kissojen kuulumisia

Dani on ollut meillä nyt kuukauden verran.

Pääosin kaikki on sujunut aika hyvin, mutta edelleenkään Nikki ja Nuno ei varsinkaan siedä Danin loputonta energiaa ja leikkiinkutsuja. Aamupäivät on kaikkein pahimmat sen suhteen. Laumajärjestys on ymmärrettävästi myöskin mennyt ihan sekaisin myös vanhempien kissojen osalta, ja varsinkin Nikki ja Nemo ottavat siinä mielessä toisinaan yhteen. Tai ei voida puhua yhteenottamisesta, mutta Nemo kärkkyy Nikkiä, ja Nikki sähisee ja murisee vaikka Nemo vaan hiippailisi ohi. Musta onkin jokseenkin outoa, että kun tällainen tilanne tulee, niin Nikki "pakenee" jonnekin pieneen koloon, kiipeilypuun taakse, sängyn alle, tuolin alle tms. ja näyttää murinasta huolimatta hyvin alistuvalta, ehkä vähän pelokkaaltakin. Nemo ei tee muuta kuin lähestyy Nikkiä hitaasti hiippaillen. Dani ei näihin kohtaamisiin liity sinänsä mitenkään, että ei ole niissä osallisena, katsoo hölmistyneenä kauempaa mitä tapahtuu :P

Kissojen laumahierarkiasta oon lukenut sen verran, että siihen vaikuttaa onko kissa leikattu vai leikkaamaton, sekä sukupuoli. Meillä kaikki on leikattuja, joten meillä mennään sukupuolen mukaan; naaras on laumanjohtaja ja uros pahnanpohjimmainen. Mutta meillä on kaksi leikattua naarasta ja kaksi leikattua urosta. Oon pitänyt Nikkiä aina laumanjohtajana, mutta tuntuisi omituiselta että leikattu uros koittaisi haastaa laumanjohtajaa. Nuno on mielestäni aina ollut sellainen väliinputoaja, mutta olisko Nikkin ja Nunon asemat kuitenkin vaihtuneet siinä vaiheessa kun Nemo tuli meille? Nemon tulo ainakin totaalisesti pilasi tyttöjen keskinäiset välit, eikä ne ole sen jälkeen olleet samanlaiset kuin ennen Nemoa. Kuulemma pahimmat riitapukarit ovat yleensä arvojärjestyksessä alin ja toiseksi alin. Nikki taas on aina sähissyt ja räkinyt Nemolle, joten se ei ole uutta, mutta tällainen hiippailu ja haastaminen on tullut vasta nyt Danin myötä. Jääpi nähtäväksi mihin väliin Dani itsensä lopulta änkee.

Kaikkien kanssa Dani testailee rajojaan jatkuvasti, ja tytöiltä tulee pelkkää murinaa ja sähinää. Äkkiä Dani kyllä kellahtaa sitten lattialle alistuvan näköisesti, mutta saattaa hyvinkin pian alottaa homman uudelleen. Nemoa Dani alistaa ja on heidän suhteessaan se päällepäsmäri. Nemon kanssa ne juoksee täällä peräkanaa ja leikkii yhdessä, esim. rapinatunnelista on tullut niiden uusi leikkipaikka. Välillä kyllä näyttää siltä että Nemo juoksee tunneliin turvaankin :P Kyllä sitäkin huomaa, että Nemo ei aina jaksaisi Danin kanssa painimista, ja silloin koitan Danin houkutella johonkin muihin puuhiin, mutta aina se ei onnistu kun Nemo olisi se paras leikkikaveri. Nemon ja Danin keskinäiset välit on kuitenkin sen verran hyvät, että vaikka painimisessa karvat pöllyää (Nemolla on vielä kaikenlisäksi jokasyksyinen karvanlähtöaika kun se vaihtaa bikineihin) ja välillä se kuulostaa tosi ilkeältä, niin en ole heistä huolissani. Painin lomassa ne ovat myös pesseet toisiaan.

Nemoa välillä vähän harmittaa kun Dani vie hänen lempipaikat :D

Kun kissat lepäilevät, niin kaikki on rauhallista eikä kukaan kyräile toisiansa. Kaikki neljä myös syö sulassa sovussa vierekkäin. Syöminen onkin sitten edelleen se toinen ongelma. Dani syö kaiken minkä laittaa tarjolle. Nikki on oppinut syömään oman ruokansa nopeammin, ja lisäksi se puolustaa ruokaansa Danilta. Dani tulee aina oman kipponsa jälkeen kärkkymään muiden kippoja, ja Nikkin suhteen se odottaa nätisti vieressä kunnes Nikki on syönyt, ja sen jälkeen menee syömään Nikkin kupilta jos jotain on vielä jäljellä. Nuno ja Nemo taas alistuvasti väistävät jos Dani tulee niiden kipoille, ja se luo aika paljon hankaluuksia. Joudutaan vahtimaan ruokailun ajan kuka syö ja mitä, eikä yhtään helpota että Nemo on alkanut nirppailemaan märkäruuan kanssa :P Siksipä tällä hetkellä raksut onkin pannassa aktivointilaudaltakin, sillä jos niitä on jossain välissä päivää tarjolla, niin Nemo ei suostu syömään märkäänsä. Lisäksi täytyy vahtia että jos Nuno tai Nemo syö vain vähän, niin lähteekö se kupilta omatoimisesti vai ajaako Dani sen pois. Pitäisi varmaan siirtyä neljään tai viiteen ruokintakertaan päivässä, mutta kuka pentele sellaista muistaa :D Voi olla että sitä täytyy vielä yrittää, sillä tää tuntuu välillä ihan toivottomalta kun omat kissat syö niin vähän kerralla ja yks söisi kolmen kissan edestä.

FB-päivitys tänään, juuri kun pääsin sanomasta :P

Danin vatsa on myös ollut löysällä ja siksi meillä meneekin maitohappobakteeria ruuan joukossa. Aluksi oli ihan ripulia, mutta nyt ei enää niin pahana. Luulen että vatsan löysyys johtuu ruokavalion muutoksesta, stressistä ja/tai siitä että se on saanut nyt aika paljon ruokaa. Se on nyt meillä myös päässyt liikkumaan enemmän (sillä on ollut noin 1,5 kk patoutuneet energiat), voi olla että sekin vaikuttaa. Vatsan löysyyden takiakin olisi ihan hyvä vähentää ruuan määrää, mutta en tiedä miten se mahtaa käytännössä toimia... Dania on enää lähes mahdotonta lukita johonkin toiseen huoneeseen syömään :P Viime kädessä vaihdetaan vielä maitohappobakteeria jos on tarvis, mutta luulen ettei se kyllä riipu siitä.

Muutama kaveri on täällä meillä käynyt, ja järjestettiin myös yhdistyksen illanistujaiset meillä. Vaikka oli tupa täynnä äänekästä porukkaa, niin loppuillasta Danikin uskalsi tulla käymään meidän kanssa olkkarissa. Vaikka suurin osa kävi häntä kyllä katsomassa jo makkarin puolella :) Odotin että Dani olis siellä pysynytkin, mutta hirveen rohkea poika hän oli kyllä.

