syys-lokakuu

Blogipostauksia pitkästä aikaa tässä lukiessa alkoi taas harmittaa kovasti etten tänäKÄÄN vuonna päässyt Pakanallisille syysmessuille. Siellä olis ollut samanhenkistä porukkaa, kavereita ja ihania juttuja mitä ostaa. Toivon kovasti, että vaikkapa ens vuonna saataisi hyvä porukka kasaan ja mentäis vaikka kaikki yhes koos :) Sade, Aallotar, Selena jne? Jos sitä vaikka varaisi kyseisen viikonlopun pelkästään tohon tarkotukseen.

Tässä kun oon hetken aikaa lomaillut, niin oon tuhlannut ihan kamalasti... ostellut kaikennäköistä mukatarpeellista, mutta kivaa :P Osteluvimmaa esiintyy toimettomuuden sivutuotteena, mulla on ollut hiukan hankaluuksia aloittaa yhtään mitään. Ei ole keskeneräistä projektia mitä jatkaa, ei ole projektia mitä haluaisin aloittaa. Oon epätoivoisesti vaan etsinyt sopivaa nahkatakkia, ja siinä sivussa tilannut puolivahingossa muutaman muunkin vaatteen. Ja kirjoja.

Otin myös sen uuden tatuoinnin syyskuun puolivälissä. Ajelin Forssaan Jailbird Tattoohon sen ottamaan. Kuvaan sisältyy mulle paljon symboliikkaa: tasapainoisuutta kuvaavat elementtien symbolit, kiinnostusta pakanuuteen triplakuu. Myös pöllöllä on paljon omaa symboliikkaa. Paikka, mihin kuvan otin, on mulle myös tärkeä. Haluan sen muistuttavan mua itsevarmuudesta ja siitä, ettei vartaloansa pidä hävetä, ja että sen hyväksyisi minkälaisena tahansa. Pakko sanoa, että tähän mennessä se on toiminut loistavasti, koska kyllähän tätä mielellään kattelee ja esittelee :) Alunperinhän suunnittelin ottavani tähän kohtaan leimaa vasta kun oon laihtunut sen verran että sen "voi ottaa". Keväällä sitten totesin, että mitä helvettiä, ihminen ei koskaan oo tyytyväinen vartaloonsa, joten en saa otettua sitä ikinä :D Joten tuumasta toimeen. Halusin kuvasta korumaisen ja mandalatyyppisen juuri sen takia, että se tulee koristamaan kehoni kohtaa, jota en ehkä muuten mielelläni vilauttele. Kuvassa tatska on vielä tuore, en oo saanut vielä otettua uutta kuvaa. Tykkään siitä että se myös vaatteet päällä saattaa vilahtaa hiukan ;) Kuvan piirsin jälleen itse, eikä Titta siihen kovinkaan paljon muutoksia suostunut tekemään vaikka pyysin, hehe :D
Mulla on seuraava tatska suunnitteilla veronpalautusrahoista, ja suunnittelin ottavani sen Kalma Tattoossa Paraisilla. Sen jälkeen onkin kyllä jo pakko jatkaa noita vanhoja tatskaprojekteja, korjailuja, lisäilyä ja sen sellaista.

Katjan ja Nikon hääjuhla oli viime kuussa, sieltä muutama kuva. Työkaverini Jenni kävi tekemässä mulle hienon kampauksen sitä varten :) Mun piti ottaa ihan oikea kamera mukaan, mutta yllättäen tuli taas vähän kiire lähtiessä ja unohdin koko kameran...

Suurimman osan illasta vietin ilman kenkiä, koska luulin pärjääväni mun nilkkureiden kanssa - en pärjännyt. Juhla oli rento, ihmiset ihania ja viihdyttiinkin tanssimassa mm. Turmion Kätilöitä sinne jonnekin kolmeen saakka, kunnes Make tuli hakemaan meidät. Ehdittiin heittää Henna ja Teemu kotiin, kun Maisa soitti ja päädyttiin pitämään pienet jatkot - Mari siitä tosin aika pian lähti nukkumaan. Ite taisin päästä unille siinä seittemän aikaan.

 

Kavereita oon ehtinyt nähdä nyt enemmän, ollaan käyty Marin ja Maisan kanssa pizzalla, markkinoilla, siiderillä ja niinkin arkisilla asioilla kuin ruokakaupassa yhessä, ja vähänkö on ollut kivaa. Ne ettii ja ehdottaa mulle kaikkia vegevaihtoehtoja :) Myös uusiin tyyppeihin oon tutustunut, jutut jäänyt ehkä ennemminkin viestittelyksi ja nettihommiksi, mutta mitäpä sen väliä, niistä on moni ihana juttu saanut alkunsa, kuten vaikkapa mun ja Katjankin ystävyys ^_^
Työkavereita on kyllä hirveä ikävä.

