karhunpoika sairastaa

Jos helmikuu oli täynnä toimintaa, niin maaliskuu oli melko lailla sen vastakohta, ja kaikki kivat suunnitelmatkin joutui perumaan sairastelun takia.

Ihan alkukuusta oltiin Hennan, Teemun ja Kirstin kanssa Turku Saatanalle -häppeningissä, vaikkei siellä mitään jumalattoman tärkeää ollutkaan. Oli eka kerta Kårenissa enkä tykännyt siitä yhtään :D Se paikka oli tälle saatanointiporukalle ihan liian pieni, lisäksi siellä ei ollut juurikaan istumapaikkoja ja siellä oli liian valoisaakin x) Ja vaikka baaritiskejä avautui illan mittaan yhteensä kolme, niin jonottaa sai vähän turhan kauan.

Oltiin siellä suunnilleen heti ovien auettua ja kateltiin muutama bändi siitä alusta melko putkeen, mutta siinä Barathrumin aikana oli sali täyttynyt ihmisistä niin, että kunhan olin saanut juomia haalittua niin lähdin vähän väljemmille vesille ja pääsin hetkeksi jopa istumaankin. Näin myös Yoanan kaverinsa kanssa :)

Kiskoin siideriä koko illan, mutta sekään ei tuntunut auttavan ihmisahdistuksen suhteen. Lopulta kun Hennakin oli nähnyt kaiken minkä halusi, niin lähdettiin sen kanssa syömään puolenyön aikaan, ja Teemu jäi vielä Kåreniin. Sen enempää ei tapahtumasta jäänyt mieleen, hyvin käytetty rahat taas :D

Seuraavana päivänä Katja tuli mun luo viinittelemään, juteltiin vaan ja kuunneltiin musiikkia. Käytiin me tuossa Zetassa juomassa yhdet ennen kuin haettiin grilliltä safkaa, mutta oli ihan hyvä ettei kummallakaan ollut sen suurempia menohaluja :)

Seuraavalla viikolla sitten olinkin koko viikon kuumeessa ja angiinassa, joista kummastakaan en ees muistanut kuinka perseestä se on.

Antibiooteilla siitä selvittiin ja viikon verran olin terveenä. Sinä aikana käytiin Marin kanssa katsomassa Hevi reissu -leffa, josta molemmat tykättiin paljon. Läppä oli kyllä paikoitellen niin paskaa että se oli jo hyvää, mutta niin kai se kuuluu mennäkin :D Mari tykästyi siihen Pasiin, mä tykästyin siihen yhteen larppiviikinkiin :P

Siitä seuraavalla viikolla olikin sitten flunssan vuoro, josta nyt oon kärsinyt yli viikon. Yleensä flunssassa sentään kykenee toimimaan suht normaalisti, mutta tää on mennyt mulla korviin ja päähän, niin on jatkuvasti vähän hutera olo. Piti käydä Lohjalla kattomassa yhtä keikkaakin, mut flunssan takia ei huvittanut sekään. Viikon sairastelun jälkeen päätin kuitenkin ottaa hiukan tekemistä mm. esy-juttuja, että pääsen neljän seinän sisältä poiskin. Ne on kyllä väsyttänyt entisestään kun ei olokaan oo parantunut yhtään, mutta ei kai tääkään ikuisesti kestä...

Lohtushoppailin mm. tillandsioita

Lisää lohtushoppailua

Tässä kipeenä on ollut aikaa taiteilla ja näperrellä. Alotin helmikuun lopulla bujoilun eli bullet journalin. Mikäli termi ei oo tuttu, niin se on sellainen itse väkerretty muistikirjan, kalenterin ja päiväkirjan sekoitus, joista monet tykkäävät tehdä hyvinkin koristellun. Aluksi kun innostuin ajatuksesta, niin piti tilata kaikenmaailman washiteippejä, tarroja ja sivellintusseja ja mitä kaikkee, mutta lopulta päädyin ostamaan vaan lisää värillisiä tusseja sekä laadukkaat vesivärit. Kunnolliset akvarellit on pitänyt ostaa jo monta vuotta, koska on pitänyt opetella niiden kanssa maalaamista, mutta se on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle. Mut nyt sitten. Ja kylläpä onkin ollut kivaa maalailla ja piirrellä :) Toi bujon koristelu tuntuu kyllä olevan todella aikaa vievää, joten saas nähdä kauanko jaksan siitä intoilla. Toistaiseksi kuitenkin vielä :)

taru sormusten herrasta @ turun kaupunginteatteri

Kaikki TSH-kuvat (c) Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Kävästiin tuossa eilen Katjan ja Johannan kanssa katsomassa Taru Sormusten Herrasta -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa.