Mussa Dani roikkuu kuin takiainen. Sohvalla se haluaa mahdollisimman lähelle mua, ja jos perseeni nostan niin paikkani menetän. Se seuraa mua minne meenkin, ja jos oon muutaman tunnin kotoa pois, niin sen jälkeen se kiehnää mussa kahta kauheammin. On siis ihan hirveän ihmisrakas kissa kunhan alkujännityksestään pääsee eroon, ja leimautuu vahvasti hoitajaansa. Mulla onkin ollut nyt vähän hankaluuksia jakaa huomiotani neljälle kissalle, mutta yritän kovasti.

Ken perseensä nostaa, se paikkansa menettää.

Ollaan yhdessä kisujen kanssa katsottu Avaraa luontoa. Danista on myös kuoriutunut kainalokissa :)

Meillä on kämpässä viime aikoina vaihtunut huonekalut, ja on tarkoitus rakentaa telkkariseinälle lisää kiipeilytilaa kissoille lähinnä hyllyjen kanssa. Se tosin vaatii vielä yhden huonekalumuutoksen ja siten rahaa, joten ihan näillä näppäimillä sitä ei voi toteuttaa. Kaikki tylsätkin lelut on saanut ottaa lelukopasta esille, ja luulen että joululahjaksi hankitaan vielä joku interaktiivinen lelu, sillä haluan Danin purkavan energiaansa myös muuhun kuin muihin kissoihin tai lisäsyömiseen. Naksuttimeen ehdollistumista ollaan hiukan jo opeteltu, mutta fakta on että mä en jaksa enkä ehdi leikkiä ja temppuilla Danin kanssa niin paljon kuin sen energiatasot vaatisi :D Toivon että nuo lisähyllyt, -lelut ynnä muut auttaisivat noissa kahnauksissa sitten. Tällä hetkellä tuntuu että Danin mielestä paras paikka olisi juuri se, mistä voi käydä jonkun toisen ensin häätämässä pois, ja paras aika käsikähmään silloin kun mamma on kaikkein väsyneimmillään :P

tämä on dani

Dani eli Vallu tuli syyskuussa yhdistyksen ensisijoituspaikkaan löytökissana, "Nelospaikan viiksivalluksi". Normaalisti meillä kesyt löytökissat lähtevät ensisijoituspaikasta löytöeläintaloon lain määräämäksi 15 vuorokaudeksi, kunnes kissalle etsitään uusi koti. Danista ei kukaan saanut selvää onko se villi, puolivilli vai arka kesykissa, sillä se nökötti hiljaa häkin sisällä olevassa kuljetuskopassa aina kun kissalassa kävi. Söi kyllä hyvin ja kävi laatikolla normaalisti, mutta vain kerran se todistettavasti oli kopan ulkopuolella sen aikaa, että siitä sai otettua kuvan. Dani oli meidän ensisijoituspaikassa sen 15 vuorokautta ja siitä tehtiin myös löytöilmoitus Facebookiin. Oli mahdollista että kissa olisi vain ollut kulkurina pidemmän aikaa. Kukaan ei kissaa kaivannut.

Olin täysin vakuuttunut, että häkissä kissalaoloissa Dani ei antanut itsestään todellista kuvaa, vaan se on pakko saada sijaiskotiin. Ja lisäksi sen nassu oli niin julmetun söpö että rakastuin siihen päätäpahkaa :D Niinpä se käytettiin eläinlääkärillä leikattavana, madotettavana, rokotettavana, sirutettavana, FIV+FeLV-testattavana ja lisäksi siltä otettiin mykoplasma+herpes -testi - toimenpiteet, jotka tehdään meidän kaikille kissoille. Kollipoika Dani arvioitiin 4-5-vuotiaaksi, ja ainoa "vika" mikä löytyi, oli yksi puuttuva etuhammas. Sieltä se meni häkkinsä kera Johannan luo sijaiskotiin. Olisin ottanut kissan meille jos eristysmadollisuudet olisivat paremmat, mutta virustestien tuloksiin saakka olisi parempi jos se olisi sijaiskodissa, missä sijaiskissat saavat oman huoneen.

Kun Dani oli ollut viikon sijaiskodissa, se alkoi juttelemaan hoitajalle, eikä joka kerta lähestyessä paennut häkin nurkkaan. Kahden viikon jälkeen se oli jo syönyt kädestä, tarponut, heittäytynyt kyljelleen, puskenut ja tavannut toisia kissojakin ♥ Vaikka sisimmässäni tiesin että kissassa on potentiaalia, niin en olisi osannut toivoa, että kehitys olisi noin nopeaa, kerrassaan upea juttu :)

Kun kuukauden päästä Dani vietiin tehosterokotukselle, niin päätettiin että samalla se siirtyy meille. Johannalle oli tullut lisää sijaiskissoja ja tilat alkoi pikkuhiljaa loppua kesken. Dani oli Johannan luona käyttäytynyt muita kissoja kohtaan oikein hyväksyvästi ja kiltisti, joten aateltiin että sen lienee paras lähteä tutustumaan loppuelämänkotinsa kissoihin ja ihmisiin, ennen kuin kiintyy liiaksi Johannan perheeseen. Danille ei siis tarvitse etsiä loppuelämänkotia, vaan nyt voin jo melko varmuudella sanoa, että se löytyy meiltä. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen sijaiskotiin laittamista, mutta parista asiasta piti saada ensin varmuus: onko se terve, ja käyttäytyykö se hyvin muiden kissojen kanssa. Seuraavaksi sitten jännittikin miten meidän Nikki hyväksyy laumaan uuden, aikuisen kissan. Uuden kissan laumaan tuominen on aina riski, mutta päätin sen ottaa. Vaihdettiin hajupeittoja viikkoa aikaisemmin. Meillä sniffailtiin Danin pyyhe läpikotaisin, ja Nemo makoili sen päällä jatkuvasti, ja kun ei makoillut, niin se paini sen kanssa. Tuntui ihan siltä kuin tyyppi ei malttais odottaa mitä tuleman pitää :D Dani taas ei kuulemma suostunut koskemaan meidän kissojen petiin ja vilttiin pitkällä tikullakaan.

Toljottelua. Dani makasi mieluummin puhtaassa hiekkalaatikossa kuin pehmeässä pedissä.

Danin tutustuminen uuteen kotiin lähti käyntiin maanantaina meidän makuuhuoneesta. Häkki oli kätevä ensimmäisiksi päiviksi, mutta halusin mahdollisimman pian päästää sen kulkemaan vapaana, sillä se oli kyllä viettänyt häkissä aikaa ihan tarpeeksi kauan, ja oli jo Johannan luona ehtinyt tottua myös vapauteen. Ensimmäisen päivän se oli meitä kohtaan hiukan epäluuloinen, mutta ruoka ja lässyttely auttoi paljon. Dani oli jo ensimmäisenä iltana niin reipas, että päästettiin omat kissat pällistelemään sitä häkin läpi. Eivät olleet Danista juuri moksiskaan, kun se ei päässyt iholle. Feliway pöhisi myös seinässä koko ajan. Danin reippauden takia kokeiltiin jo toisena päivänä kissojen tutustuttamista ihan vapaana. Aluksi se tuntuikin sujuvan ihan suht hyvin ja Dani tykkää toisista kissoista ihan hirveesti, ehkä vähän liikaakin sillä se hämmensi meidän kakarat totaalisesti. Nuno ja Dani sähisi toisilleen kaikkein eniten, ja kun kuulin että Dani ahdistuu liikaa sängyn alla, niin lopetettiin siltä päivältä. Loppupäivän ja yön Dani sai olla makkarissa vapaana ja mä nukuin sen kanssa siellä, kun Make nukkui muiden kanssa olkkarissa. Tämä sujuikin oikeen mainiosti, Dani nukkui välillä sängyn alla, välillä avonaisessa häkissä ja välillä mun kanssa sängyssä. Aamuun mennessä se oli saanut jo rutkasti lisää itseluottamusta, ja kolmantena päivänä uskalsin heti aamupalan jälkeen päästää kissat taas tutustumaan. Lyhyen aikaa pidin Nunon häkissä jottei Dani heti pelästy, mutta puoleen päivään mennessä kaikki kissat oli makkarissa sulassa sovussa. Olisko ollut torstaina kun pistettiin häkki kasaan, raapimistynnyri paikoilleen ja uusi, ylhäältä sisäänmentävä hiekkalaatikko makkarin puolelle. Tosi nopeasti sekä omat kissat että Dani oppivat sitä käyttämään, mikä oli tosi helpottavaa, sillä Dani on melkoinen hiekan paiskoja.

