karhunpoika sairastaa

Jos helmikuu oli täynnä toimintaa, niin maaliskuu oli melko lailla sen vastakohta, ja kaikki kivat suunnitelmatkin joutui perumaan sairastelun takia.

Ihan alkukuusta oltiin Hennan, Teemun ja Kirstin kanssa Turku Saatanalle -häppeningissä, vaikkei siellä mitään jumalattoman tärkeää ollutkaan. Oli eka kerta Kårenissa enkä tykännyt siitä yhtään :D Se paikka oli tälle saatanointiporukalle ihan liian pieni, lisäksi siellä ei ollut juurikaan istumapaikkoja ja siellä oli liian valoisaakin x) Ja vaikka baaritiskejä avautui illan mittaan yhteensä kolme, niin jonottaa sai vähän turhan kauan.

Oltiin siellä suunnilleen heti ovien auettua ja kateltiin muutama bändi siitä alusta melko putkeen, mutta siinä Barathrumin aikana oli sali täyttynyt ihmisistä niin, että kunhan olin saanut juomia haalittua niin lähdin vähän väljemmille vesille ja pääsin hetkeksi jopa istumaankin. Näin myös Yoanan kaverinsa kanssa :)

Kiskoin siideriä koko illan, mutta sekään ei tuntunut auttavan ihmisahdistuksen suhteen. Lopulta kun Hennakin oli nähnyt kaiken minkä halusi, niin lähdettiin sen kanssa syömään puolenyön aikaan, ja Teemu jäi vielä Kåreniin. Sen enempää ei tapahtumasta jäänyt mieleen, hyvin käytetty rahat taas :D

Seuraavana päivänä Katja tuli mun luo viinittelemään, juteltiin vaan ja kuunneltiin musiikkia. Käytiin me tuossa Zetassa juomassa yhdet ennen kuin haettiin grilliltä safkaa, mutta oli ihan hyvä ettei kummallakaan ollut sen suurempia menohaluja :)

Seuraavalla viikolla sitten olinkin koko viikon kuumeessa ja angiinassa, joista kummastakaan en ees muistanut kuinka perseestä se on.

Antibiooteilla siitä selvittiin ja viikon verran olin terveenä. Sinä aikana käytiin Marin kanssa katsomassa Hevi reissu -leffa, josta molemmat tykättiin paljon. Läppä oli kyllä paikoitellen niin paskaa että se oli jo hyvää, mutta niin kai se kuuluu mennäkin :D Mari tykästyi siihen Pasiin, mä tykästyin siihen yhteen larppiviikinkiin :P

Siitä seuraavalla viikolla olikin sitten flunssan vuoro, josta nyt oon kärsinyt yli viikon. Yleensä flunssassa sentään kykenee toimimaan suht normaalisti, mutta tää on mennyt mulla korviin ja päähän, niin on jatkuvasti vähän hutera olo. Piti käydä Lohjalla kattomassa yhtä keikkaakin, mut flunssan takia ei huvittanut sekään. Viikon sairastelun jälkeen päätin kuitenkin ottaa hiukan tekemistä mm. esy-juttuja, että pääsen neljän seinän sisältä poiskin. Ne on kyllä väsyttänyt entisestään kun ei olokaan oo parantunut yhtään, mutta ei kai tääkään ikuisesti kestä...

Lohtushoppailin mm. tillandsioita

Lisää lohtushoppailua

Tässä kipeenä on ollut aikaa taiteilla ja näperrellä. Alotin helmikuun lopulla bujoilun eli bullet journalin. Mikäli termi ei oo tuttu, niin se on sellainen itse väkerretty muistikirjan, kalenterin ja päiväkirjan sekoitus, joista monet tykkäävät tehdä hyvinkin koristellun. Aluksi kun innostuin ajatuksesta, niin piti tilata kaikenmaailman washiteippejä, tarroja ja sivellintusseja ja mitä kaikkee, mutta lopulta päädyin ostamaan vaan lisää värillisiä tusseja sekä laadukkaat vesivärit. Kunnolliset akvarellit on pitänyt ostaa jo monta vuotta, koska on pitänyt opetella niiden kanssa maalaamista, mutta se on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle. Mut nyt sitten. Ja kylläpä onkin ollut kivaa maalailla ja piirrellä :) Toi bujon koristelu tuntuu kyllä olevan todella aikaa vievää, joten saas nähdä kauanko jaksan siitä intoilla. Toistaiseksi kuitenkin vielä :)

kaikki yhes koos

Tämä alkuvuosi on mennyt niin nopeasti, etten ole pysynyt perässä.