Syksyllä lippuja ostaessa vähän mietin, että tää on nyt joko uhka tai mahdollisuus, koska ihmisillä on paljon omia ennakkokäsityksiä ja suosikkijuttuja TSH:sta, ja lisäksi näytelmät ei yleensä ole ollut se "mun juttu", vaan enemmänkin musikaalit, joten en ehkä uskaltanut kamalasti odottaa. Mutta ihan turhaan epäilin jälleen kerran. Lavasteet oli upeet ja valtavat, ja niiden vaihtuminen sujui suunnilleen huomaamatta, tehosteet, stuntit ja pyrot oli tosi siistejä, eikä niitä oltu käytetty liikaa. 

Musta ratsastaja ja hobitit matkalla Pomppivaan Poniin

Tom Bombadil ♥ BF goals.

Pari vuotta sitten kävin katsomassa Turussa Robin Hoodin sydän -näytelmää, ja siihen oli Oula Kitti tehnyt taistelukoreografiat, kuten myös tähän, ja myös tehosteet taistelun lomassa noudatti hiukan samaa kaavaa, ja musta se oli vaan älyttömän siistiä, koska hhhnnnnnng! Mietin kesken esityksen, että onneksi mun ei tarvii kirjoittaa siitä mitään virallista arviota, sillä en ees tiedä mistä alottaisin :D Jos jotain kritiikkiä pitäisi keksiä, niin olisin halunnut viimeisen väliajan jälkeiseen osioon lisää taisteluita, sillä vaikka esim. leffoissa niitä taisteluja oli parissa viimeisessä osassa ihan kyllästymiseen saakka, niin tätä teatteritaistelua olis tosi mielellään katellut enemmänkin, koska edelleen hhhnnnng!

Pomppiva Poni

Ja silmänruokaa oli, voi pojat. Pari vuotta sitten Robin Hoodia esittänyt Markus Järvenpää oli tässä nyt Aragornina, ja oon ihan sitä mieltä että hän vois ihan pysyvästi kasvattaa pidemmät hiukset ja kulkea nahka-asuissa. Prinssi Juhanaa esittänyt Miska Kaukonen oli tässä Klonkku, ja naurunpyrskähdyksistä ja raikuvista loppuaplodeista päätellen se olikin monen suosikkihahmo :) Markus Ilkka Uolevi toimi niin Boromirina kuin Sauronin suuna, ja oli niin ikään yksi mun suosikeista, samoin Legolasta ja Tom Bombadilia esittänyt Olli Rahkonen. Tästä olinkin tosi mielissäni, että Bombadilin Tomppa oli otettu tarinaan mukaan, ja olihan se ihana, eikä vähiten varmaan sen takia, että se tuntui olevan mun miesihanne in flesh :D ♥ Saruman oli myös jotenkin todella vaikuttava, samoin Mustat ratsastajat ja Puuparta. Hobiteista oon aina kirjasta asti tykännyt enemmän Merristä ja Pippinistä kuin Frodosta ja Samista, ja niin se taisi olla tässäkin. 

Saattue: Aragorn, Boromir, Frodo, Sam, Gandalf, Gimli, Merri, Pippin ja Legolas

Sauronin suu

Kahden viimeisen kirja-/leffaosan tapahtumat oli puristettu sille viimeiselle kolmelle vartille tms., joten paikoitellen se viimeinen rutistus tuntui liian pikakelatulle, ja siksi vähän sekavalle ja kohkaamiselta. Toisaalta en tiedä olisko alkupäästä voinut kovinkaan paljon ottaa mitään pois, pidin siitä että tarinaa alustettiin ja matkasta kerrottiin huolellisesti.

Esitys kesti 3h 40min ja sisälsi kaksi väliaikaa, mutta yllättävää kyllä, olisin voinut istua siellä vielä yhdet kolme varttia katselemassa taisteluja ja juttuja :D Ehkä vois päästä katsomaan vielä toisenkin kerran myöhemmin keväällä :) Voi miksei näistä teatterijutuista voi saada DVD:tä kotiin...

Mutta suosittelen kyllä erittäin lämpimästi! 

Oli myös kiva olla Katjan ja Johannan kanssa liikenteessä :) Ennen näytöstä käytiin Kaarinassa pizzalla, teatterilla juotiin yhdet siiderit, ja näytöksen jälkeen käytiin vielä Uudessa Apteekissa yksillä, ja Olavin krouvissa toisilla, ennen kuin mun bussi lähti takasin Saloon.
Teatterijutut on kyllä niin kivoja!

anssi kela @ salo + robin hoodin sydän

Piipahdin viime viikon perjantaina tuossa sadan metrin päässä Kulttuuritalo Kivassa katsomassa Anssi Kelaa. Viimesyksyisen Vain elämään jälkeen musta tuli Anssi Kela -fani, kyllä, myönnän. Ihastuin Anssiin hahmona, hänen huumorintajuunsa. Ja sitten vielä kuuntelin uusimman Anssi Kelan Nostalgiaa-levyn ja olin myyty. Mietin, että ei kyllä varmana ole sen aiemmat biisit ollut näin hyviä. Kuunnelkaapa vaikkapa biisit Tanssilattialla, Nahkaa ja luuta ja Kuolleen miehen kitara. Vau! Muistan kyllä vuosituhannen alussa kuunnelleeni kaverini Katin luona Nummela-levyä aika ahkerasti, mutta sen jälkeisiltä vuosilta en tunne kuin hittibiisit, eikä Anssi Kelan musiikki ole herättänyt juurikaan tuntemuksia.

Katsoin syksyllä jonkun Anssi Kelan Yle liven telkkarista, ja siinä vaiheessa tuli vahvasti tunne, että keikalle pitää päästä. Toki nyt oli vaihtoehtona vain konserttisalikeikkaa, mutta täytyy vielä klubikeikalle päästä tämänkin jälkeen. 15 vuotta siihen meni, että Kelan keikalle suostuin lähtemään, mutta keikka oli kyl huikeen hyvä siitäkin huolimatta että Tuomas Wäinölä ei ollut soittamassa kitaraa. Ensimmäinen puoliaika oli akkarisettiä, joskin itelleni ois riittänyt koko keikasta vaikka vaan muutama akustinen biisi väliin - vaikkakin monet biisit oli aika jännittävästi sovitettu uudelleen -, mulle aika harvoin akkarikeikat maistuu erityisen hyvältä x) Keikan aluksi myös Elastinen tuli feattaamaan pariin biisiin, ja se oli kyllä aika huikee ylläri. Ei pitäisi enää olla yllätys, että Elastinen osaa myös laulaa, mutta yllätyin silti kuin hyvin ne veti. Toinen puoliaika oli sitten rokkimenoa, ja vähän tuntui että mulle vasta sillon keikka varsinaisesti alkoi. Noista Nostalgiaa-levyn lempparibiiseistäni siellä soitettiin vaan Kuolleen miehen kitara, oisin hirrrrrveeen mieluusti kuullut noi pari muutakin :)

Itelläni meni eniten tunteisiin vähällä säestyksellä lauletut kuorolaulut, kuten Palava silta -biisissä, länkkäritunnelmainen Albin Stenman, hattaralla kyllästetty 2080-luvulla, Kuolleen miehen kitara sekä pirtsakka Maitohapoilla, jonka yhteydessä kuultiin varsin awesome peukkubassosoolo Anssin soittamana, ja voi kun olin siitä fiiliksissä :D Bassosooloja ei oo koskaan liikaa. Soittimia niillä tyypeillä oli kyllä ihan huikee määrä, mietin että montako rekkalastillista niitä mahdettiin sinne tuoda. Hittibiisien lisäksi tuli mulle useampi uusikin biisi, joista näköjään moni pääsi myös mun kohokohtalistalle.

Kiva oli konserttipaikkana ehkä pikkusen liian pieni tälle Kelan konserttisalikiertueelle siinä mielessä ainakin, että lava näytti aika ahtaalta, mutta keikka ei esim. ollut loppuunmyyty, joten siinä mielessä ehkä salin koko oli sopiva? Mun paikka oli parvella, mistä en kauheesti diggaillut, mutta keikka oli kuiteskin viihdyttävä :) Saaraakin ehdin moikkaamaan ennen keikkaa :)

Kirjotin keikasta myös Nousuun.

Kultturelli meno jatkui tänä viikonloppuna, kun perjantaina käytiin Maken kanssa Turussa teatterissa. Turun Kaupunginteatteria rempataan ja teatteri on sillä välin evakossa Logomon tiloissa, siellä menee parhaillaan näytelmä nimeltä Robin Hoodin sydän. Kattelin Kaupunginteatterin ohjelmaa joskus talvella, katoin promokuvaa missä oli Robin Hood ja Marion pitkine hiuksineen ja nahkaisine asuineen, ja totesin että tuon mä haluun nähdä :D

(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Jostain syystä en odottanut että näytelmä olis ollut varsinaisesti hauska, mutta se saikin penkkirivit hytkymään naurusta ja itellä ei ollut kikatushepulikaan kauheen kaukana. Vastapainona juonessa oli mukana synkkyyttä, julmuutta ja raakuuttakin. Juoni noudatti pääpiirteiltään aika perinteistä Robin Hoodin tarinan kaavaa (Iloiset veikot ryöstelevät, Robin ja Marion rakastuvat, Prinssi Juhana ottaa vallan, Gisborne kyykyttää kyläläisiä jne), joskin ite tunnen Robin Hoodin parhaiten Disneyn piirrettynä elokuvana :D Tässä näytelmässä ero perinteiseen oli kuitenkin siinä, että Iloiset veikot olivat alun alkaen pahamaineisia ja ilkeitä, mutta läpikävivät näytelmän edetessä muutoksen. Marion kuvattiin vahvana äksönjäksön-naisena, eikä puvustuskaan ollut ihan perinteistä sukkahousua. Näyttelijätyö oli mainiota, ja monet repliikit kuulosti lähestulkoon improvisoiduilta, ei lainkaan valmiiksi opetelluilta. Hahmoista parhaiten jäi mun mieleeni tietysti päähenkilöiden lisäksi kreisi Prinssi Juhana (joka oli myös Maken suosikki), sympaattinen Pikku-John letkautuksineen, hupaisa Pierre sekä törkeen komea Guy Gisborne. Suosittelisin Gisbornen näyttelijälle lämpimästi kasvattamaan pitkän tukan ihan oikeastikin :D Tai no kaikille heille kyllä...
Näytelmässä oli myös Oula Kitin (eli sen Gisbornen näyttelijän) luomia näyttäviä miekkailu- ja taistelukohtauksia, enkä ylipäänsä muista kovin usein teatterissa nähneeni taistelukoreografiaa, varsinkaan ihan tässä mittakaavassa. Noin yleisesti fiilis oli vauhdikasta alusta loppuun. Suosittelen lämpimästi :)
Myös tästä tulee juttua Nousuun ens viikon aikana.

Much, Pierre, Pikku-John, Martin, Will ja Robin
(Kuva: Turun Kaupunginteatteri)

Seuraavat kulttuuririennot taitaa olla toukokuun puolella Lohjalla, kun Fear of Domination tulee Rokkariin :)
Tää kevät on soljunut tässä ihan uskomattoman nopeesti. Toukokuu on jo ihan nurkan takana ja pian onkin jo Nummirock... mitä ihmettä?

raskasta joulua & eluveitie @ turku

Oh my... Blogiin kirjoitteleminen on tuntunut kovin toissijaiselta puuhalta viime aikoina. Moni muukin blogi tuntuu hiljenneen hieman, mistä lie johtuukaan. Itsellä tulee nykyisin käytettyä enemmän Instagramia asioihin, joita haluaa jakaa, ja joista ei kuitenkaan loputtomiin jaksa lätistä blogin puolella. Eli jotakuinkin kaikki asiat elämässäni tällä hetkellä x)

