kissani: nikki

Olen tehnyt kissoilleni omat sivunsa tänne blogiin, mutta ajattelin kuitenkin esitellä karvakorvat ihan omissa postauksissaankin :)

Lähdetään liikkeelle Nikkistä, joka on ollut mulla kauimmin.

Nikki, viralliselta nimeltään BeautyHill By the Way tuli mulle n. 15-viikkoisena, ja itseasiassa pentue olikin melkein luovutusiässä kun kävin niitä Sammatissa katsomassa. Olin tuolloin, heinäkuussa 2008 elänyt kuukauden verran kissatonta elämää kun rakas Ruusani menehtyi äkillisesti. Tuona kissattomana aikana tuntui iltaisin melko yksinäiseltä, ja tuntui että jotakin puuttui. Omaatuntoani soimasi tosi kovasti, että haluaisin uutta kissaa jo niin pian Ruusan jälkeen, mutta oli kuitenkin aika selvää, etten olisi pystynyt olla kovin paljon kauempaa ilman lemmikkiä. Kissamaailman foorumilta bongasin postauksen, missä kerrottiin vapaista norjalaisen metsäkissan pennuista. Kaksi pennuista oli varattuja, yksi vapaista pennuista vei mun sydämeni jo pelkästään kuvan välityksellä. Ajatus omasta norskista rupesi kutkuttamaan vielä enemmän, ja pyysin kasvattajalta josko saisin tulla pentuja ihan vaan katsomaan, ja tutustumaan muutenkin rotunsa edustajiin, kun en ollut aiemmin livenä nähnyt aitoa norjalaista. Nikkin kutsumanimi oli tuolloin Bella, ja muistelisin, että kun käytiin pikkusia katsomassa, niin Nikki huiteli jossain ihan muualla, ja taisi olla siskonsa Siiri, joka hengaili mun kanssa enemmän :P Mutta pennuilla oli kova meno päällä, ja tutustuinkin tuolla reissulla enemmän kasvattajan aikuisiin kissoihin.

Kollaasit kasvattajan ottamista kuvista ennen luovutusta.
Alemmassa kuvassa yllä oikealla on se kuva Nikkistä, jolla se hurmasi mut Kissiksen välityksellä :)

Tein aika nopeasti päätöksen, että Bella muuttaa meille, ja sovittiin luovutuspäiväksi 9.8. :D Muistan sen siitä, että edellisenä päivänä oli kaverini häät, ja olin juuri tutustunut Makeen, eli kyseisenä viikonloppuna oli paljon tärkeitä tapahtumia. Kasvattajat toivat Nikkin meille itse, ja samalla kirjoitettiin tarvittavat paperit, ja ihmeteltiin Nikkin reippautta. Niin ja Nikki sai tosiaan uuden kutsumanimensä Mötley Crüen Nikki Sixxin mukaan :) En ole Mötikkä-fani, mutta halusin nimeen jotain rokettirollia, ja Nikkihän on myös tytön nimi.

Ensimmäisenä iltanaan Nikki oli tosi reipas, tutkaili kämppää ihan rauhassa, ja lopulta tuli mun viereen sohvalle nukkumaan :) Eli oli samantien kuin kotonaan. Ainoastaan silloin se pelästyi jos nousin ylös sohvalta ja poistuin huonesta hetkeksi, silloin se puikahti sohvan alle piiloon (myöhemmin päivittelin sitä kuinka pieni se silloin oli, kun tosiaan mahtui sohvan alle!), mutta tuli heti esiin kun kutsuin sitä :)

Nikki rupesi riiviöimään vasta muutaman kuukauden päästä, ja silloin ei enää ollut mikään turvassa vitriinin päällä, ei verhot eikä kaihtimet, ja sen jälkeen sitä mentiin eikä meinattu. Huomiotahan se kaikella show'llaan haki, enimmäkseen se teki pahojaan silloin kun mulla oli joku kylässä (esim. Hannen kanssa katottiin leffoja, mutta kaikkein pahinta oli se, kun Make tuli viikonlopuksi!), tai jos olin muuten vaan keskittynyt johonkin muuhun asiaan enemmän kuin Nikkiin.