En ole edes käynyt tsekkaamassa seuraamiani blogeja kuin ne muutamat hassut kerrat kun oon itse jotain postannut. Ei ole ollut intoa juurikaan kirjoittaa, sillä mitään merkittävää kirjoitettavaa ei ole ollut, enkä ole jaksanut keksiäkään. Mun alkuvuoden energiat on kohdistuneet ihan täysin kodin laittamiseen, mitä oon uudistanut nyt aika paljonkin. Kaikki ostoksetkin ovat jollain tapaa kotiin liittyviä juttuja. Ja siltikin tämä on vielä vähän kesken.

Oon myös askarrellut, lähinnä ihan pieniä juttuja. Tehnyt koruja ja päällystänyt laatikoita. Oon ostanut muutaman uuden viherkasvin. Siivonnut parvekkeen talven jäljiltä. Maalannut pitkästä aikaa. Inspiraatiota on riittänyt sen verran paljon kaikkeen pikku puuhailuun ja tuunailuun, että blogiin ei ole ollut olevinaan kirjoitettavaa :D En usko että mikään tietty pieni askarteluhomma kiinnostaa ketään, niin yhtä hyvin voin heittää koko alkuvuoden hommat samaan postaukseen x)

Mulla on nyt 7 vuotta ollut kirkkaanpunainen yksi olennainen osa mun kotini värimaailmaa, ja nyt vihdoinkin halusin siihen jotain muutosta. En missään nimessä halunnut heivata punaista pois, tuoda vaan mukaan jotain, mikä sopisi sen kanssa. Niinpä lähdin kokeilemaan turkoosia, jota oli olohuoneessa jo valmiiksi ihan näkyvällä paikalla taulussa. Samassa taulussa on turkoosin kaverina oranssia, punaista ja mustaa. Olin jo ottamassa tuota taulua pois seinältä, mutta lopulta se toimikin inspiraationlähteenä. Seinällä on myös toinen puna-oranssi taulu. Turkoosit esinet on yleensä aika kirkkaita, ja halusin kerrankin jotain pastellisävyistä tänne ihan kevään kunniaksi, joten otin vaaleanturkoosin lisäksi myös mintunvihreän, ja aloitin kevyesti tyynynpäällisistä ja kynttilöistä. Tuo turkoosi-mintunvihreä-oranssi-punainen -yhdistelmä antoi myös inspissysäyksen öljyvärimaalaukseen, ja tartuinkin heti tuumasta toimeen :) Maalaus on tällä hetkellä vielä keskeneräinen ja kuivumassa, joten siksi olkkari näyttää vielä vähän keskeneräiseltä, otan mieluummin koko huoneen kattavat kuvat kun tämä on valmis. Mutta yksityiskohtia voin jo tarjoilla :)

Kasvitaso vaihtui uuteen, saivat vielä hyllynkin seinälle. Niin ja verhot vaihtui, kuinkas muuten kuin salmiakkikuvioisiin :)

Kirppikseltä löytyi vihdoinkin kiva kangas, ja sain huonokuntoiset tuolit päällystettyä uudelleen

Käytiin Maken kanssa ystävänpäivänä vierailemassa Tuorlan planetaariossa. Aluksi katsottiin puolen tunnin elokuva tähtikuvioista, jonka jälkeen tehtiin planetaariokierros. Tarjolla oli pientä valokuvanäyttelyä sekä visiitti observatorioon, ja on kunto huonontunut niin paljon, että meinasin kuolla hapenpuutteeseen niiden 140 portaan jälkeen. Hävetti hemmetisti :D Ihan kiva vierailu, mutta jotenkin odotin että mekin oltaisi saatu tehdä jotain, tai että meille konkreettisesti näytettäisi miten asioita tehdään. Elokuva oli mielenkiintoinen ja sitä olisi voinut katsoa pidempäänkin, mutta eiköhän noista tähtikuvioista löydy dokkareitakin ihan pilvinpimein.

