tiistai 6. marraskuuta 2012

kissani: nuno

Nuno, viralliselta nimeltään BeautyHill Blue Angel vietti elämästään ensimmäisen reilun vuoden kasvattajansa luona Siiri-siskon kanssa, ja silloin sen nimi oli Sini. Kasvattajalla ei lopulta sitten ollut aikomusta käyttää molempia siskoksia kasvatukseen, joten Sini pistettiin myyntiin.
Nikki ja Nunohan ovat siskoksia samasta pentueesta, mutta Nuno vain tuli mulle myöhemmin. 



Kollaasit kasvattajan ottamista kuvista pentuajoilta


Mullahan ei todellakaan ollut alunperin tarkoitusta ottaa toista norjalaista metsäkissaa, vaan sitten myöhemmin ragdoll Nikkin kaveriksi. Jostain syystä kasvattaja Jaana kuitenkin halusi tyrkyttää Siniä juuri mulle - varmaan tiesi, että en osaa sanoa ei :D Kyllä mä hieman koitin vastustella, ja mua pelotti aivan sairaasti ajatus ja vastuu kahdesta kissasta. Yritin myös vedota vähävaraisuuteen, mutta Sini myytiin aikuisen kissan hinnalla, joka tässä tapauksessa oli noin puoleenhintaan, ja lisäksi sain vielä osamaksumahdollisuuden jos vain Sinin huolin, niin mitäs siihen nyt enää voi sanoa :D Tällä hetkellä en voisi enää tyytyväisempi olla, että Siniä mulle sisukkaasti tyrkytettiin :)

Kasvattajalla ollessaan Nuno kävi kolmissa näyttelyissä (2* EX1 sekä EX3)


Sini tuli mulle siis loppujen lopuksi elokuussa 2009, jolloin se oli n. 1v 4kk. Kun kuljetusboksin ovi avattiin, se pujahti mun makkariin ja sängyn alle niin vauhdilla, että Nikkikään ei ehtinyt huomaamaan, että kotiin tuli jokin ylimääräinen otus x) Sini pysytteli sängyn alla koko loppuillan, ja Nikkikin jossain vaiheessa tajusi, että toinen kissa tuli. Nikki oli tosi utelias, mutta Sini sähisi sille pelokkaana koko ajan. Lopulta päätin viedä Sinille ruokaa makkariin, sulkea oven ja antaa sen ihan rauhassa rauhoittua, syödä ja käydä laatikolla. Vähän aikaa kerralla kun koitin sen kanssa mennä makkariin tutustumaan, niin se tulikin sängyn alta pois ihan reippaasti tutustumaan meikäläiseen. Pikkuisen itkettiin, ja äkkinäiset liikkeet ja ojennettu käsi pelottivat. Vietiin Sini myös hetkeksi olkkariin meidän kanssa, mutta aika pian se meni vain piiloon sielläkin. Nikki sähisi ja puhisi Nunolle, kierteli ja kaarteli sitä.

Ensimmäiset yöt suljin Nikkin makkarin ulkopuolelle nukkumaan, ja ihan ensimmäisenä iltanaan Sini hyppäsi mun ja Maken väliin nukkumaan, tökkäsi nenänsä vasten mun nenää ja kehräsi ♥ Meinasin niin ruveta vollottamaan :D
Ensimmäisen päivän jälkeen Nikki oli uteliaampi ja ystävällisempi, kun taas Sini oli tosi varautunut, ja sähisi Nikkille paljon. Ei enää väkisin viety Siniä makkarin ulkopuolelle, eikä itsekään hössötetty siitä niin kovasti, jolloin Nikki oli ihan normaalisti olkkarin puolella meidän kanssa, ja Sini sai rauhassa tutustua makkariin avoimin ovin. Jossain vaiheessa se tulikin sitten itse sieltä pois, oli syönyt omat ruokansa jo, ja tuli syömään Nikkin ruokia :) Pikkuhiljaa siitä ne jo mahtuivat samalle sängylle ja ikkunalaudalle, ja ensimmäisen viikon jälkeen olivat jo ihan kavereita.
Mietin kovasti Sinin nimeä, en halunnut säilyttää sitä, sillä mulla on myös Sini-niminen kaveri. Mietin nimeksi mm. Mörköä ja Smirreä, mutta olin noihin aikoihin löytänyt Extremen musiikin, ja Nuno Bettencourt oli niiiiiiiin hyvännäköinen, että pohdin jossain vaiheessa haluavani vielä joskus Nuno-nimisen kissan. Lopulta päätin Sinin olevan tuo Nuno vaikka onkin tyttökissa, mutta se oli sopivasti tumma, ja ajattelin muuten saavani odotella mun Nuno-kissaani ties kuinka kauan.



