänyt, että varsinaisesti kasvoihin niitä ei enää tule, ja sitäpaitsi mun oloni tuntuu liian vanhalta kokonaaman lävistyksiin x) Haaveilin daithista, ja käppäilin idean kanssa jälleen Larin huomaan. Daithia ei kuitenkaan mun korviin voitu laittaa, joten otin sitten rookin sen tilalle. Tämä oli mun ensimmäinen rustolävistys, ja sen takia se taas jännitti; sattuuko, kuulenko ikäviä rusahduksia :) Kerroin Larille myös mun muista korvalävistyssuunnitelmista, ja valittiin rookin korva sen mukaan, mitä aion myöhemmin lävistyttää. Lävistystilanteessa Lari onnistui painamaan mun korvan lukkoon, joten jos rusto rusahteli, niin ainakaan en kuullut sitä :) En olisi ikinä uskonut, että rook olisi ollut niin helppo kuin se oli, hädintuskin huomasin koko operaatiota. Eli ei sattunut ollenkaan. Koruksi laitettiin pieni banaani, eikä se ole pysynyt suorassa. Kävin myöhemmin näyttämässä sitä Larilla, joka sanoi, ettei hän lähtisi korua vaihtamaankaan, kun ei korun sisäänpäin kääntyminen ole haitannut mua mitenkään, eikä siihen ole tullut pattia tai mitään.

Pari kuukautta rookin ottamisen jälkeen huomasin lohjalaisessa Saya's Cornerissa alen, johon oli tartuttava. Otin tuolloin traguksen samaan korvaan rookin kanssa, jolloin hoito oli helpompaa. Traguksen lävistäminen sattuikin taas jo vähän enemmän kuin rookin, ihan piti oikeen vähän irvistää :P Samana iltana kävin lenkillä nappikuulokkeiden kanssa, joista uusi lävistys ei tykännyt yhtään, vaan vuosi verta. Sen jälkeen se saikin olla pari kuukautta rauhassa, eikä sittemmin sen kanssa ole ollut mitään ongelmia.

Vasemmalla rook pari tuntia lävistämisen jälkeen
Keskellä vastaotettu tragus sekä muutaman kuukauden vanha rook, näyttävät tälläkin hetkellä samalta
Oikealla näkyy tragus noin vuoden päästä lävistämisestä

Seuraava lävistys oli mun 30-vuotissynttärilahja serkuilta ja kummeilta, ja tämä oli mun suunnitelmissa kun rookin otin. Tämä on triple forward helix. Nämä olisi tietysti saanut otettua kaikki erikseenkin, mutta halusin ne kaikki kerralla, lähinnä siksi, että käyn oikeasti tosi harvoin Turussa. En vaihda lävistäjää niin kauan kuin täällä kulmilla asustelen, joten Larihan tuon mulle laittoi. Tätä kolmen korun sarjaa näkee netissä paljonkin, mutta I don't care, musta se on nätti :)
Etukäteen jännitti taas vähän uusi lävistyspaikka, ja se, että kerralla laitetaan kolme lävistystä vierekkäin. Neulalla lävistämisen jälkeen laitettiin tappi paikoilleen, ja se sattui paljon enemmän kuin itse lävistys, sillä paikka on ahdas ja ihoa jouduttiin vähän venyttämään. Keskimmäinen taisi osua johonkin hermoon tai verisuoneen, sillä se sattui kaikkein eniten, ja vuosi myös vähän verta kahdesta muusta poiketen.
Aiemmissa lävistyksissä oon suosinut perus palloja, mutta nämä ovat sellaisessa paikassa, että koruiksi kannattaa suosiolla ottaa matalaprofiiliset kivet. Näitä ei kuulemma pysty itse vaihtamaan, eikä ilman työkaluja, mutta kun noita korvan poimuja ja ahtaita paikkoja miettii, niin ei kyllä tulisi mieleenkään itse lähteä siellä sorkkimaan :D
Muutama ensimmäinen yö oli melko levoton, kun ei juurikaan pystynyt nukkumaan vasemmalla kyljellä.