Lohjalla kävin isotädin luona tätien ja serkun kanssa katselemassa vanhoja valokuvia sukututkimuksen merkeissä. Tätä visiittiähän siis suunniteltiin jo tammikuussa, mutta nyt vasta saatiin toteutettua. Isän puolelta on molemmat isoisoäidit eläneet vielä silloin kun oon ollut alle 10 vanha, joten heidät muistan, mutta isoisoisiäni en oo koskaan nähnyt, enkä muista tuossa määrin koskaan aiemmin noita isän puolen sukuvalokuvia katelleenikaan. Oli kyllä hauskaa :) Lohjanjärven Multapää-saaren kaikki mökit on esim. ukin isän rakentamia, mitä en ennen tiennyt. Mummin ja ukin mökki oli Multapäässä aikoinaan ja siellä tuli paljon vietettyä aikaa, mutta en tiennyt että useampikin mökki oli rakennettu ns. suvun voimin.

Kävin siinä sitten vielä äidin luona kattelemassa valokuvia ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun äiti ja Reiska oli Kreetalla.

Vasemmalla isoisoäitini sisko Sigrid eli Sissi
Oikealla isoisoisäni Leo

Elokuun puolella vein vihdoin Nikkin verikokeisiin. Vallun tultua kaikki muut kissat laihtuivat aika reippaasti, mutta Nikki huolestutti erityisesti, koska sillä oli turkin laatu myös muuttunut. Odotin kuiteskin ensin kesään saakka, mutta kun se ei kasvattanut enää sille ominaista, upeeta kesäturkkia, niin päätin että ne kokeet on otettava vaikka olisinkin vaan vainoharhainen. Kävi ilmi, että kyllä mamma lapsosensa tuntee, sillä Nikkiltä löytyi verikokeiden perusteella alkavaa munuaisvikaa. Sen lisäksi, että alkukeväästä hampaidenpoiston yhteydessä sen selkärangasta löytyi spondyloosia, ja tosiaan hammassyöpymä eli FORL. Munuaisjuttujen tukihoitoon saatiin ohjeeksi vaan siirtyä pikkuhiljaa senioriruokavalioon, lisätä vesipisteitä ja vettä ruokaan, plus seniorikissoille tarkoitettua öljyä. Uusitaan kokeet sitten vuoden sisällä riippuen miten menee. Spondyloosin osalta ei voi kuin seurailla kipukäyttäytymistä, että tarviiko taudin edetessä kenties kipulääkitystä.

Vallun ihkaekoja synttäreitä taas vietettiin syyskuussa. Yleensä synttärisankari on saanut kaulaansa rusetin, mutta herra oli niin oman arvonsa tunteva että rusetti rei'itettiin moneen kertaan eikä se kaulaan saakka päätynyt :D Vallu sai ekan kalakakkunsa, mutta muuten otettiin ihan iisisti.

Nemolla oli viime viikolla samanlainen mystinen kuolausepisodi kuin nelisen vuotta sitten. Yön aikana se oli ruvennut kuolaamaan niin, että se jätti jälkeensä vaan märän läntin. Edellisestä kuolaamisesta mulla oli jäljellä vielä lääkettä, jonka kyllä tiesin menneen jo vanhaksi, mutta kokeilin sitä ensiavuksi silti. Siitä riittikin taas pari annosta ja seuraavana päivänä kuolaus oli jo loppunut. Lääke on jonkin sortin mikstuura närästykseen, mutta mysteeriksi jäi tämäkin sitten. Viimeksi tosiaan käytin Nemon lääkärissä, eikä nielusta tai hampaista löytynyt mitään, mikä olis kuolaamisen voinut aiheuttaa. Tarkoitus on kyllä ottaa vielä Nemolta ja Nunoltakin hammasröntgenit jossakin välissä.

Huomenna pääsee taas vähän viihteelle ^^
Katellaan taasen!

pohdintaa eläintaidoista

Mä oon viime aikoina miettinyt ihmisten eläintaitoja ja kuinka ihmiset pitää lemmikeistään huolta.