Joulua oon hieman laittanut jo kotiin, mutta joulukuusi tulee vasta mm... ehkäpä ensi viikolla. Yleensä oon jo marraskuussa syönyt vähintään kaksi satsia joulutorttuja ja kuunnellut joululaulut puhki, mutta tänä vuonna joulukuu tuli ihan yllättäen, ja miten ihmeessä tänään voi olla jo 8. päivä? Ei ollut minkäänlaista joulufiilinkiä ennen kuin viime perjantaina käytiin Raskasta Joulua -keikalla, ja sen perään vielä Eluveitie katsomassa. Ja kun joulutähdet, hyasintit ynnä muut joulukukat ilmestyi kauppohin, on sitä näin useamman joulun kukkakaupalla olleena tullut niin "tavaksi" se, että joulumieli tulee viimeistään niistä kukista. Mulla täytyy kotona olla jouluna ainakin huonekuusi ja valkoisia hyasinttejä. Kovin montaa joulukukkaa ei uskalla kissahuusholliin ostaa (suurin osa perinteisistä joulukukista myrkyllisiä), mutta ehkäpä joku vielä... :)

Tosiaan Raskasta Joulua oli Logomossa Turussa samana päivänä kuin Eluveitie Klubilla, ja olin jo vähän epätoivoinen, kun aattelin tietysti etten pääse RJ-keikalle sitten ollenkaan, kunnes sitten hokasin että sehän alkaa jo paljon aikaisemmin ja keritään Logomosta Klubille ihan helposti. Piffasin Hennalle pääsylipun ja mun jouluni oli pelastettu! Taisin jo viime vuonna kirjoittaa, että en osaa kuvitella joulua ilman RJ-keikkaa, joten olin tosi onnellinen kun sittenkin pääsin Logomoon. Solisteina siellä oli Antti Railio, Ari Koivunen, Ville Tuomi, Elize Ryd ja Tony Kakko, joista jo etukäteen olin Villestä into piukeena, ja sitä olin myös koko keikan ajan. Siis paitsi että sen lauluääni on hieno, niin sen esiintymistaidot ja lavapreesens on jotain ihan huikeeta, tyyppi jätti muut kauas taakse. Kakko on kyllä kanssa esiintyjänä melkoisen riipaiseva, kun näkee niin selkeesti, että se on koko sydämellään jutussa mukana. Mutta aina kun Ville tuli lavalle, niin hihittelin ja supisin kuin pikkutyttö ja hyvä että pöksyissäni pysyin. Illan kohokohta oli ihan ehottomasti Villen Nisse-polkka, joka tietty piti riehata, ja kun biisi loppui niin pari onnenkyyneltä tuli tirautettua :D Ai vitsi ku oli taas hyvä ♥ Ja sit olikin Petteri Punakuono... Pieni akustinen setti soitettiin myös, ja niin hienosti kuin Ville vetää myös Konstan Joululaulun, niin perhana kun jäi kitaraorgasmit saamatta akustisuuden takia :( Hennakin odotti kaikkein eniten Heinillä härkien, joka myös tuli akkarina - ei tykätty. Siihen on syynsä, miksi me halutaan kuulla nimenomaan Raskasta Joulua ;) Ei sillä, akkarisetti oli kyllä tunnelmallinen eikä siinä sinänsä ollut mitään vikaa, mun puolesta sen vaan olisi voinut jättää välistä, niin keikalla kuin levylläkin.

Vikana biisinä Tuli Kakon ja Elizen Ave Maria. Aluksi ei ollut mitään hätää, mutta kun Elize avasi suunsa niin itku tuli, ja sain loppubiisin vaan keräillä itseäni. Mulla ei oo muuten oikeen mielipiteitä Elizen laulamiin RJ-biiseihin, mutta ton Ave Marian se vaan laulaa niiiiiiiiiin kauniisti!

Kirjoitin keikasta myös Nousuun, joten sieltä voi lukea vähän virallisemman raportin ilman ylenpalttista hehkutusta ja parkumista :D

Hennahan oli tosiaan lähtenyt liikenteeseen pienessä kuumeessa, ja sen olo paheni siinä keikan loppupuolella. Molemmat oltiin ihan poikki jo RJ-keikan jälkeen, mutta edessä oli vielä Eluveitie Klubilla. Voe sitä väsymyksen määrää siellä! RJ heitti pitkän 2,5 tunnin keikan, eikä jaksettu Eluveitieltä ihan koko keikkaa katsoa - välillä istuttiin toisella puolella, ja lopulta luovutettiin ennen keikan loppua ja lähettiin syömään. Keskittymiskyky keikkaan oli aika nollissa, ja loppuviimein oon kuunnellut Eluveitietä niin vähän, että tunnistin biiseistä vaan kourallisen. Yleisön meininki ei oo kyllä Klubilla varmaan koskaan ollut niin huikee mitä se tuolla oli, lattia tömisi kun jengi humppasi ja pittaili, ja vaikka kuinka väsy olikin, niin ymmärsi kyllä, että keikka oli upea ja kaikki innoissaan. Eikä sitä nyt itekään ihan myrtsinä voinut olla, vaikka hyvin ois voinut nukahtaa pöytään. Sain sentään siitäkin raportin raavittua kasaan Nousua varten. Harmitti kyllä hirveesti mua väsymyksen määrä ja Hennaa kaikinpuolin kipeä olo, ei ollut ehkä kauheen hyvä veto tuo kaks isoa keikkaa putkeen, mutta kyl ois suru tullut puseroon jos RJ ois jäänyt näkemättä :) Eluveitien kanssa vois koittaa ottaa piakkoin uusiksi... Anna Murphy oli jälleen niin sulonen ettei mitään määrää, harmi ettei A Rose for Eponaa tullut :/

Siinä lie tärkeimmät viime ajoilta.

Vaarin syntymäpäiviä oltiin juhlistamassa itsenäisyyspäivänä Lohjalla, oli kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Eläinsuojeluyhdistyshommissa on aika paljon vielä selvitettävää, mutta yhdet kanit oon sentään saanut jo vietyä sijaiskotiin. Oon tehnyt varmaan henkilökohtaisen ennätyksen joululahjojen kanssa, nimittäin niin päin, kuinka vähän rahaa niihin on mennyt. Oon tehnyt tosi paljon itse, ja jotenkin tuntuu että kaikilla mun lahjalistalla olevilla on jo kaikkea (pientä ja edullista) mitä tarviivat, niin ei viitsi ihan mitään krääsääkään ostaa. Mun kun ei tarvii yhdellekään lapselle mitään hankkia, jos tarttis, niin sitten varmaan menis taas vähän överiksi :P Itelleni ostin myöhäiseksi synttärilahjaksi Black Friday -alesta uuden kameran, Olympus Pen E-PL6:n. Keikkakuvat ei kylläkään ole otettu sillä, sillä mukana tulleessa objektiivissa on huono zoomi, enkä vaan olis uskaltanut ottaa sitä mukaan x) Jossain vaiheessa kyllä täytyy kokeilla keikkaolosuhteetkin. Muuten se on vaikuttanut ihan hyvältä ostokselta.

Vielä kun satais lunta.

Onko teille jo tullut joulumieli?

amorphis @ logomo, turku + under the red cloud

Olin Katjan kanssa eilen katsomassa Amorphista Turun Logomossa. Tuntui, että siitä on puoli ikuisuutta kun oon viimeksi Amorphiksen - joka on kuitenkin yksi mun lempibändeistä - nähnyt livenä, ja kun tarkistelin asiaa niin olihan viime kerrasta jo melkein kolme vuotta aikaa! Tämä oli nyt kuitenkin mun 17. Amorphis-keikka, eikä todellakaan kyllästytä. Tai no, pitkä keikkatauko johtuu varmaan osittain siitä, etten oikeen päässyt sisälle pariin edelliseen levyyn. Uusi Under the Red Cloud taasen räjäytti suurinpiirtein mun tajuntani, niin innostus bändiin on taas huipussaan :)

Rakastan sitä, että uudella levyllä on murinoita tosi paljon, Circleltäkin niitä löytyi (Nightbird's Song on levyltä mun lemppari), mutta tämä UtRC on jotenkin muulla tapaa myös mielenkiintoisempi, yksinkertaisesti vaan kovempi! Sinkkubiisi Sacrifice on mun mielestä tylsä, ja samoin Death of a Kingin kertsit unettavia ja liian pitkiä, mutta muuten en keksi levystä valitettavaa.