Kesällä 2009 Nikki sairastui. Ajattelin, että ehkä se on syönyt jonkun hiuslenkin tms. ja sillä on suolitukos. Mentiin lekurille, joka totesi, että röntgenkuvissa näkyy suolistossa kyllä jotakin massaa, mutta ei vaikuttanut miltään vierasesineeltä. Nikki ei myöskään aristanut ollenkaan kun sen mahaa tunnusteltiin. Jotta tiedetään mitä siellä oli, oli vatsa avattava samantien. Sain sitten tietää, että Nikkillä on suolituppi, ja normaalisti kun suolitupessa suoli kasvaa itsensä sisään, niin Nikkin tapauksessa muistaakseni ohutsuoli oli kasvanut umpisuolen sisään, tai jotain vastaavaa. Nikki jäi leikkauspöydälle ja mä lähdin itkuisena ja paniikissa kotiin odottelemaan. Ne oli varmasti elämäni pisimmät tunnit kun odotin lääkärin soittoa, ja lopulta puhelu tulikin, että leikkaus oli ollut tosi vaikea, eivätkä meinanneet ensin saada suolia eroteltua, ja oli lähellä etteivät olleet jo aiemmin soittaneet, että pitäisi tehdä päätös kissan lopettamisesta. Lopulta olivat kuitenkin saaneet suolet paikoillensa ja leikattua kuolioon menneen osan, ja että kissa on nyt paikattu ja voisin käydä hakemassa sen kotiin. Itkin vielä Nikkiä haettaessa, ja itkin kun lääkäri sanoi, että on 50/50 mahdollisuudet että Nikki selviää. Saatiin hirveät kasat lääkkeitä kotiin, ja taisinpa luvata, että en enää ikinä komenna Nikkiä jos se siitä selviää :D

No, meillä kävi hyvin, ja Nikki selvisi leikkauksesta oikein mainiosti. Myöhemmin, kun Nikki steriloitiin, pyysin lääkäriä tarkistamaan samalla, että suolisto on normaali, ja kaikki oli siellä ihan kunnossa. Mutta olipahan rankka kokemus tuo kaikenkaikkiaan...

Vieläkin tekee pahaa katsoa tuota kuvaa kun Nikki on tipassa... Mutta kuitenkin, tuo keskimmäinen makoilukuva sekä ulkoilukuva Maken kanssa on otettu vain muutama viikko leikkauksen jälkeen.

Elokuussa Nuno tuli meille, ja Nikki rauhottui sen myötä huomattavasti. Ei enää jatkuvaa riiviömäisyyttä ja meikäläisten kiusaamista, kun hän sai kissakaverin. Nikki ja Nuno steriloitiin samoihin aikoihin, keväällä 2010 eli verrattaen aika myöhään, kun olivat jo 2-vuotiaita. Kestin Nikkin kamalaa kiimailua noin vuoden päivät, koska tuntui ettei oikein missään välissä ollut varaa sterilointiin. Sitten tuli se suolituppi, jonka jälkeen en halunnut viedä sitä heti takaisin leikkauspöydälle. Nikkin kiimat oli kauheita, se huusi ja tarjosi itseään kaikelle mahdolliselle, ja lisäksi se kuseskeli joka paikkaan. Vanha sohva oli ihan kustu, ja lisäksi se merkkasi seiniä, kulhoja, lavuaarin, sängyn ja vaikka mitä. Steriloinnin jälkeen Nikki rauhoittui vielä enemmän, ja sellainen leikkisä huomionhakuisuus vaihtui ennemminkin hellyydenkipeyteen. Se änki useammin syliin, alkoi puskea ja kehrätä enemmän, leipoi ja viihtyi sylissä. Ja sellainen se on vieläkin :) Steriloinnin jälkeen se sai myös lihaa luiden ympärille, eikä näyttänyt enää ihan niin rimpulalta :)

Nikki leikkii höyhenlelun kanssa.

Nikki on aina ollut tosi leimautunut muhun, se luottaa muhun ihan täydellisesti, ja se kuulemma selkeästi ikävöi mua jos olen poissa pidemmän aikaa. Kun tulen reissulta kotiin, niin se yleensä osoittaa mieltä ensimmäisen illan (se ei välttämättä edes katso muhun päin), mutta seuraavana päivänä ollaan mun kimpussa koko ajan :)

Nikki on siis pennusta saakka ollut tosi reipas ja sosiaalinen, ja se tykkää kun meillä käy vieraita. Matkustamista se kuitenkin inhoaa, ja autossa se huutaa koko matkan, oli se sitten kuinka pitkä tahansa. Usein siltä tulee koppaan myös paniikkipissat... Myös 10 minuutin matkalla. Koitan siis mahdollisimman vähän enää kuskata Nikkiä minnekään (tästä syystä ei esim. viedä kissoja enää Lohjalle), sillä pelkään sen stressaavan matkustuksesta liikaa. Stressihän voi laukaista vaikka mitä sairauksia, ja mä alan olla varsinkin Nikkin suhteen ihan paranoidi mitä tulee kaikkiin sairauksiin -.- Tuon suolitupen lisäksi Nikkillä on muutaman kerran ollut virtsatietulehduksia. Ei onneksi kiteitä tai kiviä, mutta ei ne tulehduksetkaan kivoja ole.

Hauska juttu, että alimmalla rivillä toisessa kuvassa oikealta Nikki on samassa asennossa kiipeilypuussa kuin yhdessä noista pentukuvista :) Ja se on harrastanut sitä useampaankin otteeseen!

Nunon liityttyä meidän perheeseen, ei Nikki ole enää oikeastaan leikkinyt, se jäi tavallaan Nunon jalkoihin, kun Nuno oli niin superleikkisä. Koitin muutamia kertoja leikkiä Nikkin kanssa kahdestaan suljettujen ovien takana, mutta se ei oikein osannut keskittyä siihen, kun se vain odotti mistä kolosta Nuno singahtaa paikalle. Kyllä Nikki joskus yksinään innostuu leikkimään, mutta mun ei kannata puuttua siihen, tai muuten muut kissat tulevat pilaamaan koko jutun. Nikkin ja mun kanssakäyminen on leikkimisen sijaan hellyyttä; pusuja, silittelyä sekä harjaamista, mitä se rakastaa :)

Nuorempana Nikki osallistui tosi aktiivisesti jokaiseen puuhaan mitä kotona tein, edellisessä kämpässä sillä oli tapana mm. hypätä keittiönkaappien päälle katsomaan kun mä tiskaan tai teen ruokaa. Yksi ihan ehdoton kotityö, mihin se vieläkin osallistuu innolla, on lakanoiden vaihto, sehän on ihan parasta :) Ja Nikki tuntuu tykkäävän puhtaista lakanoista yhtä paljon kuin minä, kun se tuppaa aina vaihdon jälkeen jäädä lötköttämään sängylle :)

Nikki osallistuu vähän omituisempaan lakanoidenvaihtoon :)

Nikkin mielestä telkkari on hauska kapistus, erityisesti jos sieltä tulee eläinohjelmia tai piirrettyjä. Esim. taannoin kun katselin Leijonakuninkaan, niin Nikki katsoi mun kanssa leffasta n. 3/4. Eikä mitään sohvalla loikoilua, vaan se istui olkkarin pöydällä lähes hievahtamatta, ja tapitti leffaa ihan into piukeena :D

Nikki viihtyy parvekkeella, ja se on meidän kissoista ainoa, joka tuntuu tykkäävän ulkona valjastelusta, ja vieläpä ympäri vuoden. Olisi kiva viedä se valjastelemaan joskus jonnekin vähän syrjempään, mutta se edellyttäisi sitten hieman autolla matkustamista...

Siellä on se asento taas!

Nikki on nyt 4,5-vuotias ja painaa n. 4,7 kg. Sen turkki on pitkä mutta melko silkkinen ja pehmeä, eikä se kovin helposti mene takkuun. Nikki on meidän kissoista se, joka syö kaikkein monipuolisimmin aika lailla kaikkea mitä sille tarjotaan, Nuno ja Nemo ovat paljon nirppiksempiä. Se myös syö paljon hitaammin kuin nuo kaksi muuta, niin ihan ruuan kuin herkutkin. Muut ahmii, niin Nikki syö nautiskellen.

Sitä riiviömäisyyttä näkyy vielä esim. verhoissa roikkumisena, tavaroiden pudotteluna, kukkien järsimisenä, tapettien repimisenä ja ennenkaikkea uteliaisuutena - joka paikkan pitää tunkea :D Niin ja joskus se herättää mut aikaisin aamulla puremalla mua mm. nenään, mikä sattuu ja on tosi inhottavaa. Yleensä koko kivulias herätys johtuu siitä, että ruokakupit ovat tyhjiä, ja pitäisi saada jo aamupalaa. Mutta kaikenkaikkiaan Nikkissäkin on nyt havaittavissa sellaista iän tuomaa rauhallisuutta :)

Nikki viettää aikaansa tosi harvoin eri huoneessa kuin minä, ja kaikkein mieluiten se onkin ihan mun vieressä, niin että se saa koskettaa tassulla mun kättäni. Meikäläisen läheisyyden lisäksi Nikkin lempipaikkoja kotona on ikkunalauta, punainen pehmeä tuoli (jo pennusta asti), parveke, kiipeilypuun ylimmät tasot, eteisen ulkovaatekaapin hattuhylly (se saa kaapin oven itse auki, ja hyppää hyllylle lipaston päältä), vitriinin päällinen, keittiössä mikron päällä (mikro on seinähyllyllä, ja sen päältä näkee hyvin kadulle), sekä usein öisin se nukkuu makuuhuoneen kiipeilypuun pesässä. Musta jotenkin hauskaa on se, että silloin kun ei asuttu Maken kanssa vielä yhdessä, niin kissat nukkuivat mun kanssa sängyssä aina kun Make ei ollut mun luona, ja nyt kun asutaan yhdessä, ja ne muutamat kerrat kun oon mennyt nukkumaan niin, ettei Make ole ollut kotona, niin kaikki kolme kissaa on tullut taas mun kanssa sänkyyn nukkumaan, Maken paikalle :D Myös Nikki tykkää kyllä Makesta, mutta sillä on ilmeisesti mennyt aika kauan sulattaa, että toi on tullut ihan jäädäkseen :D Ihan vasta tässä vuoden sisällä Nikki on mennyt hakemaan Makelta hellyyttä, ja nykyisin Makekin saa melkeinpä vääntää Nikkin solmuun, eikä Nikki oo moksiskaan.

Nunon ja Nemon kanssa Nikki tulee hyvin toimeen, mutta ei tunnu olevan mikään sydänystävä kummankaan kanssa. Kun Nikki ja Nuno olivat mulla kahdestaan, niin loppujen lopuksi ne viettivät aika paljon aikaa yhdessä. Todella harvoin pesivät toisiaan tai sen sellaista, mutta makoilivat välillä vierekkäin, leikkivät ja olivat söpöjä yhdessä :) Kun Nemo tuli, niin koko pakka meni ihan sekaisin, ja nykyisin jos Nikki ja Nuno ovat kanssakäymisissä, niin se on lähinnä kinastelua, ei toivoakaan mistään yhteisistä hellistä hetkistä, tai edes vierekkäin makoilusta :/ Tämä harmittaa mua tosi paljon... Sen sijaan Nemosta Nikki sai sellaisen rajumman painikaverin. Nunosta ei siihen koskaan oikein ollut, mutta nyt Nemon kanssa se saa painia ja vetää rallia täällä niin paljon kuin sielu sietää. Nemon kanssa Nikkillä on ollut myös muutamia helliä hetkiä pesun ja yhdessä makoilun merkeissä. Nemo käy myös useasti Nikkin hermoille tavalla tai toisella, ja Nikki sähisee Nemolle aina silloin tällöin. Pääosin kaikki näistä kissoista nukkuvat yksin, eli täällä on tosi harvinainen sellainen näky, että kissat olisivat kylkikyljessä kauemmin kuin 5 minuuttia.

Vieraista Nikki tykkää, ja on aina sosiaalinen ja tulee tervehtimään, ja usein hetken päästä menee puuhaamaan omiaan tai hieman syrjemmälle tarkkailemaan. Nuorempana se pelkäsi ihan taaperoikäisiä, mutta nyttemmin se on jo rohkeasti tehnyt lähempää tuttavuutta ihmisvauvojen kanssa, silloin harvoin kun sellaisia meille eksyy :)

Lyhyesti tiivistettynä Nikki on aiheuttanut mulle paljon harmaita hiuksia, mutta silti Nikki on ollut mulle täydellinen kissa, enkä ikinä vaihtais pois ♥ Kovinkaan moni useamman lemmikin omistaja ei suostu nimeämään omaa suosikkiaan, enkä mäkään mielelläni sano Nikkin olevan mun suosikkini. Pikemminkin Nikkissä on vaan jotakin, jonka takia sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja jollei Nikkiä olisi, musta puuttuisi valtava palanen. En osaa selittää sitä yhteyttä mikä mulla Nikkin kanssa on. Parhaimmillaan se on melkein kuin telepatiaa, syvempää ymmärrystä.

Tämän postauksen ja kuvien tekemiseen meni aikaa puoli päivää, joten seuraavaa osaa ei varmaankaan ole ihan heti tulossa, mahdollisesti tuossa syyslomalla sitten naputtelen seuraavan :) Jos heräsi lisäkysymyksiä, niin antakaa palaa vaan.