On toisaalta nouseva "trendi" pitää lemmikistään hyvää huolta ja tarjota sille parasta mahdollista huolenpitoa, mutta toisaalta talous on retuperällä eikä kaikilla ole varaa pitää lemmikistään huolta. Eläinlääkäri ei ole halpaa hommaa, eikä lemmikkiä mielellään viedä lääkäriin ennen kuin äärimmäisessä hädässä.

Mutta sitten ne eläintaidot. Mun mielestä jokaisen lemmikinottajan pitäisi suorittaa jonkinlainen lemmikin ajokortti, joka kohdistuu juuri siihen kyseiseen eläinlajiin, mitä ollaan ottamassa. Keskityn tässä kirjoituksessa nyt kissoihin, mutta sama pätee minkä tahansa lemmikin kanssa. Ottaako ihmiset ollenkaan selvää minkälaisen eläimen kanssa tulevat olemaan tekemisissä? Lukeeko kukaan uusi kissanomistaja esimerkiksi kissan käyttäytymisestä kertovia kirjoja? On ihan järkyttävää kuinka epätietoisia ihmiset ovat kissan stressikäyttäytymisestä tai niinkin yleisestä sairaudesta kuin virtsatievaivat. Tai ylipäänsä kissan lajinomaisesta käyttäytymisestä. Tai ottaako tuleva koiranomistaja esimerkiksi selvää, miten eroahdistuskoiran kanssa kuuluu toimia? Niinkin yleinen ongelmakäyttäytyminen pitäisi mun mielestä ottaa huomioon ja tarkastelun alle jo etukäteen.
Hirveen useesti jos kissa käyttäytyy kotona arvaamattomasti, hyökkäilee nilkkoihin ja puree, tai käyttäytyy muuten epätoivotulla tavalla, niin sillä on tylsää. Sitä helposti vieläkin ajatellaan, että kissa on se rauhallinen sohvaperuna, joka lämmittelee uuninpankolla, tulee välillä silitettäväksi, mutta ei sen kanssa tartte mitään tehdä. Väärin! Kissa ei ole helppo lemmikki, ja se pitää aktiviteeteista, niin fyysisistä kuin älyllisistäkin haasteista. Aktivoitu kissa on onnellisempi kissa. Tähän oikeastaan kuuluu myös mielipiteeni siitä, että vapaana ulos päästetty kissa on myös merkki laiskasta omistajasta :P Sorry.

Myös kissalle voi opettaa temppuja naksutinkoulutuksen avulla. Kaikki kissat ei siitä ehkä innostu ihan heti, eivätkä ne ehkä jaksa keskittyä kovin kauaa. Mutta se 10 minuutin naksutteluhetki kissan kanssa on mieluisaa molemmille. Kissan aktivoimiseen riittää myös lelujen lisäksi erilaiset tunnelit, käytävät, laatikot, radat ja hyllyt - sekä ruualla aktivointi (aktivointipelit, saalistusleikit jne, kissojen tapauksessa ruualla saa leikkiä). Kissan voi viedä ulos myös valjaissa, saatat saada kissasta jopa lenkkikaverin.

Villikakarat kauhuissaan. Kuva: Johanna Kaarlela

Minä oon ottanut lemmikkejä siksi, että meillä olisi kivaa yhdessä, meillä olisi toisistamme seuraa. Tällainen ei oikein toteudu - jollei kissa ole kova sylissä kiehnääjä - ellen keksi meille mitään yhteistä kivaa tekemistä. Meidän kolmella kissalla jokaisella on vähän eri mieltymyksensä. Nemo tykkää erityisesti fyysisistä leikeistä, onkileluista. Nuno rakastaa naksuttelua, temppuja ja ruualla aktivointia. Nikki viettää mieluiten yhteistä aikaa esim. harjaamisen parissa. Kaikki viihtyvät parvekkeella, kiipeilypuussa jne.

Törmään ihan hirveästi Facebookin kissaryhmissä näihin omituisiin "käyttäytymishäiriöihin", ja kun asiasta udellaan enemmän, niin kissalla ei ole minkäänlaisia aktiviteetteja kotona, sitä ei leikitetä tarpeeksi eikä sillä ehkä ole kivoja paikkoja minne mennä (kiipeilypuu, muut korkeat paikat, kolot, tarkkailupaikat jne). Tämäkin on hyvä syy ottaa kaksi kissaa kerralla, niillä on toisistaan seuraa ja voivat painia keskenään eikä omistajan jalan kanssa. Hirveän paljon kissoja myös leikitetään käden kanssa, jolloin se puree/näykkäisee, ja mieltää käden jatkossakin leluksi. Koskaan ei saisi käden kanssa leikittää. Etenkin sellaiset alle 2-3-vuotiaat kissat ovat tosi leikkisiä ja energisiä, ja niiden täytyy saada purkaa energiansa johonkin, mieluiten sallittuun hupiin.