Lari pyysi käymään parin kuukauden päästä näyttämässä fwd helixejä, ja koska sain leimakortin täyteen, seuraava lävistykseni on ilmainen. Fwd helixit kuitenkin paranevat tooooosi kauan (tällä hetkellä 8 kk lävistämisestä, ja ovat edelleen paranemisvaiheessa, ja turpoavat välillä aika kovastikin, esim. muutama viikko lävistämisestä jouduin käymään Larilla uudelleen, kun luulin yhden korun pudonneen - se olikin hävinnyt turvonneen korvan ihon sisälle), joten seuraavan lävistyksen otan vasta kun nämä ovat parantuneet, ja se tulee luultavasti olemaan conch/orbital tai antitragus samaan korvaan.

Vasemmalla vastalävistetty korva
Oikealla triple fwd helix 8 kk lävistämisestä

Vielä suunnitelmissa olisi ottaa korviin ehkä pari normi-helixiä. Jos kasvojen alueelle vielä jotain ottaisin, niin se olisi edelleenkin se nenänsivu tai smiley. Smiley on ihan sairaan ihana, mutta suurin pelko sen kanssa olisi varmaankin ikenien vetäytyminen ja hammaskiilteen kuluminen, ja lisäksi se kuulemma kasvaa helposti ulos. Nännäreitä on ehdotettu monesti, mutta luulen, ettei mulla olisi munaa ottaa sellaista :P Daithista tietysti haaveilen hamaan tulevaisuuteen, mutta jos mulla on siihen vääränmalliset korvannipukat, niin sillehän ei sitten mitään mahda, nyyh...
Roosan septumin myötä oon alkanut hieman lämmetä myös septumille, ja talvella harkitsin sitä ihan vakavastikin, mutta enpä tiedä. Mun nenä on niin leveä, että pelkään nenänsivulävistyksen korostavan sitä vain entisestään, septum taas tasapainottaisi sitä.

Ylipäänsä olin lävistysten suhteen yhtä myöhäisherännäinen kuin tatskojenkin kanssa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että jokaista lävistystä on harkittu hartaudella, osittain tosin myös pakon sanelemana, kun ei ihan tuosta vaan ole heittää useita kymppejä lävistyksiin ja matkoihin :P

(smiley-kuva Pinterestistä)

(daith-kuva Pinterestistä)

(conch/orbital spiraalikorulla -kuva Pinterestistä)

Omaan makuun sopivat lävistyskorut on ylipäänsä siroja; ohuet tapit/renkaat ja pienet pallot (itsellä tällä hetkellä labretissa 4-5 mm pallo). Ei mitään liian räikeän värisiä, enkä myöskään erityisemmin pidä mustista palloista. Kokeilin kyllä tohon labretiin sellaistakin, mutta ei oo kivaa kun kauempaa katottuna se näyttää vaan valtavalta mustapäältä :P En myöskään ihan hirveästi perusta eri muotoisista korupäistä, mulle riittää hyvin pallot tai kartioniitit. Huulessa en tykkää käyttää rengasta, koska huulirasvan läästiminen on vaikeaa, ja eritoten huulien yhteenhinkkaaminen sen jälkeen :D En tiiä, ehkä vain huulirasva-addiktit ymmärtää mistä puhun.
Mulla on krooninen ihosairaus, joka aiheuttaa ihottumaa ja jonkinmoista hilseilyä esim. kasvojen t-alueelle ja korvien uomiin, joten tämä sairaus kyllä jonkin verran vaikeuttaa lävistysten hoitoa ja hyvänäpitämistä.