Nuno oli mulle tullessaan aivan päinvastainen mitä Nikki oli. Nikki kun oli reipas, rohkea ja sosiaalinen, niin Nuno oli pelokas arkajalka, joka väisteli ihmisen kosketusta. Se inhosi olla sylissä, ja syliin nostettaessa se rimpuili itsensä heti pois. Se ei myöskään välittänyt vieraista. Meni ainakin pari kuukautta, ennen kuin edes minä ja Make saatiin silittää Nunoa kunnolla. Itsepintaisesti myös nostelin sitä syliin päivittäin hyvin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan, ja lopulta se johti siihen, että se pääsi sylistäni pois jo ennen kuin se alkoi rimpuilla. Vähitellen se suostui olemaan sylissä aina vaan kauemmin, mutta ei se silti ollut siitä kovin mielissään.

Keväällä 2010 Nikki ja Nuno steriloitiin. Kerroinkin Nikkin olleen kiimassa ihan hirveä, Nuno taas oli melko huomaamaton, ja sillä alkoi kiimat vasta kun se oli muuttanut meille. Steriloinnin jälkeen Nunon luonne mielestäni puhkesi kukkaan. Sitä sai silittää oikein kunnolla, sitä sai ottaa syliin, siitä tuli paljon rohkeampi ja sosiaalisempi, ja hellyydenkipeämpi. Tätä nykyä Nuno onkin meillä se, joka on aivan superinnoissaan kun meille tulee vieraita, ja hän saa vallata kaikkien vieraiden sydämet :) Nuno on siellä missä tapahtuu, ja rakastaa kaikkea huomiota mitä saa. Moni kavereista onkin nimennyt Nunon suosikikseen meidän kissoista :) Nuno myös on aika kotonaan myös vieraissa paikoissa, ja esim. mun äidin luona se tykkää olla tosi kovasti. Se onkin vähän sellainen "mummun mussukka" x) Nuno on myös kasvanut ehkä hieman Rumasta Ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi. Pentuna se on ollut ihan ääreistäsöpö, mutta mulle tullessaan se oli jotenkin omituisen näköinen. Nyt se on jo aikuinen, ja kasvattanut karvaansa, ja siitä on kasvanut todella kaunis kissa. Siitä ei ikinä uskoisi että se on joskus ollut niin pelokas mitä se oli, ja omistajana on ollut tosi antoisaa ja palkitsevaa nähdä niin huima muutos pikku kissassa ♥ Nykyisin se tulee ihan omatoimisesti myös syliin makoilemaan.



Nuno on ollut aina terve tyttö, vain kerran sillä oli virtsatietulehdus. Nuno on Nikkin tavoin aina ollut myös hoikkaa sorttia, mutta kun Nikki alkoi kasvattaa massaa steriloinnin jälkeen, niin Nuno ei. Se painaa nyt 4,5-vuotiaana vain 3,7 kg, eikä sillä tunnu olevan rasvakerrosta ollenkaan. Se on kuitenkin muuten terve, energinen ja hyvinvoiva, joten mitäpä sitä sitten huolehtimaan. En kuitenkaan enää vie sitä ulos talvisin, eikä se viihdy kylmällä edes parvekkeella karvapeitteestä huolimatta, vaan kaikkein mieluiten se lämmittelee patterin vieressä, tai kaivautuu jonnekin lämpimään.
Nunon turkki on hyvin erilainen kuin Nikkillä. Ensinnäkin se on erivärinen, mutta se on myös paljon karkeampi ja helposti takkuuntuva, ja erityisesti nivusissa sillä on karvaa aivan älyttömät määrät, joista ei koskaan meinaa ottaa selvää onko se todellakin vain karvaa, vai onko siellä joku huopaantunut takku...