Toinen juttu on sitten se kissan terveys, joihin oon törmännyt paljon sekä kissaryhmissä että eläinsuojeluyhdistykselle tulleiden kissojen parissa. Yhdistykselle tulee myös paljon kodinvaihtajia sekä niitä kesyjä löytökissoja, joista huomaa että niillä on/on ollut omistaja. Tässä kuukauden sisällä meillä on ollut useampi pissavaivainen kissa, jotka on tehneet tarpeensa muualle kuin hiekkalaatikkoon, tai likistelleet laatikkoon pikkupissoja tai eivät yrityksestä huolimatta ole saaneet laatikkoon mitään aikaiseksi. Kaikilta löytyi pissatulehdus, joillakin oli virtsakiteitä, eräällä myös munuaisarvot koholla. Yksi kesykissa oli niin kipeä, että hänet katsottiin yhdessä omistajan kanssa parhaaksi päästää autuaammille hiirestysmaille. Tämänkin olisi siis voinut välttää jos tietoa olisi alun alkaenkin ollut tarpeeksi. Pissa-asiat ei siis ole ihan mitään leikin asioita, eikä kissa "kuse sänkyyn vittuillakseen". Jos olet koskaan itse sairastanut virtsarakontulehdusta, niin voit ehkä kuvitella sen epämiellyttävän tunteen joka rakossa on koko ajan, ja miten se pissaaminen sattuu. Kissan pissatulehdus ei eroa siitä juuri mitenkään, ja tulehdus paranee vain oikealla ab-kuurilla. Virtsakiteet ja -kivet onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Samoin stressiperäinen pissailu, etenkin jos stressin aiheuttajaa ei osata paikantaa tai sitä ei voida poistaa (esim. lapsi, vieras kissa pihalla tms.).

Tällä murulla on nyt hieman helpompaa kun paksu kerros hammaskiveä on poistettu.

Sitten on hammaskivi. Kissa saattaa ulospäin näyttää ihan terveeltä eikä "koskaan ole jouduttu käymään eläinlääkärillä", mutta sitten kun minä vien sen lääkäriin, olettaen että "vain rokotuksille", niin purukalustosta paljastuu järkyttäviä plotteja hammaskiveä. Sitä ihmettelee, että miten tuo kissa on edes pystynyt kunnolla syömään. Kurkkaako omistajat ikinä kissan suuhun tai vaikkapa korviin? Miksei ihmiset käytä kissojaan säännöllisissä eläinlääkärintarkastuksissa? Meillä vanhemmat kissat on nyt 8-vuotiaita. Eläinlääkäri on katsonut niiden suuhun joka vuosi, ja todennut että "vielä ei tarvii putsata", kunnes tänä vuonna todettiin, että varmaan kaikilta olisi hyvä poistaa hammaskivi tämän vuoden puolella. Ollaan siis päästy melko helpolla. Mutta toisaalta Nemo oli noin 4-vuotias kun mietin siltä jo hammaskivenpoistoa, niin mitä sitten normi märkäruualla ja raksuilla elävä 9-vuotias kissa, jolta ei ole koskaan poistettu hammaskiveä, ja joka ei ole kuuteen vuoteen käynyt eläinlääkärissä, eikä siltä ole koskaan pesty hampaita. Mulla itsellä kertyy jo vuodessa sen verran hammaskiveä että sitä saa käydä poistattamassa, ja minä sentään pesen hampaitani :D

Yhdistykselle tuli taannoin myös koira, jonka korviin ei oltu koskettu varmaan ikinä. Sen korvat olivat aivan töhnäset, ja epäiltiin aiheuttajaksi joko hiivaa tai allergiaa. Herää kysymys miksei korviin olla aiemmin katsottu :/ 

Rokotuskortti tuntuu olevan myös sellainen asia, että on suoranainen ihme jos se vielä on olemassa siinä vaiheessa kun kissan luovuttaa yhdistykselle. Ehkä juuri ja juuri muistetaan onko kissaa koskaan rokotettu, mutta paperit on lähes poikkeuksetta hukassa. Musta on jotenkin omituista ettei sitä pidetä jossain, esim. mapissa, missä muitakin tärkeitä papereita. Mihin lie viskotaan. Olenko mä sitten vaan jotenkin ylijärjestelmällinen nipottaja.