 

Äidin ja Reiskan kanssa käytiin helmikuun loppupuolella Salon Veturitalli-taidemuseossa katsomassa Nick Brandtin valokuvanäyttely Afrikan villieläimistä. Oli ne kyllä aika huikeita :) Samalla kertaa mentiin syömään Saloon avattuun nepalilaiseen ravintolaan. Tarjoilijat palvelivat englanniksi, ruokaa odoteltiin tunnin verran, mutta otettiin myös alkupaloja, eikä muutenkaan tuntunut siltä, että olisi joutunut niinkin kauan odottaa. Ruoka oli hyvää, mutta olis saanut olla voimakkaammin maustettua oikeastaan kaikilla, paitsi Makella joka otti jotain chililammasta. Oli positiivista, että paikasta saa alennusta sekä opiskelijat, että ruuat mukaan ottava :)

Tuntuu, että meikäläisellä riittää innostusta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, koska vaikka luulin, että nyt on taas hyvää aikaa syödä kunnolla ja tehdä oikeanlaista ruokaa, niin en oo jaksanut keskittyä siihen, kun oon puuhastellut muuta. Eikös kokkaileminenkin ole puuhastelua, miksei se oo innostanut? Eli lyhyesti, syömiset on edelleen päin persettä, huonoa ruokaa ja liian harvoin, aineenvaihdunta ihan sekaisin. Oon rikkonut lupaukseni herkkulakosta ihan totaalisesti, monta kertaa. Olin myös kovaa vauhtia alottamassa lenkkeilyn uudelleen, pääni sisällä siis, ja aina kun mietin muulta puuhailultani, että nyt ois hyvä hetki käydä lenkillä, niin tosiasiassa kello oli jo 22-23, jolloin ei enää viitsinyt, kun pitäisi mennä joskus nukkumaankin. En osaa pitää taukoja :/ Oon käynyt tämän vuoden puolella jopa yhden kerran kävelylenkillä, ja otin käsipainot sohvan viereen, jotta niitä tulis käytettyä herkemmin :D

On itsestä ja ulkonäöstä jatkuvasti niin ällöttävä olo, etten halua edes ajatella asiaa. On ollutkin hyvä, kun on voinut puuhailla kotona vaan pieruverkkareissa ja meikittä :D Pelkkä ajatuskin parsakaalista saa yökkäämään. Mutta jollain ilveellä pitäisi saada energia keskitettyä nyt siihen elämänalueeseen, sillä en muista koska oisin tuntenut viimeksi näin syvää itseinhoa ja epäonnistumista.

Ostin taas uudet treenitrikootkin ihan sitä varten, että motivoisivat lenkille. Ehkäpä tässä kevään edetessä, kun kadut taas puhdistuu sepelistä ja on ylipäänsä helpompaa päästä eteenpäin, eikä tarvitse laittaa jäätävää vaatekerrosta jotta pysyy lämpimänä. Mutta tekosyyhän tuo talvikin aina on :)

Erilaisia mutterikorviksia

Vanhasta CD-hyllystä askarteluhyllyksi

Tein vanhasta ikkunasta taulun makkariin

Oon saamassa myös töitä kesäksi. Mutta vielä ei ole ihan satavarmaa missä aloitan, sillä oon hakenut useaan eri paikkaan, ja toistaiseksi yhdestä on vasta tarjottu sopimusta :) Kiva juttu, mutta oon silti vähän epäileväinen, työ on raskasta ja työtunnit, -matkat ja palkka ihan hanurista. Mutta parin viikon sisällä oon vähän viisaampi. Fyysinen ja raskas työ sopisi hyvin mun laihdutusaikeisiin, mutta toisaalta silloin en varmaan sitäkään vähää jaksa katsoa mitä suuhuni laitan -.- Ongelmallista.