Ensimmäisellä viikolla viikonloppuun mennessä Dani oli saanut jo sen verran itseluottamusta että alkoi viettää aikaa olkkarissakin. Suunnilleen näihin aikoihin tytöt suhtautui siihen jo vähän suopeammin vaikka sähinää kuuluikin jatkuvasti. Mutta Nemosta alkoi päästä sellaisia ääniä mitä en koskaan oo kuullut siltä, hirveää ulinaa ja sähinääkin. Yllätyin tosi paljon, sillä Nemo on näistä ollut se, jonka kuvittelin olevan kaikkein helpoin uuden kissan kanssa, se kun ei oo koskaan sähissyt, murissut tms. Yllätys oli myös suuri sen suhteen, että Nikki oli kissoista kaikkein rauhallisin Danin seurassa, loppuviikosta se oli jo lähestulkoon välinpitämätön sitä kohtaan. Huushollissa oli rauhaisaa kun Dani oli rauhallinen ja nukkui, mutta sen valtava energisyys tuntui olevan meidän kissoille se suurin ongelma. Ne eivät ymmärtäneet sen jatkuvaa sähellystä ja leikkiinkutsuja. Läkähdyksiin leikittäminenkin tuntui auttavan vaan seuraavaksi vartiksi, vaikka tehtiin sitä useasti päivässä. Hetken aikaa olin jo tosi epätoivoinen, että tuleeko tästä perkele yhtään mitään. Ruokinta oli myös ongelmallista, sillä Dani hotkasi oman ruokansa alta nanosekunnin, ja ryntäsi heti sen jälkeen toisten ruokakipoille, jotka tietysti on about koskemattomia sillä meidän katit syö niin hitaasti eikä kaikkea kerralla :/ Jouduttiin siis loppuviikosta tarjoilemaan Danille taas ruoka suljetussa huoneessa. Samoin omien kissojen takia oli välillä pakko laittaa Dani toiseen huoneeseen rauhottumaan.

Sunnuntai olikin sitten päivä jolloin tapahtui paljon. Dania leikitettiin aamupäivästä ja päivällä paljon, joten päivä oli suurimmaksi osaksi tosi rauhallinen. Illansuussa tein omia juttujani joita Dani tuli uteliaana seuraamaan, samoin lopulta sitten omatkin kissat, ja ne seurailivat rauhassa mun touhuja. Iltapalaksi kissat saivat broilerin suikaleita, ja olin jo viemässä Danin kippoa makkariin, mutta hän päätti jäädä siihen missä muutkin kissat syö. Onneksi kyseessä oli nyt ruoka, jonka omatkin kissat syö heti, niin ei ollut ongelmia. Ennen nukkumaanmenoa leikitin vielä Danin meidän makkarissa, ja yllätyksekseni Nemo tuli leikkiin mukaan :) Ei niin aktiivisesti kuin Dani, mutta höyhenlelu kiinnosti sitäkin, eikä sitä tuntunut kovin kovasti Danin hösääminen haittaavan, vaikka päinkin tuli useasti.

Maanantain vastainen yö sujui kutakuinkin rauhallisesti, ite en ainakaan herännyt mihinkään ääniin. Aamulla Dani ja Nemo vetivät täällä rallia peräkkäin ja pitivät vain "nättejä" ääniä :D Olin ihan äärettömän helpottunut! Ja hämmästynyt siitä, kuinka paljon voi yhen vuorokauden aikana oikeen tapahtua. Dani myös pikkuhiljaa oppi miten aktivointilaudalta saa sapuskaa. Maanantaina sain myös todistaa kissojen mahtuvan samalle sohvalle, Nemo jopa meni niin lähelle että olivat melkein toisissaan kiinni :)

Toisella kotiutumisviikolla ollaan tehty jo ihan normaaleja kotijuttuja, ja kissat on olleet pääasiassa suht lempeitä toisilleen. Tytöt sähisee Danille vielä jos se tulee liian liki, mutta Nemon kanssa ne menee täällä peräkanaa, leikkii ja painii. Ja Dani jos poistuu Nemon näköpiiristä, niin usein Nemo kipittää sen perään :) Enää ei ulista, mutta hirveän paljon kaikkia muita ääniä päästellään, ja alan kohta vakaasti olla sitä mieltä, että kyllä kissat naukuvat toisillensakin :P Oli hirmuinen helpotus että Nemo tulee sen kanssa hyvin juttuun, sillä juuri Nemolle alunalkaen halusinkin leikkikaverin :)

Ruokinnan kanssa on vähän vielä puljaamista, jotta kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen. Mutta seuraava askel olisi tutustuttaa Dani vieraisiin ihmisiin ja opetella vähän naksutinkoulutusta :) Onneksi häntä on helppo motivoida vaikka millä.

Kaikenkaikkiaan Dani on ollut meillä ihan älyttömän reipas, käyttäytynyt niin meitä kuin kissojakin kohtaan nätisti jne. Kaikki kunnia siitä sijaiskotiin Johannalle tehdystä työstä, mä vain poimin kypsymässä olevan hedelmän :D Voi kun Dani osaisi kertoa tarinansa. Sen ystävällisyys ihmisiä kohtaan viittaisi vähän siihen, että sillä on joskus ollut koti, mutta toisaalta moni tavallinen kodin juttu tuntuu olevan sille aivan uutta, kuten esimerkiksi taulut seinällä sekä telkkari (ah, Avara luonto). Ja mistä kumpuaa tuo rakkaus muihin kissoihin? Plus mä en saata uskoa että se olisi jo yli neljävuotias, niin kakaralta se vaikuttaa. Dani ei pyri ulos, esim. parvekkeelle, ja löysi heti kiipeilypuun riippumatosta hyvän köllöttelypaikan. Äkkinäisiä liikkeitä se pelästyy herkästi, ja väistää kun ihminen kävelee kohti.

Majakka ja perävaunu

Dani sai nimensä musiikkimaailmasta, kuten nämä meidän toisetkin kisut. Dani tulee toki Cradle of Filthin Dani Filthistä :) Hän tulee kyllä aina ja ikuisesti tulemaan toiselta nimeltään Vallu, ei sille mitään mahda. Sitä on kutsuttu Valluksi jo toista kuukautta eikä Makekaan sitä enää muuksi osaa kutsua, mutta mä haluan sille toisen nimen :D Dani tuli meille sattumalta Halloweenina 31.10., ja samalla kun hokasin päivämäärän, hokasin myös että mun lemppari-Halloween-leffassa, Hokkus Pokkuksessa tämän pikkutytön nimi on myös Dani, heh :D Poitsun synttäreitä vietetään varmaan jatkossa syyskuussa, jolloin hän pääsi sijaiskotiin ja uuden elämän alkuun.