Kissojen leikkauksesta ja ei-toivotuista pennuista en taida ees aloittaa :P

Mutta niin, tämä asia on häirinnyt mua suunnattomasti ja halusin vähän avautua.

Mikä siinä sitten on, istuuko vanhat käsitykset tiukassa, onko ihmiset laiskoja ottamaan asioista selvää? Onko kyse jälleen kissan aliarvostamisesta? Maalaisjärkikin tuntuu eri ihmisillä olevan erilaista. Sen pystyn ymmärtämään, jos varaa ei oikein ole joka vuosi käydä tarkistuksissa. Mutta sitten pitäisi itse pitää silmällä kissan terveydentilaa, katsoa suuhun ja korviinkin välillä. Nykyisin on myös rokotuksia, jotka ovat kolme vuotta voimassa, joten edes rokotuksilla ei välttämättä tartte käydä vuosittain.

Laitan loppuun muutamia hyviksi todettuja kissan käyttäytymisestä ja aktivoinnista kertovia kirjoja ja julkaisuja. Suosittelen näitä oikein lämpimästi :)

Helena Telkänrannan opukset ovat kehuttuja ja helppolukuisia. Matka kissan mieleen on myös vain 121-sivuinen "tiivistelmä", mutta siinä on kerrottu kaikki oleellinen. Hyvä peruskirja, joka kaikkien kissanomistajien kannattaisi lukea.

Elina Väyrynen on kirjoittanut kaksi kirjaa kissojen naksutinkoulutuksesta. Kirjoissa on selkeät ohjeet erilaisille tempuille, jokapäiväistä elämää helpottavia vinkkejä sekä agilityasiaa. Näiden avulla myös meillä on opeteltu.

Bradshawn ja Foglen kirjat ottavat tyyliltään ehkä aavistuksen tieteellisemmän näkökulman kissojen käyttäytymiseen, mutta yhtä kaikki hyviä kirjoja. Itseltäni löytyy molemmat.

SEYn julkaistut oppaat:

TÄÄLTÄ löytyy kaikki SEYn tilattavat esitteet, ja ne voi ladata suoraan netistä pdf:nä. Itse suosittelen yhdstyksen puolesta näitä julkaisuja uusille kissakodeille, ja annan niitä myös mailitse tai tulosteina kissan kylkiäisenä. Hyvinvoiva kissa on hyvä perusopas, mutta "Muut kissa-aiheiset esitteet" -linkin alta löytyy myös vinkkejä pennun tai seniorin kanssa elämiseen, pissavaivakissan ongelmiin, sekä kissan virikkeellistämiseen. Täältä saat ns. pika-avun.

www.jacksongalaxy.com

Cat Daddy, Kissakuiskaaja, kissojen käyttäytymiseen perehtynyt kouluttaja, jonka omassa ohjelmassakin käy lähes aina ilmi, että joko kissan ympäristön tai omistajan on jotenkin muututtava, jotta voidaan elää sopusoinnussa. Nettisivuilta LEARN-osiosta löytyy vinkkejä usein tapetilla olleisiin aiheisiin, kuten pissahommat ja kissojen tutustuttaminen toisiinsa. Englanninkieliset videot.

kissapostaus

Oon viime aikoina ollut eläinsuojeluyhdistyksen kissojen kanssa melkein yhtä paljon tekemisissä kuin omieni, mutta ajattelin kertoilla nyt näiden omien mirrien kuulumisia vähän :)

Käytiin viime perjantaina kolmikon kanssa lääkärissä vuositarkastuksilla sekä rokotuksilla, joskin viime vuonna meillä jäi rokotukset väliin kokonaan. Jotkut haluavat rokottaa kissansa joka vuosi, sillä kissaflunssarokotteet ovat voimassa vain vuoden kerrallaan, mutta eeeeen nyt niin älyttömän vakavana pidä sitä, että jonain vuonna se jää välistä, etenkin näin sisäkissoilla. Nyt toki sietää olla vähän varovaisempi, kun oon niin paljon tuntemattomien kissojen kanssa tekemisissä. Yritän opetella läträämään käsidesin kanssa ja vaihtelemaan tarvittaessa vaatteita, mutta kyllä se hankalaa vaan on.