Käytiin Hennan kanssa Helsingissä katsomassa mm. Juustopäitä, ja tänään on Mokoma Turussa, joten laitan vähän keikkajuttuja seuraavaksi :) Jospa tähän blogiinkin koittaisi puhallella jotain eloa.

Sen ainokaisen lenkin varrelta. Salossa on muutamia luvallisia graffitiseiniä, missä on välillä oikeen hienojakin juttuja :)

PS: Oon vähän huono Instagramin käyttäjä, sillä selaan ihan minimaalisen vähän ylipäänsä mitään kännykällä. Saatan katsoa Instasta uusimmat kuvat silloin kun itse lataan sinne jotain. Selaan nettiä mieluummin koneella, mutta Instagramin toiminnot koneella ei ole samanlaiset kuin kännyllä, ja lisäksi niiden kuvien selaamisessa menee ikä ja terveys ja peukalo. Tutustuin viime viikolla Enjoygram-sivustoon, mikä on käytännössä koneen selaimella tsekkailtava Insta :) Suosittelen muillekin, etenkin kännyvammaisille.

Seuraa meitsiä tästä, tai sitten ihan Instagramin kautta nimimerkillä murutus :)

joulunalusjuttuja

Jatketaan postausten kirimisellä.

Onhan jo joulukuu, niin otetaanpa vähän jotain jouluaiheista :)

Ensinnäkin, käytiin eilen, itsenäisyyspäivänä Katjan kanssa katsomassa Salon näyttämön versiota Saiturin joulusta. Kuten niin monesti ennenkin, niin mulle oli nytkin yks hailee mitä tehdään, kun oli niin kiva nähdä taas Katjaa :) Mutta en ole viime vuosina käynyt katsomassa varmaan ainuttakaan täysin teatterinäytelmää, vaan kaikki on aina olleet musikaalityyppisiä, tai ainakin niin, että mukana on myös musiikkiesitystä. Ja kaikenlisäksi olin just viikkoa aiemmin nähnyt The Rocky Horror Shown, eli mulla ei ollut näytelmälle oikein mitään sopivaa vertailukohtaa. Mielestäni se oli suoraansanottuna aika omituinen, ja tuntui välillä kuin olisi koulunäytelmää ollut katsomassa. Juuri kun mietti, että tuopa onkin hyvä hahmo tms, niin tapahtui jotain tosi teennäistä, mikä pilasi koko jutun. Oli toki hyviäkin kohtia, esim. lavastus ja puvustus oli mielestäni tosi hienot ja toimivat, ja Menneiden joulujen henki sekä Bob Cratchit olivat mun suosikkini koko näytelmästä, mutta oikeastaan siihen ne hyvät puolet sitten jäikin :P Tai sitten tuo oli vaan niin eri tyyppinen kuin mitä normaalisti käyn katsomassa, etten osannut suhtautua siihen oikein.
Näytelmän jälkeen siirryttiin Cantina Antonioon syömään, ja kun kerrankin oli aikaa ja rahaa, niin otettiin ihan pitkän kaavan kautta eikä pidetty mitään kiirettä. Tämä aiheutti kyllä pienoisen ähkyn, ja vaaputtiin parin tunnin jälkeen puuskuttaen takaisin meille. Katja lähti siitä samoin tein ajelemaan kotiin päin, annoin vaan kissapojille vietäväksi joululahjan :)