Toisella viikolla kaikki kisut mahtuivat samaan kuvaan :)

mustan kuun lapset @ turku

Mihin ihmeeseen aika katoaa? Viime vuonna näihin aikoihin aika suorastaan mateli, kun odotin vaan koska mun työt loppuu. Olin ihan nuutunut, kipeä ja inhosin aamulla lähteä töihin. Nyt on ollut hyvä olo helteistä huolimatta, ja oon viihtynyt. Ei uskoisi että on jo kesäkuu, kohta 2 kk töitä takana ja enää 4 edessä o.O Tähän aikaan työt pitää sisällään enimmäkseen perennapenkkien ja pensasryhmien kunnossapitoa, eli rikkaruohoja on kitketty. Yllättävää kyllä, jopa kroppa on kestänyt sen kökkimisen ja kumartelun, ainoastaan yhtenä viikonloppuna oli selkä kipeä, mutta sekin meni ohi kun pääsi töihin takaisin vetreytymään :D Muutamana päivänä on kantapää ollut vähän jäykkä. Terkkarilta sain terveen paperit, verensokerikin oli ok.

Tuossa pari viikkoa sitten Mustan Kuun Lapset oli keikalla Turussa, ja me käytiin siellä Hennan ja Katjan kanssa. Oon ollut saamaton ja inhottava kaveri, kun en ollut vielä käynyt Katjalla, joten sovittiin että mennään sinne etkoilemaan ja rapsuttelemaan kisuja :) Tietysti kun oli ohjelmaa tiedossa, niin etkoiluaika tuntui loppuvan taas liian lyhyeen, ja kotiin mennessä vaan haaveilin Katjan ruuista... Rakastuttiin Hennan kanssa Katjan kissoihin, erityisesti Armaksesta tuli mun kaveri, kun taas Henna olis pistänyt Oskarin kassiin jos olis vaan mahtunut x)

Tukkasamikset joi punkkua

 Onni o.O ja Oskari O

 Armas ja Aatos

(Katja on varmaan tyytyväinen kun laitan tällasia kuvia, mutta hei, minkäs mä mahan jos kissat irvistelöö x))

Keikka alkoi älyttömän aikaisin, jo puoli kymmeneltä, kun olivat tehneet niinkin fiksun ratkaisun, kuin buukanneet samaan saliin toisen esiintyjän näiden jälkeen. Meininki oli se, että metallipäät viskattiin ulos heti keikan jälkeen, jotta hipsterit pääsi sisään. Ei voi tykätä. Mutta Mukuloiden keikka sen sijaan oli tosi hyvä (tai meillä ainakin hyvä fiilis), vaikka yleisöä oli vaan kourallinen, ja biisien välissä oli niin hiljaista että hädin tuskin uskalsi edes kuiskata. Jätin kameran laukun pohjalle ja laukun lavan nurkkaan, ja jorattiin ja moshattiin vaan kolmistaan käsi kädessä ♥ Keikan jälkeen tuli palautetta, että meitä oli kuulemma ihana kattoa, kun vedettiin niin hyvin :D

Mentiin siitä sitten ulosheitettyinä vielä Forteen, johon mulla hädintuskin oli varaa. Loppuillan joinkin lähinnä vettä, kun rahat loppui kesken. Tuli kyllä Fortessa aika paskaa musiikkia, en oo aikasemmin edes tajunnut kuinka paljon hittibiisejä tolla suomirap-osastolla onkaan. Kyllä me siellä tanssittiin ja laulettiin, mutta kolmas tunti niitä samantyyppisiä biisejä sekä alati kasvava ihmismäärä alkoi olla mulle vähän liikaa, alkoi ahistaa. Katja ja Henna olis varmasti halunnut vielä olla, mutta puolipakotin ne pois sieltä ja kotiin nukkumaan :/ Ite en ois paitsi jaksanut juoda ja baareilla, niin myöskään pysyä hereillä, joten ei musta enää paljon iloa ois ollutkaan. Jospa seuraavaksi pääsis Katjalle niin ettei tarvii rynnätä minnekään muualle :) Mutta oli kyllä ihan sikakiva ilta! Ja jos jostain oon kiitollinen tän blogini kirjottamisessa, niin siitä, että sain tutustua Katjaan ♥

Viime viikolla Nemo kävi ensimmäisessä hammaskivenpoistossaan. Aika pitkälle ollaan päästy hammashoidoitta, kun Nemokin on jo kuitenkin 5,5-vuotias, ja tytötkin 8-vuotiaita. Mutta nyt oli Nemolla sitten merkkejä kiillevaurioista, ja ell suositteli hammasröntgeniä etenkin jos syömistavat muuttuu. Nemo on niin paskamainen "huollettava", että sen kanssa on turha enää opetella mitään hammaspesua, joten toivottavasti ei nyt ihan heti ilmene mitään ongelmia... Nuno saa käydä hammaslääkärillä kanssa loppukesästä, Nikki ehkä sitten loppuvuodesta.

Tuntematon potilas (nemo = latinaksi 'ei kukaan')

Tässä olis kesäkuussa tarkoitus käydä ilmeisesti Lohjalla, ja juhannukseksi pukkaa Nummirock-reissua, ja tällä kertaa Makekin tulee mukaan. Siellä onkin tänä vuonna aika paljon kiinnostavia bändejä myös niiden vakkarien (Kätilöt ja Mokoma) lisäksi. Esim. Fleshgod Apocalypse, Stratovarius, Equilibrium, Dark Tranquillity ja Amorphis on sellaisia, mitkä on nähtävä, Amorphista lukuunottamatta eivät nimittäin kauheen usein täällä päin pyöri. Lisäksi Omnium Gatherum, DragonForce, Mustan Kuun Lapset ja eeeehkä Stam1na, Ajattara, Mayhem ja Children of Bodom on sellasia mitä pitäisi käydä vilkasemassa. Jännittää vähän miten jaksan valvoa, tai kykenenkö esim. päikkäreihin.
En kauheesti haaveile muusta kesäohjelmasta, kun ei tuo varallisuus oikeen riitä vanhoja velkoja maksellessa, mutta kaipa sitä jotain muutakin pientä keksii. Heinäkuussa olis Kustavissa sirkusfestarit, Tuskassa käydään kattomassa Primordialia, ja elokuussa on Saarihelvettiä, Vuohensaaren mäiskeiltaa ja sen sellaista. Ja pääsen mä elokuussa vihdoin sitten mökillekin :)

kissapostaus

Oon viime aikoina ollut eläinsuojeluyhdistyksen kissojen kanssa melkein yhtä paljon tekemisissä kuin omieni, mutta ajattelin kertoilla nyt näiden omien mirrien kuulumisia vähän :)

Käytiin viime perjantaina kolmikon kanssa lääkärissä vuositarkastuksilla sekä rokotuksilla, joskin viime vuonna meillä jäi rokotukset väliin kokonaan. Jotkut haluavat rokottaa kissansa joka vuosi, sillä kissaflunssarokotteet ovat voimassa vain vuoden kerrallaan, mutta eeeeen nyt niin älyttömän vakavana pidä sitä, että jonain vuonna se jää välistä, etenkin näin sisäkissoilla. Nyt toki sietää olla vähän varovaisempi, kun oon niin paljon tuntemattomien kissojen kanssa tekemisissä. Yritän opetella läträämään käsidesin kanssa ja vaihtelemaan tarvittaessa vaatteita, mutta kyllä se hankalaa vaan on.

Enivei aiemmin kolmikko on rokotettu Fel-o-vaxin kolmoisrokotteella, mutta tällä kertaa lekuri tuikkasi niihin Purevaxin vastaavan, josta oli kuulemma viime vuoden lopulla tullut sellainen versio, jossa myös flunssat ovat 3 vuotta voimassa kissaruton lisäksi. Eli rokotteita meidän tarvii hakea seuraavaksi vasta 2019! En ees osaa ajatella, että sellainen vuosiluku on olemassa. Tai tulee olemaan...

Terveystarkastuksissa kaikilta löytyi hammaskiveä, Nikkiltä vähiten ja Nunolta eniten, mutta Nemo oli ainoa, jolla ikenet selkeesti ärtyneet, joten Nemppis-jänishousun kanssa joudutaan käymään hammashoidossa vielä kevään aikana, ja jos Nunon saisi sinne sitten mahdollisimman pian Nemon jälkeen. Aika helpolla kyllä ollaan päästy, jos rouvienkin eka hammaskivenpoisto tapahtuu vasta 8 ikävuoden jälkeen! Ja Nemokin on kuitenkin jo viisivuotias. Näitä hammashoitoja oonkin tässä nyt ainakin tuon 5 vuotta, minkä Nemo on meillä ollut, odottanut tulevan ajankohtaiseksi. Jokaisella käynnillä hammaskiveä on ollut, mutta tähän mennessä ei niin paljon että sitä olisi pitänyt alkaa poistamaan.

Nikki ja Nuno täyttävät tosiaan tänä vuonna 8, ja vaikkei niillä mitään "vanhenevan kissan oireita" olekaan, niin halusin niiltä otettavan verikokeet. Niiltä ei ole aiemmin otettu, ja halusin vähän tietää missä niiden suhteen mennään. On sitten myöhemmin jotain, mihin verrata jos tuleekin jotain häikkää. Nemolta otettiin parin vuoden takaisen kuolausepisodin yhteydessä verikoe, ja kaikki olivat viitearvojen sisällä, joten en kokenut näytteenottoa Nemon kohdalla nyt tarpeelliseksi. Ainoastaan glukoosi oli muutaman pykälän koholla ja punaisella (lukema oli 10, kun viitearvo on 3,5-7,8 mmol/l), mutta lekuri vakuutti että oli varmasti vaan stressistä kiinni, sillä diabetes-kissoilla arvo olisi reippaasti lähempänä 20:tä. Tämä oli sillon mulle helpotus, sillä Nemo on pennusta asti juonut vähintään tuplasti sen määrän mitä tytöt, joten diabetes oli mun ainoa huoli. Nunon suhteen mulla ei ollut mitään huolia, sillä se on aina ollut pikkuruisin ja pelkkää luuta ja nahkaa, mutta kaikkein vilkkain ja terveimmän oloinen - mutta Nikkiltä halusin ehdottomasti tietää miten sen munuaiset voi. Tulokset tuli tänään, ja molemmilla oli kaikki viitearvojen sisällä, puna- ja valkosoluissa oli vähän ali- tai ylitarjontaa, mutta heitot oli niin pieniä ettei niistäkään tarvii murehtia.

Meidän ell-reissut menee aina niin, että Nemo pelkää niin paljon ettei tule kopasta pois lainkaan, otetaan siitä aina vaan katto-osa pois. Nuno tulee reippaasti kopasta ulos ja tutkii lääkärin pöytää, mutta jokseenkin siinä vaiheessa kun stetoskooppi otetaan käteen, Nuno hakeutuu mun syliin turvaan. Nikki yleensä sähähtää siinä vaiheessa kun rokotetaan. Sanoinkin aikavarausta tehdessä että "yksi saattaa vähän sähistä, mutta tuskin muuta". Nuno ei tykkää yhtään että sen jalkoja käpälöidään, mutta siltä saatiin verinäyte suht hyvin otettua kun hoitaja piti kiinni ja mä silittelin. Sen jälkeen se kiipesi kuin apina mun olkapäälle, mitä se ei tee ikinä kotona, vaan lääkärissä :D Nikki pistikin kampoihin sen minkä kerkesi, se ei myöskään pidä jalkojen kiskomisesta ja käpälöinnistä. Se sähisi, murisi ja potki, enkä oo koskaan kuullut siitä sellaisia villikissaääniä mitä se lekurilla päästeli. Ei auttanut silmät ja suun peittävä maski, eikä kassi mistä vain jalka tulee ulos. Karva vaan pöllysi. Nikki siis jouduttiin rauhottamaan jotta verinäyte saatiin, eikä sekään ollut ihan helppoa puuhaa, kun verta ei meinannut lypsämälläkään tulla :P Tosi harmi juttu kyllä, koska tottakai haluaisin välttää rauhoituksen jos vaan mahdollista, ja siltä ei ainakaan Nikkin osalta näemmä voi välttyä...

Nyt oon ell-käynnin jälkeen huomannut, että varsinkin Nemo on pärskinyt normaalia enemmän :/ Voikohan johtua rokotteesta ja miksi... alkoi välittömästi sen jälkeen kun tultiin lekurilta kotiin. Tässä on kyllä itekin tullut aavistuksen vainoharhaiseksi kun esyn kissojen kanssa on ollut herpesongelmia, mykoplasmaa, sydänvikaa ja sen sellaista. Ah, ignorance is bliss sometimes.

Ruokinta on meillä päässyt lipsahtamaan valtaosin teollisen ruuan puolelle sen jälkeen kun Lempimuonasta tilattu satsi raakaa jäi syömättä nirsoilun takia, ennen meillä oli paljon enemmän raakaa niille tarjolla. Tähän voisi koittaa panostaa uudelleen. Ei nää nirsoperseet suostu mitään broilerin sydämiä, siipiä tai mitään jauhettua lihaa syömään, mutta jos sais ees kanasuikaleita ostettua :D Possunsuikaleita ovat kans syöneet aiemmin sekä possunsydäntä (en tosin hiffaa miksi se muka on parempaa kuin broilerin sydämet), ja lopulta ainakin Nuno ja Nemo oppivat syömään kivipiiraa, Nuno niistä eniten pitää. Omiin korviin vaan käy se kivipiiran jäytäminen, kun kuulostaa siltä kuin kissa söisi pieniä kiviä. Jotain sitkeää kieltä voisi hammaspyykkiä silmälläpitäen kokeilla antaa, mutta mä en kyllä suostu koskemaan siihen... enkä katsomaan :P

Nemon hampaita ei kyllä pysty pesemään, sen tiedän ilman kokeilujakin, mutta Nunon kanssa se vois vielä onnistuakin. Mun piti ostaa hammasharja jo pari vuotta sitten, mutta tietysti se unohtui samantien.

Mutta tällaista meidän omille karvavarpaille :) Nyt toivon, että hammashoitojen jälkeen ei tarttis taas vähään aikaan huolehtiakaan mistään, kun verikokeidenkin tulokset oli hyvät.

PS: Huomasitte varmaan blogin ulkoasumuutoksen. Tuli tarve uudistaa tätäkin lähinnä värimaailmansa puolesta, edellinen ulkoasu olikin jo ollut tosi kauan. Bloggeri temppuili taas niin paljon, että tällä hetkellä uhkun syvää vihaa sitä kohtaan, vaikka paikoin olisi kyllä leiskassa vielä hiottavaa. Eih, en jaksa enää, olkoon.

uusia tuulia

Pienesti kuulumisia, sillä nyt niitä ois pitkästä aikaa kerrottavaksi :)

Siitä asti kun 5 vuotta sitten muutin Saloon, oon kuulunut Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseen, ja oon halunnut olla sen toiminnassa jollain tapaa mukana. Aika ja viitseliäisyys on kuitenkin ollut vähän kortilla, ja ongelmana oli hieman se, etten oikein tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. En usko kykeneväni siihen raskaaseen kenttätoimintaan, missä loukutetaan kissoja ja mietitään kuka saa uuden mahdollisuuden ja kuka pääsee nukkumaan. Mutta en myöskään ole mikään tapahtumajärjestäjä tai muutenkaan ihminen joka tykkäisi vaikkapa myyjäistoiminnasta. En myöskään pysty itse ryhtymään sijaiskodiksi löytökissoille. Niinpä kun SSEY:ltä kerrottiin, että he olisivat vailla sijaiskotivastaavaa, niin mietin asiaa ehkä sekunnin tai kaksi, ja kerroin olevani kiinnostunut tästä toimesta. Tuo titteli ei siis tarkoita sitä, että kohta meillä on kaikki yhdistyksen kotia etsivät kissat, vaan sitä, että minä tulen olemaan se henkilö, joka etsii löytökissoille sijaiskodin, missä ne voi opetella sisäkissan ja perheenjäsenen elämää ennen loppuelämän kotiin sijoittamista. Olen ikäänkuin tuki- ja yhteyshenkilö esyn ja sijaiskotien välillä. SSEY sai myös vastikään uudet varastotilat, minne löytökissat ensihätään sijoitetaan, ja tarkoitus on myös siellä tehdä mahdollisuuksien mukaan kissojen hoitoa ja ruokintaa ja hieman tutustumistakin, jotta sitten osaan sen sijaiskodin löytää.

Mä oon tästä uudesta pestistä ihan älyttömän innoissani, mutta samaan aikaan mua pelottaa ja oon kauhuissani :P En ole aiemmin ottanut vastuuta kuin omista lemmikeistäni, niin vastuun lisääntyminen jännittää tosi paljon. Mutta eiköhän se siitä. Koen kuitenkin olevani aika hyvä ihmis- ja eläintuntijakin, ja kissan kanssa elämisestä on kuitenkin omaa kokemusta. Haasteita on luvassa, mutta otan ne mielelläni vastaan. Itse arvostan eläinsuojelutyötä niin korkealle, että kiva päästä tekemään sitä itsekin ja vielä näin konkreettisesti. Harmi vaan ettei kaikki muut taida sitä niin arvostaa, saati ymmärtää kuinka paljon se vapaaehtoistyöntekijöiltä vaatii. Tosiaan yhdistys pyörii täysin lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin, kukaan ei saa palkaksi muuta kuin hyvän mielen.

Näitä käytännön asioita hiotaan tuonne vuodenvaihteeseen saakka, ja sitten pitäisi uusien juttujen jo rullata aika mukavasti. Viimeiset kaksi viikkoa oon kysellyt ja miettinyt ja kirjotellut ylös. Ollaan käyty myös haastattelemassa yhtä sijaiskotiehdokasta, jolle nyt on ensimmäiset kissat sitten menossakin, oon ihan innoissani!

Sijaiskodeista on huutava pula myös täällä Salossa, ja SSEY järjestää joulukuussa eräänlaisen sijaiskotien "rekrytilaisuuden", Sijaiskotipäivän. Etenkin puolivillien kissojen elämässä sijaiskoti on kullanarvoinen välietappi. Siellä arka kissa saa rauhassa sosiaalistua ennen loppuelämänkotiin pääsyä.

Jos joku Salon seudulta sattuu lukemaan tätä ja kiinnostui sijaiskotitoiminnasta, niin muhun voi olla jo yhteydessä, tai sitten voipi tulla tuonne Sijaiskotipäivään :)

Ja asiasta toiseen... Kaverini Nina kysyi mua kirjoittamaan uuteen kulttuuriaiheiseen nettijulkaisu Nousuun. Nousu lanseerattiin marraskuun alussa, ja hoidan näitä kirjoitushommia melko satunnaisesti, sillä en tiedä vielä yhtään paljonko esim. nuo esyilyt tulee nyt viemään mun aikaani. Todennäköisesti tulen kirjoittelemaan sinne lähinnä keikka- ja tapahtumaraportteja sekä jonkinlaisia ilmiöjuttuja. Lanseerauksen aikaan kekri oli vielä ajankohtainen asia, joten ensimmäinen artikkelini kertoi kekrin historiasta, hieman Halloweenista sekä niiden vietosta nykypäivänä :) Juttuun pääset tästä. En ole hirveästi ehtinyt mainostaa kirjotustani, joten olisi kiva kuulla ihan suoraa palautetta lukijalta tuosta jutusta.

Minusta ehkä hienointa tässä kekrijutussa oli se, että kun moni suomalainen pitää Halloweenia kaupallisena hapatuksena ja kepposten tekemistä huonoina käytöstapoina, niin esimerkiksi kekrikiertelyä on "harrastettu" ihan täällä kotisuomessa jo ennen 1800-lukua, ja silloin kepposena hajotettiin tuvan uunit jollei isäntäväellä ollut tarjota mitään "naamiaisasuisille" kekripukeille ja kekrittärille :D Onhan se totta, että Halloweenista tuli kaupallista jenkkeihin kulkeuduttuaan, mutta meillä on täällä ollut muinoin ihan omatkin "Halloween"-kekkerit, ja eroaako ne sitten loppujen lopuksi niin kovin paljon siitä, mitä Halloween nykyisin on. Kysyn vaan. Tietysti ihmiset ovat tässä parin vuosisadan aikana oppineet viettämään harrasta kristillistä pyhäinpäivää, niin onhan Halloween siihen verrattuna jotakuinkin pyhäinhäväistys.

Mutta joo, seuraavat jutut on jo vireillä ja katsotaan mihin tää vielä kehittyy :) Oon toivonut elämääni enemmän kultturellia menoa, niin toivottavasti tämän myötä saan nähdä ja kuulla enemmän kaikkea. Ainakin mulla on jo ikävä katsomaan jotain musikaalia... Nousun muut kirjoittajat ovat todella paljon kokeneempia kuin minä, mutta koitan silti olla dissaamatta ja vähättelemättä itseäni, kaikesta oppii :)

Vielä kun löytyisi se duuni mistä saisi ihan palkkaakin, niin alkaisi elämä näyttää paljon valoisammalta :) Kävin viime viikolla työhaastattelussa, mutta sekin on pätkäduuni vuokrafirmasta ja hanttihommia pitkällä työmatkalla, sivuaa omaa alaa kuitenkin. Makellakin on opintoja jäljellä enää nelisen kuukautta, niin varovaiset toiveet myös Maken työpaikasta on heitetty ilmoille.

Nemon ja mun synttäripotretit oli tänä vuonna selfieitä.

Viime viikolla mulla oli synttäritkin, mutta eipä niitä oikeen tuu enää vietettyä. Make toi koulusta tullessaan mutakakun, joka kahdestaan tuhottiin, ja kissat sai jälleen seikakkua Nemon synttäreiden kunniaksi. Viime lauantaina Salossa oli Parasta ennen / Disco 2000 -bileet, ja tanssittiin siellä jalkamme tohjoksi Hillan ja Minnan kanssa :) Oli kyllä siistiä! Mut en muista koska viimeksi olis väsyttänyt niin paljon, oltiin kaikki aivan loppu kun Airaksinen ja Orion lopetti soitteluhommat. Seuraavana aamuna kateltiin Hillan kanssa Maija Mehiläisen jaksoja, kun se ei ollut koskaan nähnyt!

Rikala-vessawelfie

Lauantaina ois luvassa kissapäivää, minne lupasin mennä edustamaan, ja sitten käydään haastattelemassa toinen sijaiskotiehdokas. Yritän ehtiä hulluna tekemään vielä tässä kuun vaihteessa käsitöitä, joulukortteja ja sensellaista, ettei tuu niiden kanssa kiire. Ajattelin niistäkin jotain laittaa blogin puolelle, mutta varmaan vasta joulun jälkeen etten spoilaa :)

Sorry tylsästi vaan kuvat Instagramista, mutta nyt ei oo oikeen ehtinyt muuta! Jännä juttu kun puoli vuotta tässä on taas vaan lorvittu, ja yhtäkkiä yhden kuukauden aikana tapahtuu enemmän kuin koko vuonna :P

alkusyksyn pieniä asioita

Katselin tuossa joku aika sitten noita mun vanhimpia blogipostauksia Bloggerissa, kun mietin, että mistä ihmeestä mä olen tänne aiemmin kirjoittanut. Ennen tuntui olevan paljon enemmän sanottavaa ja kirjoitin enemmän ja useammin pienistäkin jutuista, arkipäiväisistä hommista, ostoksista jne. Nykyisin tuntuu, ettei ne kenenkään mielestä ole tarpeeksi kiinnostavia, jotta niistä kannattaisi erikseen blogiin kirjoittaa. Sinänsä tuo tunne on kyllä ihan typerä, sillä oonhan kuitenkin alusta asti pitänyt blogia itseäni varten, kirjannut tällä tapaa muistoja ylös ihan arjesta, ei pelkästään silloin kun jotain erikoisempaa tapahtuu. Tässä siis tulee vähän yhteenvetoa niistä pienistä asioista, joita on esim. nyt alkusyksystä tullut tehtyä, jotka ovat olleet jollain tasolla kuvaamisen arvoisia, mutta jotka eivät ole vielä päätyneet blogiin :)

Loppukesästä tein sekä meille että äidille synttärilahjaksi ihanan väristä horsmankukkajuomaa :) Juomaan tulee aika paljon sitruunaa/limeä, joten en oo ihan varma miltä horsma yksinään maistuu, mutta tää juoma oli kyllä tosi hyvää! Ja ennenkaikkea toi väri oli ihan upea :) Juoman valmistamisessa kaikkein ikävin osa oli kukkien puhdistus, sillä voi elämä sitä ötököiden määrää. Näin ötökkäkammoisena se ei tosiaan ollut kauheen mukavaa.

Horsmankukkajuoma

1 litra horsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä
n. 2,5 dl sokeria tai oman maun mukaan

Kerää horsman kukintoja puhtaalta, myrkyttämättömältä paikalta. Kasvin vihreät osat maistuu kitkerältä, joten vältä keräämästä niitä. Huuhtele kukinnot huolellisesti ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä limen kuoren ja mehun sekä sitruunahapon kanssa. Kaada päälle kuuma vesi. Anna juoman seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Siivilöi juoma ja sekoita joukkoon sokeri. Pullota juoma puhtaisiin lasipulloihin.

Juoman pitäisi kestää avaamattomana jopa kuukausia, avattuna se kannattaa juoda viikon sisään. Sen voi juoda sellaisenaan, laimennettuna tai käyttää vaikkapa boolissa. 

Viime aikoina moni muu asia onkin liittynyt lähinnä kodin sisustuksen suunnitteluun ja erinäisiin ostoksiin. Kai se jotenkin vaikuttaa, että työttömänä saa taas ihan tarpeeksi katsella miltä koti näyttää, ja siihen alkaa haluta jotain muutoksia. Isommat remontit ja tuunaukset on nyt tehty, mutta jotain pientä voi aina muuttaa :)

Ostin uuden sohvapöydän Kodin1:stä. Mustanruskea Lack-pöytä kyllästytti pahemman kerran, ja vaikka olisinkin voinut dc-fiksata sen, niin koko malli oli jo aikansa elänyt. Ennemmin olisin halunnut sellaisen siron, korkeajalkaisen ja modernin sohvapöydän, mutta meillä sohvapöytä joutuu toimittamaan myös säilytyspaikan virkaa, joten sellainen ei olisi käynyt millään. Tää on ollut tosi kiva :)

Mun lempparisisustuskauppaan Salossa eli Kuismalle oli tullut alkusyksyn uutuuksia ja ihastuin täpöllä tähän kettukuvioiseen tyynyyn. Kävin myöhemmin hakemassa myös mätsäävän torkkupeiton, ja nämä on niin ihanan pehmeitä, että tekee vaan mieli hipelöidä koko ajan!

Muuntautunut parvekekin pistettiin niinsanotusti syyskuosiin, eli tyynyjä vaihtui neutraalimman värisiin, ja kirkkaanturkoosit istuintyynyt lampaantaljoihin. Nuo taljat on Biltemasta, missä tuo pienempi valkoinen talja maksoi vaan about 25€, eli sopi myös mun budjettiin. En vaan meinannut raaskia viedä niitä parvekkeelle, nekin on niin pehmeitä että teki vaan mieli heittää pitkäkseen niiden päälle :D Syksy on sitten ihanaa, kun saa vaan kääriytyä kaikkiin ihanan pehmeisiin asioihin ♥

Syysilta ja Amorphiksen uusi, loistava levy ♥

Sain suostuteltua Maken myös lähtemään mun kanssa merta edemmäs kalaan huonekasviostoksille. Kuulun Facebookin Huonekasvit-ryhmään, ja siellä moni aina kehuu Vantaan Viherpajan valikoimaa, joten mäkin halusin lähteä siellä käymään. Kyllähän sinne rahaa meni ja olisi voinut mennä vielä enemmänkin, mutta loppujen lopuksi siellä oli aika vähän sellaisia kasveja, mitä olisin halunnut, tai mitä etsin. Sieltä tuli ostettua lopulta kardemumma, säilätuutti, verililjapuu, kalliopaunikko, aasinmaksaruoho, samettilehti sekä marmorimaija. Käytiin samalla reissulla sitten myös Tuusulan Kukkatalossa, ja sieltä lähti matkaan vielä uusi kapinitulehti, koristeananas ja iso ihmepensas.

Viherpajan yhteydessä on myös pienehkö japanilainen puutarha, mistä nuo pari kuvaa.

No sitten törmäsin Etsyssä myyjään, joka tekee askartelumassasta koristesieniä, joita voi tökätä kasvin juurelle multaan. Mietin häviävän pienen hetken, että no mullakin olisi kyllä askartelumassaa kotona, mutta kun katsoin tarkemmin myyjän tuotteita, totesin etten itse saisi niin siistiä jälkeä menettämättä totaalisesti hermoja, joten tällä kertaa päätin olla tekemättä ite :)

Ostin kaksi sientä, ja sain myyjältä mukana viestin suomeksi! Katsoin vaan että myyjä on Kreikassa, joten oli ylläri että tekijä onkin syntyjään suomalainen :) Olin kuulemma hänen ensimmäinen suomalainen Etsy-asiakas, ja siitä hyvästä sain kaupanpäälle vielä yhden pienen sienen. Nämä on ihan hurmaavia! Tästä pääset Petradin Etsy-kauppaan.

Halloween lähestyy, ja aluksi en tiennyt ollenkaan että pitäisinkö tänä vuonna bileitä vai en, eikä mulla ollut mitään valmista asuideaa, en todellakaan tiennyt miksikä haluaisin pukeutua, ja mietinkin puolivakavissani jo jotain tooga- tai muumiobileitä :D Mutta kunhan yhden päivän kuumeisesti mietin, niin innostus Halloweeniin sekä idea omaan asuun syntyi, eli ei siinä sitten mitään.

Hennan kanssa käytiin Turun Punanaamiossa hamstraamassa maskeeraustarvikkeita, sillä Hannen kanssa viime vuonna puhuttiin, että nyt täytyy sitten olla jotain hirvistyttävänkauhistuttavia, kun viime vuonna vaan halinalleiltiin ja poneiltiin :P Kyllä näillä pitäisi pärjätä, ja tein jo vähän koemeikkejä... Laitan taas blogin puolelle sneak-a-peekia, kunhan mulla on tarpeeksi matskua :)

Tekoverta, lateksii, arpivahaa, puuterii, voidenappeja...

Mitäpäs muuta... Ruokavalion kanssa ollaan koitettu todenteolla (s)karpata, ja oon suunnitellut ruokia eteenpäin jopa pariksi kuukaudeksi, ettei tulisi niitä hätävararepsuja kun ei tiietä mitä syötäisi. On niitä repsuja kyllä silti tullut, esimerkiksi koko viime viikon söin miten sattuu :P Tällä viikolla ollaan taas ruokalistoissa kiinni, ja pitäisi pikkuhiljaa suunnitella ruuat taas johonkin lokakuun loppuun.

Jalan kanssa pystyn jo toimimaan ihan normaalisti, joten on tarkotus "pikkuhiljaa" palata myös liikunnan pariin. Lainausmerkeissä sen takia, että enhän mä oikeesti osaa mitään tehdä pikkuhiljaa tai puolivaloilla, vaan sitä mennään samantien sitten pää kolmantena jalkana, tai yli 7 km lenkkejä... Mutta tuntuu hyvältä taas kävellä kuten normaalit ihmiset, ja on tuntunut kivalta että on saanut tehtyä jotain. Tarkoitus olisi käydä tässä syksyn aikana ostamassa uimahallille kymppikortti, ja alottaa liikkuminen uudelleen sieltä. Tällä kertaa en ees aio ottaa tuonne "mun" salille mitään ryhmäliikuntakorttia heti kärkeen, sillä pelkään että se jää taas käyttämättä. Eli siinä mielessä nyt oikeasti koitan tuota pikkuhiljaa-asennetta, että en heti ala repimään joka lajia ja päivittäin jotain, vaan jos nyt ensiksi saisin käytyä ees siellä uimahallin salilla ja vesijuoksemassa perus ulkoilun ja mahdollisesti kotijumpan lisäksi. Kyllä mulla on jo vähän ikävä tanssitunneille, mutta katotaan sitä sitten myöhemmin :)

Allaolevat kuvat on keskiviikkoisen 7,5 km pituisen aamulenkin varrelta.

Keskiviikkona tosiaan vietettiin syyspäiväntasausta eli Mabonia, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Kävin sen kunniaksi kävelyllä heti aamusta, ja illalla tehtiin lähinnä sadonkorjuuteemaan sopivia ruokia. Tein myös Elloksen lasikuutioon pienen metsäaiheisen asetelman, joka tosin kaipaa vielä loppusilauksen pienien koristekettujen muodossa, joten laittelen kuvaa varmaankin vasta silloin kun saan ketut :) Nyt alkaa myös olla jo sen verran aikaisin illalla pimeää, että meitsi otti tunnelmavalaistuksen käyttöön ;) Ostin nimittäin allaolevan valoköynnöksen Ellokselta.
Nyt eletään mun lempivuodenaikaa. Syyskuun alussa oli vielä vähän liian lämmintä fiilistelläkseni syksyä, mutta nyt on just sopiva syysilma, sen verran viileää, että voi jo käyttää nahkatakkia. Ihan vielä mulla ei ole neulekausi, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Aurinkoisen kesän jälkeen nautin aina paljon näistä syyspäivistä, kun koko päivä on harmaa ja pilvinen, eikä haittaa jos sataakin. Jopa tämän kesän jälkeen nautin näistä päivistä! Ja pidän myös aurinkoisista, viileistä syyspäivistä kun eri punaisen sävyisiä vaahteranlehtiä on maa täynnänsä. Syksy on jollain tapaa sisäänpäin kääntymisen aikaa, ja en tiedä onko se osittain siksi tällaiselle introvertille mieluisaa aikaa. Sitä vaan tuntee, että tää on nyt minun aikaani, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos haluaa vetäytyä sisälle syömään lämmintä keittoa, pelaamaan pleikkaria viltin alle ja tekemään kotijuttuja. Että näin sen pitääkin mennä, vihdoinkin oon taas elementissäni, eikä kukaan ihmettele miksi mä oon tällainen. Tiiättekö? :)

Syyspäiväntasauksen ruokia: Leipäjuusto- ja kylmäsavuporotäytteiset naudanliharullat, juureksia ja kermakastiketta, ja jälkkäriksi VHH omppupiirakka rahkatäytteellä :)

Eilen sain myös ihan mun viimeisemmän ostoksen kotiin, Iron Fistin My Little Pony -tennarit :) Näiden ovh on edelleen jotain 80-90€:n luokkaa, mutta kaverini Johanna vinkkasi mulle näistä, kun olivat FB-kirppiksellä myynnissä kolmeenkymppiin (ja sis. pk:kin vielä)! Ihan mahtavaa :) Koko on mulle vähän liian iso, mutta korjaantunee jollain hieman paksummalla pohjallisella. Mielestäni nää Iron Fistin ponikuosit ei ole niin siistejä, että maksaisin niistä niin paljon kuin maksavat, mutta näin roimalla alella on hyvä ostaa, ja ohan nää ny söötit ku mitkä :)

En olis uskonut, että tästä postauksesta tulee näin pitkä, mielestäni kun en oo paljonkaan asioita tehnyt, mutta ilmeisesti sitten oonkin... Tämäkin on vielä karsittu postaus :D Ehkäpä koitan postailla näitä pieniä juttuja taas vähän useammin, niin ei tuu tällaisia kilometripostauksia.
Kiitän sinua, jos jaksoit tänne asti :)