Enivei aiemmin kolmikko on rokotettu Fel-o-vaxin kolmoisrokotteella, mutta tällä kertaa lekuri tuikkasi niihin Purevaxin vastaavan, josta oli kuulemma viime vuoden lopulla tullut sellainen versio, jossa myös flunssat ovat 3 vuotta voimassa kissaruton lisäksi. Eli rokotteita meidän tarvii hakea seuraavaksi vasta 2019! En ees osaa ajatella, että sellainen vuosiluku on olemassa. Tai tulee olemaan...

Terveystarkastuksissa kaikilta löytyi hammaskiveä, Nikkiltä vähiten ja Nunolta eniten, mutta Nemo oli ainoa, jolla ikenet selkeesti ärtyneet, joten Nemppis-jänishousun kanssa joudutaan käymään hammashoidossa vielä kevään aikana, ja jos Nunon saisi sinne sitten mahdollisimman pian Nemon jälkeen. Aika helpolla kyllä ollaan päästy, jos rouvienkin eka hammaskivenpoisto tapahtuu vasta 8 ikävuoden jälkeen! Ja Nemokin on kuitenkin jo viisivuotias. Näitä hammashoitoja oonkin tässä nyt ainakin tuon 5 vuotta, minkä Nemo on meillä ollut, odottanut tulevan ajankohtaiseksi. Jokaisella käynnillä hammaskiveä on ollut, mutta tähän mennessä ei niin paljon että sitä olisi pitänyt alkaa poistamaan.

Nikki ja Nuno täyttävät tosiaan tänä vuonna 8, ja vaikkei niillä mitään "vanhenevan kissan oireita" olekaan, niin halusin niiltä otettavan verikokeet. Niiltä ei ole aiemmin otettu, ja halusin vähän tietää missä niiden suhteen mennään. On sitten myöhemmin jotain, mihin verrata jos tuleekin jotain häikkää. Nemolta otettiin parin vuoden takaisen kuolausepisodin yhteydessä verikoe, ja kaikki olivat viitearvojen sisällä, joten en kokenut näytteenottoa Nemon kohdalla nyt tarpeelliseksi. Ainoastaan glukoosi oli muutaman pykälän koholla ja punaisella (lukema oli 10, kun viitearvo on 3,5-7,8 mmol/l), mutta lekuri vakuutti että oli varmasti vaan stressistä kiinni, sillä diabetes-kissoilla arvo olisi reippaasti lähempänä 20:tä. Tämä oli sillon mulle helpotus, sillä Nemo on pennusta asti juonut vähintään tuplasti sen määrän mitä tytöt, joten diabetes oli mun ainoa huoli. Nunon suhteen mulla ei ollut mitään huolia, sillä se on aina ollut pikkuruisin ja pelkkää luuta ja nahkaa, mutta kaikkein vilkkain ja terveimmän oloinen - mutta Nikkiltä halusin ehdottomasti tietää miten sen munuaiset voi. Tulokset tuli tänään, ja molemmilla oli kaikki viitearvojen sisällä, puna- ja valkosoluissa oli vähän ali- tai ylitarjontaa, mutta heitot oli niin pieniä ettei niistäkään tarvii murehtia.

Meidän ell-reissut menee aina niin, että Nemo pelkää niin paljon ettei tule kopasta pois lainkaan, otetaan siitä aina vaan katto-osa pois. Nuno tulee reippaasti kopasta ulos ja tutkii lääkärin pöytää, mutta jokseenkin siinä vaiheessa kun stetoskooppi otetaan käteen, Nuno hakeutuu mun syliin turvaan. Nikki yleensä sähähtää siinä vaiheessa kun rokotetaan. Sanoinkin aikavarausta tehdessä että "yksi saattaa vähän sähistä, mutta tuskin muuta". Nuno ei tykkää yhtään että sen jalkoja käpälöidään, mutta siltä saatiin verinäyte suht hyvin otettua kun hoitaja piti kiinni ja mä silittelin. Sen jälkeen se kiipesi kuin apina mun olkapäälle, mitä se ei tee ikinä kotona, vaan lääkärissä :D Nikki pistikin kampoihin sen minkä kerkesi, se ei myöskään pidä jalkojen kiskomisesta ja käpälöinnistä. Se sähisi, murisi ja potki, enkä oo koskaan kuullut siitä sellaisia villikissaääniä mitä se lekurilla päästeli. Ei auttanut silmät ja suun peittävä maski, eikä kassi mistä vain jalka tulee ulos. Karva vaan pöllysi. Nikki siis jouduttiin rauhottamaan jotta verinäyte saatiin, eikä sekään ollut ihan helppoa puuhaa, kun verta ei meinannut lypsämälläkään tulla :P Tosi harmi juttu kyllä, koska tottakai haluaisin välttää rauhoituksen jos vaan mahdollista, ja siltä ei ainakaan Nikkin osalta näemmä voi välttyä...

Nyt oon ell-käynnin jälkeen huomannut, että varsinkin Nemo on pärskinyt normaalia enemmän :/ Voikohan johtua rokotteesta ja miksi... alkoi välittömästi sen jälkeen kun tultiin lekurilta kotiin. Tässä on kyllä itekin tullut aavistuksen vainoharhaiseksi kun esyn kissojen kanssa on ollut herpesongelmia, mykoplasmaa, sydänvikaa ja sen sellaista. Ah, ignorance is bliss sometimes.

Ruokinta on meillä päässyt lipsahtamaan valtaosin teollisen ruuan puolelle sen jälkeen kun Lempimuonasta tilattu satsi raakaa jäi syömättä nirsoilun takia, ennen meillä oli paljon enemmän raakaa niille tarjolla. Tähän voisi koittaa panostaa uudelleen. Ei nää nirsoperseet suostu mitään broilerin sydämiä, siipiä tai mitään jauhettua lihaa syömään, mutta jos sais ees kanasuikaleita ostettua :D Possunsuikaleita ovat kans syöneet aiemmin sekä possunsydäntä (en tosin hiffaa miksi se muka on parempaa kuin broilerin sydämet), ja lopulta ainakin Nuno ja Nemo oppivat syömään kivipiiraa, Nuno niistä eniten pitää. Omiin korviin vaan käy se kivipiiran jäytäminen, kun kuulostaa siltä kuin kissa söisi pieniä kiviä. Jotain sitkeää kieltä voisi hammaspyykkiä silmälläpitäen kokeilla antaa, mutta mä en kyllä suostu koskemaan siihen... enkä katsomaan :P

Nemon hampaita ei kyllä pysty pesemään, sen tiedän ilman kokeilujakin, mutta Nunon kanssa se vois vielä onnistuakin. Mun piti ostaa hammasharja jo pari vuotta sitten, mutta tietysti se unohtui samantien.

Mutta tällaista meidän omille karvavarpaille :) Nyt toivon, että hammashoitojen jälkeen ei tarttis taas vähään aikaan huolehtiakaan mistään, kun verikokeidenkin tulokset oli hyvät.

PS: Huomasitte varmaan blogin ulkoasumuutoksen. Tuli tarve uudistaa tätäkin lähinnä värimaailmansa puolesta, edellinen ulkoasu olikin jo ollut tosi kauan. Bloggeri temppuili taas niin paljon, että tällä hetkellä uhkun syvää vihaa sitä kohtaan, vaikka paikoin olisi kyllä leiskassa vielä hiottavaa. Eih, en jaksa enää, olkoon.

kissoille sapuskaa

Yritän pitkästä aikaa kirjoittaa kissapostausta, mutta tuntuu ettei meillä tapahdu enää mitään :D Varsinkaan näillä helteillä, kun kaikki retkottavat vetelinä pitkin kämpän lattioita, kun muutakaan ei jaksa tehdä. En ole viitsinyt viedä kissoja valjastelemaankaan, kun ainoastaan Nikki siitä tykkää edes jossain määrin, eikä toi meidän sisäpiha ympäristönä ole kovinkaan kiva (vaikka ilmeisen jännä se silti aina on...). En ole vielä keksinyt, minne rauhalliseen metsänsyrjään sen voisi viedä ulkoilemaan.

Näin me rötkötetään helteellä!

Etenkin Nemo ja Nuno on taas kesäksi kasvattaneet tosi muhkeat kaulurit. Ovat niin komeita, että ihan harmittaa, kun tietää etteivät ne kaulurit kestä talveen saakka :P "Ylimääräisen" karvan takia Nemo näyttää paljon isommaltakin, siitä on tullut oikeen semmonen rutistettava, pehmoinen halinalle, jos sitä vaan saisi mielinmäärin rutistella x)

Parveke on ollut taas yksi kissojen lempipaikoista, mutta välillä sielläkin on liian kuuma, enkä kyllä ihmettele yhtään. Itsekään en siellä 50 asteessa voi olla kuin tupakan verran silloin tällöin :P Aurinko paistaa alkuillasta niin suoraan parvekkeelle, että silloin pidetään ovi kiinni ja kissat sisällä.

