erin @ salo

Viime lauantaina Erin oli konserttisalikeikalla Salossa, Kivassa.

En tiedä onko mulla yhtään salolaista kaveria joka Erinin lipusta maksaisi, joten kysyin Sannilta josko se lähtis mun kanssa :) En ees muista koska ollaan viimeksi Sannin kanssa nähty, en varmaan veikkaa kauheen väärin jos sanon että 6 vuotta sitten, kun Sanni auttoi muuttamaan mun roinia Lohjalta Saloon.

Meillä oli hyvinhyvin rauhallinen lauantai-ilta :D Sanni joi illan aikana huimat 3 pientä siideriä ja mäkin vain 4 vähän isompaa. Sanni tuli hyvissä ajoin neljän aikoihin, jotta ehdittiin pulputtaa tarpeeksi ennen keikkaa. Keikka alkoi jo seiskalta ja loppuikin joskus ysin jälkeen. Paikat meillä oli toisella rivillä. Mua taas jännitti etukäteen vähän, koska edellisestä Erinin keikasta oli aikaa pari vuotta, mutta nou hätä, kyllä mä tän handlaan, ajattelin. Keikka alkoi Annan maani pyöriä- ja Mä kuulun tähän -biiseillä, ja vaikka kaikki oli ollut ihan ok, niin jouduin nää pari ekaa biisiä keskittyä hampaiden yhteen puremiseen ja siihen etten rupee parkumaan. Eka biisi kun oli ohi, niin meinasin jo huokasta helpotuksesta, kunnes "Kesäpäivän äänet peittää surrutellen ampiainen...", yääääh :D

Enivei asiat helpottui huomattavasti tuon alun jälkeen. Ekalla puoliajalla kuultiin vanhoja tuttuja biisejä, mutta juuri ennen taukoa soitettiin illan eka uus biisi tulevalta levyltä, Anna kun mä yritän. Toisella puoliajalla tuli enemmänkin uusia biisejä; Kohta hänen, Seliseli, Gangsta ja Sydäntä särkee. Tosi mielenkiintoisen kuuloisia ja hyviä uusia biisejä, täytyy sanoa :) En tykännyt ollenkaan Kohta hänen -biisistä kun sen kuuntelin Spotifysta, mutta oli ihan eri asia kuulla se livenä ja katsoa Erinin ilmeitä ja eleitä, meinas ihan ruveta itkettään :D Anna kun mä yritän jäi mieleen kesätunnelmaltaan, ja Seliseli ja Gangsta (Lohja mainittu!) oli sellaisia että tekis vaan mieli kuunnella uudestaan ja pistää bileet pystyyn. Näillä näkymin levy kuulemma ilmestyisi 11.11., joten sitä ootellessa :) Keikan päätti Oisko se toi, olisin ite toivonut jotain menevämpää vikaa biisiä.

Salon yleisö ei seisonut ja bailannut kertaakaan, en oikeen tiiä oisko pitänyt ite näyttää mallia vai ei :D En muutenkaan tiennyt yhtään miten päin oisin siinä tuolissa ollut, kun tanssijalkaa vipatti ihan koko ajan. Voe kökkö kun en tykkää näistä konserttisalikeikoista...

Huomasin Vesan tulevan vielä käymään lavalla, joten kysäsin siltä biisilistaa ja kehuin uusia biisejä :) Kun lähdettiin takasin meille päin, niin kierrettiin muutaman Pokestopin kautta :D Vähänkö ketutti, että kun istuttiin jo odottamassa keikkaa, niin nearbyhin tuli näkymään Snorlax. Hiukan teki mieli huikata jollekin että voitteko alottaa vasta vartin päästä, pakko saada toi Snorlax :D Mietittiin pienen, häviävän hetken ajan lähteäkö keikan jälkeen baariin vai ei, mutta kuten Erinkin sanoi, niin yökerhot on kokeneet samanlaisen inflaation kuin nukkien kanssa leikkiminen joskus lapsena. "Yhtenä päivänä mä vaan havahduin kesken leikkien / keskellä tanssilattiaa, että miks mä teen tätä? Ei tää oo yhtään kivaa." Eli me jäätiin meille kuuntelemaan musaa, ja jossain vaiheessa käytiin hakee pizzaa (ja metsästää poksuja).

Aamulla kun nousin ylös, niin Sanni oli jo keittämässä kahvia ja tiskaamassa! Mitä täällä tapahtuu? Hullu nainen. No, siellä hän tiskas ja kiillotti tiskipöydän, ja minä olin ikuisesti kiitollinen sotkun siivoomisesta ^_^ Koskapa ei ollut niin vähällä juomisella mitään oloja, niin puoliltapäivin lähettiin käymään vielä Pirilän Kukkatalossa shoppailemassa. Sanni osti ainakin samettilehden ja pitsilehtiä, itelleni ostin kilpipiilean, kaksi eri itulehteä sekä orkidean. Käytiinpä siinä vielä ajelemassa ja mä nappailin meille pokepalloja ja poksuja, Sanni sai vaik kuin monta uutta :)

Harmi ettei muistettu mitään welfieitä ottaa, mutta olipa kiva ja rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa :)

Tää olikin ehkä ensimmäinen asia mistä oon nauttinut koko menneenä syksynä. Tää syksy on ollut jotenkin poikkeuksellinen, sillä syksy on mun lempivuodenaika, ja syyskuu saisi kestää oikeasti useamman kuin yhden kuukauden. Mutta nyt ei oo innostanut mikään. Ei oo kiinnostanut ostaa syyskukkia parvekkeelle, ulkotöistä johtuen ei oikeen ihana ruskakaan innosta, saati sitten ulkoilu. Ja mikä pahinta, mä en ole yhtään innostunut Halloweenista. En tiiä mistä nyt tuulee, mutta ärsyttää oikeen itteänikin. Paras syksy on kohta ohi, ja se on mennyt mulla yhtä sumussa kuin koko kesäkin. On ollut pieniä valonpilkahduksia, kuten isot, rapisevat lehtikasat töissä, muutamat uudet kivat vaatteet ja kengät, sekä sijaiskissan huima edistyminen sijaiskodissa. Mutta ehkä tää tästä, täytyy vaan jotenkin saada jäsenneltyä ajatukset uudelleen viimeistään kun työt loppuu maanantaina. Sitä päivää oonkin odottanut jo useemman viikon :P

Mulla on tänä vuonna pukannut ennätysvähän blogipostauksia, mutta niin on vissiin vähän muillakin. Poistin juuri kymmeniä blogeja lukulistalta, kun eivät ole vuoteen päivittyneet lainkaan. Munkin elämän hurjista käänteistä saa kaiken oleellisen kyllä selville Instaa seuraamalla, joten ymmärrän hyvin ettei blogin kirjoittaminen oo enää niin oleellista - riippuen tietysti vähän blogin sisällöstä. Mutta koitetaan sinnitellä :)

antti tuisku & valokarnevaalit @ linnanmäki

Tässä vaiheessa varmaan hevimöröt vetää kahvit väärään kurkkuun, mutta kyllä joo, meikä pitää Antti Tuiskusta :) Kun huomasin, että herra esiintyy Valokarnevaaleilla, niin kysyin heti Hennalta, että mites ois - molemmat ihan intsinä messissä :)

En oo seurannut vuosien varrella Tuiskun uraa mitenkään hirveän kiinnostuneena, mutta ei mulla oo koskaan ollut sellasta oloa että oisin jotenkin inhonnut tyyppiä tai sen musiikkia. Oon muutenkin aina altavastaajien puolella, niin enemmän olin aina Antin puolella. Justiinsa perjantaina oli myös Tuiskun päivä Vain elämäässä, ja oli kiva kuulla Antin suusta se, että hän on halunnut uudessa musiikissa näkyvän ja kuuluvan itseironian ja rentouden, ja se on just se syy miksi tykkään uudesta En kommentoi -levystä ihan hulluna. Kaikesta kuulee, että nyt ollaan ohitettu se piste, missä välitetään vielä mitä muut on mieltä, kaikessa kuulee rentouden ja itseironian, sen että osaa nauraa myös itelleen. Musta se on ihan huikeeta varsinkin Tuiskun taustalla, tosi iso peukku siitä. Blaablaa (En kuule sanaakaan) -biisistä on esimerkiksi tullut mun uusi voimabiisi. Keinutaan-biisiä taas vois tanssia koko illan. Sillon kun näin ekan kerran Peto on irti -musavideon, niin mietin että tää on nyt tosi uutta, mitähän tässä on tapahtunut kun tää on niin hemmetin hyvä ja hauska :)

Eniveis, lauantaina sitten koitti Valokarnevaalipäivä, suunnattiin Hennan kanssa Helsinkiin muutaman siiderin ja pikkupullon voimalla. Ratikka oli tupatentäynnä ja jo siinä ahdisti sen verran paljon, että olin hyvin kiitollinen siitä että oltiin jo otettu muutama rohkaseva x) Lintsillä väkeä oli ku pipoa, ja Tuiskun omasta FB-päivityksestä päätellen jossain vaiheessa Lintsille ei enää otettu enempää ihmisiä sisälle - ihan kreisiä! Me tungettiin ja pungettiin mahdollisimman lähelle lavaa, mikä jäi ehkä jonnekin 50 metrin päähän, ja jengiä oli niin paljon, että kun yhteen paikkaan ittemme tällättiin, niin siinä ei pystynyt liikkua enää mihinkään, ei siis paljon keinuttu eikä heiluttu. Lintsin äänentoistovehkeet ei selkeestikään oo suunniteltu tollaselle väkimäärälle, sillä meidän kohdalle kuului kaikki tosi huonosti, kuin levyä olis soitettu jossain kaukana, enemmän kuulin ihmisten hälinää ympärillä. Harmitti etten pystynyt oikeen keskittymään niihin biiseihin. Kameran kautta sai lähinnä selvyyden siihen, että kyllä se Antti siellä lavalla vetää x) Biisit, mitä ootin eniten tuli melkeen kaikki keikan alkupuolella, jolloin se tungeksiminen oli pahimmillaan, Sata salamaa saatiin sentään tanssittua kun ihmiset vähän rauhottui ja väheni :P Funtsittiin kyllä, että pakko se on jossain vaiheessa mennä ihan oikealle keikalle, kun ei toi oikeen ollut hirveän nautittavaa :P

Vähän ennen keikan loppua liuettiin paikalta, ja kierrettiin vielä huvipuisto läpi. En nyt ainakaan äkkiseltään muista että olis varsinainen Valokarnevaali muuttunut mitenkään edellisestä käynnistä, joten kierros oli aika pikainen. Mutta olihan ne valot siltikin hienoja, musta huvipuistot onkin viehättävimmillään näin ilta-aikaan kun on jo pimeää. Sitä vaan aina on ite tullut käytyä päiväsaikaan.

Lintsin vessa oli kokenut muodonmuutoksen sitten viime käynnin... Sirkus-intoilija oli fiilareissa :)

Lintsiltä lähdettiin PRKL:seen, siellä oli joku black metal -ilta. Naureskeltiin kyllä asialle puoli iltaa, että Antti Tuiskun keikalta bläkkiä kuuntelemaan, mutta that's how we roll x) Viivyttiin PRKL:ssä parin bändin ajan, ensimmäisenä soittanut Curse Upon A Prayer kuulosti tosi hyvältä, ja Henna kävi niiden levynkin ostamassa.

Just kun oltiin lähdössä, törmättiin Hillaan ja Joonakseen, jotka olivat vaan piipahtaneet sisällä ja lähtivät kanssa, kun sanottiin että ollaan menossa Steamiin. Oli kiva random törmäys kyllä :D Törmäsin Kampissa myös Jouniin, jota en oo nähnyt varmaan moneen vuoteen, kun en pyöri enää Helsingin baareissa enkä Nummirockin leireissäkään, ja vaikkei se ite mitään myöntäiskään, niin se oli kyllä ihan yhtä innoissaan mun näkemisestä kuin mä sen näkemisestä (tiedän sen, koska olin silloin harvinaisen perseestä ja halittava) ;) Se ei kuitenkaan tullut meidän kanssa Steamiin, vaan mentiin sinne nelisteen sitten.

Henna otti kuvan Curse Upon A Prayerista

En ollut aiemmin käynyt Steamissa, joten en oikeen osannut odottaa muuta kuin steampunk-henkistä sisustusta, ja oltiinkin siinä ulkona jonossa vähän että "tuleeko nää ihmiset oikeesti tänne? mitä porukkaa täällä oikeen käy??" Kävijäkunta oli siis hyvin monenkirjavaa, mutta eniten siellä oli pukumiehiä, ihan sitä en osannut odottaa, vaikka näin jälkikäteen ajatellen siinä ei liene mitään ihmeellistä. Paikka oli ihan täynnä, ja olis varmaan ollut kivampi katella ympärilleen vähän väljemmässä baarissa. Puutarhalta tuttu Anna oli narikassa töissä, oli kiva nähdä sitä pitkästä aikaa, mutta en kyllä ymmärrä miten se jaksaa sitä duunia :D Siinä narikassakin oli koko ajan jotain härdelliä. Henna vihasi koko paikkaa ihan täydestä sydämestään, mutta me Joonaksen kanssa fiilisteltiin sitä musiikkia tosi paljon. Jos asuisin Helsingissä, niin se vois hyvin olla mulle sellainen juurikin after work -kantispaikka. Täytyy käydä siellä joku kerta sillai ihmisten aikoihin, ja veikkaan että Makekin vois tykätä siitä baarin fiiliksestä. Oltiin siellä parin drinksun verran ennen kuin lähdettiin bussi- ja juna-asemalle ja kohti kotia.

Kiva ilta oli, mutta kyllä oli hienoo tulla tänne tuppukylän rauhaan ton Helsingissä tungeksimisen jälkeen :D Ei oikeen sovi mulle tuo pääkaupunkiseutu.

Halusin laittaa tähän loppuun jotain asiaankuuluvaa musiikkia, mutta koska sen suhteen ilta oli niin monenkirjava, niin tässä on nyt sitten palanen kaikkea :D

alkusyksyn pieniä asioita

Katselin tuossa joku aika sitten noita mun vanhimpia blogipostauksia Bloggerissa, kun mietin, että mistä ihmeestä mä olen tänne aiemmin kirjoittanut. Ennen tuntui olevan paljon enemmän sanottavaa ja kirjoitin enemmän ja useammin pienistäkin jutuista, arkipäiväisistä hommista, ostoksista jne. Nykyisin tuntuu, ettei ne kenenkään mielestä ole tarpeeksi kiinnostavia, jotta niistä kannattaisi erikseen blogiin kirjoittaa. Sinänsä tuo tunne on kyllä ihan typerä, sillä oonhan kuitenkin alusta asti pitänyt blogia itseäni varten, kirjannut tällä tapaa muistoja ylös ihan arjesta, ei pelkästään silloin kun jotain erikoisempaa tapahtuu. Tässä siis tulee vähän yhteenvetoa niistä pienistä asioista, joita on esim. nyt alkusyksystä tullut tehtyä, jotka ovat olleet jollain tasolla kuvaamisen arvoisia, mutta jotka eivät ole vielä päätyneet blogiin :)

Loppukesästä tein sekä meille että äidille synttärilahjaksi ihanan väristä horsmankukkajuomaa :) Juomaan tulee aika paljon sitruunaa/limeä, joten en oo ihan varma miltä horsma yksinään maistuu, mutta tää juoma oli kyllä tosi hyvää! Ja ennenkaikkea toi väri oli ihan upea :) Juoman valmistamisessa kaikkein ikävin osa oli kukkien puhdistus, sillä voi elämä sitä ötököiden määrää. Näin ötökkäkammoisena se ei tosiaan ollut kauheen mukavaa.

Horsmankukkajuoma

1 litra horsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä
n. 2,5 dl sokeria tai oman maun mukaan

Kerää horsman kukintoja puhtaalta, myrkyttämättömältä paikalta. Kasvin vihreät osat maistuu kitkerältä, joten vältä keräämästä niitä. Huuhtele kukinnot huolellisesti ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä limen kuoren ja mehun sekä sitruunahapon kanssa. Kaada päälle kuuma vesi. Anna juoman seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Siivilöi juoma ja sekoita joukkoon sokeri. Pullota juoma puhtaisiin lasipulloihin.

Juoman pitäisi kestää avaamattomana jopa kuukausia, avattuna se kannattaa juoda viikon sisään. Sen voi juoda sellaisenaan, laimennettuna tai käyttää vaikkapa boolissa. 

Viime aikoina moni muu asia onkin liittynyt lähinnä kodin sisustuksen suunnitteluun ja erinäisiin ostoksiin. Kai se jotenkin vaikuttaa, että työttömänä saa taas ihan tarpeeksi katsella miltä koti näyttää, ja siihen alkaa haluta jotain muutoksia. Isommat remontit ja tuunaukset on nyt tehty, mutta jotain pientä voi aina muuttaa :)

Ostin uuden sohvapöydän Kodin1:stä. Mustanruskea Lack-pöytä kyllästytti pahemman kerran, ja vaikka olisinkin voinut dc-fiksata sen, niin koko malli oli jo aikansa elänyt. Ennemmin olisin halunnut sellaisen siron, korkeajalkaisen ja modernin sohvapöydän, mutta meillä sohvapöytä joutuu toimittamaan myös säilytyspaikan virkaa, joten sellainen ei olisi käynyt millään. Tää on ollut tosi kiva :)

Mun lempparisisustuskauppaan Salossa eli Kuismalle oli tullut alkusyksyn uutuuksia ja ihastuin täpöllä tähän kettukuvioiseen tyynyyn. Kävin myöhemmin hakemassa myös mätsäävän torkkupeiton, ja nämä on niin ihanan pehmeitä, että tekee vaan mieli hipelöidä koko ajan!

Muuntautunut parvekekin pistettiin niinsanotusti syyskuosiin, eli tyynyjä vaihtui neutraalimman värisiin, ja kirkkaanturkoosit istuintyynyt lampaantaljoihin. Nuo taljat on Biltemasta, missä tuo pienempi valkoinen talja maksoi vaan about 25€, eli sopi myös mun budjettiin. En vaan meinannut raaskia viedä niitä parvekkeelle, nekin on niin pehmeitä että teki vaan mieli heittää pitkäkseen niiden päälle :D Syksy on sitten ihanaa, kun saa vaan kääriytyä kaikkiin ihanan pehmeisiin asioihin ♥

Syysilta ja Amorphiksen uusi, loistava levy ♥

Sain suostuteltua Maken myös lähtemään mun kanssa merta edemmäs kalaan huonekasviostoksille. Kuulun Facebookin Huonekasvit-ryhmään, ja siellä moni aina kehuu Vantaan Viherpajan valikoimaa, joten mäkin halusin lähteä siellä käymään. Kyllähän sinne rahaa meni ja olisi voinut mennä vielä enemmänkin, mutta loppujen lopuksi siellä oli aika vähän sellaisia kasveja, mitä olisin halunnut, tai mitä etsin. Sieltä tuli ostettua lopulta kardemumma, säilätuutti, verililjapuu, kalliopaunikko, aasinmaksaruoho, samettilehti sekä marmorimaija. Käytiin samalla reissulla sitten myös Tuusulan Kukkatalossa, ja sieltä lähti matkaan vielä uusi kapinitulehti, koristeananas ja iso ihmepensas.

Viherpajan yhteydessä on myös pienehkö japanilainen puutarha, mistä nuo pari kuvaa.

No sitten törmäsin Etsyssä myyjään, joka tekee askartelumassasta koristesieniä, joita voi tökätä kasvin juurelle multaan. Mietin häviävän pienen hetken, että no mullakin olisi kyllä askartelumassaa kotona, mutta kun katsoin tarkemmin myyjän tuotteita, totesin etten itse saisi niin siistiä jälkeä menettämättä totaalisesti hermoja, joten tällä kertaa päätin olla tekemättä ite :)

Ostin kaksi sientä, ja sain myyjältä mukana viestin suomeksi! Katsoin vaan että myyjä on Kreikassa, joten oli ylläri että tekijä onkin syntyjään suomalainen :) Olin kuulemma hänen ensimmäinen suomalainen Etsy-asiakas, ja siitä hyvästä sain kaupanpäälle vielä yhden pienen sienen. Nämä on ihan hurmaavia! Tästä pääset Petradin Etsy-kauppaan.

Halloween lähestyy, ja aluksi en tiennyt ollenkaan että pitäisinkö tänä vuonna bileitä vai en, eikä mulla ollut mitään valmista asuideaa, en todellakaan tiennyt miksikä haluaisin pukeutua, ja mietinkin puolivakavissani jo jotain tooga- tai muumiobileitä :D Mutta kunhan yhden päivän kuumeisesti mietin, niin innostus Halloweeniin sekä idea omaan asuun syntyi, eli ei siinä sitten mitään.

Hennan kanssa käytiin Turun Punanaamiossa hamstraamassa maskeeraustarvikkeita, sillä Hannen kanssa viime vuonna puhuttiin, että nyt täytyy sitten olla jotain hirvistyttävänkauhistuttavia, kun viime vuonna vaan halinalleiltiin ja poneiltiin :P Kyllä näillä pitäisi pärjätä, ja tein jo vähän koemeikkejä... Laitan taas blogin puolelle sneak-a-peekia, kunhan mulla on tarpeeksi matskua :)

Tekoverta, lateksii, arpivahaa, puuterii, voidenappeja...

Mitäpäs muuta... Ruokavalion kanssa ollaan koitettu todenteolla (s)karpata, ja oon suunnitellut ruokia eteenpäin jopa pariksi kuukaudeksi, ettei tulisi niitä hätävararepsuja kun ei tiietä mitä syötäisi. On niitä repsuja kyllä silti tullut, esimerkiksi koko viime viikon söin miten sattuu :P Tällä viikolla ollaan taas ruokalistoissa kiinni, ja pitäisi pikkuhiljaa suunnitella ruuat taas johonkin lokakuun loppuun.

Jalan kanssa pystyn jo toimimaan ihan normaalisti, joten on tarkotus "pikkuhiljaa" palata myös liikunnan pariin. Lainausmerkeissä sen takia, että enhän mä oikeesti osaa mitään tehdä pikkuhiljaa tai puolivaloilla, vaan sitä mennään samantien sitten pää kolmantena jalkana, tai yli 7 km lenkkejä... Mutta tuntuu hyvältä taas kävellä kuten normaalit ihmiset, ja on tuntunut kivalta että on saanut tehtyä jotain. Tarkoitus olisi käydä tässä syksyn aikana ostamassa uimahallille kymppikortti, ja alottaa liikkuminen uudelleen sieltä. Tällä kertaa en ees aio ottaa tuonne "mun" salille mitään ryhmäliikuntakorttia heti kärkeen, sillä pelkään että se jää taas käyttämättä. Eli siinä mielessä nyt oikeasti koitan tuota pikkuhiljaa-asennetta, että en heti ala repimään joka lajia ja päivittäin jotain, vaan jos nyt ensiksi saisin käytyä ees siellä uimahallin salilla ja vesijuoksemassa perus ulkoilun ja mahdollisesti kotijumpan lisäksi. Kyllä mulla on jo vähän ikävä tanssitunneille, mutta katotaan sitä sitten myöhemmin :)

Allaolevat kuvat on keskiviikkoisen 7,5 km pituisen aamulenkin varrelta.

Keskiviikkona tosiaan vietettiin syyspäiväntasausta eli Mabonia, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Kävin sen kunniaksi kävelyllä heti aamusta, ja illalla tehtiin lähinnä sadonkorjuuteemaan sopivia ruokia. Tein myös Elloksen lasikuutioon pienen metsäaiheisen asetelman, joka tosin kaipaa vielä loppusilauksen pienien koristekettujen muodossa, joten laittelen kuvaa varmaankin vasta silloin kun saan ketut :) Nyt alkaa myös olla jo sen verran aikaisin illalla pimeää, että meitsi otti tunnelmavalaistuksen käyttöön ;) Ostin nimittäin allaolevan valoköynnöksen Ellokselta.
Nyt eletään mun lempivuodenaikaa. Syyskuun alussa oli vielä vähän liian lämmintä fiilistelläkseni syksyä, mutta nyt on just sopiva syysilma, sen verran viileää, että voi jo käyttää nahkatakkia. Ihan vielä mulla ei ole neulekausi, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Aurinkoisen kesän jälkeen nautin aina paljon näistä syyspäivistä, kun koko päivä on harmaa ja pilvinen, eikä haittaa jos sataakin. Jopa tämän kesän jälkeen nautin näistä päivistä! Ja pidän myös aurinkoisista, viileistä syyspäivistä kun eri punaisen sävyisiä vaahteranlehtiä on maa täynnänsä. Syksy on jollain tapaa sisäänpäin kääntymisen aikaa, ja en tiedä onko se osittain siksi tällaiselle introvertille mieluisaa aikaa. Sitä vaan tuntee, että tää on nyt minun aikaani, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos haluaa vetäytyä sisälle syömään lämmintä keittoa, pelaamaan pleikkaria viltin alle ja tekemään kotijuttuja. Että näin sen pitääkin mennä, vihdoinkin oon taas elementissäni, eikä kukaan ihmettele miksi mä oon tällainen. Tiiättekö? :)

Syyspäiväntasauksen ruokia: Leipäjuusto- ja kylmäsavuporotäytteiset naudanliharullat, juureksia ja kermakastiketta, ja jälkkäriksi VHH omppupiirakka rahkatäytteellä :)

Eilen sain myös ihan mun viimeisemmän ostoksen kotiin, Iron Fistin My Little Pony -tennarit :) Näiden ovh on edelleen jotain 80-90€:n luokkaa, mutta kaverini Johanna vinkkasi mulle näistä, kun olivat FB-kirppiksellä myynnissä kolmeenkymppiin (ja sis. pk:kin vielä)! Ihan mahtavaa :) Koko on mulle vähän liian iso, mutta korjaantunee jollain hieman paksummalla pohjallisella. Mielestäni nää Iron Fistin ponikuosit ei ole niin siistejä, että maksaisin niistä niin paljon kuin maksavat, mutta näin roimalla alella on hyvä ostaa, ja ohan nää ny söötit ku mitkä :)

En olis uskonut, että tästä postauksesta tulee näin pitkä, mielestäni kun en oo paljonkaan asioita tehnyt, mutta ilmeisesti sitten oonkin... Tämäkin on vielä karsittu postaus :D Ehkäpä koitan postailla näitä pieniä juttuja taas vähän useammin, niin ei tuu tällaisia kilometripostauksia.
Kiitän sinua, jos jaksoit tänne asti :)