Salakuva Katjasta :P

Suklaakakkujälkkärit, Katjalta pöllitty kuva

Mä en ole aikuisiällä koskaan viettänyt itsenäisyyspäivää mitenkään erikoisesti. Mun molempien isoisien synttärit sattuvat itsenäisyyspäivän aatolle, ja siksi usein itsenäisyyspäivä on mennyt jommankumman synttäreillä lapsenakin. Linnan juhlien seuraaminen on yleensä aivan sairaan tylsää, joten en yleensä edes avaa telkkaria, joskus saatan satunnaisesti vilkaista mitä siellä tapahtuu. Ainut itsenäisyyspäivän perinne mulle on Tuntemattoman sotilaan katsominen, mutta aina en ole jaksanut tai pystynyt sitäkään katsomaan. Eilenkin nukahdin sitten kesken kaiken. Monesti olen lopettanut leffan katsomisen siihen kun mun suosikkini Lehto kaatuu :P Siis vitsi miten komea oli nuori Åke Lindman!
Niin, itseasiassa mun ukki täytti juuri 80v, ja oltiin hänen synttäreillä käymässä torstaina. Harmitti aivan vietävästi, etten päässyt töistä lähtemään yhtään aikaisemmin, ja siten ehdin olla juhlissa vaan puolisen tuntia :( Mulla oli vieläpä kamala nälkä, ja ahmin siellä sitten kakkua sen vähäisen ajan :D Oli kyllä kaikin puolin huono omatunto koko tapahtumasta, mutta pääasia kai, että edes näyttäydyin siellä.

Tänään oli SSEYn järjestämä Kissapäivä tuolla Halikossa, ja käytiin pikaisesti siellä piipahtamassa. Tapahtuma oli ihan pieni, eikä siellä oikein ohjelmaa ollut. Muutamia kissarotuja siellä oli esillä (sfinks, pitkäkarvainen itis, scottish fold, ragdolleja, ja yksi taisi olla maine coon), pari ragdollin vötkälettä silityskissoina tassutteli pitkin EHYT-taloa, ja häkissä makoili yksi kotia vailla oleva kissa, joka kuulemma alunperin oli tuotu EHYTin yhteydessä olevalle eläinklinikalle lopetettavaksi. Ja taas melkein itku tuli, kun lähdin ilman suloista kissaa kotiin -.- Pyörittiin siellä hetki, siliteltiin kisuja, tehtiin ostoksia ja osallistuttiin arvontaan, mutta ei sitten jääty kuitenkaan luennolle.

Olin kerrankin fiksu, ja otin joululahjoissani huomioon mun joulukiireet töissä, ja siksipä lähes kaikki lahjat tuli ostettua jo viime kuun puolella. Jos vaan millään ehdin ja jaksan, niin meinasin kyllä pikkusen leipoa vielä itse. Tänä vuonna ostan myös aineettomia lahjoja, sillä on vaan tosi typerää ostaa jotakin krääsää ihmiselle, joka ei selkeestikään tarvitse tai halua mitään, ja kuitenkin itse haluaa muistaa heitä jollain tapaa.
Päätettiin myös Maken kanssa ottaa joululahjaksi kummikoirat Viipurista. Tämä mun koirakuume ei laannu millään, ja kun ei voida vielä omaa koiraa adoptoidakaan, niin toivottavasti tämä koirakummius auttaa edes hiukan. Sieltä lähetetään sähköpostitse koiran kuulumisia neljästi vuodessa. Mitään en toivo enempää, kuin että meidän kummikoirat Salla ja Morris saisivat sen ikioman, rakastavan kodin meidän kummiuden aikana ♥ Molemmat ovat viettäneet jo aivan liian pitkän ajan tarhalla, ja vain siksi että ovat niin tavallisen näköisiä.

En ole tosiaan kamalasti ehtinyt joulua vielä fiilistellä, viime vuonna joulufiilis tuli mielestäni aikaisemmin. Mahtoiko johtua aikaisemmasta lumentulosta? Vieläkään en ole päässyt ihan oikeanlaiseen tunnelmaan, mutta Raskasta Joulua -keikka vaikutti sen verran, että laitoin jo kuusta lukuunottamatta kaikki joulukoristeet esille. Ensimmäiset joulutortut aka natsipullat tein viime viikonloppuna, ja suklaajoulukalenterikin on. Viikonloppuna satoi myös vihdoin ensimmäiset lumet tänne Saloonkin, mutta jotain vielä siltikin puuttuu.

Sitten vielä vähän koulujuttuja.