Nemo pehmoilee pöllön kanssa

Vielä mahtuu iso poika pieneen tynnyriin :)

Riitapukarisiskokset mahtuivat pitkästä aikaa noinkin lähekkäin

Erityisesti Nikki on aina innokkaana mukana lakanoidenvaihdossa, mutta jotenkin tuntuu, että se on ihan upouusista pussilakanoista yhtä innoissaan kuin minäkin :D Tässä Nikki testailee uusimpia.

Tein pitkästä aikaa tilauksen Zooplussalle, ja sinne olikin ilmestynyt aika monta uutta tuotemerkkiä tällä välin. Yleensä meidän kissat viittaavat tassulla kaikelle parempilaatuiselle märkäruualle, ja söisivät mielellään pelkkää Latzia, mutta halusin nyt kuitenkin taas jotain kokeilupakkauksia ostaa. Kuivamuona meillä sitten onkin laadukkaampaa, ja tähän mennessä mikä tahansa raksu on tehnyt kauppansa. Niitä voi siis suhteellisen hyvillä mielin ostaa jotain normaalista poikkeavaakin. Pistin tilaukseen kyllä mukaan myös tuttua ja turvallista Sanabellen Grandea. Meillä Nemo hotkii kuivamuonan pureskelematta jollei nappulat ole tarpeeksi isoja, joten siksi meillä useimmiten on tuota, joskus myös Royal Caninin Maine Cooneja. Ennen Nemoa meillä syötiin Orijenia ja Acanaa, mutta niissä nappulakoko on vähän turhan pieni Nemoa ajatellen. Onneksi ainakin toistaiseksi meidän kissojen vatsat on kestäneet jotakuinkin mitä vaan, ainoastaan Whiskasia en enää syötä ollenkaan (koska se tuotosten haju sen jälkeen on ihan järkyttävää), ja Nunolla tuntuu menevän vatsa vähän sekaisin tomaatinmakuisista kastikkeista, mitä esim. Latzilla on.

Pahoittelen valtavaa tuotekuvamäärää :D

"No avaa jo!"

Purkit vähän lommolla, mutta syötetään äkkiä. Melkein mun tatuointi tuossa purkin kyljessä :)

Rakastuin aivan totaalisesti näiden purkkien ulkoasuun ♥

Catz Finefood -merkiltä tilasin tavallisemman makuiset purkkiruuat, sekä vähän erikoisemmat pussiversiot, missä makuina on mm. fasaania ja puhvelia.

Cosman ruuat on maistunut meillä vähän vaihtelevasti, mutta pistetään tämäkin laatu kokeiluun.

 *nuusk nuusk* Mitä syödään ensin?

Kokeilin samantien miten raksut maistuu, vaikka arvasin jo etukäteen, että kaikki menee. Sanabellen puolikosteat nappulat haisivat omaan nenään ihan kamalalta, mutta kissat kyllä söivät. Taisi olla omituista, kun se oli kuin kaikki muutkin raksut, muttei sitä tarvinnutkaan pureskella. Tuntui vähän hölmöltä ostokselta :P
Purizonin kalaversiota himoittiin niin paljon, että meinasi sormetkin lähteä siinä rytäkässä. Kanaversiosta tykättiin myös, mutta ei ihan niin antaumuksella kuin kalaversiosta. Molemmat menevät vallan hyvin herkkupaloinakin ja Nunolle koulutusnameina, niin hyviä tuntuivat olevan.
Taste of the Wild upposi kanssa hyvin, joten teinkin siitä ja Sanabelle Grandesta noille seuraavan raksusekoituksen.

Purizonin kalaa tulee varmaan jatkossakin tilattua Granden kaveriksi, kun se noin hyvin maistui. Merkki vaikuttaa myös laadukkaalta, raksuissa on 70% lihaa/kalaa, 30% kasviksia, hedelmiä ja yrttejä, eikä lainkaan vehnää, riisiä tms. On oikeastaan Orijeniin ja Acanaan verrattavissa laadultaan, mutta en muista, että niitä olisi tällä intensiteetillä imuroitu suuhun koskaan :P

 Tää oli meidän lemppari! Lisää tätä!

Kuvasin kokovertailun vuoksi noita nappuloita. Vasemmalla Sanabelle Grande, ylhäällä Taste of the Wild, alhaalla Royal Canin Hair & Skin ja oikealla Purizon. Onhan tuossa Grandessa ihan jättimäinen ero noihin muihin verrattuna!

Ruokakaappi täytetty hetkeksi :)