Nuno on aina ollut tosi leikkisä, ja se onkin se meidän yhteinen aktivointikeino. Nyttemmin Nemo on vähän varastanut Nunonkin leikkejä, mutta on yksi, mikä on vain mun ja Nunon yhteinen harrastus, ja se on naksutinkoulutus. Nunon tultua Nikkin seuraksi, huomasin tosiaan että Nuno varasti Nikkin leikit, ja Nikki tavallaan passivoitui. Ajattelin kokeilla naksutinkoulutusta nimenomaan Nikkille, mutta huomasinkin, että sitä ei kiinnostanut ollenkaan, mutta sen sijaan Nuno oli juttuun ihan hulluna. Tälläkin hetkellä vain Nunoa kiinnostaa naksutinkoulutus, ja tähän mennessä sen kanssa on opeteltu istumaan, antamaan kumpaakin tassua, nousemaan takajalkojen varaan, menemään maate, heittämään ylävitoset, koskemaan kosketuskeppiin, ja hieman potkaisemaan palloa. Ollaan edetty aika hitaasti, nimittäin monesti Nuno on naksuttelusta niin innoissaan, että uuden opettelusta ei tule yhtään mitään, kun se koittaa tehdä ihan mitä vaan että saa sen naksautuksen ja makupalan :D
Melkein mikä tahansa lelu käy sille viihdykkeeksi. Vaikka tuo höyhen-onkilelu on meillä koko perheen suosikki, niin Nuno on siitä eniten innoissaan. Me säilytetään lelua suljettavassa laatikossa, ja Nuno on täysin ehdollistunut siihen ääneen mikä tulee kun kyseisen laatikon avaa :P Meillä kaikki kissat tykkäävät muuten myös aktivointilaudasta, missä kissat saavat vähän tehdä töitä raksujensa eteen.


Nunon naksuttelua toukokuussa 2010


Nuno ja höyhenlelu



Nuno on ollut myös aina tosi kiltti. Nikki on ollut piru ja Nuno nimensä mukaisesti enkeli. Monissa kuvissakin näyttää siltä, että Nikki riiviöi ja Nuno katsoo kiltisti vierestä :D Oon tosin miettinyt että mitä jos Nuno onkin ollut se yllyttäjä, ja Nikki tyhmänä tekee kun käsketään x) Ainoa kielletty asia, mitä Nuno tekee, on huonekalujen raapiminen, ja sitä meillä ei tee kukaan muu. Jostain syystä Nuno ei ole millään oppinut ettei tuoleja ja sohvaa saa raapia, ja niinpä ne onkin Nunon jäljiltä aika kamalan näköiset...
Nuno on Nikkin lailla superutelias ja se tahtoo olla siellä missä tapahtuu, mutta sen uteliaisuus ei ole sellaista rasittavan riiviömäistä kiusantekoa, vaan silkkaa uteliaisuutta, ja sillä taitaa olla hieman enemmän älliä ja jonkinlaista harkitsemiskykyä toisin kuin siskollaan :P
Nuno viihtyy myös yksikseen, mutta hento nau'unta ja piipitys paljastaa koska neidillä alkaa olla tylsää ja hän tartteisi huomiota osakseen :) Nuno myös kehrää tosi paljon kun se saa huomiota, eikä oikein tiedä miten päin olisi kun on niin kiva olla, heh.



Nuno tuntuu sietävän Nemon läheisyyttä paremmin kuin Nikki, mutta se sähisee heti jos Nemo on aloittamassa painimatsia. Nuno tosin onkin Nemoa niin paljon pienempi, että en yhtään ihmettelekään. Nikki kun saattaa sähähtää Nemolle ilman mitään syytä, niin Nuno ei ole sellainen, ja sen bongaakin Nemon kanssa vierekkäin useammin. Välillä se tuntuu pitävän Nemosta ikäänkuin äidillistä huolta. Ja kuten tuli todettua edellisessä postauksessa, niin valitettavasti Nikkin kanssa kommunikointi on nykyisin lähinnä kinastelua, joka alkaa puolin ja toisin, vuorotellen. Toivon, että vanhemmiten välit vielä joskus korjaantuvat ennalleen.



Nunossa hienointa on ehdottomasti ollut nähdä se muutos, minkä se on läpikäynyt, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Siitä kuoriutui ystävällinen, kaunis, viisas ja seurallinen pakkaus, joka hurmaa ihmiset ensisilmäyksellä, ja olen siitä tosi ylpeä! :) ♥

1 kommentti: