lomapuuhaa

Pidin tuossa 6 lomapäivää ja tänään on niistä viimeinen, joten aattelin jakaa muutaman kuvan ja kokemuksen :)

Tarkoitus oli mahdollisimman vähän suunnitella mitään tekemistä, ja ihan olla vaan. Halusin pitää vapaata myös esy- ja Nousu-hommista samalla, mutta eihän se tietenkään oikeen onnistunut. Olisi pitänyt pitää kone ja puhelin kokonaan kiinni, että olisi ollut täysin pimennossa, sillä tulihan sitä kaikki Facebook-ilmoitukset kuitenkin noteerattua jne, ja ne jää väkisinkin päähän pyörimään vaikkei niin tahtoisikaan.

Äiti täytti viime viikolla 60v, ja sitä varten oli vuokrannut mökin Kiskosta. Mökki oli kyllä tosi hulppea mökiksi. Mullehan riitti vaan järvi, rantasauna ja ponttoonilaituri :D Mutta äiti halusi sellasen hienouden kuin sisävessa. Ja tilaa piti olla myös sen verran, että sinne mahtuu myös yövieraita enemmänkin kuin vain minä.

Olin mökillä yhteensä kolme yötä, Make ei päässyt käymään siellä kuin kerran saunomassa, kun sillä oli jatkuvasti joko treenejä tai töitä. Sukulaisia tuli yhdeksi yöksi. Harmillista, että kelit oli vähän vilposet eikä aurinko paljon paistanut. Olisin halunnut vaan lillua järvessä, mutta vesi oli aika kylmää jo, ajoittain satoi, eikä laiturille paistanut oikeen aurinko sillon kun se ylipäänsä paistoi. Äiti ja Reiska oli ruvennut kasaamaan 1000 palan palapeliä, ja vaikka vannoin sen nähdessäni, etten todellakaan ala tekemään sitä, niin sitä mä kuitenkin aloin tekemään ja oikein raivolla, jäin ihan koukkuun. Sitä me puolen suvun voimin sitten kasattiin melkeen läpi yön xD

Keskiviikkona tehtiin päiväretki Perniöön. Käytiin ensin Maurin Makasiinissa, joka on kaiketi suhteellisen kuuluisakin romukirppis. Tavaraa on aivan j ä r j e t ö n määrä ja kaikki on sikinsokin, joten pengottavaa kyllä riittää. Fiilis siellä oli vähän sama kuin menisi isomummun vintille, mistä löytää ummehtuneen hajuisia ja ruostuneita aarteita, mutta ilman penkomista sieltä tuskin löytää mitään. Suuri osa Makasiinin tavarasta tulee kuolinpesistä, ja siellä näkyikin paljon vanhoja postikortteja, lehtiä ja jopa valokuva-albumeita. Käytettyjä ja osin rikkinäisiä viuluja siellä oli paljon, tuunaja saisi niistä varmasti ihania koriste-esineitä. Itse löysin sieltä vanhan matkalaukun, jonka ulkokuori oli kulunut juuri sopivasti. Laukku maksoi vaan kympin, ja nyt pitäisi keksiä mitä sille teen. Varmaankin jotenkin vaan verhoilen sen uudelleen sisäpuolelta. Kaikkein eniten mua jäi vaivaamaan teollisuusarkut pihalla (ikkunoiden vieressä), ne oli just sen tyyliset mitä hain, mutta ihan liian isot että olisi mulle mihinkään mahtunut :(

Maurin Makasiinilla ei ole oikein mitään kunnon verkkosivuja, ja googlettamalla osoitteitakin löytyi useita. Oikea osoite on kuitenkin Raitkorventie 2B. Valitettavasti kahvila Opaliina ei ollut enää auki. En tiedä millainen mahtaa olla tavaran vaihtuvuus tuolla, mahtaako puolen vuoden päästä siellä olla vielä samat kamat kuin nytkin :P

Maurilta mentiin Teijon ruukkikylään, joka oli aika nopeasti kierretty läpi. Tällä kertaa multa meni kaikki hyvät Pokemonit sivu suun kun en lähtenyt niitä heti metsästämään -.- Teijon Masuunikaan ei ollut auki, joten ajettiin vielä vähän eteenpäin Mathildedaliin Ruukin Krouviin syömään.

Matildasta jatkettiin Perniön Latokartanonkoskelle. Myöskään sille ei tuntunut löytyvän oikein kunnon osoitetta ja navigaattori ohjeisti meidät ensin ihan hevonperseeseen, mutta Hästöntie 102 oli tarpeeksi lähellä. Tienviitta risteyksessä oli tosi kulunut. Kun löydettiin sinne kosken parkkipaikalle, niin ei ensin meinattu älytä mistä polku lähtee kosken suuntaan, mutta se siis lähtee mutkasta, jossa on nuolimerkki osoittamassa parkkipaikalle. Koski pauhasi kovaa, eikä mikään kuvista tee oikeutta sille - kuvat ei näytä miltään. Kannattaa ehdottomasti käydä ihan itse katsomassa.

Latokartanonkoskelta lähdettiin takaisin Kiskoon päin Kosken aseman kautta. Kylä on jo aika kuihtunut, mutta käytiin vanhan voimalaitoksen alueella pyörähtämässä nopeasti. Kosken kartanon maisemat oli kyllä hienoja, että kivahan siitä oli läpi ajella :) Piti ensin mennä vielä Kosken jälkeen Kiskon Haapaniemen linnanraunioille, mutta aikataulu alkoi olla sen verran tiukka, että jätettiin se perjantaille. Me käytiin siellä Maken kanssa muutama vuosi sitten, joten se oli lähinnä paikan näyttämistä äidille ja Reiskalle.

Tulipas valmista

Tulin tosiaan perjantaina kotiin, ja lauantaina oli Vuohensaaressa Loputtoman mäiskeen iltamat. Make soitti tänä vuonna kahdessa bändissä siellä, joista toisen missasin kun jäin suustani kiinni :P Mentiin siinä seitsemän jälkeen Marin ja Maisan kanssa kolmistaan, ja saaressa oli tietty paljon sitten muitakin kavereita. Äkkiseltään tuntui että porukkaa olisi ollut vähemmän kuin viime vuonna, mutta voin tietty olla väärässäkin. Bändeistä näin siis ainoastaan Therapistin ja King Akiran :P Harmitti vielä ihan hulluna, että olin unohtanut molemmat kamerat kotiin ja mulla oli vaan puhelin mukana. Vaikka paskoja kuvia kamerallakin tuli ainakin viime vuonna, mutta olis silti voinut vähän kokeilla :P Zetassa oli jatkot, mua väsytti niin paljon että oisin voinut valua voimattomana pöydän alle nukkumaan, joten lähin heti kun valomerkki tuli. Grillin kautta kotiin.

Eilinen meni kauhuleffoja katsellessa ja Särkänniemen delfiinejä itkiessä. Nyt jännitän piristikö viikon loma, vai kyllästyttääkö työt vielä pahemmin :P Onneksi on vielä kolme lomapäivää jäljellä, voi ehkä pitää jonkun pitkän viikonlopun.

Therapist:

King Akira:

Nyt on sitten vihdoinkin käyty kastamassa talviturkki tälle kesälle, mutta irtojätskiä en oo vieläkään syönyt. Tää kesä meni kyllä aika plörinäksi, tuntuu etten tehnyt mitään kivaa - paitsi kavereiden kanssa oli nyt loppukesästä paljon illanistujaisia, se on ollut huippuhomma :) Mutta mä ostin vain kerran torilta mansikoita, herneitä en kai kertaakaan. En tehnyt kesäkeittoa tuoreista kasviksista, en käynyt kertaakaan rannalla. Hädintuskin ees poistuin Salosta, festareistakin kävin vaan Nummirockissa ja SaariHelvetissä, kaikki keskiaikamarkkinatkin jäi välistä. Vaikka työpäivät oli aika lyhyitä, eikä todellakaan joka päivä kauheen rankkojakaan, niin silti arki-iltasin ei tullut tehtyä mitään, kaikki tekeminen kasaantui viikonlopuille, joita nyt yhdessä kesässä ei ihan mahottomasti ole.

No, syyskuu vaikuttaa toistaiseksi aika hiljaselta, sitä voi latailla akkuja ja yrittää nauttia syksystä. Töitä on enää 1,5 kuukautta, ja lokakuussa onkin joka viikonloppu jotakin ohjelmaa.