Monet aina kysyy sattuuko lävistäminen, mutta siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, kipu on niin yksilöllistä. Monet sanovat, ettei napalävistyksen ottaminen sattunut ollenkaan, kun taas minä meinasin pyörtyä. Samat ihmiset voivat sanoa, että korvaan otetut rustolävistykset on karmeinta ikinä, ja mulla esim. rookin ottaminen ei tuntunut lainkaan. Kipu on myös vain hetkellistä, sillä lävistäminen tapahtuu nopeasti. Jälkikäteen voi tykyttää tai kuumotella muutaman tunnin, joku paikka voi vähän turvota.
Suosittelen myös ottamaan lävistykset ammattilaisella, joka tietää ihmisen anatomiasta jotakin. Ja samalla varautumaan siihen, ettei haluamasi lävistyksen ottaminen välttämättä olekaan mahdollista, kuten mulla kävi daithin kanssa. Mieluummin jätän omalle anatomialleni epäsopivan lävistyksen ottamatta, kuin vahingoitan jotenkin kroppaani ottamalla sellaisen väkisin. Oma suositukseni on myös käydä vaihtamassa ensimmäinen koru uuteen lävistäjän luona, joka osaa laittaa siihen oikean kokoisen korun. Tämä on mielestäni tärkeää juurikin suun alueen korujen kanssa, koska liian isot korut hakkaa hampaisiin ja ovat hankalia. Lävistäjältä voi sitten kysyä minkäkokoiset korut ovat sopivia, ja vaihdella koruja itse sitten myöhemmin.

Minkälaisia lävistyskokemuksia sulla on? Mistä lävistyksestä haaveilet?

syntymäpäivä

Minä täytin maanantaina 30. Nemo täytti samana päivänä 4 :)

Ollaan perinteisesti tehty kissoille kalakakkua synttäreinä, ja päivänsankari(t) saa patsastella koko päivän rusetti kaulassa. Nemon kanssa otetaan myös yhteinen synttärikuva joka vuosi, vaikka se onkin sylikammoiselle Nemolle aika kauhistus. Mitään leluja tai semmoista ei nyt sille ostettu, sillä kissat ei tällä hetkellä oikein tarvitse mitään. Zooplussan paketti tosin tuli eilen, ja kissat saivat mm.  uudet, hienot, valkoiset ruokakipot.

 

Kaveriporukalla tosiaan vietettiin mun synttäreitä jo Halloweenin yhteydessä, ja äiti, Reiska ja vaari kävivät meillä synttärikahvilla isänpäivänä. Haettiin lähileipomosta kakkua, ja ite tein vähähiilarisen voileipäkakun. Lahjaksi sain lähinnä skumppaa ja rahaa, ja äiti toi vielä soilikin, josta tähän mennessä kissat on jo nyppineet puolet kukista pois :P Halloweenina sain lahjarahaa myös serkuilta ja kummeilta, sillä toivoin lahjaksi lävistyslahjakorttia krääsän ja tavaran sijaan. Niin ja kaverini Mari oli kirppikseltä löytänyt yhden My Little Ponyn, ja sen sain synttärilahjaksi myös :)

Maanantaina päivänsankari Nemo tuli herättämään mut tulemalla selän päälle makaamaan :P Aamu alkoi pakastesein keittämisellä ja kalakakkujen vääntämisellä. Päivällä otettiin Nemon kanssa yhteiskuva, mutta muuten maanantai menikin lähinnä löhöillessä.

Eilen käytiin Maken kanssa Turussa tuhlaamassa synttärirahoja. Kävin ensin Larypiercingissä ottamassa sen lävistykseni, ja kotimatkalla poikettiin vielä Skanssissa, ja löydettiin molemmille uudet talvikengät.

Tuore lävistykseni on siis triple forward helix, ja päätin jo pari vuotta sitten ottavani joskus sellaisen. Synttärilahjaksi tää olikin ihan oiva lävistys, siitä tuli yksi koru jokaiselle vuosikymmenelle :) Sain samalla leimakortin täyteen, joten seuraava lävistys onkin ilmainen. Suunnittelin vähän ottavani ehkä conchin jo parin kuukauden päästä.

Clickshoesista löytyi Riekerin punaiset talvisaappaat

Triple forward helix

Lari otti tuoreesta lävistyksestä kuvan instagramiin, ja järkytyin syvästi meikäläisen juurikasvusta (jota ei kyllä tuossa mun omassa kuvassa näe, kiitos filttereiden :D). Eipä sitä ole oikein huomannut pelkästään peilistä katsomalla, mutta tuon sivuleikkauksen kohdalta juurikasvu oikein paistoi siinä kuvassa. Leikkaus on myös vähän venähtänyt, eikä se imartele uutta lävistystä niinkuin se oli suunniteltu :P Joten nyt seuraavaksi tarttee päästä värjäämään tukkaa, ja katotaan jos joku voisi leikatakin tuota vähän. Oon myös melko hämmästynyt siitä, kuinka kulahtanut myös tuo punainen väri on nyt, kun värjäyksestä on kulunut kuukausi. Elumen ei ole aiemmin kulahtanut mulla näin nopeasti, viimeksikin kesti hyvänä usean kuukauden.

Perjantaina oon lähdössä kaverin luokse Järvenpäähän, illan ohjelmassa on Erinin keikka Vantaan Tulisuudelmassa :) Tuskin maltan odottaa! Ensinnäkin, en edes muista koska oon viimeksi nähnyt näitä ystäviä, hyvin todennäköistä että 7 vuotta sitten Nylon Beatin paluukeikan yhteydessä. Erinin keikalla oon viimeksi ollut kai lähemmäs kolme vuotta sitten.

lohjailua

Palailin tuossa pari tuntia sitten Lohjalta. Tulin vähän aikaisemmin takasin kotiin, sillä suunnitelmat menivät tämän päivän osalta ihan perseelleen, enkä jaksanut jäädä enää huomiseen. No mutta, tulihan sitä muutama päivä oltua ja tehtyä vaikka mitä :)

Keskiviikkona olin hieman kuuden jälkeen Lohjalla, ehdin hetkisen istahtaa alas ja vaihtaa vaatteet, kunnes lähdettiin bussille kohti Helsinkiä. Mun serkulla Emmillä bändeineen (The Luxury Liner) oli jälleen keikka Storyvillessä, ja pääsin nyt ekaa kertaa paikalle kuuntelemaan. Monesti on ollut suunnitteilla mennä sinne, mutta muistaakseni keikat on usein ollut viikolla, mikä on meille vähän hankalaa kun tullaan niin pitkältä. Mutta jospa ois joskus joku viikonloppukeikkakin, niin voitaisi Maken kanssa viettää vaikka koko päivä Helsingissä.

Bändi soitti kaksi settiä, ja ekan setin aika alussa mentiin sinne ravintolapuolelle, josta meille oli varattu pöytä. Se tiesi syömistä, ja sitä, että paikka oli bändiin nähden vähän huono, joten en tullut sitten ottaneeksi valokuvia ollenkaan. Bändillä oli mukana vieraileva laulaja, ja vaikka kuinka hyvä olikin, niin oisin mielelläni kuullut Emmiä enemmän, kun sitä kerran olin sinne mennyt kuuntelemaankin. Lähdettiin nimittäin jo puolenyön bussilla takaisin Lohjalle, eli ei kuultu toisesta setistä kuin pari biisiä sen vierailevan tähden laulamana. Eli hyvä syy koittaa päästä jollekin toisellekin keikalle tässä.

Nukuin aika pitkään, sillä äidin luona oli mukavan viileetä nukkua, eikä aamuaurinko paistanut makkarin ikkunasta sisään, toisin kuin kotona. Torstaille oltiin suunniteltu vaan pientä shoppailukierrosta: halusin käydä yhdellä kirppiksellä, ja lisäksi käytiin Citymarketissa ihan vaan ruokaostoksilla, mutta löysin sieltä myös kivat korkokengät alennuksesta.

Olin myös sopinut käyväni Saya's Cornerissa ottamassa lävistyksen siinä puolen päivän jälkeen, ja siellä tosiaan kävinkin ennen kuin piti rientää kotiin valmistelemaan lettukestejä. Halusin tuon traguksen samaan korvaan rookin kanssa, pääsee hoidon kanssa hieman helpommalla kun molemmat tuoreimmat lävistykset on samalla puolella. Oikeasti oisin seuraavan lävistyksen saanut ottaa vasta kun pääsen seuraavaan painoetappiini, mutta en voinut olla hyödyntämättä tilaisuutta, kun nämä tällaiset peruslävistykset oli Sayalla nyt vain 25€. Vähän suunnittelin, että jossain vaiheessa otan vielä tuohon samaan korvaan conchin tai helixin :)

Tämän jälkeen tosiaan pidettiin äidin luona lettukestit, joihin vaari oli kutsuttu myös. Paistettiin muurinpohjalettuja, ja täytteenä oli sekä kinkku-cremebonjour-mössöä että marjoja ja kermavaahtoa. Oli ihan älyttömän hyviä, ja olis tehnyt mieli syödä niitä niin paljon että napa ratkee. Kolme isoa lettua jaksoin, sulattelin niitä pari tuntia ja sitten lähdin pitkähkölle lenkille.

Ah ja nam!

Oon jo pitkään halunnut käydä Lohjalla lenkillä, mutta aina kun ollaan Maken kanssa käymässä, niin tuntuu että sitä ohjelmaa on niin paljon, ettei mitään lenkkiä ehdi tai jaksakaan ajatella - eikä mulla koskaan oo lenkkivaatteita mukana. Nyt kiipesin ensin Ojamolta harjun pururadalle, menin sieltä keskustaan päin ja Aurlahden venerannasta rantaraittia pitkin takaisin. Lenkille tuli mittaa n. 7,5 km, ja vitsi mulla oli siistiä :) Purtsilla oli mukava hölkätäkin, ja rantaosuudella jäin vähän väliä valokuvaamaan maisemia ja fiilistelemään. On ne maisemat vaan hienoja ♥ Ihana järven tuoksu, pikkuisia sorsia, aurinko paistoi, laineet liplatti. Mulla oli mukana vaan kännykkä, joten vähän huonoja kännykuvia tuli.

Lenkin jälkeen totesin, ettei uusi tragus ollut oikein mielissään mun kuulokkeista. Kävin siinä sitten vaan suihkussa, söin iltapalaksi vielä yhden letun, ja katsottiin kun ihana Netta Skog valitettavasti tippui tangokuningatar-finaalista. Luin sängyssä vielä hetken kirjaa, mutta uni tuli aika aikaisin.

Perjantaina käytiin aamupäivällä äidin kanssa pikku lenkki Lahokalliolle. Siellä oli joku vatipää sytyttänyt pienehkön metsäpalon tässä taannoin, ja käytiin katsomassa tuhoja. Mun mummin ja ukin entinen mökki on suoraan vastapäätä Lahokallion kärjestä, ja kun olin muksu, niin tultiin aina veneellä Lahokalliolle ja käveltiin pitkospuita pitkin kauppaan :) Vitsi se oli aina niin jännää! Ja täytyy myöntää, että teininäkin, vaikka kävin paljon koiran kanssa lenkillä siellä päin, niin se pitkospuiden taika ei hävinnyt sillonkaan mihinkään. Tultiin lenkiltä sitten toista kautta takaisin, ja sieltä se palanut kohtakin löytyi.

Lenkin jälkeen vaihdettiin pikaisesti vaatteet ja mentiin porukalla syömään Villa Haikariin. Reiska lähti sen jälkeen pyörällä kotiin, ja me jäätiin äidin kanssa Liessaareen ottamaan aurinkoa ja uimaan. Mulle kyllä riitti yksi pulahdus järveen, vesi tuntui aika kylmältä, eikä meillä loppujen lopuksi oisi ollut paljonkaan aikaa olla siellä rannalla. Tunti siellä oltiin kunnes lähdettiin kotiin, ja mä sain valmistautua illanviettoon.

Villa Haikarin Pasta Carbonara

Lietsu ♥

Neljän aikaan olin Jurvasella, ja Sanna tuli sinne vähän myöhemmin. Oltiin sovittu tapaaminen jo paljon etukäteen, ja olikin tosi kiva olla taas yhdessä, kun edellisestä kerrasta oli jo aikaa varmaan lähemmäs kolme vuotta. On niin ihanaa, että löytyy vielä ystäviä, joiden kanssa tavallaan jatketaan vaan siitä mihin viimeksi jäätiin, kaikki on kuin ennenkin, ja kaikki tuntuu vaan mukavalta ja luontevalta. Niitäkin ystäviä mulla on, jonka kanssa tapaamiset pitkän ajan jälkeen tuntuu vaivaannuttavilta. Varsinkin jos elämäntilanteet on ehtineet totaalisesti muuttua, ja tuntuu ettei yhteisiä keskustelunaiheita enää löydy. Tietysti vanhojen muisteleminen on aina kivaa, mutta kyllä nykyhetkestäkin täytyy löytyä jutunjuurta.

Mutta tää ilta oli juuri sellainen vapautunut ja meillä oli kaikilla tosi hauskaa :) Muisteltiin tietysti paljon menneitä (ollaan kaikki keskenämme entisiä työkavereita), puitiin tämänhetkisiä elämäntilanteitamme, naurettiin ja tanssittiin jne. Lähdettiin yöllä vielä keskustaan, Amarillon keittiö oli valitettavasti jo kiinni, mutta puputettiin siellä nachoja ja juotiin parit siiderit. Jurvanen hyytyi ja halusi grillin kautta kotiin, mutta me Sannan kanssa jatkettiin vielä Londoniin, ja oltiinkin siellä lopulta kolmeen saakka. Yhtään ei kyllä tullut tanssittua, kun oli niin paljon juteltavaa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla :) Londonissa tuli muuten se Redraman ja A.J.:n Clouds, mistä olin tosi fiiliksissä taas :)

Siitä sitten likat takseilla koteihinsa.

Sanna ♥

Sain tosiaan perjantaina aamusta tietää, että lauantain suunnitelmat meni ihan vituiksi, ja sehän pisti vituttamaan kuin pientä oravaa. Odotin Sannin näkemistä ihan hulluna, ja sitten koko juttu meni mönkään :( Yritin saada lauantaiksi sitten muuta seuraa, jotta olisin jaksanut jäädä sunnuntaihin saakka, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan, tai sitten kaikilla oli jo muita menoja. Päätin sitten lähteä jo lauantaina takaisin Saloon, kun ei löytynyt seuraa tehdä mitään. Kieltämättä tuli vähän surullinen fiilis, ettei mulla ole Lohjalla niin hyviä kavereita että pystyisi ex tempore treffaamaan ketään. Toisaalta se oli kyllä jo etukäteen odotettavissakin, mutta ei se silti pettymystä lieventänyt. Että taidan tämän jälkeen lähteä Lohjalle pidemmäksi aikaa vaan jos olen etukäteen ja varmaksi sopinut näkeväni kavereita.

Ennen kotiinlähtöäni käytiin vielä katsomassa mummua terveyskeskuksessa, ja vaarille vietiin pussillinen herneitä. Hain vielä Mustista ja Mirristä kissanhiekkaa, sekä mussukoille tuliaisiksi uusia turkinhoitovehkeitä sekä uuden, pinkin Kickeroon :) Make sai tuliaisiksi mut ja pizzaa, en tiedä mahtoiko arvostaa kauheasti, kun se on koko illan vaan nukkunut :P

 

Lohjan reissu oli oikein kiva lukuunottamatta pieleen menneitä suunnitelmia, mutta oli aivan mahtavaa nähdä hyviä ystäviä, ja nauttia Lohjan luonnosta. Että kyllähän siellä ihan kelpas :)

Seuraava Lohja-visiitti on viimeistään elokuussa, kun mennään Halo Nightclubin metalli-iltaan. Nappaan Hennan mukaan, ja toivottavasti Makenkin, ja kun vaan osuis illalle hyvä keli, niin voisi alotella rantsussa :)

kissanpäiviä ja uusi lävistys

Todella raskas kouluviikko on onneksi takana, ja tänään saa hieman levähtää vapaapäivän merkeissä. Alunperin meinasin tänään lähteä käymään Turussa, mutta siirsin reissun jo eiliselle, jottei tarvitse tänään enää matkustella sinne päin. Päätin samalla pitää tänään Superdieetin tankkauspäivän, jotta varmasti hiilarikrapula on hälvennyt maanantaihin mennessä, kun menen töihin. Tankkauspäivästä lisää vappuna, kun päivitän samalla parin viikon dieettikuulumiset :)

Meillä on samalla myös aihetta juhlaan, sillä Makella oli eilen nimpparit, ja tänään meidän tyttöset täyttivät jo viisi vuotta :) Näiden kunniaksi leivoin tankkauspäivälle mokkapaloja, joita mun niin kovasti teki tuossa eräänä päivänä mieli. Kissat saivat perinteisesti kalakakut herkkujen kera, ja huomenna käydään ostamassa jotain uutta ja kivaa Mustista ja Mirristä :)

Nikki-vauva n. 4 vkon ikäisenä

Nuno-vauva n. 4 vkon ikäisenä

Nuno 8 vkoa

Nikki 8 vkoa

Pentukuvat (c) BeautyHill-kissala,
uudemmat kuvat otettu tällä viikolla.

Eilen tosiaan menin pitkästä aikaa bussilla kouluun ja koululta Turkuun ottamaan lävistystä. Uusi lävistys oli mun palkinto painonpudotuksen välitavoitteessa, ja tämä pikkuinen tuli oikeaan korvaan. Mulla on periaatteessa suunniteltu jo molempiin korviin monetkin eri lävistykset, mutta tästä nyt aloitettiin. Toiveenani oli daith, mutta lävistäjä-Lari totesi, ettei uskaltaisi laittaa mulle daithia, sillä kummassakin korvassani se nipukka, johon daith tulisi, on vähän turhan pieni. Niinpä mulle pienen pähkäilyn jälkeen laitettiin rook. Tietysti olin vähän pettynyt etten saanutkaan daithia, mutta osasin kyllä odottaa ettei se ehkä ole anatomisesti mahdollista. Tämä rook oli mielestäni lähinnä daithia ja oon siihenkin oikein tyytyväinen :) Nyt mulla ei ollut varaa ottaa mitään hienompaa korua, mutta käyn jossakin välissä vaihdattamassa tähän jonkun sievemmän. Suunnitelmissa on vielä ainakin forward helixiä, normihelixiä, tragusta ja conchia :) Tämä rookin korva valittiinkin nyt sen mukaan, kumpaan kannattaa laittaa forward helixit, jottei ne tule samaan korvaan. Ja tämä oli nyt mun eka rustolävistys ikinä, jota etukäteen vähän tuli jännitettyä. Mutta ei sattunut sen enempää kuin huuleenkaan, eikä kuulunut mitään inhottavia rusahduksia :) Tänään sitä onkin sitten jomottanut aika paljon, ja on kosketusarka.

Lävistelyn jälkeen suuntasin kulman taakse kahvilaan, minne Katja olikin jo tullut - oltiin siis sovittu treffit, ja lopulta jutskailtiin sellaiset pari tuntia ennen kuin lähdettiin bussiasemalle päin. Oli tosi kiva nähdä Katjaa niin pitkästä aikaa, mutta seuraavalle kerralle täytyy varata vähän enemmän aikaa ja ehkä jopa tekemistä. Ensinnäkin meidän koulupäivä venyi yli puoli tuntia, ja toiseksi olin aika rikkipoikki koko kouluviikosta, ja kolmanneksi en halunnut olla kamalan myöhään kotona, niin jotenkin tuntui että jäi treffit vähän kesken :P Olisi ollut kiva käydä samalla vaikka leffassa, mutta oltiin molemmat liian persaukisia.

Koulussa meillä oli tosiaan ensimmäinen morsiuskimppuviikko, hirveästi uutta asiaa ja mietittävää, uutta tekniikkaa jne. Siitä lisää jossain välissä toisen blogin puolella, tässä mielestäni viikon onnistunein: pisaranmallinen morsiuskimppu sieneen tehtynä. Hieman siinä oli painopiste edessä ja sientä tökitty vähän liikaa, mutta muuten nätti :) Tuo juoru oli joukossa tosi hyvä lisä.

Mukavaa viikonloppua kaikille :) Meillä se menee jälleen rauhallisissa merkeissä.