Levyn bonaribiisiin Come the Spring on ihan älyttömän hyvin saatu vangittua sellainen toiveikas ja hyvä olotila, minkä pystyy hyvin kuvitella pohjolan kansalla olevan kun pimeä ja kylmä talvi taittuu aurinkoiseksi kevääksi. Melkein joka kerta kun kuuntelen biisiä alan poraamaan, kun siitä tulee niin hyvälle mielelle. Makes sense? Itseasiassa koko levy on jotenkin sellainen, että oon jatkuvasti itku kurkussa kun musiikkiorgasmeja tulee toisensa perään. Upeita melodisia koukkuja ja vokaalit hurjan monipuoliset ♥

Muita mun levyn suosikkibiisejä on hmm... kaikki muut :D The Four Wise Onesissa sekä Dark Pathissa on loistavia bläkkisvaikutteisia kärinöitä vokaaleissa, mitkä kuulostaa ihan sairaan hyvältä. Enemy at the Gatesissa ja Death of a Kingissä on enemmän folkkifiilistä ja ajoittain mulle tuli niistä kovasti mieleen Kingston Wall. Bad Blood, Under the Red Cloud ja Tree of Ages on sellaista ns. perushyvää melko tyypillistä Amorphista parhaimmillaan, tykkään paljon :)

Noin ylipäänsä oon viimeksi ollut näin innoissani jostain uudesta levystä varmaan silloin, kun Sabatonin Carolus Rex ilmestyi.

Lukaisin kesällä myös Markus Laakson kirjoittaman Amorphis-kirjan, mikä oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, en tosiaan tiennyt bändin vaiheista eTJ (ennen Tomi Joutsenta) juuri mitään.

Niin, tän perusteella lähdin keikalle vähän pelonsekaisin fiiliksin, että rupeenko mä parkumaan heti ensimmäisen biisin aikana, ja mitä ne on mahtaneet muista biiseistä ottaa settiin tän muutaman vuoden aikana. Mieluusti olisin kuullut kaikki uuden levyn biisit, mikä on mulle tosi epätavanomaista - yleensä mua ärsyttää että uudelta levyltä soitetaan aina niin paljon biisejä, nyt en ois muuta toivonutkaan kuin näitä uusia x) Lopulta uudelta levyltä soitettiin Under the Red Cloud, Sacrifice, Death of a King, Enemy at the Gates, The Four Wise Ones ja Bad Blood. Perushitit House of Sleep, Silver Bride ja The Smoke soitettiin myös, joista olin tyytyväinen, kun kuuluvat munkin suosikkeihin :) Vanhemmasta tuotannosta soitettiin ainakin Drowned Maid ja On Rich and Poor, kaiketi myös My Kantele. Koko keikka alkoi Under the Red Cloudilla, ja siinä piti vähän keräillä ja kasailla itteään ja pitää Katjaa kädestä, mutta muuten meni keikka itkuitta ja ilman suurempia liikutuksia :D Keikan keskivaiheilla tuli itelleni tylsemmänpuoleisten biisien putki, joten siinä vähän tunnelma lässähti, että siinä mielessä en oikeen päässyt sellaseen kunnon fiilikseen. The Wanderer pääsi livenä jotenkin oikeuksiinsa "woo-oo the spirit roams" -huudatuksineen, kuulosti paljon paremmalta kuin radiosta puhkikulutettuna. Mutta upeinta oli kuulla uusia biisejä ja tietty nähdä Amorphis pitkästä aikaa :) Jospa seuraavaan keikkaan ei tarttis pitää näin pitkää taukoa.

 

Hidden, by dark woods / Concealed by the roots of trees / Under a mount of moss / My heart is frozen and slow...

I am gone with the autumn wind / I am come with the winter’s gloom / Murdered by the darts of light / Born of the great big blue

- Winter's Sleep 

As blood-red buds in the snow / Flowers will rise from the ground / The deer will come a-grazing / And the bear must be awake

Come the spring / I am reborn / The wind lays down beside me / My dream already fades / Oh come the spring / I’ll live again / The blackened ice is melting / Swirling in my eyes

- Come the Spring