persoonallisuus, erityisherkkyys ja yksinäisyys

Edelliseen postaukseen viitaten, kun oon halunnut tehdä elämästäni miellyttävämpää, niin oon joutunut tekemään jonkin verran itsetutkimusta. Kuka minä olen, millainen minä olen, millainen en ole, mitä haluan tehdä jne. Se on johdattanut mua aina persoonallisuustestien kautta erityisherkkyyden tutkiskeluun sekä yksinäisyydestä märehtimiseen. Läpikäydyt tuntemukset ei oo aina ollut ihan helppoja.

Tuossa muutama vuosi sitten tuli julkisuuteen käsite erityisherkkä ihminen. Katselin niitä erityisherkän ominaisuuksia, että näitä ominaisuuksiahan on jossain määrin kaikilla. Mutta kuvaukset sopivat monilta osin myös muhun. No, homma jäi muutaman testin tekemiseen. Varmaankin tuon viime loppuvuoden stressiä ja mielialoja miettiessäni ajauduin nyt lukemaan jälleen erityisherkkyydestä, ja teinpä testitkin uudelleen. Olen edelleen hyvin todennäköisesti erityisherkkä.

Skeptinen olin - ja oon hieman edelleenkin - ehkä sen takia, että HSP (Highly Sensitive Person) -ihmiset eivät ole samanlailla herkkiä, tai herkisty samoille asioille. Voi olla että olen vain "jonkin verran herkkä", tai sitten olen erityisherkkä, mutta joka tapauksessa on ihan hienoa löytää omalle käytökselleen ja tuntemuksilleen jotakin selitystä, varsinkin kun sen takia on itsensä tuntenut huonoksi ihmiseksi viime aikoina. Psykologi-tädillenikin kerroin asiasta ohimennen, sillä tiesin jo etukäteen saavani sieltä vertaistukea - hänellä ja serkullani on näitä samoja piirteitä, ja olen huomannut sen kyllä kysymättäkin :) Uskon vahvasti että myös toinen serkkuni saattaisi hyvinkin olla erityisherkkä. Itse erityisherkkyydestä en lätise sen enempää, siitä voi vaikka googlettaa tai lukea kirjoja (Itse luin esim. Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen -kirjan), mutta halusin eritellä omia tähän liittyviä ominaisuuksia hieman. Erityisherkille yhteistä on aistiärsykkeiden ja tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton), ylikuormittumisalttius (ylivireys), tunne-elämän voimakkuus ja emotionaalinen reaktiokyky (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen) sekä tarkka havainnointikyky.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Fyysinen erityisherkkyys

- Hälinä ja liikenteen melu aiheuttaa mulle ahdistusta. Sen takia tykkään kaupungilla kävellä luurit päässä. Jotkut yleiset paikat, vaikkapa koulujen ruokalat ovat myös vähän turhan meluisia. Kuitenkaan esim. keikkojen tai baarien meluisuus ei yleensä häiritse, tosin liekö alkoholilla osuutta asiaan :)

- Mun kuuloni on erittäin hyvä, ja erotan pienetkin vivahteet

- Kuulen ääniä, joita muut ei välttämättä kuule. Hiljaisuudessa lukiessani esim. tuota yllä mainittua kirjaa, kuulin lämpöpatterissa virtaavan veden, ja joulun aikaan kynttelikön muuntajasta lähtevä ääni oli lähes sietämätön.

- Kuumassa ja seisovassa ilmassa paniikkikohtauksen mahdollisuus kasvaa. Sauna on hieman eri asia, mutta en sielläkään viihdy pitkiä aikoja kerrallaan.

- Selän hipsuttaminen rauhottaa ja rentouttaa ja tuottaa yleistä mielihyvää. Nukahdan kaikkein parhaiten ja nopeiten jos mua hipsutetaan. Mun isä on tällainen myös, ja on aikanaan mutkin opettanut rakastamaan hipsutusta :D

- Ylipäänsä oon tosi kosketusherkkä ihminen ja tykkään fyysisestä kontaktista. En meinaa ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei kestä halauksia puolituntemattomilta, tai ees kavereilta :D

- Huomaan helposti yksityiskohtia (siksi mm. Don Rosa on paras ankkapiirtäjä, enkä ymmärrä miten jotkut eivät tunnista eroa muihin) ja kiinnitän huomiota myös pieniin asioihin. Goottiestetiikka on täynnä ihania yksityiskohtia ja siksi siitä niin tykkäänkin. Lievää OCD:ta on myös havaittavissa, ja saan tyydytystä suorista riveistä, värin mukaan lajittelusta yms.

- Rakastan ihania tuoksuja, kuten hyvä ruoka, vastaleikattu nurmikko, sitrushedelmät, kukkaistuoksut, tee, kahvinpurut jne. Jään kaupassa tuoksuttelemaan teehyllylle ja kissantassut tuoksuvat rakkaudelle. Jos toisen ihmisen hajuvesi on mua miellyttävä, niin voimakaskaan tuoksu ei häiritse. En siis ole tuoksuyliherkkä, mutta reagoin tuoksuihin muuten voimakkaasti. Näin ystävääni Katia pitkästä aikaa viime vuonna, ja oli ihanan lohduttavaa, kun hän "tuoksui ihan Katille" :)

- En kestä ollenkaan sitkeää tai jänteistä lihaa, ruokahalu katoaa välittömästi ja tekee lähinnä mieli oksentaa. Mulle tulee myös sillon tällöin ruokaällötyksiä tietyistä ruoka-aineista, yleensä lihasta.

- Jännittäessä jotakin asiaa, vatsa saattaa mennä sekaisin, en pysty syömään jne.

(kuva: Pinterest)

Psyykkinen erityisherkkyys

- Oon tunneherkkä, liikutun pienistäkin asioista, tai jopa pelkästä ajatuksesta. Itku tulee myös herkästi liikuttuessa. Saatan itkeä myös hyvän seksin aikana tai sen jälkeen, mikä saattaa toki olla vähän hämmentävää...

- Kaunis taide saa mut itkemään. Maailman parantaminen saa mut itkemään. Itkeminen saa mut itkemään.

- Saatan sekä nauraa että itkeä 5 minuutin sisällä, viimeksi parin Facebook-videon takia.

- Ihastun herkästi ja intohimoisesti, se voi olla ihminen, eläin, asia, mikä vaan.

- Yleensä eläimet pitävät musta ja minä niistä, rakastan ja arvostan myös luontoa ja sen pieniä yksityiskohtia. Metsät ja järvet antavat mulle rauhoittavaa, hyvää energiaa, ja sitä mun täytyisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Luonto ei ole itsestäänselvyys, ja rakastan Suomen luontoa ja eri vuodenaikoja.

- Otan kommenteista tosi herkästi itseeni, ja loukkaannun helposti. Yleensä jään vielä märehtimään asiaa moneksi päiväksi. Ylireagoin ja ylianalysoin herkästi, ja siihen riittää pelkästään vastapuolen äänensävy, poissaolevuus, ilme tms.

- Näytän ulospäin rauhalliselta, vaikka olisin kaikkea muuta.

- Muistan lapsuudessa jo tunteneeni jonkinmoista "huonommuutta" jos en ole ollut reipas kuten muut. Oon saattanut ujostella, pelätä olla rämäpää, ja erityisen hyvin muistan kaikki ne kerrat kun putosin hevosen selästä, ja joku aina pakotti takaisin selkään vaikka kuinka sattui ja itketti ja pelotti. Muistan hävenneeni sitä, että olin yleensä ainoa joka pudotessaan itki, kaikki muut olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

- Olen luova, ja mulla on hyvä mielikuvitus. Joskus haaveilin novellien kirjoittamisesta. Ja jotain taisin kirjoittaakin huvikseni.

- Rakastan oppia uusia asioita, ja jos joku asia todella kiinnostaa, niin ahmin siitä tietoa viikko- ja kuukausitolkulla, uppoudun aiheeseen syvästi.

- Jännitän ihan hirveästi mitä ihmeellisimpiä asioita, näihin kuuluu mm. matkustaminen, puhelimella soittaminen, erinäiset tapaamiset, ja yleensäkin melkein kaikki mikä on jotenkin aikatauluihin sidottua. Sen takia oon aina liian ajoissa joka paikassa, en koskaan myöhässä.
- Olen kaikkea muuta kuin spontaani, ja tunnen tarvetta suunnitella asiat mahdollisimman hyvin ja ajoissa etukäteen.

(Kuvat: Tumblr)

Sosiaalinen erityisherkkyys

- Mulla on normaalisti hyvä intuitio ja pystyn sanomaan jos ihmisessä mättää joku.

- Ihmiset uskoutuvat mulle herkästi, ja saattavat paljastaa itsestään asioita, joita ei yleensä kertoisi. Olen hyvä kuuntelija. 

- Mulla on voimakas empatiakyky ja pystyn aika helposti asettumaan toisen henkilön saappaisiin. Pystyn siis tarkastelemaan asioita useasta eri näkökulmasta. Itselle tapahtuvia asioita on hankalampi analysoida tällä tavalla, mutta ulkopuolisena on helpompi esittää eri katsantokantoja. Pyörittelen paljon mielessäni eri tapahtumaskenaarioita ja ratkaisuja niihin, "entä jos" -tyyppisesti.
- Jos keskustellessa olen enimmäkseen hiljaa, todennäköisesti aivot kuitenkin raksuttaa koko ajan ja olen jäänyt miettimään jonkun sanomisia :D

- Toisten tunteet ja mielialat tarttuvat muhun todella herkästi.

- Vihaan sananharkkaa ja riitoja, varmasti osaksi sen takia että niissä tuppaa ääni korottua. Mutta konfliktit yleensäkin on mulle hankalia, etenkin jos oon itse siinä osallisena, mutta myös muiden kovaääniset riidat ahdistaa mua kamalasti. Me ei Maken kanssa riidellä ikinä, molemmat vihaa sitä. Tai jos riidellään, niin lähinnä tekstiviestitse :D

- Puolustan läheisiäni viimeseen saakka, enkä anna anteeksi jos joku mun läheistä satuttaa. Itseäni en taas osaa puolustaa henkisellä tasolla kovinkaan hyvin, sillä en ole sellaisissa tilanteissa sanavalmis.

- Oon perfektionisti, ja kritiikin vastaanottaminen on hankalaa, koska vitutus on kova, kun tiedän että mun olis pitänyt tehdä asia paremmin. Ja jälleen märehdin asiaa monta päivää. Positiivisen palautteen saaminen on motivoivaa, ja koitan antaa sitä muillekin.

- Yritän tiedostaen pakottaa itseäni epämukavuusalueelleni, koska se kehittää. Mutta voi luoja kun se on kuormittavaa.
- Kuormitun keskimääräistä nopeammin.
- Löysin tällaisen tekstin, josta olen 100% samaa mieltä: "One of the things that I always wanted to write about why highly sensitive people need a lot of alone or quiet time, especially when overstimulated.  Usually when this topic comes up someone will write or say “I need time alone to recharge my battery”, like being alone gave them energy.  Usually you hear introverts saying it but I don’t think it applies to the HSP part of me.  I need solitude and quiet time because I need to release energy, not gain it.  I’m like a taut balloon, filled with air almost ready to burst from over stimulation almost all the time. Being alone and having quiet time allows me to release some of that stimulation, some of that air."

- En voi sietää sitä että asiat jätetään puolitiehen tai tehdään huolimattomasti. Jos tehdään kerralla kunnolla, niin ei tarvitse palata heti asiaan.

- Ajattelen paljon sitä, miltä muista tuntuu ja otan toiset huomioon. Enkä voi sietää sitä, että toimitaan päinvastoin.

- Olen kateellinen ihminen, ja se on joskus melko lamaannuttavaa.

Henkinen ja eettinen herkkyys

- Mua kiinnostaa eri uskonnot ja ideologiat, kuolemanjälkeinen elämä, yliluonnollisuus

- Psykologia ja filosofia ovat mulle mielekkäitä aiheita

- Olen avoimesti hörhö chakrojen, kivien, astrologian, luonnonlääkinnän ynnä muiden vastaavien kanssa, innostun näistä aiheista ihan hirveästi. (btw. persoonallisuuden piirteitä vahvistavat myös horoskooppini skorpioni ja elementtini vesi ;))

Olen myös ns. mukavuushaluinen elämyshakuinen erityisherkkä: kaipaan välillä vaihtelua elämään, haluan oppia tai luoda uutta omaan tahtiini, mun mukavuusalueeltani käsin eikä kenenkään pakottamana. Käytännössä esim. verkko-opiskelu olisi täydellinen esimerkki tällaisesta :D
Tuota Aronin kirjaa lukiessani mietin, että mulla on kyllä ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Mua ei oo koskaan kiusattu koulussa tai muutenkaan. Olin kyllä jo nuorena herkkä, mutta se väistyi osittain yläaste- ja lukioaikana - teininä sitä tuntui menevän jatkuvasti pää kolmantena jalkana. Musta tuntuu että herkkyys on palannut takaisin voimakkaampana näin vanhemmiten, kun kaikenlainen sosialisointi on vähentynyt luonnostaan.

Huomasin, että syksyllä kun stressi oli voimakkaimmillaan, olin ylivirittynyt. Mulla oli vaikeuksia keskittyä tai rentoutua, päänsärkyä, päässä miljoonia eri ajatuksia koko ajan, sosiaalisia pelkoja, myös puhelinkammo tuli takaisin elämääni. Lisäksi itkin melkein päivittäin. Ärsykkeiden tulva tuntui olevan loputon, enkä meinannut saada jäsenneltyä niitä mielessäni. Pidin lopulta marraskuusta kaksi kuukautta paussia ihan kaikesta. Minimoin kaiken työn vain välttämättömimpään, ja muuten lepäilin ja tein rentouttavia asioita, erakoiduin kotiin ja heitin aivot narikkaan.

Pikkuhiljaa ehkä joulun aikaan hokasin, että nyt on ehkä lomailtu jo hieman liikaa, sillä musta tulikin alivirittynyt. Yhtäkkiä tuntui ettei mun elämässä ole mitään mielekästä, masensi, tunsin oloni yksinäiseksi, hyödyttömäksi, laiskaksi ja rumaksikin vielä. En saanut mitään aikaiseksi, vuorokausirytmi heitti härän pyllyä, ja ennen kaikkea rupesin miettimään tätä asiaa, sättimään itseäni, että oon ollut huono ja laiska ihminen, kun en oo kyennyt samanlaiseen työtahtiin kuin muut. Että mitään en oo saanut aikaiseksi koko vuonna. Sen huomasi varmaan mun vuodenvaihteen postauksistakin.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Tästä pääsinkin aiheeseen yksinäisyys. Mä olen luonteeltani introvertti, tai ambivertti, ja viihdyn hyvin yksinäni. Tämän artikkelin luettuani aloin kuitenkin miettimään, että oonko mä vain yksin viihtyvä, vai olenko mä yksinäinen. Siinä vaiheessa kun aloin täysin tuntemattomille ihmisille innosta puhkuen selittämään sukututkimusharrastuksestani tai hammaslääkäriaikaa varatessa puolivahingossa pitkittäessäni puhelua (vaikka vihaan puhelimessa puhumista), totesin että taitaapi mennä jo yksinäisyyden puolelle. Mulla ei ole perhettä eikä töitä, ja kun on kavereita joilla yhden päivän aikana on tekemistä enemmän kuin meikäläisellä koko viikkona, niin on hankalaa välillä löytää seuraa leffaan tai kahville. Tykkään laittaa Facebookiin yleisesti "seuraa?"-huutoja, sillä joskus joku rohkea kaveri siihen vastaa, jonka kanssa normaalisti ei olla kovin paljon tekemisissä. Kuten tässä taannoin, kun lähdin Maken serkun kanssa katsomaan stand-upia. Tai joskus sitä näkee kaverin spontaanisti kaupassa, ja pyytää tätä kahville, kuten myöskin tapahtui hiljattain.

Tuossa linkitetyssä artikkelissa olevat yksinäisyyden merkit osuvat melkein kaikki muhun. Oikeastaan vain nukkunut oon hyvin ja muisti on edelleen hyvä, mutta muuten voin allekirjoittaa joka kohdan. Tämän kun tajusin, niin tulin entistä surullisemmaksi, sillä koko mun ikäni kun multa on kysytty mitä pelkään, oon vastannut että yksinäisyyttä. En tiedä voiko se jotenkin juontaa juurensa siihen että oon ainoa lapsi? Märehdin yksinäisyyttäni muutaman päivän, kunnes tuli viikonloppu ja näin tosi paljon kavereita, ja sain jopa uusiakin. Oli hyvä mieli, olin taas kiitollinen niin monista ihanista kavereista. Tällä hetkellä arki on hankalampaa, johtunee tästä työttömyydestä ja mitääntekemättömyydestä.

Mutta tämä yksinäisyyskin johtuu varmasti suurelta osin erityisherkkyydestä ja alivirittymisestä. Ylivoimaisesti suurin haaste jatkossa tuleekin varmaan olemaan se, miten hitossa tasapainottaa elämä niin, että olisi sopivasti virittynyt... Ja että millä tavoin sen toteuttaa.

Oon käyttänyt myös paljon aikaa persoonallisuustestien tekemiseen. Oonhan mä vastaavia testejä tehnyt ennenkin, mutta jospa näin oikeeseen osuvista testeistä ja analyyseista ottais vaikka vaarinkin. Osaisi kenties hakea oikeenlaisia ja mieluisia työpaikkoja tai kenties opiskelupaikkaa, ja pystyy paremmin kertoa omista heikkouksista ja vahvuuksista - ja ennen kaikkea kehittymään, ja tiedostamaan omat toimintamallinsa ja siten pyrkimään tasapainoseen toimintaan.

Tein Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin: I-E kuvaa asennetta ympäristöön. S-N kuvaa tiedonhankintatottumuksia. T-F kuvaa päätöksenteon perusteita. J-P kuvaa elämäntyyliä.

Mun oma persoonallisuustyyppi on Vartija-tyypin "Puolustaja", ISFJ-T: introvertti, realistinen, periaatekeskeinen, suunnitteleva ja varovainen. "ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Vaikka ISFJ:illä on Periaatekeskeinen (F) piirre, heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt. Vaikka he ovat Introverttejä (I), heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet. Ja vaikka ISFJ:t ovat Suunnittelevaa (J) tyyppiä, he ovat avoimia muutokselle ja uusille ideoille."

ISFJ - 16 Personalities

ISFJ - Feelback Group 

ISFJ - A Real Me

(Kuva: DeviantArt)
Tässä taitaa kyllä nuolet olla ristiriidassa Wikipedian kertomaan, mut hei, poneja!

Seuraavaksi tutkailin enneagrammeja, ja tein useammankin eri testin. Enimmäkseen tulokseni oli tyyppi 4, individualisti. Tyyppi 9, rauhanrakentaja tuli hyvänä kakkosena tai jopa yhtä voimakkaana kuin 4. Tunnistan täysin itsestäni lähes kaikki noiden tyyppien vahvuudet ja heikkoudet. Perustyypin lisäksi myös vierekkäiset tyypit eli siivet vaikuttaa. Mulla siis vaikuttavat myös tyypit 3 (suorittaja -> aristokraatti), 5 (pohdiskelija -> boheemi) ja 1 (perfektionisti -> haaveilija), jotka ovat kaikki melko balanssissa, ja tunnistan itseni niistäkin. Myös kasvusuunnat eli nuolet enneagrammikuvassa vaikuttavat: 4-tyypin stressisuuntana on tyyppi 2 (auttaja -> marttyyri) ja leposuuntana tyyppi 1 (perfektionisti -> organisoija).

Enneagrammi Namaste.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9

Enneagrammi Eegee.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9

Enneagrammi Eclectic Energies (englanninkielinen) / tyyppi 4 / tyyppi 9

Nämä kuvaukset osuu ja uppoo niin hyvin, että se on melkeen jo pelottavaa. Toisaalta kiva että on asiasta dokumentteja, ettei tartte mennä eteenpäin pelkällä mutu-tuntumalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus purkaa erityisesti noi heikkoudet ja vahvuudet, ja miettiä siltä kantilta mielekästä ja luonnostaan tulevaa tekemistä, ja ylipäänsä tutkia omaa persoonallisuutta vielä vähän syvemmältä. Tehdä sellainen oma, henkilökohtainen yhteenveto kaikesta.

Tekstiä oli paljon, mahtavaa jos jaksoit lukea loppuun saakka :)
Aikaisempia And that's who I am -juttuja löydät täältä ja täältä.
Niilolta on kysytty lupa kuvien käyttämiseen :)

Minkälaisia ajatuksia tämä herätti? Onko lukijoiden joukossa kenties muita eritysherkkiä? Yksinäisiä? Tekikö joku persoonallisuustestejä, mitä saitte tulokseksi? :)

(kuva: Pinterest)

arjen mielekkyydestä

Alkuvuosi on mennyt mietiskellessä. Omaa elämää lähinnä, että miten siitä saisi jotenkin miellyttävämmän ja nautittavamman jokaisena viikkona eikä pelkästään tiettyinä ajanjaksoina, jolloin pukkaa olemaan paljon kivaa tekemistä. Itseasiassa, mä en välttämättä halua enempää tekemistä, jotten sitten stressaa siitä kun on sitä liikaa. Mutta mä elän jatkuvassa "sitku"-maailmassa, oletan että mun elämä alkaa vasta sitten kun saan töitä ja on rahaa tehdä tietynlaisia valintoja ja saan pankkilainaa. En nauti tästä hetkestä lainkaan, ja mun elämä nautintoineen menee kohta vaan ohi jos jatkan samaan tyyliin. Onhan se niin, että työttömänä on aikaa, muttei rahaa, ja työssäkäyvänä päinvastoin, mutta ei kaikkeen vaadita niin kauheesti varallisuutta. Oon perusluonteeltani kuitenkin ihminen, joka pitää yksityiskohdista ja osaa nauttia pienistäkin asioista. Siispä haluan tehdä pieniä muutoksia tylsään arkeeni, jotka saa hyvälle mielelle. Näitä voisi vaikkapa pitää myös uuden vuoden tavoitteina, kun en niitä paljonkaan itselleni asettanut.

♦ Lisätä huulipunan ja eyelinerin käyttöä
Minähän en siis käytä huulipunia, koska mulla on huulirasva-addiktio, ja sitä saatanan rasvaa täytyy läästiä monta kertaa illassa - lopputulos on erityisesti kirkkaan punan kanssa kaikkea muuta kuin kaunis, koska en myöskään muista korjailla huulimaaliani. Jos meikkaan vahvemmin, korostan aina silmiäni ja jätän huulet huomiotta. Nyt kuitenkin musta on alkanut tuntumaan, että oma naama näyttää tosi valjulta ja väsyneeltä ilman huulipunaa, ja punan laitto ihan oikeasti piristää ja raikastaa ilmettä. Jospa siis tästä lähtien käyttäisin arkenakin huulipunaa jos ja kun lähden jonnekin ihmisten ilmoille, miksei kotonakin. Viihteellä todellakin. Aion siis olla läästimättä huulirasvaa joka välissä, ja sen sijaan tarkistaa onko punat hyvin :) Huulimaaliarsenaali siis esille, ja aion kyllä shoppailla niitä lisääkin, for sure. Tähän liittyen, voisin myös ostaa uuden eyelinerin ja käyttää sitä enemmän ihan arkimeikissäkin.

♦ Pyhittää lepopäivä
Hetken mietin, että tarviinko tätä tosiaan tällä hetkellä, kun ei ole töitä eikä oikein mitään muitakaan rutiineja, mutta joo, kyllä tarviin. Epäsäännöllisessä ja epävarmassa elämässä on kiva, kun on ainakin se yksi turvasatama - sunnuntai - jolloin ei tarvii tehdä mitään mitä ei jaksa tai halua. Ja jos tilanne muuttuu, niin tämä on entistä tärkeämpää. Mietin, että järjestäisin itselleni ja Makelle rauhallisen vapaapäivän joka viikko, ja luontevin päivä sille olisi ainakin tällä hetkellä sunnuntai. Se olisi päivä kun valmistetaan ja syödään yhdessä herkullinen brunssi, katsotaan telkkua, joku leffa, ja ylipäänsä tehdään sellaisia asioita mitkä rentouttaa ja mistä tulee hyvä olo, jonain kertana se voi olla reipas lenkki ja jonain kertana koko päivä pyjamassa -tyyppinen ratkaisu. Tai Makesta en tiedä, mutta itse meinaan olla sopimatta sunnuntaille yhtään mitään, ei sovittuja menoja kiitos. Mulla on ollut omituinen tapa haalia esy-hommiakin nimenomaan sunnuntai-illoille, mikä oli typerää. Jossain vaiheessa kirjoitin kuvitteellisesti note to myself: älä tee töitä sunnuntaina. Kun ne voi kyllä hoitaa arki-iltanakin jollei päivällä pysty. Harkitsen vielä pitäisinkö puhelimenkin kiinni koko päivän, mutta ehkä sitä ei vielä vaadita, äänetön saa riittää :) Kaikkein paras tietysti olisi jos saisin oltua avaamatta sekä konetta että puhelinta, jotten vahingossakaan lue mitään potentiaalisesti stressaavia viestejä. Brunssilla saan arjen karppaamisen päälle myös syödä jonkun höttöhiilarihomman jos huvittaa, veikkaan että se tulee olemaan useimmiten croissantti ja appelsiinimehua, namnam :) Aiemmin sunnuntai on ollut meillä siivouspäivä, tai ainakin jotain sinne päin, mutta siistissä kodissa rentoutuu paremmin, niin jospa nyt siivottua kuitenkin sais :D

♦ Ostaa maanantaikimppu

Maanantai on ankea, työttömänä ei ehkä ihan niin ankea kuin työssäkäyvänä, mutta tuntuu siltä että siihen kaipais jotain piristystä. Tällä viikolla kävin maanantaiaamupäivällä muun muassa kirppiksellä, ja samalla ostin kukkakaupasta tulppaanikimpun ja eukalyptuksen oksia. Heti tuli parempi mieli. Mä olen siis floristi, joka ei juuri koskaan osta leikkokukkia kotiin. Miksi? En mä vaan tiedä. Oisko syytä tehdä parannus? Jollei välttämättä halua sitä parinkympin sidottua kimppua, niin ostaa sitten vaikka vaan muutaman yksittäisen kukan, tai sen kympin tulppaaninipun. Ehkä joskus voi jotain ostaa marketistakin jos sattuu sellaisessa maanantaina käymään, mutta mulla on kaksi kukkakauppaa meidän omassa korttelissa, ja työttömänä floristina tiedän alan vaikeudet, joten miksi en tukisi omaa ammattikuntaani. Joka maanantai ei tarvii olla uutta puskaa hakemassa (eihän ne välttämättä mene ees huonoksi yhdessä viikossa), mutta jos nyt ainakin joka toinen viikko :)

♦ Kuunnella uutta musiikkia joka viikko
En tiedä miksi oon saanut yliannostuksen musiikista, ja miksi en pysty keskittymään sen vertaa, että saisin kuunneltua koko levyllisen musaa. Ei väliä onko se mun lempibändin uusi levy, vai ennestään tuntemattoman bändin joku levy, niin en jaksa keskittyä. Onko tilanne kenties vaan ollut epäsuotuisa? Onko liikaa tarjontaa? Liikaa paskaa musiikkia maailmassa? Liikaa pettymyksiä? Jos nyt ruvetaan enemmänkin aikatauluttamaan elämää, jotta siihen mahtuu näitä hyviäkin asioita, niin otettaisko päiväksi vaikka torstai. Joka torstai jossain vaiheessa päivää, joku uusi levy tai soittolista pyörimään. Jos ei muuta keksi, niin se voi olla vaikka Spotifyn viikon suositukset. Uutta musiikkia voi tietysti kuunnella koska haluaa, mutta varataan nyt yhtenä päivänä viikossa oikeen aikaa sille.

Maanantaikimppu, uuden musiikin torstai, sunnuntaibrunssi? :D 

Uusin tuttavuus: Teemu suositteli mulle Carpenter Brutia ja Perturbatoria

Tän postauksen julkaisu kesti vähän pidempään, kun jäin miettimään mitä muuta vastaavanlaista voisin keksiä. Mutta nyt mulla on ollut pari viikkoa aikaa tehdä joitakin näitä kohtia, ja heti tuntuu paljon paremmalta, ihan oikeasti! Oon ostanut uusia meikkejä ja käyttänyt niitä varmaan joka toinen päivä, koska fiilis on ollut niin kiva. Jos viime vuonna koin ihan jäätävästi itseinhoa ja itsetunto oli pohjamudissa, niin nyt tammikuun aikana oon ottanut enemmän selfieitä (ja julkaissutkin niitä, anteeksi vaan) kuin varmaan koko viime vuonna. Meikki tekee ihmeitä itsetunnolle vaikka oliskin vaan kotona pieruverkkareissa :D

Sunnuntaibrunssi on ollut mahtijuttu, ja Make jopa muisti sohvallalöhöilyt ihan ilman muistutusta. Hieman vielä tarvii parantaa siinä, että sunnuntaiaamulla olisi kaikki tarvikkeet jo valmiina, ettei niitä tarvii vielä lähtee hakemaan. Oon myös kertonut muille mun sunnuntaivapaapäivästä, ja on kiva kun sitä kunnioitetaan :)

Karppauskin on onnistunut ihan mallikkaasti ilman suurempia repsahtamisia tai mielitekoja - paitsi pekonia on tehnyt mieli ihan hulluna, mikä ei oo mulle ihan normaalia, mutta karpatessa sillä nyt ei juurikaan oo väliä :) Huomenna mulla on kuitenkin edessä viisaudenhampaan leikkaus, ja funtsin etten todellakaan jaksa alkaa väsäämään mitään sosekeittoja itse, tai vaikka karppijätskiä, niin toipumisen ajan aattelin syödä kyllä ihan normijätskiä, soseita ja keittoja.

Pohdinnassa on ollut myös sellaiset aiheet kuin erityisherkkyys ja yksinäisyys. Taidan kirjoittaa niistä vähän pidemmälti seuraavassa.

koipi sökönä

Heipä hei, pitkästä aikaa.

Pari viime viikkoa on mennyt kevyitä, pieniä juttuja tehdessä. Kävin mm. kaverini Marissan kanssa tallilla katsomassa hänen suomiputteaan, käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki metsässä. Metsä oli ihan pullollaan mustikoita, joten palattiin sinne Maken kanssa muutama päivä myöhemmin, ja kerättiin kolmisen litraa mustikoita, kunnes kyllästyin. Ei oo kyllä toi marjastaminen ihan mun juttu x) Sillon ei vielä ollut hirvikärpäsiä liikkeellä, mutta veikkaan että nyt niitä alkaa jo olla, joten mua ei ihan hevillä enää saa metsään. Vihaan monia ötököitä, mutta ees hämähäkkejä en vihaa yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä.

Oon nuorempana harrastanut aktiivisesti ratsastusta, ja meillä on ollut heppojakin. Teini-iässä muut jutut alkoi kiinnostaa enemmän, ja kun "mun oma" hevonen kuoli kun olin 16v, niin viimeinenkin kiinnostus heppailuun katosi. Satunnaisesti oon hevosia tässä nähnyt ja silitellyt, ja vaikkei vieläkään kiinnostusta ratsastukseen oikeastaan ole, niin se hevosen tuoksu on jotain ihanaa. No, kaikki ei sitä ihanaksi miellä, mutta mulle se tuo muistoja mieleen, ja siinä on jotain muutakin erityistä. Lupasin Marissalle lähteä uudestaankin mukaan :)

Viime viikolla innostuin uudelleen DC-fixailemaan huonekaluja, joskin niitä pienempiä yksilöitä, joita pystyin tuunata yksinkin. Fiksailun jälkeen mulla on ollut akillesjänne ihan turkasen kipeä, ja google-diagnosoin itelleni kantapään limapussin tulehduksen. Yritin välttää lääkäriä, mutta kun pelkkä vessaan kävely vaati ihan hirveitä ponnisteluja, niin oli pakko nöyrtyä ja klenkata Mehiläiseen. Lääkäri totesi mun diagnoosin oikeaksi, ja kun käytiin kaikki jo kokeillut hoitokeinot läpi, niin pyysin josko saisin siihen kantaan vaan suosiolla kortisonipiikin, ja niin me sitten tehtiin. Sattui aika saakelisti, ja loppuviikon täytyy olla rasittamatta tota jalkaa, mutta ens viikolla pitäisi jo saada alottaa kuntouttamaan sitä pikkuhiljaa. Toivon totisesti, että oon ensi viikolla jo entistä ehompi, mä kun olisin lähössä tuonne SaariHelvettiinkin Tampereelle. Lekuri sanoi, että piikin antamisen jälkeiset päivät on erityisen tärkeitä ottaa levon kannalta, ja todella olla tekemättä mitään, mikä sattuu. Myös venyttely rasittaa, joten ei edes sitä ennen ensi viikkoa. Kantakorotusta suositeltiin, mietin josko pitää korkkarit jalassa ruveta sisälläkin kävelemään x)

Oon meinannut totaalisesti pimahtaa, kun en oo kotonakaan voinut tehdä oikein mitään. Piti lauantaina lähteä Marissan kanssa Letkurock-pikkufestareille, mutta jalan takia en päässyt sinnekään ja itkupotkuraivosin täällä kotona kun harmitti niin paljon. Alotin parvekkeelle kuormalavaprojektin, koska sitä oon voinut tehdä jalka kipeänäkin, mutta koti on kuin hävityksen kauhistus, kun en pysty edes siivoamaan. Tällanen sohvalla lojuminen ei tee kyllä hyvää senkään puolesta, että taas oon suunnitellut kodin sisustukseen vaikka mitä uutta puuhailtavaa ja ostettavaa.

Jännä juttu kyllä, miten monenlaiseen asiaan kantapäätä tarvitsee (esim. nukkuessa kyljen kääntämiseen, huomaan), ja jännä juttu miten hassuja asioita sitä tekis mieli tehdä nyt kun ei pysty. Siis en malta odottaa, että pääsen raivaamaan tuon parvekkeen tyhjäksi ja järjestelemään ihan kaiken uudelleen! Tai ylipäänsä sitä, että pääsisin ulos kävelemään, alkaa lämpötilat olla taas sellaisia, ettei sisällä viihdy.

catching up

Tulin kertomaan yleisiä kuulumisia, vaikka hirveän paljon ei ole tapahtunutkaan :)

Oon edelleen viettänyt päiviäni koruaskartelun parissa, ja saanut valmiita koruja myytyäkin ihan kivasti. Voittoa niillä ei kyllä saada yhtään, sillä kaikki niistä tullut raha menee vain uusien korutarvikkeiden hankintaan :P Sietäisi ehkä pitää taukoa koko harrastuksesta. Valmistuneita koruja voi käydä katselemassa täällä. Jos haluat tilata jotain, niin pistä mulle suoraan yksityisviestiä, sähköpostia tms. etenkin jos ei olla FB-kavereita, sillä FB ei aina ilmoita mulle kuviin tulleista kommenteista.

Ja itseasiassa tauko saattaa tullakin ihan vahingossa, sillä kirjoitin määräaikaisen työsopimuksen isolle puutarhalle. Mun työt alkaa tiistaina, ja sitten vasta tiedän kunnolla mitä mun työnkuvaani kuuluu, ja kuinka raskaita työpäiviä on odotettavissa. Mutta etukäteen oon asennoitunut siihen, että en ehkä jaksa työpäivien jälkeen tehdä muuta kuin maata sohvalla. Oon kymmenisen vuotta sitten ollut hautausmaalla puutarhatyöntekijänä yhden kesän, ja muistan vielä hyvin, kuinka loppu olin, ja kuinka suuri osa kesästä meni pilalle sen takia, etten jaksanut tehdä mitään töiden jälkeen. Ei puhettakaan, että olisi edes rannalle jaksanut kävellä, ensimmäiset kolme tuntia piti aina saada pitää jalkoja ylhäällä, ja sitten ehkä saattoi harkita hellan edessä seisoskelua sen aikaa, että sai tehtyä jotain syötävää. Hyvä puoli on, että viimeisen parin vuoden aikana oon jo tottunut seisomatyöhön, mutta en siltikään tiedä vielä mitä muita ponnisteluja tuo paikka tuo tullessaan. Toistaiseksi sopimus on kesäkuun alkuun saakka, ja katsotaan sitten jatketaanko vai ei.

Ostin Camille Rose Garcian kuvittaman Cinderellan, Adlibriksessä kustansi vaan 12€. Pääsi kokoelmaan Snow Whiten ja Alice in Wonderlandin kanssa :)

Tilasin Facebookin kautta eräältä naiselta tuommoset ihanat kissatumput :) Ei taida enää tänä keväänä olla näille käyttöä, mutta ens talvena varmasti!

Olen tässä maaliskuun aikana miettinyt dieettaamista ja laihduttamista, ja aloitinkin jo Superdieetin uudelleen. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni ihan hyvin, mitä nyt oli koko ajan nälkä. Kun sain tietää tästä duunipaikasta, totesin, että mun dieetti menee jokatapauksessa myttyyn kun siellä aloitan, sillä tauoilla ei ole aikaa syödä kunnon välipalaa, enkä tule SD:n ruuilla pärjäämään siinä työssä. Voi tietysti olla että oon väärässäkin, mutta jätin dieetin kuitenkin kesken. Oon ihan lopen kyllästynyt tästä ruokavalion stressaamisesta, joten päätin, että nyt töiden alkaessa keskityn vaan siihen, että syön sellaista ruokaa jolla jaksan koko päivän töissä, enkä stressaa siitä onko eväspurkissa perunaa tai kermaista jauhelihakastiketta mukana vai ei. Eli jätän taas jälleen kerran ruokavaliopohdinnan jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tai sitten en pohdi sitä enää ollenkaan. Sen jälkeen, kun lihoin, on koko laihdutus siirtynyt korvien väliin, ja syy miksi kaikki kosahtaa heti alkujaan, on siellä. Pitäisi lähteä siis hoitamaan ennemminkin ensin mieltä kuntoon kuin ruokavaliota. Patrik Borg puhuu katkeamispisteestä, joka mulla on selkeästi tullut jo vastaan niin karppaamisen kuin SD:n kanssa, joten kuulostaa ihan loogiselta, että pitäisi etsiä joku muu tapa painonpudottamiseen, olkoon se sitten vaikka vähän sallivampi ruokavalio. Mutta en aio tosiaan uhrata ajatuksia tälle juuri nyt, sillä en kaipaa yhtään ylimääräistä stressiä. Aion myös testauttaa kilpirauhasarvoni kunhan tiedän töiden jatkuvuudesta, mutta viimeistään syksyllä mulla lienee aikaa siihen, en nimittäin halua pyytää sitä varten vapaapäivää.

Spagettia ja jauhelihaa tomaattikastikkeessa

Paistettua lohta, kermaviilikastiketta ja lohkoperunoita

Kävin työsopimuksen tosiaan kirjoittamassa Tammisaaressa, Make lähti mun kuskiksi kun mua jännitti :) Sopparin kirjoittamisen jälkeen käytiin viereisessä kahvilassa kahvilla, ja tehtiin ihan pieni kävelylenkki vanhan kaupunginosan pikkuliikkeiden ikkunoita tsekkaillen, muutamassa kaupassa piti käydä sisälläkin. Käytiin myös kirppiksellä, Make löysi sieltä jotain klasari-älppäreitä, mä ostin vanhan rekisterikilven :D Se päätyi olkkarin peilin päälle.

Otin (alkottoman) minttukaakaon ja palan kinkkupiirakkaa. En tiedä oliko aurinkoisella terassikelillä osuutta asiaan, mutta molemmat maistui ihan taivaallisilta :)

Viime viikolla Salon lukiolla pidettiin luento Varsinais-Suomen susista. Luentoa oli pitämässä biologi Sami Lyytinen, ja olihan mielenkiintoinen pläjäys :) Siellä oli aika paljon kuuntelijoita paikalla. Mä lähdin sinne Maken ja Matin kanssa, mutta muutamia muitakin kavereita siellä oli.

Vasemmalla tulossa susiluennolta, oikealla lähdössä Tammisaareen. Punainen paita on EMP:n, ja siitä tuli heittämällä mun uusi suosikki :)

Sitten kävin pitkästä aikaa näöntarkastuksessa. Näkö oli huonontunut ihan vain minimaalisesti, mutta hyödynsin kuitenkin kolmet lasit yksien hinnalla -tarjouksen, ja tilasin itelleni kahdet uudet prillit, ja pakotin myös Maken näöntarkastukseen. En oo vielä saanut uusia silmälaseja, mutta pistän kuvaa kun tulevat :) Saa nähdä saako Makekin lasit.

Tänään on kevätpäiväntasaus, ja ajattelin hakea kellarista pääsiäiskamat, ja katsoa mitä laitetaan esille. Parina viime vuotena mun pääsiäis- ja kevätinnostus on ollut ihan huipussaan, nyt en ole montaakaan ajatusta sille suonut. Ehkä se sitten tosiaan vaikuttaa niin paljon, onko kukkakaupalla töissä vai ei. Nythän en siis oo ollut, eikä mitkään pääsiäiskukatkaan innosta. Mutta siis kevätpäiväntasauksen ja Ostara-sapatin kunniaksi koitan jotain tänään saada aikaan :) Eilen kävin keräämässä pajunoksia, suurimmaksi osaksi kuitenkin noiden pajunkissakorvisten tekoon, mutta osa oksista saa vielä kehittyä maljakossa tovin :)

Nyt on ollut tosi aurinkoista varmaan jo pari viikkoa ellei ylikin. Missasin revontulet, ja samoin eilinen auringonpimennys meni ihan ohi, sillä Salossa oli täysin pilvinen taivas koko päivän. Kuulemma viikonvaihteessa tulee taas takatalvi, mutta älkääs murehtiko, se ei enää kestä kauan :) Kesä tulee!

 

Mutta eipä tässä tähän hätään muuta, jännittää ihan pirusti mennä tiistaina sinne töihin, joten koitan vaan nyt nää muutamat päivät tehdä jotain, mikä saa ajatukset muualle. Teen tuossa jossain vaiheessa muutaman kyselyhaasteen, kiva vastailla erilaisiin kysymyksiin välillä :)

bat fit -huhtikuu

Täällä ei mitään uutta auringon alla laihdutuksen suhteen, oon junnannut koko kevään about 5 kg:n sisällä herkkulakoista ja ruokavaliomuutoksista huolimatta. Huhtikuussa oikeastaan jo luovutin tuon ruokavalion suhteen, mietin, että on vissiin parempi pitää ihan oikeasti taukoa sen pohtimisessa ja väkisin yrittämisessä, kun siitä ei näytä tulevan mitään. Että söisi nyt pitkästä aikaa ihan normaalia ruokaa hyvällä omallatunnolla.

Liikuntaa harrastin maalis-huhtikuussa silleen semisti, lähinnä lenkkeilyä ja uintia. Maaliskuussa osallistuin kyykkyhaasteeseenkin, mutta se jäi kyllä ihan puolitiehen :P Huhtikuussa sain vihdoin joogattua kotona kun tuli ne liukuestesukat ostettua. Mulla oli ne jalassa ja salihanskat kädessä, jotta pysyin matolla, mutta ei se kyllä hyvä ratkaisu ollut :P Sukat oli ihan älyttömän kuumat. Täytyy vielä koittaa pyörittää sitä joogamattoa pesukoneessa. Mutta on se kyllä uskomaton laji, en vieläkään käsitä miten se voi pistää hikoilemaan niin paljon, ja tuon yhden joogakerran jälkeen vaaka näytti yhden kilon vähemmän seuraavana aamuna. Siinä siis yksi syy miksi edelleen haluan kyllä joogaa harrastaa.

No, kuitenkin kuunvaihdetta lukuunottamatta tullut joka viikko tehtyä jotain, eikä oo ollut kokonaan liikunnattomia viikkoja. Positiivista sekin.

Huhtikuussa otin osaa myös Optimal Performancen ilmaisvalmennukseen, ja tämä valmennus keskittyy treenien lisäksi pieniin muutoksiin kerrallaan. Kyse on elämäntapamuutoksen opettelemisesta, ei pikadieeteistä. Tämän kolmen viikon ilmaisvalmennuksen aikana me saatiin treeniohjeita, tsemppivideoita, tehtäviä, sekä vinkkejä hyvään aamupalaan. Suurin tehtävä oli opetella syömään proteiinipitoinen aamupala, mitä tosin itse oon tehnyt oikeastaan viime kevään SD:stä asti. Mutta oli kiva saada uusia reseptejä ja vaihtoehtoja sille raejuustopuurolle ja rahkasmoothielle.

Muutoksia elämäntapoihin opetellaan siis vähän kerrallaan, mikä ei ehkä ole hirveän helppoa tällaiselle kaikkihetimullenyt-ihmiselle, mutta tämä tapa kuulostaa loogiselta ja järkevältä. Ostin samaan syssyyn myös Kaisa Jaakkolan Taikinasta teräkseksi -kirjan, sekä 6 viikon jatkovalmennuksen. Kirjassa on tapamuutostehtäviä melkein vuodeksi eteenpäin, ja jokaista tapaa opetellaan kuukauden verran ennen seuraavaan siirtymistä.

Ostoskoriin klikkautui myös Jaakkolan Hormonidieetti-kirja, ja sitä lukiessani totesin, että tässäpä hyvät lähtökohdat muuttaa kokonaan omaa ajattelutapaa. Koska laihdutus laihduttamisen vuoksi tympäisee ja kyllästyttää kun tuloksia ei synny, niin päätin ottaa kokonaan uudenlaisen katsontakannan tuon kirjan myötä. Ymmärsin, että minunkin oman kehon hormonitasapainossa saattaa olla todella paljon asioita pielessä, ja kun konkreettisesti selitettiin, että omat sisäelimet ovat huonossa hapessa, niin kyllähän se pysäyttää miettimään asioita enemmän terveyden kannalta kuin pelkän ulkonäön. Vaikka oon ollut vuosia ylipainoinen, niin oon kuitenkin ollut siitä huolimatta perusterve, ja siksi ei oo aiemmin tullut niin hirveästi ajateltua tätä projektia terveyden kannalta.

Eilen sitten tilasin netistä vitamiineja ja lisäravinteita, jotka korjaavat niiden sisäelinten toimintaa, mitkä kirjan kuvausten perusteella koin omassa kropassani olevan pielessä. Eli lähinnä suolistoa ja maksaa korjaavia tabuja: B-vitamiinia, monivitamiinia, suolahappoa, probiootteja sekä magnesiumia.

Ruuan suhteen koitan noudattaa sellaista ateriarytmiä, että hiilariaterian syön vasta illalla liikunnan jälkeen, ja muuten syön proteiini- ja kasvisvoittoisesti. Olen luullut syöneeni tarpeeksi proteiinia, mutta ehkä oon saanut sitä sittenkin liian vähän. Ja sitten se liikunta pitäisi saada säännölliseksi, nimenomaan voimaharjoittelu eli salilla käynti. Loppupeleissä aerobista ei välttämättä tarvitakaan niin paljon kuin olen luullut, ja saliharjoittelu on jopa tärkeämpää. Mietinkin, että olisi hyvä tehdä salitreeni kolmesti viikossa (vaihdellen käyntiä kuntosalilla sekä kotitreeniä) ja aerobinen kahdesti tai kolmesti, ja siinä välissä hieman kehonhuoltoa, kuten joogaa, venyttelyä, balancea tai rauhallisia kävelylenkkejä. Mutta koska hiljaa hyvä tulee, ja pitäisi tehdä vain vähän kerrallaan mitä tulee tapojen muuttamiseen, niin otan tavoitteeksi ensialkuun saada itseni sinne salille edes kerran viikossa.

Proteiinipitoiseen aamupalaan liittyen, yritän opetella siihen, että söisin useimpina päivinä aamiaisena munakkaan. Se pitää ehdottomasti parhaiten nälkää, ja sen avulla jaksaa parhaiten koko päivän. Harmi vaan, että se on vähän työläämpi valmistaa kuin mikropuuro, ja se on melko raskas aamupala, eli mulle vaikea syödä heti aamusta. Mutta kun tarpeeksi opettelee, niin eiköhän se siitä :) Vielä vuosi sittenhän en pystynyt syömään edes puuroa heti herättyäni.

"Dieetti" tähtää paremmin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin aina unen laadusta ja stressinhallinnasta lähtien, eikä pääpaino ole vain laihdutuksella. Tuntuu, että juuri tällaista kaipaan tähän väliin. Toivottavasti lisäravinteista on hyötyä ja saan kroppani taas toimimaan kuten sen kuuluukin. Olen kyllä asennoitunut siihen, että se voi viedä pitkäänkin, mutta yrittänyttä ei laiteta :) Odotukset erityisesti suolahapon ja B-vitamiinin suhteen ovat korkealla, ja eniten toivon niiden vaikuttavan tähän yleiseen vetelään, saamattomaan ja vähän apaattiseenkin oloon. Lisäenergia ei olisi yhtään pahitteeksi. Ehkäpä laihtuminenkin sujuu lopulta paremmin, kun kehon on saanut parempaan tasapainoon.

Nykyisin itselle kaikki liikunta, jopa jooga, on jonkinlaista suorittamista, eikä todellakaan rentoutumista. Lenkillekin lähden suorittamaan, en nauttimaan luonnosta. Tässä tarvitsisi muuttaa jotain. Tehdä vaikka enemmän metsäretkiä, esim. Maken kanssa, koska sen kanssa tulee harvemmin suoritettua, ja yleensä tulee otettua jotenkin rauhallisemmin. Ehkä saadaan tänä kesänä aloitettua kunnolla geokätköily tai se frisbeegolf. Toki nekin on jonkinlaista suorittamista, mutta ei oikeastaan liikunnan kannalta. Taidan vähän kaivata jotain sellaista harrastusta, ja itseasiassa sellaiseen myös tämä Hormonidieetti-juttukin kannustaa. Pitäisi ihan oikeasti pysähtyä ja nauttia välillä, eikä vaan olevinaan tehdä niin.

En viitsi tähän postaukseen laittaa mitään masentavia mittoja kahden kuukauden ajalta, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan, josko niitä sitten saisi ilmotella jo paremmin mielin.

Eli loppuvuoden suunnitelmat lyhyesti:

- keskittyminen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kehon tasapainoon saamiseen, EI laihdutukseen

- vitamiinien ja lisäravinteiden lisääminen

- monipuolinen, mutta proteiini- ja kasvispainotteinen ruokavalio, sekä enemmän luomua, ja munakkaita aamiaisella

- säännöllinen salitreeni (lopulta 3-4 x vko)
- ei-suorittavaa liikuntaa edes kerran viikossa

- laadukas uni (joskaan tässä ei tähänkään asti ole oikeastaan ollut ongelmia)

Yksi, mikä yllättäen auttoi aika paljonkin tuohon apatiaan, oli edellisessä postauksessa mainitsemani hiusten värjäys. Tiettyyn pisteeseen asti se edeltäväkin väri oli kiva, mutta haalistuessaan se oli todella valju ja masentava. Nyt tunnen oloni taas omaksi itsekseni, ja tällä todellakin oli piristävä vaikutus :) Vaaleammalla tukalla tuntui kuin olisin joku toinen ihminen, enkä suostunut pitämään sitä enää siitäkään huolimatta, että Make ei olisi halunnut mun värjäävän tätä kuontaloa enää kokopunaiseksi :P Pitäköön tunkkinsa! This is me!

syvemmälle arkikuvahaasteeseen

Pari viikkoa edellisestä postauksesta, ehkäpä olisi jo aika tehdä seuraava :) Postailulle ei ole ollut hirveästi tarvetta, oon tainnut keskittyä enemmän noihin arkikuvahaasteisiin, mitä on kiertänyt Instagramissa ja Facebookissa.

Vajaa viikko sitten Nikki ja Nuno täyttivät 6 vuotta. Tälläkin kertaa kiedoin neidit pinkkeihin rusetteihin koko päiväksi, saivat ruuaksi seitä ja vähän namusia. Mitään erikoisempia lahjoja tuntuu olevan ihan turha hankkia, kun leluja on jo valmiiksi muidenkin tarpeiksi, ja petejäkin on jo.

Kissat on muutenkin olleet viime aikoina aika tyytyväisen oloisia kun ovat saaneet olla parvekkeella, ja siellä on ollut lämpöistä :)

"Namuja tänne!"

Töissä ei ollut mitään ihan hirveitä pääsiäishulinoita, ja sainkin sitten pari vapaapäivää. Pääsiäismaanantain olin yksin töissä, ja seuraavana päivänä alkoikin heti kouluviikko graafisuudella. Heti perään näin ennen vappua oli toinenkin kouluviikko, mikä piti sisällään sidonnan kertausta, jolloin sai kerrata niitä sidontatöitä mitä itse halusi. Itse tein vain suru- ja morsiussidontaa. Reilun viikon päästä onkin jo harjoitusnäyttö, mikä tulee kyllä mielestäni vähän turhan tiukalla aikataululla, kun tehtävä annettiin vasta tällä viikolla...

Tässä valon lisääntyessä oon ollut ärsyttävän apea ja saamaton. Välillä jotkut asiat innostaa, välillä mikään ei kiinnosta vähissäkään määrin. Oon ollut hirveän väsynyt, mistä kieli mm. se, että eräänä aamuna Nikki rikkoi yhden mun kukkaruukun säpäleiksi lattialle, ja ensimmäinen reaktio heti huutamisen jälkeen oli lohduton itku. Tuntuu, että tarvitsisi lomaa elämästä ja kaikesta ajattelusta :P Oon käynyt pari kertaa lenkillä, ja vihdoinkin ekaa kertaa tänä vuonna BodyJamissa. Leivoin porkkanasämpylöitä ja pidin musikaali-illan töllön ääressä. Ostin parvekkeelle uudet orvokit nuupahtaneiden tilalle, ja samalla ostin mehitähtiä ja maksaruohoja ja tein niistä istutuksen. Istutin myös uudelleen jäljellä olleet ruiskaunokin taimet vähän suurempiin ruukkuihin. On ollut siis ihan mukaviakin juttuja, mutta silti. Blah.

Niin ja päätettiin lähteä tuossa kuun puolivälissä Hyvinkäälle Steelfestiin yhdeksi päiväksi. Siellä on sopivasti samana päivänä Mustan Kuun Lapset ja Primordial, eli lähdetään Maken ja Hennan kanssa kolmistaan. Minä lupauduin kuskiksi, että päästään vielä yöllä takasin Saloon :P Kiva mennä vihdoinkin jollekin uudellekin festarille.

Ja Saloon avataan viikon päästä uusi baari, missä myös livemusaa soitetaan. Toivottavasti sinne tulee paljon hyviä bändejä, niin tää meikäläisen keikkailukin saattaisi tästä kuopasta vielä nousta.

Sain sen oikeankin MLP-paitani :P

Otin tässä myös osaa Optimal Performancen Taikinasta teräkseksi -nimiseen 3 viikon ilmaisvalmennukseen, mikä on tuntunut sen verran hyvältä, että meinaan ostaa tämän jälkeen vielä 6 viikon lisävalmennuksen. Treeniohjeet tuntuivat (ajatuksen tasolla) jo tämän kolmen viikon ajalta ihan hyviltä, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niitä. Kertaakaan. Tilasin tässä samalla Kaisa Jaakkolan samannimisen kirjan, sekä Hormonidieetti-kirjan. Nämä tulivat mulle toissapäivänä, ja jälkimmäistä olen jo mielenkiinnolla lueskellut. Aion todellakin ottaa kirjan vinkeistä vaarin, ja aloittaa taas ihan väkisin tuon aktiivisen saliharjoittelun, ja kuvausten perusteella meikäläisen kropan hormonitoiminnassa on rutkasti asioita pielessä, joten niitä pyrin nyt ihan tosissani tasapainottamaan. On sen verran kivinen ollut tämä mun laihdutuksen ja elämäntapamuutosten tie, että pakko kokeilla nyt ihan uusia lähestymistapoja ja paneutumista eri asioihin. Tämä tuntuu järkevältä. Laihdutusmotivaatio on jo kauan ollut pyöreä nolla tiukkojen erikoisruokavalioiden suhteen, joten ehkäpä tämä palauttaisi motivaatiota.

Juu, heti vapun jälkeen :) Vappuaatto meni meillä rauhallisesti kotona, molemmat mentiin aikaisin nukkumaan. Yhteentoista asti jaksoin valvoa, mutta täysi koulupäivä ja aikainen herätys teki tehtävänsä, ilmeisesti Makellakin, koska se oli nukahtanut jo ennen mua :P Mutta nyt oli kerrankin mahdollisuus valmistaa ihan kunnollinen vappupäivän brunssi tässä kotosalla. Jos olisi ollut parempi keli, niin sitä olisi ihan mielellään vienyt brunssin kotoa piknikille, sillä tuossa torilla esiintyi tänään Paleface, mitä olis ollut ihan kiva käydä katsomassa. Nyt sateessa ei kyllä jaksanut edes miettiä sinne pönöttämään lähtemistä.

Brunssi oli valmistettu vain meille kahdelle, joten mitään suureellista ei ollut järkeä lähteä tekemään. Tarjolla oli pekoni-halloumi-rypäle-salaattia, hedelmiä, kinkkupiirakkaa, croissantteja, tippaleipiä ja munkkeja, sekä skumppaa, simaa ja kahvia. Tällaisia voisi harrastaa joskus vähän useamminkin, joskin voisi noita hiilaripommeja karsia aika runsaalla kädellä :)

Tänään meinaan vielä värjätä tukkani takaisin kirkkaanpunaiseksi, oon jo todella kyllästynyt tähän nykyiseen kuontaloon. Näytän kaikinpuolin valjulta, ja peilikuva saa mielen entistä apeammaksi. Ehkä pirteempi väri ees auttais? :P

Btw. niitä varsinaisia arkikuvahaasteen kuvia pääset katsomaan mun Instagram-profiilista.