Marraskuun puolivälissä alkoi meillä koulussa joulutalon rakennus. Meidän koululla on vuosittain jouluaiheinen näyttely, jonka toteuttavat floristiikan ja puutarha-alan opiskelijat. Joka vuosi näyttelyllä on myös teema, ja tänä vuonna se on Taikametsä. Viime vuonna meidän luokka ylläpiti ja huolsi näyttelyä ja toimi pajalla ja myymälässä, tänä vuonna me saatiin toteuttaa näyttelyosastot käytävän puolelle. Osastot tehtiin kolmessa ryhmässä, ja itse kuuluin kranssiryhmään, jonka osaston aiheena oli Jäätävä kranssi. Osastoa oli tosi hankala suunnitella, eikä meinattu päästä puusta pitkälle ryhmän kanssa ennen kuin Heli tuli vielä ryhmään mukaan. Kunhan suunnitteluvaiheesta oli päästy eteenpäin, niin kaikki muu sujuikin sitten tosi hyvin, ja oli kyllä ilo tehdä töitä tässä ryhmässä. Yksi selkeästi otti liidin, mutta kukaan ei pomotellut tai ollut päällepäsmärinä, ja koko ryhmä oli toteutuksesta niin yhtä mieltä, ettei kompromissejakaan tarvinnut tehdä. Vaikka meillä oli eniten tekemistä (kranssien vääntämistä) näistä osastoista, niin oltiin ensimmäisinä valmiita. Hyvä me! :)

Valmista näyttelyä en ole nähnyt vielä itse kuin kuvissa, joten ajattelin käydä sen katsastamassa joku päivä.

Näyttely sijaitsee siis Piikkiössä, Tuorlassa, Ammattiopisto Livian Floristiikkatalolla. Näyttely on auki vielä pari viikkoa (15.12. asti), mutta myymälä palvelee lähes jouluaattoon asti. Myymälästä löytyy kaikennäköistä kukkalaitetta ja istutusta, kaikki oppilaiden itse tekemiä, ja suosittelen lämpimästi vierailua paikanpäällä. Ostoksien lisäksi joulutalosta saa paljon ideoita ja vinkkejä myös oman joulun koristeluun :) Että nyt sitten kaikki varsinaissuomalaiset ja tänne päin matkustavat joulutalovierailulle! :)

Floristiikkatalon joulu Facebookissa.

Floristiikkatalon joulu TSTV:ssä (Turun Sanomat).

Yesterday I saw my friend Katja and we went to see Salon näyttämö's version of A Christmas Carol. It was a bit weird and... well, I just expected more of it. Though I did like the Bob Cratchit's character and the Spirit of Christmas' Past. After the play we went to have dinner and ate way too much there :) Despite the odd play I had great time with Katja :) I also gave a Christmas present to her cats which I made myself :)
We also had the Finland's Independence Day yesterday, but me and Make don't really celebrate it.

I've bought some Christmas presents, actually almost all of them, and as presents me and Make decided also to take "goddogs" from Viipurin Koirat ry (Vyborg's dogs, which has a dog pound in Russia). Our goddogs Salla and Morris has been at the pound over four years now, and they still haven't got a new home, mostly because they're so ordinary looking, they don't stand out. They melted our hearts and my greatest wish is that Salla and Morris would finally get their new loving homes :) Unfortunately we ourselves can't adopt a dog yet, but I hope this will help a little.

Oh, and last month we prepared a Christmas exhibition to our school. It's an annual event and this year our class got to build three exhibition sections. I was in the group that made the wreath section. It was very challenging, mostly for the planning part, but the outcome is very nice and we all were pretty proud from ourselves :) I haven't seen the exhibition as whole, since the others continued building it after we were finished, so we're going to see it next weekend.

diy: kissanvessa + askartelpaskartel

Pitkästä aikaa oon ollut puuhakas ja jaksanut tehdä käsilläni muitakin kuin kukkajuttuja ja näppiksen näpyttelyä.

Aloitetaan isoimmasta, joka on ollut mulla haaveena jo jonkin aikaa.

