elämän normalisoituminen

Oho, viikot ja kuukaudet vaan vierii, enkä saa kirjoitettua mitään valmiiksi asti.

Edellisessä postauksessa kerroin hakeneeni rekrykoulutukseen, ja pääsin jopa haastatteluun asti. Lopulta mut sitten valittiin kyseiseen koulutukseen. En osannut alkujärkytykseltäni edes kysellä mitään, vaan jouduin tuntia myöhemmin soittamaan takaisin ja kysyä hiukan käytännön asioista :D Kyse oli metalliteollisuuden kokoonpanotehtävistä.

Rekrykoulutus alkoi maaliskuun puolella, varsinainen koulussaoloaika oli vain kolme viikkoa, jonka aikana suoritettiin EA1 ja Työturvallisuuskortti, ja harjoteltiin vähän tiimityötaitoja, varastotoimintaa, sähkötöitä, pistehitsausta ja popniittiliitoksia, joita siis tarvittiin tulevassa työssä. Kouluosuuden jälkeen oltiin vielä muutama viikko työssäoppimassa kyseisessä yrityksessä, ja toukokuun alussa allekirjoitettiin kaikille määräaikaiset työsopimukset. Tällä hetkellä soppari on siis projektiluontoinen, mutta kyllä mä olen aika toiveikas ja jopa luottavainen, että työt jatkuisi myös tämän ekan projektin jälkeenkin :)

Kinuskikakkua kun valmistuttiin ♥

Siinä jo ihan ekoilla viikoilla omat odotukset nousi puolihuomaamatta aika korkealle, oikeestaan puhtaasti sen takia, että meillä tuntui olevan niin hemmetin hyvä porukka kasassa. Oon niin monta kertaa sanonut, että mulla on ikävä 7 vuoden takaista työtäni, sillä työ oli mukavaa ja työkavereiden kanssa ollaan nauramalla pidennetty kaikkien ikää vuosilla. Sen jälkeisiä pätkätöitäni oon aina verrannut tohon duunipaikkaan, ja mikään ei ole yltänyt niin korkeelle vaikkei varsinaisia kurjia työpaikkoja ole kovin montaa ollutkaan. Pelkästään tän meidän ryhmän perusteella uskaltaisin väittää, että tämä työ vois nousta sinne rinnalle, ja siksi oon niin hirveän innoissani :) Vaikka meidän porukassa suurin osa on entisiä kokoonpanijoita tai sekatyömiehiä (ja sit minä, floristi :D), niin mun yllätyksekseni me kaikki kuitenkin lähdettiin liikkeelle samalta viivalta. Joskin koulutusosuus oli joillekin tylsempää kuin toisille. Rekrytty on selkeesti työkokemuksesta ja koulutuksesta riippumatta hyviä tyyppejä, ja koko haastattelutilaisuuskin oli tosi ihana, kun huomio kiinnittyi hakijan persoonaan ja karttuneisiin taitoihin eikä siihen miten paljon on alalta kokemusta. On tullut sellanen fiilis, että oon jopa ylpeä siitä, että saan kuulua tähän porukkaan.

Joku voi ihmetellä että mitä tässä nyt oikeen vaahtoon, mutta kun on 7 vuotta ollut työttömänä, opiskellut ja tehnyt jonkinsortin töitä päivärahalla tai max muutaman kuukauden pätkätöitä paikoissa, joihin ei työn keston takia edes uskalla juuri kiintyä (vaikka oikeesti oonkin kiintynyt, ja ystävystynyt), niin kyllä sitä vaan väkisin on innoissaan ja vähintäänkin toiveikas, että kyllä tästä voi sittenkin tulla jotakin. Elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua normaalilta, ja palkkaakin saa sen verran ettei tarvii kuun lopussa miettiä riittääkö rahat purkkihernariin - vihdoinkin!

Ennen vappua töissä oli juhlapäivä, kun saatiin ensimmäinen meidän porukalla kasattu tuote valmiiksi. Meille järjestettiin ruokaa ja skumppaa :) Vitsailtiin aikasemmin, että pitääkö korkata skumppa kun eka on valmis, mutta niin siinä sitten kävi ihan for real :D

Kyse on jo olemassa olevasta firmasta, joka perusti ns. uuden toimipisteen, jonka työntekijöiksi meidät siis rekryttiin. Myös valmistettava tuote on täysin uusi eikä moisia ole tehty ees maailmalla missään. Me saadaan siis käytännössä olla rakentamassa ihan uutta työyhteisöä omilla pelisäännöillä (esimiehen johdolla tietenkin) ja olla jopa tuotteen kehittämisessä mukana. Me saadaan tavallaan siis sanella "talon tavat", ja työhallikin oli koulutuksen alkaessa vielä tyhjä, ei voinut siis ees lähteä "puhtaalta pöydältä", kun ei ollut pöytiäkään :D Siellä toimii myös työnkierto, kaikki tekee samoja töitä vuorotellen, mikä on paitsi tasa-arvoista, niin mukavaa sekä henkisesti että fyysisesti.

En tiedä oonko kunnolla aikasemmin edes tiedostanut kuinka paljon oon halunnut olla osa hyvää työyhteisöä. Että vois aamuisin todeta, että ei muuten vitutakaan lähteä töihin, koska siellä on niin kiva olla. Töissä vietetään kuitenkin kolmasosa arkipäivistä, niin kyllä mä teen kaikkeni ja haluan että muutkin panostaa siihen että se kolmasosapäivää on mahdollisimman miellyttävä. Myöhemmin kun ollaan keskenämme juteltu, niin suurinpiirtein kaikki tuntuu olevan sitä mieltä, että työ itsessään saa olla melkein minkälaista vaan, kunhan työporukka ja ilmapiiri on hyvä, ja varmaan siksi se sitä onkin :) Kaikki haluaa omalta osaltaan pitää huolen siitä. Tottakai on huonoja päiviä eikä aina voi olla kivaa, mutta kunhan nyt ees suurimman osan aikaa, tai ees ihan kivaa :D Tässä pisteessä on alle 20 työntekijää, ja se oikeestaan onkin mulle se optimaalisin työkavereiden määrä ettei ala ahdistaa.

Porukoiden kanssa kävin kattomassa Heikki Willamon valokuvanäyttelyn Myyttinen matka, oli aivan ihana :)

Alotin kirjottelemaan tätä postausta joskus huhtikuun alussa kun oltiin vielä koululla. Palkka on juossut nyt vasta pari viikkoa, mutta edelleen fiilis on yhtä hyvä. Esimiehet ovat mukavia, joustavia ja huumorintajuisia ja keskustelu avointa puolin ja toisin. Ja hei työkin on mukavaa :) Halusin duunia, jossa ei tarvitse olla luova ja kekseliäs silloin kun on niitä päiviä jollon ei yksinkertaisesti jaksa sitä olla, ja että työ olis rutiininomaisempaa eikä sisällä asiakaspalvelua :D Sitä sain, ja jollain tapaa tuntuu että jokin taakka on pudonnut harteilta. Jonkin verran vaatii vielä sopeutumista tuo seisomatyö, kun istumaan pääsee vaan tauoilla ja jalat on monesti kipeet päivän päätteeksi.

Tässä on viimeiset viikot olleet aika työpainotteisia, siinä sivussa hoitanut pari yhdistyksen kissaa uusiin koteihin ja nähnyt kavereita, mutta muuten oon ottanut ihan iisisti vaan. Unohdin jopa meidän Nikkin ja Nunon synttärit, ja sen sijaan Nikki joutui vaan eläinlääkärin ronklattavaksi. Vähänkö on huono omatunto... Tytöt täyttivät jo 9 vuotta, ja en käsitä ollenkaan mihin tää aika menee.

Vappua vietettiin kaverin luona vähän isommalla porukalla, eli kerrankin tehtiin vappuna jotain eikä vaan nysvätty kotona. Toki vappubrunssi jäi sitten vähän pienemmäksi kun ei jaksanut krapulassa niin paljon panostaa :D

Tötterö (vas) oli meidän kanssa viettämässä vappua :)

Peruin jopa Turmion Kätilöiden keikan, kun ei yhtään huvittanut ja väsykin oli. Vornaa sentään oltiin katsomassa pääsiäisenä Hennan ja Teemun kanssa, ja se olikin tosi hyvä keikka :) Nummirockin väliin jättämisessä taitaakin eniten harmittaa se, ettei nää Vornaa, mutta onneksi ne on vielä Saarihelvetissäkin. Vastoin kaikkia odotuksia ei itkettänyt ollenkaan, vaan tuli pelkästään hyvä mieli :) Siinä Vesassa on joku sellanen taika. Ehkä se on se hymy ja positiivinen olemus.

Team Punapäät.

Fanityttöhommia TVO:lla. On toi Vesa vaan söötti :D

The 69 Eyesilla oli maaliskuussa myös ihan hyvä keikka. En nyt mahottomasti bändistä niin välitä, mutta hittibiisit kyllä tunnistaa ja bailaa mukana, ja olihan siellä kavereitakin, mikä mulle on monesti tärkeempää. Katjakin tuli meille yöksi :) Jyrki oli freesin oloinen, mutta eniten taisin miettiä, että miks on pakko pitää kuumaa nahkatakkia päällä kun hiki valuu. Mua ahdistaisi ihan kamalasti :D

Oottelemme Sixtareita.

Tilasin Tötterön suosituksesta Jolse-nimisestä nettikaupasta tuommoista Elizaveccan Witch Piggy -seerumia, joka perustuu hyaluronihappoon. Samalla tilasin sitten muitakin Elizaveccan tuotteita, vaikka käyttävätkin joissakin tuotteissaan eläinperäisiä ainesosia. Tilasin kahdenlaista kasvonaamiota, ja niistä tuo Bubble clay mask muuttuu hauskasti kuivuessaan vaahdoksi :) Hyaluronihapostahan on hyötyä mm. ikääntyvälle iholle, se silottaa ryppyjä jne. Mulla ei ainakaan vielä tunnu olevan ongelmia ryppyjen suhteen, päin vastoin papereita kysellään edelleen jatkuvasti. Mutta pintakuivallekin iholle siitä näyttäisi olevan hyötyä. Seerumi tuntuu ihanalta, ja samoin tuo aloe vera -kosteusgeeli varsinkin nyt kun ilmat on ollut lämpimämpiä. Noiden jälkeen kasvojen iho on kuin vauvan pylly ja hilseilevästä ihosta ei oo tietoakaan. Ja mikä parasta, meikki levittyy kuin unelma. Oon koittanut kevään aikana siirtyä pikkuhiljaa nestemäisestä meikkipohjasta mineraalimeikkivoiteisiin, ja sen levittyminen mun ongelmaihoon (pintakuiva, rasvoittuva, ekseema) on ollut yhtä painajaista ennen tätä. Uudet tökötit vie vähän aikaa tottua, ja iho tuntuu vielä vähän kiristävältä niiden jäljiltä, oon niin monta vuotta käyttänyt naamaanikin pelkästään perusvoiteita, jotka on kuitenkin rasvasempia. Nettikauppa tuntui välillä vähän ongelmalliselta tuotteiden kuvausten suhteen, kun ei noista aasialaisten englannista ota aina oikeen selkoa. Mutta nämä kaikki sai alle viidelläkympillä ja tuli sellaisessa normaalissa aikataulussa, joten oon kyllä tyytyväinen. Suomessa pelkkä seerumi taitaa olla sen viidenkympin arvoinen, vähintään.

Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahdessa hyvin pikaisesti, ja olin ihan intsinä kun vihdoin pääsin Kärkkäiselle. Mun mielestä niiden nettisivuilta löytyy aina kaikkea ihanaa, mutta sieltä on inhottava tilata jos väriä ei voi valita, en käsitä sellasta ollenkaan. Mutta nyt kun siellä kävi, niin en löytänyt mitään. Niitä, joita olin etukäteen vähän katellut ei löytynytkään enää, ja vaikka siellä olikin ihanaa krääsää, niin joku järki mun korvien välistä löytyi, enkä ostanut vaan siksi että halusin. Olisin esim. ihan hirveesti halunnut pari erilaista peiliä, mutta kun mietin niille paikkoja niin en keksinyt. Jäivät sitten kauppaan. Pitäisi muutenkin taas käydä läpi tätä tavaramäärää kotona ja kiikuttaa kirppikselle. En vaan tiedä mitkä kriteerit mun pitäisi keksiä tavaroille joista voi ja pitää luopua :D Musta tuntuu että tällä hetkellä mulla ei oo ainuttakaan sellaista tavaraa.

Plantagenista löytyikin sitten jo enemmän ostettavaa, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Vieläkään en oo parvekkeelle laittanut kukkia, saa nähdä missä vaiheessa innostus siihen tulee vai tuleeko lainkaan.

Tuomiset Lahdesta. Jasmiini avasi nuppunsa ihan parissa päivässä ja tuoksuu ihanalle ♥

Kesälomaa meillä ei nyt tämän sopparin puitteissa kerry ollenkaan, eikä myöskään pekkasia, vaan meille maksetaan ne palkan yhteydessä, joten meikäläisen kesän tekemiset on varmaan aika tarkkaan valikoituja yhden päivän reissuja viikonloppuna tms. En uskalla suunnitella juuri mitään, eiköhän tässä pysytä ihan lähialueilla kuitenkin. Tatskan ottamista mietin jo tässä kesän aikana, mutta ehkä jätän sen jonnekin loppukesään vasta, niin ei tartte varoa uimista keskellä kesää. Kiva olis käydä vaikka Lahdessa uudestaan tai Porvoossa tms., mutta ilmastoimattomassa omassa autossa parin tunnin istuminen ei kyllä juurikaan houkuttele... Täytynee harkita julkisia.

Bloggaamisen harventuminen johtuu kyllä pääasiassa Instagramista, niin se vaan on. Ja siitä, että en jaksa käsitellä kuvia erikseen blogiin, vaan valmiita instakuvia on helpompi käyttää. Silti tuntuu että blogissa pitäis olla ihan omat kuvat... Mutta tuun kyllä jatkossakin käyttämään blogissa varmaan enimmäkseen instakuvia, koska totuus taitaa olla, että ilman sitä bloggaus jäisi jossain vaiheessa kokonaan pois, ja sitä en kuiteskaan halua. Toivottavasti teillä on ollut kiva kevät, mulla on muidenkin blogeja luettavana parin kuukauden ajalta :P

alkuvuoden kuulumisia

Sain edellisestä postauksestani paljon positiivista palautetta mm. rohkeudesta, ja osa tuntui samaistuvan asiaan. Osa piti eritysherkkyysasiaa hömpötyksenä perustellen asiaa samanlailla kuin minä: kaikkihan tuollaisia on :) Ja että vaikka oliskin tuollainen, niin ei halua leimautua erityisherkäksi. Onhan se näinkin. En minäkään halua leimautua erityisherkäksi, koska siinä on negatiivinen kaiku, leimautumisessa. Enkä halua kutsua itseäni erityisherkäksi siksi, että se on jotenkin "muotia". Musta väkisinkin tuntuu että jos kutsun itseäni erityisherkäksi tietynlaiselle ihmiselle, niin saan vastaukseksi silmienpyörittelyä :D Tai että "jaa, itket siis enemmän kuin normaaliherkkä, oot vissiin aika hauras" :D Vittu en! Olen helvetin sisukas ja voimakas, ja mulla on hyvä itsetunto.

Mutta hei, pääasia jos joku sai mun kirjoituksesta rohkeutta ja voimaa olla sellainen kuin on :) Mulla itselläni tämä alkuvuosi on ollut helpompi kuin aikoihin henkisen hyvinvoinnin ja esim. parisuhteen kantilta katsottuna, ja vain sen takia että oon niinsanotusti mennyt itteeni ja tutkiskellut käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Mielestäni ehkä parasta mitä voi itselleen tehdä, sillä jos ei tunne itseään nyt, niin ei voi tietää mitä itsessään voisi kehittää ja mihin suuntaan.
Äiti huolestui edellisestä kirjoituksesta. Älä huoli, sanon vielä :)

En oo pitkään aikaan tehnyt mitään kuulumispostausta, ostospostausta tai muuta, niin ajattelin nyt välillä mennä sinne suuntaan.

Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika keikattomasti, mutta Maken bändeillä Therapistilla, Abhordiumilla ja Misanthropic Forestilla on ollut täällä Salossa keikkaa, ja niitä oon ollut kattomassa kavereiden kanssa. Kuvia en kyllä oo ottanut, oon keskittynyt ilmeisesti juomiseen :D Ja Misanthropic Forestia en edes nähnyt - taaskaan - kun jäin suustani kiinni tupakalla. Oon ollut niiltä "katsomassa" kahta keikkaa ja onnistuneesti missannut molemmat. Hyvä minä.

Kevääksi oon miettinyt muutamia keikkoja, kuten The 69 Eyes Salossa huomenna, Vorna Turussa TVO:lla pääsiäisenä, ja Turmion Kätilöt Turun Gongissa toukokuussa. Muutamia ihan kiinnostavia muitakin keikkoja olisi, mutta en uskalla suunnitella liikaa. Tuntuu nykyisin olevan niin vaikeeta saada keikoille seuraa, tai sitten itseä ahdistaa matkustaa taas nähdäkseen jonkun keikan :P Se on kuitenkin 20e pelkkiin matkoihin kun Turkuun lähtee, siihen päälle juomat, liput ynnä muut. Toukokuussa on myös Salossa Vuohensaari Rock, kahden päivän festari, ja pahoin pelkään että sinne täytyy mennä molempina päivinä: ekana päivänä siellä esiintyy Boycott (!!!), ja toisena Ressu & Jussi...

Marin (ja Nunon) kanssa otettiin muutama kuva tammikuussa :)

Karppaus on sujunut hyvin tammi-helmikuisen viisurin leikkauksen jälkeen - ja sitä ennenkin. Toipumisaikana söin vähän mitä sattuu, mutta sen jälkeen on mennyt hyvin. Kahteen kuukauteen en oo syönyt sipsiä tai karkkia, eikä niitä oo tehnyt ees mieli, mikä on a) hyvin sipsiaddiktilta ja b) täysin karppauksen ansiota. En ole käynyt vaa'alla kuukauteen. Suosittelen myös kaikille Facesta ryhmää Jenny ja läskimyytinmurtajat - ei hampaat irvessä laihdutusta, vaan ennenkaikkea itsensä hyväksymistä ja kehopositiivisuutta, ja sylikaupalla kannustusta. Vertaistukea saa suunnilleen asiaan kuin asiaan, ja ryhmä on vain ja ainoastaan positiivinen ja kannustava, mikä on faceryhmissä nykyisin tosi harvinaista herkkua.

Senkin ymmärsin, että mun täytyy hyväksyä ja rakastaa itseäni tällaisena, ennen muuta. Kyllä, olen katsellut itteäni peilistä lukuisia minuutteja ja ottanut satoja selfieitä millon missäkin vaatteissa tai ilman vaatteita :D Oon suunnitellut koristelevani läskimakkaroitani NYT enkä vasta sitten kun makkarat on pienempiä. Tahto ja aikomus on kova, fyrkat vaan puuttuu :D

Oon ostanut uusia vaatteitakin, vaikka niitä kyllä on jo riittämiin. Totesin, että tarviin paremmin istuvia alusvaatteita ja useampia erityyppisiä housuja eri tilanteisiin (joustavia, taskullisia vapaa-ajanhousuja ulkotöihin, kissalavuoroihin, lenkille tms., sekä mustia, siistejä farkkuja jotka ovat mukavia päällä), ja ylipäänsä enemmän vaatteita, jotka istuvat mulle just nyt, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Mullahan on siis ikävä tapa ostaa kauniita, liian pieniä vaatteita ajatuksella kyllä tää kohta mulle on sopiva. Kunnes se ei ole sopiva puolen vuoden jälkeenkään ja vaate on edelleen kaapissa. Tällä hetkellä mulla on vaatekaapissa erikokoisia vaatteita noin 30 kg matkalta, mutta loppujen lopuksi vaan aika harvoja vaatekappaleita on just tällä hetkellä mukava käyttää. Ja koska oon päättänyt, että laihdutuksesta ja omasta fyysisestä koosta en revi stressiä enää päivääkään, niin järkeilin minimoida vaatteisiinmahtumisstressin ostamalla sopivia vaatteita. Käyn sitten jossain vaiheessa taas kaapin uudelleen läpi, jos jotain liikenee myyntiin ja jotain toisia käyttöön.

Nanastarilta on talven aikana löytynyt mekkoa, toppia, leggaria ja farkkua + uusi laukku. Tartan-mekko on i h a n a, joskin harkitsen vakavasti leikkaavani siitä hihat pois. Vetoketju-mekkoa taas en todellakaan uskaltaisi käyttää mekkona, mutta farkkujen kanssa menee varmaan ihan hyvin.

Blackgroupilta löytyi myös mekko alesta, vähän juhlallisemman oloinen glittereineen kaikkineen, leggarit, nätti Restylen koru, sekä täysin heräteostoksena iso, mustavalkoraidallinen sontikka :D Mekko on valtavan ihana ja mukava, eikä tarvitse pelätä että mikään vilkkuis. Hiostaa kylläkin vähän, enkä tiedä miten osaan olla tuon kuristavan kaulan ympärille tulevan lenkin kanssa :D Katsotaan.

Moonmaiden Gothic Clothingilta tilasin mittatilauksena sekä mekon että pitkähihaisen paidan. MGC:ltä täytyy ihan erikseen kehua asiakaspalvelua, ja sitä miten valmiita he on aina toteuttamaan asiakkaan erityistoiveita ♥ Mulla on heiltä nyt kaksi hametta, yksi mekko ja yksi paita, kaikki on tilattu varmuuden vuoksi mittatilauksena ja toinen hameista on täysin kustomoitu, eli sellaista ei löydy heidän mallistosta. Heidän vaatteensa ovat myös mulle liian lyhyitä, joten yleensä pyydän lisää pituutta vaatteisiin :) Tähän Tudorgoth mini dress:iin pyysin extrapituuden lisäksi myös olkaimet. Helma on epäsymmetrinen ja lyhyemmistä kohdista se on kyllä siltikin sen verran lyhyt, että en uskaltanut lähteä ihmisten ilmoille ilman alushametta :P Jos olisin tilannut tän ilman olkaimia, niin rintamuksen mitan ois pitänyt olla paljon pienempi kuin todellinen koko. Hinnat on erittäin sopivia meikäläisenkin budjettiin, mittatilauksesta huolimatta. Kuvat on juurikin illalta jolloin rakastin kaikkia niin paljon, että avomiehen keikka jäi välistä :P

Elloksen plus-mallistosta löytyi yllättäen paljon kivoja, käytännöllisiä ja tarpeellisia juttuja, ja lisäksi Halensilta tilasin noita erilaisiin duuneihin ja vapaa-aikaan sopivia joustavia ja mukavia vaatteita. Joulun tienoilla tilasin Halensilta myös pari hametta, hieman erilaisia kuin mitä yleensä käytän esim. viihteellä. Laitoin näistä vaan osan tuohon kuvaan mukaan, suurin osa kun oli ihan tuikitavallisia mustia vaatteita.

eBaysta oon ostanut vain hiukan vatsatanssirekvisiittaa, eli lähinnä lantiohuivin :) Kunhan saan kunnon innon päälle, niin on tarkoitus itse koristella joku kilisevä yläosa. Tanssin siis vaan kotona, mut täytyyhän sitä päästä oikeaan tunnelmaan ;)

Töitäkin oon hakenut, mutta toistaiseksi ei ole natsannut. Viilasin hakemukset ja CV:tkin oikeen vimosen päälle kuntoon, mut ei. Alan kohta oikeesti olla sitä mieltä, että haen seuraavaan mahdolliseen maalarinkoulutukseen ja muutan johonki Häme-Pirkanmaa -akselille. Maanantaina mulla on kuitenkin haastattelu yhteen rekrykoulutukseen, mikä oli ihan jees vaihtoehto.

Kissat alkaa jo vähän paremmin tulla toimeen, sähinä ja murina ei oo enää jokapäiväistä, ja Nikki ja Danikin voi kulkea toistensa ohi ilman sen kummempaa kanssakäymistä, ainakin sillon tällöin. Danin energiatasot on hiukan jo laskenut eikä se oo enää ihan niin rasittava kakara, mutta on se vieläkin melkonen epeli :D Tällä hetkellä ongelmana vaan on se, että Nemon pasmat meni sekaisin kun Nikki ja Nuno kävi hammaskivenpoistossa. Pestiin Nikki tänään että se haisis vähemmän lääkäriltä, mutta Nemo ahdistelee sitä edelleen ja Nikkin itseluottamus on hävinnyt taivaan tuuliin :( Vaikka se pian menis ohikin, niin se ei kauheesti lohduta, sillä Nikkillä on kuun vaihteessa edessä uus lääkärikäynti. Sillä oli hammassyöpymää ja siitä johtunut murtunut hammas, suu täytyy käydä kuvauttamassa ja poistaa ainakin se murtunut hammas, mahdollisesti jotain muutakin. Sit sama rumba uudestaan -.- Tietysti voi toivoo että Nemo on kiusannut Nikkiä just sen takia että se hammas on varmasti ollut kipeä, että josko se loppuis kun suun saa kuntoon.
Punnitsin kissat myös, sillä ainakin Nemo on Danin tulon jälkeen laihtunut ihan silminnähden. Lukemat oli aika karut, mutta toisaalta mun edelliset verrokkipainot oli vuodelta 2014. Mutta joo, lopputulema oli se, että Nemo ja Nuno pääsee lihotuskuurille penturuuan ja rasvaisen lihan avulla, Dani laihikselle vähärasvaisemmalla lihalla ja laadukkaalla purkkiruualla, ja Nikki sitten jotain siitä väliltä. Nemo ja Nuno oli laihtuneet reilun kilon verran, Nikki puolisen kiloa ja Dani oli lihonnut melkein kilon - neljässä kuukaudessa...

Sijaiskotihommien kanssa talvi on ollut aika hiljaista, mutta varaudun siihen että keväällä hommat taas lisääntyy.

Kirjotin tätä postausta pari viikkoa... Oon niin huono nykysin tässä blogihommassa...

kevät ja huonekasvit

Jee, kevät tulee!

Vaikka kovasti oli tarkoitukseni, että karsisin mun huonekasveja, ja ostaisin vastaisuudessa vaan tosi harvoja ja valittuja vihreitä kasveja, niin nyt kun ostin uusia kasveja vanhojen, talvesta kärsineiden raaskujen tilalle, niin niitä tuntuu taas olevan vähän liikaa. Eikä myöskään pelkästään niitä vihreitä, vaan täällä on edelleen eri värien hirveä kakofonia. Haluaisin siitä eroon, mutta tällä menolla se ei onnistu ikinä :D

Nyt on jo maaliskuu, ja aika alkaa olla otollinen huonekasvien mullanvaihtoihin, sen lisäämiseen tai ruukkujen vaihtoon, ja mullakin on tarkoitus istuttaa muutamat kasvit vielä hieman paremmin. Altakasteluruukussa olleet leenat ja maijat kärsivät talvesta myös, ihan kuten viime talvenakin, joten päätin vaihtaa ruukkuun kasvit kokonaan. Toisen punanukkuleenan siirrän yksikseen pienempään altakasteluruukkuun, sillä se on vielä ihan elinvoimainen ja tuuhea, mutta päätin isoon ruukkuun istuttaa tilalle peikonlehteä, kunhan vaan löydän sopivan yksilön jostain. Meinasin jo heivata mäkeen koko ruukun, mutta loppujen lopuksi tykkään siitä kuitenkin, se on vaan meidän asuntoon liian iso. Enivei, ostin peikonlehdelle valmiiksi kookospaalun, jonka ympärille se voi kietoutua ja kasvaa. Ostin moiset myös mun kultaköynnöksille, ja toivon että ovat kiitollisia oikean kasvutavan tukemisesta ja kasvavat jatkossa komeasti :)

Tehtiin Maken kanssa päiväretki Vantaalle, koska halusin käydä Viherpajassa myös. Samalla reissulla käytiin Helsingin Pirilän Kukkatalossa sekä Vantaalla Bauhausissa orkideapäivillä. Plantagen jätettiin suosiolla väliin, sillä rahaa meni ihan tarpeeksi muuallakin. Tällaisia lähti kotiin :)

Jonkinsortin laikkuvehka Kukkatalosta. Ei pitänyt enää ostaa mitään punasävyistä, mutta en voinut olla ostamattakaan :D Kerrankin kun tulee vähän erikoisempi laikkuvehka vastaan.

Chlorophytum 'Fireflash' Viherpajasta. Jotkut saattaa ehkä muistaa, että käytin tätä kasvia vihersisustuksen näytössä. On edelleen yksi mun suosikeista, vaikka tuntuu menettävän terhakkuutensa ja värinsäkin jossain vaiheessa. Siksi on tullut ostettua aina uusi tilalle.

Kultaköynnös, lajike N'joy Kukkatalosta

Vasemmalla rahapuu, lajike Ripple Jade. Tällainen mulla oli tuossa viime vuonnakin, mutta se ei selvinnyt siitä, kun kukkahylly tuli ryminällä seinältä alas. Oikealla on venuksenkenkä Bauhausin orkkipäiviltä. Siellä oli paljon muutakin kivoja orkideoja, joita oisin halunnut.

Jes, kanariantaateli! Jos vaan pysyy hyvänä, niin siirrän tän kesällä parvekkeelle. En tiennyt, että voisin ihastua näinkin yksinkertaisen näköiseen palmuun, varsinkin kun en juuri palmuista välitä, mutta katse hakeutuu tähän jatkuvasti. Se on ihana ♥

Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten Viherpajasta ostanut vielä sitä peikonlehteä ja alokasiaa. Orkideoja haluaisin ehkä vielä lisää. Noita perhoskämmeköistä erikoisempia tulee sen verran harvoin vastaan, että harmittaa ettei oo varaa ostaa useampaa kerralla :P

Yksi mun tarkoituksista oli myös se, että sisustaisin parveketta kesäksi enemmän juurikin näillä huonekasveilla, jotka kestävät lämmintä ja auringonpaistetta, ei niinkään niin hirveästi kesäkukilla, joita mulla on viime kesät ollut parveke pullollaan. Huomasin jo selailevani noita kesäkukkataimia netistä, mutta en sentäs tilannut mitään :P Toivottavasti muistan nää jutut vielä toukokuussakin.

alkusyksyn pieniä asioita

Katselin tuossa joku aika sitten noita mun vanhimpia blogipostauksia Bloggerissa, kun mietin, että mistä ihmeestä mä olen tänne aiemmin kirjoittanut. Ennen tuntui olevan paljon enemmän sanottavaa ja kirjoitin enemmän ja useammin pienistäkin jutuista, arkipäiväisistä hommista, ostoksista jne. Nykyisin tuntuu, ettei ne kenenkään mielestä ole tarpeeksi kiinnostavia, jotta niistä kannattaisi erikseen blogiin kirjoittaa. Sinänsä tuo tunne on kyllä ihan typerä, sillä oonhan kuitenkin alusta asti pitänyt blogia itseäni varten, kirjannut tällä tapaa muistoja ylös ihan arjesta, ei pelkästään silloin kun jotain erikoisempaa tapahtuu. Tässä siis tulee vähän yhteenvetoa niistä pienistä asioista, joita on esim. nyt alkusyksystä tullut tehtyä, jotka ovat olleet jollain tasolla kuvaamisen arvoisia, mutta jotka eivät ole vielä päätyneet blogiin :)

Loppukesästä tein sekä meille että äidille synttärilahjaksi ihanan väristä horsmankukkajuomaa :) Juomaan tulee aika paljon sitruunaa/limeä, joten en oo ihan varma miltä horsma yksinään maistuu, mutta tää juoma oli kyllä tosi hyvää! Ja ennenkaikkea toi väri oli ihan upea :) Juoman valmistamisessa kaikkein ikävin osa oli kukkien puhdistus, sillä voi elämä sitä ötököiden määrää. Näin ötökkäkammoisena se ei tosiaan ollut kauheen mukavaa.

Horsmankukkajuoma

1 litra horsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä
n. 2,5 dl sokeria tai oman maun mukaan

Kerää horsman kukintoja puhtaalta, myrkyttämättömältä paikalta. Kasvin vihreät osat maistuu kitkerältä, joten vältä keräämästä niitä. Huuhtele kukinnot huolellisesti ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä limen kuoren ja mehun sekä sitruunahapon kanssa. Kaada päälle kuuma vesi. Anna juoman seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Siivilöi juoma ja sekoita joukkoon sokeri. Pullota juoma puhtaisiin lasipulloihin.

Juoman pitäisi kestää avaamattomana jopa kuukausia, avattuna se kannattaa juoda viikon sisään. Sen voi juoda sellaisenaan, laimennettuna tai käyttää vaikkapa boolissa. 

Viime aikoina moni muu asia onkin liittynyt lähinnä kodin sisustuksen suunnitteluun ja erinäisiin ostoksiin. Kai se jotenkin vaikuttaa, että työttömänä saa taas ihan tarpeeksi katsella miltä koti näyttää, ja siihen alkaa haluta jotain muutoksia. Isommat remontit ja tuunaukset on nyt tehty, mutta jotain pientä voi aina muuttaa :)

Ostin uuden sohvapöydän Kodin1:stä. Mustanruskea Lack-pöytä kyllästytti pahemman kerran, ja vaikka olisinkin voinut dc-fiksata sen, niin koko malli oli jo aikansa elänyt. Ennemmin olisin halunnut sellaisen siron, korkeajalkaisen ja modernin sohvapöydän, mutta meillä sohvapöytä joutuu toimittamaan myös säilytyspaikan virkaa, joten sellainen ei olisi käynyt millään. Tää on ollut tosi kiva :)

Mun lempparisisustuskauppaan Salossa eli Kuismalle oli tullut alkusyksyn uutuuksia ja ihastuin täpöllä tähän kettukuvioiseen tyynyyn. Kävin myöhemmin hakemassa myös mätsäävän torkkupeiton, ja nämä on niin ihanan pehmeitä, että tekee vaan mieli hipelöidä koko ajan!

Muuntautunut parvekekin pistettiin niinsanotusti syyskuosiin, eli tyynyjä vaihtui neutraalimman värisiin, ja kirkkaanturkoosit istuintyynyt lampaantaljoihin. Nuo taljat on Biltemasta, missä tuo pienempi valkoinen talja maksoi vaan about 25€, eli sopi myös mun budjettiin. En vaan meinannut raaskia viedä niitä parvekkeelle, nekin on niin pehmeitä että teki vaan mieli heittää pitkäkseen niiden päälle :D Syksy on sitten ihanaa, kun saa vaan kääriytyä kaikkiin ihanan pehmeisiin asioihin ♥

Syysilta ja Amorphiksen uusi, loistava levy ♥

Sain suostuteltua Maken myös lähtemään mun kanssa merta edemmäs kalaan huonekasviostoksille. Kuulun Facebookin Huonekasvit-ryhmään, ja siellä moni aina kehuu Vantaan Viherpajan valikoimaa, joten mäkin halusin lähteä siellä käymään. Kyllähän sinne rahaa meni ja olisi voinut mennä vielä enemmänkin, mutta loppujen lopuksi siellä oli aika vähän sellaisia kasveja, mitä olisin halunnut, tai mitä etsin. Sieltä tuli ostettua lopulta kardemumma, säilätuutti, verililjapuu, kalliopaunikko, aasinmaksaruoho, samettilehti sekä marmorimaija. Käytiin samalla reissulla sitten myös Tuusulan Kukkatalossa, ja sieltä lähti matkaan vielä uusi kapinitulehti, koristeananas ja iso ihmepensas.

Viherpajan yhteydessä on myös pienehkö japanilainen puutarha, mistä nuo pari kuvaa.

No sitten törmäsin Etsyssä myyjään, joka tekee askartelumassasta koristesieniä, joita voi tökätä kasvin juurelle multaan. Mietin häviävän pienen hetken, että no mullakin olisi kyllä askartelumassaa kotona, mutta kun katsoin tarkemmin myyjän tuotteita, totesin etten itse saisi niin siistiä jälkeä menettämättä totaalisesti hermoja, joten tällä kertaa päätin olla tekemättä ite :)

Ostin kaksi sientä, ja sain myyjältä mukana viestin suomeksi! Katsoin vaan että myyjä on Kreikassa, joten oli ylläri että tekijä onkin syntyjään suomalainen :) Olin kuulemma hänen ensimmäinen suomalainen Etsy-asiakas, ja siitä hyvästä sain kaupanpäälle vielä yhden pienen sienen. Nämä on ihan hurmaavia! Tästä pääset Petradin Etsy-kauppaan.

Halloween lähestyy, ja aluksi en tiennyt ollenkaan että pitäisinkö tänä vuonna bileitä vai en, eikä mulla ollut mitään valmista asuideaa, en todellakaan tiennyt miksikä haluaisin pukeutua, ja mietinkin puolivakavissani jo jotain tooga- tai muumiobileitä :D Mutta kunhan yhden päivän kuumeisesti mietin, niin innostus Halloweeniin sekä idea omaan asuun syntyi, eli ei siinä sitten mitään.

Hennan kanssa käytiin Turun Punanaamiossa hamstraamassa maskeeraustarvikkeita, sillä Hannen kanssa viime vuonna puhuttiin, että nyt täytyy sitten olla jotain hirvistyttävänkauhistuttavia, kun viime vuonna vaan halinalleiltiin ja poneiltiin :P Kyllä näillä pitäisi pärjätä, ja tein jo vähän koemeikkejä... Laitan taas blogin puolelle sneak-a-peekia, kunhan mulla on tarpeeksi matskua :)

Tekoverta, lateksii, arpivahaa, puuterii, voidenappeja...

Mitäpäs muuta... Ruokavalion kanssa ollaan koitettu todenteolla (s)karpata, ja oon suunnitellut ruokia eteenpäin jopa pariksi kuukaudeksi, ettei tulisi niitä hätävararepsuja kun ei tiietä mitä syötäisi. On niitä repsuja kyllä silti tullut, esimerkiksi koko viime viikon söin miten sattuu :P Tällä viikolla ollaan taas ruokalistoissa kiinni, ja pitäisi pikkuhiljaa suunnitella ruuat taas johonkin lokakuun loppuun.

Jalan kanssa pystyn jo toimimaan ihan normaalisti, joten on tarkotus "pikkuhiljaa" palata myös liikunnan pariin. Lainausmerkeissä sen takia, että enhän mä oikeesti osaa mitään tehdä pikkuhiljaa tai puolivaloilla, vaan sitä mennään samantien sitten pää kolmantena jalkana, tai yli 7 km lenkkejä... Mutta tuntuu hyvältä taas kävellä kuten normaalit ihmiset, ja on tuntunut kivalta että on saanut tehtyä jotain. Tarkoitus olisi käydä tässä syksyn aikana ostamassa uimahallille kymppikortti, ja alottaa liikkuminen uudelleen sieltä. Tällä kertaa en ees aio ottaa tuonne "mun" salille mitään ryhmäliikuntakorttia heti kärkeen, sillä pelkään että se jää taas käyttämättä. Eli siinä mielessä nyt oikeasti koitan tuota pikkuhiljaa-asennetta, että en heti ala repimään joka lajia ja päivittäin jotain, vaan jos nyt ensiksi saisin käytyä ees siellä uimahallin salilla ja vesijuoksemassa perus ulkoilun ja mahdollisesti kotijumpan lisäksi. Kyllä mulla on jo vähän ikävä tanssitunneille, mutta katotaan sitä sitten myöhemmin :)

Allaolevat kuvat on keskiviikkoisen 7,5 km pituisen aamulenkin varrelta.

Keskiviikkona tosiaan vietettiin syyspäiväntasausta eli Mabonia, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Kävin sen kunniaksi kävelyllä heti aamusta, ja illalla tehtiin lähinnä sadonkorjuuteemaan sopivia ruokia. Tein myös Elloksen lasikuutioon pienen metsäaiheisen asetelman, joka tosin kaipaa vielä loppusilauksen pienien koristekettujen muodossa, joten laittelen kuvaa varmaankin vasta silloin kun saan ketut :) Nyt alkaa myös olla jo sen verran aikaisin illalla pimeää, että meitsi otti tunnelmavalaistuksen käyttöön ;) Ostin nimittäin allaolevan valoköynnöksen Ellokselta.
Nyt eletään mun lempivuodenaikaa. Syyskuun alussa oli vielä vähän liian lämmintä fiilistelläkseni syksyä, mutta nyt on just sopiva syysilma, sen verran viileää, että voi jo käyttää nahkatakkia. Ihan vielä mulla ei ole neulekausi, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Aurinkoisen kesän jälkeen nautin aina paljon näistä syyspäivistä, kun koko päivä on harmaa ja pilvinen, eikä haittaa jos sataakin. Jopa tämän kesän jälkeen nautin näistä päivistä! Ja pidän myös aurinkoisista, viileistä syyspäivistä kun eri punaisen sävyisiä vaahteranlehtiä on maa täynnänsä. Syksy on jollain tapaa sisäänpäin kääntymisen aikaa, ja en tiedä onko se osittain siksi tällaiselle introvertille mieluisaa aikaa. Sitä vaan tuntee, että tää on nyt minun aikaani, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos haluaa vetäytyä sisälle syömään lämmintä keittoa, pelaamaan pleikkaria viltin alle ja tekemään kotijuttuja. Että näin sen pitääkin mennä, vihdoinkin oon taas elementissäni, eikä kukaan ihmettele miksi mä oon tällainen. Tiiättekö? :)

Syyspäiväntasauksen ruokia: Leipäjuusto- ja kylmäsavuporotäytteiset naudanliharullat, juureksia ja kermakastiketta, ja jälkkäriksi VHH omppupiirakka rahkatäytteellä :)

Eilen sain myös ihan mun viimeisemmän ostoksen kotiin, Iron Fistin My Little Pony -tennarit :) Näiden ovh on edelleen jotain 80-90€:n luokkaa, mutta kaverini Johanna vinkkasi mulle näistä, kun olivat FB-kirppiksellä myynnissä kolmeenkymppiin (ja sis. pk:kin vielä)! Ihan mahtavaa :) Koko on mulle vähän liian iso, mutta korjaantunee jollain hieman paksummalla pohjallisella. Mielestäni nää Iron Fistin ponikuosit ei ole niin siistejä, että maksaisin niistä niin paljon kuin maksavat, mutta näin roimalla alella on hyvä ostaa, ja ohan nää ny söötit ku mitkä :)

En olis uskonut, että tästä postauksesta tulee näin pitkä, mielestäni kun en oo paljonkaan asioita tehnyt, mutta ilmeisesti sitten oonkin... Tämäkin on vielä karsittu postaus :D Ehkäpä koitan postailla näitä pieniä juttuja taas vähän useammin, niin ei tuu tällaisia kilometripostauksia.
Kiitän sinua, jos jaksoit tänne asti :)