Eli puinen säilytyslaatikko, jonne saa kätevästi piilotettua kissojen vessan. Meillähän on olohuoneen puolella myöskin tuollainen Zooplussalta ostettu naamioitu kissanvessa, mutta eteisenkin puolelle kaipasin lisää käytännöllisyyttä ja siisteyttä. Kissanhiekkaa kulkeutuu aivan älyttömät määrät, joskin vain laatikoiden välittömään läheisyyteen, mutta silti. Lisäksi puinen säilytyslaatikko toimii samalla eteispenkkinä, jolle voi istahtaa tai laskea laukkunsa.


Tarvitset:
- kannellisen puulaatikon (mittaa, että hiekkalaatikko mahtuu sen sisälle)
- sahan, jolla saat sahattua oviaukon
- Osmo color puuvahaa, itsellä sävy Noki 
- maalipensseli (vaahtomuovinen oli hyvä vahan levitykseen) tai sieni
- kuramattoa
(- pätkän tapettia, sekä tapettiliisterin jämät)
(- jos säilytyslaatikkosi on täysin umpinainen, olisi siihen hyvä vaikkapa asentaa myös ilmastointiritilä parempaa ilmanvaihtoa varten)
(- laatikon päälle pehmusteeksi esim. tyynyjä, pieni patja, huopa, talja tms.)
Ja tietysti:
- avonaisen kissanhiekkalaatikon tai matalan, muovisen säilytyslaatikon
- kissanhiekkaa

Ideaalitilanne olisi saada tuo itse laatikko paljon halvemmalla tai jopa ilmaiseksi, mutta luulenpa että se onnistuu vain tosi hyvällä mäihällä. Itsellä meni tämän hiekkalaatikon tekemiseen n. 87 euroa sekä yksi kahvipaketti ja suklaalevy: laatikko 49e, puuvaha 30e, maalipensseli 4e, kuramatonpätkä 4e, tapetti ja liisteri kahvipakettia ja pientä suklaalevyä vastaan.

En meinannut millään löytää sopivan kokoista säilytyslaatikkoa. Teetettynä siitä olisi tullut liian kallis, ja kaikki netissäkin myytävät olivat joko liian kalliita, hienoja kapioarkkuja tai liian kapeita hiekkalaatikolle. Honkkarissa olisi ollut kaunis jo valmiiksi musta säilytyspenkki, mutta sekin oli 10cm liian kapea. Kaverini bongasi Bauhausin mainoksesta juuri sopivan kokoisen laatikon, ja sitä lähdettiin hakemaan heti kun oli varaa. Samalla ostin mustaa puuvahaa sekä sopivan kokoisen kuramaton laatikon pohjalle. Se estää mahdollisia hutipissoja imeytymästä puuhun, sekä puhdistaa tassuista suurimmat hiekat ennen ulos astumista.

Laatikko oli käsittelemätöntä puuta, joten sille ei tarvinnut tehdä mitään. Niinpä ensin piirsin toiseen pitkään seinään sopivan aukon oviaukolle, ja vietiin se kaverin luokse sahattavaksi.

Olin ostanut kahvipakettia vastaan paikalliselta FB-kirppikseltä ylijäämätapettia, joka oli tarkoitus liisteröidä laatikkoon. Päätin päällystää vain laatikon toisen pitkän sivun tapetilla, joten aloitin sillä. Vasta päällystämisen jälkeen koottiin laatikko. Kaikkein helpointa ja jäljeltään siisteintä olisi toki maalata koko hökötys ennen kokoamista, mutta meillä ei ole tilaa kuivattaa kaikkia osasia yhtäaikaa, eikä mulla olisi riittänyt kärsivällisyys maalata vain pari osaa kerrallaan :P

Päällystyksen ja kokoamisen jälkeen

Tässä vaiheessa tuli huono omatunto siitä, että tuosta oli tulossa huussi eikä pesä :P

Tapetin kuivuttua levitin vaahtomuovipensselillä muille pinnoille yhden kerroksen puuvahaa, ja annoin sen kuivua seuraavaan päivään, jolloin päätin sutia päälle vielä toisenkin kerroksen. Laatikko olisi ollut kaunis jo yhdelläkin kerroksella, mutta tapetti oli niin voimakkaan mustaa ja peittävää, ettei ne olisi sopineet yhteen.

Laatikon pintojen kokonaan kuivuttua halusin oviaukkoon vielä "listat", ja tässä tapauksessa listoina toimi vallan hyvin Tigeristä ostetut valokuvakehykset :) Ruuvasin vielä pienen koukun laatikon sisäpuolelle lapiokoukuksi. Sitten vaan kuramatto alle ja hiekkalaatikko sisään :) Valmis!

 

Nuno ehti jo raapia laatikkoa ja samalla ryönäämään tapettia, joten jos sama meininki jatkuu niin joudun ehkä ottamaan tapettipäällysteen kokonaan pois ja korvaamaan senkin puuvahalla :/ Mutta kaunis se on pelkällä vahallakin.
Sain tuota tapettia ihan hirveät määrät, joten nyt täytyy keksiä sille lopulle jotain muuta käyttöä :P Seinään se tuskin tulee päätymään, sillä se on kyllä huomattu miten meidän kissahuushollissa käy seinätapeteille.

Nemoa taas epäilyttää

Nunoa ei

Tämän laatikon lisäksi sain tehtyä mosaiikkitöitä. Rannekoru lähtee mummuani piristämään (minimosaiikit on häneltä saatu) ja kärpässieni pääsee omaan syyskukkaistutukseeni.

Kärsin tuossa koko viime viikon flunssasta, ja kun mitään fiksua ei pystynyt tekemään nenän vuotamatta, niin istuinpa sitten yhden kokonaisen sunnuntaipäivän sohvannurkassa lankojen, neulan ja virkkuukoukun kanssa, ja virkkasin laatikkokuvissakin näkyvän pöllön. Valitettavasti langat ja kärsivällisyys ei riittäneet isompaan hahmoon, olisin mieluusti halunnut sellaisen oikein kunnon tyynyn kokoisen pöllön. Mutta tuokin on ihan jees. Eipähän ole virkkaus ihan täysin unohtunut, kun tuonkin taiteilin lähes kokonaan omasta päästäni, kun en löytänyt sopivaa valmista kaavaa :P Täytin pöllön alaosan vanun lisäksi pikku pussillisella multaa ja hiekkaa, jotta pöllö pysyy paremmin pystyssä.

Minimosaiikkien ja tuon rannekorun kanssa meni ihan totaalisesti hermo ja moneen kertaan, ja pöllön virkkaaminenkin tuntui loputtomalta suolta, kun en malttanut jättää sitä kesken ja jatkaa joskus toiste, mutta puulaatikon tuunaus oli ihanaa ja lähes terapeuttista :) Varsinkin, kun se oli asia, mitä oikeasti olin jo kauan halunnut tehdä, ja lopputulos vieläpä näyttää tosi kivalta. Luulen, että avaintekijä terapeuttisuudessa on maalaaminen, ja nimenomaan sen kaltainen maalaaminen, ettei siinä voi tehdä kauheasti virheitä. Että mitähän sitä sitten seuraavaksi? :D

Kipeänä ollessani en myöskään oikeasti voinut tehdä mitään vähänkään rasittavaa, mikä ärsytti paljon, koska koti oli kuin pommin jäljiltä, eikä siivoamisesta tullut mitään. Tällainen kevyt askartelu ja maalailu sopi flunssaviikolle paremmin kuin hyvin. Oon tyytyväinen, sillä niin harvoin tulee nykyisin tällaisia juttuja tehtyä, tai jos tulee, niin sekin liittyy jotenkin opintoihin.

Loppukevennyksenä pari kuvaa Nikkistä. Ostin taannoin Glitteristä tuollaisen klipsihatun, enkä voinut vastustaa kokeilla sitä kissojen päähän :D Nikki oli ainut jonka päässä se sai olla, ja olin tikahtua nauruun, kun hän oli niin tärkeän näköinen x)